Aravis - huikeita maisemia Ranskan Alpeilta

Viikonloppuna oli hieno keli Ranskan Alpeilla. Olimme tuttuun tapaan "korkeanpaikan leirillämme" Megèvessa, kävimme moikkaamassa lempiaasejani, söimme Rostachonissa ja vaeltelin itsekseni kukkuloilla. Tuulettomina hetkinä pärjäsi aurinkopaikoilla pelkällä T-paidalla. Rinteillä oli krookuksia, pikkuorvokkeja, kevätesikoita ja leskenlehtiä, ja maatilojen pihoille päästetyt kanat nokkivat keväästä tohkeina ruohikkoa minkä kerkesivät, sieltä täältä kuului iloista kaakatusta niin että itsellekin tuli hymy huulille. Osassa laskettelurinteitä oli vielä hyvin lunta ja turisteja oli paljon liikenteessä - jopa siinä määrin, ettei huvittanut olla Megèven keskustassa, olo oli kuin kaupungissa.

Hiihaa!

Pyhänä lähdimme sunnuntaiajelulle. Emme ole pitkään aikaan käynyt Aravisin seudulla, joten halusin sinne. Aravis on upeaa aluetta, jyrkkiä rinteitä, villiä luontoa ja kiemurtelevia serpentiiniteitä. Matkan varrella saimme ihastella korkeita vesiputouksia, jotka vuori hulauttaa alas rinteitä lumien sulaessa kevätauringon loisteessa. Putoukset näyttivät omiin silmiini kuin enkelin hiuksilta, katsokaapa vaikka, kuinka kauniita:

Korkea vesiputous Aravisin alueella
High water fall in Aravis mountains

Kuin enkelin hiukset
Like angel´s hair

Col d´Aravis sijaitsee 1486 metrin korkeudessa Haute-Savoien ja Savoien välisellä alueella. Jotkut polkupyöräilyharrastajat sotkevat reitin ylösalas näissä hulppeissa maisemissa, ja tälläkin kertaa näimme usean yritteliään hikoilemassa pyöriensä päällä. Reittiä on käytetty monesti Tour de Francessa.

Col d´Aravisissa on mainio patikkareitti. Se kulkee tässä kuvassa vasemmalla:

Hyvä patikkareitti alkaa vasemmalta
Good hiking path begins from the left

Olemme kävelleet tuon reitin ylös kesäaikaan muutamaan otteeseen, kaksi kertaa pidemmälle. Ihan ylhäällä on kiva ravintola pienessä chalet´ssa eli Alpeille tyypillisessä hirsitalossa. Ravintolassa tarjotaan Alppi-ruokaa; simppeliä, hyvää ja rasvaista. Olen syönyt siellä elämäni parhaan perunaomeletin. Talviaikaan ei reitti eikä ravintola ole auki, lumet sulavat näillä korkeuksilla kutakuinkin toukokuun lopussa.

Col d´Aravisissa ei ole sinänsä hirveästi visiteerattavaa. Se on vain yksi tie, joka yhdistää La Clusaz ja La Giettaz -nimiset pienet laskettelukaupungit. Patikkareitin alun kohdalla on parkkialue, pari matkamuistomyymälää ja ravintolaa isoine terasseineen. Pieni kappeli löytyy uskonnollisia seikkailijoita varten ja ympärillä kohoavat vuoret ovat jo sinänsä luonnon oma temppeli itse kunkin sielun pyhittämistä varten.

Col d´Aravisin pieni kappeli
Small chapel in Col d´Aravis

Jylhiä vuoristomaisemia
Gorgeous mountain sceneries

Muutama talvi sitten näin tuossa kuvassa näkyvillä rinteillä vuorikauriita. Ja tietenkään juuri sillä kertaa ei ollut kamera mukana... argh! Arvaatte varmaan, että harmitti. Siellä ne pomppivat iloisesti eteenpäin noin kymmenen eläimen laumassa. No, ei sillä minun vanhalla kamerallani olisi kovin hyviä zoomauksia saanutkaan. Elikot olisivat näkyneet kuvassa kuitenkin vain pieninä pisteinä (näin itseäni lohduttelen). Nyt ei näkynyt vuorikauriita eikä muitakaan otuksia, vaikka kuinka tiirailiin suuntaan jos toiseen. Olen aina haaveillut murmelin bongaamisesta, mutta se päivä saa vielä odottaa ja nyt on vielä liian kylmäkin ainakin näin ylhäällä.

Nuo harmaat kalliot tuovat muuten mieleen Mount Rushmoren vuoret Jenkeistä. En ole tosin siellä itse käynyt, mutta samaa näköä on. Ranskalainen Kolli ehdotti, että ennen pian koittavia Ranskan presidentinvaaleja ja Sarkozyn häviämistä Sarko voisi ikuistuttaa kasvonsa näihin Col d´Aravisin vuoriin, hehhee!

Söimme lounaan Col d´Aravisin ainoassa aukiolevassa ravintolassa, ja kyllä huomasi, että paikka on turistirysä: sen verran huonoa muona oli. Lounaan paras anti oli terassilla. Siellä löhöili vuoronperään kaikenmoista tallaajaa ja omistajiensa mukana kulkevia hännänheiluttajia. Lepotuolit olivat ikkunassamme kiinni eivätkä auringonpalvojat huomanneet, että olivat ihan meidän pöytämme vieressä, välissä vain lasi.

