Sateinen ilta Camoglissa

Tämä matkakirje on jatkoa edelliseen, jossa seikkailimme Cinque Terren alueella. Vappu-sää oli tosi kamala ja päätimme lähteä takaisin Torinoon. Moottoritiellä oli aikamoinen ruuhka, täällä Italiassa oli ollut pitkä loma, kun Vappua edeltävällä viikolla torstai oli kansallinen juhlapäivä ja sitten tuli Vappu, joten moni otti putkeen kuuden päivän loman. Ja totta kai kaikki lomalle lähteneet olivat suuntaamassa samaan aikaan kohti pohjoista...

Ennen Genovaa alkoi taivas näyttämään vaaleammalta ja minä ehdotin, että kurvataas sittenkin Camogliin. Ei huvittanut ajatus körötellä hidasta tahtia Torinoon lomaltapaluuruuhkassa sen sijaan, että voisimme vielä ihastella merta ja kenties myöhemmin ruuhka olisi jo kaikonnut.

Alkuilta oli jo tummentunut ja kylä oli oli rauhallinen. Yleensä parkkipaikka on tupaten täynnä, mutta kurja ilma oli karkoittanut turistit seudulta ja kadut humisivat yksinäisinä tuulen puhaltaessa vimmaisella voimalla. Kävelimme rantabulevardia pitkin ja ohitse tutuksi tulleiden talojen. Vaaleanpunainen kirkko oli yhtä komeana kuten ennenkin, illan melankoliset värit tekivät siitä salaperäisen sinisessä iltapuvussaan.

Camogli
kirkko - church

Camogli on ehdoton suosikkini Liguriassa, se on vaan niin mielettömän romanttinen ja maanläheisen alkuperäinen, jotenkin suloinen omassa pienuudessaan ja uskomattoman kaunis hillityssä koristeellisuudessaan. Olen käynyt Camoglissa aiemmin pari kertaa, viime reissusta löytyy oma matkakirjekin tämän linkin takaa.

Kalastusveneiden rivi Camoglin pienessä satamassa
Row of skiffs in the little port of Camogli

Tällä keikalla meikäläinen näytti ihan kalastajalta punaisessa tuulen- ja vedenpitävässä hupputakissa. Vappu-glamouria parhaimmillaan! No sovinpa erinomaisen tyylikkäästi talsimaan veneiden viereen ;) Sade oli laantunut, mutta tuuli käynyt sitäkin voimallisemmaksi. Onneksi tämä punainen takki oli löytynyt auton takakontista pelastamaan kylmästä kalisevat jäseneni.

Vappu-lookki, Kulkukatti ja Camoglin rantabulevardi
1st May glamorous look, TravelCat and Camogli beach boulevard

Camoglin ranta oli ihan tyhjä. No, kuka hullu siellä tällaisella tihku- ja myrskysäällä kulkisikaan. Paitsi minä. Täytyihän sitä käydä ihailemassa läheltä Välimeren aaltoja, jotka olivat iltavärissään erityisen runollisia. Kaupunkia ympäröivien kukkuloiden päällä lepäsi usvainen pilviharso ja näkymä oli kuin sademetsästä konsanaan. Tosin lämpötila jäi reippaasti hytinän puolelle...

Tyhjä ranta ja usvaiset kukkulat
Empty beach and misty hills

Ihana Välimeri!
Wonderful Mediterranean!

Rantabulevardin talot ovat kapeita ja kiinni toisissaan, ne muodostavat hauskan ryppään hienoisesti erivärisiä ja -kokoisia asumuksia vihreine ikkunaluukkuineen. Olipa kumma ajatella, että runsas vuosi sitten helmikuussa söimme lounasta tuossa kuvassa vasemmalla olevassa ravintolassa - terassilla! Ja aurinko paistoi, asteita oli silloin +16. Tällä Vappu-reissulla sää oli kuin lokakuussa, eipä moista kylmyyttä ole juuri koskaan toukokuun ekana näillä leveyksillä. No nyt sekin tuli koettua.

Rantabulevardin taloja
Houses on the beach boulevard

Italialaisen romanttiseen tapaan rapistunutta talon seinää ja eriparisia pikkuakkunoita
Romantic old houses and their funny windows, different and different sizes

Alla olevan kuvan kohdetta en ole aiemmilla reissuilla huomannut lainkaan. Aivan yltiösuloinen ikkuna! Katsokaa nyt noita kukkasia ja köynnöksiä talon vaaleanpunaisella seinällä, somia ja erikoisia ikkunaluukkuja ja akkunasta pilkistävää kukkaa, joka täydentää tämän kauneuden. Tahtoo samanlaisen kotinsa seinään!

