Villa Carlotta Comolla - vanhanajan romantiikkaa kukkameren keskellä

Seuraavissa matkakirjeissä ihastellaan Como-järven kauneimpia Villoja. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja mikä sopisikaan parhaiten romantiikkaa huokuvaan tunnelmaan kuin historiallinen Villa kukkapuutarhoineen! Ihkaensimmäiseksi tassuttelemme Villa Carlottaan, vanhanajan nostalgiaa kuiskivaan villaan. Villa sijaitsee Tremezzossa, aivan Como-järven rannalla. Kannattaa valita hyvät popot, sillä kävelyä piisaa.

Villa Carlotta, Tremezzo

Näkymä Como-järvelle Villa Carlottan parvekkeelta
View to lake-Como from Villa Carlotta´s balcony

Villa Carlotta on rakennettu 1700-luvun lopulla milanolaisen markiisi Giorgio Clericin toimesta. Vuonna 1801 poliitikko, bisnesmies ja taidemesenaatti Gian-Battista Sommarivan aikana palatsi sai loistokkuutensa ja veistoskokoelmansa. Vuonna 1843 Sommariva möi Villan Prinsessa Naussaun Mariannelle, joka puolestaan antoi paikan häälahjaksi tyttärelleen, prinsessa Carlottalle. Aito prinsessapalatsi siis! Carlottan aviomies, Saxen-Meiningenin Georg II oli erityisen intohimoinen kasvitieteen harrastaja ja se oli hänen aikanaan, kun Villa Carlotta nousi lumoavaan kukoistukseensa ja puutarhaa laajennettiin sellaiseksi kuin se tunnetaan tänä päivänä.

Villa Carlottaan kannattaa ehdottomasti tulla toukokuun alussa - jolloin nämäkin kuvat on otettu. Silloin nimittäin paikka on yhtä kukkamerta! Tällä Villa-visiitillä kaikista mielenkiintoisinta onkin upea puutarha, jollaista ainakaan meikä-Katti ei ole koskaan eläissään nähnyt: rhododendron-pensaat muostavat kuin kukkaisen labyrintin. En tiennyt etukäteen minkälaiseen paikkaan olemme menossa, joten voitte kuvitella äimistykseni, kun löysin itseni kukkien keskeltä. Visiitti on kuin sukellus punaisina, vaaleanpunaisina, valkoisina ja persikanvärisinä hehkuviin rhododendroneihin! Teki mieli ihan hypätä kukkien keskelle :)

Rhododendron-pensaita Villa Carlottan kasvitieteellisessä puutarhassa
Rhododendron flowers in Villa Carlotta´s amazing botanical garden

Kulkukatti Villa Carlottan kukka"labyrintissä"
TravelCat in Villa Carlotta´s flower "labyrinth"

Como-järvelle päin avautui mitä unelmaisin näkymä: vaaaleanpunainen kukkameri, sinisenä välkkyvä järvi, autereisen usvan hellimät vuoret ja vanhan ajan italialainen tunnelma, que bella!

Näkymä Villa Carlottan puutarhasta Como-järvelle
View from Villa Carlotta´s garden to lake-Como

Kukka"labyrintistä" löytyi myös tunnelmallinen pakopaikka. Hieman piilossa oleva piskuinen huvimaja tarjoaa lepoa estetiikannälkäiselle sielulle ja väsyneille koiville. Täällä voi melkein kuvitella, kuinka entisajan hienot aatelis-ladyt ovat käyskennelleet pitkin pensaskäytäviä kahisevissa hameissaan ja istuutuneet päivänvarjoineen tähän ihastelemaan järveä ja vaihtamaan juoruja hovin tuoreimmista tapahtumista ja kurkkimaan uteliaina alhaalla näkyvälle rantabulevardille, kuka mahtaa olla päiväkävelyllä kenenkin kanssa.

Piipahdetaan tässä välissä sisälle Villaan. Se on simppelillä tavalla kaunis, mutta ei mitenkään erikoinen, aika pienimuotoinen. Suurin osa huoneista on jätetty sisustamatta, mikä on suuri sääli. Panostamalla enemmän sisustukseen tästä Villasta saisi vielä upeamman elämyksen. Yläkerran huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, kuten vaikkapa tämä romanttinen makuukamari, jossa on aristokraattisen neidin kelvannut katsella vaaleanpunaisia unia:

Ladyn huone Villa Carlottassa
Lady´s room in Villa Carlotta

Alakerran sykäyttävin anti on Canovan oppilaan tekemä kopio mestarinsa veistoksesta Amor ja Psyyke. Tämä veistos on yksi suosikkejani, se on vaan niin linjakkaan kaunis ja aistillisen herkkä. Vartalot ja käsien asennot muodostavat sulavan rytmin, joka toistaa rakkauden sanomaa mitä kauneimmalla tavalla siipien kurkottaessa kohti taivaita.

Amor ja Psyyke - Amor and Psyche

Ennen kuin jatkamme matkaa muihin maisemiin, katsokaamme vielä Villan edustan hieno sitruskäytävä. Ennen vanhaan appelsiinipuutarhat, ranskalaiselta nimeltään orangeriet, olivat suuressa suosiossa Etelä- ja Keski-Euroopan hoveissa ja aatelisten kartanoissa. Villa Carlottassakin on panostettu pitkään käytävään, jota kulkiessa saa herkullisen matkan maailman eri sitrushedelmien pariin. Ympärillä killuu meheviä sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, klementiinejä ja jättimäisiä greippejä. Arvatkaa vaan tekikö mieli nappaista yksi mukaan evääksi ;)

Meheviä appelsiineja
Delicious oranges

Keltaisia sitruunoita Villa Carlottan orangeriessa
Yellow lemons in Villa Carlotta´s orangerie

Tämän linkin takaa voitte kurkistella lisää informaatiota Villa Carlottan kotisivuilta. Suosittelen todellakin tätä ihanaista villaa, jos suuntaatte Comolle!

