April in Paris

Pahoittelut heti alkuun, että Pariisin kirje tupsahtaa eetteriin vasta nyt. Yritys oli kova jo pari viikkoa sitten. Tampereen kodissa nettiyhteys ei pelannut tai katkeili koko ajan, ja kuvien lataaminen oli ihan mahdotonta. Olen nyt takaisin kotona Torinossa, joten juttujen päivitys sujuu sutjakkaammin.

Otsikon tunnetun jazz-laulun sävelin saimme nauttia Pariisin huhtikuisesta tunnelmasta. Romantiikasta ei voi tässä yhteydessä kuitenkaan kovasti puhua, sillä meillä oli anoppi matkassa mukana ;)

Saimme mainion kevätkelin, aurinko paistoi melkein koko ajan, vaikka ilma ei vielä parhaalla lämmöllä suosinutkaan.

Kävin edellisen kerran Pariisissa monen monta vuotta sitten. Se oli omatoimireissu äidin kanssa. Muistan, kuinka menimme metrolla paikasta toiseen, ihailimme solakoita ja siistejä ranskalaismiehiä istuvissa puvuissaan, seikkailimme Montmartrella ja tutkailimme katutaiteilijoiden teoksia, kipitimme kunnon turistien lailla tärkeimmät nähtävyydet ja purimme patonkia Seinen varrella ja Eiffel-tornin juurella.

Tämänkertaiseen minimatkan syynä oli ranskalaisen Kollin työtapaaminen. Viivyimme Pariisissa vain vajaat kolme päivää, mutta siinäkin ajassa ehti nähdä jo vaikka mitä. Kaupungissa oli meneillään niin monta kiinnostavaa näyttelyä, että niihin oli ihan pakko tutustua. Reissusta tuli varsinainen museomaratoni.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Lucas Cranach vanhemman taiteen näyttelyyn Luxemburgin puistossa sijaitsevaan museoon. Tässä linkki:

Musée du Luxembourg, Paris

Näyttelyn jälkeen pääsi kätevästi iltapäiväkävelylle tuohon kuuluisaan puistoon, joka toimii pariisilaisten olohuoneena. Upeassa palatsissa kokoontuu Ranskan senaatti. Ei ollenkaan hassumpi paikka politisoinnille!

Iltapäiväauringon palvojia Luxemburgin puistossa Pariisissa
Luxemburg Park in Paris. Parisians enjoying of sunbathing in the afternoon light.

Ranskan Senaatin hulppea rakennus Luxemburgin puistossa
French Senat´s building in Luxemburg Park

Yksi Luxemburgin puiston veistoksista tulppaanien keskellä
One of the statues in Luxemburg Park in the middle of the tulips

Myöhemmin tapasimme Kollin serkun ja tämän miehen. He ovat asuneet Pariisissa jo opiskeluajoista asti. Kävelimme yhdessä kuudennen kaupunginosan katuja ja etsimme sopivaa ravintolaa illallista varten.

Kollin serkku opiskeli aikoinaan Pariisin yliopistossa, jonka ohitse kävelimme. Kerrassaan tyylikkään oloinen opinahjo, jonka paraatiseinä julistaa vallankumouksen ajalta ranskalaisuuden ydinsanomaa: vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo
Freedom, brotherhood and equality

Kuudennen kaupunginosan talot ovat upeita. Paljon koukerokoristeltuja parvekkeita, reliefiyksityiskohtia ja yleviä porttikonkeja. Onhan siellä myös joitakin uudempia rakennuksia ”nykytaiteellisine” maalauksineen.

Pariisin kauniita rakennuksia
Some of the beautiful houses in Paris city center

Uutta ja vanhaa rinnakkain
Old and new

Pariisi on jaettu kahteenkymmeneen eri alueeseen. Kaupunginosien kaaviota kutsutaan etanaksi, escargot, koska se näyttää sellaiselta. Mutta sepäs sopii ranskalaisille sopivasti, kun he etanoista muutenkin tykkäävät. Kyllä ne tällekin katille maistuvat erinomaisesti. Päälle tuoretta persiljasilppua, voita ja valkosipulia – nam!

Löysimme sivukadulta Le Procopé-nimisen ravintolan. Se näytti viihtyisältä ja tunnelmalliselta, paikka oli vanha ja koristeltu antiikilla sopivan krumeluuristi.

