maanantai 31. lokakuuta 2011

Kupolikiipeilyä Vatikaanissa

Viime kirjeessä kerroin visiitistä Pietarinkirkkoon. Nyt kiivetään ylös kirkon kupoliin!

Kupoliin pääsee jonottamalla ensin normaalitapaan Pietarinkirkkoon. Kirkon oikealla puolella on oma pienempi jono, mistä pääsee lippukassalle ja sieltä hissille. Hissi kannattaa todella ottaa, hinnan ero ei ole kuin kaksi euroa ja koko matkan kävely olisi ihan kamalaa (huomaat myöhemmin miksi...). Kupolivierailu hissimatkalla maksaa seitsemän euroa.

Ylhäältä kupolin parvelta havaitsee hyvin, kuinka suuresta kirkosta on kysymys. Alhaalla olevat ihmiset ovat kuin pieniä muurahaisia. Tässä tiirailen alttarin tapahtumia suojaverkon läpi.


Pietarinkirkon kupolin parvella
St Peter´s Basilica´s balcony


Minulla kävi tuuri, alhaalla oli juuri alkamassa jumalanpalvelus. Italiankielinen liturgia ja kaunis musiikki kaikuivat kiehtovasti tuossa avarassa tilassa, kun kirkonmiehet asettuivat paikoilleen alttarin ympärille. Oma haasteensa oli ottaa kuvia mokoman kanaverkon läpi. Olin ottanut Vatikaanireissulle lainaksi Kollin kameran ja sillä saa onneksi mainioita zoomauksia.


Kirkonmiehet asettuvat paikoilleen jumalanpalvelukseen
Church-men coming to the altar in Vatican´s St Peter´s Basilica


Yksi venäläinen neitokainen herätti kauhunsekaista hupia: tytsy oli valinnut Vatikaanireissulle, hmm, ei-nyt-ihan-kätevimmät kengät...


Varoittava esimerkki: älä laita tällaisia kenkiä Pietarinkirkon kupolireissulle ;D
Warning example: don´t put these kind of shoes to visit St Peter´s Basilica´s cupola ;D


Ymmärrätte kyllä pian tämän järkyttymisen syyn, kunhan pääsette mukanani kohti kupolin huippua ja pidätte mielessä nuo killerikorkkarit... Olen käynyt kupolissa kerran aiemmin ja se urheilusuoritus säilyy muistissa vallan mainiosti!

Kupolin parvea kiertää kaunis mosaiikkikoristelu. Sitä on kiintoisaa tarkastella läheltä, mutta pelkään joidenkin turistien mielenkiinnon koituvan vielä mosaiikkien kohtaloksi. Nimittäin yllättävän moni lääppi niitä käsillään. Kiehtoviahan ne toki ovat, mutta järki hoi: jos tuhannet ihmiset käyvät hiplaamassa mosaiikkia vuosittain, taideteos vaurioituu!


Ei saa hiplata enkeleitä!
Don´t touch the angels!

Kattoterassilta avautuu hieno näkymä. Kirkon reunaa koristavat veistokset tervehtivät Vatikaania majesteetillisen arvokkaasti:


Jylhät veistokset Pietarinkirkon katolla
Majestetic statues on the roof-top of St Peter´s Basilica




Sitten oli aika ryhtyä päivän todelliseen koetukseen eli kupolin valloitukseen! Tuonne ihan ylös olisi siis mentävä. Ei näytä hirmuhurjalta tässä, kun mittasuhteet huijaavat, mutta odottakaapas...


Määränpää kohoaa edessä: kupolin huippu
End of the visit is up there: cupola´s top



Nyt ei pääse hissillä enää ylemmäksi, vaan huipulle pitää selviytyä apostolin kyydillä. En suosittele urakkaa vähääkään jalkavaivaisille, huonokuntoisille, ahtaanpaikankammoisille tai todella isokokoisille: kapuaminen on kova työ jo normikuntoiselle turistille ja käytävät ovat paikoitellen klaustrofobisen ahtaita.

En hoksannut tullessa, että vettä voi ostaa tuossa kuvassa oikealla olevasta baarista. Siellä ei myydä pulloja, vesi pitää juoda lasista paikan päällä. Suosittelen tähän väliin virkistyksen hakemista.

Mutta nyt lähdetään kiipeämään!

Alla tuo oikeanpuoleinen kuva ei ole muuten vinossa, vaan käytävä on todella noin kallellaan. Matkalaisen pitää kulkea itse vinossa. Portaissa ei pääse oikein ohittelemaan, mutta joissakin kohdin reitin varrella on ikkuna-aukkoja, jonne väsähtäneimmät voivat pysähtyä hetkeksi lepäämään ja päästää nopeammat ohitse.


Pietarinkirkon kupolin ylöspäin vievät portaat
St Peter´s Basilica´s stairs going up

Vaikka tällöin oli jo syyskuun puoliväli, sää oli vielä järjettömän kuuma! Sisällä kupolissa asteita oli varmaan kolmekymmentä. Voitte siis kuvitella sen puhinan ja hikikarpaloiden määrän, joita näissä tunneleissa vuodatettiin. Ja tosiaan, kaikki vesipullot on jätetty jo aikapäiviä sitten kirkon edustan turvatarkastukseen.

Portaat eivät tunnu loppuvan koskaan. Kuvassa vasemmalla olevissa portaissa sai nostella koipia tosissaan ja viimeisin suoritus lähestyi jo keskiajan eksotiikkaa: kapeaakin kapeammat kierreportaat ja tukena ylhäältä roikkuva köysi, heh heh!


