Villa del Balbianello - James Bond -huvila Comolla

Como-järven Villa-matkakirjeiden sarja jatkuu tässä esteettisessä tujauksessa. Nyt seikkailemme Villa del Balbianelloon, tuohon upeaan paikkaan, joka on tuttu paristakin leffasta. Villa sijaitsee Lennon alueella kapean niemen kärjessä ja se on kuin uninäky tässä vastarannalta nappaamassani kuvassa järven sinihämyn pukiessa Villan romanttiseen harsoonsa.

Villa del Balbianello

Villa del Balbianelloon pääsee joko veneellä tai kävellen. Auton joutuu jättämään hyvän matkan päähän, joten muista ottaa kävelykengät matkaan mukaan: polku huvilalle kulkee pitkän metsätaipaleen läpi. Olin reissun alussa ensin ihan että ounou, sillä vettä tuli taivaalta ja kengät litisivät tallustaessa keskellä hikistä viidakkoa. Mutta pian helpotti. Sekä sade että olo.

Villaan johtava portti on suoraan jokaisen Italia-romantikon unelmista, kun visteriaköynnökset kietoutuvat koukeroisen aidan pieliin ja sypressit kutsuvat ylväinä sukeltamaan tämän Sinisateen keskeltä peremmälle. Viimeisiä sadepisaroita tippui kukkien lehviltä ja minä olin valmis selvittämään jälleen yhden italialaisen kauneuden salaisuuden.

Visterioiden kehystämä portti Villa del Balbianelloon
Wisterias decorating the old gate leading to Villa de Balbianello

Huvilan alueella nurmikentät kumpuilevat ja Comon vedenpinta kimaltelee joka puolella, vanhat veistokset ryhdittävät polkujen varsia ja violetit visteriat ilahduttavat silmää järven poukamissa. Alue ei ole suuri - verrattuna vaikka aiemman matkakirjeen Villa Carlottaan. Tunnelma on hienostunut ja ylevä.

Veistoksia polun varrelta
Statues from the garden

Itse Villa vaikuttaa pienikokoiselta, mutta se on silmän hämäystä, sillä rakennus on tehty osittain kallioon ja huonetilat jatkuvat alempana. Opastettu kierros sisätiloihin alkaa päärakennuksen keskeltä ulkoaulasta. Opastus järjestyy myös englanniksi, jos ryhmä on tarpeeksi suuri. Star Wars -elokuvaa on kuvattu täällä. Kohtaus, jossa Natalie Portman esiintyy, on kuvattu juuri tuossa ulkoaulassa, jossa taustalla näkyy ihanainen Como-järvi.

Villa del Balbianellon päärakennus
Main building of Villa del Balbianello

Päärakennuksen portaita ja seiniä koristavat käärmemäisinä kulkevat köynnökset siksi, että käärme on Milanon aatelissuvun vaakunatunnus.

Käärmemäiset koristeköynnökset
Snake-like decorative plants. (Snake is an emblem of Milan´s aristocrats)

Villa del Balbianello on rakennettu vuonna 1787 vanhan fransiskaaniluostarin paikalle kardinaali Angelo Maria Durinille. Rakennuksen tiluksilla on vielä vanhan kappelin tornit, mutta sisätila on nykyään ihan eri tarkoitukseen, josta jäljempänä lisää...

Entisen kappelin tornit
Towers of the old chapel

Ranta-alue on aivan mielettömän kaunis! Kuin maalaus. Tämän kuvan kapea polku johtaa pikkuterassille, josta Como-järvi avautuu autereisena silmien eteen. Mietin, kuinka ihanaa lepokulmauksessa olisikaan lueskella hyvää kirjaa ja nautiskella vaikkapa mansikoita ja lasillinen samppanjaa kesäisen picnicin merkeissä.

Portaat pienelle terassille, joka on alempana ihan järven partaalla
Stairs to a little terrace which is lower and just next to Lake Como

Mainitsin alussa, että tähän Villaan pääsee myös venekyydillä. Pikkusatama on suorastaan suloinen omassa italialaisuudessaan, katsokaa nyt noita karamellipylväitä ja vihreän kasvuston päällystämiä vanhoja portinpieliä!

