maanantai 28. marraskuuta 2011

Sarvikuono ja hajupommi

Jipii, flunssa ja yskä tuntuvat olevan poissa! Uusi viikko alkoi pirteissä merkeissä ja olo on raikas pitkästä aikaa. Salaiset aseeni pikaiseen toipumiseen olivat vissiin erinomainen peruskunto, kamala määrä hunajaa ja valkosipulia, reseptivapaita flunssalääkkeitä ja yskänlääkettä sekä Sarvikuono.

Sarvikuono on nenähuuhtelukannu, joita voi ostaa apteekeista ainakin Suomesta. Saa sinisenä ja punaisena. Homma toimii siten, että ensin keitetään vettä. Siihen lisätään annoslusikallinen mielellään hienojakoista merisuolaa (tavallinenkin ruokasuola käy, mutta EI Pansuola, mineraalisuola, Seltin jne). Annetaan veden haalentua sopivan lämpöiseksi. Ennen käyttöä hölskytellään kannua kunnolla, että suola on hyvin seonnut veteen.

Sitten asetutaan pää kenolleen lavuaarin ääreen, se puoli kasvoista ylempänä, jossa sierain on enemmän auki ja kaadetaan tuosta putkilopäästä vettä nenään! Kyllä. Eikä edes satu, suolan ansiota. Kaadetaan puolet kannusta näin, sitten tuhautetaan vedet kevyesti ulos, sen jälkeen käännetään päätä ja toistetaan sama toiseen sieraimeen.



Nenähuuhtelukannu "Sarvikuono"
Nose washing pot "Sarvikuono" (=rhinoceros)


Vesi kulkee nenäonteloon ja tulee toisesta sieraimesta ulos valuttaen mukanaan limat, bakteerit ja hiukkaset: ällöä, mutta tehokasta! Hengitys tapahtuu tietenkin suun kautta. Hommaa täytyy tehdä muutaman kerran, sitten se alkaa ensioutouden jälkeen sujua kuin vettä vaan, hehee.

Nenähuuhtelu on merellisten kansojen vuosisatoja käyttämä luonnollinen puhdistuskeino. Suolavesi ei ärsytä limakalvoja, huuhtelun voi tehdä 1-4 kertaan päivässä riippuen tarpeesta. Tämä auttaa kuulemma poskiontelotulehdukseen, allergioihin sekä kuorsaamiseen, joten ei kun ukot sarvikuonoilemaan ennen nukkumaanmenoa. ;)

Se oli flunssaisen paras ystävä Sarvikuono.

Mutta mikäs tuo otsikon lupaama hajupommi sitten on? No minä tietenkin! Olen meinaan ahminut viime viikon ajan sellaiset määrät valkosipulia, että tällä lemahduksella pysyvät vampyyrit ja muutkin loitolla tehokkaasti.



Philadelphia-juustoa ja mahdoton määrä valkosipulisilppua
Philadelphia cheese and lots of garlic


Tein tuossa yksi päivä uuden satsin ruisleipää luomuriihiruisjauhoista (joita täytyy joululomalla taas kantaa lisää Suomesta Torinoon...) ja latasin tuoreiden viipaleiden päälle Philadelphia-juustoa ja valtavasti valkosipulia, kuten yläkuvasta näkyy. Oli tosi namia maitolasillisen kanssa ja luonnollisen tehokasta taistelua flunssaa vastaan!

Täytyy vielä sen verran kehaista omaa ruisleipäpaakarointia, että tällä kertaa tein myös kunnon reikäleivän. Tältä se näytti ennen uuniin menoa, laitoin haarukalla reiät pintaan ja painoin rajat, jotta palat saa helpommin irrotettua.


Raaka reikäleipä matkalla uuniin
Raw ryebread going to the oven



Ja tässäpä sama käntty 17 minuutin päästä uunista ulos otettuna ja kunnon rusketuksen saaneena:


Valmis reikäleipä
Ready ryebread. We Finns call this model "hole-bread", logically ;)

Nyt vaan tarttis olla katon rajassa pitkä puuvarsi, johon näitä reikäleipiä voisi kerätä, kuten ennen muinoin.

Ei tarvitse varmaan mainita, että maku oli suussasulava. Riihiruisjauho antaa hienoisen ja ihanaisen savun tuoksun ja maun leipään.


***

Yay, my flu and coughing are over! I ate lots of garlic (I smell like hell) and honey, took some light medicine and fortunately I have good basic health. Very important for me when being in flu is "Sarvikuono", rhinoceros, a nosewashing pot. It´s an ancient way of cleaning nose naturally. In Finland we get these pots from pharmacies, I guess in other countries too.

You boil water, put a spoonful of salt (sea-salt is the best - don´t use special salts like mineral salt). Let the water cool that it´s not too hot. Then mix the water well, pend on top of the sink and turn your head and pour water into your nostril, breath with your mouth. Leave half of the water for the other nostril to do the same. Sniff gently all the water out from the nose. Warm salt water takes bacteries and slime out. This old trick helps also for allergies, sinusitis and snoring.