Hitaasti kohti kupolin huippua...
Slowly reaching the top of the cupola...


Jos sinulla on mahdollisuus lähteä tälle porrasmaratonille, palkinto on vaivan arvoinen: ylhäältä avautuu mitä huikein maisema yli Pietarinkirkon aukion ja Rooman.


Upea maisema Vatikaanin ja Rooman yli
Gorgeous scenery over Vatican and Rome

Rooman keskustaa zoomattuna
Rome city center

Toiselta puolelta näkee Vatikaanin puutarhoihin. Sinne järjestetään organisoituja kierroksia ryhmille (varaus hyvissä ajoin etukäteen!). Vatikaanin hallintopalatsi on hulppea rakennus:


Vatikaanin hallintopalatsi
Palace of governorate of Vatican


Niin ja se venäläinen tytsy niissä korkkareissaan muuten selviytyi hengissä huipulle asti, hoh. Ihmettelen vaan, missä kunnossa neidin jalkaterät mahtoivat olla päivän päätyttyä... Respektit hänelle.

Tässä sitä ollaan Vatikaanin huipulla, jee!


Kulkukatti, Vatikaanin väsynyt mutta onnellinen valloittaja
TravelCat, the tired but happy conqueror of Vatican


Cupola of St Peter´s Basilica in Vatican is really worthwile of seeing. The queue goes along the right side of the entrance to the church. Take the lift, visit with that is only seven euros. And believe me, you will have lots of walking ahead even with the lift trip!

Seeing the altar area from the balcony is beautiful experience. I was lucky to witness the beginning of the liturgy: there was lovely music and church-men walked slowly to their places arount the altar.

In the balcony the wall is full of great mosaics. But I got worried because many tourists were touching them...

Outside on the roof-top there is a bar: since you have left all the liquids behind you to the security check, I recommend to buy a glass of water here (they don´t sell bottles) because climbing up to the top of the cupola is a tough job! The stairs just won´t end... Temperature can be very high inside (mid-September it was close to 30 c, my guess) and the staircase is really narrow and uncomfortable.

But when you finally get to the top of the cupola, you will find the most amazing scenery over Vatican and Rome! The breeze eases the tiredness and you are just overwhelmed with this beautiful city-view you have in front of you.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Vatikaanin Pietarinkirkko

Syksyn harmaus saa sen verran apeaksi, että nyt täytyy tehdä virtuaalimatka kesäiseen Vatikaaniin. En ole kirjoittanut vielä mitään Vatikaanin reissusta, vaikka olin siellä viimeisen Rooman matkan yhteydessä. Juttua ja kuvia piisaa, joten tässä ensimmäinen kolmesta matkakirjeestä.

Tervetuloa Vatikaaniin!


Vatikaanin vartijat
Guards in Vatican

Olen käynyt kerran aiemmin Vatikaanissa ensimmäisellä Rooman reissullani keväällä 2007. Kokemuksesta tiesin, että tulossa on valtavasti kävelyä ja katsomista, joten varasin mukavan repun selkään pikkunaposteltavineen.

Vaatteiksi valitsin kävelylenkkarit, kaprihousut ja kevyen silkkihuivin hartioille: huomioi, ettet todellakaan pääse sisälle kirkkoon, jos sinulla on sortsit tai polvipituinen hame, hiaton paita tai toppi! Tarkistuspiste on ennen sisäänkäyntiä, jossa katsotaan asut ja tarvittaessa käännytetään epäsopivasti pukeutuneet, ihan sama kuinka kauan olet jonottanut. Muistan, kun viimeksi jotkut rouvat väänsivät ihan itkua, mutta ei auttanut.

Et saa myöskään viedä nesteitä sisälle. Toinen tarkistuspiste on kuin lentokentillä liukuhihnoineen ja metallinpaljastimineen ja juomapullot pitää jättää siihen.


Kulkukatti Vatikaanissa patsastelemassa Pietarinkirkon edessä
TravelCat hanging around in Vatican, in front of St. Peter´s Basilica


Pietarinkirkko on huikean kaunis ja valtavan kokoinen; suurin uskonnollinen rakennus maailmassa. Kirkko on vierailun arvoinen jokaiselle jo ihan kulttuuri- ja taidehistoriallisista syistä, vaikkei uskonnollinen olisikaan. Tämä on koko kristillisen maailman tärkein rakennus. Koristelu on yhtä marmorin, värien ja koukerokoristeiden riemujuhlaa. Kirkko on pääosin 1600-luvulta, joten taidehistoriallisesti se edustaa barokin aikakautta.

Pietarinkirkko sisältä, Vatikaani
St. Peter´s Basilica´s interieur, Vatican


Rakentaminen oli monivaiheinen prosessi: se alkoi jo 1500-luvulla arkkitehti Bramanten ohjauksessa ja jatkui Rafaellon kädentyönä ja Bramanten kuoleman jälkeen Michelangelon upeana taidonnäytteenä, tärkeimpänä saavutuksena suuri kupoli.

Tunnetuin veistos on heti oikealle sisällä, Michelangelon Pietà. Sen edessä on aina liuta ihmisiä kuvaamassa tätä eteerisen sykähdyttävää kuvausta Neitsyt Mariasta kuollut Jeesus sylissään.


