Como-järvi

Viime viikot ovat kuluneet hieman hitaalla. Olen ollut kipeänä ja netinkin kanssa ollut hankaluuksia. Mutta nyt pääsen viimein kertoilemaan toukokuun alkupuolen reissusta Comolle. Eihän niin ihanaa paikkaa sovi sivuuttaa matkakirjeistä!

Olin ekaa kertaa Comolla ja olisin kyllä viipynyt pidempäänkin kuin vain kaksi päivää. Mutta siinäkin ajassa ehti nähdä hyvin aluetta, kun oli auto alla. Sää suosi ainoastaan ekana päivänä, toisena sateli välillä, mutta eipä haitannut menoa.

Maisema Comolta
Scenery from lake-Como

Oi kuinka rakastanakaan noita jyrkkiä rinteitä, niillä keikkuvia vanhoja tyylitaloja ja oliivipuita ja sypressejä. Tuossa yläkuvassa ollaan vasta matkalla kohteeseen. Pysähdyimme tien varteen, kun tuollainen postikorttimaisema oli kerrassaan pakko tallentaa kameralla.

Maisemissa on jotain välimerellistä, vaikka tunnelma on vielä voimakkaampi toisella järvellä, Gardalla. Comon ympäristö on ns. kylmempi: pohjoisempaa kasvillisuutta ja puustoa, esim paljon mäntypuita. Mutta oi sitä kukkien hehkua! Toukokuun alku on parasta aikaa, jos mielii ihailla kukkia eri väreissään järven laitamilla.

Menaggio, tyylitaloja rantabulevardilla
Menaggio, old time glamour

Viihtyisä hotellimme oli Tremezzossa, mutta autolla kurvailimme eri paikoissa. Pikkukylät kun ovat aivan toisensa vieressä. Muun muassa Menaggio on erittäin viehättävä paikka. Siellä on vilkkaampi meininki ja silmälle paljon iloa kauniista vanhanajan tunnelmaa henkivistä taloista, elegantista rantabulevardista, suuren järven sinisistä aalloista ja vehreästä kasvillisuudesta.

Vanhoja autoja ja ihanaa järvimaisemaa
Old cars and beautiful lake

Menaggio, lake-Como

Comoa ympäröivä luonto on jylhempää kuin Gardalla. Paljon sinisiä vuoria, kauempana pohjoisessa jopa lumipeitteisiä huippuja. Ilmastokin on pikkuisen viileämpi, vaikka toukokuun alussa aurinko porotti keskipäivällä ihan tarpeeksi nenänpunoituksen partaalle.

Turisteja oli jo yllättävän paljon liikkeellä. Garda ja Como ovat kumpikin tosi suosittuja saksalaisten ja itävaltalaisten matkaajien keskuudessa, alueet kun ovat suht lähellä. Hotellimme oli pieni, mutta sielläkin oli kaikkia muita paitsi italialaisia! Ulkoillessa turistien läsnöolo ärsytti välillä, mutta ei näin matkailullisesti suosituissa kohteissa voi kokea autenttisuutta. Se lienee kadonnut jo pari vuosisataa sitten matkailijoiden löydettyä Pohjois-Italian ihanaiset järvimaisemat. Sitten täytyy vaan unohtaa muut, kääntää katse pois saksalaisten eläkeläisten bussista ;) ja keskittyä nauttimaan maisemista ja leppeästä järviseudun tunnelmasta.

Como-järvi ja romanttinen mietiskelypaikka aaltojen partaalla
Lake-Como and romantic get-away

Heh, olisi kiva tietää, ärsyyntyykö kukaan muu matkailija joskus meikäläisestä, kun turistihan minäkin. Jotenkin sitä unohtaa, että on itsekin ns. muukalainen. Italiassa asuessa "omii" maan itselleen eikä koe itseään samalla tapaa vieraaksi kuin muualla matkaillessaan.

