Eläimellistä menoa Alpeilla

Viikonlopun tuliaisina sain ilahduttavat muistot Alpeilta ja vuodenaikaan nähden todella lämpimästä auringosta - mutta myös kamalan flunssan ja yskän!

Nyt se sitten tarttui, tuo vihuliainen mykoplasma, jonka kourissa ranskalainen Kollini on köhinyt jo kaksi viikkoa. Oloni oli jo perjantaina alavireinen ja nuhainen, mutta niin vaan päätin lähteä Alpeille. Lauantai sujui suht hyvin, mutta sunnuntain kulutin sängynpohjalla. Kahden ja puolen tunnin paluumatka autossa myöhään sunnuntai-iltana ei ollut toden totta mitään herkkua, kun päätä jyskytti kuin vasaralla olisi huimittu.

Mutta ettei tämänkertainen kirje mene ihan Naukumaijan nurkaksi, laitetaas jotain piristävää eetteriin. Aurinko paistoi ihanasti eikä Megèvessa ole lunta vieläkään. Elikot käyskentelivät laiskasti niityillä ja näkymä oli kaunis, vaikka kuten kuvistakin huomaa, valo alkaa olla jo talven sävyistä; kalpeaa ja vaatimatonta verrattuna kesän hehkuun ja loistoon.

Sonninmullikat ja juomahetki
Bulls and drinking pause

Mietin monesti, että kyllä eläinten kelpaa Alpeilla. Saavat olla ulkona ja toteuttaa omaa eläimellisyyttään: syödä ja käyskennellä vapaasti, nuuhkia raitista ilmaa, kuopsutella, seurustella toistensa kanssa, kieriä maassa, juosta tai makoilla laiskana auringossa. Olisipa kaikilla kotieläimillä vastaava mahdollisuus! Ihan hirvittää ajatella teollisen tuotannon karjatiloja, joissa eläimet on sullottu ahtaisiin ja pimeisiin tiloihin. Eläimilläkin on tunteet ja ne ovat vielä kukin omanlaisiaan persoonallisuuksia, kuten me ihmiset.

Minua kuikuileva kaksikko
Two horses watching me

Megèvessa on paljon öky-Alppitaloja, jotka maksavat kolmesta kymmeneen miljoonaan euroa. Kolli keskusteli tuossa yksi päivä yhden asunnonvälittäjätuttunsa kanssa, joka paljasti myyneensä juuri yhdeksän miljoonaa euroa maksaneen talon perheelle, joka ehtii lomailemaan Alpeille vain kaksi viikkoa vuodessa. Loppuajan talo on tyhjillään. Hoh, sitä ihmettelee, kuinka joillakin on rahaa hassata sellaiseen, kun on toisia, joilla ei ole varaa edes omaan pikkuasuntoon.

Komeita pytinkejä on hieno katsella, mutta eniten tykkään Megèven alueen vanhoista maataloista. Niissä on tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa toisin kuin uudenuusissa luksustaloissa. Minusta on vain romanttista, jos seinä on vähän rapistunut, kulmat ovat viehättävästi epäsymmetrisiä ja puun pinta kauniisti kulunut vuosikymmenten ellei jopa vuosisadan aikana monta auringonpaistetta nähneenä.

Kaunis vanha maatalo Megèvessa
Lovely old farm house in Megève

Maalaisromantiikkaa à la Megève
Countryside romantics from Megève

Kävimme lauantaina lounaalla ylhäällä kukkulalla Rostachon-ravintolassa. Olen aiemmin kertonutkin paikasta tässä kirjeessä. On todella sääli, että ravintoloitsija-rouva aikoo jäädä pian eläkkeelle ja lopettaa paikan kokonaan. Sieltä on aivan mahtavat maisemat ja ruoka on simppeliä ja makoisaa Alppiruokaa listan vaihdellen sesongin mukaan.

Tällä kertaa otin kasviskeittoa ja Kolli tilasi peruna-laardiomeletin. Ilma oli niin lämmin, että söimme terassilla, samalla saimme ihastella suurta ja valkoista Mont Blancia edessämme. Olisin halunnut hirmuisesti maistaa listalta samppanjafondueta, mutta sen voi syödä ainoastaan sisätiloissa. No, ensi kerralla sitten! Ja nyt oli vielä niin kesäinen tunnelma, tuhti fondue sopii paremmin synkkään ja pimeään keliin.

