keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Le Chat

Tästä kirjeestä tuli hyvin kissamainen. Poden kovaa kissakuumetta, ja haaveena olisi saada oma pörröturkki joku päivä. Olen pyörinyt anoppilassa Limogesissa viime päivät, ja kappas vaan, uuden asuinpaikan kulmat ovat kissoja täynnä - mikä herkkuapaja kissabongarille!


Iltapesun aika
Evening´s cleaning time


Anopin muutto on kestänyt ja kestänyt. Talon vaihtuminen kerrostaloasuntoon ei ole ihan helppo homma. Olen auttanut osaamallani tavalla, koonnut muutamat pikkumööpelit, toiminut taiteellisena vastaavana sommitellen taulut seinille ja lyömällä niille naulat paikoilleen, raijannut ylimääräisiä kamoja kellariin sun muuta puhdetyötä. Kummasti sitä taas ranskaakin puhuu paremmin - kiitos anopin intensiivikurssin ;)

Mutta niihin katteihin! Nyt seuraa kattava kavalkadi uusista ystävistäni Limogesissa.

Melkein joka päivä bongasin keittiön ikkunasta naapuritalon kissat paistattelemassa päivää portailla. Kumpikin on varsin laiskaa sorttia, liikkuminenkin on sellaista elämästä nautiskelevan lokoisaa. Huvitti tuo ruskea katti, se suorastaan levisi portaille viettäessään siestaa iltapäivän kuumuudessa.


Naapuritalon laiskat katit portailla
Neighbor´s lazy cats on the stairs

Hiljattain kävin iltakävelyllä. Siinä katsellessani periranskalaisen asuinalueen kulmia, huomasin aivan ihastuttavan näyn erään talon portailla. Näkymä oli niin lumoava, että minun oli pakko kipittää takaisin asunnolle hakemaan kameraa. Nappasin Kollin (paremman) kameran mukaani, ja läksin metsästysretkelle toivoen kuvauskohteen säilyvän samanalaisena, kunnes ehtisin paikalle. Anoppi ja Kolli jäivät ihmettelemään, minne oikein katosin kameran kanssa. Näette kirjeen lopussa päämääräni lopputuloksen.

En päässyt suoraan pääkohteeseen, koska matkan varrella tupsahti kissoja vastaan koko ajan! Päivän saldo yhteensä kahdeksan - ei paha. Samat karvajalat tuntuvat liikkuvan kulmilla enemmän tai vähemmän koko ajan, koska näin useana päivänä nuo kissat loikoilemassa asfaltilla, peseytymässä rotvallin reunalla tai lönköttämässä selkä kyyryssä tien laidalta toiselta. Suurin osa on liian arkoja paijattavaksi asti, mikä on tietty kaupungissa ihan hyvä juttu. Kaikki eivät kissoista valitettavasti pidä...

Pari pröystäilevän pöyheäturkkista ja oranssia kissaa loikoili talon muurilla. Toista ei läsnäoloni voinut vähempää kiinnostaa. Yritin houkutella sitä edes vilkaisemaan kameraan kaikenmaailman kisumisuilla, kisskisseillä sun muilla söpötyksillä, mutta ei auttanut. Kattimatin katse hakeutui koko ajan ikkunaan ilmeisesti emännän ruokakutsua odotellen, joka tuli pian ja kuvauskohde katosi muurilta sisälle karvat pöllyten. Saatte nyt ihastella elikon komeaa olemusta takaapäin:


Nälkäinen kissa odottelemassa ruokakutsua
Hungry cat waiting for the dinner call


Edellisen asuinkaveri, varsinainen villikissa, rekisteröi läsnäoloni sen sijaan paljon paremmin. Se kyttäsi minua kuin viimeistä päivää, henkisessä valmiudessa syöksymään karkuun mahdollisen vihollisen hyökätessä. Tästä tuijotuskilpailusta sainkin mainion kuvan. Aikas mahtava puuhka tuo häntä muuten!


Epäluuloinen pörröhäntä
Suspicious furry tail


Valkoisen kiharaturkkisen katin elämä ei ole ollut helppoa resuisesta ulkomuodosta päätellen. Korvat olivat pahasti rispautuneet ja ruvilla ja olemus muutenkin nuhjuinen ja kitukasvuinen. Kovia kokenut kisu herätti heti suojeluvaistot. Resvana vaikutti kuitenkin hyvinvoivalta, eikä se onneksi elä kadulla: toisena päivänä huomasin, että sillä on sama omistaja viereisessa talossa kuin muutamalla muulla kissalla. Ehkä emäntä ja isäntä ovat pelastaneet elikot omikseen pahemmalta kohtalolta.


Rehjuinen valkoturkki
Poor little white-fur

Valkoisen täplänenäinen ystävä oli uteliasta sorttia, mutta silitettäväksi se ei halunnut. Kisu luuli ilmeisesti omistavansa kadun, sen verran tyyriisti se patsasteli keskellä katua, hih. Olin hieman huolissani sen turvallisuudesta tuntien ranskalaisten ajotyylin (= painetaan kaasu pohjassa myös asuinalueilla), mutta ihan vikkeläliikkeiseltä otukselta se vaikutti, ranskalainen toki itsekin.