Olen ihan kauhea kyttääjä, hih, mutta yhdestä parivaljakosta oli pakko ottaa salakuva: isomahaisella ranskalaisella herralla oli rouvineen mukana kaksi pientä ja söpöä koiraa. Niistä toinen halusi innoissaan isäntänsä syliin lepotuoliin ja päästyään viimein aurinkopaikalle se makoili niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä siinä, ettei tosikaan! Mahtoi pullea ja pehmeä massu olla täydellinen lepopaikka ;D

Onnellinen pikkukoira pitämässä siestaa Alppien maisemissa
Happy dog having a siesta in the Alps

Ruuansulattelumme tapahtui kävelyn merkeissä. Talsimme vain tietä eteenpäin, koska emme olleet ottaneet lumikävelyyn sopivia kenkiä mukaan viikonlopuksi - Aravisin reissu tuli extemporena. Mutta Alppitunnelmiin pääsi kivasti jo tieltäkin käsin.

Jyrkkä rinne
Steep hill

Kaunis vanha talonrähjä
Beautiful old house in the Alps

Kulkukatti ruuansulatuslenkillä Col d´Aravisissa
Travelcat having a walk after lunch in Col d´Aravis

Ajoimme vielä La Clusaziin, vaikka siellä emme viihtyneet pitkään - liikaa turisteja ja ruuhkaa kuin Pariisissa konsanaan. Paikka näytti hienommalta kauempaa ilman ihmisten hälyä.

Näkymä Col d`Aravisista La Clusazin suuntaan
View from Col d´Aravis to La Clusaz

Korkealentoista viikonalkua!


***


The spring has arrived to French Alps! Weather was really nice during the whole weekend: when there was no wind, you could wear only T-shirt. We had big lunch in Rostachon, like before, we talked to my favourite donkeys and I did some good hiking on the mountain hills in the sunshine. Tiny mountain flowers are blooming already and chickens are outside.

We had cheerful Sunday-drive and went to Col d´Aravis. It´s a passing way between small skiing resort cities of La Giettaz and La Clusaz, in Haute-Savoie and Savoie areas. Many Tour de France has gone through this route. Col d´Aravis is situated very high: 1486 metres.

As you can see from the photos, the sceneries are lovely. There are many mountain animals living high on the hills but unfortunately I didn´t see any this time. Once I have seen here a group of mountain deers - and ofcourse just then I didn´t have my camera with...

Grey part of the mountain has some resemblance with Mount Rushmore in the States. MrCat suggested that maybe Sarkozy should have his head carved into these Col d´Aravis stones before loosing in the coming elections, haahaa...

Aasimaista menoa ja herkuttelua Alppi-ravintolassa

Vietimme viikonlopun Megèvessa, Ranskan Alpeilla. Ohjelmaan kuului paljon ulkoilua, hyvää ruokaa, terassilla istuksimista ja urheiluakin - sunnuntaina kävin hiihtämässä pitkästä aikaa ja täytyy kehaista, että sivakointi sujui kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Lumi oli suojaista ja luistelutyylillä painelin eteenpäin hyvää vauhtia. Runsaan ulkoilun hintana sain punaisen naaman. En älynnyt laittaa suojavoidetta, ja auringon alla tuli tosiaan oltua useampi tunti etenkin sunnuntaina. Voih! No, onhan tämä punanaama kait jonkinlainen kevään merkki...

Lauantain lounaan nautimme tuttuun tapaan Alppiravintola Rostachonissa, jota olen hehkuttanut täällä aiemminkin. Ennen syömistä kävimme kuitenkin tervehtimässä aasiystäviämme, jotka käyskentelivät laiskanpulskeasta elämästä nauttivaiseen tapaansa aitauksessaan. Rakastan aaseja enkä voi kerta kaikkiaan vastustaa niiden suloista olomuotoa. Varoituksen sana siis jo etukäteen: tämänkertainen matkakirjeeni on oikea aasikuvapotpuri, hehee!

Tässä sitä ihmetellään, kuka on tulossa kylään:

Aasiystävämme odottelee korvat höröllä
Our donkey friend waiting curiously

En ollut pitkään aikaan nähnyt aasejani, joten ne olivat aluksi vähän varuillaan kanssamme eivätkä uskaltautuneet ihan viereen siliteltäviksi. Toinen on arempi kuin toinen ja pysytteli suosiolla kauempana. Tai ehkä sitä ei vaan kiinnostanut ;) Aaseilla on luonnonlahja olla tekemättä sellaista mikä ei inspaa.

"Minä seison nyt tässä ja nautin auringosta"
"I´m standing here now enjoying of the sunshine"

Turhan monet parjaavat aaseja tyhmiksi - nehän ovat fiksumpia kuin esimerkiksi hevoset. Hölmöhän sitä tekee niin kuin joku toinen käskee. Aasi tekee niin kuin sitä itseään huvittaa. Sitä ei kiinnosta juosta pää viidentenä jalkana paikasta toiseen, vaan aika otetaan rennosti ja elämästä nautitaan korvaa välillä lotkautellen. Joskus voi istahtaa vaikka keskelle tietä, jos kiireinen meno alkaa liikaa nyppiä. Hmm, aasit ovat itse asiassa hyvin kissamaisia itsenäisyydessään ja itsepäisyydessään. Aaseissa on asennetta!

Kulkukatin onnenpäivä aasiystävien luona
TravelCat´s happy day with favourite donkeys

Jutustelin aaseilleni kaikenlaista höpöä ihan suomenkielellä. Eivät ne vissiin paljoa ymmärtäneet, mutta ainakin korvat olivat uteliaassa hörössä kuullun merkiksi. Aasit ovat hellyttävän karvaisia otuksia, katsokaapa näitä komeita hörökorvia:

Aasin karvakorva
Furry ear

Aikani höpöteltyä aaseille mukavia, elikot lientyivät epäluuloistaan ja rohkeampi tuli rapsuteltavaksi:

"Vielä vähän ylempää ja sitten korvan takaa"
"A bit higher and then behind the ear"

...ja siirtyessämme pikku hiljaa pois aitauksen luota, niin eiköhän tämä söpö töppöjalka seurannut meitä aidan viertä. Pakkohan sitä oli rapsutella hieman lisää.

"Vielä lisää rapsutuksia, pliis!"
"Little bit more caressing, please!"