Rostachonin kasviskeittoa ja omeletti
Vegetable soup and omelette in Rostachon

Yksi painava syy, miksi pidän Rostachonista on, että siellä on kaksi maailman ihastuttavinta aasia! Juuri sellaiset, minkälaisen itsellenikin ottaisin mieluusti: harmaa kauhtunut turkki, karvaiset isot hörökorvat, töppöjalat, etutukka, utelias katse ja sopivan laiska elämänasenne. :D

Rostachonin aasit
Rostachon´s two donkeys

Kulkukatin lemppariaasit
Travel-Cat´s favourite donkeys

Jottei tämä eläimellinen kirje päättyisi kokonaan ilman kissoja, tässä vielä tämänkertainen yliannostus kissamaista menoa Megèvesta. ;)

Keskustaan oli ilmestynyt valtavan kokoinen vanha mammakissa, jonka valkoinen masu roikkui melkein maassa asti. Kisu nautti lämpimästä paisteesta ja kiehnäsi tyytyväisyyttään pitkin poikin Megèven Raatihuoneen seinänviertä ja ikkunanpieliä. Antautui se myös minun paijattavaksi, vaikka kovin itsenäiseltä vaikuttikin.

Auringonpaisteesta nauttiva kissa
Cat enjoying of the sunny weather

Yksi paikallinen rouva tuli viereen ja alkoi jutustelemaan meille, että mikäs kisu tämä oikein on. Hän ei ollut nähnyt tapausta koskaan aikaisemmin, vaikka asuu itse Megèven keskustassa. Tiedä sitten, oliko katti tullut pidempää jostakin maatalosta, kun se vaikutti enemmän maatiaiselta kuin kitykissalta. Tämä tanakkatekoinen maukuja otti joka tapauksessa Megèven keskusaukion haltuunsa itsevarmoin elkein kuin kuningatar konsanaan:

Itsetietoinen kissa Megèven keskustorilla
Confident cat taking over Megève city center

Kisu suuntasi päättäväisin liikkein suoraan turistikopin viereisen puun luo ja kiipesi kynnet ropisten yllättävän ketterästi ylös latvaan asti. Siellä se kiehnäsi puun oksia ja ihmetteli Megèven keskustan näkymiä. Bongaatko kissan kuvasta?

Maatiaiskissan seikkailut puun latvassa
Country cat´s adventures. Poor thing couldn´t come down anymore.

Seikkailullaan katti päätyi ajamaan itsensä pinteeseen. Se ei päässytkään enää alas. Kissa tutkaili eri mahdollisuuksia tulla pois turistikopin katolta, mutta sekä maa että viereinen muuri olivat kaukana hyppäystä varten. Kisuli naukui turhautuneena minulle, kun juttelin sille alhaalta, mutta ei se olisi syliinkään hypännyt. Kai se pääsi jossakin vaiheessa alas, kuten aikansa kiipelissä oleville kissoille on tyypillistä.

Nyt tämä Katti ottaa annoksen hunajaa ja menee lepäilemään vuoteeseen. Raajat ovat vetelät kuin meduusalla ja korvissa soi. Toivottavasti tauti kukistuu pian, tuskastuttaa olla näin saamaton ja raihnainen.

***

Last weekend in Megève was really warm, I wonder when the real winter will arrive? If it´s too warm, the whole area will suffer: the most important business is skiing tourism. If there is no snow there won´t be tourists.

Well, we enjoyed of the sunshine and peaceful Alpes sceneries and ate outside on the terrace of a cosy restaurant Rostachon. It´s a real pity that the owner is leaving soon for retirement and nobody will take over the restaurant. Rostachon is such a special place with the magnificient view plus simple but tasty mountain food. And they have two extra-cute donkeys outside, I just love them!

This letter became a real animal story. I enjoy of watching the animals on the fields. I´m happy when they are happy. I wish all the animals could be walking, eating, playing and sleeping outside. Factory-like farms with animals inside in small cages are horrible!

Now I go to rest because I have a really nasty flu and lots of coughing. I wish illness will go away soon... Boring to be this tired and not to be able to do much anything. I have taken some mecication plus honey and garlic, hopefully that helps.

Syysangstia Torinossa, Monet Sveitsissä ja kumpuilevia maisemia Megèvessa

Torinossa on nyt niin harmaa ja sateinen keli, että ei huvita laittaa mitään kuvia täältä. Nyt ei auta muu kuin lukea hyvää kirjaa lämpimissä sisätiloissa ja sytyttää kynttilät luomaan tunnelmaa hämärän keskelle - tai kirjoittaa blogia, hehee.

