keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Pari ruokavinkkiä: nopsa valmispasta ja pikantti kanapata

Tässä olisi parin päivän illallisideat samaan syssyyn.
Ensimmäisessä kokkauksessa päästin itseni helpolla. Tein illalliseksi tattiparmesanpastaa lisukkeilla. Täältä saa kaupasta kaikenlaisia, herkullisia valmispastoja. Joko ihan tavallista nauhapastaa tai mitä erilaisimmilla täytteillä. Niistä saa nopsasti aterian, jos alkaa laiskottaa eikä jaksa kokkailla mitään pitkäkestoista. Tosin lisukkeita pitää olla, ettei ateria käy ihan tylsäksi.
Alkuruuaksi rullailin somat ruusukkeet kylmäsavulohiviipaleista. (Taiteellisuus korvaa pääruuan epäoriginellisuuden, he hee.) Asettelin niiden ympärille lohkotut kananmunanpalat. Päälle puristin sitruunaa aimo annoksen ja koristelin komeuden tillillä ja mustapippurilla. Oheen grissinejä eli ohuita leipätikkusia. Helppoa ja hyvää!

Lohiruusukkeet ja kananmunanlohkot
Salmon roses and eggs with lemon, black pepper and dill


Tällä kertaa lisäsin valmispastan päälle pari rohausta mustapippuria ja tuoretta basilikasilppua. Tuore basilika on muuten ehdoton keittiön kunkku: sillä ja valkosipulilla saa ruuasta kuin ruuasta herkullisen! Minusta on tullut kait immuuni valkosipulille, käytän sitä niin paljon, etten edes huomaa haisevani. Mutta onneksi ranskalainen Kollini tykkää myös valkosipulista – muuten olisi ongelmia parisuhteessa totta tosiaan!
Lisukkeeksi tein andiivisalaatin luumutomaateilla. Tutustuin vasta ranskalaisen anoppini kautta andiiveihin. Aiemmin en ollut niistä kuullutkaan. Andiiveja valmistetaan myös keittämällä. Anoppi lisää andiivisalaattiin usein saksanpähkinöitä.
Kastike on ihan perusranskalainen kastike, jonka teen aina salaatin kanssa. Eli:
  • kunnon loraus kulhoon laadukasta neitsytoliiviöljyä
  • pieni loraus punaviinietikkaa
  • pari ropausta suolaa
  • pari ropausta valkopippuria
  • yksi valkosipulin kynsi (tai enemmän/vähemmän oman maun mukaan) pieneksi silputtuna

Valkosipuli soljuisi helpommin kastikkeeseen, jos kynnen murskaisi, mutta  silloin se menettää osan vitamiineistaan! Silputtu valkosipuli on terveellisempää kuin murskattu.
Luulen, että ranskalaisten hoikkuuden syy on punaviinietikka. Luin kerran jostain, että se vie näläntunnetta. Ja ranskikset käyttävät punaviinietikkaa tosi paljon ruuanlaitossa. Joskus anopin keittiössä tuntuu että liikaakin ;) Mutta salaatti on tosi herkullinen tällä peruskastikkeella. Ja se on varmaan toinen syy ranskalaisten solakoihin linjoihin: kun salaatti maistuu hyvälle, sitä tulee syötyä enemmän ja muuta popsii vähemmän.

Valmis tattiparmesanpasta ja andiivisalaatti ranskalaisella kastikkeella
Ready-made mushroomparmesan-pasta and andive salad with French sauce


Eilen panostin kokkailuun enemmän ja tein mausteista kanapataa. En katso ikinä mitään ohjeita, vaan heittelen kasaan mitä mieleen sattuu. Tällä kertaa padan lähtökohtana olivat kaupasta koriin löytyneet kana ja punainen paprika.
Kaadoin astiaan riisiä sen verran, että pohja peittyi. Sitten leikkasin paprikan keskikokoisiksi paloiksi. Mukaan heitin kaksi valkosipulin kynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuina. Pöngittyäni jääkaappia hoksasin siellä vielä lymyilevät bio-porkkanat. Leikkasin niistä kaksi ohuiksi viipaleiksi ja ei kun pataan. Sitten vielä kuivettunut leivänkäntty pieniksi kuutioiksi ja kanan peti oli valmis. (Olisin laittanut vielä yhden sipulin isoina lohkoina, mutta sipuleita ei enää ollutkaan jääkaapissa, höh.)
Jaahans, Blogger näemmä heittelee taas näitä kuvia mitenpäin sattuu... Mutta tässäpä vielä kuvia.

