Ranskalainen Kollini on jo melkein palaamassa takaisin Saksaan, hän on enemmän kuin suivaantunut täkäläisestä asioiden toimimattomuudesta. Ranskalainen temperamentti kuohahti taas tänään, kun Kolli yritti saada kuukausikortin parkkihalliin.
Olemme olleet siinä käsityksessä, että jos haluaa ostaa parkkipaikan seuraavaksi kuukaudeksi, kortti täytyy ostaa joko 24. tai 25. päivä, sitä ei voi hankkia etukäteen. Kuulostaa älyttömältä, mutta minkäs teet, näin on selvitetty jo kolme kertaa asiaa tiedusteltuamme.
Pärjäsimme ensimmäisen kuun Kollin kollegan eli asuntomme entisen vuokralaisen ansiosta. Hän kävi uudistamassa oman parkkihallikorttinsa ollessamme juuri noina päivinä Ranskassa, ja maksoimme hänelle summan käteen.
Taas ongelma on sama, olemme kyseisinä päivinä Ranskassa. Ja nyt haluamme kortin omalle nimelle, ettei kollegaparan tarvitse jatkuvasti auttaa.
Kuten Italiassa yleensä, asioiden hoitaminen hyppii kuin perhosen lento. Tänä aamuna parkkihallin (eri) virkailija kertoi Kollille, että totta kai kortti on mahdollista ostaa jo nyt! Italiassa vastauksia tuntuu olevan yhtä useita kuin vastaajia…
Virkailija kehotti Kollia palaamaan lounastauolla, ostamaan ensin virallisen leiman tupakkakaupasta uuden kortinhaltijan rekisteröintiä varten ja sitten täyttämään paperit toisessa toimistossa.
Lounastauolla Kolli riensi ostamaan tarvittavan leiman ja meni toivorikkaana toimistolle. Mutta siellä oltiinkin juuri sulkemassa, sanoivat, että tervetuloa uudelleen kahdelta iltapäivällä. No, saimme sentään pitkän lounaan yhdessä kotona.
Olimme toivorikkaita, jospa parkkikortin ostaminen alkaisi nyt sujua. Mutta ei. Olisihan se ollut liian helppoa!
Kolli soitti puhisten matkalta takaisin töihin. Rekisteröintitoimistossa hänen oli pitänyt ensin odottaa, että virkailija lopettaa loputtoman juoruilunsa asiakkaan kanssa. Sitten oli pitänyt täyttää niin monen sorttista paperia ja näyttää kaiken maailman dokumentit, että Interpolkin kalpenisi. Sitten asian piti olla selvä.
Mutta eipä tietenkään! Parkkihallin toimistossa virkailija sanoi, että pitää täyttää vielä joku toinen, uuden asiakkaan rekisteröintipaperi. Siihen tarvittava virkailija ei ollut (tietenkään) paikalla, joten kehottivat palaamaan uudelleen huomenna. Ei herranjestas...
Kyllähän sitä vähemmästäkin hermot palaa, mutta toisaalta, onhan tämä samalla aika hupaisaa! Asioiden hankaloittaminen on kuin oma taiteenlajinsa Italiassa. Monellako olisi vastaavanlaista luovuutta kehitellä yhden parkkihallikortin ostamisesta näin iso hulabaloo?
Lopuksi vielä linkki hupaisaan animaatioon, joka kertoo kaiken olennaisen italialaisesta meiningistä :-D Kiitos Pirpanalle linkistä!
Here is a video about Italians and the rest of the EU people. The funny thing is that this is so true!
http://www.youtube.com/watch?v=ZAJNFoHuLno
This entry is about the looong process of getting a parking card with our name to our garage for the next month. Everything is so difficult in Italy, always, that it´s almost like from a comedy.
Mr Cat needed to go to the garage on different days, and then different people told (ofcourse) different answers to his guestions like: "The card for the next month can be purchased only in 24th or 25th day of the month" vs "No, it can be bought when ever" or "You have to come back at 2pm" vs "We are still closed at 2pm!" or "You need only this paper" vs "No, you need also this and that!".
Then he needed to gueue to different office. He had to fill many papers and give copies of some documents - hard to believe it was only about a garage card, not an FBI interrogation!
After many days and losing nerves my husband finally got the parking card, hurrayyy!
Olemme olleet siinä käsityksessä, että jos haluaa ostaa parkkipaikan seuraavaksi kuukaudeksi, kortti täytyy ostaa joko 24. tai 25. päivä, sitä ei voi hankkia etukäteen. Kuulostaa älyttömältä, mutta minkäs teet, näin on selvitetty jo kolme kertaa asiaa tiedusteltuamme.
