Enpäs olekaan vielä postaillut mahtavasta lauantailounaasta, joka herkuteltiin edellisviikolla. Ehkä syöntikeikasta toipuminen kesti näin kauan ;) Ymmärrätte ähkyn, kunhan näette mitä kaikkea lounaaseen kuului. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin kahdeksan ruokalajin menusta. Vähemmästäkin Kulkukatti laiskistuu ja pulskistuu!
Paikka on aivan käsittämättömän ihana, se sijaitsee Diano d´Alban alueella viinitarhakukkuloiden huipulla. Kyseessä on ravintola Trattoria nelle vigne. Se sijaitsi aiemmin toisella kukkulalla, mutta nyt ravintola kukoistaa entistä ehompana uudessa paikassa, omistus ja toimintaperiaate ovat silti edelleen samat. Tämä trattoria on italialaisten keskuudessa suosittu ja etenkin sen viikonloppuisin tarjoamat megalounaat houkuttelevat isoja perheitä syömään. Raaka-aineet ovat tuoreita ja lähitiloilta.
 |
| Trattoria nelle vigne |
Ravintola on valoisa ja tilava, isot ikkunat avaavat maiseman joka puolella levittyviin viinitarhoihin. Kevät on vielä nupuillaan, mutta kesäaikaan puut ja viiniköynnökset ovat täydessä terässään.
 |
| Isot ikkunat joka puolella Big windows everywhere |
 |
| Tässä ravintolassa saa syödä myös silmin! In this restaurant you can eat also with your eyes! |
Ja nyt, tästä se viimein alkaa, italialainen ruokamaratoni! Löysätkää vyötä ja kiinnittäkää ruokalappunne, sillä tämä matka tulee olemaan täyttävä...
Ensin aloitetaan maistelulla ja suolaisella. Anjovista pähkinäkuorrutteella. Mielenkiintoinen ja ruokahalua herättävä alkupala:
 |
| Anjovista pähkinäkuorrutteella Anjovis with hazelnut-sauce cover |
Seuraavaksi natustellaan jauhoista tehtyjä, öljyssä paistettuja taikinapalleroita. (Päälle oli kiedottu kunnon silavaista pekonia, mutta jätin sen suosiolla ranskalaisen Kollin purtavaksi. Minä kun en punaista lihaa syö.)
 |
| Friteerattuja taikinapalleroita Fried paste dumplings |
Hyvinhän tässä mennään, ei vielä hätää päivää. Otetaas rohkaisuryypyksi hörppäys alueen punaviiniä. Sitten on vuorossa raikas kanajuustosalaatti. Kanasuikaleiden ja juustokuutioiden ohella tässä salaatissa on kaikensorttista vihannesta, selleria, paprikaa, kiinankaalia. Ei siis yhtään raskasta, vielä jaksetaan mainiosti!
 |
| Raikas kanajuustosalaatti Refreshing chicken-cheeze-salad |
Salaatin jälkeen seuraa Piemonten alueelle tyypillinen herkku, vitello tonnato. Siinä on ohuen ohutta naudanlihaa ja päällä tonnikalamajoneesikastiketta. Otin tämän osion kevyesti ja jätin lihat Kollille. Dippailin niitä aiemmin tuotuja taikinapalloja tähän soossiin ja oli sekin aikamoisen hyvä kombinaatio. (Äyks, älkää kertoko piemontelaisille, että pyhäinhäväistin heidän armaan vitello tonnatonsa näin julkealla tavalla...)
 |
| Vitello tonnato |
Tässäpä lounaan seuraavat purtavat, näppärät kasvispiirakat. Erittäin maukkaita. Annos on kevyt, mutta nyt täytyy myöntää, että vatsanseutua alkaa kiristää pahaenteisesti. Oi miksi, oi miksi olin pukenut päälleni kireät housut. Löpöisät verkkarit olisivat sopineet paremmin tähän syömäsessioon... Siis kuinka monta annosta olikaan vielä tulossa?
 |
| Kasvispiirakkaa Vegetarian pie |
No niin, nyt viimein päästään käsiksi primo piattoon eli ensimmäiseen lautaseen. Tässä vaiheessa saamme valkata tarjoilijan luettelemista vaihtoehdoista. Otan gnoccheja eli muussatuista perunoista valmistettuja palleroita. Täytteenä oli pähkinää ja omien makuanturoiden mukaan kastikkeessa oli myös gorgonzola-juustoa. Nam!
