Rallitorakka

Saksassa meillä oli kesäaikaan riesana asunnossamme jos jonkinlaista haravajalkaista vipeltäjää. Talo oli puiden keskellä ja ötökät hakeutuivat aina jotakin kautta sisätiloihin.

Oma projektinsa oli muurahaisten listiminen, ne alkoivat marssia kylppärissä turhan tiuhaan ja ilmeisesti kehittelivät pesää peilikaapin taakse seinän väliin. Muistelin silloin haikeana, että Torinossa meillä ei ollut kuin muutama hassu sokeritoukka satunnaisina vierailijoina.

Täällä Torinon uudessa asunnossa olen nähnyt ainoastaan kaksi sokeritoukkaa kylppärissä kolmen viikon sisällä. Olin onnellinen, ettei muunlaisia mönkijöitä tai kaikkein vihulaisimpia, torakoita, ole näkynyt. Kulkukatin olisi pitänyt koputtaa puuta…

Tänä aamuna olin menossa pesulle. Nostin suihkukopin kynnyksellä olevaa jalkapyyhettä, kun mustanpuhuva, iso torakka säntäsi pyyhkeen alta ja alkoi kiitää hirmuista vauhtia ympäri suihkukoppia. Tämä katti päästi perusteellisen, pitkän rääkäisyn ja kiljui ja pomppi aikansa inhotuksesta tietämättä miten toimia.

Viimein pääsin hamuamaan talouspaperia, vaikka jo pelkkä ajatus joka paikkaan syöksähtelevän jättitorakan liiskaamisesta puklautti. Mutta, kun astuin jälleen suihkukopin eteen, vauhtipetoa ei näkynyt enää missään. Se oli kadonnut takaisin viemäriin.

Koko sunnuntai meni ihan pilalle, pystyin vain ajattelemaan minkälaisia otuksia talomme putkistossa kyttää. Suihkukopin rallitorakalla on aivan varmana siellä kokonainen suku pikkuserkkuineen ja isomummuineen valmiina tutkimaan kylppärin ohella keittiö etsiessään syötävää ja yllättämään meidät joku päivä iloisesti hyppäämällä sormille ruokakaapista. Karvat nousevat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta!

Aloitimme taistelun hetimiten. Sovimme, että kylppärin lavuaarien ja bideen metallitulpat pidetään kiinnikäännettyinä heti, kun emme enää laske vettä. Suihkun viemäriaukon päällä saa olla väliaikaisena tulppana iso kivi, pysyväksi suojaksi täytyy hankkia tiheäsilmäistä verkkoa.

Onneksi sentään keittiön kahden tiskialtaan suojana ovat tarpeeksi tiheäsakaraiset tulpat. Toivoa vain sopii, ettei torakkaperhe kuljeksi asuntoon vessanpöntön kautta – sitä kun ei voi oikein tilkitä.

Viimeiseksi kunnostauduin saksilla ja läpinäkyvällä eristysteipillä. Tilkitsin bideen ylemmän vesiaukon sekä keittiön tiskialtaan vesiaukot. Luuratkoot, turjakkeet, sieltä tahmaisten ikkunoidensa takaa, kylään ei tarvitse tulla!


I got another surprise concerning our flat. I was going to take a foot towel from the floor. It was on the step to our shower room. I lifted it up and what a scream I made! A nasty, big, dark cockroach jumped out! It has been under the towel. The creature started to run around the shower room like in a rally and I was screaming and jumping around.

Finally I reached for some paper to kill the beast. I looked back to the shower and voila, it was gone. It had dissappeared to the sewer. I was happy for that. Idea of killing a big jumpy cockroach would have been too disgusting experience.

I took scotch and put it everywhere on top of the extra holes in all the sinks and bidet. I put a stone on top of the sewer in the shower room. I don´t want to se these beasts here anymore! Better to put some cockroach poison regularly and hope for the best.

For this story I couldn´t even sleep well. And I was imagining seeing cockroach jumping from somewhere when I least expect. What a horror!