Maailman söpöin ikkuna!
The cutest window ever!

Myrskytuuli puhisi voimakkaasti ja sade alkoi jälleen. Päätimme heittää hyvästit Camoglille ja suunnata nenät kohti kotia ja Torinoa. Loin vielä viimeisen katseen Välimerelle. Sitä ei tiedä, koska sen taas näkee seuraavan kerran...

Hyvää yötä Camogli!
Good night Camogli!

***

This travel letter is continuation to the last one. We continued trip from Cinque Terre to Camogli. First we planned of getting back to home to Turin but since the traffic was so horrible (many Italians had 6 days holiday and were coming back at the same time) and the sky started to clear a bit, we decided to drive to Camogli.

The weather wasn´t really like May at all! Horrible stormy, cold wind. At least it didn´t rain anymore. But the streets were almost empty and Camogli looked like abandoned. Normally it´s full of people. Even though the weather was like in November and the dark evening light came, Camogli looked as lovely as always. Blue suited well to the romantic old buildings standing next to the beach boulevard.

We walked on the beach, greeted pretty pink church, visited the little harbour behind houses and promenaded along empty streets.  Then it started to rain again so we decided to drive back to Turin. I watched the last time the Mediterranean, it was so beautiful.

Erikoinen Vappu-reissu Cinque Terreen

Tässä on tullut reissattua viime päivinä sen verran nuppi tutisten, etten ole kerennyt vielä lainkaan kirjoittelemaan matkakirjettä esimerkiksi viime viikonlopulta, vaikka piti! Se on tulossa myöhemmin. Sen sijaan nyt vietetään jälki-Vappua ja katsotaan mitä tuli tehtyä 1.5.

Sääennuste oli huono, mutta päätimme silti lähteä Liguriaan. Sinänsä hassua, mutta Suomessahan tämä Vappu oli aurinkoinen. No, täällä satoi Suomenkin edestä... Kuviakaan ei tullut otettua samaa tahtia kuin yleensä, kun voimat menivät litsutteluun lätäköiden keskellä ja sompailemaan sontikan ja käsveskan kanssa - ota nyt siinä sitten tasokkaita kuvia pirhana!

Halusin nähdä Cinque Terren alueen, koska en ole koskaan käynyt siellä ja ranskalainen Kolli oli mainostanut aluetta kovin kauniiksi ja kiinnostavaksi. Eli ei muuta kuin autoon ja nokat kohti "Viittä Maata". Cinque Terren muodostaa viiden kylän ryhmä Välimeren rannalla: Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Kylät ovat kallioisilla kukkuloilla ja talot nousevat nätisti kuin rypälekimppu pitkin rinnettä.

Automatka Cinque Terreen voi olla totta vie varsinainen elämys... Etenkin jos sataa, kaatamalla. Eikä ole ihan varma onko oikealla tiellä. Ja pelkää koko ajan, että kapeaakin kapeammalla tiellä kohta joku tulee vastaan ja mitäs sitten tehdään. Tai pelkää sateen runnomien rinteiden alkavan vajota päälle tai sulavan pois alta.  Matka oli kuin jostain kauhuelokuvasta! Kiemurainen tie vain jatkui ja jatkui ja rento Vappu-tunnelma oli jossakin muualla kuin matkassa mukana. Villin mielikuvituksen perukoilla ehdin jo nähdä meidät ja auton jossakin rotkon pohjalla tai jonkun sarjamurhaajan iskevän puskista äkkiarvaamatta. Iloksemme vastaan tuli vielä lappu, että tie on poikki 600 metrin päästä...

Kauhujen tie Cinque Terreen
Horrifying road to Cinque Terre

Ei se tie onneksi poikki ollutkaan, Kyttäsimme, kun toinen auto ajoi sinne ja seurasimme perässä. Hankalista mutkista selvisimme soittamalla torvea etukäteen, jos joku sattuisi sieltä vastaan puskemaan. Viimein saavuimme kylän alueelle. Mutta siellä piti auto jättää parkkiin ja kävellä loppumatka. Great... Olimme jo myöhässä lounasvarauksesta ja satoi edelleen. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja lätsyttämään alas kylää kohti. Siinä meni jotain vartin verran. Mutta sinnittelimme, kun mielessä höyrysi herkullinen lounas. Varaamamme ravintolan spesialiteettina on nimittäin keraamisilta astioilta tarjottu pasta, jota on käytetty hetki uunissa. Slurp!