Villan oma satama
Villa´s little port

Siinä maisemia tähyillessäni paikalle saapui lisää vieraita veneellä ja tunnelma oli toden totta italialainen: veneilijä vihelteli antaumuksella O sole mioa. (Tosin nuottikorva ei ollut ihan Pavarottin luokkaa) Sivumennen mainiten, italialaiset miehet ovat oikeaa viheltelijäporukkaa - iloinen viheltely siivittää työn kuin työn tekoa tai paikasta toiseen siirtymistä tai nätin naisen ihailua ;D

Mutta takaisin huvilaan ja sen historiaan. Sekalaisten vaiheiden jälkeen Villa del Balbianello päätyi vuonna 1974 seikkailija Guido Monzinolle. Mies testamenttasi tilukset Italian valtion säätiölle ja Monzinon kuolemasta lähtien, vuodesta 1988, museoitua Villaa on päässyt ihailemaan sisältä kuka tahansa kävijä. Monzino uudisti huvilan tyystin eikä halunnut säilyttää paljoakaan vanhaa ja alkuperäistä. Taidehistorian ystävää sellainen suorastaan hirvitti, mutta eivät nuo sisätilat onneksi ihan pilattuja olleet. Niin, paitsi kappeli. Sen sisätila on nykyisin Villan keittiö! Voiko järkyttävämpää ratkaisua olla. Olisi nyt edes joku hieno ruokasali. Mutta että keittiö... Kyllä siinä kääntyvät fransiskaanit leposijoillaan ja tämän Katin estetiikan taju nitkahtaa paikoiltaan.

Opastuskierros alkoi ylhäältä kirjastohuoneesta. Kuvassa näkyvän nojatuolin takana vasen seinäpieli sisältää yhden Villan salaovista. Opas avasi oven ja kätkössä piilottelevat portaat, joita pitkin pääsee alempiin huoneisiin. Salakäytävä on rakennettu ilmeisesti kardinaalin turvaksi, jotta hän pääsee omaan satamaan ja sieltä karkuun mahdollisen hyökkäyksen kohdatessa.

Villan kirjastohuone. Salaovi nojatuolin takana. Käytävä kulkee alaspäin eri tilojen kautta aina pikkusatamaan asti.
Villa´s library. Secret door behind the chair. Secret corridor was built to secure cardinal and it led down to Villa´s small port.

Alemman kerroksen oleskeluhuoneessa oli loistokkuutta ja kimallusta kerrakseen:

Rokokoo-henkistä upeutta Villan sisätiloista
Rococo style room inside Villa del Balbianello

Eteenpäin kulkiessa saimme jatkoa jännittävälle salakäytävälle: se kulkee yhden huvilan vierashuoneen kautta. Tuon huoneen katossa on salaluukku ja siinä vedettävät portaat. Huoneen seinästä avautuva uusi salaovi on naamioitu lukituksi komeron oveksi ja sieltä matka jatkuu yhä alemmaksi. Mietin, kuinka sydärin aiheuttava ylläri olisikaan yövieraille, jos kesken makeiden unien kattoluukku aukeaisi, portaat laskeutuisivat ja joku hiippailisi huoneeseen, hui! Kardinaalin aikana 1700-luvulla vieraat eivät todellakaan tienneet tästä salakäytävästä.

Kardinaalin salakäytävä
Cardinal´s secret corridor in Villa del Balbianello

Guido Monzino oli aikamoisen erikoislaatuinen tapaus. Hän myi menestyneen yrityksensä ja kulutti loppuelämänsä upean Villansa remontoimiseen, seikkailuun ja museoesineiden hankintaan. Vuonna 1973 hän johti Italian ensimmäistä kiipeilijäryhmää Mount Everestille (vaikka ei itse ihan huippua saavuttanutkaan pahan paleltumisensa vuoksi). Huomionarvoista on, että Villa del Balbianello oli Monzinon ns. kesämökki! Hän asui varsinaisesti Milanossa. Huvilassa on hieno kokoelma arvokkaita artefakteja ja veistoksia eri mantereiden vanhoista kulttuureista. Yläkerroksessa on nähtävillä myös Monsizon Pohjoisnavan retkeen käyttämä reki ja varusteet sekä iso kokoelma inuiittien tekemiä luuveistoksia. Monzino ei mennyt koskaan naimisiin, mutta äiti oli tälle(kin) italialaiselle miehelle tärkein: Villan upein ja isoin vierashuone oli mammaa varten.

Seikkailijasta ja jännitysmomentista toiseen: huvilalla on kuvattu toistakin tunnettua leffaa, nimittäin James Bond Casino Royalea. Kohtauksessa agentti 007 on toipilaana Villan takapihalla suuren pyöreälatvaisen puun alla. Tallustelin tuossa puun alla ja kuikuilin järvellekin, mutta valitettavasti en nähnyt Daniel Graigia missään...