Hyvää ruokaa ei tietenkään unohdettu! Koska järvellä ollaan, kalaa piti tietenkin syödä koko ajan, ja nimen omaan Comosta pyydettyä. Erilaiset kalaruuat ovat suuria suosikkejani, voisin herkutella kalalla melkein joka päivä. Valkkasin ihan simppelin annoksen paistettua kalaa sitruunalla ja oheen grillattuja vihanneksia, jotka ovat Italiassa hyvin tyypillinen lisukeannos. Kummankin päälle tietenkin oliiviöljyä! Namia oli.

Järvikalaa ja grillattuja vihanneksia oliiviöljyllä
Lake fish and grilled vegetables with olive oil

Matkakirjeen pakollinen eläinaihe tulee hassun koiran muodossa. Olimme ekana päivänä lounaalla Menaggion sivukujalla luvalla sanoen aika turistisessa paikassa (olimme taas tapamme mukaan myöhässä ja se oli ainoa paikka, missä vielä tarjoiltiin!). Kujan toisella puolella oli metallinen aita ja sen takana kipitteli koira, joka olisi ollut valtavan kiinnostunut kujan tapahtumista. Varmaan toiselle tosi kiduttavaa, kun ravintolasta tulvii nenuun mitä herkullisempia tuoksuja, heh! Koira tuhisi valkealla nenällään koko ajan aidan alta. Kai se sai jotain kurkittua tällä tapaa. Resvana!

Hassun koirulin lempipaikka
Funny dog sneeking out what happens on the street

Seuraavassa matkakirjeessä matkaillaan Como-järven villoihin, niissä piisaa paljon romanttista nähtävää.

Sinisiä aaltoja, italialaisen koukeroista kauneutta ja purjevene kaukaisuudessa
Blue waves, Italian curvy beautiness and sailing boat in a distance

Haastetta kevääseen!

Tässä on aika vierähtänyt, enkä ole vaan kerinnyt päivittää matkakirjeitä. Ilokseni olen kerennyt saamaan tässä viime viikkoina myös pari mukavaista haastetta! Hyvän mielen haasteeseen olenkin vastannut jo aiemmin, mutta koska aihe on niin piristävä, laitan tässä viimein M. Metrossa toiveesta tämän hetken hyvän mielen aiheuttajia:

1. Aurinko - valo virkistää ja saa väritkin hehkumaan ihan uudella tavalla!

2. Hyvä ruoka - herkullinen, mutta terveellinen ruoka pitää liikkeessä, hyvin syömisestä nauttii aina.

3. Uudet lenkkarit - ostin alesta Reebokin uudet juoksulenkkarit, jotka ovat höyhenenkevyet ja johtavat iloisesti eteenpäin lenkkipolulla.

4. Pussi sipsejä - en syö kovin usein, mutta tämä nautinto on rapeudessaan ja rasvaisuudessaan hyvää mieltä tuova juttu.

5. Kuohuviini - kunnon kupliva kuuluu kevääseen ja ilahduttaa sopivan suolapalan kanssa (tai ilman;)

6. Kummipoika - kaksi ja puolivuotias pikkupoju on vaan niin ihastuttava hassuissa kommenteissaan, elämän ihmettelyssään ja kaikessa söpöydessään!

7. Paperilehti - luen uutiset yleensä netistä, mutta on se jotenkin kivempaa lukea uutiset teekupin ääressä oikean paperilehden sivuilta. Hetki on tärkeämpi ja pyhitetympi.

8. Vihreys - luonto on niin hehkuva keväisessä eleganssissaan, että silmiä ihan huikii luonnon kaunis vihreys ja elämänvoima.

9. Hymy - kevät saa ihmiset hereille talven jäljiltä ja kaunis hymy on mitä kivoin tapa ilahduttaa ihan ventovieraita niin antajana kuin saajana.