Saavuimme Vernazzaan ja näky oli surkea. Kylä-poloinen oli kärsinyt runsaat vahingot viime syksyn tulvissa ja kaikki oli hajalla ja romua siellä sun täällä. Kiirehdimme kaatosateessa eteenpäin kirkon luo, sillä ravintolan piti olla sen takana ja oli jo kiire, koska olimme menettäneet aikaa harhaillessa mutkaisella metsätaipaleella ja kävellessä. Kirkon takana pälyillessä huomasimme, ettei siellä mitään ravintolaa olekaan. Katsoimme opaskirjaa ja jaahans. Kävi ilmi, että olimme varanneet ravintolan eri kylästä! Meinasi itku tulla. Nälissäni olin melkein jo tuntenut herkullisen merellisen pastan maun suussani! Oli nälkä, kylmä, sukat litimärät ja vessaankin piti päästä. Marinaa ja nurinaa, vatsan kurinaa. No, nieleskelin lounaan sijasta pettymyksen ja yritin unohtaa, että Suomessa paistoi aurinko. Näppäilin muistoksi pari valokuvaa:

Vernazza, yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Vernazza, one of the five villages in the area of Cinque Terre

Vernazza

Kaikki lounaspaikat olivat totta kai varattuina, joten sateessa seisoskelun sijaan päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Onneksi olin varannut hätäevääksi coctailsuolapaloja autoon. Niitä sitten rouskuttelin ensiapuun. Kauniit maisemat sentään lievensivät nuutunutta Vappu-tunnelmaa.

Cinque Terren kukkulat
Hills of Cinque Terre

Ajoimme Manarolaan ja onneksi sinne vievä tie oli paremmassa kuosissa kuin edellinen. Auto piti jälleen jättää parkkiin kauemmaksi ja kävelimme alas kylään. Koskas sitä ruokaa sais...?

Manarolan ranta
Manarola shore

Rantakuvasta oikealla oli ravintola ja katettu ja lämmitetty terassi. Yleensä en suosi lämmitettyjä terasseja, koska ne ovat mielestäni mitä turhinta energian haaskausta: jos on kylmä, pitää syödä sisällä! Mutta nyt oli niin riutunut olo, että hyvitimme huonoa mieltä merinäkymällä ja terassilounaalla. Ravintola oli turistipaikka, joten ruokakin oli sitä sorttia. Mutta nälkäiselle maistui gnocchit hummerisoossilla. (En silti kiellä, etteikö se uunissa käytetty mereneläväpasta olisi viekoitellut edelleen mielessä...;) Turistipaikassa on se etu, että lounasta saa melkein koska vaan. Kello oli jo varttia vaille neljä! Yleensähän Italiassa lounaspaikat sulkevat tasan kello kaksi iltapäivällä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun massu on täynnä, mielikin on parempi. Kävelimme sateessa ja kuljimme kallioita pitkin kiertävää polkua. (Näkyy ylemmässä kuvassa.) Meri oli ihmeellisen vihreä ja todella kaunis sateenkin keskellä!

Manarolan rantakivikot ja ihana vihreä meri!
Manarola´s rocky shore and the green sea

Kukkulan kupeesta sai otettua mitä mainioimman kuvan Manarolan kylästä. Kuvassa vasemmalla heti veneiden takan näkyy ravintolan terassi, missä lounastimme.

Kaunis Manarola, yksi Cinque Terren kylistä
Beautiful Manarola, one of the villages in Cinque Terre

Kylä Välimeren jyrkänteellä - kuin rypälekimppu
Village on the rocks of Mediterranean - like grapes

Palasimme takaisin kylän kujille. Manarolassa on hassu tapa säilyttää veneitä kadun varrella, niitä oli siellä vaikka kuinka monia. Pittoreskia ja maanläheisen kaunista! Mutta eipä noin pienessä kylässä veneitä voi oikein muuallekaan ängetä.

Manarolan pääkatu ja veneitä
Manarola´s main street and skiffs

Olin bongannut Manarolaan tullessa kiintoisan keramiikkakaupan nimeltä La Bottega dell´ Artigiano. (Sijaitsee heti vasemmalla, kun astutaan portaita alas pääkadulle.) Halusin ostaa keraamisen sitruunan. Puodissa oli vaikka mitä muutakin kaunista ja sievää. Olisin voinut ostaa puolet niistä keramiikkatuotteista, ne olivat aivan ihastuttavan aurinkoisia ja iloisenvärisiä! Tyydyin keraamiseen situruunaani ja otin muistoksi kuvan veikeistä keraamisista merenelävistä, jotka kuikuilivat minua tiskin takaa seinältä.

