Vielä Po-joen rinteet eivät kuki, mutta tässä jutun mausteena on viime keväältä otettuja ihanaisen värikylläisiä otoksia kukkapensaista ja -puista. Olen näpsinyt otokset näemmä 31.3. eli eipä tuohon ole enää pitkä aika, kun pensaat ovat täydessä loistossaan jälleen. Tekee tosissaan hyvää nähdä valoa ja väriä vaikkakin vain valokuvan kautta :)
Ja kukat toimivat hyvänä vastapainona rumille kuville, joita tässä on myös tulossa. Nimittäin ajattelin esitellä ei-niin-hemaisevan sisäpihamme, hahaa! Se on aika lailla tyypillisen italialainen, mitä tulee keskustan kerrostaloihin.
Meillä oli aiemman Torinon asumisemme aikana todella kaunis vanha talo, suojeltu kohde, ja kaikki oli restauroitu viimeisen päälle (paitsi asuntomme, josta tuuli vinkui talvella sisään ikkunanraoista). Ihkaensimmäisellä italialaisella pyykkäyskerralla, syksyllä 2007, nolasin itseni: laitoin iloisesti pyykit kuivumaan isolle telineelle ja telineen raijasin parvekkeelle. Talon vahtimestarilta tuli kielto ranskalaiselle Kollille hänen palatessaan töistä, että vaimon pyykit sisälle ja sassiin. Olin ihan, että mitä häh? Siis Italiassako ei muka saa kuivata pyykkiä ulkona? No ei näemmä joka talossa...
Tässä talossa tilanne on toisin. Parvekkeilta roikkuu kaiken maailman verhoa, muovia, mattoa ja lakanaa. Vihreät valoverhot ovat Italiassa ihan legendaarisia, niitä lienee jokainen makaronimaassa matkustellut nähnyt roikkuvan parvekkeilta. Kesäaikaan nuo verhot ovat liki jokaisen parvekkeen ja ikkunan peittona ja värittävät talojen julkisivut räikeänvihreiksi.
Mutta miksi juuri vihreä? Ehkä se rauhoittaa? Mutta eikös sininen viilentäisi mukavasti helteen keskellä? Ja violettihan olisi tyylikäs. Tai kenties italialaisen on pakko ottaa parvekevärinsä rakkaan kotimaan lipun sävyistä. Mutta valkoinen ei suojaisi ollenkaan paahteelta ja punainen toisi bordellimaisen vaikutelman, joten jäljelle jää vihreä. Kulkukatin logiikkaa ;)
 |
| Tyypillinen vihreä valoverho ja pyykit narulla - italialaista kerrostaloeleganssia Typical green balcony curtain and loundry outside - block of flats elegance in Italy |
Tuolla sivuyläkerrassa asustelee mukava valkohapsinen mummeli, joka on minulle joskus jutustellut italiaksi, mutta minä olen joutunut vain nyökyttelemään hymyillen, kun en ymmärtänyt juuri mitään.
Yläkerrassamme asuu rouva, joka tykkää pyykätä. Kuten kaikki mammat Italiassa. Siltä ainakin tuntuu! Nimittäin melkein joka päivä näiltä parvekkeilta roikkuu jotakin. Mietin vaan, että eikö mammoilla ole muuta tekemistä kuin pestä pyykkiä vai pitääkö ne lakanat pestä pari kertaa viikossa? Ihan kivaa, kun on puhdasta, mutta kivaa olisi myös nähdä ulos omasta ikkunasta. Tässä jokaviikkoinen ikkunanäkymämme keittiöstä sisäpihalle:
 |
| Naapurin lakana keittiön ikkunan "koristeena" Neighbor´s sheet "decorating" our kitchen window |
Juu. Mitään ei näy. Ei ainakaan päivänvaloa. Tämä lakananroikutus nyppii etenkin talviaikaan, kun valoa on muutenkin rajatusti ja sisätilamme ei ole hirmu valoisa muutenkaan. Siinähän sitten kökötetään pimeässä.
