60-luvun mekko juhlimassa Ranskan Kansallispäivää

Eilen vietettiin Ranskan Kansallispäivää.

14.7.1789 vallankumoukselliset hyökkäsivät Bastiljin vankilaan. Kansannousun seurauksena Marie Antoinette ja Ludvig XVI joutuivat giljotiinin alle, ja niin monarkia vaihtui tasavaltaan.

Nykyään Kansallispäivää juhlitaan suurin menoin ja ilotulituksin Ranskassa. Räiskintä jäi meiltä taas sivu suun, kun 14.7. osui viikolle ja olemme Torinossa. Mutta tänä vuonna halusimme juhlistaa päivää, ja menimme Torinon Ranskan konsulin järjestämään cocktailtilaisuuteen. Kolli saa kutsun sinne YK:n kautta.

Oma päänvaivansa oli tietenkin minkälaista vaatetta pukisin. Torinossa on kesällä ihan hirveän kosteaa ja kuumaa, joten sää rajoittaa osaltaan pukeutumista:

- ei liian kireää - tarttuu ikävästi ihoon
- ei värillistä vaatetta - kukapa haluaisi törkeiden hikiläiskien pilaavan juhlaeleganssia!
- ei liian peittävää - tukahduttaa helteessä
- ei liian bilehilemeininkiä - kyseessä on kuitenkin konsulin tilaisuus
- ei liian juhlavaa - cocktaileille ei tarvitse pukeutua mihinkään iltapukuun

Päädyin valkoiseen kotelomekkoon, se on kevyt ja kesäinen.

Äidin valkoinen kotelomekko 60-luvulta
Mom´s white shift dress from the 60´s

Tämä mekko on muuten äidin vanha, 60-luvulta! Se on malliltaan hyvin 60-lukulainen. Tykkään mekosta kovasti, malli on yksinkertaisen tyylikäs ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Minusta on ihanaa, että sillä on oma historiansa. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan äitini mekko, joka tehtiin hänelle aikoinaan mittatilauksena ompelijalla. Ennen vanhaan kaupoissa ei ollut sellaista hurjaa vaatevalikoimaa kuin nykypäivänä, ompelijaa käytettiin paljon enemmän.

Tällä mekolla on matkusteltu, tanssittu ja vietetty hauskoja iltoja 60-luvun sykkeessä. Nyt mekko jatkaa omaa elämäänsä minun kauttani. Kiehtovaa! Äiti oli ihan innoissaan, kun kerroin mekon lähtevän Ranskan konsulaatin bileisiin.

Somistin asukokonaisuuden vanhahtavilla, isoilla riippukorviksilla ja nude-korkkareilla. Alkuajatuksena oli laittaa päälle Ranskan värit, mutta väriskaala typistyi suomalaiseen valkosiniseen meininkiin: varpaiden kynnet ovat tummansiniset.

En sitten viitsinyt laittaa kunnon punaista huulipunaa, koska tiedän jo itseni: puna olisi ollut pitkin leukaa cocktailnapostelun tiimoilta ja sitten pyyhkimisen seurauksena tuhnuuntunut käsistä valkoisen mekon pintaan. (Näin hankalaa tämä naisen elo joskus on! Pohtivatko miehet koskaan näin pitkän ja minimutkaisen logiikan mukaan vaatevalintojaan, hih...)

Parvekepyörähdys nudenvärisissä peeptoe korkkareissa
Sunny balcony and my nude colour peep toe high heels

Sinistä kynsilakkaa
Blue nailpolish

Meillä on edelliseltä kerralta hassu muisto. Olimme viimeksi kolme vuotta sitten juhlimassa Kansallispäivää, silloin paikkana oli Palazzo Realen viereinen rakennus ja sen pienehkö tila. Kuuma keli ja liian suuri vierasmäärä tekivät huoneesta suomalaiselle Katille vallan kestämättömän paikan.

En ollut syönyt paljoa (kun odotin niitä cocktailpaloja!) ja olin valinnut liian kuuman mekon. Jouduimme seisomaan paikallamme konsulin ikuisuuksia kestäneen puheen aikana. Yhtäkkiä aloin tuntea, kuinka kostea ja kylmä hiki pukkaa otsalle. Sitten en nähnyt kuin mustaa! Oikein pinnistin silmäni auki, että ne tosiaan ovat auki eivätkä kiinni. En edelleen nähnyt mitään, ja tunsin, kuinka aloin hitaasti kallistua oikealle. Silloin tartuin tiukasti ranskalaista Kolliani käsikynkästä ja sanoin, että nyt meidän on kyllä pakko lähteä ulos. Kolli oli tietty ihan ihmeissään.

Liike toi näkökyvyn takaisin. Huomasin, kuinka melkein kaikki vieraista kääntyivät katsomaan meitä. Luulivat vissiin, että kyllästyttiin konsulin löpinöihin ;) Oltiin vielä tosi fiksusti valittu paikka aika edestä eli jouduttiin kävelemään koko salin läpi. Vähän siinä nolottikin tuollainen tempaus, mutta minkäs voin. Se vasta olisikin ollut show, jos olisin pyörtyä humauttanut kokopituudelta lattialle.