10. Rakkaimmat - ovat aina tukena ja turvana, naurattajina ja vakaina olkapäinä.

Toistakin haastetta on pukannut Minen toimesta, kiitos hänellekin :) Tässä lista kysymyksiä ja meikä-Katin vastaukset:

1. Jos joutuisit valitsemaan vuodenajan, jossa eläisit aina, minkä valitsisit ja miksi?
Tämä oli vaikea sikäli, että talvi on mielestäni esteettisesti kaunein vuodenaika (siis tarkoitan oikeata lumista pohjoisen talvea enkä harmaata räntätalveä;), kesä on ihana taas siksi, koska se on niin lämmin eikä tarvitse kääriytyä paksuihin vaatteisiin, mutta lopulta taidan valita vastaukseksi kevään. Se on jo vihreä, ihana ja aurinkoinen. Luonto on juuri puhkeamassa kukoistukseensa ja koko elämä on täynnä uuden odotusta.

2. Haluaisitko osallistua johonkin tositv ohjelmaan?
Apuuva, en! Pelkkä ajatuskin sai pelästymään, hih!

3. Laulatko autossa?
Joskus, mutta en silloin kun ajan itse, mitä ei tosin tapahdu kovin usein rapistuneiden ajotaitojen vuoksi...

4. Mihin maahan aiot matkustaa seuraavaksi?
Taitaa osua Suomen matkailuun.

5. Pitäisikö sinun mielestäsi imaamikoulutus mahdollistaa Suomen yliopistoissa?
Tähän aihealueeseen en ole perehtynyt, mutta näillä tiedoilla vastaan kieltävästi. Muslimiyhteisöt osaavat varmaan itse parhaiten järjestää tarvittavan koulutuksen tarpeisiinsa. Suomi on luterilainen maa, joten en näe välttämättömänä alkaa järjestämään eri uskontokunnille heidän opetukseensa liittyvää koulutusta. (Sivuhuomiona mainittakoon, että olen itse uskonnoton.)

6. Haluaisitko, että Turkki otetaan EU:n jäseneksi? Miksi?
Hmm, taidan vastata kieltävästi. Ihan siksi, että Turkilla on vielä tekemistä ihmis- ja eläinoikeuksien tasolla. Tosin onpa jäseninä jo sellaisia, joilla on vastaavaa tekemistä, vaikkapa Espanja inhoine härkätaisteluineen. Lisäksi Turkin taloustilanne ei ole hirmuisen hyvällä pohjalla, olen ymmärtänyt. On tietysti tarpeen tukea niitä, joilla menee heikommin, mutta se voi tapahtua muutenkin kuin ottamalla jäseneksi EU:hun. Taloustilanne on juuri näinä aikoina vaikea EU:ssa, ja Kreikka painiskelee sen välillä, erotako Eurosta vaiko ei. Turkin ottaminen mukaan voisi aiheuttaa lisää vakavia talouskomplikaatikoita.

7. Mikä on lempikakkusi?
Eih, vaikea! Joka tapauksessa jonkinlainen muheva kermakakku - olkoon siinä sitten kirsikoita ja tummaa suklaata tai mansikoita ja banaania. Mutta kunnon korkeus pitää olla, hyvin kosteutta ja makua ja oikeaa kuohukermaa täytteenä.

8. Oletko unelmien työssä?
En ole, koska olen työtön tällä hetkellä. Tai siis takana on kotirouvuus, mutta tässä lienee kysymys oikeasta työpaikasta.

9. Suunnitteletko elämääsi vuoden sykleissä vai elätkö tätä päivää?
Sekä että. Käyn läpi tulevaisuuden skenaarioita ja toiveitani vuoden päähän tai jopa pidemmälle, mutta en tee itselleni mitään deadline-listaa. Pidän asiat mielessä ja tavoitteissa, mutta otan rennosti sen suhteen, että elämänkulku voi aina heittää tilanteen mukaan eikä mikään mene yleensä niin kuin on sen suunnitellut. Joustava suunnitelma on siis parhain :)

10. Mikä saa sinut itkemään?
Joku kamala rikos, joka kohdistuu lapsiin, vanhuksiin tai eläimiin. Itkahdan toki muustakin, kuten vaikkapa ylimaallisen kauniista musiikista tai tunteisiin vetoavasta tarinasta.