Kerran tämä yläkerran mamma tiputti vahingossa kuivausreissullaan kylpyhuoneen maton meidän parvekkeelle. Ihmettelin, kuka lingottaa ovikelloa ja siellä oven takana oli kiihtynyt tummakiharainen täti, joka selitti jotakin kiivaasti elehtien. Luulin, että on joku pahempikin tilanne päällä, kunnes nainen hidasti sen verran puhetahtia, että ymmärsin asian. Hain kiltisti maton meidän parvekkeelta. Hitsit, olisi pitänyt ottaa se matto panttivangiksi ja kiristää mammaa pitämään lakanansa kurissa...
No, toisaalta ei ole paljoa vahinkoa, jos meidän sisäpihan "maisemia" ei niin aina näy. Nimittäin tästä on romanttinen Italia kaukana:
 |
| Parvekkeemme Torinossa Our balcony in Turin |
Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että varkaat eivät tunge sisään asuntoihin yhtä helposti, kun talon ulkopuoli näyttää näin rumalta. Onneksi asuntomme sen sijaan on oikein mukava ja nätisti remontoitu. Tuulikaan ei vingu sisään niin kuin siinä hienon talon aiemmassa kortteerissamme. Nykyinen talomme on yhtä vanha, 1800-luvulta, mutta ulkosivuremonttia on pihdattu vissiin useampi vuosikymmen (tai vuosisata!), veikkaan. Ruostuneet koukeroparvekkeet ja rapsahtaneet sementtiseinämät antavat tietenkin oman eksoottisen antiikkisen säväyksen ja tyypillisen italialaisen tunnelman, mutta on tämä meidän talo vaan niin ruma, että luulisi sitä ihan kamalaksi asuinpaikaksi.
Lisähuoneratkaisut ovat ainakin suoraan 1800-luvulta. Ja tuo muovi (oh my...) roikkuu parvekkeelta tietenkin sitä varten, että pyykkiä saa kuivata myös sateen iskiessä:
 |
| Pyykit kuivuvat somasti muovin alla Loundry getting dry under the plastic curtain |
Italialaiset ovat paitsi hullua pyykkäyskansaa, ovat he myös hullua ulkokuivauskansaa. Jokainen rätti pitää saada heilumaan ulkoilmaan. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että pyykki säilyisi puhtaampana, jos sen kuivaa ihan sisätiloissa. Miljoonakaupungin keskustassa on meinaan sellaiset pölyt ja saasteet, että minen ainakaan nukkuisi ensin pari päivää parvekkeella roikkuneissa lakanoissa! Johan ne ehtivät harmaantua ja saada ties mitä pöpöjä ja pulunkakkaa pintaansa, yyh...
Vastapäinen naapurimme mitä ilmeisimmin ruokkii yhtä tiettyä pulua, joka on rynninyt aina silloin tällöin myös meidän parvekkeelle ja melkein sisälle kerran, kun pidin ovea auki. Joku talitintti tai punatulkku olisi ihan jees ja tosi söpö tai joku italialainen versio, mutta puluilta on ehdoton porttikielto tämän kissan kämpille.
Oman pittoreskin lisänsä sisäpihamme antiin tuovat hassut piiput! Niistä tulee mieleen Gaudin kuulun La Pedreran futuristiset savupiiput Barcelonassa (tai ehkä tuo vertaus meni liian yleväksi, hih). Mutta veikeitä ovat, kuin trooppisia sieniä ja nätisti lintallaan vieretysten.
 |
| Sisäpihan hassut pikkupiiput Funny little chimneys |
 |
| Sienimäisiä piippuja kasvaa naapurin katolla Mushroom-like chimneys growing on neighbor´s rooftop |
Meillä on sentään yritetty panostaa roskakatokseen, on laitettu käynnöstä, kaarikäytävätunnelmaa ja vihreää puskaa oheen. Mutta yritykseksi jäi. Katos on auttamattomasti liian pieni. Joskus roskasäkkejä pyörii katoksen laitamilla (kuten ottamassani kuvassa) ja kuumalla haju on äitelä. Joskus joku naapuri kippaa vanhat huonekalunsa katoksen viereen ja siinä ne sitten lojuvat viikkotolkulla. En tiedä käyvätkö kalustehukkaajat jotain uuvutustaistelua roskakuskien kanssa vai kuuluuko täkäläisiin tapoihin odotella sopivan aika, että joku onnekas korjaa toisen vanhat roinat parempaan tarpeeseen. Käytännön kierrätystä.