Kanan peti: riisiä, porkkanaa, leipää, paprikaa, valkosipulia
Rice, carrots in thin slices, dry bread, paprika, garlic in thin slices


Otin kananrintapaloista nahat pois ja leikkailin turhat läskit, ja asettelin rintapalat pedin päälle. Vettä laitoin melkein vuoan täydeltä. Ja vettä saa sitten lisätä tarpeen mukaan, että pata säilyy tarpeeksi muheana eikä kana pääse kuivumaan.
Mausteissa halusin tällä kertaa korostaa paprikan makua ja antaa pikantin itämaisen säväyksen. Laitoin suolan ja mustapippurin ohella pataan seuraavat mausteet: paprikajauhetta, itämaista maustetta, muskottipähkinäjauhetta, salviaa ja kurkumaa.

Kanapata valmiina uuniin
Spicy chicken ready for oven. Add water and spices: salt, black pepper, paprika powder,
Asian spice, nutmeg, salvia and kurkuma


Sitten vaan kanapata kypsymään! Komeus sai olla kiertoilmauunissa 160 asteessa 50 minuuttia. Tavallisessa uunissa asteita saa olla vähän enemmän. Lisäsin välillä vettä, ettei kana päässyt kuivumaan. Sitten laitoin folion vuoan päälle ja kana jäi vielä muhimaan noin 20 minuutiksi.
Lisukkeeksi tein perinteisen vihreän salaatin ranskalaisella kastikkeella. Oli makoisa illallinen!

Valmis pikantti kanapata
Ready, spicy chicken casserole


The first dinner idea is simple: salmon and eggs for the starter, ready pasta (mushrooms & parmesan cheeze) and andive salad for the main course.
I make also similiar type of sauce for my salads, typical French salad sauce: Pour good extra virgin olive oil to the bowl so the bottom is covered. Then  a bit vinegar, salt, white pepper and one nail of garlic cut into very small pieces. (If you crush garlic, it looses its´ healthy effect! So cutting is better.)
I think vinegar must be one of the reasons why French stay so slim: it takes away feeling of hunger. And with this kind of sauce salad tastes very good - so then you eat more of it and less the other stuff!
The other dinner idea is a spicy chicken casserole. I usually just throw ingredients together, what ever I find and feel like cooking. Really ex-tempore cooking ;)
Put the casserole in to the oven for 50 minutes in 160 degrees. (We have oven where the air circulates, in ordinary oven you may put a bit more heat.) Remember to check out the chicken won´t become too dry, add water if needed.
Then cover the ready casserole with folio and leave the pot in to the oven to develop the taste more. Something like 20 minutes, et voilà.
 Bon appetit!



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voih, mitä herkkuja! Ja minä täällä juuri popsin pinaattilettuja:-) Ei varmaan aivan paini samassa luokassa tämän postauksen herkkujen kanssa.

Kulkukatti kirjoitti...

Kyllä ne pinaattiletutkin ovat hyviä! Syön niitä aina silloin tällöin Suomen reissuillani. Lämmitän letut rapeiksi pannulla, ja päälle pitää saada ehdottomasti puolukkahilloa :)

Anonyymi kirjoitti...

Kulkukatti, pinaattiletut ovat iteasiassa ruokaa, joka on parempaa, mitä sen muistaa olevankaan. Monesti, kun sitä on suunnitteilla päivän menuuksi, ajattelen, että voi ei. Mutta sitten ne onkin ihan hyviä. Sen maun jotenkin aina unohtaa. Toinen samanlainen unohtamisefekti mulle käy hernekeiton kanssa:-)

Mitähän on tapahtunut, kun sun blogipäivitykset eivät enää näy mun hallintapaneelissa siinä kohtaa, mihin yleensä tulee näkyviin viimeisimmät päivitykset blogeista, joita seuraan? No, ei se mitään, käyn aina päivittäin kurkkaamassa, onko jotain uutta ilmestynyt:-) Tykkään kovasti blogistasi!

Kulkukatti kirjoitti...

Ehkä se on se pahanmakuisen ruuan assosiaatio mikä yleensä yhdistetään pinaattilättyihin. Itse tykkään pinaatista, täällä etelämmässä sitä syödään enemmän kuin Suomessa, olen huomannut.

Kappas vaan! Mitähän täällä on sattunut, kun ei päivity. Katsoin Feedburneria ja laitoin blogini osoitteen sinne uudelleen. Tuleekos ne päivitykset nyt perille?

Kiitos, kun huomautit!

Ja onpa ihana kuulla, että viihdyt blogini ääressä! Kiitos paljon :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...