Leipäkonehehkutusta ja muovipussifilosofiaa

Vaikka smoothiemaker on hullaannuttanut minut vallan, on vanha rakkaus yhä voimissaan. Uskollinen leipäkoneeni osoitti jälleen, että tie Katin sydämeen käy vatsan kautta.

Tämä Funain kone on hankittu jo 80-luvulla. Isäni innostui silloin tuosta uudesta keksinnöstä ja hankki meille kotiin sellaisen. Härvelillä on tehty kaikenmaailman porkkana- ja sienileivät ynnä muut enemmän tai vähemmän epäonnistuneet kokeilut.

Uskollinen leipäkone
Ever-faithful baking machine

Muistin eräänä päivänä Saksassa asuessamme tuon vekottimen, ja soitin heti isälle kysyäkseni, onko kone vielä hänen luonaan tallessa. Olihan se, ja sain leipäkoneen omakseni ja mukaan heti seuraavalla Suomi-visiitillä. Isä ei vanhoilla päivillään enää jaksa hääräillä keittiössä, ja kone-parka istui tyhjänpanttina keittiön ylähyllyn perällä.

Leipäkone matkasi turvallisesti kanssani lentokoneessa Saksaan. Se oli villatakkiini käärittynä ison muovikassin pohjalla.

Ranskalainen Kollini jaksaa aina virnuilla, kuinka ”tyylikkäältä” näytän kassialman vermeineni lentomatkalla. Mutta joskus on vaan pakko saada ängettyä paljon kannettavaa käsimatkatavaroihin! Muovipussi on siihen paras ratkaisu, sehän ei paina mitään. Matkalaukkuhan painaa jo itsessään paljon.

Ehkä tämä on yksi tyypillisimpiä suomalaisia piirteitä minussa: käytännöllisyys ennen tyylikkyyttä. Ja muovipussien varjeleminen: ”ehkä tätä tarvitaan vielä, nämä menevät roskapusseiksi, nuo pienet kylppärin roska-astian sisälle, siisteimpiin pakkaan vaatteeni ja käytän matkalaukun sisällä, tämä on Nizzasta ja tuo muistoja mieleen, tässä on yksi ihanasti koristeltu, näitä isoja voi käyttää seuraavassa muutossa”.

Olin ihan fiiliksissä paistaessani ensimmäistä leipää Saksassa. Olin hieman jännittänyt, toimiiko kone vielä. Vanha täti oli ja on huippukunnossa edelleen, vaikka ulkokuori on jo ajan kulahduttama.

Olkoot vaan kasarivempain, mutta leipäkone on yksi parhaimmista keksinnöistä keittiöön. Valitset ainekset mitä haluat leipääsi laittaa, heität jauhot ynnä muut koneen sisuksiin ja sitten odottelet runsaat pari tuntia leivän paistumista. Kätevää! Ja mikä taivaallinen tuoksu leijuukaan keittiöön leivän paistuessa hiljakseen - kuin valmistaakseen tulevaan herkkunautintoon.

Kone on tullut itseoikeutettuna matkalaisena mukanamme myös Torinoon ja pääsen pyöräyttämään kotileipää harva se kerta. Tämänkertainen makuelämys syntyi vehnäjauhoista, kaurahiutaleista ja auringonkukansiemenistä.

Tuoksuvaa, lämmintä leipää
Tasty, warm bread in the basket

Yksi heikkouksistani on tuore leipä. Ja sen kanssa pitää olla ehdottomasti lasi kylmää maitoa. Leipä näyttää ja tuoksuu niin ihanalta margariinin sulaessa kultaiseksi silmäksi viipaleen muhealle pinnalle. Pinta rouskahtaa herkullisena suussa ja margariinin pehmittämä sisus sulaa suussa. Mmmm! Elämän pieniä nautintoja.


I´m in love with my family´s old faithful baking machine! It´s so easy just to put the incredients inside and wait for three hours the bread to get ready. And the smell is wonderful! My father used this machine a lot in the end of the 80´s, baking machine was a new thing then and popular. Now it´s in fashion again - at least for me!