perjantai 27. huhtikuuta 2012

Cervo, italialainen kylä kukkuloilla Välimeren rannalla

Aurinko ei suosinut meidän Välimeren reissulla tuossa joku aika sitten, mutta maisemat ja tunnelmat olivat sitäkin elämyksellisempiä. Ajoimme Cervoon, se on piskuinen kylä korkealla kukkulalla ihan Välimeren rannalla, muutaman hetken päässä Ranskan rivierasta.


Cervo
Kylä Välimeren kupeella - Mediterranean village


Cervo tarjosi kaikkea sitä mistä tykkään vanhoissa kylissä: kiipeilyä, sinne sun tänne seikkailevia reittejä, kapeaakin kapoisempia kujia ja labyrinttimaista seikkailua, aitoa vanhanajan tunnelmaa, ihanan rompsahtaneita taloja, upean merimaiseman ja sitruunapuita muurien kätköissä.



Vanhoja taloja, kapeita kujia
Old houses, narrow little streets



Minähän vipelsin kuin pieni eläin pitkin näitä jännittäviä kujia! Oli taas kuin olisi ajassa siirtynyt taaksepäin. Cervo oli vieläpä tuona iltapäivänä tosi hiljainen, eipä ollut montaa muuta kulkijaa, joten epätodelliseen elämykseen heittäytyminen onnistui sujuvasti.


Satumaisia karamellitaloja ja yksi Kulkukatti säntäilemässä sinne tänne tässä labyrinttikylässä
Fairytale-like caramel houses and one TravelCat running around in this lovely labyrint



Juu, Cervoon ei kantsi lähteä kikkailemaan, jos on vähääkään huonot jalat. Nimittäin kujia ja portaita piisaa enemmän kuin laki sallii. Mutta siksi tämä kylä niin huippuihana onkin! Välillä ihan eksyin, kun suuntavaisto meni sotkuun kurvailevilla reiteillä. Mutta kun tarpeeksi kapuaa ja kiipeää, niin saapuu ylös, mistä näkyy hienosti sekä kylä että aina yhtä ilahduttava Välimeri. Näissä maisemissa sielu virkistyy:


Cervo ylhäältä
Cervo from up


Ranskan rivieralla on vastaavia pikkukyliä, mutta ne ovat kaikessa kauneudessaan ja hienostuneisuudessaan liiankin "siistejä", Italian puolella kylät ovat enempi ränstyneitä ja talot suloisesti kulahtaneita. En vältsysti itse asuisi täällä, mutta satunnaista estetiikkamatkailijaa varten tällaiset alkuperäisen elämänmakuiset kylät ovat ihan ykkösiä! Vierailijana saa keskittyä vain tuohon erilaiseen kauneuteen eikä tarvitse miettiä, että hitto, rahakukkaro jäi kotiin, kiipeänpä nuo portaat ketterästi jälleen kerran ylös asti tai kiroilla pari kertaa kuussa rikkoutuvia vesiputkia tai etsiä ekstravilttiä talven viiman puhaltaessa läpi ikkunanpielistä, hih!


Näistä akkunoista kelpaa kurkistella Välimerta
From these windows it must be a joy to watch the sea

Hassu siivouskärry, romanttinen lamppu ja taiteellisesti rapistunut ovi
Funny cleaning moped, romantic lamp and an old artistic door

Mummo koirineen kiipeämässä ylös Cervon kujia
Old mamma with her dog climbing up on Cervo hills



Cervon kirkkoaukiolta avautuu todella sykähdyttävä näkymä merelle ja Ligurian rantamille. Otin alla olevan kuvan kirkon portailta. Lokit kriikkuivat kalaa ja kaartelivat kylän yllä tuoden terveisensä suolantuoksuiselta mereltä, vanha pari asettui espressolle kahvilan koukerokoristeisille tuoleille ja pikkulapset pelleilivät kiipeillessään ylös korkeita portaita kirkko-piazzalle. Meri huojui kohti rantoja, kuten jo vuosisatoja sitten, kylän muurin takana oliivipuut nyökkäilivät tuulessa ja Ligurian kukkulat uinahtelivat iltapäivän sinisessä usvassa. La vita è bella!


