Tämänkertainen viikonloppukirje tulee Ranskan Alpeilta. Meillä on Megèven kulmilla pieni pesä, jonne on silloin tällöin pakko paeta kaupungin vilskettä, iskeä tassunsa ruohoon ja nuuskia keuhkojen täydeltä raikasta vuoristoilmaa ja maaseudun meheviä tuoksuja.
Mont Blanc eli valkoinen vuori on ollut tällä reissulla ujosteleva, se on pysytellyt melkein koko viikonlopun hennon pilvipeiton takana, mitä nyt välillä pilkistellyt kätköstään. Valo oli alakuloisen apeata, mutta ei sentään satanut.
Ympäröiviä vuoria vielä muutama viikko sitten peittänyt lumikerros on sulanut jo melkein kokonaan, vaikka ylemmillä rinteillä edelleen lasketellaan. On hassua katsella pieninä pisteinä näkyviä laskettelijoita.
Täällä on kevät koittanut, ja alppikukkaset pinkeävät hentoja päitään minkä kerkeävät kylmänkankeasta maasta. On keltaisia pikkukukkia, violetteja ja valkoisia krookuksia sekä näitä kuvan herkkiä kellokukkia. Luonnon herääminen uuteen alkuun saa hyvän mielen virtaamaan kilpaa vuoristopurojen kanssa.
On mahtavaa taas olla täällä! Meillä kummallakin oli Megèveä kovasti ikävä viimeisen kahden vuoden aikana. Bonnista emme päässeet Alpeille kuin kerran, sillä ajoa oli huimat kymmenen tuntia eikä sellaista megamatkaa huvita tai voi kovin usein toteuttaa.
Vanhojen rutiiniemme mukaisesti ajoimme Combloux-nimiseen lähikylään ostamaan grillattua kanaa, pateeta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Meillä on siellä vaki”charcutier” eli lihatuotekauppa, jonka laadukkaat antimet koostuvat lähialueen tuotteista. Arkena tulee kokattua ihan tarpeeksi, joten viikonloppuisin on kiva syödä valmista.
Perusranskalaista settiä edustavat puodin kotikeittiön keitot lasipulloissa, erilaiset marmeladit ja hillot, vuohenjuustopiiraat, maalaispateet ja tietenkin foie gras eli hanhenmaksa, jonka hanhia julmasti koettelevasta tekotavasta en kyllä yhtään tykkää enkä siksi kyseiseen tuotteeseen koske.
Hanhenmaksa on muuten aiheuttanut vaivaannuttavia tilanteita meikäkatille. Ranskassa tuote on suurinta herkkua ja aina tarjolla vähääkään juhlavammilla aterioilla. Ranskalaisen Kollini perhe- ja ystäväpiirin on vaikea tajuta miksi en syö hanhenmaksaa ja asiaa on sitten pitänyt selvittää useaan otteeseen. Ehkä pitäisi ensi kerralla tuoda Suomen tuliaisina aimo annokset maksalaatikkoa ja mämmiä ja seurata sitten silmä kovana ranskalaista ruokahalua, hih!
Eläinystävällisenä kattina en koske juurikaan lihaan, mutta täällä Alpeilla syön paremmalla omallatunnolla kanaa, koska sen tietää eläneen onnellisen kotkottajan elämää. Megèven ympäristössä on vielä useita, vanhoja maatiloja, joiden pihamaita kuopsuttavat vapaat kanat komeahelttaisine kukkoineen. Kunhan kevät etenee pidemmälle, näkee eläimiä ulkosalla entistä enemmän: lehmiä, hevosia, poneja, vuohia, hanhia ja jopa ikisuosikkejani aaseja.
Tänään sunnuntaina patikoimme niittyjen keskellä ylemmäksi kukkulalle nousevaa polkua pitkin. Täällä on hyvät ulkoilumahdollisuudet, merkittyjä reittejä on vaikka kuinka. Jotkut ovat leppoisampia ja jotkut kulkevat välillä niin jyrkästi, että kävelykeppi on oiva tuki matkan tekoon.
