Tässä viime viikonlopun menoja Ranskan Alpeilta, Megèvestä. Otimme rennosti, söimme hyvin, kävelimme ja teimmepä pienen vuoristoajelunkin. Ihastelimme kaunista luontoa ja näimme hauskoja elikoita.
Ranskalaisen Kollin intohimona ovat kirjat. Hän viihtyy pelkästään niitä katsellessa tuntitolkulla (tai niin pitkältä se aika aina tuntuu) kirjakaupoissa. Valitsin lauantain menoksi mieluummin kävelylenkin, kuin norkoilun ranskalaisten kirjojen ääressä. Vaikka puhun jo aika hyvin ranskaa, eivät hermoni riitä ranskankielisten kirjojen lukemiseen. Ymmärrettävistä syistä johtuen aikani käy aina pitkäksi näillä kirjakaupparetkillä, heh.
Kävelin tietä ylöspäin ja vaihdoin retkeilypolulle, joka kulkee maatilan ohi ylös kukkulalle. Siellä on talvisin hiihtolatu, jota on tullut suhattua ympäri useaan kertaan. Nyt niityt ovat vehreinä ja täynnä erivärisiä luonnonkukkia. Siinä kävellessä poimin kukkia sieltä täältä.
Kukkien poiminnassa on meditatiivinen lataus. Ylhäällä ei kuulu ihmisten tai autojen ääniä, kuuntelin mehiläisten surinaa ja sirkkojen soittoa. Lämmin tuuli puhalsi hiuksissa, ja Alppien kesäinen luonto suorastaan pursusi elämän voimaa! Pysähdyin välillä katselemaan maisemia, ja sivelin niittyheinien kutittavia kärhiä jatkaessani matkaa eteenpäin.
Minulle tulee näistä kävelyretkistä aina mieleen Heidi-kirja tai Pieni talo preerialla -sarja. Jotenkin samanlainen fiilis. Vapauden kutsu ja aistien avautuminen, oman pienuuden hyväksyminen luonnon käsittämättömän kauneuden ja suuruuden äärellä.
Valitsin tämänkertaiseen luonnonkukkakimppuuni violetteja värejä. Joitakin kukkia en tunnista, mutta osa on samoja kuin Suomen metsissä ja niityillä, kuten vaikkapa korkeaksi kasvava kurjenpolvi, kiipeilevä hiirenvirna ja pörröiset apilat.
Poikkesimme iltapäivällä ostoksilla Sallanchesissa. Se sijaitsee alhaalla laaksossa. Ihan kiva pieni kaupunki, vaikka ei yhtä kaunis kuin Megèven alue. Mutta Sallanchesissa on enemmän kauppoja ja hinnat ovat edullisempia kuin kamalan kalliissa Megèvessä.
Tuosta kuvasta vasemmalla päin sijaitsee suklaapuoti. Pitihän sinne sitten eksyä, ja vierailun tuloksena mukaan lähti (yllättäen…) suklaata. Valitsin eri makuisia konvehteja, Earl Grey –suklaata, banaanilla, marjoilla ja kanelilla maustettuja. Nami!
Putiikissa oli mitä herkullisemman näköisiä leivoksia ja kakkuja, ihan vesi herahtaa kielelle vain kuvia katsellessa.
Ranskalainen Kolli osti työkamuille vietäviksi macaroons-leivoskeksejä. Macaroonsit ovat tosi ranskalainen juttu. Pullea keksi on marenkimaisen kova, väliin tulee erimakuisia, pehmeitä täytteitä, kuten sitruuna- tai mustaherukkahilloa tai pistaasitahnaa. Yllätyksekseni huomasin Torinon keskustassa ranskalaisen macaroons-puodin, ovat avanneet sen kahden vuoden poissaolomme aikana.
Etelään muutettuani en ole muuten enää yhtä tykästynyt suomalaisiin konvehtirasioihin tai suklaalevyihin kuin ennen. Nykyään ne maistuvat suussani keinotekoisilta ja teollisilta. (Vaikka en minä niitä jouluna poiskaan lahjoita, he hee!) Kamalaa snobbailua, mutta on se maku vaan aivan eri luokkaa käsintehdyissä suklaissa. Ainekset ovat ihan toista laatua. Mutta on sitä hintaakin paljon enemmän.
Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa ulkona syömässä. Ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, että lounastimme terassilla. Tulimme niin täyteen, että alkoi pahasti laiskottaa. Päädyimme istumaan Megèven pienen kosken partaalle ja nauttimaan auringonpaisteesta.
Suunnitelmissa oli reippailla, mutta mitäs sitä liian täydellä vatsalla jaksaa kuin istua. Niinpä raahauduimme autoon ja lähdimme maisemia katselemaan. Oikeat Alppi-kuntoilijat, justiinsa... Mutta autolla pääsimme pidemmälle mitä jalan kulkisi, ja ajelimme summamutikassa kiinnostaville reiteille.
Vastaan tuli useita eläinystäviä. Katselin huvittuneena, kuinka riemuissaan hepan kanssa aitauksessa ollut muuli juoksi edestakas. Siinä menossa oli vapauden huumaa!
Ylempänä kukkuloilla avautui kaunis maisema niityille ja laaksoon. Istuimme aurinkoon penkille ja Kolli kaivoi takapenkiltä aiemmin ostamansa Le Monden lukemiseksi.
Kauempana laidunsi lauma lampaita. Pari niistä määkyi hauskasti. Olemme Kollin kanssa melkoisen lapsenmielisiä, joten aloimme määkyä takaisin. Lampaat vastailivat, ja lopulta koko lauma tuli lähelle meitä. Mukana oli kaksi pientä karitsaa, ja voi että ne ovat suloisia! Rapsuttelin yhtä rohkeimmista lampaista (lahjottuani sen ensin voikukan lehdillä), sen jälkeen kädet tuoksuivat ihan märille villasukille.
Sunnuntain loppuhuipennukseksi ajoimme ravintola Rostachonille, kodin kulmille. Emme todellakaan menneet siis enää syömään, heh, vaan katsomaan ystäviämme aaseja. Kaksi kaverusta olivat ulkona, ja siinä sitten pällisteltiin toisiamme kotvasen aikaa.
Last weekend we were in the Alps. We had relaxing time. Ate well, did some shopping, Mr Cat visited his favourite book stores and I had my usual walk in the mountains.
I picked up natural flowers for my pot at home. I took them with me of course to Turin. Flowers are so strong that some of them are still fit and fine in the pot!
I feel like being in the famous Heidi-book or Little House on the Prairie -serie, when I´m hiking on the mountains. It´s so peaceful. I hear only the noise of bees and grasshoppers, I admire the sceneries and let my hand touch long grass. It´s meditative. You feel the greatness of nature and realize how small you are.
In Sallanches we did some shopping. It´s much cheaper town than Megève, but area is not as lovely. Although there goes a pretty rapids through the town. They decorate the bridges with colourful flowers every summer. I wanted some chocolates and Mr Cat bought some macaroons, it´s hard to resist the delicious patisserie Francais!
Macaroons are very French, they love them. Macaroons are a little bit marenque type of cookies with soft filling with different tastes inside.
In Sunday afternoon we drove around and saw many animals on the hills. Cute sheep came close by and we saluted them in their language ;) Small lambs were just adorable! Last hello we said to "our" donkies nearby our flat.
Kukkien poiminnassa on meditatiivinen lataus. Ylhäällä ei kuulu ihmisten tai autojen ääniä, kuuntelin mehiläisten surinaa ja sirkkojen soittoa. Lämmin tuuli puhalsi hiuksissa, ja Alppien kesäinen luonto suorastaan pursusi elämän voimaa! Pysähdyin välillä katselemaan maisemia, ja sivelin niittyheinien kutittavia kärhiä jatkaessani matkaa eteenpäin.
Minulle tulee näistä kävelyretkistä aina mieleen Heidi-kirja tai Pieni talo preerialla -sarja. Jotenkin samanlainen fiilis. Vapauden kutsu ja aistien avautuminen, oman pienuuden hyväksyminen luonnon käsittämättömän kauneuden ja suuruuden äärellä.