Näkymä kirkon portailta
Scenery from church steps

Oliivipuita meren äärellä
Olive trees next to the Sea


***

Cervo is a little village on the hilltop next to Mediterranean Sea. It´s old and has its´ original charm. Narrow little streets build up like a labyrinth - just what I like: to get lost in pretty fairytale-like village. There is lot of walking up and down: stairs and streets are coming and going like from nowhere! But then up on the hilltop you will see fabulous scenery, you can take a breath and admire the beautiness of Mediterranean landscape and Italian old houses. There is a gorgeous square in front of the church, café where you can enjoy of espresso and the walk around the village offers the seaview plus plenty of olive trees - aren´t they pretty! Real Italian flavour with whole heart.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Hopeavioletit kevätkynnet

Nyt on kevättä ilmassa ja kynsissä! Lähestyvän viikonlopun kunniaksi poistin vanhat rapsahtaneenrumat kynsilakat ja koristelin raapimet pitkästä aikaa oikein vaivalla ja hartaudella. Nuorempana olin varsinainen kynsihullu: annoin kynteni kasvaa megapitkiksi ja koristelin niitä mitä hulluimmilla kuvioilla ja väriyhdistelmillä, niiden piti aina mätsätä viikonlopun bilevaatteiden kanssa. Oli keltamustia salamoita, pinkkejä perhosia ja kukertavia kukkasia ja mustankimaltavaa goottitunnelmaa. Muistin, että silloin kynsistä tuli otettua kuviakin, kai se sitten oli ja on osa omaa taiteellista ilmaisumuotoa.

Heh, mietin tässä kynsikuviani eetteriin lataillessa, että mitä järkeä on bloggailla omista kynsistään! Tulin siihen tulokseen, että eihän siinä järkeä olekaan. Mutta silläpä ei ole myöskään väliä. Jotenkin siitä tulee vaan hyvä mieli, kun kissan komeat kynnet on saatu ikuistettua samaan tapaan kuin uusi vaatehanke tai ihanat kengät. Saahan sitä omaan julkiseen päiväkirjaansa laittaa mitä vaan, joten lukijat, kärsikää! :D

Aluksi kunnon rasvahoito kynsille, sitten hyvät viilaukset ja sitten hommiin. Pohjalle vahvistava kynsilakka ja sen kuivuttua eka kerros hopeakimalteista lakkaa. Näillähän menisi jo tällaisenaan, mutta eipäs nyt olla tylsiä.


Eka kerros hopeista kynsilakkaa
First layer silver nailpolish

Sitten otetaan purkki vaaleanviolettia lakkaa ja suditaan kynsien kärkiin vinot alueet. Lakkasuti kantsii ensin putsata liiasta lakasta ja sitten levittää lakka painamalla suti kunnolla kynnen pintaan, että kerroksesta tulee tasainen, nätti ja ohut. Liika lakka jättää paksun kerroksen, joka jää pullolleen ja nihrautuu helposti pois. Harjoitus tekee mestarin! Etenkin oikeakätiselle oikean käden kynsien lakkaaminen on oma taitonsa...


Lilaa lakkaa kynsien kärkiin
Purple nailpolish for decoration


Ja kynsien kanssa taiteilua harrastaville on toimiva vinkki myös se, että muistaa antaa kerrosten kuivua kunnolla! Vaikkapa ihan puolikin tuntia ennen kuin sutii uutta päälle. Muuten lakkakerros nahkeutuu pois ja pitää aloittaa homma alusta. Kiire ei siis auta, koska siinä menee loppuviimein vaan enemmän aikaa (ja hermot).

No niin, tässäpä sitten vielä yksi kerros hopeaa (haastavaa laittaa, kun täytyy varoa violetteja kärkiä!) ja sitten vielä hujaukset lilaa kärkiin. Kunnon kuivattelut ja komeuden kiillokkeeksi viimeistelevä ja suojaava kerros väritöntä suojalakkaa. Kevätkynnet ovat valmiit!


Valmiit hopeavioletit kevätkynnet!
Last layers plus covering transparent nailpolish. Ready!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Grenoble: rumia taloja, hienoa taidetta ja hyvää ruokaa

Grenoble, jokinäkymä
Grenoble, riverside


Vietimme lauantain Kaakkois-Ranskassa, Grenoblessa, koska siellä on meneillään laaja ekspressionistitaiteen näyttely. Sinne ei ole Megèvestä pitkä ajomatka, puolitoista tuntia. Samalla saimme tilaisuuden tutustua kaupunkiin, jossa ranskalainen Kollikaan ei ole koskaan aiemmin käynyt, mitä nyt on pari kertaa vierestä ajanut. Nooh, Grenoble ei sykäyttänyt hirmuisesti ulkomuodollaan. Ensivaikutelma oli aikalailla vanhan DDR:n makuinen. Nuo alemassa kuvassa olevat talonrumilukset ottivat meidät ensimmäisinä vastaan. Aika alakuloista.