11. Suurin haaveesi?
Hmmm... Taidanpa jättää tämän viimeisen Kulkukatin yhdeksi salaisuudeksi :)

Sateinen ilta Camoglissa

Tämä matkakirje on jatkoa edelliseen, jossa seikkailimme Cinque Terren alueella. Vappu-sää oli tosi kamala ja päätimme lähteä takaisin Torinoon. Moottoritiellä oli aikamoinen ruuhka, täällä Italiassa oli ollut pitkä loma, kun Vappua edeltävällä viikolla torstai oli kansallinen juhlapäivä ja sitten tuli Vappu, joten moni otti putkeen kuuden päivän loman. Ja totta kai kaikki lomalle lähteneet olivat suuntaamassa samaan aikaan kohti pohjoista...

Ennen Genovaa alkoi taivas näyttämään vaaleammalta ja minä ehdotin, että kurvataas sittenkin Camogliin. Ei huvittanut ajatus körötellä hidasta tahtia Torinoon lomaltapaluuruuhkassa sen sijaan, että voisimme vielä ihastella merta ja kenties myöhemmin ruuhka olisi jo kaikonnut.

Alkuilta oli jo tummentunut ja kylä oli oli rauhallinen. Yleensä parkkipaikka on tupaten täynnä, mutta kurja ilma oli karkoittanut turistit seudulta ja kadut humisivat yksinäisinä tuulen puhaltaessa vimmaisella voimalla. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja ohitse tutuksi tulleiden talojen. Vaaleanpunainen kirkko oli yhtä komeana kuten ennenkin, illan melankoliset värit tekivät siitä salaperäisen sinisessä iltapuvussaan.

Camogli
kirkko - church

Camogli on ehdoton suosikkini Liguriassa, se on vaan niin mielettömän romanttinen ja maanläheisen alkuperäinen, jotenkin suloinen omassa pienuudessaan ja uskomattoman kaunis hillityssä koristeellisuudessaan. Olen käynyt Camoglissa aiemmin pari kertaa, viime reissusta löytyy oma matkakirjekin tämän linkin takaa.

Kalastusveneiden rivi Camoglin pienessä satamassa
Row of skiffs in the little port of Camogli

Tällä keikalla meikäläinen näytti ihan kalastajalta punaisessa tuulen- ja vedenpitävässä hupputakissa. Vappu-glamouria parhaimmillaan! No sovinpa erinomaisen tyylikkäästi talsimaan veneiden viereen ;) Sade oli laantunut, mutta tuuli käynyt sitäkin voimallisemmaksi. Onneksi tämä punainen takki oli löytynyt auton takakontista pelastamaan kylmästä kalisevat jäseneni.

Vappu-lookki, Kulkukatti ja Camoglin rantabulevardi
1st May glamorous look, TravelCat and Camogli beach boulevard

Camoglin ranta oli ihan tyhjä. No, kuka hullu siellä tällaisella tihku- ja myrskysäällä kulkisikaan. Paitsi minä. Täytyihän sitä käydä ihailemassa läheltä Välimeren aaltoja, jotka olivat iltavärissään erityisen runollisia. Kaupunkia ympäröivien kukkuloiden päällä lepäsi usvainen pilviharso ja näkymä oli kuin sademetsästä konsanaan. Tosin lämpötila jäi reippaasti hytinän puolelle...

Tyhjä ranta ja usvaiset kukkulat
Empty beach and misty hills

Ihana Välimeri!
Wonderful Mediterranean!

Rantabulevardin talot ovat kapeita ja kiinni toisissaan, ne muodostavat hauskan ryppään hienoisesti erivärisiä ja -kokoisia asumuksia vihreine ikkunaluukkuineen. Olipa kumma ajatella, että runsas vuosi sitten helmikuussa söimme lounasta tuossa kuvassa vasemmalla olevassa ravintolassa - terassilla! Ja aurinko paistoi, asteita oli silloin +16. Tällä Vappu-reissulla sää oli kuin lokakuussa, eipä moista kylmyyttä ole juuri koskaan toukokuun ekana näillä leveyksillä. No nyt sekin tuli koettua.

