keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Anopille tuparilahja, muutto-ongelmia Ranskassa

Lähdemme piakkoin Ranskaan auttelemaan anoppia muuton jälkimainingeissa. Itse muutto on jo tänään ja huomenna, mutta Kollin työtilanteen takia emme pääse vielä lähtemään matkaan. Mutta onhan siinä paljon tekemistä myöhemmin meillekin: tavaroiden siirtelyä, hakemista varastotilasta, siivoamista ja järjestelyä. Kollin "loma" sujunee hyvin työntäyteisissä merkeissä.

Anoppi joutuu ikävä kyllä luopumaan elämänmittaisesta kodista, mutta muuttaminen talosta pienempään asuntoon on edellisvuonna leskeksi jääneelle kahdeksankymppiselle varmaan se paras ratkaisu. Muutto on kova paikka myös Kollille, sillä hän joutuu luopumaan lapsuudenkodistaan. Onneksi sentään sopiva asunto löytyi suht läheltä entistä kotia, naapurisuhteet ovat kovin tärkeät ja nyt anoppi pääsee kävellen tapaamaan ystäviään.

Ranskalaiset ovat kovia antamaan lahjoja. En ole Suomessa tottunut sellaiseen tilpehöörin, kukkien ja lahjatavaroiden vaihtoon kuin Ranskassa! Aina pitää olla jotain viemistä. Niinpä läksin etsimään sopivaa tupaantuliaislahjaa anopille.



De Wanin kaunis lahjapaketti
De Wan´s beautiful gift package


Ranskalainen maku on krumeluurimpi kuin suomalainen. Siellä tykätään väreistä, rönsyilevästä, kiiltävästä, koukeroisesta, juhlavasta, näyttävästä, arjen pienestä tai isommasta luksuksesta. Hih, en voisi kuvitellakaan antavani omalle anopille esimerkiksi Aarikan puuesinettä tai Marimekon kuosia - ne ovat konservatiiviseen ranskalaiseen makuun aivan liian arkiset ja pelkistetyt. Nuorempi kaupunkilaissukupolvi on tietenkin asia erikseen.

Pari kauppaa katsottuani suuntasin De Wan -nimiseen liikkeeseen. Se sijaitsee Torinon pääostoskadulla via Romalla. Ollaan ostettu sieltä monesti aiemminkin lahjoja. De Wanista löytyy kaikkea kaunista aina koruista, silkkihuiveista ja solmioista koriste-esineisiin, iltalaukkuihin ja sateenvarjoihin. Suosittelen niille, jotka etsivät tyylikkäitä lahjatavaroita tai jotain pientä luksusta ihan itselleen.


De Wan -lahjatavaraputiikki via Romalla Torinossa
De Wan gift shop in via Roma in Turin


Näyteikkunalta
Shop window


Joskus on ihan hirveän vaikeata etsiä lahjoja, kun toisen maku ei ole täysin selvillä ja sitten ei haluaisi ostaa jotain sisustukseen täysin sopimatonta. Kukat, suklaa ja viini tai samppanja ovat tietysti aina helpot, mutta tämä tilanne vaati mielestäni jotain pysyvämpää lahjusta :)

Minun ei tarvinnut kierrellä kauempaa, sillä sopiva lahja löytyi De Wanista: bongasin suloisen ja samalla tyylikkään leppäkertun. Anoppi tykkää punaisesta väristä, joten tämä sopii myös sisustukseen. Kuoriaisen hinta oli 45 euroa.


De Wanin leppäkerttu
Ladybird from De Wan shop


Leppäkerttu pitää sisällään salaisuuden...


Leppäkerttu onkin pieni rasia, kuinka söpöä!
Ladybird is a small box, how cute!


Sisään voi kätkeä vaikka sormuksen tai korvikset. Toivotaan, että anoppi tykkää lahjasta :)

Leppäkerttu on onnen symboli Ranskassa, kuten monessa muussa Euroopan maassa, joten se on mitä oivin koriste uuteen asuntoon. Ja onnea tarvitaan, sillä tämä anopin asuntoprojekti on ollut varsinaista epäonnen voittokulkua...

Oston jälkeen kävi nimittäin ilmi, että olohuoneen seinärakenne on viallinen, se pitää korjata. Vielä on epävarmaa maksaako taloyhtiö sen vai koetammeko saada myyjän edesvastuuseen. Lisäksi keittiöön joudutaan tekemään 2000 euron sähkökorjaus, aiempi systeemi on hengenvaarallinen. Tiedämme nyt, että omistaja myi asunnon tahallisesti mainitsematta näistä ongelmista, mutta yrittävät tietenkin väittää muuta.

Voitte vaan kuvitella, kuinka Kolli on ollut riemuissaan tässä viimeiset viikot näistä vastoinkäymisistä. Hänen iäkäs äitinsä on menettänyt rakkaan puolisonsa runsas vuosi sitten ja joutuu lähtemään kodistaan, ja sitten huijaavat sumeilematta tuolla tavalla. Ihan kuin muutto ei olisi jo muutenkin tarpeeksi kamala. Huutava vääryys kerta kaikkiaan! "Huvittavinta" jutussa on, että tämän asunnon myyjä on Kollin ala-asteen aikainen luokkakaveri ja hänen äitinsä, joka asui tässä asunnossa isän kanssa, oli samassa työpaikassa anoppini kanssa. Eikö mitään häveliäisyyttä? Miten kehtaavat?

Toivottavasti kaikki ratkeaisi hyvin. Tuntuu vaan, että tämä kevät ja kesä on ollut kaikenmoisia ongelmia täynnä, esimerkkeinä vaikkapa Aprillipäivän automurto, erinäiset Italian ihanan byrokratian hankaluudet plus huippuna Kollin kortin kloonauksella tililtä varastetut 5000 euroa (saatiin onneksi jo pankilta takaisin). Ja nyt nämä ylikonstikkaat asuntoasiat. Voih! Loppuvuosi olkoot onnekkaampi.

De Wanin lahjat pakataan kauniisiin paketteihin. Huoliteltu lahja tuo ripauksen ylellisyyttä päivään.


Esite ja nätti lahjapussukka paketin sisällä
Little leaflet and gift bag inside


De Wanin liikkeitä löytyy Torinon ohella Milanosta, Veronasta ja Monacon puolelta Monte-Carlosta.


De Wan: Torino, Milano, Verona, Monte-Carlo



I bought a housewarming gift for Mr Cat´s mother. We will travel soon to France to help her with the move. Moving is not easy, my mother-in-law is already 80 and she lost her dear husband only over a year ago :( But maybe leaving the house for a smaller flat will be the best solution for her. I hope. At least the new apartment is not so far from the old place, she can walk there to meet the ex-neighbours who have become very close friends of many years. It´s not easy to leave the lifelong home, very sad also for my Mr Cat.

There has been also extra problems. The owner sold the flat without mentioning some serious problems: electricity needs to be re-wired in the kitchen, costs 2000 euros. The bigger problem is the living-room wall which has major defect inside. Renovators found that out when theys started to change the wall paper. Let´s see if we can get any justice for these problems...

The "funniest" part of this is that the flat owner was Mr Cat´s school mate in elementary school and his mother (who was living in this flat with the father) used to work in the same place than my mother-in-law. But no decency! I just don´t get the people like that... Makes me really angry.

I´s sometimes difficult to find a proper gift. French love to give presents! They like flowers, small decorative objects, china, ceramics, scarves, jewellery for example. The style is more luxorious than in Finland I have noticed: more blingbling, colours, pearls, flourishing, glimmering, little details. Finnish style is more modest in colours and forms.

I found a beautiful ladybird. It´s also a small box so you can hide a ring there or ear rings. Cute!

We have bought many times gifts from De Wan boutique. It´s at Turin´s main shopping street, via Roma. There you can find lots of different small luxories like bags, frames, jewellery, decorative objects etc.

The move has been very difficult so I hope this ladybird will bring good luck for the new life in a new apartment. Ladybird is a symbol of luck in mamy European countries including France.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Torinossa tänään 4,8 asteen maanjäristys

Olen ollut järkyttynyt norjalaisten puolesta. Koko maailma on hiljentynyt terroriampujan tekosista. On vaikea miettiä, miten norjalaiset toipuvat tällaisesta ja pääsevät taas eteenpäin. Olen ajatellut nuoria uhreja, heidän perheitään ja ystäviä. Lähettänyt heille empatiaa ajatuksen voimin. Oloni on ollut alakuloinen tuollaista murhetta ja tuskaa seuratessa.

Tässä on tullut ajateltua aktiivisemmin kuin yleensä elämän katoavaisuutta. Kaiken satunnaisuutta tai niitä kummallisia tapahtumaketjuja, joista tulevaisuutemme suunta määrittyy.

Ja tänään iltapäivällä koin henkilökohtaisen mullistuksen. Ei missään määrin verrattavissa Norjan kauhuun, mutta omaa pientä elämääni järisyttävän kokemuksen kuitenkin. Koin elämäni kamalimman luonnonmullistuksen. Määnjäristyksen.

Onneksi se oli sentään pieni maapallon moniin oikeisiin katastrofeihin verrattuna, mutta meikäläisen kokemusmaailmassa se oli jo tarpeeksi suuri liikuttamaan sisäistä turvallisuuden tunnetta. En olisi ikinä uskonut, että Torinossa voi täristä sillä tavalla! Vahvuus oli 4,8 richteriä. Järistyksen keskus oli vain 33 kilometriä Torinosta länteen eli heti Alppien juurella. Linkistä voi katsoa tarkemmin:

Seismologian keskus

Mitä siis tapahtui?