Upeanvärisiä ja hassuja keramiikkakoristeita
Gorgeous colors, funny ceramics in La Bottega dell´ Artigiano

Vappumeininki löytyi eikä sadekaan enää niin haitannut. Ei Italiassa voi olla suu mutrussa kovin kauaa, elämäniloa pursuavat värit ja ainutlaatuiset maisemat pitävät siitä huolen ;) Jatkoimme matkaa takaisin pohjoiseen ja Ligurian helmeen, Camogliin, josta kuvia seuraavassa matkakirjeessä.


***

We decided to spend 1st of May in Liguria. The weather forcast was really bad but we took the risk. We drove to the area of Cinque Terre, rocky hillside area of Mediterranean shores with five little pictoresue villages. The trip started badly! First road was closed so we had to take another way. We started to wonder if it´s the right one since it was so narrow and scary - even half collapsed at some points! We had to warn with the horn in the curves if there was somebody coming from the other direction. And it was pouring rain... I was looking at the rocks and kept wondering when they start to collapse more. This trip in the middle of nowhere was a bit like from a horror movie ;)

Finally we got to the first village, Vernazza. You have to leave the car a bit further and walk the rest (15 minutes). Poor Vernazza was almost destroyed during last year´s floods. We walked further to look for a charming restaurant we had booked in advance, they have delicious specialities of pasta warmed in oven. Well, next to the church we noticed that we had made a mistake and booked the restaurant from a different village! Oh my... I was hungry, wet and tired.

We went to eat to next village, Manarola. It´s really beautiful! And we got finally something to eat. Not that good food (the restaurant was touristic) but when stomack is full spirit gets up. You can walk along the path around the rocky hills. Seen from there the village is like a postcard. If you want to buy a real souvenir (meaning not touristic stuff made of plastic in China), go to a lovely little boutique La Bottega dell´ Artigiano. They have absolutely gorgeous ceramics: bottles, cups, animals, fruits etc. I bought a real looking lemon to cheer me up during rainy days. Our 1st of May trip wasn´t after all that bad :) We continued back towards North and Camogli, see you there in my next letter!

Cervo, italialainen kylä kukkuloilla Välimeren rannalla

Aurinko ei suosinut meidän Välimeren reissulla tuossa joku aika sitten, mutta maisemat ja tunnelmat olivat sitäkin elämyksellisempiä. Ajoimme Cervoon, se on piskuinen kylä korkealla kukkulalla ihan Välimeren rannalla, muutaman hetken päässä Ranskan rivierasta.

Cervo
Kylä Välimeren kupeella - Mediterranean village

Cervo tarjosi kaikkea sitä mistä tykkään vanhoissa kylissä: kiipeilyä, sinne sun tänne seikkailevia reittejä, kapeaakin kapoisempia kujia ja labyrinttimaista seikkailua, aitoa vanhanajan tunnelmaa, ihanan rompsahtaneita taloja, upean merimaiseman ja sitruunapuita muurien kätköissä.

Vanhoja taloja, kapeita kujia
Old houses, narrow little streets

Minähän vipelsin kuin pieni eläin pitkin näitä jännittäviä kujia! Oli taas kuin olisi ajassa siirtynyt taaksepäin. Cervo oli vieläpä tuona iltapäivänä tosi hiljainen, eipä ollut montaa muuta kulkijaa, joten epätodelliseen elämykseen heittäytyminen onnistui sujuvasti.

Satumaisia karamellitaloja ja yksi Kulkukatti säntäilemässä sinne tänne tässä labyrinttikylässä
Fairytale-like caramel houses and one TravelCat running around in this lovely labyrint

Juu, Cervoon ei kantsi lähteä kikkailemaan, jos on vähääkään huonot jalat. Nimittäin kujia ja portaita piisaa enemmän kuin laki sallii. Mutta siksi tämä kylä niin huippuihana onkin! Välillä ihan eksyin, kun suuntavaisto meni sotkuun kurvailevilla reiteillä. Mutta kun tarpeeksi kapuaa ja kiipeää, niin saapuu ylös, mistä näkyy hienosti sekä kylä että aina yhtä ilahduttava Välimeri. Näissä maisemissa sielu virkistyy:

