Villa del Balbianello - James Bond -huvila Comolla

Como-järven Villa-matkakirjeiden sarja jatkuu tässä esteettisessä tujauksessa. Nyt seikkailemme Villa del Balbianelloon, tuohon upeaan paikkaan, joka on tuttu paristakin leffasta. Villa sijaitsee Lennon alueella kapean niemen kärjessä ja se on kuin uninäky tässä vastarannalta nappaamassani kuvassa järven sinihämyn pukiessa Villan romanttiseen harsoonsa.

Villa del Balbianello

Villa del Balbianelloon pääsee joko veneellä tai kävellen. Auton joutuu jättämään hyvän matkan päähän, joten muista ottaa kävelykengät matkaan mukaan: polku huvilalle kulkee pitkän metsätaipaleen läpi. Olin reissun alussa ensin ihan että ounou, sillä vettä tuli taivaalta ja kengät litisivät tallustaessa keskellä hikistä viidakkoa. Mutta pian helpotti. Sekä sade että olo.

Villaan johtava portti on suoraan jokaisen Italia-romantikon unelmista, kun visteriaköynnökset kietoutuvat koukeroisen aidan pieliin ja sypressit kutsuvat ylväinä sukeltamaan tämän Sinisateen keskeltä peremmälle. Viimeisiä sadepisaroita tippui kukkien lehviltä ja minä olin valmis selvittämään jälleen yhden italialaisen kauneuden salaisuuden.

Visterioiden kehystämä portti Villa del Balbianelloon
Wisterias decorating the old gate leading to Villa de Balbianello

Huvilan alueella nurmikentät kumpuilevat ja Comon vedenpinta kimaltelee joka puolella, vanhat veistokset ryhdittävät polkujen varsia ja violetit visteriat ilahduttavat silmää järven poukamissa. Alue ei ole suuri - verrattuna vaikka aiemman matkakirjeen Villa Carlottaan. Tunnelma on hienostunut ja ylevä.

Veistoksia polun varrelta
Statues from the garden

Itse Villa vaikuttaa pienikokoiselta, mutta se on silmän hämäystä, sillä rakennus on tehty osittain kallioon ja huonetilat jatkuvat alempana. Opastettu kierros sisätiloihin alkaa päärakennuksen keskeltä ulkoaulasta. Opastus järjestyy myös englanniksi, jos ryhmä on tarpeeksi suuri. Star Wars -elokuvaa on kuvattu täällä. Kohtaus, jossa Natalie Portman esiintyy, on kuvattu juuri tuossa ulkoaulassa, jossa taustalla näkyy ihanainen Como-järvi.

Villa del Balbianellon päärakennus
Main building of Villa del Balbianello

Päärakennuksen portaita ja seiniä koristavat käärmemäisinä kulkevat köynnökset siksi, että käärme on Milanon aatelissuvun vaakunatunnus.

Käärmemäiset koristeköynnökset
Snake-like decorative plants. (Snake is an emblem of Milan´s aristocrats)

Villa del Balbianello on rakennettu vuonna 1787 vanhan fransiskaaniluostarin paikalle kardinaali Angelo Maria Durinille. Rakennuksen tiluksilla on vielä vanhan kappelin tornit, mutta sisätila on nykyään ihan eri tarkoitukseen, josta jäljempänä lisää...

Entisen kappelin tornit
Towers of the old chapel

Ranta-alue on aivan mielettömän kaunis! Kuin maalaus. Tämän kuvan kapea polku johtaa pikkuterassille, josta Como-järvi avautuu autereisena silmien eteen. Mietin, kuinka ihanaa lepokulmauksessa olisikaan lueskella hyvää kirjaa ja nautiskella vaikkapa mansikoita ja lasillinen samppanjaa kesäisen picnicin merkeissä.

Portaat pienelle terassille, joka on alempana ihan järven partaalla
Stairs to a little terrace which is lower and just next to Lake Como

Mainitsin alussa, että tähän Villaan pääsee myös venekyydillä. Pikkusatama on suorastaan suloinen omassa italialaisuudessaan, katsokaa nyt noita karamellipylväitä ja vihreän kasvuston päällystämiä vanhoja portinpieliä!

Villan oma satama
Villa´s little port

Siinä maisemia tähyillessäni paikalle saapui lisää vieraita veneellä ja tunnelma oli toden totta italialainen: veneilijä vihelteli antaumuksella O sole mioa. (Tosin nuottikorva ei ollut ihan Pavarottin luokkaa) Sivumennen mainiten, italialaiset miehet ovat oikeaa viheltelijäporukkaa - iloinen viheltely siivittää työn kuin työn tekoa tai paikasta toiseen siirtymistä tai nätin naisen ihailua ;D

Mutta takaisin huvilaan ja sen historiaan. Sekalaisten vaiheiden jälkeen Villa del Balbianello päätyi vuonna 1974 seikkailija Guido Monzinolle. Mies testamenttasi tilukset Italian valtion säätiölle ja Monzinon kuolemasta lähtien, vuodesta 1988, museoitua Villaa on päässyt ihailemaan sisältä kuka tahansa kävijä. Monzino uudisti huvilan tyystin eikä halunnut säilyttää paljoakaan vanhaa ja alkuperäistä. Taidehistorian ystävää sellainen suorastaan hirvitti, mutta eivät nuo sisätilat onneksi ihan pilattuja olleet. Niin, paitsi kappeli. Sen sisätila on nykyisin Villan keittiö! Voiko järkyttävämpää ratkaisua olla. Olisi nyt edes joku hieno ruokasali. Mutta että keittiö... Kyllä siinä kääntyvät fransiskaanit leposijoillaan ja tämän Katin estetiikan taju nitkahtaa paikoiltaan.