Ravintola Le Procopé
Restaurant Le Procopé

Le Procopén interiööri
Interior of the restaurant

Seinillä oli vanhoja muotokuvia, osa romanttisesti kuluneita. Jälkiruuasta sen verran, että enpä ole koskaan saanut yhtä isoa crème brûlée –annosta, tämä oli teelautasen kokoinen! Se oli maustettu capuccinolla ja makuelämys oli suussa sulava. Menu oli ihan ok, ei mitään ihmeellistä.

Jättimäinen crème brûlée
This crème brûrlée was huge!

Ranskalainen keittiö on maailmankuulu, mutta erinomaista ruokaa saadakseen täytyy maksaa itsensä kipeäksi. Huonokin ruoka maksaa paljon eritoten Pariisissa. Ero on huomattava Italiaan, jossa saa maittavia ja laadukkaita annoksia normihinnoilla melkein joka ravintolassa.

Keskiviikon aloitimme kuvanveistäjä Auguste Rodinin museossa. Se on Pariisin ainoa, täysin yksityisin varoin toimiva museo. Se on näkemisen arvoinen paikka. Rakennus on kaunis, vanha palatsi narisevine lattialankkuineen ja vehreine puistoineen, jossa kesäaikaan kukoistavat eriväriset ruusut ja ”takapihan” perillä voi nauttia vaikkapa picnicin nurmikolla puiden katveessa.

Rodin museon "takapiha". Näkymä ikkunasta.
Backyard of Rodin Museum. Seen from the museum´s window.

Rodinin Ajattelija
Thinker by Rodin

Hehkuvia ruusuja museon pienessä puutarhassa
Faboulous roses in the small arboretum in Rodin Museum

Yksi Rodinin veistoksista museon sisältä
One of Rodin´s statues inside the museum

Keskipäivän hengailin kaksin anopin kanssa, kun Kolli oli kokoustamassa. Köröttelimme taksilla (kirjaimellisesti, sillä keskustassa oli kamala ruuhka) Seinen rannalle ja suuntasimme Notre Dameen. Kirkkoon pitää yleensä aina jonottaa, mutta onneksi jono etenee nopeasti.

”Meidän Rouva” edustaa keskiajan goottilaista arkkitehtuuria. Suipot ikkunat ja vertikaalisuutta korostavat yksityiskohdat, kaikille tutut tylppätornit, sivuseinistä kasvavat pitsimäisen luurangon kaltaiset tukirakenteet, ylhäällä ilkkuvailmeiset hirviöveistokset ja vesiränniotukset eli gargouillet.

Ympäristö kuhisee turisteja, puheen pulinaa kuuluu maailman eri kolkista. Kirkon vierestä saa aina kätevästi taksin, on tuo paikka sellainen turistirysä. Vaikka toisaalta on myös hauskaa tarkkailla erimaalaisia ja –näköisiä ihmisiä, kuunnella outoa puheenpartta ja nähdä omintakeista pukeutumista.

Pariisin Notre Dame ja keväkukkasia
Notre Dame church in Paris and spring flowers

Edellisellä reissulla Pariisissa menimme äitini kanssa ylös Notre Damen kattokierrokselle katsomaan kuuluisia koristeveistoksia. Suosittelen visiittiä, yläilmoista näkyy Pariisi ja Seine uskomattoman upeasti ja kyssäselkäiset gargouilllet ovat hulvattoman hirveitä!

Gargouille-veistoksia tehtiin keskiaikana kirkontorneihin pahoja henkiä karkottamaan, mutta uskon, että sen ajan käsityöläiset innostuivat hassuista hahmoista ihan niiden itsensä vuoksi ja he pääsivät kerrankin irrottelemaan kunnolla tylsien pyhimysveistosten vastapainoksi samaan tapaan kuin hurjissa alttaritauluissa, joissa kuvataan Kiirastulta.

Pariisin Notre Damen gargouille. (Kuva G. Laurent)
Roof top of Notre Dame and the funny gargouille statues

Söimme anopin kanssa lounaan Seinen rannan bistrossa, joka oli tupaten täynnä. Palvelu oli hidasta ja huonoa eikä ruokakaan ollut erikoista eli kerrassaan tyypillisen pariisilaista. Vieressä soljuva Seine ilahdutti kuitenkin mielialaa ja kävelimme joen rantaa tuulen tuivertaessa kiharat silmille.