Hassu kärpässienilaukku näyteikkunassa Milanossa
Funny mushroom handbag in a shop-window in Milan

Po-joki tulvii yli äyräiden. Olin eilen sateen välissä lenkillä ja huomasin, että koko normaalilenkkireitti oli mutaisena vyöryvän veden vallassa, hui! Poliisit olivat sulkeneet rantaväylät punavalkoisilla varoitusnauhoillaan. Eilen oli kuulemma koulut kiinni vaikeiden reittien takia.

Lenkkini mutkassa sillalla huolestuin vesirottaperheestä. Näin ne viimeksi viikko sitten iloisesti pulikoimassa kirkkaassa vedessä auringonpaisteessa. Rohkein neljästä poikasesta sukelteli joen pohjaan asti nyhtämään pohjakasveja suuhunsa. Perheen pesä oli jokitöyrään alla, mutta nyt koko ranta on valunutta mutaa ja pesä on jäänyt veden alle, apua! Toivon kovasti, että suloinen vesirottaperhe on ehtinyt alta pois turvallisempaan paikkaan...

Milanon Duomo marraskuun pimeydessä
Milan Duomo in November darkness

Viime lauantaina olimme Milanossa katsomassa Cezannen näyttelyä kuninkaallisessa palatsissa, mikä sijaitsee ihan Duomon vieressä, oikealla puolella, siellä on monesti mahtavia näyttelyitä. Olipa siellä myös Suomen Ateneumista (tulipa kotoisa olo:) lainattu teos, jonka muistin vallan mainiosti. Vihreäpainotteinen teos, jossa näkyy akvedukti vasemmalla ja taustalla iso ruskea rakennus. Teos oli saanut näyttelyssä hienon paikan.

Mutta nyt tahtoo aurinkoa, joten lienee sopiva aika palata runsas viikko taaksepäin ja hypätä Italiasta hetkeksi Ranskaan ja Alpeille.

Lokakuun lopun maisemia Mt Blancilta
End of October in Mt Blanc area

Laiduntavia lehmiä ja Alppimaisemaa
Cows on the meadow in the Alpes

Näin ihanan kirkas keli siellä oli. Ja lämpöä oli huimat +20 astetta! Olimme vuorilla parin tunnin kävelyllä ja hikihän siinä tuli, kun olin varustautunut kevyttoppatakilla. Puolet matkasta pärjäsin ihan T-paitasillani, kuten reissukuvasta näkyy:

T-paitasillaan lokakuun lopussa Alpeilla
T-shirt weather in the end of October in the Alpes

Kiipesimme ensin polkua pitkin ylös niityille, söimme eväät ja kuljimme niittyjen läpi tielle. Sieltä jatkoimme tuota kuvassa näkyvää tietä pitkin alas. Eläimet olivat vielä ulkona, lehmät laidunsivat jopa yön yli. Niiden kellojen kilkatus kuului yön pimeydestä. Nyt tosin Alpeille on satanut lunta, joten mansikit joutuvat olemaan sisätiloissa.

Kävimme ruokaostoksilla Megèvessa ja hankkimassa päivän lehdet kirjakaupasta. Matkalla autolle kohtasin vallan suloisen raitakissan, joka tuli ystävällisesti naukuen luokseni. Kisu kieriskeli maassa nautinnollisesti ja fiksuna otuksena tuli sitten tietenkin pyyhkimään roskaisen turkkinsa paijaaviin käsiini.

Otin naukumaijasta niin hienon kuvan, että oli pakko laittaa se tänne. Tuo rosoinen ja kuviollinen kiveys on kuin abstrakti tausta tälle muotokuvalle.

Kaunis kissapotretti
Beautiful portrait of a cat

Seuraava eläinelämys tuli kotimatkalla. Minulla on eräs vakava heikkous, nimittäin aasit! En voi vastustaa itseäni, vaan alan hihkua innoissani aina aasin nähdessäni. Se ovat niin ihanan söpöjä ja hassuja elikoita, että tulen niiden seurassa aina hyvälle tuulelle.