Michelangelo, Pietà

Kohtaus on ristiinnaulitsemisen jälkeen, jolloin Maria oli iältään tietenkin vanhempi, mutta Michelangelo on halunnut säilyttää Marian ikuisen nuoruuden ja kauneuden: kuin hetkeltä, jolloin hän katsoi lasta sylissään ensimmäisen kerran. Veistosta voi tulkita monella tapaa, mieleen tulee myös, olisiko se jonkinlainen symboli samalla uuden syntymästä; koko kristillisen yhteisön syntymästä Jeesuksen kuoleman kautta.

Interiöörin tärkein suunnittelija oli Bramante, jonka kädenjälkiä on muun muassa sisätilaa hallitseva baldakiini eli alttarikatos. Veistoksen suuruuden tajuaa vasta vieressä seistessä, kirkon ja koristeluiden mittasuhteet ovat valtavat. Takaa hohtaa kuin taivaallinen valo soikeasta ikkunasta. Näin komeana baldakiini kohoaa:





Pietarinkirkossa harhailu on elämys. Suuri tila kätkee kulmauksiinsa mitä hienoimpia taideteoksia ja yksityiskohtia. Kannattaa hiljentyä ja tutkia rauhassa mitä ympäriltä löytyy.


Pietarinkirkkoa sisältä
St. Peter´s Basilica interieur


Pikku-enkelit
Little angels


Aiheesta enemmän kiinnostuneille vielä linkki Vatikaanin virallisille sivuille. Kirkosta pääset muuten myös kupoliin, siitä kerron seuraavassa kirjeessä!

Oma lukunsa Vatikaanissa on Sveitsiläiskaarti. Se piti aikoinaan huolen Euroopan hovien turvallisuudesta, ja sotilaat tunnettiin luotettavuudesta ja osaamisesta. Nykyään ainoa olemassaoleva Sveitsiläiskaarti sijaitsee Vatikaanissa. Nämä Vatikaanin valtion ja Paavin henkilökohtaisesta turvallisuudesta vastaavat sotilaat päivystävät kellon ympäri vartiopaikoillaan Vatikaanin kulmilla. Tämän linkin takana infoa lisää.


Sveitsiläisvartijat työssään
Swiss Guard at work


Koristeellisten, tunnusomaisten vaatteiden on kerrottu olevan Michelangelon käsialaa, mutta tosiasiassa Rafaello vaikutti enemmän niiden syntyyn maalaustaiteensa kautta. Värit ovat Medici-suvun: punaista, sinistä ja keltaista. Uniformuista lisää täällä.

Minulla kävi muikea säkä poistuessani kirkosta, sillä edustalla oli juuri tapahtumassa vahdinvaihto, jota sitähän piti uteliaan Kulkukatin jäädä toki seuraamaan. Huomatkaa nuo veikeät ja koristeelliset pistokeihäät.

Mietin, että on tuokin työ. Omat hermot eivät millään riittäisi seisomaan tuntitolkulla paikoillaan yhdessä pisteessä. Johan siinä tulisi kramppi koipiin... Mutta arvostan todella näiden nuorten miesten sisukkuutta, eikä tähän hommaan pääse kuka tahansa, vain parhaista parhaat.


Sveitsiläiskaartin vahdinvaihto
Swiss soldiers changing the guard


I notice I have not send yet any letters from Vatican although I visited there during my last Rome trip. So the next three letters will be from Vatican. Nice sunny and warm memories in the middle of the grey autumn. :)

St. Peter´s Basilica is magnificient church to experience. If you travel to Rome, you must take a visit also to Vatican, religious or not! St Peter´s is the biggest religious building in the world and there is the Papal Seat. Architecture and interieur decoration is unbelievably beautiful.

Remember to have over-knee dress or pants and a proper shirt or a scarf covering your shoulders! There is the checking point where they turn you back if you are not decently dressed. No matter where do you come from or how long have you queued.

The next checking point is like at the airports and you can not take liquids inside.

You really notice church´s size only when standing inside. In front there is Bramante´s famous baldachin. Church hides many lovely details and florishing Barock decorations.

One of the touching art works inside is Michelangelo´s Pietà, where Virgin Mary is eternally young and beautiful, like in the moment when she was watching baby Jesus for the first time in her arms. Now she is crying for the sorrow of a mother who has lost her child. But at the same time the moment is the beginning of the Christian salvation.

I was lucky when getting out, famous Swiss soldiers were just changing guard outside. Outfit is very colorful and original in its´ design - painter Rafaello has influenced a lot to it via his paintings. Colors come from Medici family. Here two links about Swiss Guard and their uniform for those ones interested.

You can visit also cupola from the church, about that in my next travel letter!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Oodi syksylle

Torinoon on tullut syys: taivas on alakuloisen harmaa ja asteita ulkona +14. Tosin tuo lämpötila tuntuu ilmankosteudesta johtuen kylmemmältä. Patterit ovat viimein alkaneet lämmittää. Jo tässä on kuunneltu lämmityslaitteiden kolinaa ja napsahtelua useampi päivä ja yö... Onneksi tässä meidän toisessa Torinon ajan asunnossa on parempi eristys: ikkunat ja ovet on uusittu eikä tuuli pääse puhaltamaan raoista, kuten kävi meidän vanhassa asunnossa.

Keskustan kävely paljasti, että jouluvalot ovat jo saapuneet katukuvaan. Tosin valot eivät ole vielä päällä, niitä odotellessa...

