Erikoinen Vappu-reissu Cinque Terreen

Tässä on tullut reissattua viime päivinä sen verran nuppi tutisten, etten ole kerennyt vielä lainkaan kirjoittelemaan matkakirjettä esimerkiksi viime viikonlopulta, vaikka piti! Se on tulossa myöhemmin. Sen sijaan nyt vietetään jälki-Vappua ja katsotaan mitä tuli tehtyä 1.5.

Sääennuste oli huono, mutta päätimme silti lähteä Liguriaan. Sinänsä hassua, mutta Suomessahan tämä Vappu oli aurinkoinen. No, täällä satoi Suomenkin edestä... Kuviakaan ei tullut otettua samaa tahtia kuin yleensä, kun voimat menivät litsutteluun lätäköiden keskellä ja sompailemaan sontikan ja käsveskan kanssa - ota nyt siinä sitten tasokkaita kuvia pirhana!

Halusin nähdä Cinque Terren alueen, koska en ole koskaan käynyt siellä ja ranskalainen Kolli oli mainostanut aluetta kovin kauniiksi ja kiinnostavaksi. Eli ei muuta kuin autoon ja nokat kohti "Viittä Maata". Cinque Terren muodostaa viiden kylän ryhmä Välimeren rannalla: Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Kylät ovat kallioisilla kukkuloilla ja talot nousevat nätisti kuin rypälekimppu pitkin rinnettä.

Automatka Cinque Terreen voi olla totta vie varsinainen elämys... Etenkin jos sataa, kaatamalla. Eikä ole ihan varma onko oikealla tiellä. Ja pelkää koko ajan, että kapeaakin kapeammalla tiellä kohta joku tulee vastaan ja mitäs sitten tehdään. Tai pelkää sateen runnomien rinteiden alkavan vajota päälle tai sulavan pois alta.  Matka oli kuin jostain kauhuelokuvasta! Kiemurainen tie vain jatkui ja jatkui ja rento Vappu-tunnelma oli jossakin muualla kuin matkassa mukana. Villin mielikuvituksen perukoilla ehdin jo nähdä meidät ja auton jossakin rotkon pohjalla tai jonkun sarjamurhaajan iskevän puskista äkkiarvaamatta. Iloksemme vastaan tuli vielä lappu, että tie on poikki 600 metrin päästä...

Kauhujen tie Cinque Terreen
Horrifying road to Cinque Terre

Ei se tie onneksi poikki ollutkaan, Kyttäsimme, kun toinen auto ajoi sinne ja seurasimme perässä. Hankalista mutkista selvisimme soittamalla torvea etukäteen, jos joku sattuisi sieltä vastaan puskemaan. Viimein saavuimme kylän alueelle. Mutta siellä piti auto jättää parkkiin ja kävellä loppumatka. Great... Olimme jo myöhässä lounasvarauksesta ja satoi edelleen. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja lätsyttämään alas kylää kohti. Siinä meni jotain vartin verran. Mutta sinnittelimme, kun mielessä höyrysi herkullinen lounas. Varaamamme ravintolan spesialiteettina on nimittäin keraamisilta astioilta tarjottu pasta, jota on käytetty hetki uunissa. Slurp!

Saavuimme Vernazzaan ja näky oli surkea. Kylä-poloinen oli kärsinyt runsaat vahingot viime syksyn tulvissa ja kaikki oli hajalla ja romua siellä sun täällä. Kiirehdimme kaatosateessa eteenpäin kirkon luo, sillä ravintolan piti olla sen takana ja oli jo kiire, koska olimme menettäneet aikaa harhaillessa mutkaisella metsätaipaleella ja kävellessä. Kirkon takana pälyillessä huomasimme, ettei siellä mitään ravintolaa olekaan. Katsoimme opaskirjaa ja jaahans. Kävi ilmi, että olimme varanneet ravintolan eri kylästä! Meinasi itku tulla. Nälissäni olin melkein jo tuntenut herkullisen merellisen pastan maun suussani! Oli nälkä, kylmä, sukat litimärät ja vessaankin piti päästä. Marinaa ja nurinaa, vatsan kurinaa. No, nieleskelin lounaan sijasta pettymyksen ja yritin unohtaa, että Suomessa paistoi aurinko. Näppäilin muistoksi pari valokuvaa:

Vernazza, yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Vernazza, one of the five villages in the area of Cinque Terre

Vernazza

Kaikki lounaspaikat olivat totta kai varattuina, joten sateessa seisoskelun sijaan päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Onneksi olin varannut hätäevääksi coctailsuolapaloja autoon. Niitä sitten rouskuttelin ensiapuun. Kauniit maisemat sentään lievensivät nuutunutta Vappu-tunnelmaa.

Cinque Terren kukkulat
Hills of Cinque Terre

Ajoimme Manarolaan ja onneksi sinne vievä tie oli paremmassa kuosissa kuin edellinen. Auto piti jälleen jättää parkkiin kauemmaksi ja kävelimme alas kylään. Koskas sitä ruokaa sais...?