Villa Carlottan portaat ja romanttisia rönsyjä
Villa Carlotta´s stairs and romantic sceneries

***

Lake-Como is charming, relaxing place for a vacation. You should rent a car and drive around the lakeside since the distances are not long and you will get the best out of this beautiful place. The best time to have a trip here is surely beginning of May.

One of the most loveliest gardens I have ever visited is here, in Tremezzo. Villa Carlotta from 18th century has a big botanical garden which is full of rhododendrons in the beginning of May. The garden is like a colourful flower labyrinth! Remember to take your camera with, flowers and the view is unbelievably beautiful.

Grenoble: rumia taloja, hienoa taidetta ja hyvää ruokaa

Grenoble, jokinäkymä
Grenoble, riverside

Vietimme lauantain Kaakkois-Ranskassa, Grenoblessa, koska siellä on meneillään laaja ekspressionistitaiteen näyttely. Sinne ei ole Megèvestä pitkä ajomatka, puolitoista tuntia. Samalla saimme tilaisuuden tutustua kaupunkiin, jossa ranskalainen Kollikaan ei ole koskaan aiemmin käynyt, mitä nyt on pari kertaa vierestä ajanut. Nooh, Grenoble ei sykäyttänyt hirmuisesti ulkomuodollaan. Ensivaikutelma oli aikalailla vanhan DDR:n makuinen. Nuo alemassa kuvassa olevat talonrumilukset ottivat meidät ensimmäisinä vastaan. Aika alakuloista.

DDR - ei vaiskaan, tämä on Grenoble ;)
DDR - just joking, it´s Grenoble ;)

Keskustakaan ei ole kovin kummoinen, mikä on sinänsä aika kumma juttu, koska Grenoble on kuitenkin yksi Ranskan vanhimmista kaupungeista. Olisi olettanut näkevänsä pittoreskeja vanhoja taloja ja romanttisia kujia - katin kontit! Grenoblen yleisvaikutelma on suttuinen, usea talo oli rempallaan ja roskaisen tunkkaisia kujia kulkee siellä täällä. Ei hirmuhoukuttelevaa omatoimiselle tepastelulle.

Grenoblen keskustaa
City center of Grenoble

Keskustan kaunis suihkulähde
Pretty fountain in the city centre

Joitakin sieviä alueita sentään löytyi, kuten vanhan parlamentin aukio, jonka talot on restauroitu ja puhdistettu upeasti. Edessä on päiväaikaan tori, toritädit pakkailivat juuri kimssujaan ja kamssujaan, kun saavuimme paikalle.

Vanha parlamentti
Old parliament

Tuon aukion toisella laidalla on vanha kirkko, joka oli sisältä söötti, mutta ei nyt mitenkään erityinen. Kirkon vieressä on Table Ronde, Ranskan toiseksi vanhin kahvila, joka on avattu vuonna 1739 ja on edelleen toiminnassa. Visiitin arvoinen! Table Ronde on itse asiassa ravintola, jossa saa edukkaasti massunsa täyteen. Lauantain lounaasta maksoimme 10 euroa, mihin kuului iso kana-annos (oli suussasulavaa!) ja talon suklaamousse. Saimme  ilmaiset alkumaljat Guide Routard -opaskirjaa vilauttamalla, hehee. Ulkona on tilava terassi ja sisällä on lisää pöytätilaa peremmällä.

Café de la Table Ronde

Kahvilan nimi on suomeksi "pyöreän pöydän kahvila". Meillä kävi säkä, saimme peräti pyöreän pöydän. Istuimme tilavasti tuolla edessäpäin näkyvässä nurkkauksessa vasemmalla.

Café de la Table Ronde
Sisäkuva kahvilaravintolasta- interieur from the café-restaurant

Mansikkaiset alkumaljat ja iso kana-annos
Stawberryish aperitifs and big main dish

Parlamenttiaukion lähistöltä löytyi nätti pieni puisto, jossa oli värikkäitä kukkaistutuksia ja ihmisiä lekottelemassa auringon hellimällä nurmikolla. Alla olevat hepat olivat valmiina vastaanottamaan pienimmät vieraat viikonloppuajelulle.

Heppapolkupyöriä puistossa
Horse bicycles in the park

Mennäänpäs sitten visiittimme päätarkoitukseen eli museoon! Grenoblen taidemuseo oli huikea yllätys. Se on ensinnäkin valtava. Toiseksi, siellä on yksi Ranskan parhaimmista taidekokoelmista. Taidetta on niin keskiajalta, 1700- ja 1800-luvuilta aina moderniin ja postmoderniin. Museo on sisältä avara ja valoisa ja sen tilat tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Meillä meni useampi tunti kierrellessä eikä tietenkään kaikkeen pystynyt keskittymään kunnolla. Tässä linkki museon sivuille. Olin hämmästynyt, että näin hulppeaan museoon ja hienoon ekspressionistinäyttelyyn yhteislippu maksoi vaivaiset 8 euroa! Nykyään erikoisnäyttelyihin liput kustantavat jopa 12 euroa Euroopassa.

Museorakennuksesta tuli jotenkin mieleen Sara Hildénin taidemuseo Tampereelta. Samanlaiset valoisat tilat, moderni arkkitehtuuri ja luonnonläheisyys ympärillä. Tosin järveä ei vierestä löydy - joki pienen kävelymatkan päästä kylläkin.

Näkymä museon oleskeluaulasta
Scenery from the museum hall

Oli pakko ottaa kuva yhdestä, muistaakseni 1700-lukulaisesta taulusta, koska se oli jotenkin tahattoman hauska. Aiheena oli syntiinlankeemus. Ylhäällä taivaalla oli Jumala enkelten ympäröiminä. Osalla enksuista oli aika virnuileva ilme. Alla oleva yksityiskohta taulusta hekotutti meikäläistä.