DDR - ei vaiskaan, tämä on Grenoble ;)
DDR - just joking, it´s Grenoble ;)



Keskustakaan ei ole kovin kummoinen, mikä on sinänsä aika kumma juttu, koska Grenoble on kuitenkin yksi Ranskan vanhimmista kaupungeista. Olisi olettanut näkevänsä pittoreskeja vanhoja taloja ja romanttisia kujia - katin kontit! Grenoblen yleisvaikutelma on suttuinen, usea talo oli rempallaan ja roskaisen tunkkaisia kujia kulkee siellä täällä. Ei hirmuhoukuttelevaa omatoimiselle tepastelulle.


Grenoblen keskustaa
City center of Grenoble


Keskustan kaunis suihkulähde
Pretty fountain in the city centre




Joitakin sieviä alueita sentään löytyi, kuten vanhan parlamentin aukio, jonka talot on restauroitu ja puhdistettu upeasti. Edessä on päiväaikaan tori, toritädit pakkailivat juuri kimssujaan ja kamssujaan, kun saavuimme paikalle.


Vanha parlamentti
Old parliament



Tuon aukion toisella laidalla on vanha kirkko, joka oli sisältä söötti, mutta ei nyt mitenkään erityinen. Kirkon vieressä on Table RondeRanskan toiseksi vanhin kahvila, joka on avattu vuonna 1739 ja on edelleen toiminnassa. Visiitin arvoinen! Table Ronde on itse asiassa ravintola, jossa saa edukkaasti massunsa täyteen. Lauantain lounaasta maksoimme 10 euroa, mihin kuului iso kana-annos (oli suussasulavaa!) ja talon suklaamousse. Saimme  ilmaiset alkumaljat Guide Routard -opaskirjaa vilauttamalla, hehee. Ulkona on tilava terassi ja sisällä on lisää pöytätilaa peremmällä.


Café de la Table Ronde



Kahvilan nimi on suomeksi "pyöreän pöydän kahvila". Meillä kävi säkä, saimme peräti pyöreän pöydän. Istuimme tilavasti tuolla edessäpäin näkyvässä nurkkauksessa vasemmalla.


Café de la Table Ronde
Sisäkuva kahvilaravintolasta- interieur from the café-restaurant

Mansikkaiset alkumaljat ja iso kana-annos
Stawberryish aperitifs and big main dish



Parlamenttiaukion lähistöltä löytyi nätti pieni puisto, jossa oli värikkäitä kukkaistutuksia ja ihmisiä lekottelemassa auringon hellimällä nurmikolla. Alla olevat hepat olivat valmiina vastaanottamaan pienimmät vieraat viikonloppuajelulle.


Heppapolkupyöriä puistossa
Horse bicycles in the park


Mennäänpäs sitten visiittimme päätarkoitukseen eli museoon! Grenoblen taidemuseo oli huikea yllätys. Se on ensinnäkin valtava. Toiseksi, siellä on yksi Ranskan parhaimmista taidekokoelmista. Taidetta on niin keskiajalta, 1700- ja 1800-luvuilta aina moderniin ja postmoderniin. Museo on sisältä avara ja valoisa ja sen tilat tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Meillä meni useampi tunti kierrellessä eikä tietenkään kaikkeen pystynyt keskittymään kunnolla. Tässä linkki museon sivuille. Olin hämmästynyt, että näin hulppeaan museoon ja hienoon ekspressionistinäyttelyyn yhteislippu maksoi vaivaiset 8 euroa! Nykyään erikoisnäyttelyihin liput kustantavat jopa 12 euroa Euroopassa.

Museorakennuksesta tuli jotenkin mieleen Sara Hildénin taidemuseo Tampereelta. Samanlaiset valoisat tilat, moderni arkkitehtuuri ja luonnonläheisyys ympärillä. Tosin järveä ei vierestä löydy - joki pienen kävelymatkan päästä kylläkin.


Näkymä museon oleskeluaulasta
Scenery from the museum hall


Oli pakko ottaa kuva yhdestä, muistaakseni 1700-lukulaisesta taulusta, koska se oli jotenkin tahattoman hauska. Aiheena oli syntiinlankeemus. Ylhäällä taivaalla oli Jumala enkelten ympäröiminä. Osalla enksuista oli aika virnuileva ilme. Alla oleva yksityiskohta taulusta hekotutti meikäläistä.

