Romanttinen hotellimme Roomassa ja budjettimatkailun muisteloita

Tänä aamuna tuntuisi, että flunssa on jo paremmalla mallillaan. Nokka ei vuoda yhtä Niagarana kuin edellisinä päivinä ja pärskiminenkin on vähentynyt. Jee! Josko tästä vielä selvittäisiin? :)

Alennustilasta johtuen en ole jaksanut laittaa eetteriin loppuja Rooman reissun juttuja, kuvien kanssa sumpliminen tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Mutta tässä tulee nyt viiveellä muutama tarina! Ensimmäisessä esittelen meidän ihanaisen hotellin.

Hotellimme Roomassa, Villa san Pio Aventinon kukkulalla
Our hotel in Rome, Villa san Pio on Aventino Hill

Hotellinamme Roomassa toimi Villa san Pio. Se sijaitse kauempana keskustasta, Aventinon kukkulalla. Se on residenssien aluetta, hyvin rauhallista ja vehreää. Ympäristössä on palmuja, sypressejä, "auringonvarjo"mäntyjä ja talojen muureilla ja pihoilla mitä loisteliaimman värisiä kukkia kesäaikaan. Pyramid-metroasema on lähin, jonne tosin on kymmenen minuutin kävelymatka.

Hotellia on kutsuttu yhdeksi maailman romanttisimmaksi. Aula, käytävät ja huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, on kultakirjailtuja verhoja, vanhoja koristeellisia huonekaluja ja kiekurakulmaisia peilejä. Paikka on sopiva vaikkapa häämatkalaisille! Tai muuten vaan niille, jotka haluavat leppoisaa luksusta ja erilaisen majoituksen hektisen ja meluisan ydinkeskustan sijaan. Huoneet sijoittuvat muutamaan eri rakennukseen, välissä kulkee polku kasvillisuuden ja patsaiden keskellä.

Hotellin koristeellinen aula
The lobby of the hotel

Hinnat ovat aika tyyriitä, mutta nyt oli ranskalaisen Kollini työmatka, joten saimme osan kuluista työn piikkiin. Hotelli on sinänsä kätevä, koska se sijaitsee kävelymatkan päässä FAO:sta eli Rooman YK:n toimistosta, jossa Kollilla oli kokouksia. Olimme samassa hotellissa myös aikaisemmalla reissulla.

Hotellihuone romanttiseen, vanhanajan tyyliin
Romantic hotel room

Buffet-aamiainen on ihan ookoo. Italialaiseksi se on erinomainen (tyypillinen italialainen aamiainen on tujakka espresso ja joku pieni pulla tai pelkkä keksi! Tuota en ole muuten ikinä tajunnut: minulta menisi taju jo parin tunnin sisällä noin heikoilla eväillä), mutta ottaen huomioon hotellin neljän tähden statuksen buffet voisi olla parempikin. Italialaiset tykkäävät kovasti niin ikään makeasta. Jopa hotellin croissantien päälle oli lorotettu sokerikuorrutusta, eiiih...

Mutta, hotellin cappuccino on mielettömän hyvää! Olen teetyyppi, mutta täällä minun oli pakko ottaa välillä cappuccino. Eihän sellaista herkkua voi sivuuttaa, slurpsista.

Herkku-cappuccino :-P
Tasty cappuccino

Oli ihanaa syödä aamiaista tuolla vehreällä, tunnelmallisella terassilla, lehvien varjossa ja lintujen liverrellessä, auringon jo paistellessa puiden takaa lupaillen kuumaa päivää. Oi autuutta! Mikäpä onkaan parempi tapa aloittaa päivä Roomassa ja miettiä, mihin kohteisiin sitä tänään suuntaisi tassunsa :) La Dolce Vita kerta kaikkiaan.

Villa san Pion vehreä aamiaisterassi
Beautiful terrace in the hotel Villa san Pio

Eräänä aamuna sain mieleistä seuraa. Kyseessä ei ollut Kolli, joka oli rientänyt jo varhain kokoukseen, vaan suloinen tyttö-kisuli, joka ilmestyi viereeni naukumaan. Katti olisi halunnut ilmeisesti nauttia aamiaista, mutta en oikein kehdannut alkaa heittelemään mitään ruuanmuruja.

Tai no, yhden croissantin palan annoin salaa tarjoilijoilta (kun ei muutakaan enää siinä vaiheessa lautasella ollut nimimerkillä aamiaisbuffet-ahmatti), mutta eihän se tietenkään kelvannut. Kisu ei antanut silittää, mutta kiehnäsi pöytäni jalat ja pyöri ympärillä jonkun aikaa ennen kuin katosi pensaisiin.

Pörröinen aamiaisseuralainen
My furry friend for the breakfast :)

Siinä aamiaispöydässä tuota kissaa ja sen itsenäistä puuhastelua katsoessani tuli mieleen, että tästä Kulkukatista on tullut enemmän laiskanpulseka ja mukavuudenhaluinen kotikissa. Rooma-seikkailuissa joskus vuosia sitten oli pikkuisen eri meininki... Oi nostalgiaa!

Lähdin matkaan yksinäni, kuten monesti tein. Minulla oli joku kahden tähden hotelli =loukku (Italiassa tähdistä saa yleensä vähentää yhden). En halunnut koskaan tuhlata rahaa liikaa hotelleihin, tarkoitushan oli pyöriä nähtävyyksissä ja tuhlata rahat mieluummin elämiseen kuin nukkumiseen.

Tuo piskuinen ja kälyinen hotelli oli rautatieaseman tienoilla. Käytävät olivat hämärät ja labyrinttimaiset. Huone oli todella pieni, ei sinne muuta mahtunut kuin iso sänky ja haiseva kaappi, jonka toinen ovi retkotti. Huoneen ovi aiheutti kylmiä väreitä, koska se oli lukitsemisesta huolimatta jotenkin raollaan. Sänky haisi ullakolta. Tapetit olivat tummat, ja verhot paksua burgundinpunaista samettia. Sain aamiaissetelin, jolla sain kuivan kannikan ja teetä lähibaarista. Hih!

Mutta budjettimatkaaminen on joskus ihan hauskaa ja jopa tunnelmallisempaa kuin hienoissa hotelleissa snobbailu. Luulenpa silti, että ranskalaista Kollia olisi turha yrittää taivutella reppureissailuun, sen kun näkis! :)

Tosin Italiassa kaikki ei aina pelaa edes hienoissa hotelleissa: sinä iltana, jolloin meillä oli sovittuna illallinen Kollin kollegojen ja entisen pomon kanssa, piti kiireessä laittaa itsensä tällinkiin. Tulin viime tipassa (ylläri...) hotellille, ihan hikiväsyneenä koko päivän tallustamisesta keskustassa. Teki mieli vain nostaa koivet kohti kattoa. Mutta, ei kun suihkuun ja suitsait valmiiksi.

Kaunis kylpyhuone, mustaa ja valkoista marmoria
Beautiful bathroom, black and white marble

Jep, homma ei mene (tietenkään) putkeen silloin kun on kiirus:

Juuri kun olin saanut itseni saippuoitua ja oli kunnon sampoovaahdot päässä, vedentulo yhtäkkiä loppui. Ei tiraustakaan. Olipa mieletön ajoitus! Siinä saippuoissa liukastellessani sadattelin melkoisen valikoiman painokelvottomia suomalaisia kirosanoja, jotka varmaan kuuluivat käytävään asti.

Jonkin ajan kuluttua vettä alkoi taas tulla ohuena norona - mutta jääkylmää! Ei auttanut muu kuin pestä itsensä loppuun sillä jäisellä lirulla. Tietenkin myöhästyimme illalliselta. Voin kertoa, että oli tosi juhlava fiilis lähteä ravintolaan seurustelemaan ennestään tuntemattomien YK-tyyppien kanssa kamalalla kiireellä ja tukka puolimärkänä, jeuh!

***


My flu has made me so tired that only now I feel like posting my last letters with photos from our last Rome trip. Here I introduce our hotel, Villa san Pio.

The hotel is really romantic and beautiful! Decorated with the style of old times glamour. Perfectly suitable for honeymoon. Or people who just want to have relaxed luxory in a peacuful and green surroundings. Hotel is situated on Aventino Hill, so it is a bit far from the city center. But it was practical for us: this was again a work trip for my Mr Cat and he had only a walking distance to FAO.

Area is charming: residential buildings, cypresses, palm trees, flowers. And it is very calm, no noise like in the city center. Aventino Hill has some churches and the orange park. Closest metro stop is Pyramid (10 minutes walk).

Hotel´s breakfast terrace is situated under the green trees. Really a pleasure to start a day! Buffet is quite okay but cappuccino is very tasty. One morning I had cute company for the breakfast: a cat. It came to meow under my table, awww.

In this luxorious place I started to remember my earlier trip to Rome years ago. Then I was alone and in a shabby hotel near to the railway station (never wanted to spend too much money for hotels, rathed wanted to live better and use hotel only for sleeping). Dark corridors were like a labyrinth, the door gave me shivers because it was always a bit open even when locked and the room was so gloomy with dark wall-papers and deep red velvet curtains that I really spent rather time elsewhere, hee! But sometimes budjet traveling is more fun than being too comfortable and too touristic.

Sometimes even the better hotels give problems in Italy: one evening I had to prepare myself very quickly for a dinner with Mr Cat´s colleaques and his ex-boss. I had just came to the hotel, tired and sweaty. Rushed for the shower and just had soap and shampoo all over when the water stopped running! I can tell I shared some heavy Finnish swear words. Loud ones. After some while water came back but only a little bit and ice cold. Hrrr...

No surprise, we got late for that dinner, horrible rushing, and my hair was still moist, haa haa, I felt so glamorous! :D