keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Ruisleipäohje ja kansainvälisen muuton muisteluita

Aloitin ruisleivän leipomisen vuonna 2008. Olin silloin asunut vajaan vuoden täällä Torinossa ja ruisleivän vieroitusoireet olivat pahentuneet koko ajan. Täältä ei ruisleipää saa eikä Ranskankaan puolelta. Oli aina hankalaa kuskata isot paketit ruisleipää Suomesta, kun eivät ne kuitenkaan kauaa kestäneet. Siispä päätin alkaa leipomaan omia leipiä!

Olin kuullut, että homma on monimutkaista. Hieman epäilin leipomistaitojani, sillä en ole todellakaan mikään keittiöihme. Mutta himo ruisleipään vei voiton ja parin onnettoman kokeilun jälkeen onnistuin saamaan ruisleivän juuren aikaiseksi!

Tässä omat ohjeeni luonnonjuurella valmistetun ruisleivän tekoon. Aloitus on hieman monimutkainen, mutta kun juuri on valmis ja ensimmäinen taikina tehtynä niin seuraavat leipomiskerrat ovat helppoja ja menevät rutiinilla!

Juuri:

Tarvitset vesilasin, puuhaarukan, kuumaa vettä ja ruisjauhoja. Ruisleipätaikina ei muuten tykkää metallisista työvälineistä. Puu, lasi ja muovi ovat jees.

Ensimmäinen päivä:

Täytä lasi ¾ kuumalla keitetyllä vedellä. Sekoita sekaan ruisjauhoja sen verran, että sotkusta tulee paksu velli. (Sekaan voi murustaa hapankorppua tai valmista ruisleipää lisämakua antamaan.)

Peitä vesilasi ilmavasti muovikelmulla, se pitää vellin lämpimänä, mutta päästää bakteereita sisään. Laita lasi lämpimään paikkaan muhittelemaan pariksi päiväksi, esimerkiksi keittiön hyllyn päälle kuumalla vedellä täytettyyn vesikippoon. Velliin alkaa muodostua luonnonjuurta eli se alkaa haista ja kuplia.

Kolmas päivä:

Valmiiseen juureen lisäillään silloin tällöin hieman kuumaa vettä ja ruisjauhoja. Sotku pidetään puuromaisena vellinä. Pidä astia lämpimässä vesihauteessa (vaikkapa isossa kattilassa, lavuaarissa tai patterin vieressä) ja pellavaliina astian päällä. Tätä pari päivää, kunnes astiassa on kunnon määrä velliä. (Varo ettei homehdu, kuten minun vellille pääsi käymään ekalla kerralla!)

Viides tai kuudes päivä:

Kehittyneestä juuresta otetaan pari desiä talteen ja laita pakkaseen. Sitä käytetään uuteen leipomiskertaan.

Juuresta otetaan pari desiä talteen pakkaseen
You take 2 dl of ryebread root to keep it in the freezer untill next baking time

Jatka astiassa olevaa puuromaista velliä taikinaksi. Lisää velliin hieman kuumaa vettä ja paljon ruisjauhoja. Muista aina ottaa juurta talteen ennen kuin lisäät siihen jauhojen mukana teelusikallisen suolaa ja vajaan teelusikallisen kuivahiivaa. (Nuori juuri ei ole kovin vahva, se kehittyy iän myötä, joten ruisleipätaikina tarvitsee aluksi hieman hiiva-apua noustakseen.) Jos haluat, voit lisätä muitakin jauhoja tai vaikkapa kaurahiutaleita.

Taikinaa sekoitetaan puuhaarukalla tai puukauhalla. Käsiä ei tarvitse (etkä todellakaan halua!) työntää taikinaan, sillä se on aikamoista tahmaa, mikä tarttuu joka paikkaan. Lisää jauhoja, kunnes taikina on tömäkkää ja kauhalla on hankala kääntää taikinaa.

Ruisleipätaikina valmiina nostatukseen
Ryebread dough ready to get to the warm place to develop for five hours

Peitä astia pellavaliinalla tai löysästi muovikelmulla ja laita astia jälleen lämpimään paikkaan. Anna taikinan nousta viisi tuntia. Ruistaikinan ei kuulu nousta yhtä muhkeasti kuin normileipä- tai pullataikinan, joten älä pelästy vaisua nousua.

Taikina nousee astiassa. Lavuaarissa lämmintä vettä.
Dough is getting developed in a pot covered loosely with plastic. Warm water in the sink.



Viisi tuntia noussut, valmis ruisleipätaikina
After five hours developing, the ready ryebread dough

Jauhota leivinpaperi hyvin. Ota pari muovilastaa ja nostele taikinaa pieniin kasoihin pellille. Sirottele jauhoja lättysten päälle ja taputtele niitä varovasti tasaisemman näköisiksi ja reunat siistimmiksi. Levitä pellavaliina päälle ja anna nousta yksi tunti lämpimässä paikassa.