Cervo ylhäältä
Cervo from up

Ranskan rivieralla on vastaavia pikkukyliä, mutta ne ovat kaikessa kauneudessaan ja hienostuneisuudessaan liiankin "siistejä", Italian puolella kylät ovat enempi ränstyneitä ja talot suloisesti kulahtaneita. En vältsysti itse asuisi täällä, mutta satunnaista estetiikkamatkailijaa varten tällaiset alkuperäisen elämänmakuiset kylät ovat ihan ykkösiä! Vierailijana saa keskittyä vain tuohon erilaiseen kauneuteen eikä tarvitse miettiä, että hitto, rahakukkaro jäi kotiin, kiipeänpä nuo portaat ketterästi jälleen kerran ylös asti tai kiroilla pari kertaa kuussa rikkoutuvia vesiputkia tai etsiä ekstravilttiä talven viiman puhaltaessa läpi ikkunanpielistä, hih!

Näistä akkunoista kelpaa kurkistella Välimerta
From these windows it must be a joy to watch the sea

Hassu siivouskärry, romanttinen lamppu ja taiteellisesti rapistunut ovi
Funny cleaning moped, romantic lamp and an old artistic door

Mummo koirineen kiipeämässä ylös Cervon kujia
Old mamma with her dog climbing up on Cervo hills

Cervon kirkkoaukiolta avautuu todella sykähdyttävä näkymä merelle ja Ligurian rantamille. Otin alla olevan kuvan kirkon portailta. Lokit kriikkuivat kalaa ja kaartelivat kylän yllä tuoden terveisensä suolantuoksuiselta mereltä, vanha pari asettui espressolle kahvilan koukerokoristeisille tuoleille ja pikkulapset pelleilivät kiipeillessään ylös korkeita portaita kirkko-piazzalle. Meri huojui kohti rantoja, kuten jo vuosisatoja sitten, kylän muurin takana oliivipuut nyökkäilivät tuulessa ja Ligurian kukkulat uinahtelivat iltapäivän sinisessä usvassa. La vita è bella!

Näkymä kirkon portailta
Scenery from church steps

Oliivipuita meren äärellä
Olive trees next to the Sea

***

Cervo is a little village on the hilltop next to Mediterranean Sea. It´s old and has its´ original charm. Narrow little streets build up like a labyrinth - just what I like: to get lost in pretty fairytale-like village. There is lot of walking up and down: stairs and streets are coming and going like from nowhere! But then up on the hilltop you will see fabulous scenery, you can take a breath and admire the beautiness of Mediterranean landscape and Italian old houses. There is a gorgeous square in front of the church, café where you can enjoy of espresso and the walk around the village offers the seaview plus plenty of olive trees - aren´t they pretty! Real Italian flavour with whole heart.

Herkkuhetki sitruspuiden katveessa Liguriassa

Sitruunapuu talon muurin takana
Lemon tree behind the wall

Tuossa jokin aika sitten ajelimme Liguriassa. Sää oli valitettavan harmaa ja kuin lokakuussa, ei paljoa kiinnostanut olla melkein sumun peitossa. Ranskan rivieran suunnalla taivas näytti aavistuksen verran vaaleammalta, joten kurvasimme extemporena Genovan kulmilta oikealle. Alunperin suunniteltu reissu Camogliin ja Portofinoon siirtyi toiseen kertaan.

Ajoimme Spotornoon, koska ranskalainen Kolli oli kuullut työkaveriltaan siellä olevasta mainiosta ravintolasta Zû a mâ, jonka tämän hetkinen kokki on työskennellyt Italian parhaimmissa ravintoloissa ja nyt seuraavan pestipaikan viivästyneen remontin takia on hommissa toistaiseksi Spotornossa. Tottahan toki sellaisen kokin annoksia oli herkkusuiden pakko päästä kokeilemaan! Etsimme heti alkuun ravintolan ja varasimme pöydän.

Sitten luppoaikaa viettämään Spotornon kujille. Kaupunki on pieni, mutta sieltä löytää kauniita kulmauksia ja vanhoja taloja. Ja sitruspuita! Rakastan etenkin sitruunapuita, mutta myös appelsiinipuut ja mandariinit saavat sydämeni laulamaan kevättä.

Vastavärejä
Opposite colours

Vanhaa arkkitehtuuria Spotornon kapeilla kujilla
Old architecture in narrow streets of Spotorno

Kiinnitin huomiota, että monen talon kulmassa oli käsintehty koristelaatta talon tunnuksena tai numerona. Ja muitakin hauskoja yksityiskohtia osui silmiin, kuten alla oikealla. Hih! Vaaleanpunainen leidimustekala! Minä voisin ripustaa oman oveni kulmaan iloisen aasin kuvan ;D

Hauskoja yksityiskohtia ovien pielissä
Lovely details next to doorways

Kävelytuokio nostatti mukavasti ruokahalua. Palasimme takaisin Zû a mâ:an henkisesti ja fyysisesti erittäin valmiina syömiseen. Tässä linkki ravintolan sivuille.