Opastuskierros alkoi ylhäältä kirjastohuoneesta. Kuvassa näkyvän nojatuolin takana vasen seinäpieli sisältää yhden Villan salaovista. Opas avasi oven ja kätkössä piilottelevat portaat, joita pitkin pääsee alempiin huoneisiin. Salakäytävä on rakennettu ilmeisesti kardinaalin turvaksi, jotta hän pääsee omaan satamaan ja sieltä karkuun mahdollisen hyökkäyksen kohdatessa.

Villan kirjastohuone. Salaovi nojatuolin takana. Käytävä kulkee alaspäin eri tilojen kautta aina pikkusatamaan asti.
Villa´s library. Secret door behind the chair. Secret corridor was built to secure cardinal and it led down to Villa´s small port.

Alemman kerroksen oleskeluhuoneessa oli loistokkuutta ja kimallusta kerrakseen:

Rokokoo-henkistä upeutta Villan sisätiloista
Rococo style room inside Villa del Balbianello

Eteenpäin kulkiessa saimme jatkoa jännittävälle salakäytävälle: se kulkee yhden huvilan vierashuoneen kautta. Tuon huoneen katossa on salaluukku ja siinä vedettävät portaat. Huoneen seinästä avautuva uusi salaovi on naamioitu lukituksi komeron oveksi ja sieltä matka jatkuu yhä alemmaksi. Mietin, kuinka sydärin aiheuttava ylläri olisikaan yövieraille, jos kesken makeiden unien kattoluukku aukeaisi, portaat laskeutuisivat ja joku hiippailisi huoneeseen, hui! Kardinaalin aikana 1700-luvulla vieraat eivät todellakaan tienneet tästä salakäytävästä.

Kardinaalin salakäytävä
Cardinal´s secret corridor in Villa del Balbianello

Guido Monzino oli aikamoisen erikoislaatuinen tapaus. Hän myi menestyneen yrityksensä ja kulutti loppuelämänsä upean Villansa remontoimiseen, seikkailuun ja museoesineiden hankintaan. Vuonna 1973 hän johti Italian ensimmäistä kiipeilijäryhmää Mount Everestille (vaikka ei itse ihan huippua saavuttanutkaan pahan paleltumisensa vuoksi). Huomionarvoista on, että Villa del Balbianello oli Monzinon ns. kesämökki! Hän asui varsinaisesti Milanossa. Huvilassa on hieno kokoelma arvokkaita artefakteja ja veistoksia eri mantereiden vanhoista kulttuureista. Yläkerroksessa on nähtävillä myös Monsizon Pohjoisnavan retkeen käyttämä reki ja varusteet sekä iso kokoelma inuiittien tekemiä luuveistoksia. Monzino ei mennyt koskaan naimisiin, mutta äiti oli tälle(kin) italialaiselle miehelle tärkein: Villan upein ja isoin vierashuone oli mammaa varten.

Seikkailijasta ja jännitysmomentista toiseen: huvilalla on kuvattu toistakin tunnettua leffaa, nimittäin James Bond Casino Royalea. Kohtauksessa agentti 007 on toipilaana Villan takapihalla suuren pyöreälatvaisen puun alla. Tallustelin tuossa puun alla ja kuikuilin järvellekin, mutta valitettavasti en nähnyt Daniel Graigia missään...

Villan upea pallomallinen puu, jonka muotoonleikkaaminen on muuten iso operaatio: puutarhurit kiipeävät puuhun,
puskevat ulos latvasta ja leikkaavat ympäriltään pintaa sileäksi ja siirtyvät sitten eri kohtaan.
Gorgeous big tree. Its trimming is an operation: gardeners have to climb up to the top and
cut leaves around them and then move to the other point: dangerous!

Matkan jälkeen piti ihan katsoa uudestaan Casino Royale ja tuo kohtaus, jossa on mukana sekä jännitystä että romantiikkaa. Tällaisen pätkän löysin netistä muistin virkistämiseksi:

Tänne kurkkaamalla saa lisäinfoa tuosta ihanaisesta Villasta. (Tuo on hääjärjestelysivu, mutta siellä on mm. hienoja kuvia paikasta.)

Näihin luksustunnelmiin, jatkamme Comolle vielä ensi kirjeessä :)

***

Villa del Balbianello in area of Lenno in Lake Como used to be a mansion of cardinal Angelo Maria Durini in the late 18th century. You can reach this Villa with a boat or leaving your car further and walking along the long path.

