torstai 9. helmikuuta 2012

Puutalojen ja maisemien idylliä Pispalassa

Pyhäjärvi pakkasessa
Frozen Pyhäjärvi-lake


Sieluni maisema on Pispalassa. Asuin kuusitoistavuotiaaksi Pispalan rinteillä ja elin Pyhäjärven maisema silmieni edessä. Silloin sitä ei niin arvostanut kuin nyt. Kun maisema on jokapäiväinen, siitä muodostuu itsestäänselvyys. Nyt katson tuota samaa näkymää erilaisin silmin: ahmin sitä tarkemmin ja ajatuksella, koska se ei ole enää luonani.

Tehkäämme pieni kävelyretki maailman korkeimmalle soraharjulle ja tutustukaamme Pispalan kauniisiin puutaloihin ja näkymiin. Pakkanen paukkui kuvia ottaessa yli -20 asteessa, mutta maisemat ovat sitäkin sydäntä sykäyttäviä ja komeita.

Kävely Pispalaan alkaa nousulla Pyynikin harjulle. Rivakka vauhti saa pulssin nopeutumaan ja hien nousemaan pintaan, mutta maisemat palkitsevat pian ahkeran kuntoilijan. Oikealla avautuu lumisten puiden keskeltä mahtava näkymä Näsijärvellle ja kaupungin suuntaan, ylväänä maamerkkinä hipoo taivaita Näsinneula.


Tampere nähtynä Pyynikiltä. Näsijärvi ja Tampereen maamerkki Näsinneula
Tampere seen from Pyynikki ridge. Näsijärvi-lake and the landmark of Tampere: Näsinneula-tower


Jatkamme matkaa eteenpäin, läpi mäntyjen reunustaman kävelypolun, ja kiipeämme vielä vähän ylemmäksi pispalalaisen runoilijan Lauri Viidan muistomerkille, jonka paikalla ennen sijaitsi Hoppa, Pispalan puinen mäkihyppytorni. Sinne tuli joskus kiivettyä, vaikka ei olisi saanut. Huonokuntoinen torni purettiin joskus 80-luvulla harmikseni.

Seuraavaksi kuljemme pitkin Pispalanharjua. Saamme ihastella erivärisiä ja -kokoisia puutaloja, joista tämä Tampereen ennen niin pahamaineinen kaupunginosa on tunnettu. Nykyään Pispala on rauhallinen kylä lapsiperheille ja kaunosieluisille taiteilijoille. Viinatrokareiden ja huonomaineisten hamppareiden aika on mennyt, vaikka Pispala ei olekaan menettänyt kaikkea boheemista ja vapaasta sielustaan. Pispalan taiteilijoista tunnetaan esimerkiksi Mikko Alatalo, Heikki Salo, Seela Sella ja Pauli Hanhiniemi. Tämän linkin takana lisää infoa lempikylästäni kiinnostuneille.


Perinteisiä puutaloja Pispalanharjulta
Traditional wooden houses from Pispala, the most idyllic village in Tampere

Pispalan eri värit
Different colors of Pispala



Pakkasessa on mitä oivin mahdollisuus tuulettaa petivaatteet ulkona. Pölypunkit kuolevat ja talven raikkaus tuoksuu ihanalta kotona. Tässä mallia Pispalan tapaan:


Petivaatteiden tuuletusta pakkasessa
Refreshing the bed blankets outside in freezing cold air - typical Finnish winter household work :)


Pispalan pitkät portaat ovat kaupunginkuulut. Niitä pitkin on yksi jos toinen urheilija juossut hiki päässä edestakaisin. Se onkin mitä parhainta jumppaa! Kylätiedon mukaan Pispalan naisilla on perinteisesti vahvat reisilihakset - he kun ovat tottuneet kulkemaan kauppakassien ja lastenvaunujen kanssa ylös alas mäkisiä teitä ja kapuamaan korkeita portaita.