Valitsin tämänkertaiseen luonnonkukkakimppuuni violetteja värejä. Joitakin kukkia en tunnista, mutta osa on samoja kuin Suomen metsissä ja niityillä, kuten vaikkapa korkeaksi kasvava kurjenpolvi, kiipeilevä hiirenvirna ja pörröiset apilat.
 |
| Violetti luonnonkukkakimppu Purple flowers from the Alps |
Poikkesimme iltapäivällä ostoksilla Sallanchesissa. Se sijaitsee alhaalla laaksossa. Ihan kiva pieni kaupunki, vaikka ei yhtä kaunis kuin Megèven alue. Mutta Sallanchesissa on enemmän kauppoja ja hinnat ovat edullisempia kuin kamalan kalliissa Megèvessä.
 |
| Aivan mielettömän söötti talo Gordonissa, matkan varrella Sallanchesiin Unbelievably lovely chalet in Gordon, on a way to Sallanches |
 |
| Sallanchesin läpi kulkeva vuoristopuro Small rapids running from the Alps through Sallanches |
Tuosta kuvasta vasemmalla päin sijaitsee suklaapuoti. Pitihän sinne sitten eksyä, ja vierailun tuloksena mukaan lähti (yllättäen…) suklaata. Valitsin eri makuisia konvehteja, Earl Grey –suklaata, banaanilla, marjoilla ja kanelilla maustettuja. Nami!
Putiikissa oli mitä herkullisemman näköisiä leivoksia ja kakkuja, ihan vesi herahtaa kielelle vain kuvia katsellessa.
 |
| Ranskalaisia leivoksia French patisserie |
 |
| Ranskalaisia kakkuja French cakes |
Ranskalainen Kolli osti työkamuille vietäviksi macaroons-leivoskeksejä. Macaroonsit ovat tosi ranskalainen juttu. Pullea keksi on marenkimaisen kova, väliin tulee erimakuisia, pehmeitä täytteitä, kuten sitruuna- tai mustaherukkahilloa tai pistaasitahnaa. Yllätyksekseni huomasin Torinon keskustassa ranskalaisen macaroons-puodin, ovat avanneet sen kahden vuoden poissaolomme aikana.
 |
| Macaroons-leivoskekseja French macaroons-cookies |
Etelään muutettuani en ole muuten enää yhtä tykästynyt suomalaisiin konvehtirasioihin tai suklaalevyihin kuin ennen. Nykyään ne maistuvat suussani keinotekoisilta ja teollisilta. (Vaikka en minä niitä jouluna poiskaan lahjoita, he hee!) Kamalaa snobbailua, mutta on se maku vaan aivan eri luokkaa käsintehdyissä suklaissa. Ainekset ovat ihan toista laatua. Mutta on sitä hintaakin paljon enemmän.
 |
| Söötti kilpikonna-teepannu suklaapuodin hyllyllä Cute turtle tea-pot in the chocolate shop |
Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa ulkona syömässä. Ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, että lounastimme terassilla. Tulimme niin täyteen, että alkoi pahasti laiskottaa. Päädyimme istumaan Megèven pienen kosken partaalle ja nauttimaan auringonpaisteesta.
Suunnitelmissa oli reippailla, mutta mitäs sitä liian täydellä vatsalla jaksaa kuin istua. Niinpä raahauduimme autoon ja lähdimme maisemia katselemaan. Oikeat Alppi-kuntoilijat, justiinsa... Mutta autolla pääsimme pidemmälle mitä jalan kulkisi, ja ajelimme summamutikassa kiinnostaville reiteille.
Vastaan tuli useita eläinystäviä. Katselin huvittuneena, kuinka riemuissaan hepan kanssa aitauksessa ollut muuli juoksi edestakas. Siinä menossa oli vapauden huumaa!
 |
| Iloinen muuli mellestää aitauksessa Happy mule is running around |
Ylempänä kukkuloilla avautui kaunis maisema niityille ja laaksoon. Istuimme aurinkoon penkille ja Kolli kaivoi takapenkiltä aiemmin ostamansa Le Monden lukemiseksi.
 |
| Alppimaisema ja lampaat laiduntamassa niityllä Alps scenery and sheep |
Kauempana laidunsi lauma lampaita. Pari niistä määkyi hauskasti. Olemme Kollin kanssa melkoisen lapsenmielisiä, joten aloimme määkyä takaisin. Lampaat vastailivat, ja lopulta koko lauma tuli lähelle meitä. Mukana oli kaksi pientä karitsaa, ja voi että ne ovat suloisia! Rapsuttelin yhtä rohkeimmista lampaista (lahjottuani sen ensin voikukan lehdillä), sen jälkeen kädet tuoksuivat ihan märille villasukille.
 |
| Söpöt karitsat Cute lambs |
 |
| Mustavalkoinen karitsa katselee minua uteliaana black and white lamb looking me curiously |
Sunnuntain loppuhuipennukseksi ajoimme ravintola Rostachonille, kodin kulmille. Emme todellakaan menneet siis enää syömään, heh, vaan katsomaan ystäviämme aaseja. Kaksi kaverusta olivat ulkona, ja siinä sitten pällisteltiin toisiamme kotvasen aikaa.
 |
| Rostachonin aasi Restaurant Rostachon´s donkey |
 |
| Aasikamu Donkey friend |
Last weekend we were in the Alps. We had relaxing time. Ate well, did some shopping, Mr Cat visited his favourite book stores and I had my usual walk in the mountains.