Olin maalaillut ranskalaiselle Kollille syntymäpäivälahjataulua, mutta oli tauon paikka. Kello oli puoli kolme iltapäivällä ja vatsassa jo kurni. Lämmitin eilistä lasagnea mikrossa ja asetuin keittiön pöydän toiselle puolelle syömään. Sitten alkoi täristä.

Ihmettelin onko sisäpihalla joku rekka tai muu kone vai porataanko jossain. Mutta työn ääniä ei kuulunut. Kurkkasin sisäpihalle keittiön parvekkeen ovista eikä siellä mitään koneita näkynyt. Pakko se oli uskoa, maanjäristys!

Seinät hytisivät sisällä ja ulkona. Tärinä kasvoi muutamassa sekunnissa ja minä vain tölväsin siinä paikallani haavi auki. Olo oli kuin rekan lavalla. Paitsi, että olin toisessa kerroksessa. Kivitalossa.

Talo tärisi, esineet tutisivat hyllyillä ja astiat kilisivät paikoillaan. Kadulla pärähti soimaan auton hälytys ja pieni kaktuksemme tupsahti kipostaan lattialle olohuoneessa. Säikähdin tosissani näitä ulkoisia merkkejä, ne osoittivat kovin konkreettisesti, ettei kaikki ole nyt kohdallaan.

Siinä muutamien sekuntien aikana mielessä ehti vilahtaa kaikenlaista. Jos ei nyt niin ylevää ajatelmaa, mutta käytännöllistä. Kuten:

Ei kai vaan järistys pahene? Eihän Torinon pitäisi olla seismisesti pahaa aluetta. Voiko talo romahtaa päälle? Kyseessä kuitenkin 1800-luvun pytinki ja päälläni vielä kolmen kerroksen verran kiveä... Mihin syöksyn, jos katto alkaa ropista päälle? Lisäksi ehdin huolestua rakkaalta ystävältäni saamastamme häälahjasta, antiikkisesta kristallikarahvista ja -laseista, etteivät ne vaan menisi rikki! Ainakin viimeinen ateria oli hyvä, kotitekoista lasagnea. (Naurettavaa, tiedän, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi...) Lisäksi mieltä vaivasi, kun ranskalaisen Kollin kanssa oli jäänyt jonkin sortin tahtojen taistelu päälle. Ja nyt hän oli töissä ja minä yksin kotona. Nyyh.

Järistys kesti arviolta vajaat 30 sekuntia. Mutta se oli tarpeeksi pitkä aika ahdistua moisesta. Sydän sykki ylikierroksilla ja pyörin olohuoneessa häkeltyneenä kokemuksesta. Menin kadunpuoleiselle parvekkeelle katsomaan. Ihmisten ääniä kuului kadulta. Vastapäisen talon parvekkeella oli nainen. Hän katsoi minuun ja osoitti ilmeellään, että kokemus oli järkyttävä hänestäkin. Heilutin käsilläni omat tuntemukseni ja olimme hetken yhdessä huolemme kanssa.

Kolli soitti. Olin iloinen ja huojentunut, kun sain puhua hänen kanssaan. Hänen työpaikallaan YK:n kampuksella järistys oli ollut samanmoinen. Kertasimme kokemuksen ja taisi siinä kyynelkin meikäläiseltä tirahtaa tunnekuohun keskellä. Tasaisen varmalla maalla tallaamaan tottuneelle tämmöinen kokemus oli shokeeraava. Hurjaa edes kuvitella minkälaista on todellisen katastrofin keskellä, mitä jotkut ihmispolot joutuvat käymään läpi... Sydän pysähtyy.

Laitoin muutamia tekstareita Suomeen. Niiden lähettäminen kesti kauan, linjoissa oli vikaa tai olivat tukossa monista yhteydenotoista. Internet pelasi kuitenkin hyvin. Torinon pari suomalaista ystävää siellä jo vaihtoi ajatuksia tapauksesta ja liityin joukkoon. Muilla lankapuhelimet ja kännykät eivät toimineet. Soitin äidille, kun tajusin, että Suomen uutisissa voidaan kenties lyhyesti mainita järistyksestä. Äitihän pelästyisi vallan tajuttomasti, joten oli parasta kertoa jo etukäteen kaiken olevan kunnossa.

Sen verran hurja tuo järistys minulle oli, etten ole osannut tehdä vielä mitään järkevää, ja nyt on jo kolme tuntia tärinöistä. Tuntuu hyvältä kirjoittaa kokemuksesta. Saa sen jotenkin käsitettävään ja ymmärrettävään muotoon. Toivon, ettei maa tärise allani enää ikinä samalla tavalla tai pahemmin.

Haluan jalkojeni seisovan tukevasti paikoillaan.


Maanjäristyksen jälkeen. Olohuoneen lattia jälleen tukena jalkaparkojen alla.
After the earthquake. Livingroom´s floor supporting again my poor feet.


Today I experienced a horrible event: earthquake here in Turin! I have never lived that before and it really shaked my world. Its´ magnitude was 4,8. The point was only 33 kilometres from Turin, next to the Alps. From this earthquake information site you can see more about it.

At first I thought there is somekind of big construction work going on or there is a truck on the inner yard. But no noise and no sight of that when I peaked out from the kitchen window. I was just eating my late lunch. Trembling got stronger in couple of seconds and I had to believe it´s an earthquake!

Some car alarm started to howl outside on the street and our little cactus fell down from its´ pot to the livingroom floor. I got scared if my dear friend´s wedding present, chrystal carafe and glasses fall down from the shelf.

Many thoughts were flashing in my mind. If not so exquisite but practical: it shouldn´t be possible to have catastophical earthquakes in Turin. But what if? Is the 19th century building made to last this or am I going to get the roof on my head? And I have still three floors on top of me! What should I do if it gets worse? My last supper was lasagne... (I know, ridicilous, but I couldn´t help my logics;)

Fortunately it got over in about 30 seconds. Nothing got broken in our home. But I was still trembling inside. I went to see the street from our smaller balcony. People were talking on the streets. In the opposite building there was a woman looking around from her balcony. Our eyes met. She showed her feelings to me with gestures, how terrified she got. Me too. We shared the moment without words.

Mr Cat called from his work. It trembled a lot also in UN campus, at his workplace. I was relieved to speak with him, it was very lonely to be alone at home during the quake.

It´s horrible even to think about real catasrophes - when this one already got me so scared.

I want my feet to stand still on a solid ground.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Torinon torilla ja äänekkäillä kalaostoksilla

Siirrytäänpäs jälleen Torinoon. Täälläkin on niin paljon kivaa nähtävää, että kuvattavaa ja kerrottavaa kyllä riittää. Tällä kertaa esittelen Torinon torin ja kauppahallit.


Värikkäitä kukkia Torinon torilla
Colourful flowers in the market place of Turin


Tori sijaitsee meidän kortteerista katsottuna keskustan toisessa päässä, piazza Realen ja Rooman aikaisen Porta Palatinan takana. Siinä kulmilla sijaitsee myös NH-hotelli. Torille on kävellen meiltä semmoinen vartti. Sinänsä matka ei ole kävelystä pitävällä Katille liikaa, mutta kesähelteellä ja kalatavaraa kanniskellen sijainti ei ole ihan täydellisin.



Laukku- ja vaatekojuja
Bags and clothes


Tori on todella iso! Ihan häkellyin, kun menin sinne ensimmäistä kertaa. Herran jestas, siinähän menisi koko päivä, jos kiertäisi kunnolla kaikki kojut läpi. On hedelmiä, vihanneksia, marjoja, on mekkoja, alusvaatteita, koruja ja laukkuja, on tilpehööriä ja leluja, tekokukkia sekä aitoja.

Oli siellä sentään joku järjestys. Torin alkuosassa oli kukkia ja vaatteita. Sitten levittäytyy laaja vihannes- ja hedelmätiskien telttakylä.



Torinon torilla
At the market place of Turin


Ekalla kerralla olin ostoksilla äidin kanssa ja tarkoituksena oli löytää kalaa. Menimme torin oikealla puolella sijaitsevaan kauppahalliin. Ihmettelin, kun missään ei näkynyt kalaa. Ei hajuakaan. Ihmettelin, että ei kai kalakojut voi olla muiden myyntitiskien keskellä, siinä helteessä!

Katselimme lihatarjontaa ja kaikenmoista eksoottistakin oli tarjolla, kuten naudan pötsiä vai mitä lie vatsan osaa, sisälmyksiä ja siansorkkia. Suomalaisittain on kummallista nähdä jänöpupun lihaa tiskillä (nyt kaikki yltiöeläinrakkaat pistäkää silmät kiinni parin seuraavan kuvan ajaksi), myös Ranskassa jänistä syödään paljon.

Saksassa järkytyin kerran totaalisesti, kun olin ostoksilla joulun aikaan kaupassa ja yhdessä vaiheessa käännyin puolihuomaamatta leiketiskin suuntaan ja vastaan tuijotti komea kokoelma kokonaisia sian päitä, hui kamala... :-/

Kokemattomana Torinon kauppahallikävijänä en tiennyt missä oli parhaat herkut, joten menin sille tiskille missä oli pisin jono, kyllä paikalliset tietää! Ostin tarjouksesta kalkkunafilettä ja ranskalaiselle Kollille parit kyljykset, juustotiskiltä löytyi yltiöherkullisen tuoretta ja pehmeää buffalo mozzarellaa isona kimpaleena. Hinnat ovat paljon edullisempia kuin Suomessa.