Kuuluisat Pispalan pitkät portaat
Famous "Pispala´s long stairs"


Pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja jäädyttänyt valuvan veden komeiksi jääpuikoiksi kattojen pieliin ja ränneihin:


Jääpuikkoja
Icicles


Osa Pispalan taloista on vielä vanhoja, 1920-luvulta, mutta nykyään hyvin kunnostettuja. Joissakin on viehättäviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi seuraavan kuvan runollinen sisäänkäynti. Lumen peittämän koukeroportin kautta astuu kuin satumaailman piparkakkutaloon:


Luminen portti
Snowy gate


Siirrytään ensimmäiselle Pyhäjärven puoleiselle kadulle eli Provastinkadulle. Siellä iltapäivän kalpea aurinko ja lumiset puut muodostavat ihanan näkymän järvelle. Kuinka eleginen kehys luonnon kauneudelle!


Lumisia oksia ja järvimaisema
Snowy branches and lake scenery


Pispalan rinteiden puutalot nököttävät mitä upeimmissa maisemissa. Kyllä täällä kelpaa herätä uuteen aamuun ja nauttia kahvileipänsä luonnon kuiskiessa huomeniaan heti ikkunan takana. Pispalan äänimaisemaan kuuluu lasten äänet, varisten itsetietoinen kraakunta, talitinttien virkeä tirkutus, satunnainen harakan räkätys, tuulen tuiverrus puiden latvoissa, tikan tanakkaniskainen nakutus puissa tai lyhtypylväissä ja vikkeläkyntisen oravan rapina männyn kaarnalla.



Pispalassa ollaan luonnon helmassa
Pispala is close to the nature


Tässä alla oma vanha kotikatuni, Pispankatu. Sen on muuttunut paljon sitten 1980-luvun, jolloin olin vielä lapsi. Entinen pölyävä tie on asfaltoitu ja sen varrelta on hajotettu ja rakennettu mukulakivimuuria, purettu ja restauroitu vanhoja taloja ja pystytetty uusia kalliita pytinkejä.

Tämä katu on minulle tärkeä. Pispankatua pitkin äitini vei minut aamuisin unihiekkaisin silmin Tahmelan tarhaan, ensin lastenvaunuilla, talvisin pulkalla ja myöhemmin käsi kädessä kävellen. Tätä tietä on juostu nukenrattaiden kanssa nallet kyydissä mukana, on hypelty kesällä uikkarit matkassa Tahmelan rantaan uimaan ja talvella kuljettu luistimet olalla alakentälle luistelemaan tai suksien kanssa hiihtämään järven jäälle ja Saunasaareen asti kuuma kaakaotermari ja eväät repussa, on menty huolellisesti maskeerattuina pikku-virpojina tai nuuttipukkeina ystävien kanssa tervehtimään naapureita ja ilakoitu Pispalan karnevaaleissa milloin minkäkin näköisessä naamiaisasussa.


Pispankatu - vanha kotikatuni
Pispankatu-street - my old home street


Lopuksi vielä muutamat kuvat sielunmaisemastani. Pakkaspäivän iltana Pyhäjärvi hehkui mitä kauneimmissa punaisen sävyissä, kunnes hiljentyi sinisyyteen ja yötä odottamaan.

Tunnelmallisia talvihetkiä!





***

Pispala is a lovely and charming village, it is the most pictoresque place in Tampere with its´ unique lake sceneries on both sides of the ridge (the highest sand ridge in the world, built by the last Ice Age), wooden traditional houses painted with different colors (some of the houses are from the 1920´s) and relaxing and bohemian athmosphere.

Pispala has always been favoured by artists. Nowadays there are lot of families with small kids since Pispala is a very calm and secure place for living. There is one school (my old school) with grades from 1st to 6th.

If you are sporty, put your sneakers on and go for a day walk to Pispala. It´s good excercise since you have to climb a bit to get there and then going up and down Pispala hills takes time. But it´s worth of it: the sceneries, cute small streets, traditional houses with their wild small gardens and Pispala´s majestetic stairs take you to bohemian beautiness of this village. Winter brings a flavour of a fairytail when the snow covers the houses and small lights give sparkles to the starry night.


Talvisen Pispalan tunnelmia
Winter moments from Pispala

If you want to take a bus, number 10 goes to Pispala. You can hop of a bit earlier - then when you see the first houses coming. You will have the best of the sceneries from both sides of the ridge and then walk further around the small streets.

Upper lakeside pictures are from Pyhäjärvi-lake. That is my soul-scenery. I was living with that landscape for 16 first years of my life and it will always stay in my heart no matter where ever I go.