Myös oma vatsanseutu alkaa uhkaavasti muistuttaa palleroa. Pitäisiköhän housunnappia salaa avata... Ruoka on taivaallisen hyvää, mutta mielessä käy aina välillä vaivaamassa kysymys: millä ihmeellä kestän jälkiruokaan asti poksahtamatta? Otan lisää punaviiniä ja tajuan, että tätä menoa jatkaessa pääsen ulos vain vierittämällä :-O
 |
| Kulkukatin lautasella gnoccheja, edustalla raviolia TravelCat eating gnocchi, in the front ravioli |
Siis meikä ei todellakaan jaksanut koko ihanaista gnocchi-annosta. Kyllä otti luonnon päälle. Pula-ajan vanhempien tyttärenä en millään haluaisi jättää ruokaa lautaselle. Mutta minkäs teet, voih! Ei ole varapötsiä, eikä täältä voi pyytää doggy pagia, enkä ole vuorannut käsilaukkuani tilavalla Tupperware-astialla, jonne olisin voinut salaa sulloa ylijäämät ja elää niillä seuraavankin viikon. Oli pakko jättää kesken ja tsempata kohti loppuhuipennusta ja secondo piattoa. Valitsin kanaa pähkinäkastikkeessa.
Siis katsokaa nyt tätä annosta! Millä ihmeellä te kuvittelette, että jaksan syödä tämän kaiken?! Ou nou... Onko tämä joku italialaisten salakavala juoni päästä eroon ahneista ulkomaalaisista, jotka syövät itsensä kuoliaiksi?
 |
| Kanaa pähkinäkastikkeessa ja paistettuja perunoita Chicken in hazelnut-sauce and fried potatoes |
Kana oli järjettömän hyvää, ja melkein kyynel tirahti, kun oli pakko jättää lähes puolet lautaselle. Nyyh! Otin suruuni lisää viiniä ja toivoin sen laskevan turvonnutta olotilaa. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Sillä edessä on vielä jälkkäri. Otin kevennykseksi nougatjäädykkeen ja se sentään valui alas kuin itsestään.
 |
| Nougatjäädyke Nougat ice |
Tarjoilija olisi tuonut mielellään ruuan päälle ihanaista Limoncello-sitruunalikööriä, josta tykkään paljon, mutta totesin, että punaviiniä oli tullut sen verran nappailtua lounaan ohessa, ettei enempää alkomahoolia passannut tämän katin hörppiä. En juo normisti kahvia, mutta nyt oli marrocchinon paikka, se terästää ruuansulatusta siinä missä Limoncello!
Tässä onnellinen, mutta väsynyt ahmatti värikkäässä kevätlookissa. Vatsa sisään ja hymy leveäksi!
 |
| Kulkukatti, onnellinen syöpöttelijä kevätlookissa TravelCat, the happy eater in her spring look |
Trattoria nelle vignen kotisivut kiinnostuneille löytyvät tämän linkin takana. Suosittelen lämpimästi kaikille italialaisen ruuan ja viinitarhojen ystäville! (Ja muistakaa olla pukematta liian kireitä vermeitä...;)
 |
| Kukkiva kevät viinitarhoilla Blooming spring in the vineyards |
***
We had fabulous Saturday lunch some time ago in Diano d´Alba area. It´s not far from Turin, less than hour with the car. Trattoria nelle vigne is a popular restaurant that offers typical Italian food in the middle of the loveliest vineyard sceneries in North-Italy. Here is the link to the restaurant´s web-pages. I warmly recommend!
During weekends this restaurant offers eight course menu - oh mamma mia... As you can see from my photos, we ate like kings and queens. The food was excellent and it was such a shame to leave on the plate, but I just couldn´t eat everything! :-O
After the megalunch you can promenade along the sand road on the hills and admire the peaceful and dreamy landscape of Italian countryside - like from Leonardo´s paintings. Only Mona Lisa missing. But, boy I was smiling like Mona Lisa after eating all those Italian delicious dishes ;)
 |
| Vaaleanpunakukkaisia puita viinitarhoilla Flowering trees in the vineyards |
11 kommenttia:
Oi että, tuonne tekee mieli! Slurps! Ja ihanat värit asussasi, just katselin turkoosia paitaa, sopii mielestäni hyvin suomalaisiin väreihin!
Tervemenoa, Vera, suosittelen! Et tule pettymään mitä tulee herkutteluun, ihanalta ähkyltä ei voi välttyä ;)
Olen ihastunut turkoosiin vasta viime vuosina ja alkanut kerätä enemmän ja enemmän sitä väriä vaatekaappiini. Hoksasin, että se taitaa parhaiten sopia omiin väreihini. Olen ihan yltiörakastunut noihin uusiin pöksyihin!
Huh, tuli ähky jo lukiessa ja katsoessa. Näyttää paikalta, jossa vihtyisin. Onko siellä pakko ottaa tämä koko satsi, vai voiko myös tilata pienempiä määriä?