I baked new set of Finnish ryebread and this time I made traditional "hole-bread" among the smaller breads. I covered bread slices with Philadelphia cheese and lots of garlic, very tasty and good for fighting against the flu.

torstai 24. marraskuuta 2011

Artisokkapasta ja vitamiinipommi sekä Kreikan mytologiaa

Flunssa ja kröhä jatkuvat sitkeinä. Olen yrittänyt lepäillä, vaikka hermoihin ottaa tämmöinen kitkuttelu, kun oikein mitään ei jaksaisi tehdä. Toistaitoisen olotilan takia ei jaksa edes kokkailla mitään kummempaa, sairastelijalle sopii helppo ja nopea särvin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tuoreiden artisokkien paistamista. Alkoi tehdä mieli artisokkapastaa, joten ryhdyin toimeen. Olin ostanut bio- ja lähiruokakauppa Eatalysta yrtti-rucolapastaa. Tuumailin, että siihen lisukkeeksi artisokat sopisivat varmaan makoisasti.


Eatalyn yrtti- ja rucolapasta
Herb and rucola pasta from Eataly


Tuossa pannulla kypsyvät oliiviöljyssä artisokkapalaset, sipuli- ja valkosipulikuutiot. Tuoksu oli makuhermoja kutkuttava! Annoin sotkun kiehua hiljaisella tulella parisen kymmentä minuuttia. Lopuksi laitoin sekaan mustapippurirouhetta, tuoretta persiljasilppua, basilikaa ja suolaa.


Artisokan palaset plus sipulia ja valkosipulia
Artichoke plus onions and garlic


Pasta kypsyi kahdessa minuutissa, joten herkuttelu alkoi tuossa tuokiossa. Oikein maistuvaa tuli! Ainoa haittapuoli noissa artisokissa vaan on, että päällimmäiset kuoret ovat kovia ja sitkeitä, joten joko niitä sitten jäystää tunnollisesti tai jättää kovimmat palat lautasen reunalle. Tai sitten pitäisi vaan heittää raa-asti menemään kovimmat kohdat jo niitä palastellessa.


Artisokkapasta, nam!
Artichoke pasta


Artisokka ei olekaan mikä tahansa hölmönnäköinen vihannes. Tämä selvisi, kun hieman googlailin. Sillä on pitkä historia ja dramaattinen taustatarina. Suluissa olevat lauseet ovat meikäläisen huomioita. ;)

Artisokkia on kasvatettu tuhansia vuosia Välimeren alueella kreikkalaisten ja roomalaisten ruokalöydöksenä. Caterina de` Medicin artisokkamieltymyksen ansiosta vihannes päätyi Alppien yli Ranskaan. Siellä hovin henkilääkäri tosin kielsi artisokan nauttimisen, koska sen uskottiin sisältävän lemmen eliksiiriä. (Tuo eliksiiri eli ns. afrodisiac juontuu muuten Afroditen eli lemmen jumalattaren nimestä.) Artisokan pelättiin vaikuttavan ihmismieleen kauhistuttavalla tavalla.

Kreikan historiassa uskottiin artisokan auttavan erityisesti poikalasten saantiin. (No niinpä tietenkin. Kreikan mytologian mukaan Zeus-jumala oli vierailemassa veljensä Poseidonin luona. Lomansa aikana hän näki Zinaran saarella Cynara-nimisen kauniin tytön, jolla oli tuhkanvaaleat hiukset. (Välimeren miehet ovat näemmä aina hullaantuneet vaaleista kutreista...) Zeus rakastui Cynaraan täyttä häkää ja halusi korottaa tämän kuolevaisen neidon jumalattareksi, jotta voisi olla tämän lähellä Olympoksella. Jumalten vuorelle ei ollut nimittäin muilla asiaa kuin jumalilla. Zeus suunnitteli  viettävänsä Cynaran kanssa romanttista aikaa Olympoksella aina kuin vaimo Hera olisi poissa kotoa. (Mikä häntäheikki!)

Cynaran tuli kuitenkin kamala koti-ikävä. Hän lähti Olympokselta salavisiitille kuolevaisten maailmaan nähdäkseen äitinsä ja kotiseutunsa. Mutta Zeus sai vihiä vierailusta. Kun Cynara palasi Olympokselle, Zeus raivosi tytölle, sillä hänen mielestään vierailu kuolevaisten pariin ei ollut jumalille sopivaa käytöstä. (Ai naisseikkailut sitten ovat vai?) Niinpä Zeus muutti Cynaran artisokaksi. (Sanonko mikä olisi pitänyt artisokaksi muuttaa...)


Oli niin tai näin, makoisan makuista ruokaa artisokka on ja vaihtelua muihin vihanneksiin.

Flunssan takia päätin terästää oloa kunnon vitamiinipommilla. Tässäpä säväyttävän smoothien ainekset: verigreippi, kaksi omenaa, kolme kiiviä.


Smoothie-ainekset
Fruits for my smoothie


Juoman väri ei ollut maailman houkuttelevin, mutta maku oli terhakan kirpeä ja virkistävä.

Kippis ja kulaus!


Valmis vitamiinipommi
Ready vitamin bomb


***

I´m having a bad flu so I don´t feel like cooking anything too challenging.

I like artichokes so I decided to test how I manage to cook them for pasta. I had herb and rucola pasta from Eataly (they have there excellent bio products). Artichokes I cut and put them on the pan with hacked onions and garlic. I let them boil under the cover about 20 minutes. Then I put some fresh parsley, black pepper, bacilic and salt: mmm, good smell!

I found artichoke´s history and mythology very interesting, take a peak if you want. That mythology part is chauvinist though, haa haa. Anyway, artichoke is healthy and tasty and good change for the other vegetables.