Lihahalli torin oikealla laidalla
Meat hall on the right side of the market place


Jänönlihaa tiskillä
Rabbit meat

Kalojen arvoitus ratkesi, kun kysyin asiasta eräältä myyjältä, Dove, pesce? Kalahalli on erikseen, se on toinen valkoinen rakennus torin vasemmalla puolella. En ollut huomannut sitä lainkaan, koska tori on tosiaan täynnä sen verran värikästä kojua ja väkeä, että yritä nyt siinä ekakertalaisena hahmottaa homman nimi.


Kalahalli torin vasemmalla laidalla
Fish hall on the left side of the market place


Siellähän vasta odotti oikea italialainen meininki: voi pyhä sylvi mikä korviahuumaava meteli! Kaakeleilla päällystetyt seinät oikein kaikuivat myyjien huudot ja palpatuksen ympäriinsä käsittämättömäksi kakofoniaksi. Kyllä oli mukana olleella äidillä hauskaa, tosin korvatulpille olisi ollut aidosti tarvetta.


Kalahalli sisältä
Fish hall from inside


Myyjät huikkailivat asiakkaille tarjouksiaan ja yrittivät houkutella tiskeilleen. Osa karvaisista korstonnäköisistä miehistä heitti toisilleen vitsiä ja mölinä senkun paisui kävellessä hallia pidemmälle. Ajattelin, että nyt se kala äkkiä jostain, eihän tällaisessa metakassa jaksa olla kymmentä minuuttia pidempään! Huvittavinta oli, että halli ei edes ollut puolillaan väkeä, mutta italialaiset osaavat pitää huolen äänekkyydestä suht pienelläkin jengillä, hih.

Ostin vähän kalliimpaa kalaa. Kilohinta oli 9,90 euroa, mutta sain tiputettua sen tasan yhdeksään, kun kääntelin päätäni empivästi ja tuon tiskin "sisäänheittäjä" lupasi minulle alennusta. Palvelu oli ystävällistä ja hymyilevää, mies tiedusteli uteliaana mistä ihmeestä olen kotoisin.

Ei tietoa mitä se ostamani kala oli, mutta maukasta se oli eikä yhtään ruotoa, fileerauksesta kymmenen pistettä. Mietin, olivatko joidenkin muiden tiskien halvemmat kalat sitten huonommin perattu. Täytyypä kokeilla useammin eri vaihtoehtoja.


Herkullisen värisiä artisokkia - italialaisten suurta herkkua
Delicious artichokes - the great delicasy of Italians


Turin has a big market area behind piazza Reale and Porta Palatina, close by is also NH Hotel. There you´ll find everything: clothes, underwear, bags, jewellery, toys, vegetables, fruits, berries, meat, fish etc.

When I went there for the first time I got a bit lost, the are is so huge. But somekind of order there is: first the flowers, clothes etc more on the left side and all the vegetable and fruit stalls next to each other, closer to the right side.

Both side of the market place there is a white stone building, on the right side the meat hall and on the left side the fish hall. Practical! Although I had difficulties of finding the fish place since I didn´t notice that other building on the other side.

In the meat hall you´ll see lot of different products, some a bit exotic at least for me like cow stomack, pork feet and rabbits. Well, rabbit meat is popular also in France so there you see that often too in the meat halls. I bought turkey fillets and some meat for my Mr Cat, then delicious buffalo mozzarella.

The funniest part of the visit was surely visiting the fish hall. Oh my, what unbelievable noise! The Italians were keeping such a cacophony that it made me miss my ear blugs... Salesmen were shouting to the customers to lure them closer to their desks, then the big size fishermen were joking in loud voice with each other. The noise got only louder deeper in the hall. I did my fish shopping quickly although it was so funny. We Finns are SO silent compared to Italians, haa haa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Rooman muotia henkäyksellä antiikkia

Tämä bloggailu menee nyt ihan mekkoiluksi, mutta pakkohan tämä uusi hemaiseva vaate on esitellä. Ostin sen Roomasta viime reissulla, mistä olen jo ehtinyt höpöttää muutamassa kirjeessä.


Ihana Rooman tuliainen
Lovely souvenir from Rome

En todellakaan tarvinnut uutta kesämekkoa ja rahanmenoa, oikein yritin välttää kauppoja ja keskityin nähtävyyksiin. Mutta siinä via Nazionalella, ison taidemuseon vierellä, on Le Groupin putiikki. Muistin ostaneeni vuosia sitten Roomasta kesämekon juuri saman ketjun liikkeestä, ja silmäni harhailivat väkisin näyteikkunaan. Siinä loisti aivan upea leninki.

En voinut vastustaa näkyä, ja niin yksi asia johti toiseen eli oven avaamiseen, kiertelyyn, erilaisten mekkojen hypistelyyn, sovittamiseen ja lopulta ostamiseen. Valitsin tämän siksi, että se oli niin kesäisen pirteä, oikea väripommi. Malli on mielestäni tosi tyylikäs, vaikka samalla kepeä. Se istuu päällä tosi hyvin ja tykkään tuosta edustan hörsystä ja helman leikkauksesta.

No, minulla ei näin värikästä kolttua entuudestaan ollutkaan, joten eiköhän sellainen ole hyvä olla gaarderoobissa, kun täällä räväkässä Italiassa kerta asutaan vielä jokunen tovi ;)


Uusi mekko takaa
New summer dress from the back


Le Groupin vaatteet ovat italialaisen rönsyileviä ja värikkäitä. Hinnat ovat kukkaroystävällisiä, tästä pulitin 60 euroa. Leningeissä on kivoja yksityiskohtia, omassani on hauskat palmikko-olkaimet, niskan takana kiinnitys kahdella söpöllä napilla ja edessä erikoinen leikkaus.


Palmikko-olkain
Plait strap


Yksityiskohtia edestä ja takaa
Details from the front and back


En ole ihan varma pidänkö tuosta edessä roikkuvasta koristeesta, mutta eipä se päällä ollessa kovin paljoa näy kankaan lomasta. Ja jos se alkaa ärsyttämään liikaa, saahan sen siitä katkaistua pois.

Mitä tuumaatte? Killuttimella vai ilman?

Vaaran momentti seurasi heti ostoksen jälkeen. Bongasin kauniin valkoisen mekon Mangon ikkunassa. Simppelin tyylikäs, mutta samalla tosi erikoinen leikkaukseltaan. Me like!


Valkoinen houkutin
White bait


Mutta sain hillittyä kauneudennälän pelkän ihailun tasolle ja jatkoin matkaa tyytyväisenä tekemääni ostokseen.

Oma lomamuotini oli helteen pakottamaa, tyyliin niin kevyttä ja mukavaa kuin mahdollista. Nämä sandaalit ovat muuten ihan suosikit, nuo isot koristeet antavat tarvittavan säväyksen blingblingiä kaupunkikävelyyn.

Tosin, jos Vatikaaniin mielitte, niin ei kantsi talsia tällaisissa kirkkoon. Siellä ollaan über-tarkkoja pukeutumisesta! Eli kunnon kengät, polvet peittävät housut tai hame ja T-paita tai huivi olkapäiden piilottamiseksi. Muuten voi olla itku herkässä, kun vartijat käännyttävät tunnin-parin jonotuksen jälkeen tylysti portilta. Näin kävi muutamille onnettomille, kun olin viimeksi Vatikaanissa.


Timangisandaalit roomalaisen kirkon portailla
Blingbling sandals on a church steps


Piazza di Spagnalla näin mielettömän upeat saapasjalkakissan vermeet Sergio Rossin ikkunassa. Mikä kuosi ja korot! Pikkumustaa vaan päälle ja tuo laukku keikkumaan olalle. En kehdannut mennä sisälle liikkeeseen nappaamaan kuvaa (eikä se olisi varmaan sallittuakaan), joten nyt saamme tyytyä tämmöiseen epäselvään ikkunaotokseen.

Pääshoppailukatu Roomassa on via del Corso. Jos maku on kalliimpi, merkkiliikkeet löytyvät piazza di Spagnalta ja via Condottilta.


Tiikeri häkissä
Tiger in a cage


Kiertäessäni ympäri Rooman museoita ja katsellessani antiikin veistoksia siellä sun täällä, hoksasin yhtäkkiä veikeitä yhtäläisyyksiä nykymuodin ja antiikin kolttujen välillä. Katsokaapa vaikka tätä:


Viitteitä antiikista
Touch of antique


Ja tässä oma mekkoni vertailussa antiikin neitojen vaatetukseen:


Antiikin rönsyä
Decorations from Antique Rome


Ajattelemme aina antiikin vaatteet valkoisiksi veistosten värittömän pinnan mukaan, mutta kyllä silloinkin pidettiin erilaisista väreistä. Joissakin veistoksissa on säilynyt jälkiä maalauskoristelusta eli kaikki antiikin patsaat eivät näytä sellaisilta mitä ne olivat vuosisatoja sitten.

Tällä uudella kesämekolla karkeloisi siis vallan mukavasti myös antiikin kekkereissä ;)



I bought a new summer dress from Rome. I really didn´t need anything but this was too lovely to leave to the shop! I like very much the clothes of Italian boutique Le Group. They are feminin, colourful and Italian chic with lovely details. The prices are not too high, my dress was 60 euros.

The main shopping street in Rome is via del Corso but I found nice shops also from via Nazionale. If your taste is more expensive, then the best areas for posh style shopping is piazza di Spagna and via Condotti.

