Aasimaista menoa ja herkuttelua Alppi-ravintolassa

Vietimme viikonlopun Megèvessa, Ranskan Alpeilla. Ohjelmaan kuului paljon ulkoilua, hyvää ruokaa, terassilla istuksimista ja urheiluakin - sunnuntaina kävin hiihtämässä pitkästä aikaa ja täytyy kehaista, että sivakointi sujui kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Lumi oli suojaista ja luistelutyylillä painelin eteenpäin hyvää vauhtia. Runsaan ulkoilun hintana sain punaisen naaman. En älynnyt laittaa suojavoidetta, ja auringon alla tuli tosiaan oltua useampi tunti etenkin sunnuntaina. Voih! No, onhan tämä punanaama kait jonkinlainen kevään merkki...

Lauantain lounaan nautimme tuttuun tapaan Alppiravintola Rostachonissa, jota olen hehkuttanut täällä aiemminkin. Ennen syömistä kävimme kuitenkin tervehtimässä aasiystäviämme, jotka käyskentelivät laiskanpulskeasta elämästä nauttivaiseen tapaansa aitauksessaan. Rakastan aaseja enkä voi kerta kaikkiaan vastustaa niiden suloista olomuotoa. Varoituksen sana siis jo etukäteen: tämänkertainen matkakirjeeni on oikea aasikuvapotpuri, hehee!

Tässä sitä ihmetellään, kuka on tulossa kylään:

Aasiystävämme odottelee korvat höröllä
Our donkey friend waiting curiously

En ollut pitkään aikaan nähnyt aasejani, joten ne olivat aluksi vähän varuillaan kanssamme eivätkä uskaltautuneet ihan viereen siliteltäviksi. Toinen on arempi kuin toinen ja pysytteli suosiolla kauempana. Tai ehkä sitä ei vaan kiinnostanut ;) Aaseilla on luonnonlahja olla tekemättä sellaista mikä ei inspaa.

"Minä seison nyt tässä ja nautin auringosta"
"I´m standing here now enjoying of the sunshine"

Turhan monet parjaavat aaseja tyhmiksi - nehän ovat fiksumpia kuin esimerkiksi hevoset. Hölmöhän sitä tekee niin kuin joku toinen käskee. Aasi tekee niin kuin sitä itseään huvittaa. Sitä ei kiinnosta juosta pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, vaan aika otetaan rennosti ja elämästä nautitaan korvaa välillä lotkautellen. Joskus voi istahtaa vaikka keskelle tietä, jos kiireinen meno alkaa liikaa nyppiä. Hmm, aasit ovat itse asiassa hyvin kissamaisia itsenäisyydessään ja itsepäisyydessään. Aaseissa on asennetta!

Kulkukatin onnenpäivä aasiystävien luona
TravelCat´s happy day with favourite donkeys

Jutustelin aaseilleni kaikenlaista höpöä ihan suomenkielellä. Eivät ne vissiin paljoa ymmärtäneet, mutta ainakin korvat olivat uteliaassa hörössä kuullun merkiksi. Aasit ovat hellyttävän karvaisia otuksia, katsokaapa näitä komeita hörökorvia:

Aasin karvakorva
Furry ear

Aikani höpöteltyä aaseille mukavia, elikot lientyivät epäluuloistaan ja rohkeampi tuli rapsuteltavaksi:

"Vielä vähän ylempää ja sitten korvan takaa"
"A bit higher and then behind the ear"

...ja siirtyessämme pikku hiljaa pois aitauksen luota, niin eiköhän tämä söpö töppöjalka seurannut meitä aidan viertä. Pakkohan sitä oli rapsutella hieman lisää.

"Vielä lisää rapsutuksia, pliis!"
"Little bit more caressing, please!"

Mikäpä onkaan aaseille mukavampaa kuin leppoisa elely Alppien ruohoisilla rinteillä havupuiden tuoksuessa pihkalle ja kevätkukkien nostaessa ujoja terälehtiään kohti aurinkoa näissä uljaissa Mont Blancin maisemissa:

Onnen aasi Alpeilla taustanaan Mont Blanc
Lucky donkey in magnificient sceneries, Mont Blanc in the distance

Lopulta pääsimme syömään. Sisällä asetuin pöydässämme sille puolelle, mistä aasit näkyvät ikkunasta. Tiedän, olen ihan lapsellinen ja hassahtanut, mutta minkäs itselleni voin! Tulen aaseista aina niin hyvälle tuulelle ja onnelliseksi, että haluan maksimoida ilon. Mikäs sen ihanaisempi elämys kuin syödä maittavaa Alppiruokaa ja katsella toisesta ikkunasta Mont Blancia ja toisesta harmaaturkkisia aaseja :D

Aasimainen näkymä ruokapöydän ikkunasta
Donkey scenery from our table

Lounaalla Rostachonissa
Having lunch in Rostachon

Mutta jätetääs aasit nyt hetkeksi laiduntamaan rauhassa ja syödään itsekin välillä. Rostachonissa on koristeina kaikenlaisia vanhoja tavaroita, muun muassa vanhoja monoja, kuten alla olevan taulun yllä. Tuo hauska taulu oli suoraan edessäni, se on suurennos vanhasta valokuvasta. Kuva kertoo minkälaista elämä oli ennen muinoin Ranskan Alpeilla. Muori ja pappa ovat nauttimassa rennosti iltapäiväkahvit lehmien keskellä navetassa.

Huomatkaa muorin kahvikuppi, se on tuollainen jalallinen ja korvaton kulho. Ranskalainen Kolli kiinnitti tähän huomioni, kun olen ihmetellyt jo jonkin aikaa kotona, miksi Kolli juo nykyään kahvinsa kulhosta. Se on kuulemma vanha ranskalainen maaseudun tapa :)

Kahvit vanhaan ranskalaiseen tapaan
Coffee pause in the old times in French countryside

Tilasimme lounaaksi tyypillistä Alppien alueen ruokaa. Se on yksinkertaista, tuhtia ja maittavaa. Itse otin juustoperuna-omeletin vihersalaatilla, Kolli otti sianpotkaa riisipedillä. Palanpainikkeeksi talon valkoviiniä. Bon appetit!

Juustoperuna-omeletti ja vihersalaattia
Cheeze-potato omelet and green salad

Jälkkäriksi otin meille suomalaisille tutun raparperipiiraan ja oheen pyysin vaniljajäätelöpallon. Nami! Oli muuten tosi hyvää piirasta, sellaista sopivan mehukasta ja raparperisen maukasta. En pidä kuivista jälkkäreistä. Lounaan jälkeen oli kerrassaan hilpeä olo, lienikö syynä herkullinen ruoka, aasiystävämme vai talon valkoviini ;)

Herkullista raparperipiirakkaa vaniljajätskillä
Delicious rhubarb pie with vanilla ice cream

***

We had sunny weekend in French Alps. We spent time outside: walking to Megève center and sitting on the terrace and I did some cross-country skiing. The sun was shining a lot and I didn´t realize it can be that burning - so now my face is all red...

On Saturday we went for a lunch in Rostachon, our favourite restaurant near Megève. First we wanted to say hello to my donkies. These grey donkeys are my favourite, they are so cute that I just can´t resist them. If I haven´t told earlier: I looove donkeys! They are my favourite animals with cats. And I think there are lot of similarities between donkeys and cats: both are very independent, they don´t want others to tell them what and how to do, they enjoy of lazy and relaxing life and have their own mind ;)