Kierrätys muuten toimii ihan hyvin Torinon keskustassa. Meillä jaotellaan erikseen muovi, lasi, kartonki, paperi ja normiroskapussit. Ainoastaan bioroskis puuttuu.
 |
| Roskakatos ja jätesäkit Garbage corner |
No joo, jotta ei jäisi ihan roskan maku suuhun tästä touhusta, niin laitetaanpa loppuun vielä hemaiseva kukkapuu kaikkien odottaman kevään kunniaksi. Tsirp!
***
Italian blocks of flats are not always so chic or romantic in big cities. Our house in Turin is ugly, no doubt. At the same time it gives very Italian flavor to living: green curtains that are covering from the hot sun during the warm season, plastics covering fresh loundry from the rain - and the loudry itself, hanging from everywhere!
Where we used to live before, there was not possible to put loundry out. I got a note from the custode that I should immediately take my loundry in from the balcony! It was autumn 2007 and I had just moved in and happily washed my first Italian loundry. That elegant house was protected and beautifully renovated. But our flat was very cold since the windows were old and the wind was blowing in. Our home at the moment looks horrible outside but fortunately our flat is renovated nicely and we have warm inside.
There are some funny details like mushroom-looking little chimneys popping up from neighbor´s rooftop. And funny is also original extra-rooms with their wooden walls and window shutters. One thing is not funny: huge sheets hanging in front of our kitchen window! This happens all the time and especially in wintertime we don´t get much light in because of the sheets. Neighbors...
Beautiful flower photos are from last year, I took them 31.3. It won´t be long before we will get as lovely sceneries again from Po riverside. I miss spring! These pretty flowers will give some beautiness and contrast to these ugly housing photos - haahaa.
20 kommenttia:
Oliskohan pitänyt muuttaa Italiaan joskus, kauan sitten?
On kyllä söpöin roskakatos, mitä olen ikinä nähnyt!
Voi, kyllä tuo romanttiselta minun silmiini näyttää silti, pyykit ja vaatimattomat mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniit parvekkeet. Ihana Italia kaikkine kauheuksineenkin. Minun on tällä viikolla ikävä tropiikin auringosta Euroopan talveen; näinkin päin voi siis käydä!
Ihastuttavia kukkia ja somia piippuja, mutta kyllä sitä ikkunasta mieluummin katselisi muuta kuin naapurin pyykkejä.
Marleena: kyllähän sitä vielä ehtii :) Ja voihan sitä asustella Italian mailla vaikkapa talvet.
Pirpana: onhan tuo aika söpö roskis vihreine hörsyineen, tuo vähän väriä harmauteen. Mutta kunhan ne roskapussit vaan pysyisivät hallinnassa ;)
Kata: kiva kuulla, ettei talomme ole kaikkien silmissä yhtä karsea kuin omasta mielestä, heh! Olisin varmaan tähän ihan kiltisti tyytyväinen, jos parempaa ei olisi ollut. Mutta se meidän eka talo piazza Maria Teresalla oli vaan niin kaunis keltaisine ja punaisine koristemaalauksineen ja siisteine seinineen, että välillä tulee ikävä...
Kyllähän talvessa on omat puolensa, ja kuuma alkaa tökkiä, jos se on vallitseva tila. Lumi on mielettömän kaunista! Mielestäni lumitalvi on kaikista esteettisin vuodenaika, jotenkin puhdas ja seesteinen.
Simpukka: näin on! Ainakin on tullut tutuksi minkälaisia petivaatteita yläkerran mammalla on. Sieltä löytyy erilaista sinistä, marjapuuronpunaista, kukikasta ja perusvalkoista. Hih!
àh, mà kyllà sanoisin ohimennen mummelille lakanoista...ehkà hàn ei edes tajua, ettà ne tippuvat teidàn ikkunaan asti. Tosin saisit kyllà vain marmatusta takaisin ja tuskin tilanne muuttuisi. Niin ja ei italia ole vain pyykkàyshulluja mammoja tàynnà vaan myòs siivoushulluja!!! Joka AAMU menee imuroidessa ja lattioita pestessà monella kaverillani tààllà ja sen vuoksi eivàt kerkeà kaffeelle aamuisin...iltapàivàstà sitten...uffa!!!!