Ranskalainen Kolli on monesti pelästynyt ajomatkalla aasikiljuntaani, jos ei ole sattunut ensin hoksaamaan aasia maisemassa. Sitten pitää aina pysäyttää auto, että pääsen ottamaan valokuvan uudesta aasituttavasta. Tällä kertaa käänsimme auton sulavasti ympäri ja palasimme aasien luo, jotta sain ottaa niistä kuvan. Tämä menee manian puolelle, myönnän, mutta minkäs voin hellyydenpistokselle aaseja nähdessäni! Unelmani olisi joku päivä saada oma aasi ja paijailla sitä päivät pitkät. (Aasi-parka...;)

Uudet lutuiset aasiystäväni Megèvessa
My new cute donkey friends in Megève

Ruosteenvärinen puu ja kirkas, sininen taivas Megèvessa
Rust-orange tree and bright blue sky in Megève

Le Point -lehdessä oli koko aukeaman mainos - Suomesta! Olipa kiva yllätys. Kaunis ja eteerinen mainos. Vetoaa varmasti niihin suurkaupunkien ranskalaisiin, jotka kaipaavat annoksen hiljaisuutta ja rauhaa.

Luonto odottaa Teitä
The nature is waiting for You

Kävimme myös Sveitsin puolella Martignyssa. Lähdimme katsomaan sveitsiläisten ystävien kanssa sykähdyttävää Monet-näyttelyä. Suurin osa teoksista on lainassa Pariisin Marmottan-museosta plus yksityisista sveitsiläisistä kokoelmista. Täällä Fondation Pierre Gianadda -museossa on monesti upeita näyttelyitä, suosittelen lämpimästi alueella pyöriville taiteenystäville.

Fondation Pierre Gianadda
Kulkukatti valmiina Monet´n näyttelyyn - TravelCat ready for Monet

Olin ihan ekstaasissa Monet´n teosten äärellä, ne värit ja unenomaisen kepeä tunnelma tuovat rauhallisen olon. Tutkin taas monta taulua nenä lähellä teoksen pinnassa. On mielenkiintoista opiskella entisten mestareiden tekniikkaa; kuinka kaukaa yksiväriseltä näyttävä pinta koostuu monesta eri nyansseista, ja läheltä suttuiset ja jopa vimmaiset siveltimenvedot muuttuvat seesteisiksi luonnonkuvauksiksi astuessa taaemmaksi. Harmonia sisältää aina kaaoksen. Kaaoksesta tulee harmoniaa.

Monet-näyttely Martignyssa
Monet exhibition in Martigny

Ennen lähtöä saimme vielä kokoaistillisen elämyksen, kun paikalle tuotiin iso musta flyygeli ja pianisti alkoi soittaa mitä suloisempia säveliä 1800-luvun lopulta eli Monet´n aikakaudelta. Emme malttaneet heti poistua, vaan jäimme kuuntelemaan tuota kaunomusiikkia. Päivän seikkailut päätimme Sionissa, ystävimme kotikaupungissa, hyvällä illallisella.

Tähän loppuun kuvia menomatkalta Sveitsin puolelle. Vuorimaisemat keltaisine väreineen olivat niin upeita, että tätä luonnontaidetta olisi sääli pitää vain itsellään.

Keltaista ja vihreää syksyisillä Ranskan Alpeilla Sveitsin rajan tuntumassa
Yellow and green in the French Alpes near the Swiss border

Ihastuttava vuoristomaisema
Delightful mountain scenery

It´s very grey and rainy in Turin, and river Po is flooding. I don´t feel like putting photos from here since I´d rather stay comfortably inside. :) Last weekend we saw a great Cezanne exhibition in Milan in the Royal Palace (on the right side of Duomo) and the week before a magnificient exhibition in Martigny: Monet.

I may be old-fashioned but Monet is my all time favorite. I just love how he changes chaos into harmony. From close the brushstrokes are so hasty and they go like here and there in wild manner, but when taking some distance the painting opens up as a beautiful view to serenity.

This travel letter´s photos are mostly from Megève. I even found new donkey friends! If I have not told yet, I adore donkeys! It is a mania, and we have to stop always that I can take photos of my dear donkeys, hii haa.

We had very warm weather as you can see from my T-shirt! The cows were still outside also for the nights. It felt like ending the summer. Still warm but the autumn was there with the colors. Now it has snowed in the Alpes, I heard, so goodbye summer! No more wondering on the hills with the cows and listening their bells in the night.

Rooman erikoisuuksia: ei-katolinen hautausmaa ja maailman kuuluisin kurkistusreikä

Hehkutin edellisessä kirjeessä Rooman salaisuuksista ja tässä olisi esitteillä kaksi. Kumpikin sijaitsee Villa san Pio -hotellista lyhyen kävelymatkan päässä, hotellin esittelin juuri viime kirjeessä.