For the cure for my flu I prepared a real vitamin bomb: one red grapefruit, two apples, three kiwis and delicious smoothie was ready to heal me. (It tasted much better than it looked!)

Cin Cin!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Eläimellistä menoa Alpeilla

Viikonlopun tuliaisina sain ilahduttavat muistot Alpeilta ja vuodenaikaan nähden todella lämpimästä auringosta - mutta myös kamalan flunssan ja yskän!

Nyt se sitten tarttui, tuo vihuliainen mykoplasma, jonka kourissa ranskalainen Kollini on köhinyt jo kaksi viikkoa. Oloni oli jo perjantaina alavireinen ja nuhainen, mutta niin vaan päätin lähteä Alpeille. Lauantai sujui suht hyvin, mutta sunnuntain kulutin sängynpohjalla. Kahden ja puolen tunnin paluumatka autossa myöhään sunnuntai-iltana ei ollut toden totta mitään herkkua, kun päätä jyskytti kuin vasaralla olisi huimittu.

Mutta ettei tämänkertainen kirje mene ihan Naukumaijan nurkaksi, laitetaas jotain piristävää eetteriin. Aurinko paistoi ihanasti eikä Megèvessa ole lunta vieläkään. Elikot käyskentelivät laiskasti niityillä ja näkymä oli kaunis, vaikka kuten kuvistakin huomaa, valo alkaa olla jo talven sävyistä; kalpeaa ja vaatimatonta verrattuna kesän hehkuun ja loistoon.


Sonninmullikat ja juomahetki
Bulls and drinking pause


Mietin monesti, että kyllä eläinten kelpaa Alpeilla. Saavat olla ulkona ja toteuttaa omaa eläimellisyyttään: syödä ja käyskennellä vapaasti, nuuhkia raitista ilmaa, kuopsutella, seurustella toistensa kanssa, kieriä maassa, juosta tai makoilla laiskana auringossa. Olisipa kaikilla kotieläimillä vastaava mahdollisuus! Ihan hirvittää ajatella teollisen tuotannon karjatiloja, joissa eläimet on sullottu ahtaisiin ja pimeisiin tiloihin. Eläimilläkin on tunteet ja ne ovat vielä kukin omanlaisiaan persoonallisuuksia, kuten me ihmiset.


Minua kuikuileva kaksikko
Two horses watching me


Megèvessa on paljon öky-Alppitaloja, jotka maksavat kolmesta kymmeneen miljoonaan euroa. Kolli keskusteli tuossa yksi päivä yhden asunnonvälittäjätuttunsa kanssa, joka paljasti myyneensä juuri yhdeksän miljoonaa euroa maksaneen talon perheelle, joka ehtii lomailemaan Alpeille vain kaksi viikkoa vuodessa. Loppuajan talo on tyhjillään. Hoh, sitä ihmettelee, kuinka joillakin on rahaa hassata sellaiseen, kun on toisia, joilla ei ole varaa edes omaan pikkuasuntoon.

Komeita pytinkejä on hieno katsella, mutta eniten tykkään Megèven alueen vanhoista maataloista. Niissä on tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa toisin kuin uudenuusissa luksustaloissa. Minusta on vain romanttista, jos seinä on vähän rapistunut, kulmat ovat viehättävästi epäsymmetrisiä ja puun pinta kauniisti kulunut vuosikymmenten ellei jopa vuosisadan aikana monta auringonpaistetta nähneenä.


Kaunis vanha maatalo Megèvessa
Lovely old farm house in Megève

Maalaisromantiikkaa à la Megève
Countryside romantics from Megève


Kävimme lauantaina lounaalla ylhäällä kukkulalla Rostachon-ravintolassa. Olen aiemmin kertonutkin paikasta tässä kirjeessä. On todella sääli, että ravintoloitsija-rouva aikoo jäädä pian eläkkeelle ja lopettaa paikan kokonaan. Sieltä on aivan mahtavat maisemat ja ruoka on simppeliä ja makoisaa Alppiruokaa listan vaihdellen sesongin mukaan.

Tällä kertaa otin kasviskeittoa ja Kolli tilasi peruna-laardiomeletin. Ilma oli niin lämmin, että söimme terassilla, samalla saimme ihastella suurta ja valkoista Mont Blancia edessämme. Olisin halunnut hirmuisesti maistaa listalta samppanjafondueta, mutta sen voi syödä ainoastaan sisätiloissa. No, ensi kerralla sitten! Ja nyt oli vielä niin kesäinen tunnelma, tuhti fondue sopii paremmin synkkään ja pimeään keliin.


Rostachonin kasviskeittoa ja omeletti
Vegetable soup and omelette in Rostachon


Yksi painava syy, miksi pidän Rostachonista on, että siellä on kaksi maailman ihastuttavinta aasia! Juuri sellaiset, minkälaisen itsellenikin ottaisin mieluusti: harmaa kauhtunut turkki, karvaiset isot hörökorvat, töppöjalat, etutukka, utelias katse ja sopivan laiska elämänasenne. :D


Rostachonin aasit
Rostachon´s two donkeys

Kulkukatin lemppariaasit
Travel-Cat´s favourite donkeys


Jottei tämä eläimellinen kirje päättyisi kokonaan ilman kissoja, tässä vielä tämänkertainen yliannostus kissamaista menoa Megèvesta. ;)

Keskustaan oli ilmestynyt valtavan kokoinen vanha mammakissa, jonka valkoinen masu roikkui melkein maassa asti. Kisu nautti lämpimästä paisteesta ja kiehnäsi tyytyväisyyttään pitkin poikin Megèven Raatihuoneen seinänviertä ja ikkunanpieliä. Antautui se myös minun paijattavaksi, vaikka kovin itsenäiseltä vaikuttikin.