Syksyn apeus korostuu keskustassa: taivaan harmaus sävyttää koko elämää, kun ei ole kasvillisuutta pehmentämässä asfaltin ja betonin kovuutta. Ja vaikka joen vierusta on puistoa, puut eivät loista syksyn sävyissä. Eteläisemmässä Euroopassa osa puista toki vaihtaa väriä, mutta enemmän ruskeaan tai kupariin. Sama on myös Ranskan Alpeilla, Megèvessä, vaikka luulisi siellä olevan samanmoista puustoa kuin Suomessa.

Pikkuinen ikävä puraisee, kun muistan Tampereen kauniita värejä. Ne ovat tainneet tosin jo lakastua.


Pyhäjärvi nähtynä Pyynikin näköalapaikalta
Pyhäjärvi-lake from the sightseeing place in Pyynikki-forest


Pyynikin metsässä puut leiskuivat mitä ihaninta keltaista ja otin muutamia pirteitä otoksia viikko sitten. Pakko laittaa ne tänne ilostuttamaan! Kirkuvankeltainen luo mahtavan kontrastin taivaan kylmänkuulaalle sinisyydelle.


Kauniin keltaiset puut
Beautiful yellow trees


Pyynikki on tuttu paikka: siellä on tullut samoiltua, hiidettyä, suunnistettua ja lenkkeiltyä pikkutytöstä asti. Puhumattakaan herkkumunkkihetkistä näkötornin kahviossa.


Polku nousee ylemmälle näköalapaikalle Pyynikillä
Path goes to upper sightseeing place in Pyynikki

Viime reissulla tuli lenkkeiltyä taas monta kertaa Pyynikkiä ympäri. Näköalapaikalta avautuu mitä upein maisema Pyhäjärvelle. Siellä ihmettelisi elämää vaikka kuinka kauan, näkymä rauhoittaa mieltä ja asettaa asiat ja oman olemassaolon oikeaan kontekstiin.

Järvi on hallittava kokonaisuus, se luo turvallisuuden tunteen toisin kuin meren käsittämätön laajuus. Ylhäältä katsottuna järvi sulautuu ihmisen mittasuhteisiin ja veden pinnalla tyynesti kelluvat saaret täplittävät hauskasti maisemaa. Näkymässä yhdistyy syvällisyys ja kepeys.


Viikinsaari nähtynä keltaisten lehtien takaa
Viikinsaari-island seen from behind yellow leaves


Syksyn kauneus sykähdyttää kulkijan sydäntä: luonto juhlistaa viimeisen kerran elämisen iloa ennen kuin se vaipuu pitkään lepoon ja ajasta toiseen. Syksy on kesän kuolema ja siinä elää talven odotus, tieto kaiken kuihtumisesta ja pitkistä pimeän kuukausista, joiden takainen kevät tuntuu vielä kaukaiselta haaveelta.

Syksyssä on jotakin hyvin lohdullista: saa kääriytyä lämpimään vilttiin ja nautiskella verkkaisesta olosta villasukat jalassa. Aina ei tarvitse eikä pidä puhkua ja säntäillä, välillä on tarve pysähtyä, olla läsnä tässä hetkessä ja tiedostaa oma pienuutensa osana luonnon kiertokulkua.

Tässä viimeisinä kuvina vielä lenkkipolun oma lempikohta. Kuinka ihanaa onkaan juosta raikkaassa syysilmassa luonnon keskellä, keltaisten puiden vain vilkkuessa ohi ja järven siintäessä levollisena vasemmalla!


Kulkukatin lempikohta Pyynikin lenkkireitillä
TravelCat´s favorite spot in the jogging route at Pyynikki

It´s autumn in Turin: +14c and grey sky. Autumn in South Europe is different than in Finland: in Finland the colors are really strong and beautiful. Lapland is famous for its´ "ruska" period in autumn when tunturi-hills are flaming with red colors.

Also in southern Finland you can experience beautiful colors. Pyynikki-forest is close to the city center and there you can experience nature in its´ best. Bright yellow trees cheer up autumn feelings and admiring Pyhäjärvi-lake is really meditative. When the sky is fresh and cool blue, yellow leaves give a lovely contrast.

I ran again many times in Pyynikki-forest. I love the most the spot where you can see the lake. It´s a pleasure to run in the middle of the nature, feeling the change of the season with its´ brightest colors. At the same time it gives melancholy: autumn means giving up the summer, preparing for the cold winter and realizing that another year is running to its´ end.


Syksyn kalpea aurinko Pyynikin metsässä
Pale sun in autumn afternoon in Pyynikki forest

torstai 20. lokakuuta 2011

Paluu Torinoon ja teoria italialaisista miehistä ;)

Torinosta taas tärähtää! Kotona ollaan ja takana runsas kaksi viikkoa Suomi-oleilua, perhettä, ystäviä, lempipaikkoja ja telkan töllötystä. Saavuin takaisin tiistai-iltana ja olo on ollut haikea. Äiti oli saattamassa bussille ja onneksi tällä kertaa säästyttiin pahemmilta kyyneleiltä, koska joulu on tulossa ja minä myös!

Kokeilin ensimmäistä kertaa Bergamon kentältä omin päin paluuta. Se sujui suht mallikkaasti. Kentän edestä lähti Milanon päärautatieasemalle bussi ja siellä ei tarvinnut odotella kauaa Torinoon matkaavaa junaa. Ryanair - tuttavallisesti Raikku - on siitä kätevä, että pääsen matkaan suoraan Tampereelta, ei tarvi kyssyttää kasseineen ensin pitkää matkaa Helsinki-Vantaalle. Ja ovathan nuo Raikun hinnat tosi edulliset.