Mikäpä onkaan aaseille mukavampaa kuin leppoisa elely Alppien ruohoisilla rinteillä havupuiden tuoksuessa pihkalle ja kevätkukkien nostaessa ujoja terälehtiään kohti aurinkoa näissä uljaissa Mont Blancin maisemissa:

Onnen aasi Alpeilla taustanaan Mont Blanc
Lucky donkey in magnificient sceneries, Mont Blanc in the distance

Lopulta pääsimme syömään. Sisällä asetuin pöydässämme sille puolelle, mistä aasit näkyvät ikkunasta. Tiedän, olen ihan lapsellinen ja hassahtanut, mutta minkäs itselleni voin! Tulen aaseista aina niin hyvälle tuulelle ja onnelliseksi, että haluan maksimoida ilon. Mikäs sen ihanaisempi elämys kuin syödä maittavaa Alppiruokaa ja katsella toisesta ikkunasta Mont Blancia ja toisesta harmaaturkkisia aaseja :D

Aasimainen näkymä ruokapöydän ikkunasta
Donkey scenery from our table

Lounaalla Rostachonissa
Having lunch in Rostachon

Mutta jätetääs aasit nyt hetkeksi laiduntamaan rauhassa ja syödään itsekin välillä. Rostachonissa on koristeina kaikenlaisia vanhoja tavaroita, muun muassa vanhoja monoja, kuten alla olevan taulun yllä. Tuo hauska taulu oli suoraan edessäni, se on suurennos vanhasta valokuvasta. Kuva kertoo minkälaista elämä oli ennen muinoin Ranskan Alpeilla. Muori ja pappa ovat nauttimassa rennosti iltapäiväkahvit lehmien keskellä navetassa.

Huomatkaa muorin kahvikuppi, se on tuollainen jalallinen ja korvaton kulho. Ranskalainen Kolli kiinnitti tähän huomioni, kun olen ihmetellyt jo jonkin aikaa kotona, miksi Kolli juo nykyään kahvinsa kulhosta. Se on kuulemma vanha ranskalainen maaseudun tapa :)

Kahvit vanhaan ranskalaiseen tapaan
Coffee pause in the old times in French countryside

Tilasimme lounaaksi tyypillistä Alppien alueen ruokaa. Se on yksinkertaista, tuhtia ja maittavaa. Itse otin juustoperuna-omeletin vihersalaatilla, Kolli otti sianpotkaa riisipedillä. Palanpainikkeeksi talon valkoviiniä. Bon appetit!

Juustoperuna-omeletti ja vihersalaattia
Cheeze-potato omelet and green salad

Jälkkäriksi otin meille suomalaisille tutun raparperipiiraan ja oheen pyysin vaniljajäätelöpallon. Nami! Oli muuten tosi hyvää piirasta, sellaista sopivan mehukasta ja raparperisen maukasta. En pidä kuivista jälkkäreistä. Lounaan jälkeen oli kerrassaan hilpeä olo, lienikö syynä herkullinen ruoka, aasiystävämme vai talon valkoviini ;)

Herkullista raparperipiirakkaa vaniljajätskillä
Delicious rhubarb pie with vanilla ice cream

***

We had sunny weekend in French Alps. We spent time outside: walking to Megève center and sitting on the terrace and I did some cross-country skiing. The sun was shining a lot and I didn´t realize it can be that burning - so now my face is all red...

On Saturday we went for a lunch in Rostachon, our favourite restaurant near Megève. First we wanted to say hello to my donkies. These grey donkeys are my favourite, they are so cute that I just can´t resist them. If I haven´t told earlier: I looove donkeys! They are my favourite animals with cats. And I think there are lot of similarities between donkeys and cats: both are very independent, they don´t want others to tell them what and how to do, they enjoy of lazy and relaxing life and have their own mind ;)

Eläimellistä menoa Alpeilla

Viikonlopun tuliaisina sain ilahduttavat muistot Alpeilta ja vuodenaikaan nähden todella lämpimästä auringosta - mutta myös kamalan flunssan ja yskän!

Nyt se sitten tarttui, tuo vihuliainen mykoplasma, jonka kourissa ranskalainen Kollini on köhinyt jo kaksi viikkoa. Oloni oli jo perjantaina alavireinen ja nuhainen, mutta niin vaan päätin lähteä Alpeille. Lauantai sujui suht hyvin, mutta sunnuntain kulutin sängynpohjalla. Kahden ja puolen tunnin paluumatka autossa myöhään sunnuntai-iltana ei ollut toden totta mitään herkkua, kun päätä jyskytti kuin vasaralla olisi huimittu.

Mutta ettei tämänkertainen kirje mene ihan Naukumaijan nurkaksi, laitetaas jotain piristävää eetteriin. Aurinko paistoi ihanasti eikä Megèvessa ole lunta vieläkään. Elikot käyskentelivät laiskasti niityillä ja näkymä oli kaunis, vaikka kuten kuvistakin huomaa, valo alkaa olla jo talven sävyistä; kalpeaa ja vaatimatonta verrattuna kesän hehkuun ja loistoon.

Sonninmullikat ja juomahetki
Bulls and drinking pause

Mietin monesti, että kyllä eläinten kelpaa Alpeilla. Saavat olla ulkona ja toteuttaa omaa eläimellisyyttään: syödä ja käyskennellä vapaasti, nuuhkia raitista ilmaa, kuopsutella, seurustella toistensa kanssa, kieriä maassa, juosta tai makoilla laiskana auringossa. Olisipa kaikilla kotieläimillä vastaava mahdollisuus! Ihan hirvittää ajatella teollisen tuotannon karjatiloja, joissa eläimet on sullottu ahtaisiin ja pimeisiin tiloihin. Eläimilläkin on tunteet ja ne ovat vielä kukin omanlaisiaan persoonallisuuksia, kuten me ihmiset.

