Alsacen visiitti jatkuu, vuorossa Riquewihr

Tutustuimme Alcasen vierailulla myös toiseen viehättävään kohteeseen. Nimi on ihan hirvitys suomalaisen suuhun, Riquewihr, mutta nähtävyydet eivät olleet kamalia laisinkaan ;) Tuo nimi lausutaan muuten suurin piirtein "Rikviir".

Jo automatka kylään oli yhtä iloa silmille: seutu täytyy viinitarhoista ja vehreät kukkulat kumpuilevat kauas horisonttiin taustalla häämöttävien matalien vuorten tuodessa ylväyttä tähän romanttiseen maalaismaisemaan. Alsacen viinit ovat hyvin tunnettuja, ja vaikkapa tässä kylässä niitä pääsee maistelemaan oikein urakalla ja ostamaan puteleita kotiin viemisiksi tai tuliaisiksi. Oma ikisuosikkini on Riesling, tuo kutkuttavan raikkaanmakuinen valkoviini.

Riquewihr on säilynyt 1500-luvulta lähes muuttumattomana. Kylä on vanha linnoituskaupunki, ja vielä osittain sen ympäri kulkee romeloinen muuri. Viinitarhat alkavat todella heti kylän kupeesta, kuten kuvasta näkyy:

Riquewihr, kylää ympäröivä muuri ja taustalla vehreät viinitarhat
Riquewihr in Alsace and its´ old wall, vineyards behind the village

Muurin vierustalla kukilla koristellut vanhat kärryt
Beautiful flowers decorating the old wall of Riquewihr

Kylä on paljon pienempi kuin aiemmassa kirjeessä esittelemäni Colmar, mutta ihan kivasti täälläkin pääsee seikkailemaan kapeita sivukujia pitkin. Viereiset viinitarhat tuovat tuulahduksen vapautta ja avaruutta. Tuntuu kuin kylä olisi keskellä ei-mitään.

Kylän rakennetta rytmittää keskuskatu, jonka tanakkana päätepisteenä on vanha torni. Pääkadun varrelta löytyy kaikenmaailman putiikkia, käsityöliikettä, kahvilaa ja paakaria. Sivukujilla voi tehdä vaikkapa vaateostoksia tai maistella alueen viinejä.

Riquewihrin pääkatu ja taustalla vanha torni
The main street in Riquewihr and the old tower in the end

Ylläolevassa kuvassa näkyykin noita sateenvarjoja. Riquewihrissä oli yhtä sekamelskasää kuin edellisenä päivänä Luxemburgissa: tuuli, satoi ja paistoi vuoronperään. Siinähän sitten veivattiin sontikkaa yhtenään edestakas käsveskan uumenista. Sade toi oman haasteensa valokuvaukseen - värit eivät ole yhtä kepeät kuin auringonpaisteessa, ja kuvaa nyt siinä sitten, kun tuuli tekee ilmaveiviä ja yrittää viedä sateensuojan mukaansa.

Lisähaaste tuli turisteista: penteleet, niitä oli ihan liikaa! Eikä ole vielä sesonki. Kas kummaa, mikä oli moisen parven sinne jo kuljettanut. Ollaan me ranskalaisen Kollin kanssa vaan aikamoisia reissaajia: ei jaksettaisi katsella muita, omittaisiin kity itsekkäästi vain meille.

Aina ne hiiskatin turistit ovat riesana matkoilla:

• Turisti säntää sillä sekunnilla kohteen eteen, kun otat kameran esille.
• Sitten turisti seisoo minuuttitolkulla tiellä ja suostuu siirtymään kohteen edestä juuri, kun aurinko menee pilveen ja lopputuloksena on valju kuva.
• Turisti tunkee kahvilaan ja ravintolaan juuri, kun olet itse astumassa sisään, ja vie sen viimeisen paikan.
• Juuri, kun aiot ostaa jäätelön ja suuntaat edessä siintävään jätskibaariin, sen eteen ilmestyy kamala jono - turisteja tietenkin.
• Jonotus kestää jumalattoman kauan, koska edellä on aina turisti, joka: a) laskee iäisyyden rahojaan yrittäessään päästä pikkusenteistä eroon, b) ei tunne valuuttaa, c) ei osaa kieltä ja yrittää silti selvittää jotakin, d) kyselee ajo-ohjeita kassalta kuin turistitoimistossa konsanaan
• Turisti etenee aina hitaasti, olit sitten jalan tai autolla, etkä pääse kulkemaan haluaamasi tahtia.
• Turisti puhuu niin kovalla äänellä, että herkistyminen kohteen kauneudelle menee pilalle.