Katsokaa nyt tuota nysvää Aatamia. Tyyppi vilkaisee lampaan ilmeellä Jumalaa ja harteitaan kohottaen vierittää syyn Eevalle, "Se vaan tapahtui, en mahtanut naiselle mitään, en minä ole syyllinen!" Totaali tohveli... Eeva katsoo niin ikään Jumalaa, silmät viattomina kuin orvokit ja sormi osoittaa käärmettä, "Tämä käski heittäytyä Aatamin syliin, en minä oikeastaan tiedä mitä tapahtui.". Aluksi luulin, että käärme aukaisee kitansa hämmästyksestä, mutta se alaleuka olikin vain varjo. Mutta joka tapauksessa hyvin hupaisa syntiinlankeemuksen kuvaus, eipä ole ennen tullut moista vastaan! ;D


Yksityiskohta syntiinlankeemuksesta, hauskat eleet
Detail from an old painting about Adam and Eve. Funny gestures: "It wasn´t my fault!" ;D



Pidin museon erikoisnäyttelystä ekpressionismista. Tauluja on esillä yhteensä yli 120: maalauksia, piirroksia, grafiikantöitä. Näyttely on lainassa Die Brücke museosta Berliinistä. Kokonaisuus oli kiinnostavasti ja monipuolisesti rakennettu ja antoi kattavan kuvan ekspressionistiliikkeestä sekä sen ajan saksalaisesta kulttuurista. Katsoja ymmärtää, kuinka uutta ja uutta luovaa ekspressionismi tuolloin oli. Holtittomilta vaikuttavat värit ja graafiset linjat kauhistuttivat perinteiseen taiteeseen tottuneita.

Suomalaisen sydäntä sykäytti heti alussa, ekpressionistiliikkeestä kertovan ison infotekstin äärellä. Vuoden 1907 kohdalla mainittiin meidän oma Akseli Gallen-Kallela, joka otettiin jäseneksi Die Brücke -liikkeeseen. Hänen teoksiaan näyttelyssä ei toki ollut.

Tässä alla on näyttelyn suosikkiteokseni, Emil Nolden kuvaus taloista Juutlandista. Yksityiskohdat on sudittu harkitun huolimattomasti ja taivas on yhtä villiä maalimylläkkää. Mielettömän hieno väripommi! (Joo, ei niitä kuvia olisi saanut tietenkään ottaa, mutta oli pakko salakuvata, kun teos oli niin hieno. Sitäpaitsi kurjaleet eivät olleet painattaneet postikortteja tästä teoksesta. Aikaisemmista vahingoista viisastuneena otin oman muiston:)


Emil Nolden maalaus taloista hänen kotiseudultaan Juutlandista
Emil Nolde´s painting of houses in his home area Jutland


Teimme lopuksi vielä kävelyn Grenoblen keskustassa ja kävimme drinksuilla Table Rondessa , jossa olimme syöneet lounaan. Omaperäistä, mutta kun siinä oli niin kiva terassi ja muualla oli autiota.

Päivän sää oli vaihteleva, pahimman sadejakson ajan olimme onneksemme viettäneet museon sisällä. Illemmalla aurinko tuli takaisin ja pilkahteli tummanpuhuvien pilvien takaa kultaisia säteitään märille kaduille, kaunista. Tässä vielä näkymä keskustan aukiolta:


Suihkulähde ilta-auringossa
Fountain in the evening sunlight



***

Grenoble, an old city in the southeastern France. There we spent last Saturday. Drive from Megève took 1,5 hours. Grenoble is not that fabulous even if it´s one of the oldest cities in France, but it has fabulous museum with Expressionist art exhibition at the moment that we wanted to see. First we ate good lunch in Café de la Table Ronde which is the second oldest café in France. (The oldest one is in Paris - of course.)

Grenoble Art Museum is really huge, there are so many art works from old to modern art to see so it takes hours to visit all the rooms... Gladly I had taken my comfortable walking sneakers! I really recommend this museum, impressive collection - one of the biggest in France.

Expressionist exhibition has over 120 paintings, loan from Berlin´s Die Brücke museum. It was well installed, it gave lot of info about the era and this new innovation of art and its´ artists. (Info was all in French though...) Tickets were only 8 euros and with that you could see the whole museum, not bad. Glad to have seen this museum!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Herkkuhetki sitruspuiden katveessa Liguriassa

Sitruunapuu talon muurin takana
Lemon tree behind the wall



Tuossa jokin aika sitten ajelimme Liguriassa. Sää oli valitettavan harmaa ja kuin lokakuussa, ei paljoa kiinnostanut olla melkein sumun peitossa. Ranskan rivieran suunnalla taivas näytti aavistuksen verran vaaleammalta, joten kurvasimme extemporena Genovan kulmilta oikealle. Alunperin suunniteltu reissu Camogliin ja Portofinoon siirtyi toiseen kertaan.