I noticed a funny co-incidence when walking around in museums and seeing statues from antique period: the fashion hasn´t changed so much! Just look at those pictures side by side. We have false belief that all the clothes were white in the Antique period. But the statues have lost their colour and we can´t know about the beautiful decorations and colourful fabrics the ladies wore at that time.

So, with my new dress I could easily go to the parties also in Antique Rome ;)

perjantai 15. heinäkuuta 2011

60-luvun mekko juhlimassa Ranskan Kansallispäivää

Eilen vietettiin Ranskan Kansallispäivää.

14.7.1789 vallankumoukselliset hyökkäsivät Bastiljin vankilaan. Kansannousun seurauksena Marie Antoinette ja Ludvig XVI joutuivat giljotiinin alle, ja niin monarkia vaihtui tasavaltaan.

Nykyään Kansallispäivää juhlitaan suurin menoin ja ilotulituksin Ranskassa. Räiskintä jäi meiltä taas sivu suun, kun 14.7. osui viikolle ja olemme Torinossa. Mutta tänä vuonna halusimme juhlistaa päivää, ja menimme Torinon Ranskan konsulin järjestämään cocktailtilaisuuteen. Kolli saa kutsun sinne YK:n kautta.

Oma päänvaivansa oli tietenkin minkälaista vaatetta pukisin. Torinossa on kesällä ihan hirveän kosteaa ja kuumaa, joten sää rajoittaa osaltaan pukeutumista:

- ei liian kireää - tarttuu ikävästi ihoon
- ei värillistä vaatetta - kukapa haluaisi törkeiden hikiläiskien pilaavan juhlaeleganssia!
- ei liian peittävää - tukahduttaa helteessä
- ei liian bilehilemeininkiä - kyseessä on kuitenkin konsulin tilaisuus
- ei liian juhlavaa - cocktaileille ei tarvitse pukeutua mihinkään iltapukuun

Päädyin valkoiseen kotelomekkoon, se on kevyt ja kesäinen.


Äidin valkoinen kotelomekko 60-luvulta
Mom´s white shift dress from the 60´s


Tämä mekko on muuten äidin vanha, 60-luvulta! Se on malliltaan hyvin 60-lukulainen. Tykkään mekosta kovasti, malli on yksinkertaisen tyylikäs ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Minusta on ihanaa, että sillä on oma historiansa. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan äitini mekko, joka tehtiin hänelle aikoinaan mittatilauksena ompelijalla. Ennen vanhaan kaupoissa ei ollut sellaista hurjaa vaatevalikoimaa kuin nykypäivänä, ompelijaa käytettiin paljon enemmän.

Tällä mekolla on matkusteltu, tanssittu ja vietetty hauskoja iltoja 60-luvun sykkeessä. Nyt mekko jatkaa omaa elämäänsä minun kauttani. Kiehtovaa! Äiti oli ihan innoissaan, kun kerroin mekon lähtevän Ranskan konsulaatin bileisiin.

Somistin asukokonaisuuden vanhahtavilla, isoilla riippukorviksilla ja nude-korkkareilla. Alkuajatuksena oli laittaa päälle Ranskan värit, mutta väriskaala typistyi suomalaiseen valkosiniseen meininkiin: varpaiden kynnet ovat tummansiniset.

En sitten viitsinyt laittaa kunnon punaista huulipunaa, koska tiedän jo itseni: puna olisi ollut pitkin leukaa cocktailnapostelun tiimoilta ja sitten pyyhkimisen seurauksena tuhnuuntunut käsistä valkoisen mekon pintaan. (Näin hankalaa tämä naisen elo joskus on! Pohtivatko miehet koskaan näin pitkän ja minimutkaisen logiikan mukaan vaatevalintojaan, hih...)


Parvekepyörähdys nudenvärisissä peeptoe korkkareissa
Sunny balcony and my nude colour peep toe high heels



Sinistä kynsilakkaa
Blue nailpolish


Meillä on edelliseltä kerralta hassu muisto. Olimme viimeksi kolme vuotta sitten juhlimassa Kansallispäivää, silloin paikkana oli Palazzo Realen viereinen rakennus ja sen pienehkö tila. Kuuma keli ja liian suuri vierasmäärä tekivät huoneesta suomalaiselle Katille vallan kestämättömän paikan.

En ollut syönyt paljoa (kun odotin niitä cocktailpaloja!) ja olin valinnut liian kuuman mekon. Jouduimme seisomaan paikallamme konsulin ikuisuuksia kestäneen puheen aikana. Yhtäkkiä aloin tuntea, kuinka kostea ja kylmä hiki pukkaa otsalle. Sitten en nähnyt kuin mustaa! Oikein pinnistin silmäni auki, että ne tosiaan ovat auki eivätkä kiinni. En edelleen nähnyt mitään, ja tunsin, kuinka aloin hitaasti kallistua oikealle. Silloin tartuin tiukasti ranskalaista Kolliani käsikynkästä ja sanoin, että nyt meidän on kyllä pakko lähteä ulos. Kolli oli tietty ihan ihmeissään.

Liike toi näkökyvyn takaisin. Huomasin, kuinka melkein kaikki vieraista kääntyivät katsomaan meitä. Luulivat vissiin, että kyllästyttiin konsulin löpinöihin ;) Oltiin vielä tosi fiksusti valittu paikka aika edestä eli jouduttiin kävelemään koko salin läpi. Vähän siinä nolottikin tuollainen tempaus, mutta minkäs voin. Se vasta olisikin ollut show, jos olisin pyörtyä humauttanut kokopituudelta lattialle.

Menimme viileään aulaan ja löysin istumapaikan. Työntekijöinä häärylöivät rouvat olivat suloisia ja auttavaisia. He hakivat minulle lasin kylmää vettä, sitten sokerivettä ja naposteltavaksi keksejä ja aloin voida paremmin. Sitten ne iloiset mammat innostuivat vielä spekuloimaan, että jospa olen raskaana! No ihan siitä ei kuitenkaan ollut kysymys... Myöhemmin kaikki Kollin tutut kyselivät, mihin ihmeeseen olimme yhtäkkiä lähteneet. Luuloni kaikkien katsomisesta ei mennyt siis ihan pieleen, hih. Meillä ei ollut näyttävä sisääntulo vaan lähtö!


Ready to go!


Näistä juhlista selvisin vähemmän dramaattisissa merkeissä ;)

Ranskalaiseen tapaan olimme myöhässä parikymmentä minsaa (italialaiseen tapaan se olisi ollut 40 minsaa), ja silti vielä tuli väkeä vielä meidän jälkeen. Ranskan ja Italian ruusukkein koristelluissa bareteissaan ja valkoisissa mekoissaan sievät tytöt vastaanottivat vieraat Palazzo Realen eli kuninkaallisen palatsin ulkoporteilla ja tarkastivat kutsukortit. Sisäpihan portilla odotellut konsuli kätteli vieraat aviomiehensä kanssa.

Sisäpiha tilaisuuden paikkana sopi vallan mainiosti, muurien ympäröimä pihalla oli siedettävä lämpötila ja vieno tuulikin vieraili silloin tällöin leyhyttämään helteen painostamaa juhlajoukkoa. Ainoa epämukavuus syntyi korkkareista. Palatsin piha on kauttaaltaan pientä mukulakiveä, joten kävely oli aikamoista töpöttelyä. Tasaisemmilla kohdilla oli hiekkaa, joka tietenkin tunki avokärkisistä korkkareista varpaisiin. (Sarjassamme jälleen, kuinka naisen elo voi olla joskus vaikeaa)

Cocktailpalat oli katettu kauniisti valkoisten pöytäliinojen ja sinivalkopunaisten kukka-asetelmien peittämille pöydille pihan toiseen reunaan. Italialaisranskalainen soittokunta esitti Marseljeesin ja jonkun muun marssilaulun. Konsuli piti puheen italiaksi ja ranskaksi. Sitten oli vapaata ohjelmaa eli herkkujen napostelua, kuohuviiniä ja seurustelua. Löysimme vapaat tuolit varjojen alta, siinä oli mukava istua.

Tarjottavat olivat ihan ylihyviä: pieniä makupalaleipiä katkaravuista, kaviaarista, sillistä. Suolapaloja oliivi-, pesto- ja lihatäytteellä. Juustoja ja hedelmiä. Suklaakonvehteja. Pikkukakkusia marjoista ja kermasta ja periranskalaista leivosta eli babaa. Kaiken kruununa olivat isot suklaa- ja hedelmäkakut. Mikä herkullinen Kansallispäivä, merci beaucoup!

Olisi hauskaa kuulla minkälaisia erikoisia juhlakokemuksia sinulla on? Ja entäs noi joka naiselle tyypilliset pukeutumishaasteet...:) ?



Yesterday was 14th July, French National Day. It´s celebrated with lots of parties and huge fireworks in France but we missed that again because we´re here in Italy. In Turin, Consulate of France organizes a cocktail party for the French and Italian friendship. They invite many quests from different organisations. My Mr Cat gets the invitation via UN where he works.

Last time we were in this event three years ago and then it was dramatic because I almost fainted during the Consul´s never-ending speech. I didn´t see anything but black and started to fall down. With the help of Mr Cat we got out to the hallway where kind workers helped me with glass of water and cookies. Those Italian talkative mammas started to speculate in happy spirit if I´m pregnant...

Well, it was so hot and I haven´t eaten so much (was waiting for the cocktails!), standing still with too high heels - no wonder if fainting. Mr Cat´s friends kept later asking what happened, everybody had noticed us walking out during the speech through the big room. Ha ha, maybe they thought we didn´t like the speech.

This time the place for the event was charming inner yard of Royal Palace. The wind brought nice breeze and it wasn´t too hot in the middle of the heavy-walled courtyard. Consul gave a speech and then we listened French-Italian orchestra playing French National Anthem, La Marseillaise, and some other marching song. Tables were covered with white table clothes, blue-white-red flowers and the most delicious cocktails. We had nice time and I ate too much - what a surprise.

Here you see also my outfit for the event: white shift dress from the 60´s. It´s my mom´s! I find it´s pretty, perfect size and suitable for many different situations. It´s wonderful to continue this dress´s history by wearing it. It´s still like new. Boy they used to make good clothes in the old times! The dress is taylor-made. There used to be no shops like nowadays, full of clothes, but people went to the taylor.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Suomalaisten kanssa illallisella plus pari ruokavinkkiä

Nautin tässä raikkaan välipalan hedelmistä. Olin ihan onnessani, kun löysin kaupasta karviaismarjoja! En ole syönyt niitä aikoihin. Karviaisten kirpeä maku kävi mainiosti yhteen nektariinin kanssa. Kuumalla kelillä ei paljoa kiinnosta syödä kovin raskaita herkkuja. Jäätelö, marjat ja hedelmät rules.


Kevyt ja nami välipala: nektariineja ja karviaisia
Light and tasty snack: nectarins and gooseberries


Eilen illalla oli mukava Suomi-tapaaminen. Meitä oli viiden hengen porukka, olimme syömässä via della Roccalla sijaitsevassa pienessä ravintolassa nimeltään Ristorante Bastimento, joka on melkein piazza Maria Teresan eli entisen kotimme kulmalla. Ravintolan palvelu oli erinomaista ja ruoka herkullista. Sisustus on merihenkinen, katkaravun ja sardiinin kuvia isoina tauluina seinillä.

Kaksi ystävääni työskentelee täkäläisessä EU-toimistossa, ja nyt tutustuin saman puljun uuteen suomalaisvahvistukseen, joka muutti vaimonsa ja tyttärensä kanssa tänne viime syksynä. Mukava pariskunta, ja kivaa saada lisää suomalaisia Torinoon!

Parin viime viikon aikana Torinossa on ollut ihan kamalan kuuma. Olisi ollut miellyttävämpää syödä ulkona, mutta ravintolan terassi on kovin pieni eikä meille ollut siellä tilaa. Sisällä oli kattotuulettimet, mutta eivätpä ne paljoa auta hikikosteassa ilmassa. Mutta ei pidä kitistä ;) sillä onhan se aivan mahtavaa, kun saa lähteä liikenteeseen pelkällä kesämekolla! Ei tarvitse kanniskella villatakkia, shaalia tai jakkua mukana.


Vihreää ja keltaista
Green and yellow


Söin tonnikalaa munakoison kera ja jälkkäriksi oikeilta mansikoilta maistuvaa, ihanasti viilentävää sorbettia. Lähdimme vielä jatkoille piazza Maria Teresalle. Siellä on nykyään ravintola nimeltä Maison, joka toimii myöhemmin drinkkiterassina.

Pari vuotta sitten, asuessamme piazzalla, paikalla oli toinen ravintola. Täytyy sanoa, että ruoka oli silloin parempaa. Maison ei ole kummoinen ruokaravintolana. Se on sääli, sillä vehreä aukio puiden katveessa ja upeiden 1800-luvun rakennusten keskellä on todella kaunis ja ansaitsisi kunnon herkkuhetkiä tarjoavan ravintolan. Mutta ilta oli lämmin ja seura hyvää. Pieni haikeus iski katsoessani vanhan kotitalomme tyylikästä julkisivua ja pylvässisäänkäyntiä.

Jatkot olivat osaltani sikäli tylsät, että otin vain teen ruuan sulatukseksi. En ole kahvinjuoja, aamuisinkin herään teen voimin. Joskus harvoin otan cappuccinon, ja silloin meikäläisen täytyy olla tositosi väsynä. Muut ottivat kahvit ja mirtua. Minuun tarjoilija loi ihmettelevän katseen, kun tilasin teetä. Tea caldo? Lämmintä teetä? No kun kahvi pitäisi hereillä vielä seuraavaan iltapäivään enkä halunnut viinaksiakaan tilata! Olimme ottaneet jo ihan tarpeeksi (liian hyvää) valkkaria ravintolassa. Piazzalla oli vielä sen verran viilentävä tuuli, että tee meni ihan hyvin alas.

Joskus - tai siis aika usein ;) - tuntuu, että italialaiset ovat kaavoihin kangistuneita. Kaikkien pitäisi tehdä kaikki aina samalla tavalla. Esimerkkinä vaikkapa cappuccino, sitä ei pitäisi juoda kuin aamulla, kummastelevia katseita saa heti, jos sen tilaa iltapäivällä. Kaikki eivät vaan kykene mustan espresson kittaamiseen... Enkä aio edes opetella :)

Siinä missä ranskalaiset ovat henkeen ja vereen individualisteja, italialaiset ovat laumaihmisiä. En tarkoita tätä pelkästään negatiivisesti, vaan se toimii myös Italian suurena vahvuutena: ryhmässä on voimaa! Italialaisilla on esimerkiksi paljon vähemmän mielenterveysongelmia kuin suomalaisilla. Kuulutaan porukkaan. Oli se sitten iso perhe tai yleisesti ajateltuna koko italialainen yhteisö totuttuine traditioineen.

Eipä tarvitse ihmetellä miksi muoti tulee juuri Italiasta. Täällä halutaan näyttää samalta kuin kaveri, ja yhtäkkiä kaikilla on samanmoiset vermeet päällä. Esimerkkinä muutamia talvia sitten vallinnut muoti (joka taitaa olla edelleen voimissaan, talvea odotellen...), kun kaikilla oli kultainen tai hopeanvärinen toppatakki varustettuna patellavyöllä plus hiihtarit, blingbling-lenkkarit, jättiaurinkolasit ja isotupsuinen pipo paljettikoristeilla. Näitä klooneja tuli vastaan joka kulmalla.

Onhan tuo sama talvimuoti levinnyt muuallekin. Viime talvena, kun etsin vielä Bonnissa asuessa uutta villakangastalvitakkia, vastaan tuli vain jätesäkin näköisestä kiiltävästä kankaasta valmistettuja toppatakkeja vyöllä. Tosin saksalaiset tyytyvät vähemmän shokeeraaviin väreihin kuin italialaiset.

En tiedä, onko tämä seuraava villitys miehillä, mutta olen törmännyt Torinon keskustassa muutaman viikon sisällä jo kolmeen eri tyyppiin, joilla on kalju pää ja nenällä valkoiset, paksusankaiset silmälasit, pokien muoto on neliskanttinen hieman 3D-lasien tapaan.

On hauskaa tarkastella paikallista pukeutumista. Eilen Maisonin tarjoilijatytöllä oli päällään farkkumikrosortsit ja spaghettiolkaimellinen toppi. Italiassa sellainen työpukeutuminen on rennommassa paikassa ihan ok kuumalla kelillä. Huvitti, kun muistin Saksan meiningin, siellä näin vastaavaa ainoastaan kerran Düsseldorfissa ja sekin oli Hooters´ ravintola. (Se sama ketju, missä Pulmusten Al Bundy kävi virkistymässä.) Maassa maan tavalla!

Torinon uutta suomalaispariskuntaa ovat huvittaneet ja ihastuttaneet sunnuntaiset promenadit puistossa. Siinä missä suomalainen vetää samanlaiset tuulipuvut niskaan ja lähtee reippailemaan sauvojen kanssa ruuansulatuslenkille, italialainen signora laittaa parhaat hörsyt päälle ja kepsuttaa pikkutakkimiehensä käsipuolessa puistokävelylle - tietenkin korkeimmilla korkkareilla mitä vaatekaapista löytyy.

Heh, kai tässä on mukana historian kaikua. Entisaikoihin etelämmän Euroopan isoissa kaupungeissa sunnuntaipromenadi oli ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, jossa käytiin näyttäytymässä, seurustelemassa ja katsastamassa sulhas- tai morsiankandidaatteja.

Mutta nyt näihin ruokavinkkeihin!

Tässä olisi lounasehdotus: paprikainen kalkkuna ja raikas hedelmälautanen.


Kalkkunaa, paprikoita, valkosipulia, sipulia ja mausteet päälle
Turkey fillets, red peppers, one onion, garlic, spices and a bit chili pepper


Paistoin kuumalla pannulla kalkkunafileet rypsiöljyssä kunnolla kummaltakin puolelta. Heitin pannuun viipaloitua paprikaa, sipulisilppua ja pari valkosipulin kynttä palasina.

Mausteiksi laitoin rakuunaa, kurkumaa, salviaa, paprikajauhetta, muskottipähkinäjauhetta, suolaa ja tuoretta persiljasilppua. Murustelin vielä päälle yhden kuivatun chilipippurin antamaan kunnon säväyksen.

Italian kesäkelillä ei jaksa syödä liikaa kuumia ruokia, joten tein raikkaan vihersalaatin ranskalaisella kastikkeella (kylmäpuristettua oliiviöljyä, punaviinietikkaa, suolaa, valkopippuria ja valkosipulin kynsi).


Kevyt kesälounas: paprikakalkkuna tarjoituna salaatin kera, hyvää oli!
Light summer lunch: pepper turkey with fresh green salad with French sauce, tasty!