Katsokaa nyt tuota nysvää Aatamia. Tyyppi vilkaisee lampaan ilmeellä Jumalaa ja harteitaan kohottaen vierittää syyn Eevalle, "Se vaan tapahtui, en mahtanut naiselle mitään, en minä ole syyllinen!" Totaali tohveli... Eeva katsoo niin ikään Jumalaa, silmät viattomina kuin orvokit ja sormi osoittaa käärmettä, "Tämä käski heittäytyä Aatamin syliin, en minä oikeastaan tiedä mitä tapahtui.". Aluksi luulin, että käärme aukaisee kitansa hämmästyksestä, mutta se alaleuka olikin vain varjo. Mutta joka tapauksessa hyvin hupaisa syntiinlankeemuksen kuvaus, eipä ole ennen tullut moista vastaan! ;D

Yksityiskohta syntiinlankeemuksesta, hauskat eleet
Detail from an old painting about Adam and Eve. Funny gestures: "It wasn´t my fault!" ;D

Pidin museon erikoisnäyttelystä ekpressionismista. Tauluja on esillä yhteensä yli 120: maalauksia, piirroksia, grafiikantöitä. Näyttely on lainassa Die Brücke museosta Berliinistä. Kokonaisuus oli kiinnostavasti ja monipuolisesti rakennettu ja antoi kattavan kuvan ekspressionistiliikkeestä sekä sen ajan saksalaisesta kulttuurista. Katsoja ymmärtää, kuinka uutta ja uutta luovaa ekspressionismi tuolloin oli. Holtittomilta vaikuttavat värit ja graafiset linjat kauhistuttivat perinteiseen taiteeseen tottuneita.

Suomalaisen sydäntä sykäytti heti alussa, ekpressionistiliikkeestä kertovan ison infotekstin äärellä. Vuoden 1907 kohdalla mainittiin meidän oma Akseli Gallen-Kallela, joka otettiin jäseneksi Die Brücke -liikkeeseen. Hänen teoksiaan näyttelyssä ei toki ollut.

Tässä alla on näyttelyn suosikkiteokseni, Emil Nolden kuvaus taloista Juutlandista. Yksityiskohdat on sudittu harkitun huolimattomasti ja taivas on yhtä villiä maalimylläkkää. Mielettömän hieno väripommi! (Joo, ei niitä kuvia olisi saanut tietenkään ottaa, mutta oli pakko salakuvata, kun teos oli niin hieno. Sitäpaitsi kurjaleet eivät olleet painattaneet postikortteja tästä teoksesta. Aikaisemmista vahingoista viisastuneena otin oman muiston:)

Emil Nolden maalaus taloista hänen kotiseudultaan Juutlandista
Emil Nolde´s painting of houses in his home area Jutland

Teimme lopuksi vielä kävelyn Grenoblen keskustassa ja kävimme drinksuilla Table Rondessa , jossa olimme syöneet lounaan. Omaperäistä, mutta kun siinä oli niin kiva terassi ja muualla oli autiota.

Päivän sää oli vaihteleva, pahimman sadejakson ajan olimme onneksemme viettäneet museon sisällä. Illemmalla aurinko tuli takaisin ja pilkahteli tummanpuhuvien pilvien takaa kultaisia säteitään märille kaduille, kaunista. Tässä vielä näkymä keskustan aukiolta:

Suihkulähde ilta-auringossa
Fountain in the evening sunlight

***

Grenoble, an old city in the southeastern France. There we spent last Saturday. Drive from Megève took 1,5 hours. Grenoble is not that fabulous even if it´s one of the oldest cities in France, but it has fabulous museum with Expressionist art exhibition at the moment that we wanted to see. First we ate good lunch in Café de la Table Ronde which is the second oldest café in France. (The oldest one is in Paris - of course.)

Grenoble Art Museum is really huge, there are so many art works from old to modern art to see so it takes hours to visit all the rooms... Gladly I had taken my comfortable walking sneakers! I really recommend this museum, impressive collection - one of the biggest in France.

Expressionist exhibition has over 120 paintings, loan from Berlin´s Die Brücke museum. It was well installed, it gave lot of info about the era and this new innovation of art and its´ artists. (Info was all in French though...) Tickets were only 8 euros and with that you could see the whole museum, not bad. Glad to have seen this museum!

Torinon kitykierros ja kermakakkupalatsi

Pääsiäinen mennä humpsahti nopeasti ja täällä on touhuttu kaikenmoista. Sain tänne sukulaisia Etelä-Pohjanmaalta ja viiden hengen poppoo viihtyi täällä mainiosti kolme päivää. Toimin kityoppaana ja ehdimme mainiosti kierrellä keskustaa, herkuttelemaan tyypillistä italialaista ruokaa ja katsomaan nähtävyyksiä sekä shoppailemaan. Sääkin suosi ja aurinko paisteli mukavasti, vaikka harmi kyllä hellelukemat vaihtuivat vilpoisampaan ilmaan jo viikko sitten ja tällä hetkellä tulee vettä! Sukulaiset kerkesivät juuri sopivasti sateen alta pois.

Auringonpaistetta Piazza San Carlolla
Sunshine on Piazza San Carlo

Pitkäperjantai on Italiassa ihan normaali arkiperjantai toisin kuin ei-katolisissa maissa. Mutta Pääsiäissunnuntai on sitäkin tärkeämpi juhla. Paikalliset käyvät kirkossa jumalanpalveluksessa ja viettävät aikaa perheen kanssa. Mekin eksyimme Piazza San Carlolla aukion kahteen kirkkoon ja siellä oli juuri messu menossa. Kurkimme ovelta diskreetisti jonkun aikaa ja ihastelimme kirkon hulppeita koristeluita. Oli juhlava tunnelma, kun ihmiset seisoivat ja pappi paasasi italiaksi pyhää liturgiaa.