Villan upea pallomallinen puu, jonka muotoonleikkaaminen on muuten iso operaatio: puutarhurit kiipeävät puuhun,
puskevat ulos latvasta ja leikkaavat ympäriltään pintaa sileäksi ja siirtyvät sitten eri kohtaan.
Gorgeous big tree. Its trimming is an operation: gardeners have to climb up to the top and
cut leaves around them and then move to the other point: dangerous!

Matkan jälkeen piti ihan katsoa uudestaan Casino Royale ja tuo kohtaus, jossa on mukana sekä jännitystä että romantiikkaa. Tällaisen pätkän löysin netistä muistin virkistämiseksi:

Tänne kurkkaamalla saa lisäinfoa tuosta ihanaisesta Villasta. (Tuo on hääjärjestelysivu, mutta siellä on mm. hienoja kuvia paikasta.)

Näihin luksustunnelmiin, jatkamme Comolle vielä ensi kirjeessä :)

***

Villa del Balbianello in area of Lenno in Lake Como used to be a mansion of cardinal Angelo Maria Durini in the late 18th century. You can reach this Villa with a boat or leaving your car further and walking along the long path.

After different owners it ended up to adventurer Guido Monzino who renovated this Villa to his own taste, collected wonderful old artefacts and objects from different parts of the world from his journeys and from auctions with the help of antiquity professonals. He left Villa to Italian state so now this place is a museum. Guided tour is organized also in english (if there are enough people), I highly recommend this very interesting tour!

Garden around the Villa is not big but very beautiful with wisterias, old statues, lovely little port, tall cypresses and of course: the marvelous Lake Como everywhere around. Italian romantics as its´ best. They have filmed here some scenes for Star Wars and James Bond - no wonder, this place is like from a movie: unreal in its´ beautiness and peaceful sceneries. Like the time has stopped or taken you to a lovely dream.

Villa Carlotta Comolla - vanhanajan romantiikkaa kukkameren keskellä

Seuraavissa matkakirjeissä ihastellaan Como-järven kauneimpia Villoja. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja mikä sopisikaan parhaiten romantiikkaa huokuvaan tunnelmaan kuin historiallinen Villa kukkapuutarhoineen! Ihkaensimmäiseksi tassuttelemme Villa Carlottaan, vanhanajan nostalgiaa kuiskivaan villaan. Villa sijaitsee Tremezzossa, aivan Como-järven rannalla. Kannattaa valita hyvät popot, sillä kävelyä piisaa.

Villa Carlotta, Tremezzo

Näkymä Como-järvelle Villa Carlottan parvekkeelta
View to lake-Como from Villa Carlotta´s balcony

Villa Carlotta on rakennettu 1700-luvun lopulla milanolaisen markiisi Giorgio Clericin toimesta. Vuonna 1801 poliitikko, bisnesmies ja taidemesenaatti Gian-Battista Sommarivan aikana palatsi sai loistokkuutensa ja veistoskokoelmansa. Vuonna 1843 Sommariva möi Villan Prinsessa Naussaun Mariannelle, joka puolestaan antoi paikan häälahjaksi tyttärelleen, prinsessa Carlottalle. Aito prinsessapalatsi siis! Carlottan aviomies, Saxen-Meiningenin Georg II oli erityisen intohimoinen kasvitieteen harrastaja ja se oli hänen aikanaan, kun Villa Carlotta nousi lumoavaan kukoistukseensa ja puutarhaa laajennettiin sellaiseksi kuin se tunnetaan tänä päivänä.

Villa Carlottaan kannattaa ehdottomasti tulla toukokuun alussa - jolloin nämäkin kuvat on otettu. Silloin nimittäin paikka on yhtä kukkamerta! Tällä Villa-visiitillä kaikista mielenkiintoisinta onkin upea puutarha, jollaista ainakaan meikä-Katti ei ole koskaan eläissään nähnyt: rhododendron-pensaat muostavat kuin kukkaisen labyrintin. En tiennyt etukäteen minkälaiseen paikkaan olemme menossa, joten voitte kuvitella äimistykseni, kun löysin itseni kukkien keskeltä. Visiitti on kuin sukellus punaisina, vaaleanpunaisina, valkoisina ja persikanvärisinä hehkuviin rhododendroneihin! Teki mieli ihan hypätä kukkien keskelle :)

Rhododendron-pensaita Villa Carlottan kasvitieteellisessä puutarhassa
Rhododendron flowers in Villa Carlotta´s amazing botanical garden

Kulkukatti Villa Carlottan kukka"labyrintissä"
TravelCat in Villa Carlotta´s flower "labyrinth"

Como-järvelle päin avautui mitä unelmaisin näkymä: vaaaleanpunainen kukkameri, sinisenä välkkyvä järvi, autereisen usvan hellimät vuoret ja vanhan ajan italialainen tunnelma, que bella!