Auringonpaisteesta nauttiva kissa
Cat enjoying of the sunny weather

Yksi paikallinen rouva tuli viereen ja alkoi jutustelemaan meille, että mikäs kisu tämä oikein on. Hän ei ollut nähnyt tapausta koskaan aikaisemmin, vaikka asuu itse Megèven keskustassa. Tiedä sitten, oliko katti tullut pidempää jostakin maatalosta, kun se vaikutti enemmän maatiaiselta kuin kitykissalta. Tämä tanakkatekoinen maukuja otti joka tapauksessa Megèven keskusaukion haltuunsa itsevarmoin elkein kuin kuningatar konsanaan:


Itsetietoinen kissa Megèven keskustorilla
Confident cat taking over Megève city center


Kisu suuntasi päättäväisin liikkein suoraan turistikopin viereisen puun luo ja kiipesi kynnet ropisten yllättävän ketterästi ylös latvaan asti. Siellä se kiehnäsi puun oksia ja ihmetteli Megèven keskustan näkymiä. Bongaatko kissan kuvasta?


Maatiaiskissan seikkailut puun latvassa
Country cat´s adventures. Poor thing couldn´t come down anymore.

Seikkailullaan katti päätyi ajamaan itsensä pinteeseen. Se ei päässytkään enää alas. Kissa tutkaili eri mahdollisuuksia tulla pois turistikopin katolta, mutta sekä maa että viereinen muuri olivat kaukana hyppäystä varten. Kisuli naukui turhautuneena minulle, kun juttelin sille alhaalta, mutta ei se olisi syliinkään hypännyt. Kai se pääsi jossakin vaiheessa alas, kuten aikansa kiipelissä oleville kissoille on tyypillistä.

Nyt tämä Katti ottaa annoksen hunajaa ja menee lepäilemään vuoteeseen. Raajat ovat vetelät kuin meduusalla ja korvissa soi. Toivottavasti tauti kukistuu pian, tuskastuttaa olla näin saamaton ja raihnainen.

***

Last weekend in Megève was really warm, I wonder when the real winter will arrive? If it´s too warm, the whole area will suffer: the most important business is skiing tourism. If there is no snow there won´t be tourists.

Well, we enjoyed of the sunshine and peaceful Alpes sceneries and ate outside on the terrace of a cosy restaurant Rostachon. It´s a real pity that the owner is leaving soon for retirement and nobody will take over the restaurant. Rostachon is such a special place with the magnificient view plus simple but tasty mountain food. And they have two extra-cute donkeys outside, I just love them!

This letter became a real animal story. I enjoy of watching the animals on the fields. I´m happy when they are happy. I wish all the animals could be walking, eating, playing and sleeping outside. Factory-like farms with animals inside in small cages are horrible!

Now I go to rest because I have a really nasty flu and lots of coughing. I wish illness will go away soon... Boring to be this tired and not to be able to do much anything. I have taken some mecication plus honey and garlic, hopefully that helps.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Hyvä ravintola Torinon keskustassa

Torinossa on ollut syyssateiden ja ison tulvan jälkeen aivan ihastuttavan valoisaa ja aurinko on paistanut anteliaasti päivittäin. Kyllä kelpaa Italian maalla marraskuuta viettää! Vielä vuosi sitten olimme Bonnissa ja kyllä se harmaus oli vaan aika ilkeää... eipä ole yhtään ikävä. Saksa ei ole ilmastoltaan kehuttava, ehkä eteläisemmässä Saksassa on miellyttävämpää. Bonnissa taivas oli enimmäkseen harmaan harson peitossa - kesät talvet.


Torinon kuulas marraskuun aamuaurinko
Luminous sunlight in November morning in Turin


Saimme täksi viikoksi entisestä asuinpaikastamme vieraan Torinoon. Intialainen ystävämme, ranskalaisen Kollin kollega Bonnin YK-toimistosta, on täällä viikon koulutuksessa. Eilen hän tuli käymään meillä ja nautimme kotona alkudrinkit.

Harmiteltiin, kun vaimo ei tullut mukaan, hän olisi ollut varmasti mielissään Torinon nähtävyyksistä, kaupungin kauneudesta ja mainioista shoppailumahdollisuuksista. Ystävämme ei ollut tiennyt, kuinka hieno paikka Torino onkaan. Hän oli hyvin vaikuttunut keskustan palatseista ja kilometritolkulla jatkuvista arkadikaarien kattamista kaduista ja hulppeasta arkkitehtuurista.

Veimme ystävämme illalliselle via Polle, tuohon ihan lähelle. Siellä on hyvä ravintola nimeltä Primo Piano. Alakerrassa on pizzeria ja yläkerrassa iso, tunnelmallinen ravintolasali.