After different owners it ended up to adventurer Guido Monzino who renovated this Villa to his own taste, collected wonderful old artefacts and objects from different parts of the world from his journeys and from auctions with the help of antiquity professonals. He left Villa to Italian state so now this place is a museum. Guided tour is organized also in english (if there are enough people), I highly recommend this very interesting tour!

Garden around the Villa is not big but very beautiful with wisterias, old statues, lovely little port, tall cypresses and of course: the marvelous Lake Como everywhere around. Italian romantics as its´ best. They have filmed here some scenes for Star Wars and James Bond - no wonder, this place is like from a movie: unreal in its´ beautiness and peaceful sceneries. Like the time has stopped or taken you to a lovely dream.

Villa Carlotta Comolla - vanhanajan romantiikkaa kukkameren keskellä

Seuraavissa matkakirjeissä ihastellaan Como-järven kauneimpia Villoja. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja mikä sopisikaan parhaiten romantiikkaa huokuvaan tunnelmaan kuin historiallinen Villa kukkapuutarhoineen! Ihkaensimmäiseksi tassuttelemme Villa Carlottaan, vanhanajan nostalgiaa kuiskivaan villaan. Villa sijaitsee Tremezzossa, aivan Como-järven rannalla. Kannattaa valita hyvät popot, sillä kävelyä piisaa.

Villa Carlotta, Tremezzo

Näkymä Como-järvelle Villa Carlottan parvekkeelta
View to lake-Como from Villa Carlotta´s balcony

Villa Carlotta on rakennettu 1700-luvun lopulla milanolaisen markiisi Giorgio Clericin toimesta. Vuonna 1801 poliitikko, bisnesmies ja taidemesenaatti Gian-Battista Sommarivan aikana palatsi sai loistokkuutensa ja veistoskokoelmansa. Vuonna 1843 Sommariva möi Villan Prinsessa Naussaun Mariannelle, joka puolestaan antoi paikan häälahjaksi tyttärelleen, prinsessa Carlottalle. Aito prinsessapalatsi siis! Carlottan aviomies, Saxen-Meiningenin Georg II oli erityisen intohimoinen kasvitieteen harrastaja ja se oli hänen aikanaan, kun Villa Carlotta nousi lumoavaan kukoistukseensa ja puutarhaa laajennettiin sellaiseksi kuin se tunnetaan tänä päivänä.

Villa Carlottaan kannattaa ehdottomasti tulla toukokuun alussa - jolloin nämäkin kuvat on otettu. Silloin nimittäin paikka on yhtä kukkamerta! Tällä Villa-visiitillä kaikista mielenkiintoisinta onkin upea puutarha, jollaista ainakaan meikä-Katti ei ole koskaan eläissään nähnyt: rhododendron-pensaat muostavat kuin kukkaisen labyrintin. En tiennyt etukäteen minkälaiseen paikkaan olemme menossa, joten voitte kuvitella äimistykseni, kun löysin itseni kukkien keskeltä. Visiitti on kuin sukellus punaisina, vaaleanpunaisina, valkoisina ja persikanvärisinä hehkuviin rhododendroneihin! Teki mieli ihan hypätä kukkien keskelle :)

Rhododendron-pensaita Villa Carlottan kasvitieteellisessä puutarhassa
Rhododendron flowers in Villa Carlotta´s amazing botanical garden

Kulkukatti Villa Carlottan kukka"labyrintissä"
TravelCat in Villa Carlotta´s flower "labyrinth"

Como-järvelle päin avautui mitä unelmaisin näkymä: vaaaleanpunainen kukkameri, sinisenä välkkyvä järvi, autereisen usvan hellimät vuoret ja vanhan ajan italialainen tunnelma, que bella!

Näkymä Villa Carlottan puutarhasta Como-järvelle
View from Villa Carlotta´s garden to lake-Como

Kukka"labyrintistä" löytyi myös tunnelmallinen pakopaikka. Hieman piilossa oleva piskuinen huvimaja tarjoaa lepoa estetiikannälkäiselle sielulle ja väsyneille koiville. Täällä voi melkein kuvitella, kuinka entisajan hienot aatelis-ladyt ovat käyskennelleet pitkin pensaskäytäviä kahisevissa hameissaan ja istuutuneet päivänvarjoineen tähän ihastelemaan järveä ja vaihtamaan juoruja hovin tuoreimmista tapahtumista ja kurkkimaan uteliaina alhaalla näkyvälle rantabulevardille, kuka mahtaa olla päiväkävelyllä kenenkin kanssa.

