Matka Roomaan, GPS-suitsutusta ja Toskanan maaseutua

Konstantinuksen riemukaari vuodelta 315
Arch of Constantinus from the year 315

Meillä oli viiden päivän matka Roomaan. Menimme sinne ranskalaisen Kollin työmatkan merkeissä. Hän puursi kaksi päivää ja minä sain seikkailla senkin edestä ikuisen kaupungin kaduilla.

Tulimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä takaisin, kun lähtö Roomasta venyi iltapäivään - Kollia kun ei saanut millään lähtemään entisestä kotikaupungistaan. Hän on asunut Roomassa aiemmin kolme vuotta ja lähdön hetkellä koti-ikävä kirpaisi pahasti. Piti vielä käydä Pantheonissa, yhdessä museokaupassa, ajella entisellä asuinalueella ja ottaa pari valokuvaa vanhasta asunnosta... heh. Ymmärtäähän sen, Rooma on upea ja käsittämättömän erityinen kaupunki.

Olin eilen matkan tiimoilta niin väsynyt, etten jaksanut kirjoitella yhtikäs mitään. Mutta nyt olen taas jutun ytimessä ;) Keräilen näihin muutamaan matkakirjeeseen parhaimpia tunnelmia visiitiltä.

Olimme jälleen autolla liikenteessä. Matka Torinosta Roomaan kestää arviolta seitsemän tuntia. Tässä meidän paras matkaystävämme, GPS. Se on pelastanut jo monta retkeä totaaliselta hermoromahdukselta.

Paras ystävämme GPS, ja kaikki tiet vievät Roomaan
Our best friend GPS and all the roads lead to Rome

Ostin tämän veijarin Saksasta pari vuotta sitten. Hermo meni viimeisen kerran harhailuun keskiöisellä matkalla jossakin Maastrichtin suunnalla, kun olisi pitänyt kääntyä jo puolta tuntia aiemmin Bonniin päin johtavalla reitille. Kolli oli vannonut, ettei ikinä hanki eikä käytä GPS:ää. Tosimieshän on aina niin loistava kuski, että neuvoja ei keltään kysytä saatikka käytetä helpottavia apuvälineitä, heh. Mutta ihan sama, ajattelin, käytän GPS:ää sitten itse, ja kiljun minne pitää kääntyä seuraavaksi.

Mutta kuinkas sitten kävikään! Kollihan suorastaan rakastui tuohon ystävälliseen neitokaiseen, joka vekottimen uumenista jaksaa aina yhtä maltillisesti neuvoja minne mennään. Koskaan ei naputa (kuten vaimo), vaikka ajaisi vahingossa väärälle tielle, vaan uusi vaihtoehto löydetään sulassa sovussa. Nykyään Kolli on sitä mieltä, että GPS on yksi suurimmista innovaatioista ;)

GPS:ää pitäisi ehdottomasti mainostaa parisuhteen pelastajana:

ensimmäisessä klipissä näytettäisiin aika ennen GPS:ää, kamalasti riitelevä pariskunta kääntelemässä nuhjuista karttaa edessään jossakin pölyisen maantien poskessa, nälissään ja janoissaan. Toisessa klipissä kuvattaisiin aikaa jälkeen GPS:n, tuo ylimaallisen seesteinen ajomatka, jolloin levähdyspaikat ja reitit löytyvät itsestään, ja pariskunta voi keskittyä harmoniseen keskusteluun, musiikin kuunteluun ja ylevään maisemien ihailuun, hehee.

Valkkasimme ensin oranssin reitin ja siitä eteenpäin sinisen, jotta saataisiin ihailla rantareitin maisemia. (Tätä reittiä ei muuten kannata käyttää kesäisinä sunnuntai-iltoina: baana on tukossa italialaisista palaamassa rannalta.) Tulimme takaisin Torinoon tuota oranssia pitkin, sisä-Toskanan kautta. Rantareitiltä näkee muuten Pisan kaltevan tornin, jos tarkkailee kärsivällisesti tien vasenta puolta. Siellä se tönöttää kauempana, peltojen takana, komean kupolin vierellä.