Vein sukulaiset katsomaan Piazza San Carlon upeita belle epoque-koristeltuja kahviloita, Caffe Torinoa ja Caffe San Carloa. Torino on tunnettu muun muassa juuri vanhoista, näyttävistä  kahviloista, joissa saa kokea menneen ajan loistoa kahvikupposensa äärellä, kristallikruunujen ja freskokoristeluiden alla ja valkoessuisten tarjoilijoiden ylevässä huomassa. Näissä kahviloissa on historian havinaa ja ovista ovat astuneet muun muassa Torinossa asunut filosofi Friedrich Nietzsche ja kirjailija Alexandre Dumas. Jos jotakuta kiinnostaa Torinon historialliset kahvilat, tämän linkin takaa löytyy lisääinfoa. Näissä sopii juoda pullakahvinsa fiinisti pikkurilli pystyssä ;)

Caffe Torino

Caffe Torinon romanttiset sivuhuoneet
Romantic rooms in Caffe Torino

Kulttuuriantia saimme eilen, kun visiteerasimme Palazzo Madamassa. Torinon ydinkeskustassa sijaitseva palatsi on aivan kuninkaallisen palatsin, Palazzo Realen vieressä. Palazzo Madama on saanut nimensä prinsessa Maria Cristinasta, koska häntä kutsuttiin Madamaksi. Tämä palatsi toimii nykyään museona ja siellä on laaja kokolma italialaista taidetta keskiajalta 1700-luvun lopulle; astioita, posliiniesineitä, arvotauluja, veistoksia, hoviesineistöä, antiikkihuonekaluja, restauroituja huoneita silkkitapetteinaan ja freskomaalauksineen plus kaunis näköala Torinon keskustaan ylhäältä roomalaisesta tornista.

Etelä-pohojalaaset sukulaaset tutustumassa Palazzo Madamaan
My South-Ostrobotnian relatives visiting Palazzo Madama

Rakennus on sikäli erikoinen, että sen vanhempi puoli on antiikin Rooman aikainen porttirakennelma. Uudempi puoli on 1700-luvulta ja kuulun arkkitehdin, Juvarran, suunnittelutöitä. Tässä linkki museon sivuille sekä tässä rakennuksen pieni historiikki.

Palazzo Madaman taidekokoelmasta - tältä Torinon Piazza San Carlo näytti ennen muinoin
From Palazzo Madama´s art collection - Piazza San Carlo in Turin used to look like this

Museon alakerrassa on keskiaikaisia kirkkoteoksia maalauksista puuveistoksiin ja kivisiin sarkofageihin ym koristeisiin. Pohjakerroksessa ja ylempänä on hulppea kokoelma italialaista keramiikkaa ja posliinitaidetta. Kahviokerroksessa museovierailija pääsee astumaan menneeseen maailmaan ja palatsin loistonpäiviin, kun kerroksen huoneet on restauroitu ja niiden koristelu on yhtä kultakoukeroa, väriloistoa ja maalauksen riemujuhlaa.

Sininen huone
Blue room

Punainen huone
Red room

Onhan tämä ihanuus kuin valtavaan ja makeaan kermakakkuun sukeltaisi! Tässä kelpaa kissan paistatella viikset kermassa italian kulttuurihistorian äärellä ylevässä ympäristössä :)

Kelpaa Kulkukatin keikaroida :)
TravelCat enjoying of Italian art history

Toinen antiikin porttipuolen torneista on nykyään näköalapaikkana. Sinne pääsee lasiseinäisellä hissillä ja ylhäältä on hienot maisemat. Toiselta puolelta näkyy viereinen kuninkaallinen palatsi, Palazzo Reale. Sen takaa erottuu Duomon torni. Tuossa kirkossa on muuten Se kuuluisa Torinon käärinliina! Joka on tosin näytillä vain kerran seitsemässä vuodessa ja seuraavaan rundiin on aikaa vielä viisi vuotta aikaa... (sisäänpääsy kantsii varata rutkasti etukäteen, viimeksi 2010 kuuden viikon esilläolon aikana käärinliinaa kävi katsomassa kaksi miljoona kävijää!)

Palazzo Reale nähtynä Palazzo Madaman tornista
Palazze Reale seen from the sightseeing tower of Palazzo Madama

Ja toiselta puolelta avautuu näkymä kauas kukkuloille keskustan rakennusten ylitse. Tässä minulla oli vahva zoomi käytössä. Valtava Superga-kirkko sijaitsee kaukana ja korkealla kukkulalla. Tämäkin rakennus on muuten Juvarran suunnittelema.

Superga

Tornista voi seurailla myös keskustan menoa, ihastella Torinon maamerkkiä, Mole Antonellianaa ja kuunnella ratikoiden rominaa. Ennen muinoin roomalaiset sotilaat pystyivät täältä hyvin tarkkailemaan, keitä hiippareita on lähestymässä porttia.

Maamerkki Mole Antonelliana ja Torinon toinen pääkatu via Po, joka kulkee tästä suoraan Po-joelle
Landmark Mole Antonelliana and the other main street of Turin, via Po, going directly to Po-river

Sukulaisten turistikierroksen on kuulunut toki myös italialaisia herkkuja, kuten pizzaa, pastaa, gnoccheja, jäätelöä, suklaata ja tiramisua. Kerrassaan kokonaisvaltainen italialaisen kulttuurin elämys siis! Tässä pizzerian taidonnäytteessä on täytteenä mozzarellaa, tomaattisoossia, sinihomejuustoa eli gorgonzolaa ja sipulia. Olipahan suussasulavaa!

Sipuli-gorgonzola pizza :-P
Onions and gorgonzola cheese

Ja jälkkäriksi vielä überherkullinen tiramisù! Tällä kertaa onnistuin muuten olemaan saamatta mitä mittavinta yskänpuuskaa. Ai miksi yleensä yskä? No siksi, etten osaa olla puhumatta pöydässä ja yleensä AINA tiramisua syödessä vedän henkeä juuri, kun lusikka on likellä ja siinähän sitten vedän henkeen tuota hienoa kaakaopölyä... Köh köh!

Tiramisù

Näihin makeisiin tunnelmiin sopii päättää tämänkertainen turistikierros Torinossa :)


***

My relatives from South-Ostrobotnia side of Finland were visiting Turin for the first time. They loved this city and I tried to be a good guide for them. We were walking around and seeing the most important places around Turin city center, visited some churches and lovely historical cafés and also Palazzo Madama, a beautiful museum of old Italian art. The rooms upstairs are renovated so you will have good old-times glamour from 18th century Italian royal style.