Minua kuikuileva kaksikko
Two horses watching me

Megèvessa on paljon öky-Alppitaloja, jotka maksavat kolmesta kymmeneen miljoonaan euroa. Kolli keskusteli tuossa yksi päivä yhden asunnonvälittäjätuttunsa kanssa, joka paljasti myyneensä juuri yhdeksän miljoonaa euroa maksaneen talon perheelle, joka ehtii lomailemaan Alpeille vain kaksi viikkoa vuodessa. Loppuajan talo on tyhjillään. Hoh, sitä ihmettelee, kuinka joillakin on rahaa hassata sellaiseen, kun on toisia, joilla ei ole varaa edes omaan pikkuasuntoon.

Komeita pytinkejä on hieno katsella, mutta eniten tykkään Megèven alueen vanhoista maataloista. Niissä on tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa toisin kuin uudenuusissa luksustaloissa. Minusta on vain romanttista, jos seinä on vähän rapistunut, kulmat ovat viehättävästi epäsymmetrisiä ja puun pinta kauniisti kulunut vuosikymmenten ellei jopa vuosisadan aikana monta auringonpaistetta nähneenä.

Kaunis vanha maatalo Megèvessa
Lovely old farm house in Megève

Maalaisromantiikkaa à la Megève
Countryside romantics from Megève

Kävimme lauantaina lounaalla ylhäällä kukkulalla Rostachon-ravintolassa. Olen aiemmin kertonutkin paikasta tässä kirjeessä. On todella sääli, että ravintoloitsija-rouva aikoo jäädä pian eläkkeelle ja lopettaa paikan kokonaan. Sieltä on aivan mahtavat maisemat ja ruoka on simppeliä ja makoisaa Alppiruokaa listan vaihdellen sesongin mukaan.

Tällä kertaa otin kasviskeittoa ja Kolli tilasi peruna-laardiomeletin. Ilma oli niin lämmin, että söimme terassilla, samalla saimme ihastella suurta ja valkoista Mont Blancia edessämme. Olisin halunnut hirmuisesti maistaa listalta samppanjafondueta, mutta sen voi syödä ainoastaan sisätiloissa. No, ensi kerralla sitten! Ja nyt oli vielä niin kesäinen tunnelma, tuhti fondue sopii paremmin synkkään ja pimeään keliin.

Rostachonin kasviskeittoa ja omeletti
Vegetable soup and omelette in Rostachon

Yksi painava syy, miksi pidän Rostachonista on, että siellä on kaksi maailman ihastuttavinta aasia! Juuri sellaiset, minkälaisen itsellenikin ottaisin mieluusti: harmaa kauhtunut turkki, karvaiset isot hörökorvat, töppöjalat, etutukka, utelias katse ja sopivan laiska elämänasenne. :D

Rostachonin aasit
Rostachon´s two donkeys

Kulkukatin lemppariaasit
Travel-Cat´s favourite donkeys

Jottei tämä eläimellinen kirje päättyisi kokonaan ilman kissoja, tässä vielä tämänkertainen yliannostus kissamaista menoa Megèvesta. ;)

Keskustaan oli ilmestynyt valtavan kokoinen vanha mammakissa, jonka valkoinen masu roikkui melkein maassa asti. Kisu nautti lämpimästä paisteesta ja kiehnäsi tyytyväisyyttään pitkin poikin Megèven Raatihuoneen seinänviertä ja ikkunanpieliä. Antautui se myös minun paijattavaksi, vaikka kovin itsenäiseltä vaikuttikin.

Auringonpaisteesta nauttiva kissa
Cat enjoying of the sunny weather

Yksi paikallinen rouva tuli viereen ja alkoi jutustelemaan meille, että mikäs kisu tämä oikein on. Hän ei ollut nähnyt tapausta koskaan aikaisemmin, vaikka asuu itse Megèven keskustassa. Tiedä sitten, oliko katti tullut pidempää jostakin maatalosta, kun se vaikutti enemmän maatiaiselta kuin kitykissalta. Tämä tanakkatekoinen maukuja otti joka tapauksessa Megèven keskusaukion haltuunsa itsevarmoin elkein kuin kuningatar konsanaan:

Itsetietoinen kissa Megèven keskustorilla
Confident cat taking over Megève city center

Kisu suuntasi päättäväisin liikkein suoraan turistikopin viereisen puun luo ja kiipesi kynnet ropisten yllättävän ketterästi ylös latvaan asti. Siellä se kiehnäsi puun oksia ja ihmetteli Megèven keskustan näkymiä. Bongaatko kissan kuvasta?

Maatiaiskissan seikkailut puun latvassa
Country cat´s adventures. Poor thing couldn´t come down anymore.

Seikkailullaan katti päätyi ajamaan itsensä pinteeseen. Se ei päässytkään enää alas. Kissa tutkaili eri mahdollisuuksia tulla pois turistikopin katolta, mutta sekä maa että viereinen muuri olivat kaukana hyppäystä varten. Kisuli naukui turhautuneena minulle, kun juttelin sille alhaalta, mutta ei se olisi syliinkään hypännyt. Kai se pääsi jossakin vaiheessa alas, kuten aikansa kiipelissä oleville kissoille on tyypillistä.

Nyt tämä Katti ottaa annoksen hunajaa ja menee lepäilemään vuoteeseen. Raajat ovat vetelät kuin meduusalla ja korvissa soi. Toivottavasti tauti kukistuu pian, tuskastuttaa olla näin saamaton ja raihnainen.

***

Last weekend in Megève was really warm, I wonder when the real winter will arrive? If it´s too warm, the whole area will suffer: the most important business is skiing tourism. If there is no snow there won´t be tourists.

Well, we enjoyed of the sunshine and peaceful Alpes sceneries and ate outside on the terrace of a cosy restaurant Rostachon. It´s a real pity that the owner is leaving soon for retirement and nobody will take over the restaurant. Rostachon is such a special place with the magnificient view plus simple but tasty mountain food. And they have two extra-cute donkeys outside, I just love them!