Seine

Paikallinen taiteilija teki uusia maalauksia joen partaalla, valmiit teokset olivat esillä vieressä tuolien päällä. Mies oli ystävällinen ja poseerasi ilomielin valokuvaa varten.

Taiteilija Seinen varrella
Artis painting next to river-Seine

Tyypillistä pariisilaista ovat myös Seinen rannan pienet myyntitiskit. Tummanvihreät, isot metallilootat suljetaan yöksi lukolla ja aamulla ne avataan erilaisten artikkeleiden myyntiä varten. Sieltä löytyy kaikenmaailman tilpehööriä magneeteista mini-Eiffeleihin ja julisteisiin sekä laadukkaampaa settiä vanhoista levyistä ja lehdistä antiikkikirjoihin.

Myyntitiskit Seinen varrella
Different items for sale in the small desks next to river-Seine

Suuntasimme iltapäivällä Jacquemart-André museoon. Meillä oli samalla treffit pariisilaisen ystäväni kanssa museon jonossa.

Tutustuin häneen viime kesänä Varsovassa kuorokurssilla ja meillä synkkasi heti. Ystäväni opettaa musiikkia pariisilaisissa kouluissa ja on kerrassaan mielenkiintoinen tyyppi ja taiteellinen persoonallisuus. Varsovassa kävi ilmi, että hänkin lomailee Ranskan rannikkokaupunki Royanissa kesäisin! Maailma on joskus toden totta pieni. No, meidänhän piti järkätä treffit ehdottomasti ja niinpä tapasimme Royanissa uudelleen jo viime elokuussa.

Jaqcuemart-André museo on suomalaiselle mahdottomalta kuulostavasta nimestään huolimatta tutustumisen arvoinen. Nyt siellä on menossa impressionisti Gustave Caillebotten ja hänen valokuvaaja-veljensä näyttely, mutta jo rakennus peruskokoelmineen on sulaa samettia estetiikannälkäisille silmille. Linkki:

Jacquemart-André museo

Palatsi on entisöity upeasti. On kuin siirtyisi ajasta toiseen vaeltaessa toinen toistaan upeammin koristelluista huoneista seuraaviin. Yläkerroksessa on vaikuttava kokoelma Italian renessanssin aikaisia maalauksia. Vaihtuvat näyttelyt järjestetään ylimmässä kerroksessa.

Jacquemart-André museon kaunis sali
Museum Jacquemart-André and its´ magnificient interieur

Museon talvipuutarha
Museum´s winter garden

Kävimme sulattelemassa taidenautintoja jäätelön äärellä ja jatkoimme sitten Odilon Redonin näyttelyyn. Grand Palaisiin on koottu uskomattoman hieno kokoelma Redonin teoksia. Hän oli omintakeinen taiteilija 1800-luvun lopulta, jonka maalaukset ovat symbolistisia ja unenomaisia.

Ensimmäinen näyttelykerros on omistettu mustavalkoisille hurjille painokuville ja painajaismaisille näyille. Alakerroksessa kulkijaa vastaan tulvii yhtäkkinen värien yltäkylläinen sinfonia, maalauksia aiheinaan mielikuvituskukat, –olennot ja ihmishahmot.

Redon oli outo kaveri eikä helppo tyypittää tiettyyn kategoriaan. Rakastan hänen omintakeista tyyliään ja hehkuvia värejään. Olisipa kiva tietää mitä hänen päässään liikkui, kun kynästä pursusi nauravia hämähäkkejä ja kyklooppeja. Linkki:

Grand Palais, Odilon Redonin näyttely

Keskiviikkona museo on auki iltakymmeneen. Iltavisiitti oli hyvä, koska ruuhkaa ei ollut ja taiteesta sai nauttia kaikessa rauhassa. Tosin viimeisissä saleissa oli niin paljon nähtävää, että vartijoiden piti ajaa minut pois kymmenen aikaan, kun halusin muutaman muun viimeisen vieraan kanssa vielä kuikuilla tauluja paremmin.

Keskiviikko oli melkoista taideramppausta ja meikäläisen jalat tekivät lakon Redonin näyttelyn viime metreillä. Eipä olisi kannattanut leikkiä italiatarta Pariisissa. Korkkarit ovat nätit, mutta tuskallisen epäkäytännölliset kilometrien kävelyllä. Museolta iltapizzalle raahustaessa täytyi levätä joka toisella vastaan tulevalla penkillä, auts ja voih!