My visitors had also time for some shopping and eating well! Yesterday evening we had a big dinner in pizzeria with my Finnish friend and her family. We kept almost as much noise as the Italians ;)

Taikametsä

Heti alkuun pikku-uutisia: minulla on uusi kamera, jee! Sain sen joululahjaksi, mutten muistanut mainita viime postissa siitä mittään. Olen tyytyväinen lahjaan, koska se vanha Canonin taskuräpyskä alkoi olla jo aikansa elänyt eikä sen zoomikaan ollut mahtavin, värit olivat tosin kauniit.

Uusi kamerani on Nikon, 12.1 megapikseliä ja zoom on 18-kertainen, joten kyllä nyt kelpaa zoomailla. Valoherkkyys on hyvä eli kuvaus onnistuu paremmin hämärässäkin. Tosin liikkeen kanssa pitää olla tarkkana, koska vähäinenkin liikkuminen aiheuttaa usvaisuutta. Tällä elementillä voi tosin myös leikitellä, jos ja kun haluaa ottaa taiteellisempia utukuvia. Nyt sain uutta inspistä ja haastetta kuvaukseen. Blogia kirjoittaessa tulee pikkuhiljaa entistä itsekriittisemmäksi ja tietty toivoo, että kuvat olisivat kauniita.

Joulun ja vuoden vaihteen aikaan Tampereen Pyynikillä oli mitä upein valoinstallaatio. En ole koskaan nähnyt Pyynikillä yhtä paljon väkeä iltaisin kuin nyt, katsomassa tätä valotaidetta. Siellä täällä metsän siimeksessä oli valonheittimiä, joista tuli valkoisia säteitä, ne pyyhkivät metsää hitaasti edestakaisin, ja valojen leikki muodosti jännittävän elämyksen pimeässä. Pyynikistä oli lumottu todellinen taikametsä!

Valojen leikkiä Pyynikillä
Play of the light in Pyynikki forest

Liikkuva valoinstallaatio
Moving light installation

Alla oleva kuva epäonnistui teknisesti, koska taisin sitä ottaessa hieman liikahtaa. Mutta taiteellisessa mielessä otoksesta tuli mielestäni aikamoisen kaunis ja mystinen. Tällaisessa salaperäisessä metsässä voi kuvitella menninkäisten, keijukaisten ja tonttujen vipeltävän omissa askareissaan puiden kätkössä.

Taikametsä
Magic forest

Myös Pyynikin maamerkki, Näkötorni, oli saanut ylleen upean värien viitan sinisestä, violetista ja pinkistä valosta. Se patsasteli kuin mikäkin julkkis, sillä moni oli ottanut kameransa mukaan - kuten minä - ja zoomaili Näksyä sieltä täältä. Kahvilan kuulu munkki taisi mennä hyvin kaupaksi tuona iltana, väkeä oli kuin pipoa.

Pyynikin Näkötorni psykedeelisissä väreissä
Näkötorni sightseeing café wearing psychedelic colors

Värikäs Näkötorni
Colorful Näkötorni sightseeing tower

Sinä iltana sain nauttia myös mitä upeimmasta täysikuusta. Se mollotteli melankolisen kalpeaa kauneuttaan kuusipuiden takaa.

Täysikuu Pyynikiltä nähtynä
Full moon seen from Pyynikki forest

Ilma oli ihan sairaan kylmä tuona iltana, pakkasta oli varmaan -20 astetta, ja sormia paleli kuvia ottaessa. Kylmä keli asettaa omat haasteensa kuvaukseen, heh. Kintaat kädessä otosten räpsiminen ei oikein onnaa. Yritin olla nopsa, etteivät näpit jäädy, mutta seurauksena tuli tietenkin niitä heilahtaneita kuvia.

Seuraavassa kirjeessä mennäänkin vaihteeksi ulkomaille, katsotaan mitä kivaa keksin... :) Nyt reippaita ja raikkaita talvipäiviä kaikille!


***

Around Christmas time and New Year we had fabulous light installation in Pyynikki forest in Tampere. There were many white lights sweeping slowly around the forest, making a play of light in tree branches in the darkness. It looked really mystical and beautiful!

Also the sightseeing tower Näkötorni has gotten a new dress of the lights. Tower was standing like a big statue with bright colors of purple, blue and pink shades. Näkötorni café is by the way famous for its´ munkki, a soft doughnut with cardamom. If you visit Tampere, you have to go to Näkötorni and taste delicious munkki!

What a pity this installation didn´t stay in Pyynikki for the whole mid-winter. It gave such a new artistic flavor to the forest, lot of people were coming to see the lights - I have never seen that many people at the same time in Pyynikki in the evening time. Many had brought their cameras with, like me. Maybe we will have this gorgeous light installation in Tampere also next year, I hope so.

I forgot to tell in my last letter that I have gotten a new camera for a Christmas present! My old one was really poor, it was old already and just a pocket model so for example zooming was very difficult. This new one is more sensitive to light and it has 18 x zoom.  My camera is more sensitive also to the movement, I have to be careful not to move at all when taking a photo. But at the same time it makes possible to have more artistic pictures as you can see here upper. (It was very cold in Pyynikki at that evening, my guess is -20 degrees so I tried to take photos quickly not to freeze my fingers totally!)

I am very content with my camera, I got extra inspiration to take photos for this blog. Writing a blog makes me more self-critical for the quality of the photos.

Guggenheim Helsinkiin!

Tästä vuoden ensimmäisestä kirjeestä tulee taidepoliittinen: säpinän aiheena Guggenheim! Tiistain tiedotustilaisuus Finlandia-talossa julkisti Guggenheim-säätiön suostuvaisuuden museon pystyttämiseen Helsingin Katajanokalle. Museo kuuluisi Guggenheim-konseptiin, mutta keskittyisi enemmän arkkitehtuuriin ja designiin. Mielestäni tämä on erinomainen juttu ja sopii Suomen vahvuuksiin täydellisesti. Museoon tulisi vaihtelevia näyttelyitä ja suomalaisten tekemät lähtisivät niin ikään kiertoon maailman muihin "Guggiksiin".