The lake is different during the four seasons. When the spring comes, landscape starts to wake up with its´ tiny green leaves and fresh smells and noices of the nature. Summer brings the colours and soft cumulus clouds to the bright blue sky, swimmers to the lake and boats to the lake cover. Autumn colors the whole scenery with orange, red, copper brown and the brightest yellow and then the rain sweeps away the beautiness with its´ grey power and after that the nature is silent and waiting for the new year under its´ white dress.

Winter-time activities in Pispala are skating on the little ice rink in Pispala school yard or a bit bigger rink down, next to the shore. Cross-country skiing in Pyynikki-forest paths or on the ice cover of the lake. When I was a kid, I went often with my mom skiing to the closest island, Saunasaari (Sauna-island). We had with us pique-nique snacks and hot chocolate. Oh, memories!

Beautiful moments to your winter days and welcome to see our unique Pispala!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No justiinsa olin kaksi viikkoa sitten noissa maisemissa, Pyynikillä jne.. ihan kuin miun kuvia olisi siun blogissa. Pyynikin vesitornin alakerrassa on ihana munkkikahvila, ja munkin jälkeen kapusin torniin (koska kapuan kaikkiin mahdollisiin torneihin kaikkialla) ihastelemaan lumisia maisemia ja lumipaakkuisia männynoksia kirkkaassa auringonpaisteessa.
Nyt olenkin jo taas kylmässä, siis kylmässä etelässä.
paskeriville

Anonyymi kirjoitti...

Siis Pyynikin NÄKÖtornin, eikä vesi-. edelleen paskeriville

Kulkukatti kirjoitti...

Heippa Paskeriville! Kappas vaan, samoihin aikoihin ollaan kävelty Pyynikin maisemissa, hehee.

Näkötorni on symppispaikka ja ne maisemat ylhäältä upeita, pelkkää metsää ympärillä.

Kahvilan munkit ovat totta vie maanmakoisia, ei ihme, että niiden respeti on salainen. Monen ulkoilijan on vaikea vastustaa houkuttelevaa tuoksua. Edustalla oleva kyltti on hauska: "Munkki päivässä pitää nutturan löysällä" :D

kaisu marjatta kirjoitti...

kaihomielen nostit pintaan. Olen monena kesänä kulkenut Pispalan harjuilla katsoen samoja maisemia. Upeita talvikuvia nämä olikin vänän uudempia silmilleni, vaikka mieleni muistaa paremmin ne kesämaisemat. Lauri Viidan elämästä tuli vähän aikaa sitten elokuva. Se oli hyvin vaikuttava, olihan käsikirjoitus Aila Meriluodon. Totuus on joskus äärimmäisen kova.

Ciacy kirjoitti...

Moikka! Mà linkitin just sun blogin mun viimesimpààn postaukseen. Ihania lumimaisemia suomesta....suuri osa italiaakin tosin nàyttàà nyt samalta, heh...onneksi ei tààllà meillà sentàs :D

Kulkukatti kirjoitti...

Aikatherine: Pispala on unohtumaton. Siitä tulee kaihomieli joskus ihan vaikka on paikan päällä. Kun on niin kaunista, ei voi olla herkistymättä luonnon edessä ja niiden suloisten talojen äärellä. Kivaa, kun löysit blogiini :)

Lauri Viidan ja Aila Meriluodon tarina oli dramaattinen, en ole nähnyt vielä sitä elokuvaa, mutta haluan nähdä.

Kulkukatti kirjoitti...

Ciacy: kiitos kaunis linkityksestä! Huomasinkin, että sieltä sinun sivuilta on käynyt väkeä piipahtamassa kirjeideni ääressä. :)

Suomi on ollut tänäkin vuonna talven ihmemaa mitä tulee lumen määrään. Ja Pohjois-Italiassa on käsittämätön Suomi-talvi. Saa nähdä, koska kevät uskaltaa tulla...

Sennie kirjoitti...

Upean näköistä! Ja kiva löytää blogisi Ciacyn kautta <3

Kulkukatti kirjoitti...

Kiitos paljon Sennie!! Ja tervetuloa kuvakirjeitä lukemaan. :) :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...