Näkymä Villa Carlottan puutarhasta Como-järvelle
View from Villa Carlotta´s garden to lake-Como

Kukka"labyrintistä" löytyi myös tunnelmallinen pakopaikka. Hieman piilossa oleva piskuinen huvimaja tarjoaa lepoa estetiikannälkäiselle sielulle ja väsyneille koiville. Täällä voi melkein kuvitella, kuinka entisajan hienot aatelis-ladyt ovat käyskennelleet pitkin pensaskäytäviä kahisevissa hameissaan ja istuutuneet päivänvarjoineen tähän ihastelemaan järveä ja vaihtamaan juoruja hovin tuoreimmista tapahtumista ja kurkkimaan uteliaina alhaalla näkyvälle rantabulevardille, kuka mahtaa olla päiväkävelyllä kenenkin kanssa.

Piipahdetaan tässä välissä sisälle Villaan. Se on simppelillä tavalla kaunis, mutta ei mitenkään erikoinen, aika pienimuotoinen. Suurin osa huoneista on jätetty sisustamatta, mikä on suuri sääli. Panostamalla enemmän sisustukseen tästä Villasta saisi vielä upeamman elämyksen. Yläkerran huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, kuten vaikkapa tämä romanttinen makuukamari, jossa on aristokraattisen neidin kelvannut katsella vaaleanpunaisia unia:

Ladyn huone Villa Carlottassa
Lady´s room in Villa Carlotta

Alakerran sykäyttävin anti on Canovan oppilaan tekemä kopio mestarinsa veistoksesta Amor ja Psyyke. Tämä veistos on yksi suosikkejani, se on vaan niin linjakkaan kaunis ja aistillisen herkkä. Vartalot ja käsien asennot muodostavat sulavan rytmin, joka toistaa rakkauden sanomaa mitä kauneimmalla tavalla siipien kurkottaessa kohti taivaita.

Amor ja Psyyke - Amor and Psyche

Ennen kuin jatkamme matkaa muihin maisemiin, katsokaamme vielä Villan edustan hieno sitruskäytävä. Ennen vanhaan appelsiinipuutarhat, ranskalaiselta nimeltään orangeriet, olivat suuressa suosiossa Etelä- ja Keski-Euroopan hoveissa ja aatelisten kartanoissa. Villa Carlottassakin on panostettu pitkään käytävään, jota kulkiessa saa herkullisen matkan maailman eri sitrushedelmien pariin. Ympärillä killuu meheviä sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, klementiinejä ja jättimäisiä greippejä. Arvatkaa vaan tekikö mieli nappaista yksi mukaan evääksi ;)

Meheviä appelsiineja
Delicious oranges

Keltaisia sitruunoita Villa Carlottan orangeriessa
Yellow lemons in Villa Carlotta´s orangerie

Tämän linkin takaa voitte kurkistella lisää informaatiota Villa Carlottan kotisivuilta. Suosittelen todellakin tätä ihanaista villaa, jos suuntaatte Comolle!

Villa Carlottan portaat ja romanttisia rönsyjä
Villa Carlotta´s stairs and romantic sceneries

***

Lake-Como is charming, relaxing place for a vacation. You should rent a car and drive around the lakeside since the distances are not long and you will get the best out of this beautiful place. The best time to have a trip here is surely beginning of May.

One of the most loveliest gardens I have ever visited is here, in Tremezzo. Villa Carlotta from 18th century has a big botanical garden which is full of rhododendrons in the beginning of May. The garden is like a colourful flower labyrinth! Remember to take your camera with, flowers and the view is unbelievably beautiful.