Nostele muovilastoilla ruistaikinaa pellille
Lift small cakes to the baking paper with two plastic kitchen  tools



Raa´at ruislättyset
Raw ryebread

Laita uuni 200 asteeseen. Ennen kuin nostat ensimmäisen pellin uuniin, pistele haarukalla reikiä ruislättysiin.

Ennen uuniin laittamista leivät rei´itetään haarukalla
Make some holes with fork before putting the ryebreads to the oven

Paista 17 minuuttia uunista riippuen. Väritys saa olla kunnon tummanruskea. Kun otat leivät uunista, kääri ne pellavaliinaan, etteivät kovetu liikaa.

Paistetut ruisleivät. Näissä on päällä venhäjauhoja, en halunnut tuhlata arvokkaita ruisjauhoja enempää.
Ready ryebread.The cover is white because I used there white flour instead of ryeflour to save it :)

Sitten otetaan lasi kylmää maitoa ja margariinia tai voita ruisleivän päälle ja nautitaan! Liika ahneus ei sitten kannata, vaikka makoisaa onkin, sillä tuoreen ruisleivän ahmimisesta tulee aikamoiset vatsavaivat – nimimerkillä kokemusta on ;)

Ei kun syömään!
Ready to eat!



Suussasulavaa ruisleipää margariinisilmällä
Delicious, warm ryebread with some margarin

Tässä vielä lyhyt ohje, kun teet pakastetusta juuresta uudelleen leipää.

Ensimmäinen päivä:

Ota juuri sulamaan aamulla. Lisää siihen illalla kuumaa keitettyä vettä ja ruisjauhoja.

Toinen päivä:

Sekoita juurikippoon kuumaa keitettyä vettä ja ruisjauhoja, kunnes kippo on täynnä. Anna muhia parisen tuntia pellavaliina päällä. Kaada velli leipomisastiaan ja lisää kuumaa vettä ja ruisjauhoja. Kun puuromaista velliä on kunnon määrä, ota pari desiä talteen kippoon ja laita pakkaseen taas seuraavaa kertaa varten. Tee sitten taikina ja lisää suolaa (ja pikkuisen hiivaa) ja anna nousta viisi tuntia ja niin edelleen.

Autan mielelläni, jos ohjeista huolimatta leivänteko ei meinaa luonnistua. Laita vaikka sähköpostia tulemaan niin katsotaan mikä voisi olla vikana.

Hiivan voi jättää taikinasta kokonaan pois jossakin vaiheessa, kun olet leiponut juurellasi jo useamman kerran ja luonnonjuuri nostaa omin avuin taikinan. Juuri ja siten myös taikina paranee ajan myötä ja maku kehittyy.

Paras tapa olisi tehdä ruistaikina aina isoon puuastiaan ja jättää astia pesemättä – juuri pysyy elävänä puun seinämillä seuraavia leipomiskertoja varten. Ennen vanhaan talon juuri oli tärkeä omistus ja kulki suvussa jopa sata vuotta! Kenties vieläkin joillakin suomalaisilla perheillä on ikivanhoja juuria.

Oma juureni on nyt kahden ja puolen vuoden ikäinen. Se on aika kansainvälinen tapaus: syntynyt suomalaisista tykötarpeista Italiassa, reissannut Ranskan ja Sveitsin kautta Saksaan ja samaa tietä takaisin Italiaan! Kansainvälisessä muutossa on omat haasteensa jo muutenkin, ja juuren suhteen minulla on ollut aikamoiset kommervenkit pitää se hengissä.

Kun muutimme Italiasta Saksaan helmikuussa 2009, pakkasin juuren kylmäkallejen ympäröimänä pakastekassiin. Onneksi oli talvi ja peräkontissa kylmä. Välietapissa Megèvessa juuri pääsi heti pakkaseen. Bonniin oli yli kahdeksan tuntia ajoa, joten juuri tietenkin suli. Onneksi saimme leipomistarvikkeet (ja pakastimen!) muutaman päivän sisällä ja pääsin tekemään taikinan ja siitä sain taas uuden juuriannoksen pakkaseen.

Saksassa on sikäli helppoa suomalaiselle, että kaupoista saa ruisleipää ja ruisjauhoja. Ostin aina hyviä ja rouheisia luomuruisjauhoja, joita sai ihan Rewe-lähikaupasta. Nyt täällä Italiassa alkaa taas tuo ruisjauhojen kantamisrumba Suomen matkoilta. Mainospala tähän väliin: Sokokselta saa ainakin Tampereella todella hyviä Liperin Myllyn luomuriihiruisjauhoja. Leivotussa leivässä on ihana savun tuoksu ja syvä maku.

