Herkkuhetki sitruspuiden katveessa Liguriassa

Sitruunapuu talon muurin takana
Lemon tree behind the wall

Tuossa jokin aika sitten ajelimme Liguriassa. Sää oli valitettavan harmaa ja kuin lokakuussa, ei paljoa kiinnostanut olla melkein sumun peitossa. Ranskan rivieran suunnalla taivas näytti aavistuksen verran vaaleammalta, joten kurvasimme extemporena Genovan kulmilta oikealle. Alunperin suunniteltu reissu Camogliin ja Portofinoon siirtyi toiseen kertaan.

Ajoimme Spotornoon, koska ranskalainen Kolli oli kuullut työkaveriltaan siellä olevasta mainiosta ravintolasta Zû a mâ, jonka tämän hetkinen kokki on työskennellyt Italian parhaimmissa ravintoloissa ja nyt seuraavan pestipaikan viivästyneen remontin takia on hommissa toistaiseksi Spotornossa. Tottahan toki sellaisen kokin annoksia oli herkkusuiden pakko päästä kokeilemaan! Etsimme heti alkuun ravintolan ja varasimme pöydän.

Sitten luppoaikaa viettämään Spotornon kujille. Kaupunki on pieni, mutta sieltä löytää kauniita kulmauksia ja vanhoja taloja. Ja sitruspuita! Rakastan etenkin sitruunapuita, mutta myös appelsiinipuut ja mandariinit saavat sydämeni laulamaan kevättä.

Vastavärejä
Opposite colours

Vanhaa arkkitehtuuria Spotornon kapeilla kujilla
Old architecture in narrow streets of Spotorno

Kiinnitin huomiota, että monen talon kulmassa oli käsintehty koristelaatta talon tunnuksena tai numerona. Ja muitakin hauskoja yksityiskohtia osui silmiin, kuten alla oikealla. Hih! Vaaleanpunainen leidimustekala! Minä voisin ripustaa oman oveni kulmaan iloisen aasin kuvan ;D

Hauskoja yksityiskohtia ovien pielissä
Lovely details next to doorways

Kävelytuokio nostatti mukavasti ruokahalua. Palasimme takaisin Zû a mâ:an henkisesti ja fyysisesti erittäin valmiina syömiseen. Tässä linkki ravintolan sivuille.

Tuossa alakuvassa näkyy mainostetun kokin polkupyörä. Kun varasimme pöytää aiemmin, hän kurvasi juuri ravintolansa eteen pyöränkori ruokaostoksia pullollaan. Heh! Vaikutti mukavalta ja rennolta kaverilta.

Zû a mâ, Spotorno, Liguria

No niin, mitäs kaikkea hyvää saimmekaan Zû a mâ:ssa? Ensi alkuun eteemme tuotiin alkumaistiainen. Ihan kuin rapeaksi paistettuja muikkuja, maku oli tosin miedompi. Maku oli taivaallinen! Suolaa oli juuri sopivasti eikä mausteilla oltu pilattu kalan omaa makua. Sitten seurasi alkupalana todella herkullinen artisokka-parmesansalaatti, jossa artisokan sydämet olivat suussasulavan pehmeitä ja salaatin kastike kuin ihaninta nektariinia. Yritin makustella, että mitä ihmeen taikayrttejä salaatinkastikkeessa oli mukana, kun se oli niin erinomaista. Pääruoka: Välimeren punaista kalaa appelsiinikastikkeella parsojen kera. En tajua, miten appelsiinikastikkeesta oli saatu niin hyvää! Annoksessa oli sopivasti suolaista ja makeaa, ei mitään liikaa. Jälkiruoka oli ouhuen ohuita ananaksen siivuja marjoilla, keskellä oli raikas sitruunasorbetti.

Tässäpä kimara kuvia kuolattaviksi:

Alkumaistiainen: rapeaksi paistettuja pikkukaloja
Starter: small crispy fried fishes

Alkuruoka: artisokka-parmesanjuusto salaatti
First dish: artichoke-parmesan cheese salad

Pääruoka: Välimeren punaista kalaa parsalla ja appelsiinikastikkeella
Main dish: Mediterranian red fish with asparagus and orange sauce

Jälkiruoka: tuoreen ananaksen ohuita siivuja, sitruunasorbettia ja marjoja
Dessert: thin slices of fresh pineapple, lemon sorbet and berries

Kokki todella täytti odotukset! Suosittelen lämpimästi Zû a mâ:a kaikille herkuttelun ystäville - ainakin niin kauan kuin tuo kokki on siellä kauhan varressa...

Sitten olikin vuorossa iltapäivän ruuansulatustepastelua ja Välimeren ihastelua rantabulevardilla. Oi kuinka rentouttavaa onkaan nähdä palmuja! Mitä enemmän sitä parempi. Antaa tulla koko metsä palmuja! Palmut ovat etelän ja kesän symboleja ainakin tälle Katinroikaleelle.

Spotornon rantabulevardi
Spotorno´s beach boulevard

No, kesä ja kesä... Ilma oli sen verran viileä, että kaulahuivi täytyi kietoa visusti suojaksi tuulelta. Mutta onhan tuo Välimeri vaan kaunis, vaikka olisi kylmempääkin. Sinisestä udusta pilkistävät saarekkeet ja rosoisenjylhät kalliot ovat aina romanttisia ja kuin kutsuvat seikkailulle ja antautumaan Italian rennolle elämäntyylille.

Spotornon hiekkaranta
Spotorno´s beach

Pääsimme Kollin kanssa parahultaisesti todistamaan hauskaa urheilulajia. Tai voiko sitä urheiluksi sanoa? Ainakin hurjasteluksi! Nimittäin rannalla oli mies, jolla oli selkävermeisiin kiinnitetty potkuriaparaatti ja perässään laskuvarjo. Sitten tyyppi laittoi moottorinsa päälle ja alkoi kipittää rantahiekkaa pitkin vinhaa vauhtia...

Potkuri päälle ja valmiina lähtöön...
Starting the engine and ready to go...

...kunnon juoksuvauhti...
...running...

...ja ei kun lentoon Spotornon ylle!
...and flying in the air over Spotorno!

Heiii, tahtoo kokeilla kans!

Loppuun vielä herkkua silmillekin ja muistoksi Spotornosta ihanan hempeä otos sävytettynä appelsiinipuilla. Kukapa voisi vastustaa Välimeren tunnelmaa!

Raikkaita värejä ja appelsiineja
Fresh colours and oranges

***

Some days ago we planned to drive to Camogli and Portofino. But oh my, when getting close to Genova, the sky was so totally grey and this sad mist was hanging on the Mediterranian hills that we decided to turn the car to the right. Closer to France the weather looked a bit lighter.

We drove to Spotorno because MrCat had heard that there is an excellent cook working in a restaurant named Zû a mâ and we were interested of tasting how wonderful food there is. This cook has been working in several top restaurants in Italy, he´s staying now in Spotorno for a while because the next restaurant he´s going to work, has some delay with renovation or something.

When we arrived, this advertised cook was just coming with groceries with his bicycle, he was friendly and we booked the table for the lunch. Then we walked around a bit in this small but pretty city. They have old houses and lovely citrus trees: lemons, oranges, mandarins. I just love them! They look so beautiful.

And about the food in Zü a mâ: it was unbelievably de-li-cious!!! I highly recommend :)