Luxemburg - lyhyt visiitti minimaahan

Shoppailukatu Luxemburgin keskustassa
Shopping-street in Luxemburg city center

Minulle sattui mainio tilaisuus tutustua Luxemburgiin ranskalaisen Kollini työmatkan nimissä. Hänet valittiin erään organisaation johtokuntaan, ja kokous järjestettiin Luxemburgissa.

Sinänsä hassua kyläillä nyt Luxemburgissa. Asuimme pari vuotta siinä "kulmilla" Bonnissa, mutta koskaan emme ajaneet keskustaan, huristelimme aina moottoritietä Luxemburgin ohitse matkalla Ranskaan anoppilaan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Söpö Hello Kitty -kitara kaupan ikkunassa Luxemburgissa
Cute Hello Kitty guitar in a shop window in Luxemburg

Näin jälkikäteen hieman hävettää myöntää minkälaisia ennakkoajatuksia minulla oli Luxemburgista: kalsea, moderni, korkeita rakennuksia, pankkiiriliikkeitä, kiireisiä bisnesihmisiä Rolexit ranteissa, sikakallis, tylsä.

Hih! Väärin. Minulle paljastui, että Luxemburg on viihtyisä, vihreä, tunnelmallinen, erityinen, kuvauksellinen, upea, kaunis, historiallinen.

Kyseessä oli siis aika lyhyt keikka, ajoimme torstai-iltana Torinosta Megèveen ja jatkoimme perjantaiaamuna Luxemburgiin. Lähdimme Luxemburgista pois jo lauantai-iltana.

Mutta mennäänpäs vielä reissun alkuun. Meillä menee kyllä aina viime tippaan, ja onnistutaan sähläämään kuin joku Mr and Mrs Bean. Matkan alku oli ihan käsittämätöntä säätämistä!

Minulle tuli juuri lähtöiltapäivänä nämä Bloggerin päivitysongelmat, joiden ratkomisessa kului yllättävän paljon aikaa. Sitten alkoi ihan uskomaton ukonilma ja sadetta tuli kuin viimeistä päivää. Muistin yhtäkkiä, että jätin makuuhuoneen ikkunat hieman raolleen. Kiirehdin makkariin ja mitä näenkään: ikkunat sepposen selällään ja isoja rakeita ropisee kuin konekiväärin suusta ympäri lattiaa, tuuli puskee roskia valkoiselle sängynpeitteelle, ja pöydällä olevat romaani, paperit ynnä muut lilluvat vedessä, ei oo todellista!

Siinähän sitten luuttusin lattia ja yritin elvyttää vettynyttä kirjaa hiustenkuivaimella, ja kello oli jo vaikka mitä. Ajattelin, että nyt Kolli ei ainakaan usko, miksi olen tällä kertaa myöhässä...

Kollillakin oli ollut vaikeuksia. Myrsky oli niin kova, että se katkoi puita. Kolli joutui ajamaan toista reittiä, ettei saisi puuta niskaansa. Kamalaa!

Autoa pakatessa johtokunnan illallista varten valitsemani satiinileninki joutui koetukselle. Olin juuri silittänyt sen ja laittanut pukupussin sisään. Kolli oli tietenkin heittänyt satiiniunelmani auton takapenkille ja päälle painavan takkinsa. Kiskoessani litistettyä mekkoa pois, onnistuin tiputtamaan koko helman märälle kadulle!

Päästyämme viimein matkaan (ja kello oli jo vaikka mitä), huomasin vartin päästä unohtaneeni rahapussin kotiin, toiseen käsilaukkuun. Eipä muuta kuin upari ja takaisin kotiin. Olin jo tässä vaiheessa ihan varma, että matka on tuhoon tuomittu, ja tiristin kyyneleitä.

Ennen Mont Blancin tunnelia tuli lisäylläri. Halusimme ostaa uuden 20 matkan kortin, mutta emme voineetkaan maksaa Kollin luottokortilla. Luottoraja oli kuulemma täynnä! Kollin epäilykset alkoivat herätä, ei hän ollut käyttänyt niin paljoa korttiaan.