I picked up natural flowers for my pot at home. I took them with me of course to Turin. Flowers are so strong that some of them are still fit and fine in the pot!
I feel like being in the famous Heidi-book or Little House on the Prairie -serie, when I´m hiking on the mountains. It´s so peaceful. I hear only the noise of bees and grasshoppers, I admire the sceneries and let my hand touch long grass. It´s meditative. You feel the greatness of nature and realize how small you are.
In Sallanches we did some shopping. It´s much cheaper town than Megève, but area is not as lovely. Although there goes a pretty rapids through the town. They decorate the bridges with colourful flowers every summer. I wanted some chocolates and Mr Cat bought some macaroons, it´s hard to resist the delicious patisserie Francais!
Macaroons are very French, they love them. Macaroons are a little bit marenque type of cookies with soft filling with different tastes inside.
In Sunday afternoon we drove around and saw many animals on the hills. Cute sheep came close by and we saluted them in their language ;) Small lambs were just adorable! Last hello we said to "our" donkies nearby our flat.
6 kommenttia:
Onpa taas ihanan näköisiä kaakkuja. Ja värikkäitä! Väriaineita varmaan löytyy näistä herkuista. Vaan eikös se ole ikävä tosiasia, että usein hyvä on epäterveellistä,ikävä kyllä.
Suklaasta sen verran,että on mun suurin intohimo. Jos sitä löytyy kotoa, en kyllä voi sitä jättää rauhaan. joskus joulun alla, kun suklaata tulee joka suunnasta, pyydän ukkoa piilottaaan osan eikä antamaan mulle vaikka kuinka pyydän. Niin huono itsehillintä suklaan suhteen mulla on. Tästä seuraa sitten se, että kun suklaan himo yltyy liian kovaksi ja tiedän herkkua jossain olevan, olen suurin piirtein ukon kurkussa kiinni, että "nyt kyllä annat ne suklaat!En enää tarkoita, että ne pitäisi olla piilossa" :-)
Niin, enpäs tiedä, kuinka paljon pahoja tököttejä noihin on laitettu. Pitäisi ihan kysyä joku kerta minkälaisia väriaineita niissä käytetään.
Suklaa on koukuttavaa! Ja varsinkin joulun aikaan, kun sitä tulee syötyä niin paljon, että joulun jälkeen on vaikea lopettaa jokapäiväistä nassutusta ;)
Kiva kirjoitus ja hienoja kuvia. Mekin kävimme Italia vuosien aikana usein alpeilla. Vuoret ovat aivan ihania ja niitä onkin ehkä kovin ikävä Italiaa ajatellessa. Juhannuksen jälkeen tulemme 3viikoksi lomailemaan :D
Olen samaa mieltä suklaasta, ainoastaan Fazerin siniseen ovat italialaiset ystävämmekin ihastuneet ;) ja sitä tuomme aina tuliaisiksi. Ihania macaroonseja, nam. Buona Domenica!
Kiitos Neakim!
Alpit ovat kyllä jotain aivan ihmeellistä. Muistan, kun ekan kerran tulin Megèveen enkä ollut koskaan aiemmin nähnyt yhtä korkeita vuoria - se oli varsinainen äimistys.
Fazerin sinisestä tykkään minäkin. Sitä tulee usein hankittua lentomatkan evääksi :)
Minne päin Italiaa olette muuten tulossa Juhannuksen jälkeen?
Iloista viikon alkua!
Heips, mennään perheen vakiintuneelle (jo about 35vuotta) kesäpaikalle SilviMarineen Pescaran lähelle ;)
Mukavaa viikon jatkoa.
Voi vitsit, kuulostaa kivalta! Pääsette nauttimaan merestä ja rannasta. Siinä kestää Juhannuksen sateenkin, kun on aurinkoa odotettavissa :)
Lähetä kommentti