Jäkkärinä hedelmäsalaatti. Tähän laitoin mansikoita, yhden banaanin ja yhden nektariinin. Päälle lusikoin kookosjogurttia, se toimii tosi hyvin hedelmäsalaatin päällä, jos haluaa kermaisempaa makua, mutta keveyttä. Toinen makoisa vaihtoehto on sitruunajogurtti.


Mansikoita, nektariini, banaani ja kookosjogurttia
Strawberries, nectarin, banana and coconut youghurt




We have new Finns in Turin, they moved here last autumn and like the city a lot. I met them yesterday for the first time, the guy is working at the same EU office than my two other Finnish friends.

We had nice time, lots of good talk, tasty white wine and delicious food in Ristorante Bastimento. Later we had after-drinks behind the corner, piazza Maria Teresa. Discussion lead to Italian culture and Italians. I enjoy of cultural differences (not always if it means trouble;) and it´s funny to register Italians´ way of living.

Where French are very individualists, Italians are group-people. In that lies also the strength of Italians: they have traditions and everybody does always the same things, they have networks around them and for example less mental illnesses compared to Finns who are more lonely and don´t always know how to share their emotions.

Italians like to dress up in very similar way. Some winters ago there came into fashion to have silver or gold coloured winter-jackets with a belt to give a feminin flavour. And then you have to have blingbling-sneakers and huge film star -sunglasses (not to protect from the sun but to look cool!) and a beanie with glimmering decoration plus big bobble. I saw this outfit everywhere around Turin city center all the time.

No wonder why fashion comes from Italy: everybody wants to look the same than cool friends and starts to wear something similar and then suddenly the others elsewhere are convinced that it´s great ;)

Here are also some suggestions for the table: spicy turkey fillet with red peppers and salad with French sauce. Dessert is simply a fruit salad with coconut-yoghurt. When it´s hot in here, I just can´t eat too warm dishes or heavy portions. These kind of light dishes are good.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Torakka iski jälleen!

Olipahan dramaattinen yö, huh... Sain kyläilijän, joka olisi saanut pysyä poissa.

Ne, jotka ovat lukeneet juttuni Rallitorakka maaliskuulta, tietävät jo, että tätä olen kauhulla odotellut jo jonkin aikaa. Nyt se otus sen sitten teki, ilmoitti läsnäolostaan keskellä yötä.

Olen huolehtinut aina matkoille lähtiessä kunnon myrkytyksestä putkistoihin ja joskus ikkunanpieliin, yrittänyt pitää keittiön ja ruokapöydän alueen vapaana ruuanmuruista niin hyvin kuin mahdollista ja laittanut aina roskapöntön kannen tiiviisti kiinni. Niin, ja meillä on edelleen ne pakkausteippiviritelmät lavuaarien ylimääräisten reikien suilla ja kivi suihkun lattiakaivon päällä.

Edellinen vuokralainen sanoi, että kolmen vuoden aikana hän ei kertaakaan nähnyt torakkaa. Ajattelin, että visiitti oli toivon mukaan erikoisuus. Tosin olen ollut koko ajan tietoinen, että josko se vihulainen sittenkin vielä joku kerta ilmestyisi häiriköimään mielenrauhaani. Meillä on myös sellainen parketti, että siinä on joissakin kohdissa tummia puunoksien jälkiä, joita tiiraan hämärässä tarkasti, ettei siinä ole sittenkin torakkaa.

Pieniä ovat meikäläisen murheet isossa maailmassa, mutta kyllä tuollainen torakka-angsti ahistaa!

Olen ollut muutaman päivän yksin kotona, kun ranskalainen Kolli matkasi äitinsä luokse Limogesiin, Ranskaan. Eilen aika vierähti pitkälle yöhön lukiessa ja sitten katsellessa musavideoita Youtubesta (kauheata teinimeininkiä heti kun Kolli on poissa, heh hee). Kello oli jo yli yhden, kun vasta tajusin tuntien hujahtaneen aamun puolelle. Olin ihan väsynyt, joten se oli nukkumaanmenon paikka.

Suuntasin iltatoimille kylppäriin. Läpsytellessäni tohveleillani hämärää käytävää pitkin huomasin yhtäkkiä edessäni tumman vilahduksen, iso torakka pujahti käytävästä kylppäriin!

Tällä kertaa en pomppinut tasakäpälää tai kiljunut, vaan kevään ja kesän torakkaodotuksen tiimoilta meikäläiseen iski suoraan sanottuna sellainen murhanhimo, että olin enemmän vihainen kuin kauhuissani. Ettäs kehtasi mokoma vihulainen, tulla pelottelemaan keskellä yötä, kun olen vielä ihan yksin kotona!

Kurkkasin nopsaan kylppäriin ötökän perään, mutten nähnyt sitä missään. Epäilin sen olevan kytiksessä heti kulman takana, vaa´an alla. Hipsin hakemaan torakkamyrkkypullon.

Sitten tömäytin hieman lattiaa. Ajattelin ajavani ällötyksen vaa´an alta pois, etten saisi sitä sormilleni. Mitään ei tapahtunut. Kylmäverinen otus! Sitten vedin vaakaa hitaasti pois nurkasta ja kukas se siellä killitteli patterin alla hiljaa paikoillaan: periviholliseni, tummanpuhuva ja arviolta nelisenttinen torakka.

Siinä inhon keskellä myös huvituin ajatellessani, että tämä ei taida olla se sama rallitorakka, joka riehui maaliskuussa suihkukopissamme, tämä tapaus näytti luottavan suojaväriinsä ja yhden pysähdyksen taktiikkaan.

Ei muuta kuin torakkamyrkkyä päin näköä! Otus heitti melkoiset itkupotkuraivarit ja sätki viimeistä päivää kylppärin nurkassa. Mutta ei auttanut, torakan peli oli pelattu.

Taistelun tiimellyksessä huomasin tuntevani myös jonkinlaista ihailua moista ellotusta kohtaan. Torakat ovat niin sitkeitä, että selviäisivät ydintuhosta. Ne ovat säilyneet miljoonia vuosia samanlaisina. Toimiva, kompakti paketti uskomattamalla selviytymiskyvyllä, täydellisempiä luomuksia kuin muut ötökät, eläimet tai ihmiset.

En voinut liiskata paikoillaan teutaroivaa torakkaa, koska jos se oli naaras ja kantoi munia, se olisi voinut tirskauttaa ne ympäriinsä. En todellakaan ala torakkavauvojen keinoemoksi! Lisäksi kuolleen lajitoverin haju houkuttelisi sukulaiset hautajaisiin (tai viimeiselle ehtoolliselle, jak...). Niinpä hain sihvelin ja ronkin jo hiljentyneen piruparan siihen.

Yöllinen säikäyttäjäni koki viimeisen matkansa vessanpöntön kautta torakoiden taivaaseen.

Epäilin otuksen alkuperäksi jompaa kumpaa parveketta. Olin pitänyt avointen ovien päivää yöhön asti, koska Torinossa on ollut ihan kamalan kuuma ja läpiveto on auttanut jonkin verran hikista olotilaa. Torakka oli varmaan iloisesti marssinut sisälle pimeän tullessa ja ehtinyt seikkailemaan ties missä, yhyy.

Sen verran moisesta torakkajumpasta ahdistuneena nappasin uudelleen torakkamyrkyn ja suihkutin pullosta ovien taakse, ikkunalaudalle ja suihkukaivoon. Makkarin ikkunan taakse en viitsinyt suihkuttaa, koska eipä tuollainen tökötti ole terveellistä hengittää muillekaan. Ei auttanut muu kuin nukkua lämmin yö ikkuna kiinni, kylmä pyyhe jalkojen päällä.

Silti inhotti ajatus, että jospa torakan kaveri tai sukulainen hipsii jossain makkarissa ja kiipeää yöllä sänkyyni. Kostamaan murhaajalle. Voitte vaan arvata, tuliko uni silmään! :-O



Image by Foureyesjokeshop.com




Last night was dramatic. I have been alone for couple of days. Mr Cat is visiting his mother in Limoges, France. And unfortunately I had a visitor too. A cockroach!

It has been since March from the first encounter with the cochroach. The one which ran around our shower room like a crazy and then dissappeared to the sewer while I was jumping around screaming.

The previous tenant said he never saw any here during three years, so I have been hopefull but still carefull. We have had the scotch tape in the extra holes of all the sinks and I put cockroach poison from time to time to sewers and behind doors and windows. But still I have been scared for the new encounter. And our parquet floor doesn´t help the fear, it has dark wood marks here and there so sometimes  in the darkness I imagine seeing cockroaches.

I have been keeping the balcony doors open, it has been terribly hot weather in Turin for some time. Last night the doors were open untill one am so I guess the bug has happily entered in.

I was tired, didn´t noticed how much it was already and was finally heading to the bathroom. But what I saw: a big, dark cockroach ran quickly to the bathroom from the corridor.

Last time I screamed and jumped around. But now I was calm. The fight has started! I just had to beat my enemy this time. How it dared to come to scare me in the middle of the night and when I´m all alone at home, that bloody bug!

I didn´t see it anywhere. I guessed it must be under the balance in the bathroom corner. I stomped a bit with my foot to lure it in sight. Nothing happened.

Silently I reached the poison bottle and took the balance from the corner. And who was there, the cochroach. Surprisingly it was staying still, maybe trusting its´ colour on the dark floor. But it was its´ last mistake and so I put poison straight at it. It battled for a long time but I was the winner. I threw the poor bastard to the toilet.

I was totally awake again and imagined where the cochroach has been walking already. Yak! I put poison behind the doors and to toilet sinks. I didn´t put it behind my bedroom window, poison is always poison for us too.