Rantabulevardin taloja
Houses on the beach boulevard

Italialaisen romanttiseen tapaan rapistunutta talon seinää ja eriparisia pikkuakkunoita
Romantic old houses and their funny windows, different and different sizes

Alla olevan kuvan kohdetta en ole aiemmilla reissuilla huomannut lainkaan. Aivan yltiösuloinen ikkuna! Katsokaa nyt noita kukkasia ja köynnöksiä talon vaaleanpunaisella seinällä, somia ja erikoisia ikkunaluukkuja ja akkunasta pilkistävää kukkaa, joka täydentää tämän kauneuden. Tahtoo samanlaisen kotinsa seinään!

Maailman söpöin ikkuna!
The cutest window ever!

Myrskytuuli puhisi voimakkaasti ja sade alkoi jälleen. Päätimme heittää hyvästit Camoglille ja suunnata nenät kohti kotia ja Torinoa. Loin vielä viimeisen katseen Välimerelle. Sitä ei tiedä, koska sen taas näkee seuraavan kerran...

Hyvää yötä Camogli!
Good night Camogli!

***

This travel letter is continuation to the last one. We continued trip from Cinque Terre to Camogli. First we planned of getting back to home to Turin but since the traffic was so horrible (many Italians had 6 days holiday and were coming back at the same time) and the sky started to clear a bit, we decided to drive to Camogli.

The weather wasn´t really like May at all! Horrible stormy, cold wind. At least it didn´t rain anymore. But the streets were almost empty and Camogli looked like abandoned. Normally it´s full of people. Even though the weather was like in November and the dark evening light came, Camogli looked as lovely as always. Blue suited well to the romantic old buildings standing next to the beach boulevard.

We walked on the beach, greeted pretty pink church, visited the little harbour behind houses and promenaded along empty streets.  Then it started to rain again so we decided to drive back to Turin. I watched the last time the Mediterranean, it was so beautiful.

Erikoinen Vappu-reissu Cinque Terreen

Tässä on tullut reissattua viime päivinä sen verran nuppi tutisten, etten ole kerennyt vielä lainkaan kirjoittelemaan matkakirjettä esimerkiksi viime viikonlopulta, vaikka piti! Se on tulossa myöhemmin. Sen sijaan nyt vietetään jälki-Vappua ja katsotaan mitä tuli tehtyä 1.5.

Sääennuste oli huono, mutta päätimme silti lähteä Liguriaan. Sinänsä hassua, mutta Suomessahan tämä Vappu oli aurinkoinen. No, täällä satoi Suomenkin edestä... Kuviakaan ei tullut otettua samaa tahtia kuin yleensä, kun voimat menivät litsutteluun lätäköiden keskellä ja sompailemaan sontikan ja käsveskan kanssa - ota nyt siinä sitten tasokkaita kuvia pirhana!

Halusin nähdä Cinque Terren alueen, koska en ole koskaan käynyt siellä ja ranskalainen Kolli oli mainostanut aluetta kovin kauniiksi ja kiinnostavaksi. Eli ei muuta kuin autoon ja nokat kohti "Viittä Maata". Cinque Terren muodostaa viiden kylän ryhmä Välimeren rannalla: Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Kylät ovat kallioisilla kukkuloilla ja talot nousevat nätisti kuin rypälekimppu pitkin rinnettä.

Automatka Cinque Terreen voi olla totta vie varsinainen elämys... Etenkin jos sataa, kaatamalla. Eikä ole ihan varma onko oikealla tiellä. Ja pelkää koko ajan, että kapeaakin kapeammalla tiellä kohta joku tulee vastaan ja mitäs sitten tehdään. Tai pelkää sateen runnomien rinteiden alkavan vajota päälle tai sulavan pois alta.  Matka oli kuin jostain kauhuelokuvasta! Kiemurainen tie vain jatkui ja jatkui ja rento Vappu-tunnelma oli jossakin muualla kuin matkassa mukana. Villin mielikuvituksen perukoilla ehdin jo nähdä meidät ja auton jossakin rotkon pohjalla tai jonkun sarjamurhaajan iskevän puskista äkkiarvaamatta. Iloksemme vastaan tuli vielä lappu, että tie on poikki 600 metrin päästä...