Piipahdetaan tässä välissä sisälle Villaan. Se on simppelillä tavalla kaunis, mutta ei mitenkään erikoinen, aika pienimuotoinen. Suurin osa huoneista on jätetty sisustamatta, mikä on suuri sääli. Panostamalla enemmän sisustukseen tästä Villasta saisi vielä upeamman elämyksen. Yläkerran huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, kuten vaikkapa tämä romanttinen makuukamari, jossa on aristokraattisen neidin kelvannut katsella vaaleanpunaisia unia:

Ladyn huone Villa Carlottassa
Lady´s room in Villa Carlotta

Alakerran sykäyttävin anti on Canovan oppilaan tekemä kopio mestarinsa veistoksesta Amor ja Psyyke. Tämä veistos on yksi suosikkejani, se on vaan niin linjakkaan kaunis ja aistillisen herkkä. Vartalot ja käsien asennot muodostavat sulavan rytmin, joka toistaa rakkauden sanomaa mitä kauneimmalla tavalla siipien kurkottaessa kohti taivaita.

Amor ja Psyyke - Amor and Psyche

Ennen kuin jatkamme matkaa muihin maisemiin, katsokaamme vielä Villan edustan hieno sitruskäytävä. Ennen vanhaan appelsiinipuutarhat, ranskalaiselta nimeltään orangeriet, olivat suuressa suosiossa Etelä- ja Keski-Euroopan hoveissa ja aatelisten kartanoissa. Villa Carlottassakin on panostettu pitkään käytävään, jota kulkiessa saa herkullisen matkan maailman eri sitrushedelmien pariin. Ympärillä killuu meheviä sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, klementiinejä ja jättimäisiä greippejä. Arvatkaa vaan tekikö mieli nappaista yksi mukaan evääksi ;)

Meheviä appelsiineja
Delicious oranges

Keltaisia sitruunoita Villa Carlottan orangeriessa
Yellow lemons in Villa Carlotta´s orangerie

Tämän linkin takaa voitte kurkistella lisää informaatiota Villa Carlottan kotisivuilta. Suosittelen todellakin tätä ihanaista villaa, jos suuntaatte Comolle!

Villa Carlottan portaat ja romanttisia rönsyjä
Villa Carlotta´s stairs and romantic sceneries

***

Lake-Como is charming, relaxing place for a vacation. You should rent a car and drive around the lakeside since the distances are not long and you will get the best out of this beautiful place. The best time to have a trip here is surely beginning of May.

One of the most loveliest gardens I have ever visited is here, in Tremezzo. Villa Carlotta from 18th century has a big botanical garden which is full of rhododendrons in the beginning of May. The garden is like a colourful flower labyrinth! Remember to take your camera with, flowers and the view is unbelievably beautiful.

Como-järvi

Viime viikot ovat kuluneet hieman hitaalla. Olen ollut kipeänä ja netinkin kanssa ollut hankaluuksia. Mutta nyt pääsen viimein kertoilemaan toukokuun alkupuolen reissusta Comolle. Eihän niin ihanaa paikkaa sovi sivuuttaa matkakirjeistä!

Olin ekaa kertaa Comolla ja olisin kyllä viipynyt pidempäänkin kuin vain kaksi päivää. Mutta siinäkin ajassa ehti nähdä hyvin aluetta, kun oli auto alla. Sää suosi ainoastaan ekana päivänä, toisena sateli välillä, mutta eipä haitannut menoa.

Maisema Comolta
Scenery from lake-Como

Oi kuinka rakastanakaan noita jyrkkiä rinteitä, niillä keikkuvia vanhoja tyylitaloja ja oliivipuita ja sypressejä. Tuossa yläkuvassa ollaan vasta matkalla kohteeseen. Pysähdyimme tien varteen, kun tuollainen postikorttimaisema oli kerrassaan pakko tallentaa kameralla.

Maisemissa on jotain välimerellistä, vaikka tunnelma on vielä voimakkaampi toisella järvellä, Gardalla. Comon ympäristö on ns. kylmempi: pohjoisempaa kasvillisuutta ja puustoa, esim paljon mäntypuita. Mutta oi sitä kukkien hehkua! Toukokuun alku on parasta aikaa, jos mielii ihailla kukkia eri väreissään järven laitamilla.

Menaggio, tyylitaloja rantabulevardilla
Menaggio, old time glamour

Viihtyisä hotellimme oli Tremezzossa, mutta autolla kurvailimme eri paikoissa. Pikkukylät kun ovat aivan toisensa vieressä. Muun muassa Menaggio on erittäin viehättävä paikka. Siellä on vilkkaampi meininki ja silmälle paljon iloa kauniista vanhanajan tunnelmaa henkivistä taloista, elegantista rantabulevardista, suuren järven sinisistä aalloista ja vehreästä kasvillisuudesta.

Vanhoja autoja ja ihanaa järvimaisemaa
Old cars and beautiful lake

Menaggio, lake-Como

Comoa ympäröivä luonto on jylhempää kuin Gardalla. Paljon sinisiä vuoria, kauempana pohjoisessa jopa lumipeitteisiä huippuja. Ilmastokin on pikkuisen viileämpi, vaikka toukokuun alussa aurinko porotti keskipäivällä ihan tarpeeksi nenänpunoituksen partaalle.