Ajoimme Spotornoon, koska ranskalainen Kolli oli kuullut työkaveriltaan siellä olevasta mainiosta ravintolasta Zû a mâ, jonka tämän hetkinen kokki on työskennellyt Italian parhaimmissa ravintoloissa ja nyt seuraavan pestipaikan viivästyneen remontin takia on hommissa toistaiseksi Spotornossa. Tottahan toki sellaisen kokin annoksia oli herkkusuiden pakko päästä kokeilemaan! Etsimme heti alkuun ravintolan ja varasimme pöydän.

Sitten luppoaikaa viettämään Spotornon kujille. Kaupunki on pieni, mutta sieltä löytää kauniita kulmauksia ja vanhoja taloja. Ja sitruspuita! Rakastan etenkin sitruunapuita, mutta myös appelsiinipuut ja mandariinit saavat sydämeni laulamaan kevättä.


Vastavärejä
Opposite colours

Vanhaa arkkitehtuuria Spotornon kapeilla kujilla
Old architecture in narrow streets of Spotorno


Kiinnitin huomiota, että monen talon kulmassa oli käsintehty koristelaatta talon tunnuksena tai numerona. Ja muitakin hauskoja yksityiskohtia osui silmiin, kuten alla oikealla. Hih! Vaaleanpunainen leidimustekala! Minä voisin ripustaa oman oveni kulmaan iloisen aasin kuvan ;D



Hauskoja yksityiskohtia ovien pielissä
Lovely details next to doorways


Kävelytuokio nostatti mukavasti ruokahalua. Palasimme takaisin Zû a mâ:an henkisesti ja fyysisesti erittäin valmiina syömiseen. Tässä linkki ravintolan sivuille.

Tuossa alakuvassa näkyy mainostetun kokin polkupyörä. Kun varasimme pöytää aiemmin, hän kurvasi juuri ravintolansa eteen pyöränkori ruokaostoksia pullollaan. Heh! Vaikutti mukavalta ja rennolta kaverilta.


Zû a mâ, Spotorno, Liguria


No niin, mitäs kaikkea hyvää saimmekaan Zû a mâ:ssa? Ensi alkuun eteemme tuotiin alkumaistiainen. Ihan kuin rapeaksi paistettuja muikkuja, maku oli tosin miedompi. Maku oli taivaallinen! Suolaa oli juuri sopivasti eikä mausteilla oltu pilattu kalan omaa makua. Sitten seurasi alkupalana todella herkullinen artisokka-parmesansalaatti, jossa artisokan sydämet olivat suussasulavan pehmeitä ja salaatin kastike kuin ihaninta nektariinia. Yritin makustella, että mitä ihmeen taikayrttejä salaatinkastikkeessa oli mukana, kun se oli niin erinomaista. Pääruoka: Välimeren punaista kalaa appelsiinikastikkeella parsojen kera. En tajua, miten appelsiinikastikkeesta oli saatu niin hyvää! Annoksessa oli sopivasti suolaista ja makeaa, ei mitään liikaa. Jälkiruoka oli ouhuen ohuita ananaksen siivuja marjoilla, keskellä oli raikas sitruunasorbetti.

Tässäpä kimara kuvia kuolattaviksi:


Alkumaistiainen: rapeaksi paistettuja pikkukaloja
Starter: small crispy fried fishes
Alkuruoka: artisokka-parmesanjuusto salaatti
First dish: artichoke-parmesan cheese salad
Pääruoka: Välimeren punaista kalaa parsalla ja appelsiinikastikkeella
Main dish: Mediterranian red fish with asparagus and orange sauce

Jälkiruoka: tuoreen ananaksen ohuita siivuja, sitruunasorbettia ja marjoja
Dessert: thin slices of fresh pineapple, lemon sorbet and berries


Kokki todella täytti odotukset! Suosittelen lämpimästi Zû a mâ:a kaikille herkuttelun ystäville - ainakin niin kauan kuin tuo kokki on siellä kauhan varressa...