Vasta tänään pääsin oikeastaan taas paikallisen elämän ytimeen. Minulta vie aina hetken, että sulatan Suomi-reissun kokemukset ja nielen ikävän. Se on tätä ulkosuomalaisen painolastia, mikä kulkee tahtomatta aina mukana.


Piazza Vittorio Veneto iltavalaistuksessa. Taustalla Torinon maamerkki Mole Antonelliana.
Piazza Vittorio Veneto by evening. Behind Turin´s landmark Mole Antonelliana.

Tänä iltana päätin heittää melankolian menemään maistuvan jäätelön muodossa. En tosiaan viitsi panostaa pelkkää iltakävelyä varten, joten vain sutaisin rasvaisen lettini nutturalle ja toivoin, ettei meikitön naamataulu kiillä ihan hirveästi.

Gromin stracciatella-crema di Grom oli suussasulava yhdistelmä, kiertelin jätski kädessä piazza San Carlon kautta via Romalle ja sieltä takaisin kotiin päin nautiskellen italialaisesta herkusta.

Piazza Carlo Alberton viereisessä kauppagalleriassa viereeni lyöttäytyi paikallinen miekkonen. "Ciao! Come va?" Olin jotenkin vielä niin suomalaisen vaatimattomassa ja viipyilevässä mielentilassa, että moinen reippaus alkoi ihan naurattaa. Ei ollut epäilystäkään: olin Italiassa, heh! Vastasin englanniksi, mutta mies ei mennyt puihin lainkaan. Seuraavaksi mies ihasteli minulle, kuinka kaunis ilta onkaan. Tyyppi esitteli itsensä Flavioksi ja kätteli. Flavio taisi kuitenkin huomata huvittuneisuuteni, koska katosi takavasemmalle, kun jatkoin muina kissoina näyteikkunan tutkailua.

Samalla ajattelin, että tässä taas tuli todistettua yksi epävirallinen teoriani italialaisista miehistä: mitä törkeämmän näköisenä on liikkeellä sitä enemmän saa huomiota osakseen. Ai miten niin? No siksi, että näin on tapahtunut ennenkin. Ja sitten harvoin, kun olen tuhottomassa tällingissä, ei juuri kukaan tule likelle.

Varsinkin lenkkireissuilla tulee treffipyyntöjä. On lenkkeilty ohi tai vierellä ja huudeltu ciaota tai jotain ulkonäköäni arvioivaa kommenttia, on vihellelty tai tööttäilty autosta, ja kerran yksi innokas polkupyöräili vierelläni jonkun matkaa eikä meinannut millään ymmärtää, etten halua lähteä kahville.

Niin, mikä kumma kiehtoo naisessa, joka on lenkkivermeissä, hiukset märkinä, naama punainen kuin paloauto ja haisee hielle?!

Kerran myös sain viheltelyjä ja huutelua osakseni, kun odottelin paikallista Suomi-ystävääni piazza Vittorio Veneton kulmalla nappaamaan minut kyytiin. Olimme menossa talleille ja päälläni oli lenkkarit, lahkeesta rikkonaiset vanhat jazz-pökät, päällä XXL-kokoinen T-paita ja selässä reppu. Uuuh, tosi seksyä! ;D

Ensimmäisen Torinon vuoteni aikana sattui hauskin juttu. Olin lenkillä Po-joen rantaa pitkin, puiston päässä pysähdyin venyttelemään. Luokseni saapui siisti pukumies salkku kädessään. Hän alkoi puhua englantia ja kertoi tiedustelevan näköisenä, että on hieman eksyksissä. Totta kai olin valmis auttamaan. No, eipä mitään, kävi nimittäin ilmi, että hän oli eksyksissä minut nähtyään! "Nuo siniset silmät! Vaaleutesi loisti jo kaukaa kuin valo enkä voinut muuta kuin tulla luoksesi." Buah...

Olin tuolloin niin hölmistynyt, etten osannut edes revetä nauramaan. Hän ehdotti kahveja ja sanoin diplomaattisesti, etten lähde eikä aviomiehenikään taitaisi tykätä ideasta (vink, vink!). Tämä italialainen pelimies vastasi siihen sukkelaan, "Ei kerrota" ja sanomaa vahvistaakseen veti eleellään kuin vetskarin suunsa eteen.

Siinä vaiheessa tämä Katti alkoi jo ärhäköityä moisesta röyhkeydestä! Pidin pienen puhuttelun suomalaisen vaimon kunniasta. Tein lähtöä eteenpäin, mutta mies vaan yritti tunkea käyntikorttiaan käteeni. Ei hyvää päivää, mistä näitä tulee! Kyllä teki mieli tintata tuota Casanovaa.

Teoriani mukaan naturelli ulkomaalainen nainen herättää mielenkiintoa erilaisuudellaan, koska italialaiset daamit ovat lähes poikkeuksetta mielettömällä pakkelikerroksella tuunattuja. Ja ehkä luonnollinen typy vaikuttaa helpommin lähestyttävältä ja kiltimmältä tapaukselta kuin pelottava harpyija villissä sotamaalauksessaan, hih.

***

I´m back in Turin. It was sad to leave Finland, my family and friends but that I have to bare. Being expatriate gives always heartache where ever you are.

Today I wanted to eat some tasty ice cream and have a walk in the city center. I went to gelateria Grom and then walked around with my ice cream around piazzas and via Roma.