Toskana on ihan yli-ihastuttava: auringonkukkapeltoja keltaisenaan kukkuloiden täydeltä, korkeita sypressejä ja auringonvarjomäntyjä. Rakastan auringonkukkia! Ne näyttävät aina jotenkin niin iloisilta hehkuessaan kilpaa auringon kanssa. Joka kerta tekisi mieli hypätä peltoon ja juosta keskellä kukkamerta kuin viimeistä päivää.

Auringonkukkapelto Toskanassa ilta-auringon aikaan
Evening sunshine and sunflower field in Tuscany

Pysähdyimme pari tuntia ennen Roomaa pienessä kylässä ja ihailimme Toskanan runollista kauneutta satumaisten maisemien äärellä. Autojen ääniä ei kuulunut. Sirkat sirittivät heinikossa ja kaskaat pitivät meteliä oliivipuiden kätköissä. Päivän kuumuus oli haihtumassa auringon painuessa mailleen ja maaseudun siirtyessä lepoon odottamaan uutta, auringonkylläistä päivää.

Toskanan iltahetki
Moment in the evening in Tuscany

Illan sinisyys laskeutuu Toskanan maaseudun ylle
The blue of the evening colours Tuscanian countryside

Näkymä muurin aukosta pelloille
Scenery to the fields

Kylässä oltiin siirrytty illallisaikaan: kujan varren pikkuravintolat räyttyivät ruokailijoista ja tasaisesta puheensorinasta. Hämyisästi valaisevat lamput koristivat terasseja kuin köynnökset. Pieni lepakko lenteli sinne tänne muurin vierustalla. Välillä se lepäili kesken saalistuksen ja takertui muurin pintaan värisevänä lehtenä. Tuo hassu otus oli niin heiveröisen ja avuttoman näköinen, että olisi tehnyt mieli ottaa se kämmenelle.

Laiskanpulskea kissa loikoili muurin päällä kylän omistajan elkein tarkkaillen enemmän tai vähemmän kiinnostuneena illan meininkiä. Sain sen majesteetillisen keskittymisen häiriintymään röyhkeällä kuvaamisellani. Katsokaa nyt näitä äkäisiä ajovaloja:

Kylän komein kolli Toskanasta
Cat from Tuscany

Meillä kävi sikäli köpelösti, että jäimme kylässä vaille illallista. Kaikki paikat olivat jo täynnä, ja koska pöytää ei oltu varattu, minkäs teet... Löysin baarista parit focacciat ensiavuksi ja selvisimme Roomaan asti.

Kolli oli kuitenkin itsepäinen, ja ravintolaan piti päästä. Soitimme pariin hänelle ennestään tuttuun paikkaan ja kyselimme, pääsisikö syömään vielä yhdentoista aikaan. Mutta voih, päädyimme Trasteveren iltaruuhkaan, ja olimme perillä vasta 23:30!

Toiseen paikkaan pääsimme silti sisälle. Olin ihan ihmeissäni. Etelässä syödään tosiaan myöhemmin, vaikka olihan tämä jo täkäläisillekin illallisen lopettamisaika. Mutta saimme herkullisen yöpalan ja hotellikin sijaitsi ihan kulmalla, ha haa.

Ravintola Bucatino sijaitsee via Luca della Robbia 84:ssä, se on erittäin hyvä ja peri-italialainen perheravintola, seinillä on sekalainen kokoelma pieniä tauluja ja tunnelma on kotoisa. Kannattaa ehdottomasti käydä täällä syömässä, jos pyörii Cestiuksen pyramidin alueella.

Vatsat kylläisinä pääsimme viimein nukkumaan ja virkistymään valmiina valloittamaan Rooma!



We had five days trip to Rome. Mr Cat had two days of work and I was a professional tourist ;)

We drove via seaside route to Rome. It´s very beautiful area of Tuscany: cypresses, olive trees, Mediterranian pine trees, vast sunflower fields, vineyards. We stopped in a little village in the countryside. Very poetic sceneries when the sun gives the last rays of light over the fields.

All the village´s restaurants were already full of people since it was the evening, and we couldn´t get a table. We got some focaccias and drove two hours to Rome. We were lucky and got in to a restaurant that Mr Cat knew already: Bucatino is a good family restaurant, homy and food is delicious! It´s in the area of the pyramid.