Torinon kitykierros ja kermakakkupalatsi

Pääsiäinen mennä humpsahti nopeasti ja täällä on touhuttu kaikenmoista. Sain tänne sukulaisia Etelä-Pohjanmaalta ja viiden hengen poppoo viihtyi täällä mainiosti kolme päivää. Toimin kityoppaana ja ehdimme mainiosti kierrellä keskustaa, herkuttelemaan tyypillistä italialaista ruokaa ja katsomaan nähtävyyksiä sekä shoppailemaan. Sääkin suosi ja aurinko paisteli mukavasti, vaikka harmi kyllä hellelukemat vaihtuivat vilpoisampaan ilmaan jo viikko sitten ja tällä hetkellä tulee vettä! Sukulaiset kerkesivät juuri sopivasti sateen alta pois.

Auringonpaistetta Piazza San Carlolla
Sunshine on Piazza San Carlo

Pitkäperjantai on Italiassa ihan normaali arkiperjantai toisin kuin ei-katolisissa maissa. Mutta Pääsiäissunnuntai on sitäkin tärkeämpi juhla. Paikalliset käyvät kirkossa jumalanpalveluksessa ja viettävät aikaa perheen kanssa. Mekin eksyimme Piazza San Carlolla aukion kahteen kirkkoon ja siellä oli juuri messu menossa. Kurkimme ovelta diskreetisti jonkun aikaa ja ihastelimme kirkon hulppeita koristeluita. Oli juhlava tunnelma, kun ihmiset seisoivat ja pappi paasasi italiaksi pyhää liturgiaa.

Vein sukulaiset katsomaan Piazza San Carlon upeita belle epoque-koristeltuja kahviloita, Caffe Torinoa ja Caffe San Carloa. Torino on tunnettu muun muassa juuri vanhoista, näyttävistä  kahviloista, joissa saa kokea menneen ajan loistoa kahvikupposensa äärellä, kristallikruunujen ja freskokoristeluiden alla ja valkoessuisten tarjoilijoiden ylevässä huomassa. Näissä kahviloissa on historian havinaa ja ovista ovat astuneet muun muassa Torinossa asunut filosofi Friedrich Nietzsche ja kirjailija Alexandre Dumas. Jos jotakuta kiinnostaa Torinon historialliset kahvilat, tämän linkin takaa löytyy lisääinfoa. Näissä sopii juoda pullakahvinsa fiinisti pikkurilli pystyssä ;)

Caffe Torino

Caffe Torinon romanttiset sivuhuoneet
Romantic rooms in Caffe Torino

Kulttuuriantia saimme eilen, kun visiteerasimme Palazzo Madamassa. Torinon ydinkeskustassa sijaitseva palatsi on aivan kuninkaallisen palatsin, Palazzo Realen vieressä. Palazzo Madama on saanut nimensä prinsessa Maria Cristinasta, koska häntä kutsuttiin Madamaksi. Tämä palatsi toimii nykyään museona ja siellä on laaja kokolma italialaista taidetta keskiajalta 1700-luvun lopulle; astioita, posliiniesineitä, arvotauluja, veistoksia, hoviesineistöä, antiikkihuonekaluja, restauroituja huoneita silkkitapetteinaan ja freskomaalauksineen plus kaunis näköala Torinon keskustaan ylhäältä roomalaisesta tornista.

Etelä-pohojalaaset sukulaaset tutustumassa Palazzo Madamaan
My South-Ostrobotnian relatives visiting Palazzo Madama

Rakennus on sikäli erikoinen, että sen vanhempi puoli on antiikin Rooman aikainen porttirakennelma. Uudempi puoli on 1700-luvulta ja kuulun arkkitehdin, Juvarran, suunnittelutöitä. Tässä linkki museon sivuille sekä tässä rakennuksen pieni historiikki.

Palazzo Madaman taidekokoelmasta - tältä Torinon Piazza San Carlo näytti ennen muinoin
From Palazzo Madama´s art collection - Piazza San Carlo in Turin used to look like this

Museon alakerrassa on keskiaikaisia kirkkoteoksia maalauksista puuveistoksiin ja kivisiin sarkofageihin ym koristeisiin. Pohjakerroksessa ja ylempänä on hulppea kokoelma italialaista keramiikkaa ja posliinitaidetta. Kahviokerroksessa museovierailija pääsee astumaan menneeseen maailmaan ja palatsin loistonpäiviin, kun kerroksen huoneet on restauroitu ja niiden koristelu on yhtä kultakoukeroa, väriloistoa ja maalauksen riemujuhlaa.