This letter became a real animal story. I enjoy of watching the animals on the fields. I´m happy when they are happy. I wish all the animals could be walking, eating, playing and sleeping outside. Factory-like farms with animals inside in small cages are horrible!

Now I go to rest because I have a really nasty flu and lots of coughing. I wish illness will go away soon... Boring to be this tired and not to be able to do much anything. I have taken some mecication plus honey and garlic, hopefully that helps.

Syysangstia Torinossa, Monet Sveitsissä ja kumpuilevia maisemia Megèvessa

Torinossa on nyt niin harmaa ja sateinen keli, että ei huvita laittaa mitään kuvia täältä. Nyt ei auta muu kuin lukea hyvää kirjaa lämpimissä sisätiloissa ja sytyttää kynttilät luomaan tunnelmaa hämärän keskelle - tai kirjoittaa blogia, hehee.

Hassu kärpässienilaukku näyteikkunassa Milanossa
Funny mushroom handbag in a shop-window in Milan

Po-joki tulvii yli äyräiden. Olin eilen sateen välissä lenkillä ja huomasin, että koko normaalilenkkireitti oli mutaisena vyöryvän veden vallassa, hui! Poliisit olivat sulkeneet rantaväylät punavalkoisilla varoitusnauhoillaan. Eilen oli kuulemma koulut kiinni vaikeiden reittien takia.

Lenkkini mutkassa sillalla huolestuin vesirottaperheestä. Näin ne viimeksi viikko sitten iloisesti pulikoimassa kirkkaassa vedessä auringonpaisteessa. Rohkein neljästä poikasesta sukelteli joen pohjaan asti nyhtämään pohjakasveja suuhunsa. Perheen pesä oli jokitöyrään alla, mutta nyt koko ranta on valunutta mutaa ja pesä on jäänyt veden alle, apua! Toivon kovasti, että suloinen vesirottaperhe on ehtinyt alta pois turvallisempaan paikkaan...

Milanon Duomo marraskuun pimeydessä
Milan Duomo in November darkness

Viime lauantaina olimme Milanossa katsomassa Cezannen näyttelyä kuninkaallisessa palatsissa, mikä sijaitsee ihan Duomon vieressä, oikealla puolella, siellä on monesti mahtavia näyttelyitä. Olipa siellä myös Suomen Ateneumista (tulipa kotoisa olo:) lainattu teos, jonka muistin vallan mainiosti. Vihreäpainotteinen teos, jossa näkyy akvedukti vasemmalla ja taustalla iso ruskea rakennus. Teos oli saanut näyttelyssä hienon paikan.

Mutta nyt tahtoo aurinkoa, joten lienee sopiva aika palata runsas viikko taaksepäin ja hypätä Italiasta hetkeksi Ranskaan ja Alpeille.

Lokakuun lopun maisemia Mt Blancilta
End of October in Mt Blanc area

Laiduntavia lehmiä ja Alppimaisemaa
Cows on the meadow in the Alpes

Näin ihanan kirkas keli siellä oli. Ja lämpöä oli huimat +20 astetta! Olimme vuorilla parin tunnin kävelyllä ja hikihän siinä tuli, kun olin varustautunut kevyttoppatakilla. Puolet matkasta pärjäsin ihan T-paitasillani, kuten reissukuvasta näkyy:

T-paitasillaan lokakuun lopussa Alpeilla
T-shirt weather in the end of October in the Alpes

Kiipesimme ensin polkua pitkin ylös niityille, söimme eväät ja kuljimme niittyjen läpi tielle. Sieltä jatkoimme tuota kuvassa näkyvää tietä pitkin alas. Eläimet olivat vielä ulkona, lehmät laidunsivat jopa yön yli. Niiden kellojen kilkatus kuului yön pimeydestä. Nyt tosin Alpeille on satanut lunta, joten mansikit joutuvat olemaan sisätiloissa.

Kävimme ruokaostoksilla Megèvessa ja hankkimassa päivän lehdet kirjakaupasta. Matkalla autolle kohtasin vallan suloisen raitakissan, joka tuli ystävällisesti naukuen luokseni. Kisu kieriskeli maassa nautinnollisesti ja fiksuna otuksena tuli sitten tietenkin pyyhkimään roskaisen turkkinsa paijaaviin käsiini.

Otin naukumaijasta niin hienon kuvan, että oli pakko laittaa se tänne. Tuo rosoinen ja kuviollinen kiveys on kuin abstrakti tausta tälle muotokuvalle.

Kaunis kissapotretti
Beautiful portrait of a cat

Seuraava eläinelämys tuli kotimatkalla. Minulla on eräs vakava heikkous, nimittäin aasit! En voi vastustaa itseäni, vaan alan hihkua innoissani aina aasin nähdessäni. Se ovat niin ihanan söpöjä ja hassuja elikoita, että tulen niiden seurassa aina hyvälle tuulelle.

Ranskalainen Kolli on monesti pelästynyt ajomatkalla aasikiljuntaani, jos ei ole sattunut ensin hoksaamaan aasia maisemassa. Sitten pitää aina pysäyttää auto, että pääsen ottamaan valokuvan uudesta aasituttavasta. Tällä kertaa käänsimme auton sulavasti ympäri ja palasimme aasien luo, jotta sain ottaa niistä kuvan. Tämä menee manian puolelle, myönnän, mutta minkäs voin hellyydenpistokselle aaseja nähdessäni! Unelmani olisi joku päivä saada oma aasi ja paijailla sitä päivät pitkät. (Aasi-parka...;)

Uudet lutuiset aasiystäväni Megèvessa
My new cute donkey friends in Megève

Ruosteenvärinen puu ja kirkas, sininen taivas Megèvessa
Rust-orange tree and bright blue sky in Megève

Le Point -lehdessä oli koko aukeaman mainos - Suomesta! Olipa kiva yllätys. Kaunis ja eteerinen mainos. Vetoaa varmasti niihin suurkaupunkien ranskalaisiin, jotka kaipaavat annoksen hiljaisuutta ja rauhaa.

