Barolo ja ihanat viinitarhat

Viinitie
Wine path

Paluu Suomesta Italiaan sujui hienosti. Lensin Tampereelta Ryanairilla Bergamoon, missä ranskalainen Kollini oli vastassa autoineen. Paluu oli tällä kertaa erityisen mukava ja helppo, koska matkasin äidin kanssa. Sain hänet Italiaan viikoksi. Yleensä joudun jättämään äidin kyynelsilmäisenä asemalle tai kentälle, ja ero tuntuu kovin riipaisevalta.

Äiti on ollut kaksi kertaa aikaisemmin Torinossa, joten sinänsä mitään uutta täällä ei ole hänelle, mitä nyt uuden asuntomme ihmettely. Mutta oli kiva kulkea yhdessä Torinon katuja, ja kävelimmepä tällä kertaa pidemmälle Parco del Valentinoon ihastelemaan kesäistä puistoa.

Viime lauantaina lähdimme kolmistaan autoretkelle maaseudulle. Kolli ehdotti päiväpyrähdystä Baroloon, sinne on autolla vain tunnin matka. Barolo on kuuluisa viinistään. Kylän ympäristöä kaunistaakin mitä upeimmat maisemat vehreine viinitarhoineen ja kumpuilevine kukkuloineen – todellinen pikku-Toskana!

Viinitila Barolon lähellä
Vineyard near Barolo

Linna kukkulalla ennen Baroloa
Castle just before Barolo

Barolo on söötti kylä, se on laakson pohjalla, mutta kylän siluettia hallitseva linna on omalla kukkulallaan.

Barolo

Barolon linna
Barolo´s castle

Porttirakennelma linnan kupeessa
Gateway in Barolo castle

Aika tuntuu pysähtyneen Barolossa. Kesäisen kuuman päivän raukeudessa papat juttelevat kuulumisia osteriassa sätkä suupielessä, nuoriso huvittelee roiskimalla vesipisteen vettä toistensa päälle, emännät asettelevat pyykkejä kuivumaan ikkunanpielten naruihin.

Toki turistejakin on. He vaeltavat kohti linnaa ja sen esittelykierrosta, tutkivat viinikaupan tarjontaa ja ottavat kuvia, jotka eivät voi epäonnistua tässä paikassa.

Mekin suuntasimme ylös linnakukkulalle. Siellä edessä aukeaa mitä ihastuttavin näky: pieni vaaleanpunainen kirkko barokkikoristeineen ja Neitsyt Marian kuvineen. Ovensuussa oliivipuut heittävät pitsimäiset varjonsa seinän pintaan.

Barolon vaaleanpunainen kirkko
The pink church in Barolo

Oliivipuun oksat pitsivarjoineen
Olive tree branches creating lace shadows to the wall

Lekottelimme muurin vieressä penkillä puiden varjossa. Englanninkielinen opaskierros linnaan oli juuri alkamassa. Kuulin tuttua kieltä, ja kyllä, sisään meni myös kaksi suomalaista naista. Hassua, miten näin pieni kansa voi levittäytyä niin laajalle, että joka paikassa tupsahtaa suomalaisia vastaan! :)

Vaikka Barolo on pieni, se on erittäin kuvauksellinen. Tunnelma on kansainvälinen – kiitos turistien ja aktiivisen viinikaupan - mutta samalla jotenkin salaperäinen. Se johtunee kylän labyrinttimaisesta rakenteesta, kiertelevistä kujista ja kapeista reiteistä tilasta toiseen. On kuin Barolo ei haluaisi paljastaa heti kaikkia salaisuuksiaan satunnaiselle kulkijalle, sen kauneus täytyy löytää.

Tällaisissa paikoissa kulkiessa ei kannata kiirehtiä. Paras keino päästä sisälle Barolon olemukseen on kävellä hissukseen kujilla ja kääntyä välillä katsomaan taaksepäin. Sieltä voi avautua kaunis näkymä.

Barolon katu
Barolo´s street

Kivisiä taloja värittävät ruusut, rapistuneiden seinien rohea pintatekstuuri ja viehättävät ikkunat.

Autio kuja Barolossa
Empty street in Barolo

Romanttisesti rapistunut talo ruusupensaineen
Romantic house with its´ roses

Söötti pikku-ikkuna
Cute little window

Lähtiessämme Barolosta nappasin vielä viimeisen kuvan: edessä nökötti kerrassaan sievä, pieni kappeli, joka toivottaa tien vieressä kulkijat tervetulleeksi hijentymään.

