Sotaveteraaneja ei ole enää juuri elossa. Arvostan kovasti sitä panosta, jonka he antoivat itsenäisyytemme tähden. Jotenkin täällä ulkomailla itsenäisyyden ja menneiden sotien ajattelu tuo haikeamman olon kuin Suomessa. Sitä ajattelee hellyydellä ja lämmöllä omaa kotimaataan, joka on selvinnyt voittajana vaikeiden aikojen ylitse sisulla ja kovalla työllä. Toivottavasti tämä henki vie Suomea eteenpäin myös tulevaisuuteen.
Oma isäni oli jatkosodassa vapaaehtoisena vain 14-vuotiaana. Hän oli väärentänyt isänsä nimikirjoituksen lupapapereihin ja valehteli olevansa jo 17-vuotias, koska halusi kovasti olla mukana oman kotimaan vapauden puolesta.
Isäni näki ja koki kamalia asioita ollessaan polkupyörälähettinä ja apupoikana. Kerran isäni melkein kuoli pyöräillessään lähettinä peltojen yli. Venäläinen sotakone ilmestyi yhtäkkiä kuusimetsän takaa ja lentäjä huomasi yksinäisen suomalaisen ja alkoi tulittaa. Isäni heitti pyörän pois ja juoksi pellon pientareella olevaa likavesiviemäriä kohti, ryömi tuohon ahtaaseen tunneliin ja pelastui täpärästi kuolemalta. Nuo nuoren apupojan uhraukset auttoivat omalla tavallaan yhteistä panosta. Nostan maljan siis myös isälleni jokaisena Itsenäisyyspäivänä.
Tiistain juhlaillan isäntä ja emäntä olivat kokanneet itse buffet-pöydän tarjottavat, mikä sopi tällaiselle punaista lihaa välttelevälle kasvis-Katille vallan mainiosti: vege-, papu- ja tofupullia, mozzarella-salaattia, rypäleitä ja grissinejä, tortillaa ja makeita pikkuleivoksia ym. Kuten listasta näkyy, myös ruokapuoli oli hyvin kansainvälinen!
Espanjalaisen vieraan kotona tekemä tortilla oli muuten todella herkkua, sitä olisi vetänyt vaikka kuinka.
 |
| Itsenäisyysjuhlien buffetpöytä kansainvälisine tarjottavineen Finland´s Independence Day´s buffet table with international food |
Juomapuolesta sen verran, että vahvuudeltaan se sopi hyvin suomalaiseen juhlintaan. ;) Viinin ja alkoholittomien lisäksi oli tujumpaa tavaraa tarjolla: isäntä oli tullut juuri työmatkalta Ukrainasta ja mukaan oli tarttunut ukrainalaista chilivodkaa! Huh, olipahan kirpakka kokemus, että ihan irvistys pääsi tuota tulijuomaa maistaessa.
Toinen drinkkielämys oli mojito, joita espanjalainen juhlavieras taiteili keittiössä tuoreista limeistä ja mintunlehdistä. Oli meinaan todella hyvää, nami nami! Kesä tuli kielen päälle. Makoisaa mojitoa olisi voinut ryystää enemmänkin, mutta tämä Katti on maltillinen myös juhlahumussa.
Olin varustautunut teeman mukaan sinivalkoisin lisukkein. Coccinellen käsiveska on valkoinen ja korut siniset. Pidän tosi paljon tästä Afganistanista kotoisin olevasta lapis lazuli -kivistä tehdystä kaulakorusta. Ranskalainen Kollini on sen minulle joskus hankkinut YK:n myyjäisistä.
 |
| Afganistanilainen lapis lazuli -kaulakoru Afganistanese lapis lazuli necklace |
Tässä vielä kokovartalopotretti Kulkukatin juhlaeleganssista. Ihan iltapukua ei nyt näihin juhliin laitettu, mutta pirteästi tällä mekolla pyörittiin. Tuossa vieressä on suomalainen hyvä ystäväni, joka työskentelee täällä YK:n leivissä. Hänellä oli päällään supisuomalaista Marimekkoa.