So I had to sleep with the window closed this night - didn´t want to have more bug-visitors during the night, crawling in my bed! Still I was thinking that maybe the dead-one´s relative is sneaking out somewhere in the bedroom, waiting for the time for revenge! You can imagine I had difficulties of falling asleep.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kuvallisia hetkiä Roomasta

Tässä kuvarikkaassa kirjeessä kerron kaikista niistä hienoista, hassuista, koskettavista ja elämäniloisista hetkistä, joita matkallani koin.

Rooma ei ole pelkästään turistirysämeininkiä. Ikuinen kaupunki on myös hiljaisia hetkiä salaperäisillä kujilla, romanttisia porttikonkeja, ihanan esteettistä ähkyä historiaa tihkuvien monumenttien äärellä, hyvää ruokaa, kukkien väriloistoa, istumista leppeässä iltatuulessa torin laidalla ja italialaisen elämän ihmettelyä.


Kypsien appelsiinien läikittämä puisto Giardino degli Aranci hotellimme kulmilla
Ripe oranges in the park Giardino degli Aranci


Kaunis ja vanhanaikainen hotellimme Villa San Pio sijaitsee tyylikkäällä asuinalueella Aventinon kukkulalla. Talot ovat vanhoja ja näyttäviä ja kätkeytyvät osittain korkeiden aitojen suojiin. Palmujen ja sypressien koristelemia pihamaita värittävät siellä täällä mitä hehkeimmät kukkapensaat. Tunnelma on raukea ja leppoisa, vain satunnainen auto voi pörähdellä vastaan.


Roomalainen talo Aventinon alueelle
Roman house in the beautiful residential area of Aventino



Tervetuloa roomalaiseen puutarhaan
Welcome to Roman garden



Violetti kukkaputous
Purple flowerfalls


Aventinon kukkulalla on kaksi kirkkoa. Vieressä on appelsiinipuisto Giardino degli Aranci, josta ihan eka kuva on napsaistu. Näköalapaikalta avautuu mitä upein maisema Roomaan ja lähikukkuloille. Sää ei ollut tällä kertaa kirkkain mahdollinen, mutta edessä näkyy Villa Lante, Suomen Rooman-instituutin komea rakennus. Se on tuo vaalea kuutio vasemmalla puiden keskellä.



Näkymä Aventinon kukkulalta. Toisella kukkulalla edessä vasemmalla Villa Lante
Scenery from Aventino hill. Finland´s Rome Institute is on the left on the other hill



Ranskalaisen Kollin kanssa on antoisaa kierrellä yhdessä ja vaihtaa mielipiteitä kaikesta koetusta, mutta tykkään siitä huolimatta vaellella myös itsekseni (minkäs katti luonteelleen mahtaa;). Nyt omatoimisuuteen oli hyvin aikaa, kun Kolli joutui työskentelemään kaksi päivää. Yksin tallustaessa tulee perehdyttyä oikeastaan vielä paremmin eteen tulevaan, ehtii huomioida pieniä yksityiskohtia ja toki kuvien sommiteluunkin jää enemmän aikaa.


Egyptihenkinen ovenkolkutin juutalaisessa kaupunginosassa
Egyptian styled knocker on the door in Jewish district


Ollaan kyllä Kollin kanssa sikäli vallan samanlaisia, että aina toinen jää ihmettelemään jotakin jonnekin ja sitten ollaan taas eksyksissä toisistamme, heh. Onneksi kännykät on keksitty. Meillä kummallakin on tapana viivytellä myös kameran takia, kun joskus pitää odotella kuvauskohteen "valmistumista" eli pilvien tai turistien siirtymistä pois tieltä tai milloin mitäkin.

Monta kertaa olen löytänyt Kollin ihan muutenkin, sillä tiedän jo, että hän hakeutuu kirjakauppoihin, postikorttikioskeille ja kirkkoihin. Minä sen sijaan olen hankalampi, lähden esimerkiksi satunnaisille harhailuretkille kissojen perään ja jään niitä silittelemään tai pysähdyn kurkkimaan näyteikkunoita tai seuraamaan jotakin kiintoisaa tapahtumaa.



Antiikkikauppias tuunaa ovea haisevalla lakalla kadunkulmassa - italialaista meininkiä ;)
Antique dealer is tuning the old door with stinky lacquer in the street corner


Tykkään omatoimisesta matkanteosta kohteesta toiseen. Kollin kanssa tulee suhauteltua taksilla, hän ei jaksa innostua julkisista. Onhan taksi aina helppo tapa mennä paikasta toiseen, mutta myös kallista pidemmän päälle. Bussilla ja metrolla matkaamisessa on elämänmakua! Roomassa kertalippu maksaa vain yhden euron ja se on voimassa 70 minuuttia. Ostin muutamat liput tabaccheriasta ja kuljin pisimmät matkat metrolla ja bussilla. Bussiyhteyksiä oli hankala selvittää, joten menin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja vaihdoin sitten seuraavaan linjuriin.

Hauskaa ja jännittävää! Eritoten, kun en tajunnut bussissa, miksen saa leimattua lippuani laitteeseen. Ja toisessa bussissa oli taas sellainen ruuhka, etten päässyt edes leimalaitteen lähelle. Matkustin sitten kiltisti pummilla. Oman eksotiikkansa tarjosi vieressä seissyt nunna. Tarjosin paikkaani hänelle, mutta tuo pyöreäposkinen ja hyväntuulinen nunna oli tyytyväinen seisomapaikkaansa.


Nunna ihailemassa Caravaggion mestariteosta Rooman ranskalaisessa kirkossa
Nun admiring gorgeous painting by Caravaggio in the French church of Rome


Liikenne on oma lukunsa Italiassa - ja etenkin Roomassa! Jo Torinossa autot painavat kamalaa vauhtia, mutta Roomassa tahti on vielä kovempi. Suojatien eteen kaasutetaan kunnolla, mutta jos siinä joku onneton yrittää juuri taapertaa tien yli, kyllä ne autot aina onnistuvat pysähtymään jarrut kirskuen. Aina pitää olla silmät ja korvat tarkkana, sillä vaikka tie olisi näennäisen tyhjä, Vespat ja Fiatit kiitävät sellaista rallia eteenpäin, että ovat kohdallasi parissa sekunnissa.

Liikenteessä tunnetaan kultainen keskitie ainoastaan kaistojen suhteen (eli ajetaan keskellä kaistaa), mutta muuten joko mennään täysillä tai ollaan pysähdyksissä. Välimuotoja ei tunneta. Saisin sydärin, jos pitäisi pärjätä Rooman liikenteessä yötä päivää!

Myös bussit ja taksit kaahaavat sellaisella tarmolla eteenpäin, että kauttaaltaan mukulakivetyn keskustan teillä viisaudenhampaat irtoavat melkein itsestään siinä tärinässä. Pysäkillä autot pysähtyvät näemmä sekunniksi: bussista poistuessa meinasin jäädä ovien väliin, kun en voinut ryminävauhdissa lähteä huojumaan ovelle suuntaan aiemmin. Toisella kertaa kuski sulki ovet ihan nenäni edestä ja kaahasi tiehensä, vaikka olin koputtanut oveen.

Hih, tästä ei nyt tainnut tullakaan paras mainos suosimaan italialaista julkista liikennettä ;D


Näennäisen söpöt Vespat - mutta odotas, kun italialainen hyppää ohjaimiin!
Cute Vespas - but dangerous in Italian hands in the traffic ;)


Toki Roomassa saa kulkea myös hiljaisemmilla paikoilla. Esimerkiksi juutalaiskorttelin kujat ovat romanttisia ja kuvauksellisia. Siellä on myös valikoima kivoja ravintoloita ja pari ehtaa kosher-paikkaa. Ensi kerralla haluan kokeilla kosheria, nyt tämä makukokeilu jäi väliin.


Romanttinen vanha kuja Rooman juutalaiskorttelissa
Romantic old street in Rome´s Jewish district


Kujalla jäin seuraamaan minulle hilpeää tapahtumaa, kun paikallinen mamma kiskoi ostoksia ylös pikkukorilla. Kori takertui seinän rakenteisiin ja mamma joutui riuhtomaan koria aikansa, että sai sen jälleen kulkemaan ylös ikkunalle.


Italialainen mamma kiskoo ostoskoria ylös ikkunalleen
Italian mamma is lifting her grocery bags up in a small basket


Rauhallisia hetkiä saa kokea myös museoissa. Piazza Navonan yläpuolella sijaitseva Palazzo Altemps on aivan mielettömän kaunis paikka, sekä rakennus että sen sisältämät upeat antiikin ajan veistokset ja seinämaalaukset. Kummastelin, kun porukkaa ei ollut enempää paikalla, mutta ei kai suurin osa turisteista sitten viitsi mennä museoon, kun ulkonakin on paljon kiintoisaa nähtävää. Valvojat norkoilivat tyhjänpantteina parven reunoilla.

Mutta tämä kauttaaltaan koristeltu parveke veistoksineen oli jotakin niin kaunista, että ilomielin hiljennyin kokonaistaideteoksen äärelle rauhallisessa ympäristössä.


Palazzo Altemps ja sen upea, kauttaaltaan koristeltu parvi
Decorated, beautiful balcony in Palazzo Altemps


Mutta meillähän ei homma mene aina putkeen ;) ja taas jouduttiin säätämään Mr Bean -meiningillä.