Primo Piano. Via Po, Torino


Oman hauskan lisän antavat tarjoilupöydillä olevat isot kinkut ja hedelmät sekä tuolla taaempana punaviinipullojen armeija, kuten myös ravintolamestari, joka meni aina välillä kalakärryineen ohi. Kolli on Primo Pianossa tuttu vieras, hän kävi siellä entisen pomonsa aikana usein, joten kohtelu oli italialaiseen tapaan ylitsevuotavaa ja saimme paluun kunniaksi alkumaljat. Olimme Primo Pianossa nyt ensimmäistä kertaa sitten lähtömme Bonniin vajaa kolme vuotta sitten, oli kiva tulla takaisin.


Kippis! Mustekalasalaattia ja sisilialaista valkoviiniä
Cin Cin! Octopus-salad and Sicilian white wine


Ruoka on pääosin eteläisestä Italiasta, eri annosten hinnat vaihtelevat 8 - 20 euroon. Nautimme alkupaloiksi marinoituja pikkusipuleita ja artisokkaa, prosciutto-kinkkua ja salamia (paitsi minä, kun en syö punaista lihaa) plus aivan tajuttoman hyvää mustekalasalaattia. Eli tyypillisessä sellaisessa on mustekalan paloja, keitettyjen perunoiden lohkoja, persiljaa, tomaattia ja rucolaa. Nam nam! Olisin syönyt sitä vaikka kuinka, mustekalapalaset olivat pehmeitä ja suussa sulavia.

Pääruuaksi valitsin tuoretta tonnikalaa. Se oli leikattu paksuiksi viipaleiksi ja kieritelty seesaminsiemenissä. Erikoista, mutta herkullista. Ohessa oli paistettua kukkakaalia ja muuta lisuketta. Tuhtien alkupalojen (ja sen mustekalasalaatin ahmimisen) takia en jaksanut koko annosta, voih mikä sääli! Jälkkäriksi otin marja- ja khaki-hedelmäsorbetit. Sellainen valuu aina alas. :)


Tuoretta tonnikalaa kieriteltynä seesaminsiemenissä kasvislisukkeiden kera
Fresh tuna fish rolled in sesam seeds plus side vegetables



Kävelimme kotia kohti ja intialainen ystävämme sai nauttia peri-italialaisesta eksotiikasta. Piazza Carlinalla naureskelimme tovin näille kahdelle autolle, jotka oli parkkeerattu tyylikkäästi keskelle katua.


HYVIN italialaista: autot parkkeerattu iloisesti keskelle katua
VERY Italian: cars parked happily in the middle of the street :)


***

November in Turin is not bad at all. Lots of light and sunshine although the temperature is cool, today +10 celcius. Last winter we were still in Germany. I don´t miss Bonn´s weather at all! It´s always grey - no matter if it´s winter or summer.

Yesterday we had dinner with our Indian friend. He is visiting Turin for his training course. He used to be MrCat´s colleaque in Bonn UN office. It was great to see this nice guy again. Unfortunately his wife didn´t come, I bet she would have been delighted with all beautiful buildings, archades, river Po and shopping possibilities! But next time.

Primo Piano is a good restaurant in via Po -street, just near to our home. After having drinks at our place, we took our friend to Primo Piano. On the groundfloor they have pizzeria but upstairs there is a lovely restaurant. They offer mostly South-Italian food. I enjoyed especially the first dish, octopus salad, too delicious! For the main course I took fresh tuna fish, rolled in sesam seeds.

It was good to be back: this was our first visit to Primo Piano after being two years away in Bonn. The owner still remembered MrCat and we got excellent service. Grazie!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Pyhiinvaelluskukkula San Michele

Huomasin, etten ole laittanut tänne juttua läheskään kaikesta mielenkiintoisesta, missä on tullut vipellettyä. Aika on vaan hupsahtanut ja onhan välissä ollut kiirekin. Tässä kirjeessä ajattelin esitellä erityisen paikan ihan Torinon kupeesta, Susan laaksosta: San Michelen pyhiinvaelluskukkula.


San Michele



Pyhiinvaellus on katolisen kirkon erikoisuus Euroopassa. Pyhiä paikkoja on pitkin Keski- ja Etelä-Eurooppaa, tärkeimmät paikat ovat Italiassa Rooma, Espanjassa Santiago di Compostela ja Ranskassa Lourdes.

Ranskan ja Italian välillä on tärkeä pyhiinvaelluksen yhteys:

Apulian Gargano pyhitettiin jo 400-luvulla Arkkienkeli Mikaelille ja paikasta tuli pyhiinvaeltajien suosima. Mikaelille pystytettiin sitten upea pyhättö Ranskaan, Normandiaan: tänäkin päivänä kuulu Mont Saint Michele. Italian Susan laakson Monte San Michele oli jatkoa tälle Arkkienkelin pyhimyskultille: kun vetää kartalle viivan Ranskan Mont Saint Michelesta Etelä-Italian Garganoon, Susan laakson San Michele sijaitsee janan keskipisteessä!

Jos mielit San Michelen kukkulalle, ota hyvät kävelykengät mukaan, sillä kiipeämistä piisaa. Auto täytyy jättää alemmaksi ja ensin kuljetaan nättiä metsätietä pitkin ylemmäksi ja sitten päästään tositoimiin kapuamaan pitkiä ja korkeita portaita yhä ylemmäksi aina luostarikukkulan laelle. Ostin evääksi paikallisia makeita herkkuja parkkipaikan kupeessa olevasta kojusta, taateli- kookos- ja pistaasileivoksia. Napostellen matka sujuu aina joutuisammin. ;)

Tässä alakuvassa luostarikirkko näkyy paremmin. Edustalla on vanha raunio. Oikealla kuvasta sijaitsee muuten kahvila, eli ihan suu kuivana ei vaeltajan tarvitse kulkea. Tuosta lähtee myös kävelypolkuja alas, kuten vanha aasipolku, mitä pitkin ennen muinoin munkit ja pyhiinvaeltajat kulkivat kantamuksineen.