Pärjäsimme ensimmäisen kuun Kollin kollegan eli asuntomme entisen vuokralaisen ansiosta. Hän kävi uudistamassa oman parkkihallikorttinsa ollessamme juuri noina päivinä Ranskassa, ja maksoimme hänelle summan käteen.
Taas ongelma on sama, olemme kyseisinä päivinä Ranskassa. Ja nyt haluamme kortin omalle nimelle, ettei kollegaparan tarvitse jatkuvasti auttaa.
Kuten Italiassa yleensä, asioiden hoitaminen hyppii kuin perhosen lento. Tänä aamuna parkkihallin (eri) virkailija kertoi Kollille, että totta kai kortti on mahdollista ostaa jo nyt! Italiassa vastauksia tuntuu olevan yhtä useita kuin vastaajia…
Virkailija kehotti Kollia palaamaan lounastauolla, ostamaan ensin virallisen leiman tupakkakaupasta uuden kortinhaltijan rekisteröintiä varten ja sitten täyttämään paperit toisessa toimistossa.
Lounastauolla Kolli riensi ostamaan tarvittavan leiman ja meni toivorikkaana toimistolle. Mutta siellä oltiinkin juuri sulkemassa, sanoivat, että tervetuloa uudelleen kahdelta iltapäivällä. No, saimme sentään pitkän lounaan yhdessä kotona.
Olimme toivorikkaita, jospa parkkikortin ostaminen alkaisi nyt sujua. Mutta ei. Olisihan se ollut liian helppoa!
Kolli soitti puhisten matkalta takaisin töihin. Rekisteröintitoimistossa hänen oli pitänyt ensin odottaa, että virkailija lopettaa loputtoman juoruilunsa asiakkaan kanssa. Sitten oli pitänyt täyttää niin monen sorttista paperia ja näyttää kaiken maailman dokumentit, että Interpolkin kalpenisi. Sitten asian piti olla selvä.
Mutta eipä tietenkään! Parkkihallin toimistossa virkailija sanoi, että pitää täyttää vielä joku toinen, uuden asiakkaan rekisteröintipaperi. Siihen tarvittava virkailija ei ollut (tietenkään) paikalla, joten kehottivat palaamaan uudelleen huomenna. Ei herranjestas...
Kyllähän sitä vähemmästäkin hermot palaa, mutta toisaalta, onhan tämä samalla aika hupaisaa! Asioiden hankaloittaminen on kuin oma taiteenlajinsa Italiassa. Monellako olisi vastaavanlaista luovuutta kehitellä yhden parkkihallikortin ostamisesta näin iso hulabaloo?
Lopuksi vielä linkki hupaisaan animaatioon, joka kertoo kaiken olennaisen italialaisesta meiningistä :-D Kiitos Pirpanalle linkistä!
Here is a video about Italians and the rest of the EU people. The funny thing is that this is so true!
http://www.youtube.com/watch?v=ZAJNFoHuLno
This entry is about the looong process of getting a parking card with our name to our garage for the next month. Everything is so difficult in Italy, always, that it´s almost like from a comedy.
Mr Cat needed to go to the garage on different days, and then different people told (ofcourse) different answers to his guestions like: "The card for the next month can be purchased only in 24th or 25th day of the month" vs "No, it can be bought when ever" or "You have to come back at 2pm" vs "We are still closed at 2pm!" or "You need only this paper" vs "No, you need also this and that!".
Then he needed to gueue to different office. He had to fill many papers and give copies of some documents - hard to believe it was only about a garage card, not an FBI interrogation!
After many days and losing nerves my husband finally got the parking card, hurrayyy!
4 kommenttia:
No huh! Mikä oli lopputulos, irtosiko kortti?
Homma hoitui, huoh! Parkkihallissa selvittivät aamulla asiaa. Virkailija soitti toisenkin tyypin hätiin, joka sanoi, että kaikki on kunnossa. Mitään lisäpapereita ei tarvinnutkaan täyttää. 1.4. pitää vain hakea huhtikuun kortti. (Pitää sormet ristissä...)
Ainoa mutta asiassa on, että joudumme luultavasti käymään saman ruljanssin läpi sitten, kun autoomme vaidetaan Italian rekisterikilvet!
Meillä on vielä saksalaiset rekkarit ja parkkihallikortti on tehty niiden mukaan. Rekkarin vaihtaminen on täällä megahidasta - mikä ylläri! :)
Tästä tapauksesta tuli mieleen tämä video:
http://www.youtube.com/watch?v=ZAJNFoHuLno
Ei vitsit, lensi melkein jogurtti näppiksille naurusta!! Kiitos tästä pläjäyksestä :-D Tosi hauska - ja erittäin paikkansa pitävä. Täytyykin kopsata tämä linkki ja laittaa johonkin paremmin näkyville.
Lähetä kommentti