Iso museo tietenkin maksaa, mutta toivon viisaiden (?) Helsingin herrojen löytävän kaikki mahdolliset keinot, millä tämä tulevaisuuden megatärkeä satsaus saataisiin toteutettua. Suotavaa olisi niin ikään, että ne, joilla hilloa on, tajuaisivat nyt tarttua tähän tilaisuuteen, sillä Guggiksen kaltainen tikkunekku ei tule enää kohdalle, kun sen menettää! Joku toinen pohjois-eurooppalainen kaupunki tulee kahmaisemaan sen riemusta kiljaisten. Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja kertoi yhden tahon jo ilmaisseen kiinnostuksensa.

Guggenheim Bilbao (kuva napattu MTV3:n sivulta)

Miksi Guggenheim on meille tärkeä:

Helsingin Guggenheim olisi ihan omanlaisensa juttu: arkkitehtuuriin, designiin ja taiteen laboratoriomaiseen kokeiluun keskittyvä museo kiinnostaisi erikoisuudellaan ja saisi uutuudellaan huomiota. Eikä tässä nyt pelkkää huomionkalastelua haeta, vaan aatoksissani nimenomaan suomalaisen taiteen kehittämistä ja rikastuttamista. Sepäs olisi meille mitä upein mahdollisuus! Suomella olisi huipputilaisuus räjäyttää itsensä kansainväliselle taidekentälle ja viedä tietotaitoa eteenpäin, verkostoitua, ammentaa vaikutteita, rakentaa taiteellista vuorovaikutusta sekä luoda ihan uutta ja omaa innovatiivista juttua museon kautta. Kansainvälisyys vahvistaisi myös suomalaisuutta.

Museo olisi lottovoitto suomalaisille museo- ja taidealan ihmisille, sillä onhan se nyt ihan eri asia työskennellä koko väripaletilla kuin käyttää pelkkää harmaata; koko maailman taidepiirit olisivat avoinna ihan eri tavalla kuin nyt. Sillä jos joku ei ole vielä tajunnut, Suomi sijaitsee kaukana pohjoisessa eikä kylmä sää houkuta hirveästi muualta tulijoita; tarvitsemme kovan luokan houkuttimia, että meidät tiedetään ja huomataan.

Suomi on valitettavasti vieläkin monilta osin aika umpimielinen perähikiä, mitä tulee esimerkiksi kulttuuripiireihin. Pienet piirit nahistelevat keskenään ja pitävät reviireistään tiukasti huolta hampaat irvessä eikä erilaisuutta aina sallita - mikä on sinänsä huvittavaa, koska taiteen tulisi olla luovaa ja avointa ainakin tämän Katin mielestä. Suomi on aivan ihana ja monessa asiassa hyvin toimiva maa ja oma sielunmaisemani on täällä, mutta maailmalla paljon matkanneena ja kaikenlaista nähneenä täkäläiset pilkunviilaukset ja toissijaisiin asioihin takertumiset sekä eräänlainen mielen harmaus tuntuvat monesti huvittavilta ja hyödyttömiltä. Ehkä se on sitten turvallisuushakuista vetäytyä suoja-asemiin kuin uteliaasti tarkastella muitakin vaihtoehtoja kuin se oman nenän edessä nököttävä...

Mutta takaisin Guggenheimiin! Helsinkiin tuleva museo tulisi olemaan koko Pohjois-Euroopan ainoa Guggenheim. Aika iso juttu, eikös vaan? Miettikääpä: täällä meillä, Helsingissä, jipii! Guggenheim on kansainvälisesti tunnettu konsepti. Helsingin museosta tulisi todellinen matkailuvaltti, se keräisi mitä luultavimmin ennätysmäärän yleisöä jo ensimmäisenä vuotenaan ja vierailijat toki katsastaisivat Helsinkiä muutenkin tuoden samalla silkkaa rahaa tullessaan.

Bilbaon Guggenheim on nostanut kaupungin aivan omaan luokkaansa turistikohteena, kävijämäärät ovat ylittyneet reippaasti. Vuonna 1995 Bilbaossa oli 25 000 kävijää, mutta Guggenheimin tulon jälkeen esimerkiksi vuonna 2009 kävijöitä oli huimat yli 615 000. Ei mikään pikkujuttu alueen taloudelle!

Esimerkkinä mainitsen myös Ranskan kuuluisan Centre Pompidoun tytärmuseon Metzissä. Keskuksen johtaja oli toivonut ensimmäisen vuoden aikana kävijöitä 250 000 ja lopulta niitä tuli peräti 800 000! Tässä linkkiä yhteen juttuun. Museon rakennuttaminen juuri Metziin oli Sarkozylta hyvä veto: Itä-Ranska on koko maan mielenkiinnottomin alue. (Anteeksi nyt, jos pahoitin jonkun mielen, mutta siellä ei vaan ollut mitään nähtävää, maisema sekä kylät ovat todella alakuloisia ja ankeita... Alsace on tietty poikkeus.) Ennen niin tylsälle alueelle virtaa nyt turisteja - kiitos kansainvälisesti kiinnostavan museon! Koko Itä-Ranska on saanut kulturellia potkua talouteensa.

Centre Pompidou Metz (kuvan otin Trivagon sivulta)

Täällä meillä Guggenheim-turistit eivät jäisi pelkästään Helsinkiin, kyllä Guggiksesta hyötyisi muukin Suomi. Matka tänne on pitkä, ja kun näkee sen vaivan, olisi luontevaa vierailla muuallakin kuin vain Helsingissä. Hyötyjänä olisi vaikkapa juuri Tampere! Junalla köröttelee Manseen sutjakkaasti, ja jos Tampereella olisi tarjota kulttuurin- ja Suomi-eksotiikan nälkäisille kiinnostavia palveluja, Guggis-kävijä intoutuisi katsomaan tätäkin kityä. Onhan meillä Tampereella onneksi kasvava lentokenttä: Pirkkalaan pääsee lukuisten lentojen siivin jo monesta maasta.