Ciacy: se meidän ihan yläpuolella asuva lakananriiputtaja on täydessä terässä oleva keski-ikäinen mamma. Toiselle naapurille, herttaiselle mummelille, voisikin sanoa asiasta. Mutta jos yhtään minäkään italialaista temperamenttia tunnen, niin hän voisi ehkä pahoitella asiaa, mutta lakanat roikkusivat yhtä reippaasti ikkunan edessä kuin ennenkin. Tai sitten minä saisin marmatusta, kuten sanoit, hih! Italialaisia ei kiinnosta mitä muut ajattelevat - hyvässä ja pahassa ;D
Tuo siivousvimma on kanssa hassu juttu. Puoli-italialainen ystäväni hermostui sukulaistensa vierailuun Suomessa, kun ensin he länttäsivät pitkin päivää ulkokengillä sisällä ja sitten piti imuroida koko ajan. Tuo mamma kommentoi toisten siivousta ja imuroi myös itse heidän luonaan, heh. Ystäväni oli ihan uuvahtanut viikon visiitin jälkeen ;)
keeeronko miksi pyykki kuivataan ulkona? Koska taloissa ei ole kunnon ilmanvaihtojärjestelmää, ja jos kuivaat pyykit useamman viikon saati sitten kuukauden sisällä, kämppä a) haisee märältä sementiltä ja b)homehtuu. Kokemusta on, sekä uusista että vanhoista taloista. (tietty kämpässä meillä oli kaivo makkarin lattian alla joka edesautti asiaa). Siivota pitää koko ajan, vessat nyt vähintään joka päivä, keittiö myös kuurataan joka päivä lattiaa myöten ja pakkohan sitä pyykkiä on pestä, muuten ei ole mitä silittää! Olen tosin huomannut että täällä ei se suomalainen kerran kuussa ikkunan pesu todellakaan riitä, kun joka hemmetin kerta kun sataa sieltä tulee puoli saharaa alas.
Mummeli tietää mun mielestä ihan satavarmasti että lakana roikkuu teidän ikkunaan asti, muuta so what, niin kauan kun kuseessä ei ole mummelin oma ikkuna. Jos se ei ihan älyttömästi sieppaa, niin jättäisin sanomatta.
Monissa taloissa ei saa paraatpiuolen parvekkeilla kuivata pyykkiä, eleganssi kärsii.
Meillä naapuri kävi valittamassa kun lastenhuoneen parvekkeelta tippuu vettä hänen pyykeilleen. Ongelma on että se on kondensoitua vettä meidän lämmityspaitteesta, eli joko rouva ripustaa pyykkinsä eri parvekkeelle tai sitten me olemme kylmissämme. Italialaisittain valittelin asiaa, kohautin olkiani ja marssin sisälle.
ohhoh, tulipas kirjoitusvirheitä...ei voi mitään, laitetaan se kuumeen piikkiin, hih! Kaivo siis oli ensimmäisessä kämpässä, muista virheistä varmaan selviätte ilman apuja.
Heippa Suvi! Juu, luulen kanssa, että täti tietää lakanansa roikkumisasteen, mutta ei vaan välitä ;)
Onneksi meillä ei ole ikinä ollut kosteusongelmia. Ekassa paikassa veti sen verran ikkunoista, että tuli "luonnollinen" ilmanvaihto - onneksi, kun pyykkiä ei tosiaan saanut kuivata edes hienon sisäpihan parvekkeilla. Nykyisessä asunnossa lämmitys toimii erinomaisesti ja kesäaikaan on muuten vaan kuuma.
Myös tuo silitysvimma on tosiaan hyvin italialaista. Ei ihme, että monet mammat ovat kotirouvia - eihän heillä olisi aikaa käydäkään töissä kaikelta kotityöltä, heh.
...ja pikaista paranemista kuumeilusta :)
Hienoja kuvia ja hauska kuulla Italian arkea.
Täällä Tampereella ei keväästä vielä tiedetä yhtään mitään! Mahdollisen kevääntulon kunniaksi blogissani sinulle Mielihyvä 2012 - haaste...