Turisteja oli jo yllättävän paljon liikkeellä. Garda ja Como ovat kumpikin tosi suosittuja saksalaisten ja itävaltalaisten matkaajien keskuudessa, alueet kun ovat suht lähellä. Hotellimme oli pieni, mutta sielläkin oli kaikkia muita paitsi italialaisia! Ulkoillessa turistien läsnöolo ärsytti välillä, mutta ei näin matkailullisesti suosituissa kohteissa voi kokea autenttisuutta. Se lienee kadonnut jo pari vuosisataa sitten matkailijoiden löydettyä Pohjois-Italian ihanaiset järvimaisemat. Sitten täytyy vaan unohtaa muut, kääntää katse pois saksalaisten eläkeläisten bussista ;) ja keskittyä nauttimaan maisemista ja leppeästä järviseudun tunnelmasta.

Como-järvi ja romanttinen mietiskelypaikka aaltojen partaalla
Lake-Como and romantic get-away

Heh, olisi kiva tietää, ärsyyntyykö kukaan muu matkailija joskus meikäläisestä, kun turistihan minäkin. Jotenkin sitä unohtaa, että on itsekin ns. muukalainen. Italiassa asuessa "omii" maan itselleen eikä koe itseään samalla tapaa vieraaksi kuin muualla matkaillessaan.

Hyvää ruokaa ei tietenkään unohdettu! Koska järvellä ollaan, kalaa piti tietenkin syödä koko ajan, ja nimen omaan Comosta pyydettyä. Erilaiset kalaruuat ovat suuria suosikkejani, voisin herkutella kalalla melkein joka päivä. Valkkasin ihan simppelin annoksen paistettua kalaa sitruunalla ja oheen grillattuja vihanneksia, jotka ovat Italiassa hyvin tyypillinen lisukeannos. Kummankin päälle tietenkin oliiviöljyä! Namia oli.

Järvikalaa ja grillattuja vihanneksia oliiviöljyllä
Lake fish and grilled vegetables with olive oil

Matkakirjeen pakollinen eläinaihe tulee hassun koiran muodossa. Olimme ekana päivänä lounaalla Menaggion sivukujalla luvalla sanoen aika turistisessa paikassa (olimme taas tapamme mukaan myöhässä ja se oli ainoa paikka, missä vielä tarjoiltiin!). Kujan toisella puolella oli metallinen aita ja sen takana kipitteli koira, joka olisi ollut valtavan kiinnostunut kujan tapahtumista. Varmaan toiselle tosi kiduttavaa, kun ravintolasta tulvii nenuun mitä herkullisempia tuoksuja, heh! Koira tuhisi valkealla nenällään koko ajan aidan alta. Kai se sai jotain kurkittua tällä tapaa. Resvana!

Hassun koirulin lempipaikka
Funny dog sneeking out what happens on the street

Seuraavassa matkakirjeessä matkaillaan Como-järven villoihin, niissä piisaa paljon romanttista nähtävää.

Sinisiä aaltoja, italialaisen koukeroista kauneutta ja purjevene kaukaisuudessa
Blue waves, Italian curvy beautiness and sailing boat in a distance

Kevään kukkivia puita Parco del Valentinossa ja haaste

Olin valokuvauskävelyllä tuossa meidän lähistöllä, Po-joen varrella olevassa Parco del Valentinossa, joka on paikallisten suosittu kohtaus- ja lekottelupaikka. Ilma oli lämmin ja taivas sininen, aurinkopaikoilla asteet taisivat kiivetä jopa +25 asteeseen eli ihan kesämeininki suomalaisittain.

Puisto oli värikylläinen pensaista ja puista, joiden oksat notkuivat mitä ihanampia vaaleanpunaisia, punaisia, keltaisia ja valkoisia kukkia. Halusin ottaa kunnolla kuvia silmiä hellivästä näkymästä ennen kuin puut lakastuvat.

Tässä väriä hersyvän kukkaisten kuvien lomassa on hyvä hehkuttaa myös hyvää mieltä. Sain taannoin kivan haasteen kanssabloggaaja Tampereen plikalta. Tarkoituksena on kirjoittaa 10 kohdan lista niistä asioista, jotka tuovat hyvän mielen. Heitänpä saman haasteen Katalle, Minelle ja Pirpanalle ja upouudelle bloggaajalle MadameS:lle.

Valkoista hempeilyä suihkulähteellä
White romantics by fountain side

Saan niin monista asioista, isoista ja pienistä, hyvää mieltä, että on tosi vaikeaa rajata lista vain kymmeneen kohtaan, apuuva! Mutta tässä tajunnanvirtatekniikalla tuotettua enemmän tai vähemmän järkevää pohdintaa kaikista ihanista asioista elämässä:

1. Valo. Ilman valoa ei ole elämää ja ilman sitä naatistuu henkisesti totaalisesti. Täällä Etelä-Euroopassa valosta saa nauttia melkein ympäri vuoden. Suomen kaamosta ei tule koskaan ikävä.