Esteettisesti ajateltuna museorakennus tulisi olemaan mereltä katsottuna mitä huikaisevin portti Suomeen. Jos (ja kun) arkkitehtuurikilpailu museosta avataan, parhaat arkkitehdit ympäri maailman hyökkäävät työn touhuun innosta kutiavin sormin valmiina suunnittelemaan upean rakennuksen Helsinkiin. Hulppean kaunis Guggenheim antaisi modernin kontrastin vanhoille maamerkeille; Uspenskin katedraalille, presidentin linnalle ja Alvar Aallon valkoiselle kuutiolle - mikä ylevä ja persoonallinen tervetuliaistoivotus Suomeen!

Guggenheim piristäisi suomalaista mielenmaisemaa iloisin värein. Paukutellaas nyt niitä henkseleitä ja tiedostetaan meidän hyvät puolet ja tehdään rinta rottingilla tulevaisuutta luovina ja osaavina suomalaisina! :D


***


We have at the moment big cultural news in Finland: Guggenheim has agreed to build up its new museum here in Helsinki! Now it´s up to Helsinki City Council what they will decide. Of course big museum needs lots of money, but I hope the politicians will find the way to solve this problem because Guggenheim would really be like winning in lottery to Helsinki and to whole Finland. It would be the only Guggenheim museum in North-Europe!

Now there is a vivid discussion going on. Some of the people think it´s too expensive, some of them doubt if it really would be a big attraction (hey, come on...) and some of them don´t like the concept idea.

Guggenheim in Helsinki would concentrate on architecture and design. I find it great since Finland is very well known for those. This is the country of Alvar Aalto, Marimekko and Iittala.

I think this is the must-to-have opportunity for the future. We would have chance to develop our skills as art professionals, build up cultural and international networks, be more international and stronger in our knowledge plus attract lots of visitors to Helsinki and Finland having this new hot-spot for tourism. And esthetically speaking, museum would be designed by top-architects via competition - surely amazing building - so it would be a beautiful gate to Finland from the sea.

We could be even greater Finns than before and be better able to let everybody find that out too! ;)

Venaria Realen linna ja Leonardo

Venaria Realen keskuskatu
Main street of Venaria Reale

Vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä Torinosta sijaitsee kylä nimeltä Venaria Reale. Paikka on sikäli eityinen, että siellä sijaitsee Savoy-suvun metsästyslinna ja upea palatsi, jotka toimivat nykyään museona ja kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.

Torinohan oli ennen muinoin Euroopan tärkeä poliittinen keskus ja Savoy-kuninkaallisten tukikohta. He rakennuttivat palatsejaan ja virkarakennuksiaan kaupungin alueelle. Savoy-suvusta teki erityisen merkittävän kristillisessä Euroopassa seikka, että heillä oli hallussaan pyhä käärinliina, joka on toki edelleen Torinossa, mutta esillä keskustan kirkossa vain seitsemän vuoden välein. Käärinliinanhan uskotaan peittäneen kuolleen Jeesuksen ruumiin, kankaan pinnassa erottuvat miehen kasvonjäljet.

Lähdimme ranskalaisen Kollin kanssa ennen joulua Venaria Realeen ennen kaikkea siksi, että palatsissa on meneillään Leonardo da Vincin piirrosten näyttely.

Näyttelyyn pääsemisessä oli omat kommervenkkinsä. Jouduimme ensin jonottamaan lipputoimistoon kylmässä ulkoilmassa ja kesken jonotuksen tultiin kuuluttamaan, että seuraavat ryhmät otetaan sisään vasta kahden tunnin päästä. (Näyttelyyn pääsee vain varattuna aikana, koska sinne ei haluta liian suurta väkimäärää kerralla.) Mutta eipä mitään, päätimme sitten ostaa lipun myös linnaan, parissa tunnissa olisi hyvin aikaa tutustua siihen ja siitäpä tuli vallan mainio vahinko!

Savoy-suvun suuri metsästyslinna Venaria Realessa, Torinon alueella
Savoy-family´s big hunting castle in Venaria Reale, in Turin area

Linna on todella mielenkiintoinen elämys! Sisään mennään tuosta yläkuvassa keskellä näkyvästä oviaukosta. Ensin seikkaillaan pitkin linnan vanhempaa osiota. Siellä on eri näyttelyitä, vanhoja muotokuvia Savoy-kuninkaallisista, vanhoja aseita ja esineitä, informaatiota perheen historiasta sekä Torinon historiasta ajalta ennen Italian yhdistymistä ja pääkaupunkiuden siirtyessä Torinosta Roomaan, kuten myös vanhoja grafiikantöitä entisajan Torinosta sekä pienoismalleja. Tietoa tulvi vastaan niin älyttömän paljon, että kaikkea ei jaksanut kunnolla lukea.

Yläkerrassa huokaisin ihastuksesta: siellä pääsee tutustumaan palatsiosioon. Palatsin tilat on restauroitu vaihtelevan onnistuneesti ja vaikka huoneita ei ole kalustettu, on tunnelma ylväs ja juhlallinen vaellellessa kuninkaallisissa saleissa.

Se mikä oli mielestäni kiva ja jännä juttu, on musiikin, valojen ja videoinstallaatioiden käyttö tunnelman luojana. Joissakin tiloissa pyöri eteerisiä valoheijastuksia ja kuvattuja pätkiä "entisistä kuninkaallisista" ja heidän hovistaan eli näyttelijöitä vanhanaikaisissa asuissa puhumassa milloin mitäkin juttua, josta en tosin paljoa käsittänyt olemattoman italiankieleni takia.

Tässä yksi palatsin hulppeista tiloista, valkoisin stukkokoristein päällystetty valtavankokoinen käytävä:

Venaria Realen palatsin upea käytävä
Venaria Reale´s castle´s beautiful corridor

Tuon käytävän jälkeen on oikealle pieni kahvila, jonne tietenkin menin haukkaamaan huikopalaa esteettisten elämysten ja pitkän kävelyn vietyä kaiken energian.