Heipä hei Tampereen plikka! Kiitoksia haasteesta, käyn kurkkaamassa sen mahdollisimman pian ja haasteisiin on aina hauskaa tarttua. Eiköhän se kevät pian köpöttele Suomeenkin, aurinko taitaa paistella jo kirkkaasti. :)
Tämä on kyllä niin uskomatonta. Meillä nimittäin tulee hyvin nopeasti muistutus jos omakotitalon takapihalla olevalla deckillä kuivattelee vaatteitaan. Joskus ihan harmittaa, kun vaatteet kuivuisivat hetkessä pyykkinarulla mutta pitää pyörittää kuivurissa. Tulisi se raikas tuoksukin kaupantekijäisiksi.
Johanna: aika kummaa, että siellä päin huomautellaan omakotitalon takana kuivatteluista, höh. Menee jo liioitteluksi.
Heh, voin kuvitella tàmàn mamman hermostuneisuuden, varsinkin jos toinen sitten vielà imuroikin ja varmaan tyyliin "kun et sinà sità tee niin jonkun se on tehtàvà".
Meillà kotona ollaan ilman kenkià, korkeintaan villasukat. Nonna (anoppini) tuokin lapsille aina kovapohjaisia sisàkenkià ja sitten ihmettelee kun lapset eivàt niità kàytà. Villasukat vain on mukavammat ja niiden kanssa voi jalat nostaa sohvallekin jne jne jne. On tuo kyllà tottakin ettà likaa tulee ihan helkutisti enemmàn jos on kengàt jalassa. Olen huomannut myòs ettà italianojen, niin naisten kuin miestenkin, jalanpohjat on toooosi herkàt. Muistan kun kàvin kuntoutuksessa ja heidàn piti kàvellà paljainjaloin muutamat "ritilàrappuset" ylòs ja alas, jotta pààsivàt uima-altaaseen ja aina valittelivat kuinka ottaa kipeetà kàvellà sillà ritilàllà. Muhun ei sattunut ollenkaan, mutta en kuljekaan jatkuvasti kengillà. Joillakin otti jopa niin kipeetà, ettà laittoivat sellaiset muovikengàt jalkaan joilla voivat myòs uida...hitvi vie, vali vali!!! Elàmàn saa kyllà tehtyà erittàin monimutkaiseksi jos niin halua....ja italialaiset haluaa!
Hehee, Ciacy, toi kuulostaa niin tutulta ranskalaistenkin suhteen. Aina niillä pitää olla kovapohjaiset sisäkengät, joilla ainakin minun anoppi kopsuttelee iloisesti rapussa/talon edessä/parvekkeella eli eiväthän ne kovin puhtaat ole.
Bonnin kotona meni kerran hermo anopin vieraillessa, kun olin juuri saanut imuroitua ja luututtua keittiön ja eteisaulan kunnolla. Sitten, olimme lähdössä ulos ja eiköhän anopin pitänyt mennä pyörimään keittiön vastapestylle lattialle ulkokengillään. Ja hän oli kyllä hyvin nähnyt aikaisemman siivoamiseni. Että kiitos vaan huomaavaisuudesta...
Tuo ystäväni Italian sukulainen meni niin pitkälle, että huomautteli ystäväni miehelle tämän imuroidessa, missä kohdin oli vielä roskia lattialla. Arvaa vaan menikö miehellä mammaan hermo. Alkoi suomeksi marmattaa, että kai niitä roskia on, kun länttäätte koko ajan ulkokengillä sisällä. No ei se mamma sitä tajunnut, mutta viesti taisi mennä perille ;)
Hahhaa, sain hyvät naurut Italian meiningistä kerrassaan loisto kynäniekan kuvailemana, hih!
MadameS, s´il vous plait! Täällä tapahtuu aina välillä semmoisia nauruhermoja kutkuttavia juttuja ettei tosikaan. Ja joskus ei naurata tippaakaan... No, yleensä nuo ärsyttävätkin kommellukset alkavat hymyilyttää aina jossakin vaiheessa. Italiassa elämä ei käy ainakaan tylsäksi!
Lähetä kommentti