Ympäröiviä vuoria vielä muutama viikko sitten peittänyt lumikerros on sulanut jo melkein kokonaan, vaikka ylemmillä rinteillä edelleen lasketellaan. On hassua katsella pieninä pisteinä näkyviä laskettelijoita.
Täällä on kevät koittanut, ja alppikukkaset pinkeävät hentoja päitään minkä kerkeävät kylmänkankeasta maasta. On keltaisia pikkukukkia, violetteja ja valkoisia krookuksia sekä näitä kuvan herkkiä kellokukkia. Luonnon herääminen uuteen alkuun saa hyvän mielen virtaamaan kilpaa vuoristopurojen kanssa.
On mahtavaa taas olla täällä! Meillä kummallakin oli Megèveä kovasti ikävä viimeisen kahden vuoden aikana. Bonnista emme päässeet Alpeille kuin kerran, sillä ajoa oli huimat kymmenen tuntia eikä sellaista megamatkaa huvita tai voi kovin usein toteuttaa.
Vanhojen rutiiniemme mukaisesti ajoimme Combloux-nimiseen lähikylään ostamaan grillattua kanaa, pateeta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Meillä on siellä vaki”charcutier” eli lihatuotekauppa, jonka laadukkaat antimet koostuvat lähialueen tuotteista. Arkena tulee kokattua ihan tarpeeksi, joten viikonloppuisin on kiva syödä valmista.
Perusranskalaista settiä edustavat puodin kotikeittiön keitot lasipulloissa, erilaiset marmeladit ja hillot, vuohenjuustopiiraat, maalaispateet ja tietenkin foie gras eli hanhenmaksa, jonka hanhia julmasti koettelevasta tekotavasta en kyllä yhtään tykkää enkä siksi kyseiseen tuotteeseen koske.
Hanhenmaksa on muuten aiheuttanut vaivaannuttavia tilanteita meikäkatille. Ranskassa tuote on suurinta herkkua ja aina tarjolla vähääkään juhlavammilla aterioilla. Ranskalaisen Kollini perhe- ja ystäväpiirin on vaikea tajuta miksi en syö hanhenmaksaa ja asiaa on sitten pitänyt selvittää useaan otteeseen. Ehkä pitäisi ensi kerralla tuoda Suomen tuliaisina aimo annokset maksalaatikkoa ja mämmiä ja seurata sitten silmä kovana ranskalaista ruokahalua, hih!
Eläinystävällisenä kattina en koske juurikaan lihaan, mutta täällä Alpeilla syön paremmalla omallatunnolla kanaa, koska sen tietää eläneen onnellisen kotkottajan elämää. Megèven ympäristössä on vielä useita, vanhoja maatiloja, joiden pihamaita kuopsuttavat vapaat kanat komeahelttaisine kukkoineen. Kunhan kevät etenee pidemmälle, näkee eläimiä ulkosalla entistä enemmän: lehmiä, hevosia, poneja, vuohia, hanhia ja jopa ikisuosikkejani aaseja.
Tänään sunnuntaina patikoimme niittyjen keskellä ylemmäksi kukkulalle nousevaa polkua pitkin. Täällä on hyvät ulkoilumahdollisuudet, merkittyjä reittejä on vaikka kuinka. Jotkut ovat leppoisampia ja jotkut kulkevat välillä niin jyrkästi, että kävelykeppi on oiva tuki matkan tekoon.
Olimme jo aiemmin ostaneet Megèven paakarista herkulliset marjapiiraat, ne oli sopiva nauttia kunnon vuoristoreippailun jälkeen iltapäiväteen kera. Ranskalainen Kolli sortuu yleensä baba au rhum -leivokseen eli munkin tapaiseen palleroon, joka on kostutetettu rommilla. Tosin Kollini tykkää tujauttaa siihen vielä lisälorauksen rommia.
