tiistai 29. maaliskuuta 2011

Automatkailua Italiasta Ranskaan ja takaisin

Olimme viime viikolla reissulla Ranskassa. Kollini äiti asuu Limogesissa, joka sijaitsee melkeinpä keskellä Ranskaa. Ajomatka on pitkä, mutta ei onneksi ihan yhtä puuduttava kuin Bonnista: kymmenen tuntia putkeen, hoh! Kaiken lisäksi tuon reitin varrella ei ollut paljon mitään katseltavaa, ankeata maisemaa ja suoraa moottoritietä.

Nyt helpottaa, kun voimme halutessamme yöpyä Megèvessä, kuten teimme tällä menomatkalla. Lähdimme liikkeelle keskiviikkoiltana ja ajoimme vanhaa tuttua reittiä vuorille: Valle d´Aostaan, Mont Blancin tunnelin halki Ranskan puolelle ja sitten ylös kiemurtelevia serpentiiniteitä pitkin Megèveen. Aamulla oli jäljellä runsaat seitsemän tuntia Limogesiin.

Ranskan kumpuilevan vehreää maaseutumaisemaa
Green and hilly countryside scenery from Mid-France

Reitti kulkee idyllisten maisemien halki, ajoimme reittiä Bourg-en-Bresse, Moulins, Montlucon. Matkan varrella pysähdyimme Totalin bensa-asemilla, niistä saa suht hyvät eväät ja wc-tilat ovat siisteimmät.

Totalilla on käynnissä toilettikampanja Ranskassa, mainostavat puhtaimpia vessoja. Tämä voi suomalaisesta kuulostaa hassulta, mutta tosiaan, Ranskassa ja Italiassa voi eksyä aivan kamaliin toiletteihin. Nimimerkillä Kaiholla muistellen Saksan huoltoasemien vessojen itsepeseytyviä istuimia!

Olin varustautunut mahdollisimman kevyellä pakaasilla. En tykkää raahata laukkuja, joten pyrin ottamaan vähän tavaraa ja tökötit minikokoisina. Rakastan minipakkauksia! Ne ovat söpöjä ja käytännöllisiä. Saksasta sai minikoossa vaikka mitä Rossmann ja DM supermarketeista. Harmittaa, kun ei tullut hamstrattua purtiloita vastaisuuden varalle.

Lentokoneiden nestesäädökset ovat totuttaneet aika hyvin matkustamaan pienillä pakkauksilla. Joskus olen jopa pursottanut vartalovoiteen, shampoon ja hoitoaineen Minigrip-pusseihin, kun ei ole ollut saatavilla tarpeeksi pieniä purkkeja.

Tässäpä söpö matkasetti: Babydoll-minihajuvesi, minikasvovoide, minipesuaine. Suosikkini on ehdottomasti mineistä minein hammastahna! Laitoin sen kokovertailun vuoksi hammasharjan viereen.


Minisetti
My mini-pack

Matka alkoi lupaavasti heti aamusta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja laskeutuessamme alas vuorilta bongasin neljä aasia. Olen suuri aasien ystävä ja totta kai piti pysähtyä ottamaan kuva näistä suloisista pitkäkorvista. Niiden rauhallisenharmaa olemus tuo aina hyvän mielen. Varsinkin tuo laitimmaisin aasi on aivan mahdottoman suloinen! Selvästi nauttii auringon lämmöstä.

Neljä aasia viettämässä siestaa
Four donkies having siesta on Alp hills


Harmaa aasin söpöläinen torkkuu
Cute grey donkey youngster

Aika kuluu miellyttävämmin, kun tuulilasin takana on kaunista katseltavaa. Ohessa auton ikkunasta otettuja kuvia. Olisin halunnut ikuistaa useammankin hetken, mutta liikkuvasta menopelistä on vaikea saada hyviä otoksia, kun aina joku puu tai aita vilahtaa kuvan eteen.

Kyllä kauneudennälkäisen Katin kelpaa katsella vihreinä kumpuilevia niittyjä ja niillä laiduntavia eläimiä, lehmiä, lampaita ja hevosia, kuten myös linnoja ja pittoreskeja kyliä, romanttisesti repsahtaneita kivimuureja, vanhoja maataloja ja niiden valkoisia ikkunaluukkuja.

Tätä linnaa ohittaessa kuvittelin, miltä mahtaisi tuntua herätä linnan tornihuoneen pylvässängystä, hipsutella satiinitohveleissa ikkunan ääreen ja vetää valkoiset pitsiverhot sivuun. Aukaista luukut aamunpaisteeseen ja nähdä edessään vehreä niitty ja lampaat karitsoineen. Ah, mikä idylli!