Manarolan ranta
Manarola shore

Rantakuvasta oikealla oli ravintola ja katettu ja lämmitetty terassi. Yleensä en suosi lämmitettyjä terasseja, koska ne ovat mielestäni mitä turhinta energian haaskausta: jos on kylmä, pitää syödä sisällä! Mutta nyt oli niin riutunut olo, että hyvitimme huonoa mieltä merinäkymällä ja terassilounaalla. Ravintola oli turistipaikka, joten ruokakin oli sitä sorttia. Mutta nälkäiselle maistui gnocchit hummerisoossilla. (En silti kiellä, etteikö se uunissa käytetty mereneläväpasta olisi viekoitellut edelleen mielessä...;) Turistipaikassa on se etu, että lounasta saa melkein koska vaan. Kello oli jo varttia vaille neljä! Yleensähän Italiassa lounaspaikat sulkevat tasan kello kaksi iltapäivällä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun massu on täynnä, mielikin on parempi. Kävelimme sateessa ja kuljimme kallioita pitkin kiertävää polkua. (Näkyy ylemmässä kuvassa.) Meri oli ihmeellisen vihreä ja todella kaunis sateenkin keskellä!

Manarolan rantakivikot ja ihana vihreä meri!
Manarola´s rocky shore and the green sea

Kukkulan kupeesta sai otettua mitä mainioimman kuvan Manarolan kylästä. Kuvassa vasemmalla heti veneiden takan näkyy ravintolan terassi, missä lounastimme.

Kaunis Manarola, yksi Cinque Terren kylistä
Beautiful Manarola, one of the villages in Cinque Terre

Kylä Välimeren jyrkänteellä - kuin rypälekimppu
Village on the rocks of Mediterranean - like grapes

Palasimme takaisin kylän kujille. Manarolassa on hassu tapa säilyttää veneitä kadun varrella, niitä oli siellä vaikka kuinka monia. Pittoreskia ja maanläheisen kaunista! Mutta eipä noin pienessä kylässä veneitä voi oikein muuallekaan ängetä.

Manarolan pääkatu ja veneitä
Manarola´s main street and skiffs

Olin bongannut Manarolaan tullessa kiintoisan keramiikkakaupan nimeltä La Bottega dell´ Artigiano. (Sijaitsee heti vasemmalla, kun astutaan portaita alas pääkadulle.) Halusin ostaa keraamisen sitruunan. Puodissa oli vaikka mitä muutakin kaunista ja sievää. Olisin voinut ostaa puolet niistä keramiikkatuotteista, ne olivat aivan ihastuttavan aurinkoisia ja iloisenvärisiä! Tyydyin keraamiseen situruunaani ja otin muistoksi kuvan veikeistä keraamisista merenelävistä, jotka kuikuilivat minua tiskin takaa seinältä.

Upeanvärisiä ja hassuja keramiikkakoristeita
Gorgeous colors, funny ceramics in La Bottega dell´ Artigiano

Vappumeininki löytyi eikä sadekaan enää niin haitannut. Ei Italiassa voi olla suu mutrussa kovin kauaa, elämäniloa pursuavat värit ja ainutlaatuiset maisemat pitävät siitä huolen ;) Jatkoimme matkaa takaisin pohjoiseen ja Ligurian helmeen, Camogliin, josta kuvia seuraavassa matkakirjeessä.


***

We decided to spend 1st of May in Liguria. The weather forcast was really bad but we took the risk. We drove to the area of Cinque Terre, rocky hillside area of Mediterranean shores with five little pictoresue villages. The trip started badly! First road was closed so we had to take another way. We started to wonder if it´s the right one since it was so narrow and scary - even half collapsed at some points! We had to warn with the horn in the curves if there was somebody coming from the other direction. And it was pouring rain... I was looking at the rocks and kept wondering when they start to collapse more. This trip in the middle of nowhere was a bit like from a horror movie ;)

Finally we got to the first village, Vernazza. You have to leave the car a bit further and walk the rest (15 minutes). Poor Vernazza was almost destroyed during last year´s floods. We walked further to look for a charming restaurant we had booked in advance, they have delicious specialities of pasta warmed in oven. Well, next to the church we noticed that we had made a mistake and booked the restaurant from a different village! Oh my... I was hungry, wet and tired.

We went to eat to next village, Manarola. It´s really beautiful! And we got finally something to eat. Not that good food (the restaurant was touristic) but when stomack is full spirit gets up. You can walk along the path around the rocky hills. Seen from there the village is like a postcard. If you want to buy a real souvenir (meaning not touristic stuff made of plastic in China), go to a lovely little boutique La Bottega dell´ Artigiano. They have absolutely gorgeous ceramics: bottles, cups, animals, fruits etc. I bought a real looking lemon to cheer me up during rainy days. Our 1st of May trip wasn´t after all that bad :) We continued back towards North and Camogli, see you there in my next letter!