Luonto odottaa Teitä
The nature is waiting for You

Kävimme myös Sveitsin puolella Martignyssa. Lähdimme katsomaan sveitsiläisten ystävien kanssa sykähdyttävää Monet-näyttelyä. Suurin osa teoksista on lainassa Pariisin Marmottan-museosta plus yksityisista sveitsiläisistä kokoelmista. Täällä Fondation Pierre Gianadda -museossa on monesti upeita näyttelyitä, suosittelen lämpimästi alueella pyöriville taiteenystäville.

Fondation Pierre Gianadda
Kulkukatti valmiina Monet´n näyttelyyn - TravelCat ready for Monet

Olin ihan ekstaasissa Monet´n teosten äärellä, ne värit ja unenomaisen kepeä tunnelma tuovat rauhallisen olon. Tutkin taas monta taulua nenä lähellä teoksen pinnassa. On mielenkiintoista opiskella entisten mestareiden tekniikkaa; kuinka kaukaa yksiväriseltä näyttävä pinta koostuu monesta eri nyansseista, ja läheltä suttuiset ja jopa vimmaiset siveltimenvedot muuttuvat seesteisiksi luonnonkuvauksiksi astuessa taaemmaksi. Harmonia sisältää aina kaaoksen. Kaaoksesta tulee harmoniaa.

Monet-näyttely Martignyssa
Monet exhibition in Martigny

Ennen lähtöä saimme vielä kokoaistillisen elämyksen, kun paikalle tuotiin iso musta flyygeli ja pianisti alkoi soittaa mitä suloisempia säveliä 1800-luvun lopulta eli Monet´n aikakaudelta. Emme malttaneet heti poistua, vaan jäimme kuuntelemaan tuota kaunomusiikkia. Päivän seikkailut päätimme Sionissa, ystävimme kotikaupungissa, hyvällä illallisella.

Tähän loppuun kuvia menomatkalta Sveitsin puolelle. Vuorimaisemat keltaisine väreineen olivat niin upeita, että tätä luonnontaidetta olisi sääli pitää vain itsellään.

Keltaista ja vihreää syksyisillä Ranskan Alpeilla Sveitsin rajan tuntumassa
Yellow and green in the French Alpes near the Swiss border

Ihastuttava vuoristomaisema
Delightful mountain scenery

It´s very grey and rainy in Turin, and river Po is flooding. I don´t feel like putting photos from here since I´d rather stay comfortably inside. :) Last weekend we saw a great Cezanne exhibition in Milan in the Royal Palace (on the right side of Duomo) and the week before a magnificient exhibition in Martigny: Monet.

I may be old-fashioned but Monet is my all time favorite. I just love how he changes chaos into harmony. From close the brushstrokes are so hasty and they go like here and there in wild manner, but when taking some distance the painting opens up as a beautiful view to serenity.

This travel letter´s photos are mostly from Megève. I even found new donkey friends! If I have not told yet, I adore donkeys! It is a mania, and we have to stop always that I can take photos of my dear donkeys, hii haa.

We had very warm weather as you can see from my T-shirt! The cows were still outside also for the nights. It felt like ending the summer. Still warm but the autumn was there with the colors. Now it has snowed in the Alpes, I heard, so goodbye summer! No more wondering on the hills with the cows and listening their bells in the night.

Eze Village - maisemia, aaseja ja Ferrareita

Viime lauantaina suuntasimme Ranskan puolelle. Kävi niin kivasti, että suomalainen rakas ystäväni oli lomailemassa Nizzassa. Ehdotin treffejä Eze Villageen, se ei ole hirmu kaukana Torinosta ja on ihan Nizzan tuntumassa.

Eze on lempipaikkani Ranskan rivieralla. Maisemat ovat mielettömän kauniit ja kylän tunnelma on ainutlaatuinen. Halusin esitellä kylän ystävälleni ja samalla pääsisimme pulisemaan kuulumisia kotosuomella.

Normaalisti Torinosta ajaa Ezeen kahdessa tunnissa. Mutta: kesäaika on alkanut ja liikenne käy kuumana lauantai-aamuisin ja sunnuntai-iltaisin, kun italialaiset porhaltavat Välimeren ja Torinon väliä. Niinpä varasimme matkaan aikaa kolme tuntia.

Hyvä idea, mutta Genovan kulmilla matkanteko tyssäsi kokonaan. Jo muutenkin ruuhkainen tie oli tukkiutunut kahdesta syystä: tietyöt ja onnettomuus. Ajattelimme, ettemme ikinä pääse Ezeen.

Kurvasimme Genovaan johtavalle tielle ja sitten huristelimme hyvän matkaa aivan toiseen suuntaan – kun tuolta pannahiselta tieltä ei voi kääntyä aikaisemmin merenrantatielle. Lopulta pääsimme rantatielle ja suuntasimme myöhemmin takaisin moottoritielle eikä ruuhkaa ollut siellä päin laisinkaan. Kaiken kaikkiaan matkamme kesti hikiset kolme ja puoli tuntia.

Eze Village, Välimeren pittoreski kylä korkealla kukkulalla
Eze Village, picturesque little village high on the hill top next to Mediterranian

Olipa hassua nähdä ystävättäreni Ezen edustalla! Yksi tamperelainen oli tupsahtanut Nizzasta ja toinen Torinosta. Jälleennäkeminen oli pulppuilevan iloinen.