Italian men can be hilarious: they are SO flirty! I have an onofficial theory about them: the more horrible you look, the more interested they become. That´s true! If I have lots of make-up and a killer look, nobody dares to come to talk but if I´m jogging and smelling like sweat plus having wet hair and red face men are often whistling and asking for coffee. Maybe natural woman looks less dangerous, Italian ladies wear normally lots of make-up and very showy outfits.

This evening I didn´t care if I look not-that-tidy for an evening walk. I had greasy hair and no make-up so my face was shining. But surprise, surprise! One guy came to talk to be in shopping gallery. "Ciao, come va?" and then started to admire the beautiful evening. Haa haa, these guys are totally descendants of Casanova! I was still so much in Finnish silent and modest mood that this type of flirting felt so weird and started to make me laugh. This Flavio left me alone when noticed I´m more interested of shop windows than of him.

One of the funniest situation happened in my first year in here. I was jogging and looking totally fabulous (NOOOT) when some neat looking guy in a suit came to me. He told me he is lost. Of course I wanted to help him. But then I found out that he was lost because of me! Oh no... "Your blue eyes! Your blonde hair shine like a light and I could not help myself but to come to you." (From where they invent these one-liners?!)

He asked me for a coffee but I explained n diplomatic way that I don´t want to come and my husband wouldn´t like it either. When Finnish guy would have stopped, this guy only continued: "Let´s not tell him!" and made a zipper movement in front of his mouth. I started to be really angry for this kind of rudeness and I gave him a short lecture about decency of a Finnish wife.

Haa haa, Italian style of being straight-forward and flirty gives awkward and funny moments. ;D

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Syysaurinkoa ja merimaisemaa Helsingistä

Helsinki mereltä: Suurkirkko, Uspenskin katedraali ja jylhät Ruotsin laivat
Helsinki seen from the sea: Dome on the left, Orthodox Dome in the middle and two massive boats


Helsingin reissu oli antoisa, mielenkiintoinen ja väsyttävä ;)

Ihan koko aikaa en kameran kanssa kulkenut, kun tapasin ystäviä ja pörrättiin yöhulinoissa kahtena iltana. Kyllä taas huomaa, ettei vanhempana jaksa samaan malliin kuin joskus parikymppisenä - nyt valvomisesta toipuminen vie jotain kolme päivää - kääk!

Heti perjantaina kävin katsomassa kehumani Akseli Gallen-Kallela -näyttelyn ja hienohan se oli, suosittelen! On muuten suuri juttu Suomelle saada meikäläisten taidehistoriaa esille legendaariseen Musée d´Orsayhin Pariisiin! Ja sieltä näyttelyn matka jatkuu Düsseldorfiin, jonka museo on myös suuri ja tärkeä. Tennispalatsin museon ykköskerros on varattu Tretjakovin gallerian modernille taiteelle - upeita teoksia ja varsinainen venäläinen värikimara vastapainoksi naturalistiselle Gallen-Kallelalle.


Purjeveneitä ja merenrantaa kulkeva kävelytie
Sailing boats and the walking path next to the sea


Kävin moikkaamassa muun muassa entistä pomoa, oli huippuhauskaa nähdä pitkästä aikaa, ja Kruununhaassa vierailin entisen vuokraemännän luona. Joskus aikoinani opiskellessani Helsingissä asuin hänen luonaan alivuokralaisena. Talviaikaan toimin samalla asunnonvahtina, kun rouva oli Espanjassa. Ah, vanhoja muistoja! Olemme pitäneet yhteyttä ja käyn visiitillä aina Helsingissä käydessäni, olihan tuo mukava rouva vähän kuin varaäiti tuolloin nuorelle opiskelijalle. :)


Pikkuveneitä
Little boats


Sunnuntaina lähdin ystäväni kanssa kauniin sään kunniaksi kävelylle merenrantaan. Ilma oli auringossa mukavan lämmin ja ihmiset kahvittelivat vielä terasseilla. Eirasta Kaivohuoneen rantaan kulkevalla välillä on kyllä niin upeita pytinkejä, että ei voi kuin ihastella. Opiskeluaikoina tuli usein käveltyä merenrantaa pitkin. Samalla saa annoksen luontoa ja arkkitehtuurin kauneutta.


Komea talo Kaivopuiston kulmalla
Gorgeous building near Kaivopuisto park


Viimeksi kävin Helsingissä useita kuukausia sitten. Silloin tätä alla olevaa kahvilaa vasta rakennettiin. Nyt näin viimein valmiin paikan ja hienohan siitä on tullut. Ystäväni mukaan Mattolaituri on Helsingin suosituimpia terasseja kesäaikaan, koska siihen paistaa ilta-aurinko pisimpään. Terassipaikkoja on myös kahvilan katolla ja edustalla on merelle päin suunnattuja lepotuoleja. Mainio idea ja upea maisema! Vaikea arvata, kuka todellakin aikoo suunnata tänne ensi kesänä...


Kahvila Mattolaituri - Café Mattolaituri (= carpet dock)
Finns wash carpets in the summertime in the water, the washing point is just next to this café


Kahvila Ursulassa on käyty usein ystävien kanssa. Sieltä saa monipuolista purtavaa ja kaffepaikka on ihanteellinen laiskan sunnuntain viettäjälle. Kuten kuvasta näkyy, lokakuun kylmyys ei ollut vielä iskenyt Helsingin rantaan ja ulkona istui useita sunnuntaiseikkailijoita.