Ranska ja linnat kuuluvat yhteen
France and the castles belong together

Olen ranskalaisen Kollin vastakohta automatkailussa. Hän ajaa vaikka Euroopan ympäri ilman valitusta, minua alkaa ahdistaa pienen kuution sisällä jo muutamassa tunnissa: ei ole mitään tekemistä eikä voi lukea tai räplätä läppäriä, kun pää tulee kipeäksi. Ei voi oikoa koipiaan kunnolla. Koko kroppaa puuduttaa, päätä pakottaa, tekee mieli syötävää tai juotavaa tai jäätelöä, täytyisi mennä kissanlaatikolle, ostaa jotakin naposteltavaa tai jaloitella edes pari minuuttia!

Kyllä, olen selkeästi junamatkustaja. Junassa voi levoton katti välillä kuljeskella käytävällä, asioida toiletissa niin usein kuin huvittaa, lukea tai leikkiä tietokoneella, saada syötävää ravintolavaunusta tai myyntikärrystä. Ja tuolit ovat mukavammat istua eikä tule ahtaan paikan kammoa.

Tosin auto on hitaudestaan huolimatta varmempi vaihtoehto, jos mielii kulkea aikataulunsa mukaisesti. Kotimainen VR ei eroa juurikaan Italian rautateistä, kummassakin osa matkan jännityksestä syntyy arvailusta, koska pääsee perille.

Maataloja matkan varrelta
Olf farm houses seen from the car window


Kukkulalla jälleen linna
Castle on a hill top

Paluu kotiin oli tylsempi. Meillä oli tuhottomasti asioita hoidettavana Limogesissa, joten lähtö siirtyi iltapäivään. On vinhaa nököttää autossa meikäläisen sietokyvyllä yhdeksän tuntia, joista suuri osa pimeässä! Siinä koetellaan hermoja. Kummankin.

Olen ratkaissut matkatuskan sietämättömyyden linjoja uhkaavalla lohtueväällä: mässytän suklaata, keksejä ja sipsejä. Jotenkin sitä jaksaa paremmin venyvien tuntien pitkäveteisyyden.

Matkan loppupuolella oli vielä kestettävinä useita tunneleita, joista pisimpänä Mont Blancin tunneli: 11, 6 kilometriä köröttelyä vuorimassojen alla. Kulkuneuvojen maksiminopeus saa olla tunnelissa 70km/h ja välissä pitää olla 150 metriä eli kahden sinisen merkkivalon väli.


Tunnelit ovat ihan hauskoja, kunhan ne eivät ole liian pitkiä. Olemme tottuneet ajamaan Mont Blancin tunnelia useina viikonloppuina Megèveen ja takaisin Torinoon, mutta joskus tulee mieleen onnettomuuden vaara. Vuonna 1999 kyseisessä tunnelissa kuoli 39 ihmistä rekan syttyä tuleen. Tuon kamalan onnettomuuden jälkeen tunneliin on tosin tehty monia parannuksia.

Vuoren alitus ei ole halpaa hupia, 37 euroa per suunta. Meillä on kymmenen kerran kortti, joten saamme sentään hieman alennusta. Tässä vielä viimeisenä matkakuvana otos Mont Blancin tunnelista veikeästi tärähtäneine valoineen.

Mont Blancin tunnelissa
From Mont Blanc tunnel

Saavuimme Torinoon keskiyöllä. Pakaasien kantamisen, auton parkkihalliin viemisen ja yöpalan jälkeen pääsimme nukkumaan vihdoin puoli kahdelta. Krooh.


We had a trip to Limoges, mid-France. My mother-in-law lives there. Here are photos from the route. Beautiful castles, farm yards and green hills. I also saw my favourite animals, donkeys. The trip is long but sceneries lovely to look at.

Last photo is from the tunnel of Mont Blanc. It´s long and boring - and expensive. But it has made traveling between northern Italy and France so much easier.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuli noista toilettijutuista elävästi mieleen viimekuinen Ranskan reissuni ja eräs "mielenkiintoinen" vessakokemus. Paikkana oli Lyon. Vessa oli pikemminkin koppi sanan varsinaisessa merkityksessä. Aivan kuin se olisi rakennettu toisen huoneen sisään. Kattokin oli niin matalalla, että minun, pituutta 174, piti olla kumarassa, jotta yleensä mahduin sisään. Siellä oli hirveän kylmä, lukko oli ihan outo ja meinasin lopuksi jäädä sinne jumiin.

Kulkukatti kirjoitti...

Hih ja voi kamala! Joo, noita vessaylläreitä tulee koettua aina välillä. Italiassa joutuu monesti etsimään vessanvedintä ja sitten vielä systeemiä millä saisi vesihanan auki. Nyt jo osaan etsiä polkaisinta lattialta lavuaarin alta.

Ja tällä reissulla paluumatkan loppuhetkien kohokohta oli pakkovisiittini vessaan Mont Blancin tunnelin jälkeen Italian puolella: vessa oli pelkkä reikä lattiassa, yyyh. Onneksi toiletti oli sentään muuten siisti, vaikka käsilaukulle ei (tietenkään) ollut naulakkoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...