Ranskalainen pikku-sfinksi
Little French sphinx


Tällä seuraavalla, mustalla turjakkeella oli varsin vinkeä katse. Toinen silmä on keltainen, toinen ruskea ja pienempi, joten kisun tuijotus oli erikoislaatuinen. Kuvakulma on mielestäni hauskan hassu: katti näytti kaukaa joltain mustalta mytyltä, ajovalot minuun intensiivisesti suunnattuna. En voinut olla nauramatta kisulin olemukselle.

Kuvauskohde varmaan itse tuhahteli närkästyneenä, mitä siinä hihittelen keskeyttäen toisen huolellisen iltapesun. Kissa pöllötti minua epäluuloisena aikansa, mutta jatkoi sitten pesutoimiaan rauhallisena huomattuaan, etten käy sen kummemmaksi riesaksi kumman aparaattini kanssa.


Hassu musta kissa
Funny black cat


Mutta nyt kuvausmatkan helmeen, eli siihen minut lumonneeseen kohteeseen, minkä takia yleensä koko retkelle lähdin. Enhän voinut mitenkään vastustaa yhdistelmää vanha ranskalainen talo, boheemin pittoreski koristelu ja piha, tuhlailevan rehevät hortensiat ja suloinen, nukkuva kissa!


Ranskalaisen kuvauksellinen
French pictoresque


Ja kun vauhtiin pääsin, niin pitihän sitä ottaa unelmakohteesta vielä lisää kuvia:


Villa Jeanne



Ja vielä lähikuva hortensiapuutarhassa uinuvasta Prinsessa Ruususesta - vai pitäisikö sanoa Prinsessa Hortensiasta:



Ranskalainen kissa unten mailla
French cat sleeping



Ja sitten piti yhdistellä kissaa ja hortensioita romanttiseksi kollaasiksi:



Kukkainen kissakollaasi
Flowery cat collage


Eiköhän tämä riitä tältä erää, kissakuumetta tuli lievennettyä mukavasti värikkään kuvaähkyn myötä ;)

Kissamaisen leppoisaa viikon alkua kaikille!



This letter is for celebrating beautiness of cats. Mr Cat´s maman lives nowadays in the corners where there are lots of cats - and I´m ofcourse very happy about that! Every day I see cats somewhere. And since I love cats, I had to take some photos of them :)

There are neighbor´s two fat cats, enjoying of the sun baths on the stairs every afternoon. On the other street, there are two big, orange cats, staring at me suspiciously or not caring at all about my laments to look to the camera. On the side street there were friends, who are living together in nearby house: poor white one, who has suffered in her life for sure, then its´ posing and catly arrogant friend and the most funny black cat with her specially intensive look.

One day I did two evening walks. During the first one, I saw the most charming cat scenery so I had to rush back to my mom-in-law´s apartment, steal Mr Cat´s better camera and go fast back to capture this scenery. Those photos are in the end of this letter. I couldn´t resist the beautiful bohemian French house, hortensias and the Sleeping Beauty on the stairs :)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oli ihan pakko kertoa tässä yhteydessä yksi kissamainen juttu italiasta. Ystävilläni on ollut jo pidemmän aikaa kissa. Kisu on nukkunut heidän kanssaan. Nyt heillä on vauva ja kisu on TODELLA MUSTASUKKAINEN! Lopputulos on nyt sitten se, että äiti nukkuu vauvan kanssa yhdessä huoneessa ja isä kissan kanssa toisessa:-) Ja kisu on tyytyväinen

Kulkukatti kirjoitti...

Eikä, heh hee!!! Hyvä, kun pitivät kisun kuitenkin. Joissakin perheissä kissa saa lähteä, jos se alkaa mustistelemaan vauvalle... Mutta ymmärtäähän sen, jos lemmikki on ensin ollut perheen hellityin jäsen ja yhtäkkiä muut eivät huomaakaan.

Atte Suomalainen kirjoitti...

Nyt on pakko olla inhottava: Erään tuttavan motto: Kivitä kissa päivässä, niin pysyt kunnossa.
Mielestäni hauska juttu, tämä sinun.aphis

Kulkukatti kirjoitti...

Atte, mukavaa kun tämä minun juttuni oli sinusta hauska (eikä sentään tuo tuttavasi motto, hui ja hyi)!

Muinoin Pispalassa asuessa tuli tutuksi nuo kissavihaajat, eivät tykänneet nurkilla mouruavista ja pissivistä, leikkaamattomista kateista, myrkyttivätkin niitä ihan.

Surullista, että eläimet kärsivät ihmisten - omistajien sekä vihaajien - takia.

Sari (saristitching) kirjoitti...

Kivoja kissakuvia!

Kulkukatti kirjoitti...

Kiitos Sari!! Ja kissatkin oli kivoja :)

Atte Suomalainen kirjoitti...

Vaikka mulle ei kissoja tulekaan, en sentään vihaa niitä, kuten en eläimiä yleensäkään. Eikä tuo tuttavakaan kivitä niitä, kunhan vitsailee.

Kulkukatti kirjoitti...

Atte, no hyvä :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...