Menimme viileään aulaan ja löysin istumapaikan. Työntekijöinä häärylöivät rouvat olivat suloisia ja auttavaisia. He hakivat minulle lasin kylmää vettä, sitten sokerivettä ja naposteltavaksi keksejä ja aloin voida paremmin. Sitten ne iloiset mammat innostuivat vielä spekuloimaan, että jospa olen raskaana! No ihan siitä ei kuitenkaan ollut kysymys... Myöhemmin kaikki Kollin tutut kyselivät, mihin ihmeeseen olimme yhtäkkiä lähteneet. Luuloni kaikkien katsomisesta ei mennyt siis ihan pieleen, hih. Meillä ei ollut näyttävä sisääntulo vaan lähtö!

Ready to go!

Näistä juhlista selvisin vähemmän dramaattisissa merkeissä ;)

Ranskalaiseen tapaan olimme myöhässä parikymmentä minsaa (italialaiseen tapaan se olisi ollut 40 minsaa), ja silti vielä tuli väkeä vielä meidän jälkeen. Ranskan ja Italian ruusukkein koristelluissa bareteissaan ja valkoisissa mekoissaan sievät tytöt vastaanottivat vieraat Palazzo Realen eli kuninkaallisen palatsin ulkoporteilla ja tarkastivat kutsukortit. Sisäpihan portilla odotellut konsuli kätteli vieraat aviomiehensä kanssa.

Sisäpiha tilaisuuden paikkana sopi vallan mainiosti, muurien ympäröimä pihalla oli siedettävä lämpötila ja vieno tuulikin vieraili silloin tällöin leyhyttämään helteen painostamaa juhlajoukkoa. Ainoa epämukavuus syntyi korkkareista. Palatsin piha on kauttaaltaan pientä mukulakiveä, joten kävely oli aikamoista töpöttelyä. Tasaisemmilla kohdilla oli hiekkaa, joka tietenkin tunki avokärkisistä korkkareista varpaisiin. (Sarjassamme jälleen, kuinka naisen elo voi olla joskus vaikeaa)

Cocktailpalat oli katettu kauniisti valkoisten pöytäliinojen ja sinivalkopunaisten kukka-asetelmien peittämille pöydille pihan toiseen reunaan. Italialaisranskalainen soittokunta esitti Marseljeesin ja jonkun muun marssilaulun. Konsuli piti puheen italiaksi ja ranskaksi. Sitten oli vapaata ohjelmaa eli herkkujen napostelua, kuohuviiniä ja seurustelua. Löysimme vapaat tuolit varjojen alta, siinä oli mukava istua.

Tarjottavat olivat ihan ylihyviä: pieniä makupalaleipiä katkaravuista, kaviaarista, sillistä. Suolapaloja oliivi-, pesto- ja lihatäytteellä. Juustoja ja hedelmiä. Suklaakonvehteja. Pikkukakkusia marjoista ja kermasta ja periranskalaista leivosta eli babaa. Kaiken kruununa olivat isot suklaa- ja hedelmäkakut. Mikä herkullinen Kansallispäivä, merci beaucoup!

Olisi hauskaa kuulla minkälaisia erikoisia juhlakokemuksia sinulla on? Ja entäs noi joka naiselle tyypilliset pukeutumishaasteet...:) ?



Yesterday was 14th July, French National Day. It´s celebrated with lots of parties and huge fireworks in France but we missed that again because we´re here in Italy. In Turin, Consulate of France organizes a cocktail party for the French and Italian friendship. They invite many quests from different organisations. My Mr Cat gets the invitation via UN where he works.

Last time we were in this event three years ago and then it was dramatic because I almost fainted during the Consul´s never-ending speech. I didn´t see anything but black and started to fall down. With the help of Mr Cat we got out to the hallway where kind workers helped me with glass of water and cookies. Those Italian talkative mammas started to speculate in happy spirit if I´m pregnant...

Well, it was so hot and I haven´t eaten so much (was waiting for the cocktails!), standing still with too high heels - no wonder if fainting. Mr Cat´s friends kept later asking what happened, everybody had noticed us walking out during the speech through the big room. Ha ha, maybe they thought we didn´t like the speech.

This time the place for the event was charming inner yard of Royal Palace. The wind brought nice breeze and it wasn´t too hot in the middle of the heavy-walled courtyard. Consul gave a speech and then we listened French-Italian orchestra playing French National Anthem, La Marseillaise, and some other marching song. Tables were covered with white table clothes, blue-white-red flowers and the most delicious cocktails. We had nice time and I ate too much - what a surprise.

Here you see also my outfit for the event: white shift dress from the 60´s. It´s my mom´s! I find it´s pretty, perfect size and suitable for many different situations. It´s wonderful to continue this dress´s history by wearing it. It´s still like new. Boy they used to make good clothes in the old times! The dress is taylor-made. There used to be no shops like nowadays, full of clothes, but people went to the taylor.