Viimeisenä päivänä eli torstaina varustauduin kunnon kengillä tulevaan seisomiseen. Sillä sitä Musée d´Orsayssa joutuu kokemaan – etenkin erikoisnäyttelyiden aikaan. Museossa on nyt menossa Manet´n näyttely. Juuri Manet´n erään taulun mukaan taidesuunta impressionismi sai nimensä.

Sää muuttui (tietenkin) viimaiseksi ja pilviseksi, ja kahden kylmän tunnin ajan jonottajien loputon lauma teputti hitaasti kohti ovea kuin hytisevät pingviinit. Oman eksotiikkansa jonottamishommaan toivat viisi maastopukuista sotilasta, jotka päivystivät säännöllisesti konekivääriensä kanssa ihmismassan keskellä ja kyttäilivät jonottajia.

Kiukuttaa välillä, kun missään ei saa olla ilman ajatuksia terroristeista. Eivätkä nuo sormiaan liipaisimilla pitäneet sotilaat oloa ihan turvalliseksikaan tehneet. Ihmisiä oli niin monta ja lähekkäin ihan vieressä. Mitäs, jos joku hullu sieppaisi aseen ja alkaisi tulittaa? Tai jos sotilas kompastuisi kengännauhoihinsa ja laukaisisi aseen vahingossa?

Musée d´Orsay ja kahden tunnin jonotus viimassa. Ou jee!
Two hours´ lining in the wind to Musée d´Orsay and Manet´s expo.

Kun päästiin viimein sisälle, mieleni teki tuulettaa, mutta olin liian jäässä sellaiseen.

Ehdimme huokaista liian aikaisin. Manet´n näyttely oli omassa osiossaan ja sinne piti jälleen jonottaa! Onneksi sentään sisätiloissa ja "vain" parikymmentä minuuttia. Mutta olihan se odottamisen arvoista, näyttely oli todella laaja ja esillä oli taiteilijan tunnetuimpia teoksia. Oli hienoa törmätä taidehissan kirjojen sivuilta tuttuihin teoksiin livenä. Niin, tai jos maalausten eteen nyt ensin edes sai itsensä. Näyttely oli niin täynnä jengiä, että siellähän oltiin kuin sillit purkissa.

Manet´n jälkeen seikkailin Musée d´Orsayn saleissa ja metsästin muita tuttuja teoksia. Totta kai iki-ihania impressionisteja piti nähdä lisää ja Vincent van Goghin teokset. Yläkerrassa oli myös kiintoisa prerafaeliittien näyttely menossa.

Minireissu Pariisiin oli mahtava, mutta harmi kyllä aivan liian lyhyt. Vähän kuin saisi ottaa ainoastaan yhden konvehdin isosta suklaarasiasta! Nyt ei ehtinyt vaeltelemaan päämäärättömästi, kun ohjelmaa oli sen verran tiuhaan tahtiin. Paha makean nälkä siis jäi... Mutta varo vaan Pariisi, täältä tullaan vielä! Kollille on nimittäin tiedossa uusi kokous ilmeisesti jo syksyllä ja ensi vuonna kaksi, joten tämä katti pakkaa itsensä mukaan ehdottomasti.

Eiffeltorni kimaltelee puiden takana yöllä
Eiffel Tower with its´ flashy night lights

We had lovely April visit to Paris. There were lots of interesting art exhibitions going on so we had to see some of them. Above into the text I have put some links to different museums.

We saw special expos from Lucas Cranach the elder, Gustave Caillebotte, Odilon Redon and Manet. What an artistic combination!

Mr Cat had a meeting in Paris on Wednesday so I walked around with my mother-in-law. We strolled along the river Seine and had lunch in bistro: bad service and food but anyway, we were in Paris! ;)

It was fun to meet my dear friend. He has live many years in Paris, he teaches music in school. We got to know each other in Warsaw, choral course, last summer. The world is really small: we found out that we spend the vacations in the same spot, Royan, on Atlantic Ocean side! So we met already last August after Warsaw. Now we could have artistic tour in the museums together.

Since our trip was so short and full of art activities, we couldn´t just walk around where ever and feel the city and be surprised by it. But Mr Cat will have meeting in Paris maybe already in autumn and for sure on next year. So, Paris, Travel-Cat wants to have another dates, see you soon again!