Ehdin jo aikaisemmin palatsiin sisälle, kun Kolli jäi matkan varrella kirjakauppaan. Hän saapui museolle hieman seitsemän jälkeen. Sulkemisaika on 19:45, mutta kurjat olivat sulkeneet ulko-oven! No eipä ihme, kun muutenkin olivat jo lukinneet toisen kerroksen huoneiden ovia sitä mukaa, kun olin siellä kierrellyt. Pikku vinkki, että tarttis lähteä jo?

Kolli soitti minulle ja riensin alas selvittämään asiaa vartijan kanssa, joka päästi oven takana koputelleen onnettoman sisälle eteisaulaan. Mutta jaaha, lippua ei siis ole vielä ostettu herralle elikkä museon puolellehan ei sitten pääse, non possibile, lippukassa on jo kiinni! Kolli oli sinnikäs, sillä hän halusi ehdottomasti käydä lempipalatsissaan. Jätin Kollin, vartijan ja valvojat neuvottelemaan alakertaan.

Olin niin ajatuksissani moisesta ongelmasta, että menin aulan hissillä vahingossa toimistokerroksiin. (Niin no, oma syy, hissi oli tarkoitettu vain työntekijöiden ja liikuntaesteisten käyttöön, mutta kävelystä väsyjä koipia alkoi pahasti laiskottaa.) Kuljin ja ihmettelin mistä pääsen takaisin. Löysin oikeat portaat, ja hipsin sitten turvaköyden alitse museon puolelle. Kuvittelin naama punaisena, kuinka vartijat seurasivat valvontakameran kuvaa kiroillen, mikä ihmeen häirikköpariskunta me oikein ollaan.

Kas kummaa: sillä välin Kollin neuvottelutaktiikka oli tuottanut tulosta. Hän oli jutellut kassalla olleen museon johtajan kanssa ja saanut lopulta ilmaislipun. Italialaisille on ilmeisesti kova paikka, jos joutuvat erottamaan pariskunnan toisistaan, valvoja vielä pahoitteli erikseen asiaa. Pikkuisenko nauratti! Valvojamies aukaisi uudelleen parin jo lukitun huoneen ovet yläkerrassa, jotta Kollikin pääsi tutustumaan.  Eipä siinä vartin aikana paljoa kerennyt, mutta Kolli oli tyytyväinen.


Hääpari Colosseumilla
Wedding couple next to Colosseum


Ylemmässä kuvassa taustalla näkyvän Colosseumin ohella tunnetuimpia kohteita Roomassa on Trevin suihkulähde. Edusta kuhisee väkeä iltaisin, ihmisiä on joka puolelta maailmaa, ja erilaisten kielten sorina tuo hauskan lisänsä suihkulähteen vedensolinaan. Meidän viereen sattui istumaan pariskunta ihan Jyväskylästä asti, heh.

Moni heittää lanttinsa suihkulähteeseen ja lähettää toiveensa matkaan, nuoriso mekastaa ja rakastavaiset syleilevät toisiaan kivisillä penkeillä. Usealla on jätskitötterö kädessä, suihkulähteen vieressä on suosittu jäätelökioski. Paikalla on useita polaroid-kuvaajia, jotka pyytävät rahaa kuvaamisen jälkeen.

Poliisit päivystävät altaan luona yötä päivää - yhtenä iltana laskin kaiken kaikkiaan kahdeksan koppalakkia - ja ovat tarkkoja, jos joku meinaa kiipeillä suihkulähteen rakenteissa tai uittaa varpaitaan vedessä. Ei siis kannata koettaa anitaekbergejä La Dolce Vita -allastanssin merkeissä. Seuraa tiukka pillivaroitus ja käsien huitomista.

Turkoosina kimaltava vesi kohisee elämäniloa ja altaan reunan valot vilkkuvat liplattavien aaltojen alla. Upean veistoskoristelun Ahdin valtakunta herää henkiin ja kutsuu kuohujen keskeltä vastustamattomasti mukaansa. Vesiratsut kuljettavat viestiään eteenpäin ajasta ikuisuuteen yhä uusille sukupolville, ne kuiskaavat, che bella Italia!



Fontana di Trevi


Espanjalaiset portaat ovat niin ikään suosittu kohde. Launtaina paikka suorastaan kuhisi turisteja. Paikka on mielestäni kivempi ilta-aikaan. Kohdevalot korostavat kauniisti portaiden tyylikästä arkkitehtuuria ja piazzan suihkulähde hehkuu turkoosina altaana. Espanjaan viittaava nimi on muuten harhaanjohtava, se on tullut käyttöön tuosta aukion nimestä, Piazza di Spagna. Portaat ovat ennemmin ranskalaiset, koska ne on rakennuttanut ranskalainen diplomaatti varoillaan 1700-luvun alussa.



Espanjalaiset portaat ylhäältä kuvattuna
Spanish Stairs from up


Portaiden alue on iltaisin ruusumyyjien valtakuntaa. Joka nurkalta tyrkytetään kukkaa naisten kätösiin. Mutta se ei ole mikään lahja, sillä kohta tuon "lahjan" antaja kävelee perään anelemaan rahaa.

Tampereella tämä touhu on muistaakseni kielletty, porukka hermostui ihan täysin moiseen kepulikauppaan. Ruusumyynti on mielestäni tosi ok, rehtiä peliä, mutta tuollainen huijaus on vain ikävää. Sellainenhan pilaa kokonaan yhden maailman romanttisimmista eleistä, ruusun ojentamisen toiselle.


Heppa hauskassa pitsimyssyssään espanjalaisten portaiden juurella
Horse with his cute lace hat next to Spanish stairs


Piazza Navona on eläväinen aukio. Se on päiväaikaan täynnä taiteilijoiden teoksia, pantomiimiesiintyjiä ja turisteja. Keskuskohtana toimii iso ja näyttävä suihkulähde vierellään Rooman sinitaivasta kurkottava obeliski. Piazzan kummassakin päässä on pienemmät suihkulähteet. Niiden reunuksilla on kiva istuksia, lepuutella jalkojaan ja seurata torin touhuja. Mutta muista pitää käsilaukusta kiinni! Illemmalla aukiota reunustavien ravintoloiden lamput syttyvät ja hilpeä puheensorina täyttää terassit.



Piazza Navona ja taiteellista menoa
Piazza Navona and art in action



Via della Pace on erityisen pittoreskia aluetta piazza Navonan lähettyvillä. Siellä on vanhoja rakennuksia, kivoja kauppoja ja kahviloita sekä pieni kirkko. Talojen terrakotanpunainen maali on kulahtanut, iltahämyssä seiniä kiipeilevät muratit antavat romanttisen vaikutelman vanhanaikaisten lamppujen maalaillessa keltaisella valollaan ympäristöä.



Lamput syttyvät kahviloiden ja ravintoloiden ylle illan laskeutuessa Roomaan
Lamps are colouring the evening in Rome


Nautimme drinksut baarin terassilla. Caffe della Pace on boheemi ja viihtyisä ja hyvin suosittu alkuillan paikkana. Vastapäinen, tunnelmallinen pizzeria täyttyi ruokailijoista, ja omassakin masussa alkoi nälkä kurnia tuoksujen hipuillessa nenään.



Pizzeria, via Della Pace


Päädyimme pieneen, mutta todella viehättävään ravintolaan La Buca di Ripetta, lähellä piazza del Popoloa, osoite on via Ripetta 36. Palvelu oli erinomaista. Tarjoilijamme sai houkuteltua meidät syömään enemmän mitä oli aikomus, niin makuhermoja kutkuttavasti hän kuvaili annoksia. Eihän sellaista voi herkkusuu vastustaa.

Otin alkupaloiksi paistettuja sieniä persiljalla, pääruuaksi kalaa ja perunahöystöä, jälkkäriksi perinteisen tiramisun. Oi sitä makujen sinfoniaa! Illallinen venyi myöhään, ja pääsimme kömpimään hotellille vasta aamun tunneilla pienen yökävelyn virkistäminä. Viimeinen ilta Roomassa oli täysi.





Rome is a fascinating city. There are so many things to see, places to explore. It´s almost always full of tourists, but Rome is also lots of something else than a sweaty tourist trap. You can explore the lonely narrow streets in Jewish district, taste its´ kosher food, meditate in the middle of the ruins of antiquity, visit beautiful Barocco churches and comtemplate in front of fabulous paintings by Caravaggio, have a peacefull stroll in residential area blooming with flowers or have a drink or two in cosy bars near via Della Pace or piazza Madonna de Monti.

Be like a local and take a bus or underground, tickets you get from tabaccherias, costs only one euro. Let the bus take you somewhere and be surprised of the beautiness you meet everywhere.

Visit gorgeous museums like CapitolinePalazzo Altemps or Galleries Borghese (reservation to Borghese one day before!) to see some of the most wonderful pieces of Italian art.

Good scenery points you´ll find for example from the hills of Aventino where there is the orange park. See also also the two churches and take a stroll in gorgeous, old residential area. The other place could be the café of Capitoline museums and the terrace of the Monument Vittorio Emanuele II (you get there via church in Capitoline).

Eat and drink well like real Italian and taste especially frutti di mare. What a delicious city, mamma mia!


Spaghettia simpukoilla ja persiljalla
Spaghetti with clams and parsley



Be free like a bird to invent your own exploration in the city and experience the Italian lifestyle with Roman wind under your wings.


Neitsyt Maria ja roomalainen pulu ylevissä maisemissa
Virgin Mary and Roman pigeon in divine sceneries



Lokki Rooman katoilta
Seagull posing with the domes of Rome
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...