;-D

Riquewihrin tunnelmallinen sivukuja, taustalla viereinen viinitarha
Cozy small street in Riquewihr, vineyard further

Tykkään kovasti kuvata erilaisia ikkunoita. Mitä vanhempi ja romanttisempi, sen parempi. Riquewihrissä tuli bongattua muutamia kauniita akkunoita.

Ylläolevassa kuvassa on vasemmalla talo, jossa oli kerrassaan hassu pikkuräppänä ylhäällä. Mitähän virkaa silläkin on, kun vieressä on pari normikokoista ikkunaa? Mutta söpö se joka tapauksessa on! Tässä zoomaus:

Hassu pikkuikkuna
Funny little window

Ja vielä pari ikkunallista vanhanajan romantiikkaa:

Punaista ja vihreää
Red and green

Pari veikeää pikkuikkunaa ja iloisenpinkit kukkaset väriläiskänä
Two small windows and pink flowers colouring the romantic picture

Riquewihr on varsin tunnelmallinen kylä ristikkotaloineen. Mitään suurta ja mahtipontista siellä ei ole, eikä tarvikaan, kylä on kompakti kokonaisuus. Pääkadulta poikkeava löytää mielenkiintoisia näkymiä vaikkapa vanhasta, kivisestä palatsintapaisesta:

Kaunis kivirakennus, tornin ikkunan alapuolella on aurinkokello
Beautiful old stone building, under the tower´s window there is sun-clock

Tai sitten kodikkaasta takapihasta:

Täällä kelpaa lekotella ja siemailla lasillinen viiniä kesäiltana
Cozy backyard. Here it must be joyful to relax and take a glass of local wine

Tai jos haluaa pujahtaa ihailemaan viinitarhoja, tässä oikotie talon alta:

Oikotie talon alta viinitarhan puolelle
Short way to the vineyards via under the old building

Tässä oli hieno Alsacen reissumme kuvineen. Nyt karkaan Juhannusvalmisteluihin! Enpäs vielä kerrokaan, minne suuntaan Kollin kanssa pariksi päiväksi. Palailen matkakirjeellä takaisin eetteriin ensi viikolla :)

Iloista ja valoisaa Juhannusta kaikille!

Heijastus
Reflection

Riquewihr is a charming, little village in the famous vineyard area in Alsace. There you can taste local wines and buy them. My favourite is Riesling, that white wine is just so delicious!

Village is very small: there is main street which ends to the old watch-tower and city wall. Almost all the houses derive from 16th century, the bombings have not destroyed them - gladly! In the old times it was usual to build a thick stone wall around the city to protect it.

We were surprised how many tourists there were already - and it wasn´t yet the season. I can only imagine how many there will be in July and August.

Vineyards start right next from the village. Beautiful sceneries go far away and it´s a delight just to drive around and enjoy of romantic French vineyard area.

Today is the Eve of Juhannus - Midsummer, the very special celebration in nordic countries where people make magic, burn "kokko" bonfires, grill sausages and drink in the summer cottages and enjoy of the longest day of the year with the family or the friends.

My Midsummer is different now when I´m abroad, but we´ll have interesting things to do with my Mr Cat. I will get back on the next week with a new travel letter.

Happy Midsummer to everybody!

Ihastuksen huokailuja: Ranskan pikku-Venetsia Colmar

Sateenkaari jossakin Luxemburgin lähiseudulla
Rainbow somewhere close to Luxemburg

Viimeisin kirje Luxemburgin seikkailuineen saa nyt jatkoa Alsacesta. Ajoimme sinne, koska se oli sopivasti ns matkan varrella alaspäin, ja olen halunnut tutustua Alsaceen jo pidemmän aikaa. Minulla on jonkinmoinen epävirallinen projekti käydä Ranskan eri alueet läpi.

Ranskalainen Kollini löysi Booking comista (käytämme sitä yleensä aina) Colmarin ulkopuolelta edullisen, mutta erinomaiselta vaikuttavan hotellin. Emme menneet vikaan, hinta oli vain 88 euroa kahden hengen huoneesta kunnon buffet-aamiaisineen.

Tällaisen yllättävän näyn kohtasimme lähestyessämme hotellia:

Ollaanko me Nykissä vai Alsacessa?
Are we in New York or in Alsace?

Veistoksen arvoitus selviää myöhemmin ;)

Hotel Roi Soleil Prestige sijaitsee ankealla teollisuusalueella, mutta sisustus on omaperäinen ja taiteellinen. Aurinkokuningasteema toistui joka puolella, lakanoissa, toiletin ovessa, jopa toilettipakkauksissa. Omalla autolla matkatessa ei ole homma eikä mikään hurauttaa nopsasti Colmarin keskustaan.