Kauhujen tie Cinque Terreen
Horrifying road to Cinque Terre

Ei se tie onneksi poikki ollutkaan, Kyttäsimme, kun toinen auto ajoi sinne ja seurasimme perässä. Hankalista mutkista selvisimme soittamalla torvea etukäteen, jos joku sattuisi sieltä vastaan puskemaan. Viimein saavuimme kylän alueelle. Mutta siellä piti auto jättää parkkiin ja kävellä loppumatka. Great... Olimme jo myöhässä lounasvarauksesta ja satoi edelleen. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja lätsyttämään alas kylää kohti. Siinä meni jotain vartin verran. Mutta sinnittelimme, kun mielessä höyrysi herkullinen lounas. Varaamamme ravintolan spesialiteettina on nimittäin keraamisilta astioilta tarjottu pasta, jota on käytetty hetki uunissa. Slurp!

Saavuimme Vernazzaan ja näky oli surkea. Kylä-poloinen oli kärsinyt runsaat vahingot viime syksyn tulvissa ja kaikki oli hajalla ja romua siellä sun täällä. Kiirehdimme kaatosateessa eteenpäin kirkon luo, sillä ravintolan piti olla sen takana ja oli jo kiire, koska olimme menettäneet aikaa harhaillessa mutkaisella metsätaipaleella ja kävellessä. Kirkon takana pälyillessä huomasimme, ettei siellä mitään ravintolaa olekaan. Katsoimme opaskirjaa ja jaahans. Kävi ilmi, että olimme varanneet ravintolan eri kylästä! Meinasi itku tulla. Nälissäni olin melkein jo tuntenut herkullisen merellisen pastan maun suussani! Oli nälkä, kylmä, sukat litimärät ja vessaankin piti päästä. Marinaa ja nurinaa, vatsan kurinaa. No, nieleskelin lounaan sijasta pettymyksen ja yritin unohtaa, että Suomessa paistoi aurinko. Näppäilin muistoksi pari valokuvaa:

Vernazza, yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Vernazza, one of the five villages in the area of Cinque Terre

Vernazza

Kaikki lounaspaikat olivat totta kai varattuina, joten sateessa seisoskelun sijaan päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Onneksi olin varannut hätäevääksi coctailsuolapaloja autoon. Niitä sitten rouskuttelin ensiapuun. Kauniit maisemat sentään lievensivät nuutunutta Vappu-tunnelmaa.

Cinque Terren kukkulat
Hills of Cinque Terre

Ajoimme Manarolaan ja onneksi sinne vievä tie oli paremmassa kuosissa kuin edellinen. Auto piti jälleen jättää parkkiin kauemmaksi ja kävelimme alas kylään. Koskas sitä ruokaa sais...?

Manarolan ranta
Manarola shore

Rantakuvasta oikealla oli ravintola ja katettu ja lämmitetty terassi. Yleensä en suosi lämmitettyjä terasseja, koska ne ovat mielestäni mitä turhinta energian haaskausta: jos on kylmä, pitää syödä sisällä! Mutta nyt oli niin riutunut olo, että hyvitimme huonoa mieltä merinäkymällä ja terassilounaalla. Ravintola oli turistipaikka, joten ruokakin oli sitä sorttia. Mutta nälkäiselle maistui gnocchit hummerisoossilla. (En silti kiellä, etteikö se uunissa käytetty mereneläväpasta olisi viekoitellut edelleen mielessä...;) Turistipaikassa on se etu, että lounasta saa melkein koska vaan. Kello oli jo varttia vaille neljä! Yleensähän Italiassa lounaspaikat sulkevat tasan kello kaksi iltapäivällä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun massu on täynnä, mielikin on parempi. Kävelimme sateessa ja kuljimme kallioita pitkin kiertävää polkua. (Näkyy ylemmässä kuvassa.) Meri oli ihmeellisen vihreä ja todella kaunis sateenkin keskellä!