Mine, eikös vaan melkoista mättämistä ;D
Käsittääkseni tuon ravintolan konseptiin kuuluu tuo iso menu. Nettisivuilla tosin oli myös pienempi menu, siinä on kaksi isompaa annosta vähemmän.
Piemontelainen meillä kotona oli olevinaan kauhistunut kun kuuli, että olit jättänyt lihat vitello tonnatosta syömättä... Ja mä olen ihan oikeasti vähän kauhistunut ;) Vitello tonnato on nimittäin mun yksi suosikkiruoka maailmassa.
Nautittiin joka tapauksessa miehen kanssa aamulla sun ruokakuvista - meidän täytyy yleensäkin täällä nauttia monet ruokaelämykset kuvina kun tarjolla ei kovin usein ole suuria herkkuja. Ihanalta näyttää sekä maisemat että ruoka! Tuossa ravintolassa ei olla me käyty mutta samalla seudulla meillä on toinen suosikkipaikka. En vaan millään muista sen nimeä nyt.
Kata, ai sinun kultasi on täältäpäin kotoisin, kappas vaan :) Vitello Tonnato on myös Kollini lemppareita. Tosin hän ei ole millänsäkään tavoistani, kun saa syödä ylijäävät lihat ;)
Italiassa on kyllä monesti keljua meikäläiselle punaista lihaa syömättömälle, kun lihaa on monessa perinteisessä herkussa enkä halua olla nirso ja jättää kokkareita lautaselle, ruokaa pitää aina kunnioittaa.
Jos muistatte suosikkiravintolanne, niin laitahan ihmeessä vinkkiä, tykkäisin käydä tsekkaamassa.
Ah, en tiennyt, ettet syö ollenkaan punaista lihaa. Se on ihan pätevä syy jättää vitellot syömättä :)
Mies on kotoisin Torinosta ja meillä on siellä ja lähimailla montakin suosikkiravintolaa. Noista näköaloista mulle tuli mieleen siinä lähellä La Morrassa sen niminen paikka kuin Belvedere (www.belvederelamorra.it/sale.htm), jonka luulin olevan meidän molempien suosikki. Mutta kas kummaa mies kertookin nyt siellä niillämain olevan toisen vielä paremman ravintolan, jonne ei ole minua rontti kuitenkaan vienyt! Se ravintola on kuulemma nimeltään Osteria del Boccondivino ja on paikassa nimeltä Bra. Tuosta ravintolasta on miehen mukaan alkujaan Slow Food movement. Hinnat kuuluvat siellä olevan hyvinkin kohtuulliset, mutta on vissiinkin hyvä tehdä varaus sillä paikka taitaa olla aika suosittu.
Voin antaa enemmänkin ravintolasuosituksia Torinosta ja ympäristöstä jos kiinnostaa. Meidän lomat Torinossa on hyvin ruokakeskeisiä ja italialaisten tyyliin mieheni voisi puhua ruuasta vaikka koko päivän :)
Äsh, kopsasin ton Belvederen osoitteen suoraan ruudulta enkä katsonut mitä siinä lukikaan. Riittää siis osoitteeksi ihan www.belvederelamorra.it :)
Kata, no sitten teille kummallekin tämä seutu on varsin tuttua :) Kiitti ravintolavinkeistä! Kolli tietääkin tuon Belvederen, ja on kuulemma erinomainen paikka hänenkin mielestään.
Ja, heh, italialaisten ruuasta puhuminen on totta vie ihan oma taiteenlajinsa! Muistan, kun meillä oli aikaisempi muutto ja muuttomiehemme olivat kuin jostain komediasta: isoin kaveri puhui puolet ajasta ruuasta ja kehui isänsä tekemiä ruokalajeja silmät kiinni ja suukotellen sormenpäitään tunnekuohussa. Yritin olla nauramatta, vaikka suloistahan tuo oli! Ja kyllä minäkin suuresti hyvästä ruuasta tykkään :-P
Toivottavasti ette vielä ehtineet Belvedereen... Juuri nimittäin huomasimme, että siellä on vaihtunut pari vuotta sitten omistaja ja taso on kuulemma sittemmin laskenut. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että Belvederen entinen porukka vaikuttaa tätä nykyä toisaalla La Morrassa, paikassa nimeltä: Bovio (www.ristorantebovio.it).
Mies pyytelee kovasti anteeksi, että johdatti harhaan tarkistamatta ensin kunnolla paikan nykytilannetta!
Kata, eipä hätiä mitiä, ei olla sinne vielä keretty. Omakaan mies ei tiennyt, että siellä on porukka vaihtunut, oli ennen tosiaan erinomainen paikka kuulemma. Mutta hyvä tietää tuosta Boviosta, kiitos! :)
Lähetä kommentti