Sininen huone
Blue room

Punainen huone
Red room

Onhan tämä ihanuus kuin valtavaan ja makeaan kermakakkuun sukeltaisi! Tässä kelpaa kissan paistatella viikset kermassa italian kulttuurihistorian äärellä ylevässä ympäristössä :)

Kelpaa Kulkukatin keikaroida :)
TravelCat enjoying of Italian art history

Toinen antiikin porttipuolen torneista on nykyään näköalapaikkana. Sinne pääsee lasiseinäisellä hissillä ja ylhäältä on hienot maisemat. Toiselta puolelta näkyy viereinen kuninkaallinen palatsi, Palazzo Reale. Sen takaa erottuu Duomon torni. Tuossa kirkossa on muuten Se kuuluisa Torinon käärinliina! Joka on tosin näytillä vain kerran seitsemässä vuodessa ja seuraavaan rundiin on aikaa vielä viisi vuotta aikaa... (sisäänpääsy kantsii varata rutkasti etukäteen, viimeksi 2010 kuuden viikon esilläolon aikana käärinliinaa kävi katsomassa kaksi miljoona kävijää!)

Palazzo Reale nähtynä Palazzo Madaman tornista
Palazze Reale seen from the sightseeing tower of Palazzo Madama

Ja toiselta puolelta avautuu näkymä kauas kukkuloille keskustan rakennusten ylitse. Tässä minulla oli vahva zoomi käytössä. Valtava Superga-kirkko sijaitsee kaukana ja korkealla kukkulalla. Tämäkin rakennus on muuten Juvarran suunnittelema.

Superga

Tornista voi seurailla myös keskustan menoa, ihastella Torinon maamerkkiä, Mole Antonellianaa ja kuunnella ratikoiden rominaa. Ennen muinoin roomalaiset sotilaat pystyivät täältä hyvin tarkkailemaan, keitä hiippareita on lähestymässä porttia.

Maamerkki Mole Antonelliana ja Torinon toinen pääkatu via Po, joka kulkee tästä suoraan Po-joelle
Landmark Mole Antonelliana and the other main street of Turin, via Po, going directly to Po-river

Sukulaisten turistikierroksen on kuulunut toki myös italialaisia herkkuja, kuten pizzaa, pastaa, gnoccheja, jäätelöä, suklaata ja tiramisua. Kerrassaan kokonaisvaltainen italialaisen kulttuurin elämys siis! Tässä pizzerian taidonnäytteessä on täytteenä mozzarellaa, tomaattisoossia, sinihomejuustoa eli gorgonzolaa ja sipulia. Olipahan suussasulavaa!

Sipuli-gorgonzola pizza :-P
Onions and gorgonzola cheese

Ja jälkkäriksi vielä überherkullinen tiramisù! Tällä kertaa onnistuin muuten olemaan saamatta mitä mittavinta yskänpuuskaa. Ai miksi yleensä yskä? No siksi, etten osaa olla puhumatta pöydässä ja yleensä AINA tiramisua syödessä vedän henkeä juuri, kun lusikka on likellä ja siinähän sitten vedän henkeen tuota hienoa kaakaopölyä... Köh köh!

Tiramisù

Näihin makeisiin tunnelmiin sopii päättää tämänkertainen turistikierros Torinossa :)


***

My relatives from South-Ostrobotnia side of Finland were visiting Turin for the first time. They loved this city and I tried to be a good guide for them. We were walking around and seeing the most important places around Turin city center, visited some churches and lovely historical cafés and also Palazzo Madama, a beautiful museum of old Italian art. The rooms upstairs are renovated so you will have good old-times glamour from 18th century Italian royal style.

My visitors had also time for some shopping and eating well! Yesterday evening we had a big dinner in pizzeria with my Finnish friend and her family. We kept almost as much noise as the Italians ;)

Oropa, keväinen retki munkkien jalanjäljille

Kahtena viimeisenä iltana olen ollut ulkona syömässä suomalaisten ystävättärieni kanssa. Edellisenä iltana nautimme herkullista kurdilaista ruokaa ravintola Kirkukissa tuossa kulmilla. Siellä muistin jälleen kerran miksi italialaisissa ravintoloissa ei paljoa tarvita taustamusaa (tai jos sellaista on, sitä ei kuule!), koska asiakkaat pitävät huolen metelistä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun pitkässä pöydässä istunut italialaisnaisten porukka piti sellaista mekkalaa, ettemme olisi kuulleet mitään toistemme jutuista.