Tuossa alakuvassa näkyy mainostetun kokin polkupyörä. Kun varasimme pöytää aiemmin, hän kurvasi juuri ravintolansa eteen pyöränkori ruokaostoksia pullollaan. Heh! Vaikutti mukavalta ja rennolta kaverilta.

Zû a mâ, Spotorno, Liguria

No niin, mitäs kaikkea hyvää saimmekaan Zû a mâ:ssa? Ensi alkuun eteemme tuotiin alkumaistiainen. Ihan kuin rapeaksi paistettuja muikkuja, maku oli tosin miedompi. Maku oli taivaallinen! Suolaa oli juuri sopivasti eikä mausteilla oltu pilattu kalan omaa makua. Sitten seurasi alkupalana todella herkullinen artisokka-parmesansalaatti, jossa artisokan sydämet olivat suussasulavan pehmeitä ja salaatin kastike kuin ihaninta nektariinia. Yritin makustella, että mitä ihmeen taikayrttejä salaatinkastikkeessa oli mukana, kun se oli niin erinomaista. Pääruoka: Välimeren punaista kalaa appelsiinikastikkeella parsojen kera. En tajua, miten appelsiinikastikkeesta oli saatu niin hyvää! Annoksessa oli sopivasti suolaista ja makeaa, ei mitään liikaa. Jälkiruoka oli ouhuen ohuita ananaksen siivuja marjoilla, keskellä oli raikas sitruunasorbetti.

Tässäpä kimara kuvia kuolattaviksi:

Alkumaistiainen: rapeaksi paistettuja pikkukaloja
Starter: small crispy fried fishes

Alkuruoka: artisokka-parmesanjuusto salaatti
First dish: artichoke-parmesan cheese salad

Pääruoka: Välimeren punaista kalaa parsalla ja appelsiinikastikkeella
Main dish: Mediterranian red fish with asparagus and orange sauce

Jälkiruoka: tuoreen ananaksen ohuita siivuja, sitruunasorbettia ja marjoja
Dessert: thin slices of fresh pineapple, lemon sorbet and berries

Kokki todella täytti odotukset! Suosittelen lämpimästi Zû a mâ:a kaikille herkuttelun ystäville - ainakin niin kauan kuin tuo kokki on siellä kauhan varressa...

Sitten olikin vuorossa iltapäivän ruuansulatustepastelua ja Välimeren ihastelua rantabulevardilla. Oi kuinka rentouttavaa onkaan nähdä palmuja! Mitä enemmän sitä parempi. Antaa tulla koko metsä palmuja! Palmut ovat etelän ja kesän symboleja ainakin tälle Katinroikaleelle.

Spotornon rantabulevardi
Spotorno´s beach boulevard

No, kesä ja kesä... Ilma oli sen verran viileä, että kaulahuivi täytyi kietoa visusti suojaksi tuulelta. Mutta onhan tuo Välimeri vaan kaunis, vaikka olisi kylmempääkin. Sinisestä udusta pilkistävät saarekkeet ja rosoisenjylhät kalliot ovat aina romanttisia ja kuin kutsuvat seikkailulle ja antautumaan Italian rennolle elämäntyylille.

Spotornon hiekkaranta
Spotorno´s beach

Pääsimme Kollin kanssa parahultaisesti todistamaan hauskaa urheilulajia. Tai voiko sitä urheiluksi sanoa? Ainakin hurjasteluksi! Nimittäin rannalla oli mies, jolla oli selkävermeisiin kiinnitetty potkuriaparaatti ja perässään laskuvarjo. Sitten tyyppi laittoi moottorinsa päälle ja alkoi kipittää rantahiekkaa pitkin vinhaa vauhtia...

Potkuri päälle ja valmiina lähtöön...
Starting the engine and ready to go...

...kunnon juoksuvauhti...
...running...

...ja ei kun lentoon Spotornon ylle!
...and flying in the air over Spotorno!

Heiii, tahtoo kokeilla kans!

Loppuun vielä herkkua silmillekin ja muistoksi Spotornosta ihanan hempeä otos sävytettynä appelsiinipuilla. Kukapa voisi vastustaa Välimeren tunnelmaa!