Pieni kappeli Barolon tien varressa
Small chapel next to Barolo road

Ajoimme läheiselle viinitarha-alueelle. Yritimme aikaisemmin päivällä varata siellä sijaitsevasta ravintolasta pöytän, mutta paikka oli kuulemma täynnä. Halusimme joka tapauksessa nähdä tutun paikan, jossa illastin Kollin kanssa viimeksi kihlajaisiltana vajaa neljä vuotta sitten. Ajattelimme samalla kysyä, josko joku oli perunut pöytävarauksen.

Meitä odotti siellä ikävä yllätys: ravintolaa ei enää ollutkaan siellä! Talo oli suljettu ja ennen niin kauniisti katettu terassi oli puoliksi purettu. Ravintola oli siis vaihtanut paikkaa, koska sieltä oli kumminkin vastattu puhelimeen.

Muistelimme haikeina, kuinka hieno illallinen meillä siellä olikaan. Istuimme terassilla, ja viinitarhat avautuivat joka puolelle. Söimme ihan tuhottomasti, sillä illalliseen kuului viisitoista ruokalajia! Muut illastajat olivat italialaisia perheitä ja pulina sen mukainen. Se oli minun ensimmäisiä kosketuksia aitoon italialaiseen elämänmenoon.

Suljettu viinitilaravintola, nyyh...
Vineyard restaurant that is closed now, what a pity.

Jatkettuamme matkaa, löysimme kauempaa sattumalta tiekyltin, joka johdatti ravintolan uuteen osoitteeseen. Paikka oli mahdottoman kaukana pääreitiltä, tie kiemurteli ylös kukkulan pintaa viinitarhojen keskellä. Odotukset olivat suuret, mutta ravintolan uusi sijainti aiheutti pettymyksen: rakennus oli korskea, mutta kalsea. Ei terassia, ei intiimin kodikasta tunnelmaa. Sali oli kuin suuri halli isoine ikkunoineen.

Ranskalainen Kolli antoi paikalle tuomionsa: kaksi vuotta, ja sitten se on finito. Tuollainen turistipyydys ei tule ikinä selviämään Italian viinitarha-alueella. Paikalliset eivät sinne enää astu, ja mitenkä ravintola selviää talvikaudesta, kun turisteja ei astele sisään samalla innolla kuin kesäkaudella.

Lähdimme autolle takaisin ja katselimme, kuinka iso bussilastillinen sveitsiläisiä taapersi kohti ravintolaa. Onpa tosi autenttinen ja italialainen meininki, puhahdin, eiväthän nuo turistit saa mitään alkuperäistä tällaisessa paikassa, ainoastaan hienon maiseman. Rahanahneus pilasi ravintolan.

Jatkoimme matkaamme seuraavaan kohteeseen, josta lisää seuraavassa matkakirjeessä!

Viinitilan kupeesta löytyi näin herkullisia kirsikoita! En kuitenkaan uskaltanut ottaa niitä, ties vaikka omistaja olisi tullut perään haulikon kanssa ;)
Delicious looking cherries. I wanted to pick them up but didn´t dare, maybe the owner would have come with the riffle ;)

My Finnish trip is over and I came back to Italy. Luckily I had my mom with me this time! She came for one week, it was so nice to be with her here. It´s always terribly sad to leave Finland and family, now departure was less painfull.

Last Saturday we had a roadtrip to Italian countryside. We visited Barolo, a village famous for its wine. Around the area you see vineyards everywhere. Weather was fabulous and the area is really like small Tuscany!

Barolo is petite but very picturesque. You can´t go wrong when taking photos. Small curving streets and different areas form together an enchanting labyrinth. There are tourists but Barolo keeps its romantic and old-fashioned flavor, the time is staying still and atmosphere is relaxing.

Romantico!

The main area is up on the hill, where you find entrance to the castle. There are guided tours also in English. The most charming little church welcomes you to relax and forget everyday hassle. Like my American friend once said: only Italians can build up a pink church and make it look cool!

There are lots of other charming villages in the area too, so you just take the car and keep on driving and finding yourself from interesting places in the middle of the vineyards. More about our countryside trip in my next travel letter!