Pöydänvaihto auttoi aikansa, kunnes viereisille paikoille, mataliin pöytiin ja istumatyynyille, tuli vielä suurempi poppoo. Oma ihmetyksensä italialaisten oman tilan ottamisesta sain taas siinä, kun ryhmän pari naista kulutti aikaansa höpötellen ja seisoskellen melkein kiinni meidän pöydässä, takamukset meihin päin. Heh, ei ihan kaikista huomaavaisinta. Mutta muona oli hyvää, kuten tavallista. Pidän etenkin falafeleista ja hummuksesta.

Eilen olimme piazza Carlo Albertolla hyvässä pizza-paikassa. Oli Naisten päivä ja täällä myytiin joka paikassa kauniinkeltaisia mimosanoksia naisten kunniaksi. Saimme pöytään keltaisen alkudrinkin. Herkuttelimme mustekala- ja kasvispizzalla ja menimme hakemaan minulle vielä jälkkärijäätelöä Gromin baarista.

Mutta nyt siirrytään herkuttelusta hengenravintoon. Nimittäin tässä matkakirjeessä seuraa jatkoa viimekertaiseen Biellan seikkailuun. Ajoimme tuolloin Biellasta ylös Ivrean alueen kukkuloille ja Oropaan.

Oropan pyhä vuori
The sacred mountain of Oropa

Oropa on yksi UNESCON maailmanperintökohteista, se on upea ja iso vanha luostari, joka houkuttaa pyhiinvaeltajia Pohjois-Italiaan. Oropa on suurin Neitsyt Marialle omistettu pyhättö Alppien alueella. Vierailijoita on vuosittain 800 000. Pyhättö on perustettu alunperin jo 300-luvulla, mutta pääosa arkkitehtuurista on kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Upean kolmiaukioisen rakennuskompleksin suunnittelijoina ovat toimineet muun muassa sellaiset historian suurnimet kuin Juvarra ja Guarini. Tässä lisäinfoa kiinnostuneille: Oropan sivut ja Wikipedia.

Oropan pyhättö Biellan alueella vuorilla
Sanctuary of Oropa on Biella mountains

Kuten yläkuvista näkyy, rakennuskompleksi on todella suuri. Näyttävän sisääntulon jälkeen kävelemme portaat ylemmäksi, kohti ensimmäistä aukiota. Portaiden päässä, sisäänmenokaaren valoaukossa kävijän vastaanottaa pääpyhätön suuri siluetti:

Oropan pääpyhättö
Oropa´s main church

Aukiolla oli vielä täplittäin lunta talven muistona. Ylhäällä vuorilla oli vielä vilpoisaa, joten onneksi olimme ottaneet talvitakit mukaan.

Ensimmäinen aukio Oropassa
First court yard in Oropa

Isolla aukiolla on myymälöitä ja kahviloita, vessat ja pari ravintolaa. Palvelun runsaus jo paljastaa, että Oropassa käy paljon väkeä myös talvikautena. Tuli bongattua pari hauskaa kuriositeettia. Kuten tämä, varmaan maailman nätein raha-automaatti:

Nätti pankkiautomaatti
Pretty automat

Toinen hassu juttu löytyi muistomyymälästä. Pyhien aiheiden, kuten mustien neitsyiden patsaiden, seimikuvaelmien ja rukousnauhojen lisäksi oli kaupan jos jonkinmoista tilpehööriä aina lasten palloista ja autoleluista kerrassaan kummallisiin "koriste-esineisiin". Vai voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tämä liittyy pyhiinvaellukseen ja munkkeihin:

Pyhiä matkamuistoja Oropasta
Sacred souvenirs from Oropa ;D

Tai no niin, munkkeihin ja munkkeihin... Tirsk! Täytyy muistaa, että nyt ollaan tosiaan Italiassa ;)

Mutta palataanpa taas Oropan todelliseen antiin eli jumalallisiin asioihin. Toinen aukio on vielä ensimmäistäkin viehättävämpi. Kuvassa oikealla näkyy Oropan vanhempi kirkko. Vanha kirkko on erityisen tärkeä siksi, että siellä on Oropan kuuluista Musta Neitsyt. Se on mustasta puusta veistetty Neitsyt Marian patsas, joka on alttarin keskiössä Jeesus-lapsi käsivarsillaan. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian palvonta on säilynyt tärkeänä ja meidänkin visiitin aikana kirkossa oli moni, joka rukoili ääneen ja hartaasti Mariaa pyhätön kovilla ja vaatimattomilla puupenkeillä.