Tämänkeväinen muutto Saksasta Italiaan oli konstikkaampi, koska muuttokamat ja siis myös jääkaappipakastin lähtivät jo kolme päivää ennen meitä Torinoon. Pyysin naapuritalon ystävältä apua ja vein juureni hänen pakasteeseen. Siinä oli afganistanilaisella perheellä ihmettelemistä suomalaisen hömpötyksen kanssa ;)

Tyhjä asuntomme Bonnissa
Our empty flat in Bonn, Germany

Eipä tuo oma ranskalainen Kollikaan aina oikein tajua ruisjuuren tärkeyttä. No, muutossa hermot ovat kireinä muutenkin eikä ylimääräisiä komplikaatioita kaipaa kukaan. Olen sitä mieltä, että suurin parisuhdekoetus on muutto! Varsinkin kansainvälinen sellainen. Ja kahdelle temperamenttiselle tapaukselle. En halua edes kuvitella mitä seuraa talonrakennuksesta. En taida koskaan edes kokeilla, heh.

Muuttorekka valmiina matkaamaan Bonnista Torinoon
Italian moving truck ready to take our stuff to Turin, Italy

Kolli ei innostunut siitäkään, kun päätin ottaa autoon myös viisi orkideaani. En halunnut ottaa riskiä, että ne kuolevat muuttorekassa. Siinähän sitten ajeltiin tuntitolkulla orkideat niskassa.

Automme oli muuten aivan überpakattu! Jouduin muun muassa taittelemaan täkin istuimeni ja selkänojan päälle, kun se ei mahtunut käärittynä taakse, vaikka kuinka yritimme. Kun siellä olivat ne orkideat. Mutta olipahan pehmeä istua! Ystävät tulivat ulos nauramaan autolle lähtiessämme Bonnista. Pakkaussuunnitelmamme olisi kaivannut ehkä pikkuisen lisähiomista.

Täyteen tupattu automme muuttovalmiina
Our over filled car ready to head towards the new life in Italy

Ajoimme viimeiseksi naapuriin ja sain ystäväni pakastimesta ruisjuuren matkaan mukaan. Pakkasin sen jälleen kylmäkallejen keskelle pakastekassiin. Juuri pääsi välietapissa Megèvessä taas onnellisesti pakasteeseen.

Muuton jälkeen pääsimme Megèveen vasta parin viikon jälkeen. Olimme jo asettuneet Torinoon ja pääsin vihdoin leipomaan! Eilen tein toisen kerran leipää muuton jälkeen.

Mainittakoon vielä, että muuttostressistä ja ruisleipätaikinan hajun valittamisesta huolimatta ranskalainen Kollini rakastaa leipomiani ruisleipiä! Perinteisestihän ranskalaiset syövät suomalaisittain kovin pullanoloista leipää, ja tummaa leipää pidetään yleisesti huonona muistona sota-ajalta ja saksalaisilta.

Mutta hulluhan Kolli olisi, jos ei ruisleivästäni tykkäisi, se on meinaan mahtavan makuista!


This entry is about baking traditional Finnish bread, rye-bread, with natural yeast. Developing natural yeast in rye-bread is an interesting - and difficult - project but once you have your "root" ready, baking gets easier in every time since the root and the bread gets better within the years and several bakings.

I made my rye-bread root in Italy from Finnish incredients, it has traveled with us from Turin to Germany via France and Switzerland and after two years back the same route :) It needed skillfull operation that it wouldn´t get rotten during the long trip.

Before leaving Bonn I needed to put the frozen root in to my Afgan friend´s freezer since our fridge-freezer left already three days before us to Turin in the truck. The family must have thought that what is this crazy Finn doing!

Home-made rye-bread tastes unbelievably good! And it´s very healthy with fibres. See below the recipe! If it´s still difficult and you can´t manage, I can help you. Just send me email so we can see what might be the problem. Tasty rye-bread is everybody´s right ;)

Ruisleipäkätkö. Sattuipa pyyhkeeseen muuten sopivasti Italian värit!
Ryebrean basket. Italian colours in the towel, I notice :)





How to make "root" and bake rye-bread:

Take glass, hot water and rye-bread flour, mix well with wooden fork.
Put plastic on top of the glass but only loosely, leave air.
Put glass on a warm place, like on top of a kitchen shelves.
Let it develop for two days. It should start bubble and smell bad :)
This is called rye-bread root. It´s natural yeast that lifts up the bread.
Kitchen magic!

3rd day: put the content of the glass into a baking bowl
(not metal! Rye-bread likes only wood, plastic and glass)
and mix more hot water and rye-bread flour. Mix more little by little during two or three days.
Keep the baking bowl always in a warm place covered with thin towel
and the bowl itself for example inside the sink filled with warm water.