Ensimmäisenä vien teidät Rooman ei-katoliselle hautausmaalle. Se on sopiva kohde sellaiselle matkaajalle, joka haluaa romanttisia ja rauhallisia elämyksiä ja joka on nähnyt jo kaiken ydinkeskustassa. Kollini historiasta kiinnostunut kollega tiesi paikan ja sehän piti lähteä katsastamaan.

Ei-katolinen hautausmaa Roomassa, keskikäytävä
Non-Catholic cemetery in Rome, the main alley

Ei-katolinen hautausmaa sijaitsee ihan Pyramid-metroaseman lähellä, eli metrolinja B:n eteläsuunnassa, melkein aseman vieressä kohoavan ison pyramidi-monumentin takana. Huomaa, että hautausmaa on avoinna vain aamupäivisin.

Hautakivia (Kollin ottama kuva)
Grave stones (Mr Cat´s photo)

Hautausmaa on todella kaunis: granaattiomenoita, kukkapensaita, kaskaiden kovaäänistä sirinää päivänvarjomäntyjen oksilla, pysähtynyt tunnelma, romanttisia kivimonumentteja, paasilla kiipeileviä murattiköynnöksiä. Läsnä kaihoisia kaikuja menneisyydestä ja niistä ihmisistä, jotka löysivät Rooman kukin omalla tavallaan ja joiden maallinen muisto lepää tässä elämän viimeisessä kätkyessä, autereisen auringon lämmössä, Ikuisen Kaupungin hellässä huomassa.

Granaattiomenapuu
Grenade apple tree

Paikalla ei ole montaa ihmistä, muutamia turisteja, jotka käyskentelevät rauhallisesti hiljentyen arvokkaan paikan ansaitsemalla tavalla.

Tämä on monen taiteilijasielun viimeinen leposija: on maalaustaiteilijoita, runoilijoita, veistotaiteilijoita, filosofeja, kirjailijoita. Tänne on haudattu mm. runoilijat Keats ja Shelley, Goethen poika ja italialainen filosofi Gramsci. Gramscin haudalle oli jätetty kirjeitä ja runoja ja pikkukivia oli aseteltu paaden päälle.

Edit:
Tarkkaavainen lukijani Porvoosta (kiitos hänelle) laittoi viestiä, että täällä on myös Walter Runebergin (veistäjä Walter Runebergin poika ja J.L. Runebergin pojanpoika) hauta. Onneksi satuin ottamaan kuvan siitä, kun ajattelin, että voi olla samaa sukua ja olihan tuo.

Suomalainen hautakivi.
Finnish gravestone. Walter F. Runeberg was the son of Finnish sculptor Walter Runeberg
who was the son of our famous poet J.L. Runeberg

Täällä on monia tyylikkäitä ja taidokkaita hautamonumentteja:

Enkeliveistos
Angel statue

Tämä enkeli hehkui silmiä häikäisevän kirkkaissa valonsäteissä kuin juuri taivaasta maan päälle astuneena:

Enkeli taivaan
Angel of heaven

Hautausmaa on kuuluisia myös toisesta seikasta: siellä asuu kissoja! (Voinette arvata, ettei tämä ollut vähäisin syy, miksi halusin nähdä paikan, öhöm...). Kissoille voi jättää myös lahjoituksia niiden ruokaa varten. Katit saavat mennä miten tykkäävät ja asustella tässä rauhaisassa paikassa - melkoiset kissanpäivät siis!

Nämä laiskanlötkeät asukit eivät antaudu silitykselle, mutta niitä on kiva seurata. Tässä yksi tuimailmeinen katti, josta ranskalainen Kolli sai napattua hienon lähipotretin zoomilla. Kisu oli näennäisen rauhallinen, se tarkkaili koko ajan silmäkulmastaan liikkeitäni ja pysytteli pienen välimatkan päässä.