Raikkaita värejä ja appelsiineja
Fresh colours and oranges

***

Some days ago we planned to drive to Camogli and Portofino. But oh my, when getting close to Genova, the sky was so totally grey and this sad mist was hanging on the Mediterranian hills that we decided to turn the car to the right. Closer to France the weather looked a bit lighter.

We drove to Spotorno because MrCat had heard that there is an excellent cook working in a restaurant named Zû a mâ and we were interested of tasting how wonderful food there is. This cook has been working in several top restaurants in Italy, he´s staying now in Spotorno for a while because the next restaurant he´s going to work, has some delay with renovation or something.

When we arrived, this advertised cook was just coming with groceries with his bicycle, he was friendly and we booked the table for the lunch. Then we walked around a bit in this small but pretty city. They have old houses and lovely citrus trees: lemons, oranges, mandarins. I just love them! They look so beautiful.

And about the food in Zü a mâ: it was unbelievably de-li-cious!!! I highly recommend :)

Lauantai Genovassa, ruokaa ja taidetta

6.12. kunniaksi ensi alkuun juhlavat itsenäisyyden toivotukset!

Tänä iltana on tiedossa suomalais-espanjalaiset kekkerit paikallisen Suomi-ystävämme luona. Tänään on nimittäin myös Espanjan perustuslain vuosipäivä, joten siitä tuo eteläinen lisä juhlimiseen. Nyt täytyisi katsoa kaappeja, että mitä sitä laittaisi illalla päälleen...

Tämänpäiväinen kirje ei ole sinivalkoisesta juhlameiningistä huolimatta kovin suomalainen, vaan mennään nojatuolimatkalle idylliseen Genovan vanhaan kaupunkiin.

Viime lauantaiaamu oli hidastempoinen emmekä meinanneet millään päästä liikkeelle. Lähdimme matkaan aika myöhään ja huristelimme Genovaan viime tinkaan. Lounasaika päättyy Italiassa nimittäin aika tarkalleen klo 14 ja sen jälkeen on turha etsiä kunnon ruokaa. Olimme  ranskalaisen Kollin kanssa ihan varmoja, että nyt se viime kerralla löytämämme kiva farinata-paikka on jo kiinni eikä päästä syömään, nyyh! Olin jo suu mutrulla ajatelessani, että herkullisen farinatan sijaan joudun tietenkin järsimään jotain hikisenrasvaista pizzapalaa jossakin sivukujan puolivillaisessa puljussa.

Mutta kappas vaan, kiertelystä ja eksymisestä ja entistä enemmän myöhästymisestä huolimatta ehdimme viime tingassa ravintola Antica sá Pestaan ja saimme pöydän, kun lupasimme syödä mitä oli valmiina, heh. Mutta se sopi meille, koska aikeena oli muutenkin ottaa jälleen farinata-sekoitus.

Antica sá Pesta, vico Sauli, Genova

Oi onnea, tässä lautaseni ja siinä sivussa tilaamamme mezzo litro talon valkoviiniä, joka on vaarallista, koska se on yhtä kirkasta kuin vesi ja niin hyvää, että sitä tulee juotua ihan huomaamattoman notkeasti...

Talon farinata-annos ja valkoviiniä
Restaurant´s farinata selection plate and white wine

Jo viime Genovan matkakirjeessä hehkutin, kuinka jännittäviä ja ihastuttavia pikkukujia tästä kaupungista löytyy. Nyt saimme mahdollisuuden katsastaa lisää tätä labyrinttimäistä vanhaa kaupunkia.

Genovan vanhaa kaupunkia
The old part of Genova

Sitten suunnattiin Palazzo Ducalen näyttelyyn van Gogh e il viaggio di Gauguin, joka on auki ensi huhtikuun puolelle. Näyttely on todellinen namupala van Goghista pitäville, vaikka suurimpia mestaritöitä siellä ei nähdäkään. Van Goghit on lainattu Alankomaiden Otterlosta, Kröller-Müller museosta, jossa on mieletön kokoelma taiteilijan teoksia.

Näyttelyn todellinen helmi on Gauguinin iso maalaus Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme?, joka on melkein pimeässä isossa huoneessa, jonka seinät ja katto on tehty kuin tahitilaiseksi majaksi. Tässä Kulkukatin salakuvaa maalauksesta:

Paul Gauguin: Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme?
Paul Gauguin: Where do we come from? What are we? Where are we going?