Selvisimme yöksi Megèveen, ja uusi aamu toi uudet kujeet: Kolli soitti Torinoon pankkiin, ja kauhuksemme selvisi, että tiliä oli käytetty 3500 euron edestä ja kenties vielä enemmän lentolippujen ostoon! Joku oli siis kopsannut kortin. Ei auttanut muu kuin sulkea luottokortti. Olipa hyvä ajoitus tällekin tiedolle, juuri matkan alla! Kolli pääsisi vasta maanantaina selvittämään tilisotkua pankkiin. Onneksi minulla oli suomalainen kortti mukana, eihän sitä nyt ilman rahaa pärjäisi matkalla.

Lähdimme suuntaamaan kohti Luxemburgia äimistyneinä ja suuttuneina tuollaisesta rikollisesta toiminnasta.

Omakuva Luxemburgin vanhan kaupungin ikkunassa
Travel-Cat selfportrait in a shop window in Luxemburg Old City

Erinäisine reitin uudelleenvalintoineen reissu vei alkuperäisen runsaan seitsemän tunnin sijasta kahdeksan ja puoli. Kolli halusi ajaa Saksan puolta ja välttää Ranskan lukuisat tietullimaksut ja -pysähdykset (Saksassa ei ole tiemaksuja lainkaan). Mutta siellä muistimme miksi kypsyimme Bonnin vuosina matkustaessa tuossa autobaanojen mukaluvatussa maassa: tietöitä joka helskutin paikassa ja matelevia autojonoja. Ja varoituksen sana: Saarbrückenin ja Luxemburgin välillä ei ole bensa-asemia tai pysähdyspaikkoja, jouduin kärvistelemään aivan kamalassa veskihädässä.

Onneksi aloitin laittautumisen jo autossa - meikäläisellä oli mielettömän tyylikäs saapuminen Hiltoniin rullat ja mummohuivi päässä - ja silti meille tuli kova kiire ehtiä illalliselle ajoissa. Uusi itkun tirahdus meinasi tulla, kun tajusin jättäneeni puuterin Torinoon. Naurakaa pois vaan, mutta meikäläisen kiiltävä naama ei tunne armoa!

Suureksi ihmeeksi satiinimekko oli vielä hengissä, ja ehdimme kutakuinkin hyvin illalliselle. Yritin unohtaa puuterittomuuden ja taikauskoisuuksissani matkan ylle ajattelemani pahan karman. Huoh.

Viihtyisä ravintolakatu Luxemburgissa
Cozy restaurants in Luxemburg

Olin pelännyt, että johtokunnan illallinen olisi tylsä tapahtuma, missä kuivakkaat ihmiset pönöttävät ja puhuvat smalltalkia. Kaikkien vastoinkäymisten lannistamana manasin itsekseni, että mitä ihmettä edes lähdin mukaan! Mutta onneksi olin (taas) väärässä. Meillä oli huippu illallinen!

Paikka sijaitsi Luxemburgin vanhassa kaupungissa, viihtyisässä, klubityyppisessä ravintolassa, ja illallisporukka oli mukavaa. Varsinkin organisaation kreikkalaissyntyisellä johtajalla ja hänen temperamenttisella kuubalaisvaimollaan oli ihan parhaimmat jutut. Tuo energinen ja karismaattinen pariskunta oli ajoittain kuin jostain tilannekomediasta :-D Meillä synkkasi heti, ja odotan jo lokakuun Pariisin keikkaa, jolloin nähdään vastaavissa merkeissä.

Tässä vaiheessa tuntui viimein, että ongelmat oli selätetty ja paha mieli kaikkosi.

Luxemburgin vanha kaupunki
Luxemburg Old City

Aamun avaus tapahtui virkistävällä kuntosalipiipahduksella ja kunnon kauhomisella hotellin uima-altaalla ja sai jatkoa ähkyaamiaisella hotellin buffetissa (noi on vaarallisia paikkoja silmät-syö-enemmän-kuin-vatsa -tyyppiselle Katille...;).