2. Värit. Rakastan värejä! Olen värien äärellä kuin lapsi karkkikaupassa. Värit ovat tärkeät myös siksi, että harrastan maalausta. Jo pienenä järjestin säännöllisen pedantisti uuden ison tussipaketin kynät värijärjestykseen. Ja samaa pakkomiellettä toteutan yhä ripustaessani pyykkejä kuivumaan. Heh, outoa mutta hauskaa ;D

"Huhtikuu"-niminen veistos Parco del Valentinon suihkulähteellä ja valkoinen kaunotar
Statue "April" in Parco del Valentino´s big fountain and white beauty

3. Aasit. En tiedä olenko ollut aasi entisessä elämässäni, mutta nuo hilpeänharmaat söpöläiset saavat aina hymyn huulille. En voi vastustaa aaseja! Ranska on aasibongailuun oiva maa. Tosin jos minä olen autokyydissä, täytyy aina varautua siihen, että kesken matkanteon voi kuulua pelkääjän paikalta aasin hiihausta vastaava kovaääninen onnenkiljaisu merkiten, että aasi on bongattu ja pitää lyödä jarrut pohjaan valokuvaamista varten.

4. Herkuttelu. Voi kuinka hyvä mieli tuleekaan kunnon mässäilystä! Tätä ei tosin voi harrastaa usein, koska varavatsaa ei ole keksitty ja haluan säilyä mitoissani naisellisessa turhamaisuudessani :) Mutta joskus on mahtavaa mättää herkkuja nassuun - just name it: jäätelöä, täytekakkua, suklaata, lättyjä, vohveleita, pullaa, leivoksia, sipsejä, popcornia...

Pinkit pensaat ja elegantteja kukkia koristamassa oksia
Pink trees and elegant flowers decorating tree branches

5. Soitto tai viesti Suomesta. Voi kuinka hyvä mieli tuleekaan, kun joku rakas ottaa minuun yhteyttä Suomesta. Se tuo kotoisan olon ja sitoo minut yhteen omieni kanssa. On hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla mitä Suomeen kuuluu.

6. Onnistuminen. Kun saa aikaiseksi sellaista mitä on haaveillut ja suunnitellut. Kun maalaus luonnistuu tai kirjoitus kulkee jouhevasti tai saa päivän työt tehtyä rivakasti ja asiat sujuvat kuin itsestään. Tajuttoman hyvä mieli tulee, jos on ensin yrittänyt ja ängertänyt jotain vastoinkäymisten kautta, ja viimein sinnikkyys palkitaan. Oi autuasta oloa!

Vaaleanpunaista kukerrusta oksilla
Rosy flowers in the trees

7. Liikunta. Lässähdän henkisesti ja fyysisesti, jollen saa liikkua säännöllisin väliajoin. Liikkuminen vetreyttää jäseniä ja pistää kropan ja mielen töihin, kun veri kiertää rivakammin ja energinen olo alkaa kiertää vinhaa vauhtia sisuksissa. Kunnon hikilenkin ja raikkaan suihkun jälkeen on aina hyvä mieli!

8. Pienet onnen hetket. Ne ovat sellaisia ennalta-arvaamattomia ilonsäväyksiä päivässä, jotka piristävät mieltä tai nostattavat hymyn huulille. Oli sitten kyseessä mielettömän kaunis auringonlasku, eläinten puuhastelun seuraaminen, auringonpaiste kasvoilla, kaunis lause toiselta tai hiljainen hetki teekupin äärellä.

Hempeitä kukkia ja utuisia maisemia Po-joelta
Romantic flowers and misty sceneries from Po-river

9. Luonto. Olen riippuvainen luonnosta. Vaikka keskustassa on näppärää asua, en voisi elää ilman luontoannosta. Ja nyt en puhu mistään puistosta, vaan: kunnon metsästä, villistä niitystä, purskuavasta koskesta, erämaasta tai korpijärven liplatuksesta. Paikasta, jossa saa hiljentyä pohdiskelemaan omaa olemassaoloaan, seuraamaan luonnon ihmeitä, keräämään kukkia, marjoja tai sieniä tai vain nauttimaan hetkestä ilman ihmisen rakentamaa maisemaa.


10. Lähimmät ystävät. Ilman parhaita ystäviäni en olisi minä. He ovat muokanneet omalla olemassaolollaan minusta tällaisen kuin olen tänä päivänä. Kukin tärkeä ihminen on vaikuttanut minun polkuuni ja ajatuksiini. He ovat peilini. Ystävät saavat hyvälle mielelle, kun ovat mukana onnessa tai lohduttavat surussa, heihin voi luottaa ja heille voi uskoa ajatuksensa.

Keltainen väripommi Po-joen äärellä
Yellow colourbomb on Po-riverside

***

The spring is gorgeous here in Turin. The parks are in full bloom and giving lots of candy for eyes with all the delicious colours in the trees and bushes. Different shades of pink, rose, red, yellow and white. I had a day walk in Parco del Valentino and took some lovely photos to share them with you.

While enjoying of beautiness of flowers is suitable moment to think about happy things in life. I got a challenge from a co-blogger. Idea is to list ten things that gives me good feeling. It´s really difficult to think ten things because I can get good feeling from so many things - smaller and bigger ones. But here it is, my list. I gathered it up just like that, quickly and it´s not in any specific order.