Kuninkaalliset lakanat
Royal sheets

Hotel Roi Soleil Prestige, aamiaishuone
Breakfast room in the hotel in Colmar

Sängyt olivat ihanan muhkeat, ja nukuin kuin pieni possu. Olimme kumpikin tosi tyytyväisiä hotelliin.

Luxemburgin Hilton oli muuten tosi pettymys: sängyt notkollaan ja muhkuraisen littanat höyhentyynyt ja sisustuksen uusiminen jäänyt sitten 80-luvun. En suosittele! Kollin työtapaamisen organisoinut taho oli buukannut Hiltonin eikä me (onneksi) maksettu siitä itse. No, iso uima-allas oli kyllä ihana.

Aamulla oli vuorossa tutustuminen Colmariin. Kaupunki on Alsacen alueen kolmanneksi suurin väkitiheydeltään. Colmar on tunnettu keskiaikaisista ja renessanssin ajalta säilyneistä ristikkotaloistaan.

Silmieni eteen avautui totta vie mitä suloisin näkymä pittoreskeja taloja puukoristeineen, kukkalaatikoineen, omaperäisine dekoreerauksineen ja vanhanaikaisine katulamppuineen. Oikein huokailin ihastuksesta, sillä niin kaunis Colmar on! Kaduilla kävely oli kuin tepastelua satumaassa, piparkakkutalojen katveessa.

Ensisilmäys Colmariin
First look to Colmar

Vanhat talot ovat ihastuttavasti lintallaan
Old Houses´ corners look funny

Talo vuodelta 1419 veikeine ukkoineen
House from 1419 with its´ original decoration

Ei huvittanut edes jutella, kun söötti kaupunki vei ajatukset mukanaan täysin. Halusin vain haaveilla ympäriinsä ja bongata kamerallani kauniita näkymiä, tallentaa Colmarin salaisuuden kuvallisesti muistiini.

Saksalaistyyppisiä taloja Colmarin keskustassa
German type houses in Colmar city center

Olen hehkuttanut tätä aiemminkin, mutta minulla on kertakaikkinen viehtymys vanhoihin kyliin: läntällään olevat satutalot, kapeat ja kiertelevät labyrinttikujat, porttikongit, mielikuvitusta kutkuttavat ikkunat, värikkäät kukkalootat ikkunalaudoilla, pitsiverhot, mukulakivikadut, erikoiset kahvilat saavat minut ihan ekstaasiin, he hee!

Sitten harmittaa, kun ei ehdi kunnolla tutustua kaikkeen. Tekisi mieli käydä istumassa joka ikisessä pienessä kahvilassa ja kiinnostavassa brasseriessa, mutta eihän sitä kerkiä yhden päivän aikana millään, höh! Katsokaas nyt näitä ikkunoita, kuinka houkuttelevia.

Eihän tällaisissa paikoissa voi tulla kuin hyvälle tuulelle:

Brasserie ja maalaisromantiikkaa
Brasserie in Colmar and its´ country-romantic front

Au Croissant d´Oré -kahvilan antiikilla koristeltu ikkuna
Coffée place and its´ charming window with antique decoration

Alsacen alue on tosiaan historiassa vaihtanut valloittajaa Saksasta Ranskaan useampaan kertaan. Kuten Colmaristakin huomaa, saksalaisvaikutus on vahva: kaupunki on rakennettu ihan Saksan vanhojen kylien lailla, talojen kyljissä on koristeena saksankielisiä tekstejä ja ruoka on myös hyvin saksalaista makkaroineen ja rösteineen. Colmarissa puhutaan kuitenkin ranskaa pääkielenä.

Kummastelin, kun joka puolella oli haikarateemaa: koristeina talojen seinillä, kukkalaatikoissa, ikkunoilla, pehmoleluina putiikkien tiskeillä.

Haikarat kaupan seinällä
Storks above a shop window

Tonttuja ja haikaroita putiikin yläpuolella
Funny elfs and storks decorating the other shop wall

Kysäisin haikaroista lahjatavaraliikkeen myyjältä. Teemaan ei ole kuulemma sen kummempaa syytä kuin että haikarat tulevat pesimään alueelle ja niitä on siellä paljon. Haikara on Alsacen tunnuslintu. Myyjä totesi samaan hengen vetoon, että valitettavasti haikaroiden määrä on laskenut viime vuosina. Pidetään peukkuja Alsacen haikaroille, että ne tuovat ahkerasti nyyttejä myös itselleen!