Kahvila Ursula
Café Ursula

Helsingin edusta on kaunis. Rakastan pieniä luotoja ja saaria, veden liplatusta ja vanhan ajan puurakennuksia. Syysaurinko paistoi auliisti ja hehkutti kellastuneet lehdet entistä upeampaan väriloistoon. Viereinen, hektinen keskus saa vastapainoa seesteisestä merimaisemasta ja taivaansinessä kaartelevista lokeista.


Auringossa kylpevät syysvärit ja saaren kaunis puutalo
Lovely autumn colors and beautiful wooden house on the small island


Suomenlinna on mahtava kohde. On ainutlaatuista omata tällainen hieno kulttuurihistoriallinen paikka modernin kaupungin tuntumassa, siellä ihan siirtyy menneeseen aikaan. Viime visiitistäni on jo yli vuosi aikaa. Ostimme silloin eväät ja natustimme niitä Suomenlinnan kallioilla Ensi kesänä voisi käydä saarella uudestaan.

On vaan sääli, ettei kaikkea aina ehdi tekemään. Suomen reissuni ovat viikosta kahteen, mutta kun pääkohde on Tampere ja haluan viettää aikaa vanhempien kanssa ja lisäksi on paljon ystäviä tavattavana, ei joka paikkaan yksinkertaisesti kerkiä. Tämä on näitä ulkosuomalaisen kiroja: omasta kotimaasta eikä kamujen seurasta ehdi enää nauttimaan täysillä, ja sitten tuntee aina huonoa omaatuntoa, kun ei ehdi kaikkia ystäviä ja sukulaisia moikkaamaan.


Lokkeja kivellä Suomenlinnan edustalla
Seagulls on the rock in front of Suomenlinna fortification


Tässä vielä viimeinen ihastuttava merikuva. Sopivasti edustalle ilmestyi tuo iso purjevene Suomen lippuineen. Sinivalkoisia tunnelmia!


Iso purjevene ja Suomenlinna
Big sailing boat and Suomenlinna island


I had nice and busy weekend in Helsinki. I went to see Akseli Gallen-Kallela exhibition and loved it. It is great to have this expo in Paris, Musée d´Orsay and later in Düsseldorf next year! What a priviledge for introducing Finnish art history and important part of our culture abroad in such big museums.

I visited my ex-boss and had a nice chat. I went to see also my land-lady. I used to live in her flat in Kruununhaka when I studied in Helsinki University.

We had fun with my friends and went to see nightlife on both evenings. Have to say that now when I´m older, recovering time takes sooo long time! ;)

On Sunday we had a walk on the shore. There goes a path and you can admire at the same time gorgeous old buildings and wonderful nature: blue sea, small islands and autumn colored trees. Really a pleasure!

Café Ursula is a very popular place, I go there often when I am in Helsinki. New and trendy place is café Mattolaituri: it is just next to carpet washing point. (Yeah, Finns really wash their carpets outside in the summertime!) On summer evening the sun shines longest to this terrace and you can take place also from the roof. I have definitely to test it in next summer.

White and blue feelings with these Finnish colours, enjoy of the sea pictures.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Syysvärejä Tampereen kulmilta

Istuksin tällä kertaa junassa matkalla Helsinkiin ystäviä tapaamaan! Ja vihdoin pääsin nettiinkin. On hieman harmittanut kotosalla, kun nettiyhteys ei ole pelannut, kuten aiemmin. Mutta onhan täällä toki nyt muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä, heh. Tähän kirjoittamiseen jää vaan koukkuun enkä haluaisi jättää kovin pitkiä pausseja bloggailuun.

Olen viettänyt paljon aikaa vanhempien kanssa ja käynyt Pispalassa lapsuudenmaisemia ihastelemassa. Tässä pari kaunista otosta. Ensimmäisenä näkymä Pyhäjärvelle. Tämä on sieluni maisema, koska koko lapsuuteni olen tätä näkymää katsellut.


Pyhäjärvi, Pispala
Pyhäjärvi-lake, Pispala. Autumn in Tampere

Tässä yksi Pispalan lukuisista mäistä ja portaista. Kympin päätepysäkiltä alas Lauri Viidan museon suuntaan.


Portaat ja syksyn lehtiä Pispalassa
Stairs and autumn leaves at Pispala


Täällä on aivan ihastuttavat syysvärit! Tällä hetkellä paistelee aurinko ja nuo junan ikkunan takana vilahtelevat puut oikein hehkuvat keltaisena.

Helsingissä menen katsomaan ensimmäiseksi Tennispalatsiin Akseli Gallen-Kallelan näyttelyn, se kiinnostaa kovasti ja on minulle kovin tuttu aihe. Mielenkiintoista nähdä, miten näyttely on toteutettu kahden eri kansainvälisen kuraattorin voimin. Näkökulma on varmasti erilainen kuin supisuomalaisen kuraattorin. Tätä klikkaamalla pääsee tutustumaan enemmän. Näyttelyhän jatkaa ensi vuoden puolella Musée d´Orsayhin Pariisiin ja sitten Düsseldorfiin.

Akseli Gallen-Kallelan aika ja aikalaisten tuotokset kiinnostavat, koska siihen aikaan luotiin Suomen kulttuuria kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien voimin Sitä ennen suomalaista kulttuuria ei oikeastaan tiedostettu; mitä se on ja miten se ilmenee. Gallen-Kallela antoi kasvot esimerkiksi Kalevalalle ja juuri hänen aiheitaan pidetään niin sanottuina oikeina Kalevala-maalauksina.