1. Light
2. Colours
3. Donkies
4. Eating unhealthy stuff ;)
5. Call or message from Finland
6. Succeeding in what I have wanted
7. Sporting
8. Little moments of happiness
9. Nature
10. Closest friends

Oropa, keväinen retki munkkien jalanjäljille

Kahtena viimeisenä iltana olen ollut ulkona syömässä suomalaisten ystävättärieni kanssa. Edellisenä iltana nautimme herkullista kurdilaista ruokaa ravintola Kirkukissa tuossa kulmilla. Siellä muistin jälleen kerran miksi italialaisissa ravintoloissa ei paljoa tarvita taustamusaa (tai jos sellaista on, sitä ei kuule!), koska asiakkaat pitävät huolen metelistä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun pitkässä pöydässä istunut italialaisnaisten porukka piti sellaista mekkalaa, ettemme olisi kuulleet mitään toistemme jutuista.

Pöydänvaihto auttoi aikansa, kunnes viereisille paikoille, mataliin pöytiin ja istumatyynyille, tuli vielä suurempi poppoo. Oma ihmetyksensä italialaisten oman tilan ottamisesta sain taas siinä, kun ryhmän pari naista kulutti aikaansa höpötellen ja seisoskellen melkein kiinni meidän pöydässä, takamukset meihin päin. Heh, ei ihan kaikista huomaavaisinta. Mutta muona oli hyvää, kuten tavallista. Pidän etenkin falafeleista ja hummuksesta.

Eilen olimme piazza Carlo Albertolla hyvässä pizza-paikassa. Oli Naisten päivä ja täällä myytiin joka paikassa kauniinkeltaisia mimosanoksia naisten kunniaksi. Saimme pöytään keltaisen alkudrinkin. Herkuttelimme mustekala- ja kasvispizzalla ja menimme hakemaan minulle vielä jälkkärijäätelöä Gromin baarista.

Mutta nyt siirrytään herkuttelusta hengenravintoon. Nimittäin tässä matkakirjeessä seuraa jatkoa viimekertaiseen Biellan seikkailuun. Ajoimme tuolloin Biellasta ylös Ivrean alueen kukkuloille ja Oropaan.

Oropan pyhä vuori
The sacred mountain of Oropa

Oropa on yksi UNESCON maailmanperintökohteista, se on upea ja iso vanha luostari, joka houkuttaa pyhiinvaeltajia Pohjois-Italiaan. Oropa on suurin Neitsyt Marialle omistettu pyhättö Alppien alueella. Vierailijoita on vuosittain 800 000. Pyhättö on perustettu alunperin jo 300-luvulla, mutta pääosa arkkitehtuurista on kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Upean kolmiaukioisen rakennuskompleksin suunnittelijoina ovat toimineet muun muassa sellaiset historian suurnimet kuin Juvarra ja Guarini. Tässä lisäinfoa kiinnostuneille: Oropan sivut ja Wikipedia.

Oropan pyhättö Biellan alueella vuorilla
Sanctuary of Oropa on Biella mountains

Kuten yläkuvista näkyy, rakennuskompleksi on todella suuri. Näyttävän sisääntulon jälkeen kävelemme portaat ylemmäksi, kohti ensimmäistä aukiota. Portaiden päässä, sisäänmenokaaren valoaukossa kävijän vastaanottaa pääpyhätön suuri siluetti:

Oropan pääpyhättö
Oropa´s main church

Aukiolla oli vielä täplittäin lunta talven muistona. Ylhäällä vuorilla oli vielä vilpoisaa, joten onneksi olimme ottaneet talvitakit mukaan.

Ensimmäinen aukio Oropassa
First court yard in Oropa

Isolla aukiolla on myymälöitä ja kahviloita, vessat ja pari ravintolaa. Palvelun runsaus jo paljastaa, että Oropassa käy paljon väkeä myös talvikautena. Tuli bongattua pari hauskaa kuriositeettia. Kuten tämä, varmaan maailman nätein raha-automaatti:

Nätti pankkiautomaatti
Pretty automat

Toinen hassu juttu löytyi muistomyymälästä. Pyhien aiheiden, kuten mustien neitsyiden patsaiden, seimikuvaelmien ja rukousnauhojen lisäksi oli kaupan jos jonkinmoista tilpehööriä aina lasten palloista ja autoleluista kerrassaan kummallisiin "koriste-esineisiin". Vai voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tämä liittyy pyhiinvaellukseen ja munkkeihin:

Pyhiä matkamuistoja Oropasta
Sacred souvenirs from Oropa ;D

Tai no niin, munkkeihin ja munkkeihin... Tirsk! Täytyy muistaa, että nyt ollaan tosiaan Italiassa ;)

Mutta palataanpa taas Oropan todelliseen antiin eli jumalallisiin asioihin. Toinen aukio on vielä ensimmäistäkin viehättävämpi. Kuvassa oikealla näkyy Oropan vanhempi kirkko. Vanha kirkko on erityisen tärkeä siksi, että siellä on Oropan kuuluista Musta Neitsyt. Se on mustasta puusta veistetty Neitsyt Marian patsas, joka on alttarin keskiössä Jeesus-lapsi käsivarsillaan. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian palvonta on säilynyt tärkeänä ja meidänkin visiitin aikana kirkossa oli moni, joka rukoili ääneen ja hartaasti Mariaa pyhätön kovilla ja vaatimattomilla puupenkeillä.