 |
| Itsenäisyysjuhla-look Independence party look |
Meillä oli ystäväni kanssa koko ajan ihan hirveät teinikäkätykset, en todellakaan tajua mistä sitä naurua riitti koko ajan. (Ei me sitä ukrainalaista tappovodkaa nyt niiin paljoa juotu!!!) Kai se on tuo suomenkielinen seura, kun saa villiksi. Joka tapauksessa meillä kummallakin oli illan saldona vatsat ihan kipeinä, hihiteltiin vielä yhteisellä kotimatkalla kaduilla. Mutta mikäs siinä, jos sixpackin saa kuntoon noin hauskalla konstilla: sen kun nauraa itsensä tikahduksiin! Oli kirjaimellisesti iloinen Itsenäisyyspäivä.
Tämän kirjeen vika kuva ei liity mitenkään itsenäisyyden juhlintaan muuta kuin sen verran, että Kolli otti sen minusta tuolla hilpeällä paluumatkalla. Tuo piskuinen pinkki auto oli vaan niin kertakaikkisen söpö ja ihku, että oli pakko mennä hyppimään siihen vierelle. Viimein tämä meikäläisen unelma-auto siis löytyi! ;D
 |
| Megapinkki auto ja yksi hullu suomalainen Megapink car and one crazy Finn |
***
On Tuesday 6.12. we celebrated Finland´s Independence Day with an international group of people. My Finnish friend who is working here for EU, organized a lovely and cheerful party with his wife for the colleaques and friends. There were people from Taiwan and Japan to Spain and Sweden - and we Finns ofcourse.
In 6.12. I think very warmly about Finland and all the efforts our people have made when fighting for our independence. I think that I appreciate even more our history when living abroad, the Finn in me becomes stronger.
I value very much also my father´s efforts during the last Finnish war. He was only 14 years old but wanted to help and so he imitated his father´s signature for the official papers and said he is already 17 years old. He was helping as a bicycle courier and saw and experienced many horrible things and almost died at some point. He was once bicycling alone along the fields when a Russian plane suddenly came from behind the forest and started to shoot this lonely Finn. My father left the bike and ran towards a water pipe next to the field, fortunately he was small enough to crawl inside to this dirty pipe and so saved himself.
Tuesday´s event was half Spanish party because 6.12. is also a date for Spanish constitutional law. So the theme for the event was about independence, freedom and equality. Also the food service was international. I loved especially the vegetarian balls that our hosts have made themselves, as well as Spanish home-made tortilla - very delicious. We tasted also Ukrainian chili-vodka (oh my...) and fresh mojitos made by one of the Spanish guests - yammy!
As you see from the photos I have accessorized me with Finnish colours: white and blue. My friend had Marimekko dress, famous Finnish design.
4 kommenttia:
Hihih, màkin oon mennyt pomppimaan vaaleanpunaisen smartin viereen, mutta siinà oli myòs Hello Kittyn kuvia, niiiiin suloinen!!!!
Ihanat juhlat teillà ja sulla kiva look!
Aikamoisia asioita on isàsi joutunut jo pienenà kokemaan. Onneksi oli ketterà ja ovela ja selviytyi :D
Kiitoksia Ciacy! Toi mun mekko on jo vanha, mutta ajaton.
Vitsit, sun autos vei kyllä voiton, kun siinä oli vielä Hello Kittyä, hih...
Isällä oli tosiaan aika kamalia hetkiä sodan aikana, ja niin nuorikin vasta oli, järkkyä ajatella. Mutta hänelle kävi onneksi hyvin.
Upea kaulakoru!
ja mielenkiintoinen tarina
Kiitos, kiitos Susanna89! :) Tämä kaulakoru on ihan yksi omista lemppareista. Käsityönä tehdyt korut ovat aina erityisiä.
Kun asuin Bonnissa, yhdellä afganistanilaisella ystävälläni siellä oli melkein samanlainen koru, on malliltaan kuulemma hyvin perinteinen ja sitä käytetään juhlavissa tilanteissa.
Lähetä kommentti