Sitten lähdin tutustumaan Luxemburgiin. Kolli kokousti sen päivän, joten menin yksikseni. Otin Hiltonin kulmalta bussi numero vitosen, ja huristelin keskustaan. Sellaiseen kiinnitin huomiota, että Luxemburgissa kertamaksu on vain 1,50 euroa ja lippu on voimassa kaksi tuntia. Tampereella vastaava maksaa 2,50 euroa ja on voimassa vain tunnin, hoh!

Päivä oli niin tuulinen, että tukka meinasi lentää päästä, mutta se ei haitannut Kulkukatin uteliasta seikkailua uudessa ja kiinnostavassa kohteessa.

Kävelin summamutikassa minne nenä näytti. Vastaan tuli viihtyisiä ja vehreitä katuja, leppoisia ravintoloita, komeita palatseja, kapeita kujia ja pittoreskeja vanhoja taloja. Luxemburgin keskusta on todella ilo silmälle.

Luxemburgin palatsi keskustassa
Palace in Luxemburg city center

Kukkatori
Flower market

Keskustassa on hassuja, kapeita kulkureittejä. Tässä kivoin ja nätein, menee talojen alta ja sitä kautta pääsee korttelin toiselle puolelle palatsin kulmalle:

Talojen alta kulkeva reitti
Tunnel under the houses

Ennen matkaa olin pikaisesti googlannut netistä mitä nähtävää Luxemburgissa on. Löysin Casematit! Halusin ehdottomasti nähdä ne. Kyseessä on siis linnoitusrakennelma, joka sai alkunsa jo 900-luvun lopulla. Kallion sisällä kulkeva tunneliverkosto syntyi espanjalaisten valloittajien toimesta 1600-luvulla ja sai jatkoa itävaltalaisten toimesta. Maan alla kulkee yhteensä 23 kilometriä tunneleita!

Historiallinen "Casemates"-linnoitus ulkoa
Historical "Casemates" fortress seen from outside

Luxemburgissa on kaksi näitä linnoituksia: toiseen pääsee opastetulle kierrokselle ja toiseen omin päin. Menin omatoimiseikkailulle.

Casematin päätunneli
Inside Luxemburg´s Casemates fortress

Sisälle päästyäni en yhtään enää ihmetellyt, miksi alussa oli varoitus, ettei vierailua suositella sydänsairaille ja ahtaanpaikankammosta kärsiville: tunnelit olivat paikoin todella kapeita ja synkkiä ilman mitään ikkunareikää ulkoilmaan. Oli siellä sentään himmeitä sähkölamppuja. Lisäksi kulkureitti polveilee ylös alas ja portaita piisaa.

Casematin kapea tunneli
Narrow tunnel inside the Casemates

Kierreportaat ovat huiman kapeat, oli vaikeaa kulkea alaspäin ja asetella jalkansa askelmille. Hommassa tuli välillä ihan tuskanhiki, sen verran urheilua piisasi eikä kostea ja ummea ilma auttanut asiaa. Sokkeloissa ihan eksyi, vaikka esitteen mukana tuli myös kartta - jota ei tosin siellä pimeässä sokkelossa jaksa pahemmin syynäillä.

Yksi linnoituksen kapeaakin kapeammista portaikoista
One of the very narrow pathways inside the Casemates

Casematteihin tutustuminen oli jännittävä elämys, vaikka täytyy myöntää, että huokaisin helpotuksesta päästyäni takaisin aurinkoiseen ja raikkaaseen ulkoilmaan.

Nättejä taloja ja turisteja kurkkimassa vanhaa kaupunkia muurin reunalla
Lovely houses and tourists peaking the Old City from the sightseeing place

Jatkoin kaupunkiin tutustumista ja suuntasin vanhaan kaupunkiin, joka sijaitsee laakson pohjalla. Sinne pääsee joko teitä pitkin tai hissillä. Aivan ihastuin paikkaan! Se näyttää ylhäältä kuin nukkekaupungilta, vanhoja taloja nököttää epäsummittasessa järjestyksessä vierivieressä, ja katot muodostavat kumpuilevan palapelin.

