Ilta meren rannalla

Olin ranskalaisen Kollin kanssa iltakävelyllä rannalla. Ollaan kaikki oltu ihan uuvahtaneita anopin muutosta. Rentouttava ja idyllinen kävelyretki ei ollut lainkaan hassumpi idea lepuuttaa olotilaa.

Sää oli vielä puoli kahdeksan aikaan lämmin ja aurinko porotti täydeltä terältä. En halunnut kärtsätä ihoani, joten laitoin pitkähihaista päälle. Tässä illan rantatyyliä à la Kulkukatti.

Kulkukatti laiskottelee rantabulevardin kivillä
Lazy TavelCat and breach boulevard in St Georges de Didonne

Ostin tämän Tom Tailorin rantatunikan Bonnista viime kesänä, ihastuin sinisiin sävyihin ja kiekurakuvioihin. Tunika on mukavan vilpoisa ja ohut, sopii lämpimään ilmaan suojaamaan auringolta. Alla väreihin istuvat violetit sortsit.

Yksityiskohta tunikasta
Detail of my tunic

Merivesi ei ollut lainkaan kylmää, kuuma päivä oli lämmittänyt sitä iltaan asti. Kahlasimme rantavedessä. Tuntuu mukavalta tallustella hiekkapohjalla veden keinuessa ympärillä. Näillä muistoilla mennään vielä pitkälle talveen :)

Illan kimallusta Atlantin aalloissa
Glimmering evening in the waves of the Atlantic

Ranta oli hiljentynyt. Vain siellä täällä oli ihmisiä, jo varustautumassa kotimatkaa varten. Purjeveneet palasivat kotisatamaan odottamaan seuraavaa aamua. Muutama iltauimari vielä kastautui Atlantin aaltoihin. Me kuljimme eteenpäin rantaviivaa ja nautimme seesteisestä rannasta.

Emme tykkää kumpikaan päiväajan rantaruuhkasta, jolloin meren kauneus katoaa meteliin ja tohinaan. Ihmisiä on tiheässä kuin muurahaisia, on pallonpelaajia ja leijanlennättäjiä, toisiinsa törmäileviä lapsia ja hiekkaan kaivettuja kuoppia. Illalla itse luonto on pääosassa. Kuvasta varmaan näkyy, että meikä oli ihan tohkeissaan, kun sai läträtä rannalla kaikessa rauhassa, hih hei!

Hiiop!

Kävelimme aivan rannan toiseen päähän, tuonne kuvassa oikealla näkyvien kallioiden taakse. Aina sinne ei pääse, mutta nyt laskuvesi oli niin alhaalla, että kulkureitti oli auki. Väistynyt meri oli paljastanut vedenalaiset kivet, simpukankuoret ja merilevät auringon armoille. Kiviä peittänyt vihreä levä tuntui samettiselta paljaan jalan alla. En tosin liikaa viitsinyt siinä tepastella, ei huvittanut saada rapua pikkuvarpaaseen kiinni. ;) Näkyipä siellä myös muutamia meduusoita ja muita ufonnäköisiä meriotuksia jääneen satimeen kuivalle maalle.

Kuu mollotti taivaalla haaleana jo valmiudessa odotellen auringonlaskua. Kalliot värjäytyivät illan valossa lämpimän kultaisiksi. Jyhkeiden kivien välissä oli illanviettäjiä, olipa joillakin oikein piknik pystyssä ja illallinen käynnissä hiekkarannalla - ei lainkaan hassumpi idea!

Rantakallioita ilta-auringon kullassa
Beach rocks in the golden colors of the evening sun

St Georges de Didonne ranta, kallioita
Beach and the rocky side

Käännyimme takaisin kotimatkalle. Horisontti alkoi täyttyä upeista oransseista, punaisista ja violeteista sävyistä ja tuo taivaan ihmeellinen maalaus täydentyi huppuunsa auringon koskettaessa lopulta meren ja taivaan rajaa.

Ilma kylmeni auringon vaipuessa yhä alemmaksi ja minulle tuli ihan vilu ohuissa tamineissa ja paljain jaloin märällä hiekalla. Tuuli äityi kovemmaksi ja tuli ikävä neuletakkia. Sen verran oli kuitenkin pakko hidastella, että sai napsaistua parit taiteelliset otokset mahtavanvärisestä auringonlaskusta.

St Georges de Didonnen auringonlasku rannalla
The sunset in the beach of St Georges de Didonne

I had a lovely evening walk on the beach with my Mr Cat. It was a welcomed venue because poor Mr Cat (and his maman) has been so tired for moving work that we have been doing for the past week.

I had my nice beach tunic that I bought last summer, Tom Tailor. I love its colors! Goes well with my purple shorts :)

I was happy to be on the silent beach. Noise and hassle of the daytime was over and only some silent swimmers or walkers were enjoying of the evening hours. I love to feel the sand under my toes and have the waves around me. Water wasn´t cold at all. Hot day had kept it warm untill late.

We walked untill the end of the beach. We got very far this time because the water was very low and exposed the area behind the right corner´s rocks.

It was very warm when we started our walk and very cool when we came back... The wind started to feel cold immediately when the sun started setting. But how marvelous colours on the sky! Truly the art of the nature.

Auringonlaskun jälkeen, taivaalla illan purppuraa
After the sunset, evening purple on the sky