Näkymä Ezen kujalta
Scenery from one of the streets of Eze

Suuntasimme heti ylös kylään, sillä meillä kaikilla oli nälkä ja (onneksi) olimme varanneet ravintolasta pöydän puhelimitse jo automatkalla. Kuten Italiassa, lounasaika päättyy Ranskassa kahdelta iltapäivällä eikä monista paikoista saa tilattua ruokaa enää puoli kahden aikaan.

Ravintola Le nid d´aiglessa työntekijät puhuvat muuten hyvin englantia, jos ranska tökkii. Ja ruoka on hyvää!

Tilasimme menut ja niin pääsimme natustamaan alkupaloiksi etanoita terassilla puiden katveessa. Lounasmenu maksoi 25 euroa eli ei paha. Viini tulee tietenkin vielä hinnan päälle.

Suussasulavat etanat höystettyinä voilla, persiljalla ja valkosipulilla
Tasty snails with butter, parsley and garlic

Sain täällä jälleen uuden kattikaverin: ystävällisesti naukuva raitapaita norkoili pöydän alla, tuli kiehnäämään jalkoihin. Se kyttäsi tietenkin makupaloja.

Ezen kattikaveri kyttäämässä herkkupaloja
Cat friend ready to taste some snacks

Eze Village sijaitsee korkealla kukkulalla ja on täynnä pieniä kivisiä taloja ja kapoisia kujia – eli siis ihan unelmieni paikka! Puhumattakaan aaseista: lempielikoitani on Ezessä kaksi. Ne ovat ihan työhommissa, kantavat turistien laukkuja tarpeen vaatiessa. Ylhäällä sijaitsee kaksi hotellia, sinne ei pääse mitenkään autolla, koska tarpeeksi leveää tietä ei ole. Eikä sellaisella jyrkällä kukkulalla voisi ajaakaan sen puolen.

Katsokaa nyt näitä sympaattisia karvakorvia! Iso massu, töppöjalat ja notkoselkä. Kerrassaan hellyttäviä :)

Pakaasi-aasit
Donkeys for carrying guests´ pagage

Heti ravintolan vieressä, Ezen huipulla on kaktuspuutarha. Se on vierailun arvoinen, sillä maisemat ovat läkähdyttävän upeat. Viisi euroa ei ole hinta eikä mikään elämyksestä. Välimeri siintää turkoosina mattona silmän kantamattomiin, aurinko heijastaa kimaltavia säteitä veden pinnasta ja rannan tuntumassa kelluu prameaa paattia.

Maisema Eze Villagen kattojen yli
Scenery over the rooftops

Upea näkymä Välimerelle
Beautiful Mediterranian scenery

Rantatie ja merellä kelluvia paatteja
The shore-side road and luxorious boats

Kiipesimme ylös asti ja ihastelimme maisemien ohella hienoja ja hassuja kaktuksia. Niitä on puutarhassa aimo kokoelma erilaisia.

Tämän kaktuksen kukat ovat kuin silkkipaperista tehtyjä
These cactus flowers look like made of silk

Kukkakaalin näköinen kaktus
Funny cactus that reminds of cauliflower

Myös perhoset ilahduttivat läsnäolollaan. Ne lepattelivat kepeästi kaktuksen kukissa ja ehdinpä napata kuvankin.

Komea perhonen kaktuksen lehdillä
Fabulous butterfly sitting on cactus leaf

Kiertelimme alas tullessa kujia. Ezeen on helppo eksyä, sillä kujia ja portaita on mahdotonta oppia heti tuntemaan. Kylä on kuin labyrintti – ihana sellainen. Eksyimme mieluusti sivukujille ja pysähdyimme nauttimaan kylän tarjoamista näkymistä.

Romanttinen kuja
Romantic alley

Ezen porraskujia ja violettikukkainen seinä
Stairs and purple wall

Muuria peittävät violetit kaunokukat
Lovely flowers filling the wall with their purple colour

Ezessä on vielä vanhanajan tunnelmaa toisin kuin monessa muussa kylässä tai kaupungissa Ranskan rivieralla. Ezen putiikit ovat pieniä, mutta tarjonta on laadukasta ja myynnissä on paljon käsityötuotteita nahkalaukuista hopeakoruihin, vaatteisiin ja sisustustavaroihin. Rihkamaa ei ole laisinkaan. Myös muutama taidegalleria löytyy. Taulujen aiheet on poimittu Välimerellisistä maisemista.

Hinnat ovat Ezen putiikeissa edullisempia kuin esimerkiksi Nizzassa tai superkalliissa Cannesissa. Juttelin tovin paikallisen laukkumyyjän kanssa, joka totesi, että hänen miehensä liikkeessä Nizzassa samat tuotteet maksavat joitakin kymppejä enemmän.

Hotel Chateau de Chevre d´Or, hotellin sisäänkäyntejä
Hotel in Eze

Kävellessämme alas parkkipaikkaa kohti huomasin, että Ezen aasit olivat liikekannalla. Niitä oltiin viemässä ilmeisesti iltatoimille. Halusin ottaa vielä kuvia aaseista, joten kipitin niiden perään ystäväni kanssa. Ranskalainen Kollini oli ostamassa postikortteja ja ihmetteli, minne me juoksemme kamalalla kiireellä.

Alhaalla oli myös pari korskeaa Ferraria ja ihmiset parveilivat niiden ympärillä ottaen kuvia. Minä sen sijaan rynnin aasien luokse ja napsin niistä kuvia kuin pahainen paparazzi. Hieno menopeli se aasikin on! Ja paljon söpömpi kuin mikään Ferrari.

Yhteen otokseen tuli hauska vastakohta, tulipuna-Ferrari ja aasit. Kummalla matkaisit mieluummin? ;)

Punainen Ferrari ja Ezen aasit
Red Ferrari and Eze donkeys

Aasit Ezen maisemissa
Donkeys in Eze sceneries

Komeita Ferrareita, Lamborghineja ja Rolls Royceja lipui vastaan jatkuvalla syötöllä! Ihmettelin ensin, mitä ihmettä Ezessä on ihan Monaco-meininki, mutta alueen kerma oli liikekannalla tietenkin F1-kisojen takia.