Oropan toinen aukio, oikealla vanhin kirkko
The second courtyard of Oropa, the oldest church on the right

Oropan Musta Neitsyt
Black Virgin of Oropa

Sivuhuoneessa oli synnintunnustussessio meneillään, parissa kopissa paloi punainen valo. Synnintunnustus on yksi sellainen juttu, jota en ihan ymmärrä katolisessa uskossa. Siitä tulee mieleen, että eipä haittaa, jos olen mokaillut pahasti. Kerron papille syntini, teen parit rukousharjoitukset ja saan pahat tekoni anteeksi. Ennen muinoin rikkaat ostivat syntejään ahkerasti anteeksi aneilla eli kirkolle antamillaan lahjuksilla. Kätsyä.

Synnintunnustus käynnissä takahuoneessa
Confessing going on in the back room

Mutta olipa katolisesta uskosta mitä mieltä tahansa, kirkon upeat saavutukset uskonnollisen arkkitehtuurin ja taiteen saralla ovat kiistattomat. On vaikea vastustaa taiteen iloa Italiassa ja mestaritöiden tuomaa nautintoa silmille ja mielelle. Pyhittyneen olon voi kuitenkin saada mielestäni missä tahansa omiin aisteihin vetoavassa temppelissä, joka nostattaa sinut toisen todellisuuden tasolle: vetosipa tunteisiin sitten paikan askeettisuus ja autenttisuus tai barokin röyhkeä pröystäilevyys tai luonnon sylissä itsensä kuuleminen.

Valo Oropan usvaisten kukkuloiden yllä
The light abowe Oropa hills

Oropan pyhättö on ylellisen ja samalla luonnonläheisen kaunis paikka hiljentymiselle. Kukkulalta avautuu laaja maisema, joka tosin reissumme aikaan oli vuorilla leijuvan usvan peitossa. Ihastelin suuresti myös arkkitehtuurin yksityiskohtia, kuten aina rakastamiani pylväskäytäviä ja arkadikaaria:

Ihmisen luomaa kauneutta Oropan pyhässä paikassa
Human-made beautiness in sacred Oropa

Kolmannen aukion kruununa on iso kirkko, joka näkyi upeasti jo ihan ensimmäisten portaiden päässä. Kirkko on sisältä pyöreä ja alhaalla on Marialle pyhitetty krypta. Kirkko oli yllättävän pelkistetty, vaikkakin hieno. Mutta jotenkin tykkäsin enemmän Mustan Neitsyen kirkosta, se oli intiimimpi kauneudessaan. Kirkon sivulla on jälleen matkamuistomyymälä ja sivuhuoneissa hienoja seimikuvaelmia eri maista. Pimeällä käytävällä kulkija voi myös eläytyä Jeesuksen elämään seinän lokeroihin rakennettujen hyvin toteutettujen miniatyyriasetelmien kautta.

Oropan pääkirkko
Oropa´s main church

Ennen lähtöämme takaisin Torinoon kävelimme jonkun aikaa alueen edustalla. Oropa on siitä erikoinen alue, että siellä on yhteensä kaksitoista kappelia vieretysten kukkuloilla. Ne muodostivat erikoisen ja silmää ilahduttavan pikkukylän kevätkukkien värittämille rinteille. Lopuksi vielä violettia ja herkkää valkoista hehkuvat pienet krookukset tuomaan uuden elämän iloa itse kullekin. Bella primavera on jo saapunut Pohjois-Italian vuorille!

Tässä kuvassa viisi Oropan kahdestatoista kappelista
Here five of all twelve chapels in Oropa

Violetteja ja valkoisia krookuksia
Purple and white crocuses

***

This travel letter takes you from last journey´s Biella to Oropa, sacred mountain and monastery in Ivrea hills. Place derives already from the 4th century. Main part of Oropa´s sanctuary is built in 17th and 18th centuries by such great names like Juvarra and Guarini for example.

Oropa has three courtyards, all very lovely. There are also shops, cafés and restaurants so you don´t wonder that this monastery really is a very popular place for visiting, for the pilgrims and tourists, 800 000 visitors per each year. Oropa is UNESCO World Hertage Site.

The most important place is the oldest church, because there is Black Virgin. It is a lovely black statue of Virgin Mary and it still invites many Catholics for praying and adoration. Special is also the surrounding area because there are all together twelve chapels on the hills. Area was very beautiful at this time because the spring has arrived also to the mountains and the hills were covered by fragile colourful crocuses. Bella primavera!