Manarolan rantakivikot ja ihana vihreä meri!
Manarola´s rocky shore and the green sea

Kukkulan kupeesta sai otettua mitä mainioimman kuvan Manarolan kylästä. Kuvassa vasemmalla heti veneiden takan näkyy ravintolan terassi, missä lounastimme.

Kaunis Manarola, yksi Cinque Terren kylistä
Beautiful Manarola, one of the villages in Cinque Terre

Kylä Välimeren jyrkänteellä - kuin rypälekimppu
Village on the rocks of Mediterranean - like grapes

Palasimme takaisin kylän kujille. Manarolassa on hassu tapa säilyttää veneitä kadun varrella, niitä oli siellä vaikka kuinka monia. Pittoreskia ja maanläheisen kaunista! Mutta eipä noin pienessä kylässä veneitä voi oikein muuallekaan ängetä.

Manarolan pääkatu ja veneitä
Manarola´s main street and skiffs

Olin bongannut Manarolaan tullessa kiintoisan keramiikkakaupan nimeltä La Bottega dell´ Artigiano. (Sijaitsee heti vasemmalla, kun astutaan portaita alas pääkadulle.) Halusin ostaa keraamisen sitruunan. Puodissa oli vaikka mitä muutakin kaunista ja sievää. Olisin voinut ostaa puolet niistä keramiikkatuotteista, ne olivat aivan ihastuttavan aurinkoisia ja iloisenvärisiä! Tyydyin keraamiseen situruunaani ja otin muistoksi kuvan veikeistä keraamisista merenelävistä, jotka kuikuilivat minua tiskin takaa seinältä.

Upeanvärisiä ja hassuja keramiikkakoristeita
Gorgeous colors, funny ceramics in La Bottega dell´ Artigiano

Vappumeininki löytyi eikä sadekaan enää niin haitannut. Ei Italiassa voi olla suu mutrussa kovin kauaa, elämäniloa pursuavat värit ja ainutlaatuiset maisemat pitävät siitä huolen ;) Jatkoimme matkaa takaisin pohjoiseen ja Ligurian helmeen, Camogliin, josta kuvia seuraavassa matkakirjeessä.


***

We decided to spend 1st of May in Liguria. The weather forcast was really bad but we took the risk. We drove to the area of Cinque Terre, rocky hillside area of Mediterranean shores with five little pictoresue villages. The trip started badly! First road was closed so we had to take another way. We started to wonder if it´s the right one since it was so narrow and scary - even half collapsed at some points! We had to warn with the horn in the curves if there was somebody coming from the other direction. And it was pouring rain... I was looking at the rocks and kept wondering when they start to collapse more. This trip in the middle of nowhere was a bit like from a horror movie ;)

Finally we got to the first village, Vernazza. You have to leave the car a bit further and walk the rest (15 minutes). Poor Vernazza was almost destroyed during last year´s floods. We walked further to look for a charming restaurant we had booked in advance, they have delicious specialities of pasta warmed in oven. Well, next to the church we noticed that we had made a mistake and booked the restaurant from a different village! Oh my... I was hungry, wet and tired.

We went to eat to next village, Manarola. It´s really beautiful! And we got finally something to eat. Not that good food (the restaurant was touristic) but when stomack is full spirit gets up. You can walk along the path around the rocky hills. Seen from there the village is like a postcard. If you want to buy a real souvenir (meaning not touristic stuff made of plastic in China), go to a lovely little boutique La Bottega dell´ Artigiano. They have absolutely gorgeous ceramics: bottles, cups, animals, fruits etc. I bought a real looking lemon to cheer me up during rainy days. Our 1st of May trip wasn´t after all that bad :) We continued back towards North and Camogli, see you there in my next letter!