Suurin osa Colmarin taloista on pieniä ja puukoristeisia. Tosin muutama muunkinlainen pytinki osui silmiin. Näiden kohdalla voi jo puhua pienimuotoisesta palatsista. Kiinnittäkääpä huomiota myös katon upeaan erivärikoristeluun, aika jänskä!

Palatsi Colmarissa
Palace in Colmar

Upea rakennus ja sen veikeät tornit
Big building and its´ two special towers

Harhaillessamme pitkin Colmarin kujia selvisi samalla hotellin kulmilla seisseen Vapaudenpatsaan arvoitus. Tiesin kyllä, että se tuotiin aikoinaan laivalla Ranskasta Manhattanille, mutta enpäs muistanut patsaan historiasta sen tarkemmin. Sitten nenän eteen osui tämä:

Bartholdin museon plakaatti
Bartholdi museum´s sign

Toden totta, Vapaudenpatsaan tehnyt veistotaiteilija on ranskalainen Auguste Bartholdi, joka syntyi ja asui Colmarissa. Kaupungissa on useita hänen tekemiään teoksia. Museoon emme kerinneet nyt (se oli kiinni siestan aikaan ja piti muutakin nähdä), mutta sitten toisella kerralla.

Hämmästelin Colmarin isoa, historiallista keskustaa. Se jatkui ja jatkui! Aina vaan tuli mitä upeampia näkymiä silmien eteen. Viimein selvisi myös miksi Colmaria kutsutaan pikku-Venetsiaksi. En voinut taaskaan muuta kuin sulaa huokauksiin tällaisen sykähdyttävän maiseman edessä.

Colmar, Ranskan pikku-Venetsia
Colmar, the Little Venice of France

Colmarin kukkiva kanaali
Flowering canal in Colmar

Yksi Colmarin kanaaleista plus ravintolan terassi vasemmalla
One of the canals in Colmar restaurant´s terrace on the left

Talot on maalattu kaikenkirjavilla väreillä ja palettia tehostivat joka puolella hehkuvat kukkaset. Todellinen satukylä!

Asuukohan tässä sinisessä talossa smurffeja?
Fairy-tale houses in beautiful Colmar

Lounasaika oli jo pitkällä, ja kaiken näkemän ja kävelyn jälkeen meillä reissulaisilla oli nälkä. Löysimme mukavan ravintolan kaupunkia halkovan, pienen puron varrelta kirkon lähettyviltä. Asetuimme mukavasti terassille kukkien katveeseen ja tilasimme saksalaistyyppiset annokset: Kollille lihapiiras ja olutta, minulle kasvisrösti ja Riesling-valkoviiniä. Myös annoskoko oli saksalainen: isossa röstissä oli syömistä kerrakseen!

Jättikokoinen kasvisrösti ja virkistävä lasillinen Riesling-valkoviiniä
My vegetarian roesti and Riesling white wine

Ennen lähtöä bongasimme vielä kivan näköisen hotellin: Kopfhus eli Päiden Talo. Sinne olisi muikeaa tulla yöpymään seuraavalla reissulla!

Colmarin Päiden Talo
Colmar´s Kopfhus = House of the Heads. A charming hotel for the next visit :)

From Luxemburg we continued to Alsace. I have wanted to see the region already for long time. I have somekind od project going on to see all the French areas :)

Alsace have had difficult history, the area has been changed from French to German and so on. They speak French in Colmar but the city feels like a German old city with the Colombage-decorated houses and German type food.

Surprisingly I learned here more about Statue of Liberty! I remembered that it was brought from France to Manhattan but I didn´t remember more. I found out that Auguste Bartholdi, the artist who made the statue, was born and lived in Colmar. There is also his museum in Colmar. Interesting!

We have a very nice accommodation in Hotel Roi Soleil Prestige. It is not near the city center of Colmar but with the car it´s not a problem.

I fell in love with Colmar, it was so lovely, picturesque, special and colourful. I just wanted to wonder around silently and take photos of all the bautiful sceneries that came into my eyes! Everything looks like from a fairy-tale.

Stork is the symbol of Alsace. You se stork decorations everywhere in Colmar: on top of the shop windows, in different gifts, on window sills etc. Storks nest in Alsace but unfortunately they are not so many that used to be. Hope the storks are carrying small bundles also for themselves :)

The city is full of flowers. Especially in canal area. You can also take a small boat to go around the canals. No wonder Colmar is called Little Venice!

I really recommend visiting this charming and unique city, it´s pure joy for the esthetic eyes.

Veneajelu pikku-Venetsian kanaaleissa
Boat trip in the small canals of Little Venice