5th or 6th day: take one glass from the stuff and put it to freezer.
You will use that as a root for the next baking!
To the rest add little bit more hot water and flour so much that
the mixture is too hard to turn anymore with the wooden fork.
In this phase you add also one tea spoon of salt plus little bit dry yeast
(natural yeast is week in the beginning  in young root so it needs a bit other yeast.
But when you bake many times you can leave the dry yeast totally,
your root will lift up the bread itself!)
Cover the bowl with a towel and let the stuff develop for five hours.

After developing, take two baking knives and start to lift
small contents of bread stuff to baking paper.
Put flour on top and fix the forms little bit better looking carefully.
Let the small breads develop for one hour.

Before baking, stich holes with a fork.

Bake the breads in ~ 200 celcius for 18 minutes. They can be well brown.
Enjoy in Finnish style with butter or margarin and glass of cold milk! :)

How to do the next baking:

Take your "root" to room temperature in the morning. In the evening,
add hot water and rye-bread flour. It should start to bubble again.

2nd day: add hot water and more flour and make it bigger. Before adding salt, take again one glass of stuff, put it into a box and to freezer. For the third baking. And so on, so forth.
                                                                                                                                                                                            

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihanan näköisiä leipiä. Vaan ei taida niiden leipominen olla aivan kovin hätäisen hommaa, kuten meikäläisen:-)Toivotaan, että juuresi on pitkäikäinen:-) Mä leivoin jokin aika sitten kaiken meidän vaalean leivän itse. Kolme vuotta taisi hujahtaa niin, että kerran viikossa leivoin ison satsin. Toki pieniä taukoja taisi olla, esim flunssaisena ei taikinan vaivaaminen oikein innostanut. Erään flunssatauon jälkeen leipominen jäi sitten pysyvästi.Ja edelleen ollaan ihan ostolinjalla.

Kulkukatti kirjoitti...

Harmi, että leipomisinnostuksesi tyssäsi flunssaan. Mutta voithan aina hommata leipäkoneen! Sillä tulee hyvää ihan älyttömän helposti, senkun vain hujauttaa jauhot ynnä muut sisuksiin ja valmista tulee kättä kääntämättä vajaassa kolmessa tunnissa. Ostan vaaleaa leipää kaupasta, mutta teen usein myös leipäkoneella.

Olen itsekin aikamoinen hätähousu - tai hätäsuu - keittiössä eli syötävää pitää tulla nopeasti. Ruisleipä taitaa olla ainoa homma, mihin jaksan panostaa enemmän aikaa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Olen tuota leipäkonetta joskus miettinyt, mutta pelkään, että se saa saman kohtalon, kun monitoimikone. Päätyy katonrajassa olevan kaapin taaimpaiseen nurkkaan. Me asutaan v 1968 rakennetussa kerrostalossa ja siihen aikaan keittiöissä ei varmaan ollut läheskään niin paljon kaikkia kodinkoneita ja vempaimia kuin nykyään. Eli säilytystilaa on minimaalisesti. juuri ja juuri päivittäin käytetyt eli kahvinkeitin, mikro ja leivänpaahdin mahtuvat olemaan esillä. Myös kaappitilaa on todellä vähän, eli ne pursuavat päivittäin käytettäviä astioita. Niinpä harvemmin käytettävien kohtalo on päätyä hankalasti tavoitettaviin kaappeihin:-) Meidän huusholli on muuten myös aikamoinen jatkojohtoviidakko:-) v 1968 ei varmaankaan ollut läheskään niin paljoa tarvetta pistorasioille, kuin nykyään. Mm keittiössä oli tasan 2, kun sinne muutimme!

Rahaa kyllä tuolla leivän leipomisella säästi. Laskin kerran, että säästyneillä rahoilla teen kerran vuodessa yhden Italian matkan:-)

Kulkukatti kirjoitti...

Ymmärrän täydellisesti, pelit ja vehkeet olisi kiva hankkia, mutta kun sitä tilaa ei piisaa. Ja eihän kukaan halua keittiönsä näyttävän kodinkoneviidakolta...

Meillä oli onneksi Bonnissa ja nyt Torinossa tilava keittiö. Täällä istutin smoothie-makerin ja leipäkoneen erilliselle, liikuteltavalle apupöydälle. Tulee kumpaakin käytettyä, kun ovat hollilla.

Hmmm, mutta tuo yksi lisämatka Italiaan leipärahoilla kuulostaa kyllä melko hyvältä kannustimelta ;-D

Meillä on kivasti pistorasioita, MUTTA pyöreitä töpseleitä varten tarvitsemme aina adaptorin, joten täällä on noita möllyköitä vähän joka paikassa. Ärsyä, kun ne samalla rajoittavat huonekalujen asettelua seiniä vasten, mokomat mollukat aina tiellä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...