Sitten olikin vuorossa iltapäivän ruuansulatustepastelua ja Välimeren ihastelua rantabulevardilla. Oi kuinka rentouttavaa onkaan nähdä palmuja! Mitä enemmän sitä parempi. Antaa tulla koko metsä palmuja! Palmut ovat etelän ja kesän symboleja ainakin tälle Katinroikaleelle.


Spotornon rantabulevardi
Spotorno´s beach boulevard



No, kesä ja kesä... Ilma oli sen verran viileä, että kaulahuivi täytyi kietoa visusti suojaksi tuulelta. Mutta onhan tuo Välimeri vaan kaunis, vaikka olisi kylmempääkin. Sinisestä udusta pilkistävät saarekkeet ja rosoisenjylhät kalliot ovat aina romanttisia ja kuin kutsuvat seikkailulle ja antautumaan Italian rennolle elämäntyylille.


Spotornon hiekkaranta
Spotorno´s beach


Pääsimme Kollin kanssa parahultaisesti todistamaan hauskaa urheilulajia. Tai voiko sitä urheiluksi sanoa? Ainakin hurjasteluksi! Nimittäin rannalla oli mies, jolla oli selkävermeisiin kiinnitetty potkuriaparaatti ja perässään laskuvarjo. Sitten tyyppi laittoi moottorinsa päälle ja alkoi kipittää rantahiekkaa pitkin vinhaa vauhtia...


Potkuri päälle ja valmiina lähtöön...
Starting the engine and ready to go...
...kunnon juoksuvauhti...
...running...
...ja ei kun lentoon Spotornon ylle!
...and flying in the air over Spotorno!


Heiii, tahtoo kokeilla kans!

Loppuun vielä herkkua silmillekin ja muistoksi Spotornosta ihanan hempeä otos sävytettynä appelsiinipuilla. Kukapa voisi vastustaa Välimeren tunnelmaa!



Raikkaita värejä ja appelsiineja
Fresh colours and oranges


***

Some days ago we planned to drive to Camogli and Portofino. But oh my, when getting close to Genova, the sky was so totally grey and this sad mist was hanging on the Mediterranian hills that we decided to turn the car to the right. Closer to France the weather looked a bit lighter.

We drove to Spotorno because MrCat had heard that there is an excellent cook working in a restaurant named Zû a mâ and we were interested of tasting how wonderful food there is. This cook has been working in several top restaurants in Italy, he´s staying now in Spotorno for a while because the next restaurant he´s going to work, has some delay with renovation or something.

When we arrived, this advertised cook was just coming with groceries with his bicycle, he was friendly and we booked the table for the lunch. Then we walked around a bit in this small but pretty city. They have old houses and lovely citrus trees: lemons, oranges, mandarins. I just love them! They look so beautiful.

And about the food in Zü a mâ: it was unbelievably de-li-cious!!! I highly recommend :)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Lauantain menokynnet

Tänä lauantaina on meno-ohjelmaa tiedossa! Mennään ulos isommalla porukalla, suomalais-italialais-saksalaisella jengillä. Ihan meidän kulmilla sijaitsee Torinon jazz-klubi, jossa on kiva terassi eri tasoissa (tosin se jää nyt väliin, kun sataa...) ja jossa voi myös syödä illallista. Aloitellaan siis ensin ruualla ja jäädään jammailemaan loppuillaksi musan tahtiin. Näin lauantai-iltaisin jazz-klubilla on disco eli musa on enemmän tanssillista. Meno on kuulemma hyvää, ystäväni oli siellä aikaisemmin.

Iltaa varten piti tietenkin fiksata kynnet menokuntoon ja ajattelin piristää harmaata sadekeliä kunnonvärisellä lakalla! Aluksi tietenkin hyvät viilaukset ja vahvistavat aluslakat ja sitten eka värikerros, joka näyttää vielä yksistään aikamoisen valjulta:


Ensimmäinen lakkakerros vihreää
First layer of green nail polish


Tokan kerroksen kanssa smaragdinvihreä väri näyttää jo huikean paljon paremmalta:


Toinen kerros vihreää
Second layer

Loppusilaukseksi vielä kimaltavaa vihreää lakkaa ja johan näillä välkkeillä kehtaa discoilemaan lähteä ;D


Vika kerros kimaltavaa kynsilakkaa
Last layer of sparkling nailpolish

Valmiina juhlimaan!
Ready to party!

Vaatetuksena toimii mustakultainen paita ja mustat housut. Vihreä lakka toimii siis hauskana kontrastina, jota sävyttää vihreä silmämeikki, josta tuli tosin vähän "peura ajovaloissa" -tyylinen otos, heh...