Mutta mennäänpä vielä pari päivää taaksepäin ja Kangasalan kulmille. Olin siellä rakkaan ystäväni luona visiitillä ja ulkoilimme kummipojan kanssa. Paikka on todella keskellä maaseutua: ympärillä peltoa ja vanhoja maataloja, romanttista!


Vanhaa muuria ja keltaisia lehtiä
Old stone wall and yellow leaves

Kylän muodostaa hiekkatie ja sen varrella olevat talot. Viehättävänä yksityiskohtana vaikkapa tämä ikivanha maitolaituri:

Vanha maitolaituri
Old cabin for milk

Mentiin naapuriin katsomaan lampaita. Kummipoika oli ihan innoissaan, vähäisellä sanavarastolla onnistuu jo hienosti "lampaita kattoon, lampaita kattoon!". Otettiin hapankorppuja mukaan lampaiden rouskutettavaksi, tosin kummipoika nakersi itsekin eväistä :)

Pikkupoju ei pelkää lampaita yhtään. Nuo isot villakerät juoksivat meidän luokse heti, kun tulimme aidan viereen. Tiesivät jo, että on jotain syömistä tiedossa. Kummipoika syötti rohkeasti lampaita ja kaikki saivat oman hapankorpun.

Lampaat juoksevat meidän luo
Sheep running towards us

Lampaat olisivat syöneet enemmäkin, mutta jäivät sentään vähäksi aikaa rapsuteltaviksi. Ovat varsin söpöjä otuksia!

Lampaille hapankorppua
Bread for the sheep

Tässä meinataan antaa pusua kesyimmälle villaturkille. On tuo vaan hellyttävä syysmies tuo minun kummipoika! Kamalaa aina olla pitkiä aikoja pois, kun poju ehtii hujahtaa sillä välin. Mutta yhtä lailla me leikittiin ja riekuttiin nyt yhdessä, ihan kuin taukoa ei olisi ollutkaan :)


Pusu lampaalle!
Kiss for the sheep

Meillä oli kiva kävelyretki maaseudun rauhassa. Puhdasta ilmaa on mahtava hengittää ja maalla kuulee luonnon äänetkin eri tavalla kuin kaupungin kulmilla. Kun aurinko paistaa ja syysvärit loistavat ympärillä, mikäs sen kauniimpaa.

***

I´m in the train traveling to Helsinki to see my friends and one interesting exhibition: Akseli Gallen-Kallela paintings. He is regarded as Finland´s national artist. Finland´s moderdism was far away from the other movements in Europe but it was the time build up our cultur via music, poetry, literature and art: to tell what IS Finnish culture. We are such a young country and Gallen-Kallela became important by depicting real Finnish culture and people. Here the link.

Here are fabulous autumn colors! First photos are from Pispala, the area of Tampere where I grew up. Those landscapes are together the scerery of my soul.

Other photos are taken from near Kangasala. I visited my friend and saw my dear little god-son after a long while. He is such a funny and cute fellow!

We had a walk outside in the fresh air. The sun was shining nicely. The place is really in the middle of the Finnish countryside: fields and old farmhouses, one sandy road between. Some lovely details like the old milk cabin. We went to see the sheep. My god-son was delighted, he likes to feed some bread to these big furry sheep.

Enjoy of the beautiful autumn sceneries!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Suomimenot ja kirjetaukoa

Tadaa! Täällä ollaan laskeuduttu Suomeen, saavuin sunnuntaina! Meni torin hilkulle, sillä meinasin myöhästyä koneesta. Torinon ja Milanon välisellä valtatiellä oli joku kamala onettomuus ja liikenne poikki. Olen muutenkin sellainen matkastressaaja, että tuollaiset lisäongelmat aiheuttavat sydämentykytystä. Ja hirmuista ajatella mitä joillekin ihmisille siinä rytäkässä oli tapahtunut :-/

Pääsimme sivutielle jossakin välissä ja myöhemmin takaisin moottoritielle ja koneeseenkin ehdin onneksi.

Tampereella olen jo ehtinyt pyöriä ystävien kanssa ja tietenkin viettää aikaa vanhempien kanssa. Piti jo aiemmin tulla laitteleen kuulumisia, mutta enpäs sitten päässytkään nettiin. Nyt olen Kangasalla ystävän luona ja saan laitettua jotain pientä kuulumista.

Hassua olla Suomessa, kun viime visiitistä on viisi kuukautta. Huh, miten pitkä aika! Täällä on keltaisia ja oransseja lehtiä ja syksyinen keli. Mietin lähtiessä onko talvitakki liikaa. Siinä Pirkkalan lentokentän edessä bussia odotellessa oli kyllä semmoinen viima, että ei kaduttanut villakangastakki yhtään! Iso muutos, kun Torinossa oli reippaasti päälle kaksikymmentä astetta tässä viime päivinä.

Mutta ihanaa olla vanhempien ja ystävien kanssa! Ja nyt saa pälättää suomea mielin määrin ;)

Iloisia ja pirteitä syyspäiviä kaikille! Yritän päästä nettiin taas jossakin välissä, jos kuviakin saisi laitettua...

**

I am in Finland! After a looong while. It´s great to see my parents and my dearest friends. And here is really beautiful at the moment: lots of yellow, orange colours in the trees.

The trip was a bit dramatic: it was close that I missed my plane! There was a horrible accident on the highway between Turin and Milan. Gladly we could drive to the other route and got back later to the highway - but it took time and I had to run a bit at the airport.

But happily here and enjoying of the autumn.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...