Oropan toinen aukio, oikealla vanhin kirkko
The second courtyard of Oropa, the oldest church on the right

Oropan Musta Neitsyt
Black Virgin of Oropa

Sivuhuoneessa oli synnintunnustussessio meneillään, parissa kopissa paloi punainen valo. Synnintunnustus on yksi sellainen juttu, jota en ihan ymmärrä katolisessa uskossa. Siitä tulee mieleen, että eipä haittaa, jos olen mokaillut pahasti. Kerron papille syntini, teen parit rukousharjoitukset ja saan pahat tekoni anteeksi. Ennen muinoin rikkaat ostivat syntejään ahkerasti anteeksi aneilla eli kirkolle antamillaan lahjuksilla. Kätsyä.

Synnintunnustus käynnissä takahuoneessa
Confessing going on in the back room

Mutta olipa katolisesta uskosta mitä mieltä tahansa, kirkon upeat saavutukset uskonnollisen arkkitehtuurin ja taiteen saralla ovat kiistattomat. On vaikea vastustaa taiteen iloa Italiassa ja mestaritöiden tuomaa nautintoa silmille ja mielelle. Pyhittyneen olon voi kuitenkin saada mielestäni missä tahansa omiin aisteihin vetoavassa temppelissä, joka nostattaa sinut toisen todellisuuden tasolle: vetosipa tunteisiin sitten paikan askeettisuus ja autenttisuus tai barokin röyhkeä pröystäilevyys tai luonnon sylissä itsensä kuuleminen.

Valo Oropan usvaisten kukkuloiden yllä
The light abowe Oropa hills

Oropan pyhättö on ylellisen ja samalla luonnonläheisen kaunis paikka hiljentymiselle. Kukkulalta avautuu laaja maisema, joka tosin reissumme aikaan oli vuorilla leijuvan usvan peitossa. Ihastelin suuresti myös arkkitehtuurin yksityiskohtia, kuten aina rakastamiani pylväskäytäviä ja arkadikaaria:

Ihmisen luomaa kauneutta Oropan pyhässä paikassa
Human-made beautiness in sacred Oropa

Kolmannen aukion kruununa on iso kirkko, joka näkyi upeasti jo ihan ensimmäisten portaiden päässä. Kirkko on sisältä pyöreä ja alhaalla on Marialle pyhitetty krypta. Kirkko oli yllättävän pelkistetty, vaikkakin hieno. Mutta jotenkin tykkäsin enemmän Mustan Neitsyen kirkosta, se oli intiimimpi kauneudessaan. Kirkon sivulla on jälleen matkamuistomyymälä ja sivuhuoneissa hienoja seimikuvaelmia eri maista. Pimeällä käytävällä kulkija voi myös eläytyä Jeesuksen elämään seinän lokeroihin rakennettujen hyvin toteutettujen miniatyyriasetelmien kautta.

Oropan pääkirkko
Oropa´s main church

Ennen lähtöämme takaisin Torinoon kävelimme jonkun aikaa alueen edustalla. Oropa on siitä erikoinen alue, että siellä on yhteensä kaksitoista kappelia vieretysten kukkuloilla. Ne muodostivat erikoisen ja silmää ilahduttavan pikkukylän kevätkukkien värittämille rinteille. Lopuksi vielä violettia ja herkkää valkoista hehkuvat pienet krookukset tuomaan uuden elämän iloa itse kullekin. Bella primavera on jo saapunut Pohjois-Italian vuorille!

Tässä kuvassa viisi Oropan kahdestatoista kappelista
Here five of all twelve chapels in Oropa

Violetteja ja valkoisia krookuksia
Purple and white crocuses

***

This travel letter takes you from last journey´s Biella to Oropa, sacred mountain and monastery in Ivrea hills. Place derives already from the 4th century. Main part of Oropa´s sanctuary is built in 17th and 18th centuries by such great names like Juvarra and Guarini for example.

Oropa has three courtyards, all very lovely. There are also shops, cafés and restaurants so you don´t wonder that this monastery really is a very popular place for visiting, for the pilgrims and tourists, 800 000 visitors per each year. Oropa is UNESCO World Hertage Site.

The most important place is the oldest church, because there is Black Virgin. It is a lovely black statue of Virgin Mary and it still invites many Catholics for praying and adoration. Special is also the surrounding area because there are all together twelve chapels on the hills. Area was very beautiful at this time because the spring has arrived also to the mountains and the hills were covered by fragile colourful crocuses. Bella primavera!