Vihreä silmämeikki
Green eye makeup


Kevät on liian kukertavaa ja ihanaa aikaa olla tylsä! Väriä siis kehiin niin ei sadekaan haittaa. Menoterkuin, vihreäkyntinen Katti ;)


***


This evening we will have dinner in Turin Jazz Club. You can eat there or have drinks on a lovely terrace (although now it rains...). And on Saturdays there is jazz disco! So we will continue by dancing. Rain brings such greyness so I wanted to put some colour to my outfit: green sparkling nails and green eye make-up give nice contrast to my golden-black outfit.

Life is less boring when we bring some colour to it :)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Torinon kitykierros ja kermakakkupalatsi

Pääsiäinen mennä humpsahti nopeasti ja täällä on touhuttu kaikenmoista. Sain tänne sukulaisia Etelä-Pohjanmaalta ja viiden hengen poppoo viihtyi täällä mainiosti kolme päivää. Toimin kityoppaana ja ehdimme mainiosti kierrellä keskustaa, herkuttelemaan tyypillistä italialaista ruokaa ja katsomaan nähtävyyksiä sekä shoppailemaan. Sääkin suosi ja aurinko paisteli mukavasti, vaikka harmi kyllä hellelukemat vaihtuivat vilpoisampaan ilmaan jo viikko sitten ja tällä hetkellä tulee vettä! Sukulaiset kerkesivät juuri sopivasti sateen alta pois.


Auringonpaistetta Piazza San Carlolla
Sunshine on Piazza San Carlo


Pitkäperjantai on Italiassa ihan normaali arkiperjantai toisin kuin ei-katolisissa maissa. Mutta Pääsiäissunnuntai on sitäkin tärkeämpi juhla. Paikalliset käyvät kirkossa jumalanpalveluksessa ja viettävät aikaa perheen kanssa. Mekin eksyimme Piazza San Carlolla aukion kahteen kirkkoon ja siellä oli juuri messu menossa. Kurkimme ovelta diskreetisti jonkun aikaa ja ihastelimme kirkon hulppeita koristeluita. Oli juhlava tunnelma, kun ihmiset seisoivat ja pappi paasasi italiaksi pyhää liturgiaa.

Vein sukulaiset katsomaan Piazza San Carlon upeita belle epoque-koristeltuja kahviloita, Caffe Torinoa ja Caffe San Carloa. Torino on tunnettu muun muassa juuri vanhoista, näyttävistä  kahviloista, joissa saa kokea menneen ajan loistoa kahvikupposensa äärellä, kristallikruunujen ja freskokoristeluiden alla ja valkoessuisten tarjoilijoiden ylevässä huomassa. Näissä kahviloissa on historian havinaa ja ovista ovat astuneet muun muassa Torinossa asunut filosofi Friedrich Nietzsche ja kirjailija Alexandre Dumas. Jos jotakuta kiinnostaa Torinon historialliset kahvilat, tämän linkin takaa löytyy lisääinfoa. Näissä sopii juoda pullakahvinsa fiinisti pikkurilli pystyssä ;)


Caffe Torino

Caffe Torinon romanttiset sivuhuoneet
Romantic rooms in Caffe Torino


Kulttuuriantia saimme eilen, kun visiteerasimme Palazzo Madamassa. Torinon ydinkeskustassa sijaitseva palatsi on aivan kuninkaallisen palatsin, Palazzo Realen vieressä. Palazzo Madama on saanut nimensä prinsessa Maria Cristinasta, koska häntä kutsuttiin Madamaksi. Tämä palatsi toimii nykyään museona ja siellä on laaja kokolma italialaista taidetta keskiajalta 1700-luvun lopulle; astioita, posliiniesineitä, arvotauluja, veistoksia, hoviesineistöä, antiikkihuonekaluja, restauroituja huoneita silkkitapetteinaan ja freskomaalauksineen plus kaunis näköala Torinon keskustaan ylhäältä roomalaisesta tornista.


Etelä-pohojalaaset sukulaaset tutustumassa Palazzo Madamaan
My South-Ostrobotnian relatives visiting Palazzo Madama


Rakennus on sikäli erikoinen, että sen vanhempi puoli on antiikin Rooman aikainen porttirakennelma. Uudempi puoli on 1700-luvulta ja kuulun arkkitehdin, Juvarran, suunnittelutöitä. Tässä linkki museon sivuille sekä tässä rakennuksen pieni historiikki.