San Michelen maisemapaikka
San Michele´s scenery spot




No niin, tuonne huipulle tarttis sitten päästä:


Pyhän luostarikirkon juurella
At the foot of the sacred monastery church



Kukkulan vanhimmat rakennetut osat ovat jo 900-luvulta, itse luostari on toteutettu 1100-1200-luvuilta. Tykästyin paikan roheaan kauneuteen. Arkkitehtuuri kasvaa suoraan luonnonkivestä, kuten alemmassa kuvassa näkyy.

Portaikolla on kunnioitusta herättävä nimi: Kuolleiden Suuri Portaikko. Askelmien vierellä on isoja kivisiä hautapaasia. Niiden sisälle on haudattu munkkeja. Portaat ja kallio ovat todella jyrkät, mietin, kuinka suuri homma onkaan ollut pistää pystyyn moinen paikka keskiajalla.


Kuolleiden Suuri Portaikko
Great Staircase of the Dead




Paikalla on sijainnut Rooman armeijan tukikohta. Siitä on muistona yksi iso laatta kirkon ulkoseinässä antiikin ajalta. Portaikossa ja kirkon oven lähettyvillä on hienoja koristeluja keskiajalta. Vaikkapa nämä tyylikkäät horoskooppiaiheet ovat kuvaamisen arvoiset:


Kirkon ulkoseinämän koristeluja
Beautiful decorations in exterieur of the church



Kirkkoa on uudistettu aikojen kuluessa ja esimerkiksi ulkoseiniä tukevat rakennelmat ovat uudemmalta ajalta. Tuon kivisen tukiluurangon välistä avautuu upea näkymä Susan laaksoon.

Tässä sitä pyöritään kesähepeneissä - oi kun tuli ikävä kesän lämpöä! Vaikka tuolloin oli jo lokakuun ensimmäinen päivä, ei ollut tarvetta edes mukaan ottamaani kevyeen kaulahuiviin. Kiipeily kävi kunnon urheilusta ja kuumahan siinä tuli.


Kulkukatti pyhiinvaeltajien jalanjäljillä
TravelCat on the footsteps of the pilgrims



Tasanteelta näkyy Susan laakso hienosti. Siitä kulkee vilkas reitti Ranskan puolelle vuorten välistä. San Michelen vieressä olevat korkeat kukkulat olivat kevyen usvan peitossa, ne näyttivät sadunomaisilta auringon heijastaessa metsiköt himmeään valohämyyn. Musta korppi lensi yksinäisenä puiden tasalla ja kraakkui tervehdyksen raspisella äänellään.


Eteerinen maisema Susan laaksoon ja kukkuloille
Dream-like view to Susa valley and the hills




Toiselta puolelta avautui vähemmän hieno näkymä. Tai onhan tuo ihan komea, mutta katsokaapa pidemmälle taivaanrantaan. Kamala saastepilvi! Siellä keskellä on Torino. Ihan keuhkoja puistatti ajatellessa, että siellä me asutaan. Mahtaa olla sisuskaluille kivaa hengittää tuollaista harmautta, köh köh...


Näkymä Torinon suuntaan, kamala saastepilvi!
View to Turin, horrible cloud of pollution!



Näin hurja pudotus on muurin reunalta alas:


Näkymä suoraan alas
View straight down



Kirkkokierroksen jälkeen on mahdollisuus kuljeskella takapihan aukion alueella. Siellä on ikivanhoja raunioita ja korkea torni nimeltä Kauniin Aldan Torni. Legenda kertoo, että Alda-neitonen kiipesi kukkulalle rukoilemaan aluetta riivaavien sotien loppumisen puolesta. Tyttö joutui kuitenkin sotilaiden piirittämäksi. Epätoivossaan hän juoksi torniin, mutta sieltä ei ollut enää pakotietä. Alda rukoili Arkkienkeli Mikaelia ja Neitsyt Mariaa ja heittäytyi alas kuolemaan...



Kauniin Aldan Torni
Tower of Beautiful Alda


...mutta pitkästä pudotuksesta huolimatta Alda säilyi hengissä!

Kaunis neito tuli pyhimysten väliintulosta kuitenkin kovin leuhkaksi ja ylpeäksi. Hän halusi leikitellä kuolemattomuudellaan ja saada rahaa ihmettä äimisteleviltä kyläläisiltä. Alda kiipesi uudelleen torniin ja heittäytyi alas. No, tällä kertaa pyhimykset eivät enää tulleet moisen typeryksen avuksi ja niin Alda menetti henkensä kyläläisten silmien edessä.

Katsotaanpas vielä kirkon sisustaa. Interiööri on aika vaatimaton, mutta seesteinen. Jostakin kuului saliin taivaallista musiikkia, se ylevöitti seikkailijoiden mieltä. Katselimme ympäriinsä erilaisia ja eri vuosisadoilta olevia koristeita ja maalauksia.