Edessäpäin ennen uloskäyntiä on vielä yhtenä hienoimmista nähtävyyksistä palatsin kappeli, joka on kokonsa puolesta kuin itsenäinen kirkko:

Palatsin iso kappeli
Palace´s big chapel

Ja tässä vielä tuo palatsi ulkoa kuvattuna. Tulipas lumoavan punertavat pilvet taustaa sävyttämään!

Palatsi - Palace

Parin tunnin viihtymisen ja välipalan jälkeen pääsimme itse visiitin teemaan eli Leonardoon!

Mutta voih, näyttely oli kovasta odotuksesta huolimatta (tai sen takia) pettymys. Seuraa tilitystä...

Ensinnäkin, sisällä piti jonottaa jälleen: Leonardon mittaamattoman arvokkaat piirrokset oli asetettu näytteille pieneen huoneeseen, jonne päästettiin sisälle vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan.

Piirrokset olivat enimmäkseen A4-kokoisia tai pienempiä harjoitelmia ihmisten raajoista ja lihaksista. Kiintoisia ja kauniita kuvia, paljastaen mestarin taidon ja perfektionismin tavoittelun mittasuhteiden osaamisessa. Odotin enemmän tärkeämpiä töitä. Näytillä oli sentään huipputyönä Leonardon kuuluisa omakuva. Siitä ei tietenkään saanut ottaa kuvaa, mutta tässä oma otos ostamastani postikortista, heh!

Leonardo da Vincin omakuva
Selfportrait of Leonardo da Vinci

Mutta kyllä tästäkin jotenkuten näkyy herkän viivan virtuoosimainen käyttö ja sulavat linjat. Ja kuinka valtavasti elämäntarinaa nuo kasvot kätkevätkään. Vanha harmaantunut mies, todellinen monilahjakkuus ja maailman mies, Uomo Universale. Leonardohan oli nuorena aikalaisten mukaan todella kaunis mies: pitkät liehuvat kiharat ja aina tyylikäs vaatetus.

Piirrosten pienessä huoneessa sai pyöriä vain 10 minuutin verran! Koppi oli niin täynnä porukkaa, että piirrosten luokse piti odotella ja tuskin ehti kunnolla kaikkea katsoa, kun ajettiin pihalle. Höh!

Ja tuo koppi oli siis se näyttely! Sen jälkeen oli esillä Leonardosta tehtyjä muotokuvia, italiankielinen video Viimeisen ehtoollisen restauroinnista ja paljon taiteilijan innoittamaa nykytaidetta - mitä tämä jälkimmäinen tekee Leonardo-näyttelyssä, häh, kysyn vaan? Kas kun eivät myyneet museokaupassa Dan Brownin Da Vinci koodia, olisi sopinut yhtä "hyvin" teemaan, ärmur... Olimme Kollin kanssa yhtä mieltä siitä, että näyttelyssä oli rahastuksen maku ja että linnavierailu oli itse asiassa antoisampi.

Sitten tutustuimme enemmän Venaria Realen keskustaan, joka on tosi piskuinen: pääkatu, sen varrella ravintoloista, kahviloita ja joitakin kauppoja sekä aukio.

Vauhdikkaasti kurvaavat jouluvalot Italian väreissä
Speedy and curvy Christmas lights in Italian colours

Venaria Realen kaunis keskusaukio
Venaria Reale´s lovely piazza

Rapistunutta ja restaurointia vaativaa arkitehtuuria
Old house needing for renovation

Tuo keskusaukio oli miellyttävä yllätys, se on todella kaunis! Tori on tehty symmetriseksi: kaksi kirkkoa ovat vastakkain ja niiden edessä on korkea patsas ja lähde kummallakin puolella. Tuona hiljaisena iltana veden solina ja hiljaisuus veivät kuin ajassa taaksepäin.

Päätimme juhlistaa taiteellista päivää kunnon pizzalla. Löysimme kotoisan ja tyypillisen italialaisen ravintolan. Eteeni hymyn kera tuotu vegepizza ei pettänyt ulkonöllään eikä maullaan, katsokaapa tätä tuhtia komistusta:

Muheva kasvispizza tyypillisessä italialaisessa ravintolassa
Delicious vegetarian pizza in typical Italian restaurant

Jälkkäriksi otin kevyen ananasannoksen ja näin nätisti se oli aseteltu, vieläpä sydämenmuotoiselle lautaselle!

Ananasta jälkkäriksi sydänlautaselta
Pineapple for dessert from heart-shaped plate, cute :)

***


We visited the old hunting castle and palace of Savoy-family in Venaria Reale, village in Turin area. Actually this visit was a happy co-insidence, because we came to Venaria Reale to see Leonardo´s drawing exhibition but got an entrance ticket to use it only after two hours, so we needed to spend that time somewhere. (They let only certain amount of people in certain hours to avoid huge crowd in the expo.)

There were lots of things to see in the castle: old portraits of Savoy family, information about the history of Savoy and Turin, old graphic sheets picturing old Turin etc. Second floor was especially lovely, there you can walk in the renovated rooms of a palace. Really beautiful! This old glamour got modern esthetic flavour via artistic video-installations. Savoy family was especially important in old Christian Europe because they had the Holy Shroud. It´s still in Turin but exposed for visitors only in every seven years. We were not lucky with that: last time was when we were still living in Bonn...

Leonardo exhibition was our main target but it was a bit dissappointment: not so many really big works although his sketches of human body are ofcourse very interesting and showing this Uomo Universale´s perfectionism in drawing the man. The drawings were in a small room where you had to queue and then you could spend there only 10 minutes and had difficulties to see the works because the place was so crowded, argh... After that there were lot of modern artworks inspirated by Leonardo - but what the heck those artworks were doing in this expo? We felt the expo was a bit of a rebuff.

Rest of the evening we walked in small village center of Venaria Reale and ate delicious pizza in a very typical Italian restaurant. Nice!