Monaco on niin pieni, ettei siellä kisojen aikaan mahdu kuin kääntymään, kun keskuskadut on suljettu toimittamaan ajorataa. Ökytyypit kruisailivat katsastamassa näemmä muitakin näkymiä. Nuo pari punaista Ferraria näyttivät olevan Venäjän kilvillä. Venäläisiä uusrikkaita asuu Monacossa paljon.

Monaco on ihan Ezen kulmilla, joten päätimme tehdä siellä pikapyrähdyksen pitkästä aikaa. Tämä oli virheliike, sillä ikäväksemme havaitsimme Monacossa, että viikonlopun F1-kilpailut olivat tuoneet paikalle jumalattomasti porukkaa, ja tiet olivat tietenkin ihan tukossa.

Matelimme ruuhkassa eteenpäin ja manasimme kisoja. Tai no en toki kiellä, etteikö olisi mukava bongata julkimoita, heh, mutta autossa ja pakokaasuissa istuminen ei kiinnosta pidemmän päälle. Niinpä käänsimme nenät kohti Nizzaan ja veimme ystäväni sinne hotellille.

Ranskan riviera on siitä kiva paikka, että välimatkat ovat lyhyet. Jos matkaat esimerkiksi Nizzaan, kuten useat suomalaiset, pääset helposti bussilla Ezeen. (Junia sinne ei kulje, koska kylä on tosiaan korkealla kukkulalla.) Busseja kulkee ainakin kerran tunnissa ja matka kestää 40 minuuttia.

Nizzasta pääsee helposti junalla Monacoon, matka kestää vain 20 minuuttia. Lipu ostetaan ensin tiskiltä tai automaatista ja leimataan portilla lippulaitteessa ennen laiturille menoa. Alle 25-vuotiaat pääsevät opiskelijahinnalla.

Olen ollut aiemmin kolme kertaa Ranskan rivieralla. Muistan vieläkin ekan keikan, se oli tyttöjen kanssa joskus vuosia sitten. Asuimme nuhjuisessa ja halvassa hotellissa ihan Nizzan juna-aseman vieressä, koska tarkoitus oli matkata helposti paikasta toiseen. Suunnitelma toteutui erinomaisesti ja näimme rivieraa paljon. Jo junamatka on elämys, koska reitti kulkee Välimeren rantaa pitkin.

Kävimme Cannesissa ottamassa aurinkoa ja shoppaamassa, Monacossa bailaamassa. Tulimme takaisin Nizzaan aamun ensimmäisellä junalla, se lähti ainakin tuolloin klo 05:20. Tulee hauskoja seikkailuja mieleen ;D

Monaco on muuten todella turvallinen paikka myös yökulkijalle. Yökerhoihin pääsee ilmaiseksi, mutta varaudu pulittamaan lasillisesta jopa 40 euroa tai enemmän! Jos haluat bongata hienoja autoja, asetu Kasinon eteen baarin terassille. Vastapäisessä Hotel de Parisissa on kiva pianobaari ja kansainvälinen tunnelma.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Ranskan rivierasta? Oletko uskaltautunut matkaamaan omin päin junalla muihin kaupunkeihin?

Tässä vielä sitä silmäniloa autokauneudesta pitäville:

Viininpunainen urheiluauto. Aikas räyheä menopeli!
Beautiful sportscar.

Musta Ferrari Ezen parkkipaikalla
Black Ferrari in Eze parking area

Tässä moottorissa taitaa olla aika monta hevosvoimaa!
Boy, this engine must have kick!



Last Saturday we enjoyed of French riviera with my Finnish friend. She was visiting Nice which is very close, only 40 minutes with a bus. I wanted to introduce my favourite place from Côte d´Azur (= skyblue coast) for her: Eze Village. It´s the most charming, pictoresque and unique place in the area.

View is absolutely fabulous and you have to go up to the cactus garden to see full view to the Mediterranian, it´s really awesome! Ticket  is five euros.

We ate in the restaurant Le nid d´Aigle. If your French is not so good, they speak well English here. Menu was 25 euros and we tasted snails for the starters. They are delicious! Be wild and taste this French delicacy :)

In the lovely small boutiques you can find handmade bags, decorations, jewellery and also art. Prices are lower than in Nice or in totally expensive Cannes.

Be ready to climb because the streets are really steeps and there are lots of stairs. But as you see from the photos, excercice is forth of it: sceneries are really romantic and beautiful.

In Eze Village there are two furry-eared helpers: the donkeys! There are only pedestrian streets up there so hotel guests sometimes need donkeys to carry their things. There are two fantastic hotels on upper part of Eze.

I was wondering why there are so many Ferraris around down there, it started to be almost like in nearby Monaco. But then my friend remembered that the famous F1 competition is this weekend in Monaco. The bold and the beautiful were taking rides also to Eze.

We wanted to be glamourous too so we drove to Monaco but noticed there that was totally too crowded. No way of getting ahead with the car! Half of the city center is closed from the cars for the games. We turned and drove to Nice to take my friend there to her hotel.

Well, we a got a glimpse of glamour via those fancy Ferraris although I prefer cute donkies ;)

I have been in French riviera three times before. First time was with my girlfriends and we lived in a small and lousy hotel just next to Nice train station. We traveled a lot around by train, to Cannes and Monaco. We partied in Monaco night clubs and came back with the earliest train (departure used to be 05:20). Monaco is a very safe place also in the night time. There is free entrance to the night clubs but notice that the drinks are really horribly expensive!

It was a funny trip and we saw a lot! Already train trip is wonderful because it goes next to Mediterranian Sea.

What kind of experiences You have from traveling in French riviera? Have you taken a train and seen the coast better, what about your favourite places?