Palazzo Madaman taidekokoelmasta - tältä Torinon Piazza San Carlo näytti ennen muinoin
From Palazzo Madama´s art collection - Piazza San Carlo in Turin used to look like this


Museon alakerrassa on keskiaikaisia kirkkoteoksia maalauksista puuveistoksiin ja kivisiin sarkofageihin ym koristeisiin. Pohjakerroksessa ja ylempänä on hulppea kokoelma italialaista keramiikkaa ja posliinitaidetta. Kahviokerroksessa museovierailija pääsee astumaan menneeseen maailmaan ja palatsin loistonpäiviin, kun kerroksen huoneet on restauroitu ja niiden koristelu on yhtä kultakoukeroa, väriloistoa ja maalauksen riemujuhlaa.


Sininen huone
Blue room

Punainen huone
Red room



Onhan tämä ihanuus kuin valtavaan ja makeaan kermakakkuun sukeltaisi! Tässä kelpaa kissan paistatella viikset kermassa italian kulttuurihistorian äärellä ylevässä ympäristössä :)


Kelpaa Kulkukatin keikaroida :)
TravelCat enjoying of Italian art history



Toinen antiikin porttipuolen torneista on nykyään näköalapaikkana. Sinne pääsee lasiseinäisellä hissillä ja ylhäältä on hienot maisemat. Toiselta puolelta näkyy viereinen kuninkaallinen palatsi, Palazzo Reale. Sen takaa erottuu Duomon torni. Tuossa kirkossa on muuten Se kuuluisa Torinon käärinliina! Joka on tosin näytillä vain kerran seitsemässä vuodessa ja seuraavaan rundiin on aikaa vielä viisi vuotta aikaa... (sisäänpääsy kantsii varata rutkasti etukäteen, viimeksi 2010 kuuden viikon esilläolon aikana käärinliinaa kävi katsomassa kaksi miljoona kävijää!)


Palazzo Reale nähtynä Palazzo Madaman tornista
Palazze Reale seen from the sightseeing tower of Palazzo Madama


Ja toiselta puolelta avautuu näkymä kauas kukkuloille keskustan rakennusten ylitse. Tässä minulla oli vahva zoomi käytössä. Valtava Superga-kirkko sijaitsee kaukana ja korkealla kukkulalla. Tämäkin rakennus on muuten Juvarran suunnittelema.


Superga


Tornista voi seurailla myös keskustan menoa, ihastella Torinon maamerkkiä, Mole Antonellianaa ja kuunnella ratikoiden rominaa. Ennen muinoin roomalaiset sotilaat pystyivät täältä hyvin tarkkailemaan, keitä hiippareita on lähestymässä porttia.


Maamerkki Mole Antonelliana ja Torinon toinen pääkatu via Po, joka kulkee tästä suoraan Po-joelle
Landmark Mole Antonelliana and the other main street of Turin, via Po, going directly to Po-river


Sukulaisten turistikierroksen on kuulunut toki myös italialaisia herkkuja, kuten pizzaa, pastaa, gnoccheja, jäätelöä, suklaata ja tiramisua. Kerrassaan kokonaisvaltainen italialaisen kulttuurin elämys siis! Tässä pizzerian taidonnäytteessä on täytteenä mozzarellaa, tomaattisoossia, sinihomejuustoa eli gorgonzolaa ja sipulia. Olipahan suussasulavaa!


Sipuli-gorgonzola pizza :-P
Onions and gorgonzola cheese


Ja jälkkäriksi vielä überherkullinen tiramisù! Tällä kertaa onnistuin muuten olemaan saamatta mitä mittavinta yskänpuuskaa. Ai miksi yleensä yskä? No siksi, etten osaa olla puhumatta pöydässä ja yleensä AINA tiramisua syödessä vedän henkeä juuri, kun lusikka on likellä ja siinähän sitten vedän henkeen tuota hienoa kaakaopölyä... Köh köh!


Tiramisù


Näihin makeisiin tunnelmiin sopii päättää tämänkertainen turistikierros Torinossa :)


***

My relatives from South-Ostrobotnia side of Finland were visiting Turin for the first time. They loved this city and I tried to be a good guide for them. We were walking around and seeing the most important places around Turin city center, visited some churches and lovely historical cafés and also Palazzo Madama, a beautiful museum of old Italian art. The rooms upstairs are renovated so you will have good old-times glamour from 18th century Italian royal style.

My visitors had also time for some shopping and eating well! Yesterday evening we had a big dinner in pizzeria with my Finnish friend and her family. We kept almost as much noise as the Italians ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...