San Michelen kirkon interiööri
Interieur of the church of San Michele



Alemmassa kuvassa yksi vanha fresko, minkä aihe huvitti minua tahattomasti. Katsokaa nyt tuon seisovan luurankoukkelin leveää virnettä! Makoilevan luurankosedän suusta tunkee käärme ja vaikka teos on varmaan tarkoitettu pelottavaksi, mielestäni se oli jotenkin hellyyttävän kömpelö. Maalauksesta tuli mieleen Hugo Simbergin inhimilliset kuolemahahmot.


Keskiaikainen hassu fresko San Michelen kirkossa
Medieval funny fresco in San Michele church




Alttarin liepeillä on hiljentymispaikka. Monet olivat käyneet sytyttämässä kynttilän läheisilleen tai muille tärkeille poismenneille. Kirkon etuala hehkui sorjien kynttilöiden lämpimästä valosta.


Kynttilöiden meri
The sea of candles


***


Near Turin, in Susa valley, there is an old monastery hill from medieval period. San Michele is an important pilgrim place exactly between France´s Mont Saint Michel and Italy´s Gargano. These all are built up to celebrate Archangel Michael.

The hill is in the middle of the lovely nature and forest. Prepare to climb a lot, there is first a path and then high stairs to up to the church.

Architecture is special, it looks like growing from the natural stone. Interesting combination of rough and sophisticated. The church is quite modest but peaceful. There is a magnificient scenery to Susa valley and to Turin.

Legend tells about beautiful Alda. She was a girl who climbed up to the hill to pray for the end of the wars. But soldiers surrounded her and she ran to the tower. But there was no escape. Alda was desperate, prayed for Archangel Michael and Virgin Mary and jumped.

Saints saved her. But this beautiful girl became very vain for the saints´ help. She wanted to have money from the peasants who were admiring this miracle. Alda climbed again to the tower, jumped... and died. The saints did not come to rescue her anymore. After that the tower has been called Tower of Beautiful Alda.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Syysangstia Torinossa, Monet Sveitsissä ja kumpuilevia maisemia Megèvessa

Torinossa on nyt niin harmaa ja sateinen keli, että ei huvita laittaa mitään kuvia täältä. Nyt ei auta muu kuin lukea hyvää kirjaa lämpimissä sisätiloissa ja sytyttää kynttilät luomaan tunnelmaa hämärän keskelle - tai kirjoittaa blogia, hehee.


Hassu kärpässienilaukku näyteikkunassa Milanossa
Funny mushroom handbag in a shop-window in Milan


Po-joki tulvii yli äyräiden. Olin eilen sateen välissä lenkillä ja huomasin, että koko normaalilenkkireitti oli mutaisena vyöryvän veden vallassa, hui! Poliisit olivat sulkeneet rantaväylät punavalkoisilla varoitusnauhoillaan. Eilen oli kuulemma koulut kiinni vaikeiden reittien takia.

Lenkkini mutkassa sillalla huolestuin vesirottaperheestä. Näin ne viimeksi viikko sitten iloisesti pulikoimassa kirkkaassa vedessä auringonpaisteessa. Rohkein neljästä poikasesta sukelteli joen pohjaan asti nyhtämään pohjakasveja suuhunsa. Perheen pesä oli jokitöyrään alla, mutta nyt koko ranta on valunutta mutaa ja pesä on jäänyt veden alle, apua! Toivon kovasti, että suloinen vesirottaperhe on ehtinyt alta pois turvallisempaan paikkaan...


Milanon Duomo marraskuun pimeydessä
Milan Duomo in November darkness


Viime lauantaina olimme Milanossa katsomassa Cezannen näyttelyä kuninkaallisessa palatsissa, mikä sijaitsee ihan Duomon vieressä, oikealla puolella, siellä on monesti mahtavia näyttelyitä. Olipa siellä myös Suomen Ateneumista (tulipa kotoisa olo:) lainattu teos, jonka muistin vallan mainiosti. Vihreäpainotteinen teos, jossa näkyy akvedukti vasemmalla ja taustalla iso ruskea rakennus. Teos oli saanut näyttelyssä hienon paikan.

Mutta nyt tahtoo aurinkoa, joten lienee sopiva aika palata runsas viikko taaksepäin ja hypätä Italiasta hetkeksi Ranskaan ja Alpeille.


Lokakuun lopun maisemia Mt Blancilta
End of October in Mt Blanc area


Laiduntavia lehmiä ja Alppimaisemaa
Cows on the meadow in the Alpes


Näin ihanan kirkas keli siellä oli. Ja lämpöä oli huimat +20 astetta! Olimme vuorilla parin tunnin kävelyllä ja hikihän siinä tuli, kun olin varustautunut kevyttoppatakilla. Puolet matkasta pärjäsin ihan T-paitasillani, kuten reissukuvasta näkyy:


T-paitasillaan lokakuun lopussa Alpeilla
T-shirt weather in the end of October in the Alpes


Kiipesimme ensin polkua pitkin ylös niityille, söimme eväät ja kuljimme niittyjen läpi tielle. Sieltä jatkoimme tuota kuvassa näkyvää tietä pitkin alas. Eläimet olivat vielä ulkona, lehmät laidunsivat jopa yön yli. Niiden kellojen kilkatus kuului yön pimeydestä. Nyt tosin Alpeille on satanut lunta, joten mansikit joutuvat olemaan sisätiloissa.