Mysteerin läsnäolo, upeat värit ja eksoottiset hahmot tekevät tästä Gauguinin työstä suuren koon ohella uskomattoman kiehtovan. Siinä äärellä vierähti muutamakin hetki. Ja minulla on tapana aina palata näyttelyn alkuun ja kiertää vielä kertaalleen lempityöt läpi. Tätä maalausta tuli ihasteltua hartaasti.

Esillä oli myös muutama kaunis Turnerin maalaus, tykkään eritoten hänen puoliabstrakteista merikuvistaan, lisäksi oli vähän Kandinskya, Hopperia, Rothkoa, Morandia ja kaksi hienoa Monet´n Lummelampi-teosta. Kokonaisvaikutelma oli sekametelisoppa. Tuntui, että näyttelyotsikon matkateema oli ollut vain tekosyynä saattaa yhteen hyvin erilaisia, vaikkakin mielenkiintoisia töitä. En siis ihan sulattelematta niellyt kuraattorin valintaa. Mutta näyttely toimi kivana katselmuksena huipputaiteilijoiden tuotoksiin, eipä niitä nyt joka viikko ihastelemaan pääse.

Genovassa oli lämpöisen jouluinen tunnelma - kirjaimellisesti, sillä asteita oli peräti +18 ihan myöhään illallakin! Väkeä oli paljon liikkeellä ja kadut oli koristeltu värikkäin, mutta hillityin jouluvaloin. Uteliaille silmille löytyy jos jonkinlaista kotoisaa puotia, juhlavaa putiikkia ja vanhanaikaista herkkukauppaa. Löysimme myös kauniin antiikkiliikkeen, joka on tehty vanhan palatsin saliin. Mikä ympäristö! Tuo kuva on kimaran alimpana.

Suklaapuoteja, kapakalaa, vihanneksia, antiikkia - Genova hurmaa alkuperäisyydellään
Chocolate, fish, vegetables, antique - Genova charms you with its´ originality

Genovassa piipahtavan kannattaa ehdottomasti käydä myös kaupungin upeassa kirkossa. Se on ylväs ja erikoinen mustavalkoisessa kuosissaan. Sisusta on mitä koristeellisen kavalkadi arkadikaaria, kultaa ja mirhamia ja kauniita maalauksia.

Genovan upea katedraali
Gorgeous cathedral of Genova

Tällä kertaa meteli ylsi ylös holveihin asti; kirkossa oli ollut joku nuorten tilaisuus ja jösses, kuinka ne teinit pitivät meteliä! Mietin, ettei Suomen kirkoissa tuommoinen käytös tulisi kuuloonkaan, vaikka uskonnollisuus eri luokkaa onkin hyvin katoliseen Italiaan verrattuna.

Kirkon interiööri
Inside of the church

Onneksi kirkon täyttänyt nuorisolauma rynnisti ulos ja saimme Kollin kanssa rauhoittua tunnelmaan. Kuorolaiset aloittivat laulujen harjoittelun, kynttilät loistivat hämyisillä rukousalttareilla ja nunnat rukoilivat polvistuneina kirkon ensimmäisellä rivillä. Katselin myös pappia, joka tervehti sydämellisesti vierasta ja moiskautti italialaiset poskisuudelmat tuon ilmeisen tutun mummon poskille. Tuli hymy huulille.

Astuimme ulos ja korkeiden portaiden alapäässä piazzalla meitä tervehti hilpeä hanurimusiikki, kiemurailmapalloja myyvä harlekiini ja ostoksilla kiertävien ihmisten pulina.

Oli mukava päivä!

Joulun tunnelmaa kirkon kupeesta
Christmas feelings in Genova old city center

***

We spent our Saturday in Genova, Liguria. Weather was amazing, +18C also in the evening. Genova´s old part is very beautiful. Now decorated with Christmas lights and animated with people shopping for the season, Genova gave us its´ pleasant and lively face.

We wondered in labyrinth-like small streets and ate again in excellent farinata-place like last time. Highlight of our visit was the exhibition in Palazzo Ducale. There were lot of paintings by van Gogh, some by Turner, Rothko, Kandinsky and Monet. The pearl of this expo was for sure the giant painting by Gauguin: Where do we come from? What we are? Where are we going? I spent many thoughtful moments in front of this marvelous and mystic painting.

The title for the expo, voyage, was a bit lost in this varied selection of very different paintings but anyway this was a good opportunity to admire artworks by masters.

There is lot of eye candy for imagination in Genova´s old center: pictoresque corners and narrow streets, charming old boutiques and choccolaterias full of delicacies, gelaterias, fruit and vegetable stalls and typical Italian fish or cheese shops. Easy-going lifestyle and wonderful Italian lightness.