Luxemburgin vanhan kaupungin keskellä kulkee pieni joki
Little river flows through the Old City of Luxemburg

Luxemburg vaatii kuntoa, sillä ylösalaskulkevia teitä on paljon. Tämä piirre antaa omaperäisen tunnelman ja tekee kaupungista samalla erittäin viehättävän. Lomalla ollessa on toki aikaa käpötellä juuri sitä vauhtia kuin haluaa tai hypätä turistiminijunan kyytiin ja ihailla rauhassa kaunista kityä, mutta mietin, että asuessa voisi hermo mennä parikin kertaa jyrkästi kaartelevilla kaduilla.

Vanha kaupunki ja sen jyrkkä katu
Old City of Luxemburg and one of its´ steep streets

Vanhaa ja uutta Luxemburgissa: vanha kaupunki taustallaan Casematit ja horisontissa modernit taivaanhipojat
Old and new in Luxemburrg: The Old City and the Casemates, in the horizon modern buildings

Luxemburgissa on niin paljon nähtävää, että tulin kävelleeksi maratonin verran. En jaksanut kiivetä enää yhtään katua tai porrasta, joten menin hissillä takaisin yläkaupunkiin. Hissitunnelissa oli lasten taiteilemien maalausten näyttely, aivan loistava idea! Maalaukset olivat värikkäitä ja toivat kivaa piristystä muuten ankeaan kulkureittiin.

Hissitunneli värikkäine maalauksineen
Elevator tunnel with colourful paintings

Luxemburg on vallan ihastuttava kaupunki! Aika kuluisi pidempäänkin. Harmi, ettei Kolli ehtinyt nähdä enempää, hänen päivänsä meni kokouksissa.

Ainoastaan sää oli tosi outo, välillä satoi ja välillä paistoi, välillä sekä että. Hmmm, mutta tuohan kuulostaa ihan suomalaiselta säältä ;)

Kaiken kaikkiaan hieno visiitti ja nähtävää riittää paljon: on historiaa, kauneutta, vehreyttä, vanhaa arkkitehtuuria, eläväinen tunnelma, kauppoja ja kahviloita. Paikasta jäi hyvä mieli.

Kulkukatti oikeustalon koristevaasin kyljessä
Travel-Cat in a vase in front of Palace of Justice

We had a short trip to Luxemburg. Mr Cat had a work meeting there: Friday evening dinner and on Saturday the meetings. I was invited too.

But, oh boy, the start of the trip was a mega-hassle: hale storm watered the bedroom, I had to clean, then I dropped my ironed satin dress to the wet ground outside, we left late and of course I had forgotten my purse and we had to turn back, then we noticed before Mont Blanc tunnel that Mr Cat´s credit card limit is full. Called in the next morning to the bank and found out that somebody has copied the card and bought flights with 3500 euros!

Well, after all these smaller and bigger difficulties we survived to Luxemburg and had fun time in dinner.

I feel in love with Luxemburg: there is so much to see. History, green areas bringing cozyness, great palaces, open areas, funny tunnels and narrow pathways, marvelous Old City etc.

I had to see the so called Casemates, old fortress. The first part comes from the end of 10th century. Spanish conquerors continued it building tunnels in the 17th century and after the Austrians. Casemates contains together 23 kilometres of tunnels! Other part can be visited with a guided group, the other one by yourself. I went to this second one.

The visit was very interesting, I loved these exciting tunnels. But it´s also lot of walking up and down along narrow paths and climbing stairs - so narrow that I had difficulties of putting my feet on the tiny steps.

Luxemburtg´s Old City is really charming. The picturesque houses are next to each other and this small city in a valley looks like a doll city from the upper city.

There is lot of climbing in Luxemburg, but you can also take a minitrain for the tourists and use the elevator that goes between the lower and the upper city.

What a pity Mr Cat couldn´t see the city - he was the whole Saturday in the meetings. Well, maybe next time then.