Kävimme ruokaostoksilla Megèvessa ja hankkimassa päivän lehdet kirjakaupasta. Matkalla autolle kohtasin vallan suloisen raitakissan, joka tuli ystävällisesti naukuen luokseni. Kisu kieriskeli maassa nautinnollisesti ja fiksuna otuksena tuli sitten tietenkin pyyhkimään roskaisen turkkinsa paijaaviin käsiini.

Otin naukumaijasta niin hienon kuvan, että oli pakko laittaa se tänne. Tuo rosoinen ja kuviollinen kiveys on kuin abstrakti tausta tälle muotokuvalle.


Kaunis kissapotretti
Beautiful portrait of a cat


Seuraava eläinelämys tuli kotimatkalla. Minulla on eräs vakava heikkous, nimittäin aasit! En voi vastustaa itseäni, vaan alan hihkua innoissani aina aasin nähdessäni. Se ovat niin ihanan söpöjä ja hassuja elikoita, että tulen niiden seurassa aina hyvälle tuulelle.

Ranskalainen Kolli on monesti pelästynyt ajomatkalla aasikiljuntaani, jos ei ole sattunut ensin hoksaamaan aasia maisemassa. Sitten pitää aina pysäyttää auto, että pääsen ottamaan valokuvan uudesta aasituttavasta. Tällä kertaa käänsimme auton sulavasti ympäri ja palasimme aasien luo, jotta sain ottaa niistä kuvan. Tämä menee manian puolelle, myönnän, mutta minkäs voin hellyydenpistokselle aaseja nähdessäni! Unelmani olisi joku päivä saada oma aasi ja paijailla sitä päivät pitkät. (Aasi-parka...;)


Uudet lutuiset aasiystäväni Megèvessa
My new cute donkey friends in Megève


Ruosteenvärinen puu ja kirkas, sininen taivas Megèvessa
Rust-orange tree and bright blue sky in Megève


Le Point -lehdessä oli koko aukeaman mainos - Suomesta! Olipa kiva yllätys. Kaunis ja eteerinen mainos. Vetoaa varmasti niihin suurkaupunkien ranskalaisiin, jotka kaipaavat annoksen hiljaisuutta ja rauhaa.


Luonto odottaa Teitä
The nature is waiting for You


Kävimme myös Sveitsin puolella Martignyssa. Lähdimme katsomaan sveitsiläisten ystävien kanssa sykähdyttävää Monet-näyttelyä. Suurin osa teoksista on lainassa Pariisin Marmottan-museosta plus yksityisista sveitsiläisistä kokoelmista. Täällä Fondation Pierre Gianadda -museossa on monesti upeita näyttelyitä, suosittelen lämpimästi alueella pyöriville taiteenystäville.


Fondation Pierre Gianadda
Kulkukatti valmiina Monet´n näyttelyyn - TravelCat ready for Monet


Olin ihan ekstaasissa Monet´n teosten äärellä, ne värit ja unenomaisen kepeä tunnelma tuovat rauhallisen olon. Tutkin taas monta taulua nenä lähellä teoksen pinnassa. On mielenkiintoista opiskella entisten mestareiden tekniikkaa; kuinka kaukaa yksiväriseltä näyttävä pinta koostuu monesta eri nyansseista, ja läheltä suttuiset ja jopa vimmaiset siveltimenvedot muuttuvat seesteisiksi luonnonkuvauksiksi astuessa taaemmaksi. Harmonia sisältää aina kaaoksen. Kaaoksesta tulee harmoniaa.


Monet-näyttely Martignyssa
Monet exhibition in Martigny


Ennen lähtöä saimme vielä kokoaistillisen elämyksen, kun paikalle tuotiin iso musta flyygeli ja pianisti alkoi soittaa mitä suloisempia säveliä 1800-luvun lopulta eli Monet´n aikakaudelta. Emme malttaneet heti poistua, vaan jäimme kuuntelemaan tuota kaunomusiikkia. Päivän seikkailut päätimme Sionissa, ystävimme kotikaupungissa, hyvällä illallisella.

Tähän loppuun kuvia menomatkalta Sveitsin puolelle. Vuorimaisemat keltaisine väreineen olivat niin upeita, että tätä luonnontaidetta olisi sääli pitää vain itsellään.


Keltaista ja vihreää syksyisillä Ranskan Alpeilla Sveitsin rajan tuntumassa
Yellow and green in the French Alpes near the Swiss border

Ihastuttava vuoristomaisema
Delightful mountain scenery


It´s very grey and rainy in Turin, and river Po is flooding. I don´t feel like putting photos from here since I´d rather stay comfortably inside. :) Last weekend we saw a great Cezanne exhibition in Milan in the Royal Palace (on the right side of Duomo) and the week before a magnificient exhibition in Martigny: Monet.

I may be old-fashioned but Monet is my all time favorite. I just love how he changes chaos into harmony. From close the brushstrokes are so hasty and they go like here and there in wild manner, but when taking some distance the painting opens up as a beautiful view to serenity.

This travel letter´s photos are mostly from Megève. I even found new donkey friends! If I have not told yet, I adore donkeys! It is a mania, and we have to stop always that I can take photos of my dear donkeys, hii haa.

We had very warm weather as you can see from my T-shirt! The cows were still outside also for the nights. It felt like ending the summer. Still warm but the autumn was there with the colors. Now it has snowed in the Alpes, I heard, so goodbye summer! No more wondering on the hills with the cows and listening their bells in the night.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...