Näissä maisemissa silmä lepää. Tosin riitataittoa syntyy, kun katse kääntyy puihin. Ranskalaisilla on nimittäin valtava vimma katkaista puut latvasta. Ihan kamalaa! Logiikkana on antaa lisää näköalaa, mutta ottaisivat mieluummin koko puun pois ja laittaisivat vaikka pensaan tilalle. Oletteko moista ennen nähneet?
Suomalaisena kattina minulla on sydänyhteys metsään, ja täkäläinen puiden kohtelu vaikuttaa järjettömältä nirhaukselta. Amputoitu puu on surullinen näky, kuten kuvista paistaa.
Illan hämäryys laskeutui jo vuorten rinteille, ja vielä päivällä kirkasäänisesti lurittaneet linnut ovat hiljentyneet. Kohta täytyy pakata pieni kapsäkki ja suunnata takaisin Torinoon. Italian kaupunkilaiselämä odottaa kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä.
Our weekend in the French Alpes was charming and peaceful. Mont Blanc was hiding behind the clouds but the sun was lurking and the nature started to bloom little by little. We could see little mountain flowers pushing their fragile heads from the grass.
It´s happiness to be back here after two years in Bonn! During our stay there we could come to Megève only once since the trip was really long. We enjoy of being in the Alpes having change for the city life.
We got back to our old habits. We bought delicious food from Gombloux meat shop. (Like in Italy, in France there are still small specialized shops.) We bought some smashed potatoes and tasty fried chicken.
Since I´m very animal friendly, I don´t feel comfortable of eating red meat. Chicken from time to time. In the Alpes the chickens are free and can be outside. So it´s more animal friendly. Also the cows are freely on the hills. But now it´s too cold for them, they will be out in May.
One thing I don´t understand in France is their fashination for cutting trees from the top! I find it really vulgar. It´s mutilating the poor trees! I think we Finns are very delicate about nature and forests in general and feel bad if nature is being vandalized. If we want to have more view, we cut the whole tree, not amputating it like the French do.
Näissä maisemissa silmä lepää. Tosin riitataittoa syntyy, kun katse kääntyy puihin. Ranskalaisilla on nimittäin valtava vimma katkaista puut latvasta. Ihan kamalaa! Logiikkana on antaa lisää näköalaa, mutta ottaisivat mieluummin koko puun pois ja laittaisivat vaikka pensaan tilalle. Oletteko moista ennen nähneet?
Suomalaisena kattina minulla on sydänyhteys metsään, ja täkäläinen puiden kohtelu vaikuttaa järjettömältä nirhaukselta. Amputoitu puu on surullinen näky, kuten kuvista paistaa.
Illan hämäryys laskeutui jo vuorten rinteille, ja vielä päivällä kirkasäänisesti lurittaneet linnut ovat hiljentyneet. Kohta täytyy pakata pieni kapsäkki ja suunnata takaisin Torinoon. Italian kaupunkilaiselämä odottaa kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä.
Our weekend in the French Alpes was charming and peaceful. Mont Blanc was hiding behind the clouds but the sun was lurking and the nature started to bloom little by little. We could see little mountain flowers pushing their fragile heads from the grass.
It´s happiness to be back here after two years in Bonn! During our stay there we could come to Megève only once since the trip was really long. We enjoy of being in the Alpes having change for the city life.
We got back to our old habits. We bought delicious food from Gombloux meat shop. (Like in Italy, in France there are still small specialized shops.) We bought some smashed potatoes and tasty fried chicken.
Since I´m very animal friendly, I don´t feel comfortable of eating red meat. Chicken from time to time. In the Alpes the chickens are free and can be outside. So it´s more animal friendly. Also the cows are freely on the hills. But now it´s too cold for them, they will be out in May.
One thing I don´t understand in France is their fashination for cutting trees from the top! I find it really vulgar. It´s mutilating the poor trees! I think we Finns are very delicate about nature and forests in general and feel bad if nature is being vandalized. If we want to have more view, we cut the whole tree, not amputating it like the French do.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti