Naukumaijan nurkka

Täällä on kärsitty yhteensä jo parisen viikkoa flunssasta. Ensin sairasti ranskalainen Kolli, ja sitten tuo vinha virus siirtyi rellestämään meikäläisen sisuksiin. Vaikka ei tässä ainoita olla: moni kamu on flunssassa tällä hetkellä.

Piti lähteä viikonlopuksi Megèveen, mutta ei tässä kunnossa tee mieli matkustaa metriäkään. Hyvä, kun lähikauppaan jaksaa raahustaa. Kollin oli joka tapauksessa pakko lähteä Ranskan puolelle, koska hänellä on siellä hommia, emmekä tiedetä, koska keretään Megèveen seuraavan kerran. Minä halusin jäädä suosiolla toipilaaksi Torinoon.

Eilen ei kyllä naurattanut mikään: perjantaiaamumme alkoi sähkökatkolla! Iski kamala paniikki, koska tajusin pakasteen olevan täynnä ruokaa ja varsinkin merenelävien suhteen täytyy olla tosi varovainen, listeriabakteeri on vakava juttu. Ja onhan pakkasessa myös ruisjuuri! Vaalin sen olemassaoloa kynsin hampain.

Kollin piti lähteä töihin, mutta lupasi setviä ongelmaa.

Sitten Kollista ei kuulunut kuitenkaan yhtään mitään ja olin kuin kissa pistoksissa. Ehdin räplätä meidän asunnossa sijaitsevaa sähkötaulua ja nipuloita ylös alas, ja juosta kellariin (siihen ihanaan katakombiin...) tutkailemaan taskulampun avulla meidän sähkölaatikkoa, jossa ei vilkkunut punainen valo, kuten muissa lukemattomissa lootissa siinä vierellä. Flunssahorteessa tuntui, että alkaa vilkkua jo omassakin päässä. Olin kiukkuinen kuin kimalainen, eikä Kollista kuulunut mitään. Eikö se tajua, että ruisjuuri täytyy pelastaa! Minen halua heittää hyviä ruokia ja mereneläviä roskiin!

Mutta sitten Kolli soitti. Sähköyhtiö oli valittanut, ettei vika ole heidän päässä, sähkö kuulemma kulkee meidän laatikkoon normaalisti. Vika on täällä. No mikäs neuvoksi?

Kolli oli saanut onneksemme napattua sähkömiehen lennosta YK:n kampukselta. Tyyppi oli ollut korjaamassa siellä jotakin. Ja niin Kolli saapui pelastavan sähkömiehen kanssa katastrofipaikalle. Katakombissa mies tutkaili aikansa eri lootia ja löysi vielä uuden, asuntoamme koskevan sähkötaulun. Hän nosti pari vipua ylös ja hahaa, ongelma oli sillä selvä! Katkos oli vienyt yhteensä kuutisen tuntia.

Mutta mistä hitsistä sitä voi tietää, että on vielä kolmaskin sähkötaulu meitä varten... Kyllä on monimutkaista meininkiä!

Kolli pääsi lähtemään takaisin YK-kampukselle ja minä olin onnellinen pakastimen aarteiden täpärästä pelastumisesta.

Sitten menin tietokoneelle lukemaan päivän uutiset. Mutta älähdys! Ei nettiyhteyttä! Ei sitten millään. Päätä alkoi särkeä tosissaan. Aikani räpellettyä konetta tajusin hipsiä keittiöön katsomaan modeemia. No pimeähän se oli. Mikään ei vilkkunut. Voi elämä... Eikä lankapuhelinkaan tietenkään toiminut. Tai kaapelitelkka. Ärmur...

Ja minä jo olin ehtinyt ajatella siellä kellarissa, että näinkö helpolla se päivä pelastui. Pitihän se arvata! Oli perjantai ja Kolli lähdössä tosiaan illalla Megèveen ja minä jäisin hautumaan sohvapotilaana kotiin koko viikonlopun ajaksi eikä olisi edes nettiä viihdykkeeksi ja milloinka korjaajakin saapuisi, kun oli tosiaan jo perjantai ja siesta-aika eikä perjantai-iltapäivällä kukaan kuitenkaan tee enää töitä ja seuraava päivä olisi lauantai. Yhyy!

Yritin saada Kollia kiinni, mutta ei tulosta. Muistin, että hän oli pomonsa kuusikymppiscoctaileilla. Justiinsa. Ei muuta kuin toimimaan itse! Löysin papereista palveluntarjoajan FastWebin numeron ja soitin sinne.

Jaahas. Monivalinta. Viisi vaihtoehtoa. Enkä ymmärtänyt yhtäkään... Nauhan nainen rallatti sellaista tahtia italiaa, että flunssaista päästä kouraisi. Näppäilin joitakin valintoja, mutta en päässyt minnekään.

Sinnikkäästi soitin kolme kertaa numeroon ja kuuntelin samat löpinät yhä uudelleen. Lopulta ymmärsin jo jotakin ja osasin näppäillä oikeat valinnat ja pääsin läpi livepalveluun. Neitokainen ei tietenkään osannut englantia ja haki avuksi kaverin. Selvitimme asiaa ja vika oli kuulemma tekninen. Saisin korjaajan seuraavana päivänä. Mutta ongelman korjaus voisi viedä pahimmillaan kolme päivää. Eikä!!!

Ihanan perjantain täydensi illalla ystäviltäni saamat varoitustekstarit, että amerikkalaisen satellittin roju laskeutuu kuulemma Pohjois-Italiaan. Alkoi naurattaa. Olin ihan varma, että jos menisin ulos, saisin sen päähäni. Mutta "onneksi" oli tämä flunssa, tuli pysyttyä sisällä, heh.

Sitten pelästyin Kollin puolesta, joka oli juuri ajamassa kohti Alppeja.

Kolli lohdutti puhelimessa, ettei satelliitin putoamispaikka ole satavarma, ranskalaiset tiedemiehet olivat laskeneet sen putoamispaikaksi Tyynenmeren pohjoisosan tai Pohjois-Euroopan. Pohjois-Italiassa oli kuitenkin varoitettu ihmisiä menemästä ulos illalla satelliittivaaran takia.

Sitten kesken jutustelun Kolli sanoi yhtäkkiä:
"Nyt taivaalla näkyy jotakin!"
Minä: "Mitä, mitä?"
Kolli: "Näen jotakin."
Minä: "Oletko varma?"
Kolli: "Joo, joo! Taivaalla lentää jokin. Liikkuu tosi kovaa vauhtia!"
Minä: "Mitä? Siis se satelliitti! Onko se lähellä? Apua!"

Heh heh, olipa tosi hauska vitsi, tänks vaan sydäristä Kolli... (Kummasti sitä kipeänä jotenkin menettää todellisuudentajun. Puhumattakaan tuosta itsesäälissä kieriskelystä. Ja taitaa tämä katti olla aikamoinen drama queen sille päälle sattuessaan;)

Satelliitista ei kuulunut mitään, ja tänä aamuna nousin lannistuneena niiskutellen odottelemaan korjaajaa, ja pessimistisesti ajattelin, että tulee varmaan vasta tiistaina (muistaen kauhutarinat Kollin työkaverin nettiongelmista, joihin korjaaja ei tullut koskaan, kun piti. Vai tuliko lopulta koskaan?)

Mutta ai ihanaa! Korjaaja saapui jo kymmenen jälkeen. Tosin kesti hieman, että sain tyypin tänne, kun pää tukkoisena en ensin ymmärtänyt puhelimessa mitään missä mies oli, ja sitten neuvoin tyypin väärään kerrokseen ja jouduin huutelemaan rapussa, heh. Yläkerran vanha rouva tervehti minua alas kävellessään ymmärtäväisellä katseella (=hullu suomalainen taas vauhdissa...).

Mutta uusi modeemi saatiin vaihdettua suitsait ja minä olin yhtä hymyä. Kyllä ilo on joskus pienestä kiinni. Palveluntarjoaja on todella FASTweb, kymmenen pistettä!

Olen muuten varma, että vanhan modeemin posahtaminen aiheutti sen sähkökatkon! Kumma juttu vaan, koska aamuvarhain (ennen seiskaa) ei ollut mikään laite päällä. Mutta ei näistä Italian sähkövirtasysteemeistä aina tiedä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saan jatkaa flunssailua kodin toimiessa taas kunnolla :)



We have been suffering of cold here for over a week. MrCat is better now but I´m now deadly tired and sneezing all the time...

Friday morning started with electricity cut. We didn´t know what´s wrong, electricity company explained that the fault isn´t theirs, it´s in this end. MrCat had to go to work and I was nervous like a bee for our freezer: lots of food inside! And my precious ryebread root!

I ran down to our horrible cellar (this long medieval looking catacomb under the houses) to look at the electricity box with a flashlight. Well, couldn´t do anything ofcourse.

It took some six hours to fix the problem: MrCat got a electricity guy from UN to help us. The man just switched on two little buttons in the cellar´s other electricity box. Oh my... But how could we know since there was already one box and inside our flat the second. Complicated!

Well, the problems didn´t end... I went to my computer but noticed that there is no internet connection. And it was already Friday siesta time (when nobody works nor after since it´s Friday afternoon!) and the next day is Saturday. And since I was ill I was going to stay at home for the weekend alone - MrCat had to go to Megève. To stay alone at home in flu without internet, no way!!!

At this time I was already sooo angry. It´s terrible enough to be in flu when you just want to relax and do nothing.

I couldn´t reach MrCat who was busy at work. Well, I tried to solve the problem by myself and I had to call couple of times to line service before I started to understand anything about the Italian fast speaking tape and those endless multi-questions with my fluish head. Finally I chose right ones and got a lady to speak with me.

I had some bad feelings if I will have my connection since I have experience about internet stuff in Italy: nobody comes or it´s somehow too complicated to get service! But what a miracle: on Saturday morning, after 10 am the guy came and fixed our modem. Although it took a while to get him in since I didn´t understand what he was saying in the phone and then I told him to come to a wrong floor... I had to call him in the building´s staircase and the neighbor´s granny looked at me in a funny way (=that crazy Finn again... lol)

But I was happy as a butterfly, got my internet back!