Yksi ei-katolisen hautausmaan kissoista
One of the cats of Non-Catholic Cemetery

Raitapaitakisuli (Kollin kuva)
Stripe cat (Mr Cat´s photo)

Tässä seuraavassa otoksessa on melkoinen siesta käynnissä. Hautapaasien väissä oli sopivasti varjoa ja viilentävää kasvillisuutta. Nämä kaksi kaverusta ottivat autuaat nokoset nenäkkäin. Voiko tyytyväisemmäksi kissa enää tulla? Katsokaa nyt näitä paksuposkisia karvanaamoja:

Samettiturkkinen kisu nokosilla
Velvet fur cat taking a nap

Onnelliset kissat siestalla hautausmaan varjoissa
Happy cats having siesta in cemetery´s shadows

Hautausmaan portin vieressä on pieni kirja- ja korttikauppa ja siinä takana on myös kaksi siistiä toilettia. Portissa on metallilaatikko, johon toivotaan kolmen euron lahjoitusta vierailusta hautausmaan ylläpidon tukemiseksi.

Haustausmaasta, sen historiasta ja aukiolosta lisää tietoa kiinnostuneille tästä linkistä.


Toinen viehättävä ja erikoinen kohde sijaitsee ihan hotelli Villa san Pion kulmilla, Aventino-kukkulalla. Tässä paikan aukio, jossa oli kuvaushetkellä jonkinmoinen mopomiesten kokous meneillään, heh.

Aventinon kukkulalla
On Aventino Hill

Tästä kun katseen kääntää oikealle, saa eteensä Maltan ritarikunnan päämajan muurin:

Maltan ritarikunnan päämaja on tämän muurin tuolla puolen
Knights of Malta headquarters is behind this wall

No mikä tässä muurissa on nyt muka niin mielenkiintoista? Mennääs lähemmäksi...

Maltan ritarikunnan ovi
Knights of Malta headquarter´s door

Joo, ihan ovi näkyy olevan. Tosi jännää. Mutta mitä siinä edessä puuhataan? Siirrytääs katsomaan...

Maailman kuuluisin kurkistusreikä
The most famous peekinghole

Heiii! Tässähän on joku kumma kurkistusreikä! Ja täältä näkyy jotain jänskää...

Puutarha kurkistusreiästä nähtynä
Garden seen from the peekinghole

Onpa hieno puutarha! Mutta mitäs siellä vehreän holvikäytävän päässä hahmottuu?

Vatikaani ja Pietarin kirkko nähtynä kurkistusreiästä
Vatican and Saint Peter´s Basilica seen from the peeking hole

Vau, miten upea! Vatikaani ja Pietarin kirkko, siinä puutarhan vihreiden köynnösten keskellä kuin miniatyyrikoriste. (Näky on vielä hienompi livenä, kuvasta ei näy yhtä mainiosti tuo miniatyyrimäisyys.)

Että aikamoinen kurkkausreikä totta tosiaan... Siitä näkyy kolme maata yhtä aikaa: Maltan suvereeni alue, Rooma ja Vatikaani.


***

There is a very interesting and totally charming non-catholic cemetery in Rome, close to Pyramid-metro station and just behind the big pyramid-monument. It is very peaceful, there are cypresses, flower trees, lovely grave stones and romantic paths. From the Mediterranian trees you here the birds singing and cicadas´ loud sound.

Lots of foreigners are being buried here since it is non-catholic. And there seems to be many artists: poets, writers, painters, sculptors, philosophs... Poets Keats and Shelley, Goethe´s son, Italian philosoph Gramsci for an example. (Upper is my green link to read more)

Cemetery is known also for its´ cats! Here you see some of the lazy and happy cats of this marvelous cemetery.

There is a small bookstore and clean toilets behind. In the gate you can leave three euros for your visit to support the work.


Other wonderful attraction is nearby, on Aventino Hill. (The place is situated just around the corners of our hotel Villa san Pio, I introduced the hotel in my last letter.)

There is the headquarters of sovereign of Knights of Malta. The beautiful gate has a charming secret: it has a peekinghole, the world´s most famous one. Through it you can see three countries: sovereign of Knights of Malta, Rome and Vatican. It gives a marvelous, miniature-like scenery to Saint Peter´s Basilica: it´s decorated with the green trees of the garden. How lovely is that!

The photo is not as good as it is live, so take your own peak in Rome :)

Romanttinen hotellimme Roomassa ja budjettimatkailun muisteloita

Tänä aamuna tuntuisi, että flunssa on jo paremmalla mallillaan. Nokka ei vuoda yhtä Niagarana kuin edellisinä päivinä ja pärskiminenkin on vähentynyt. Jee! Josko tästä vielä selvittäisiin? :)

Alennustilasta johtuen en ole jaksanut laittaa eetteriin loppuja Rooman reissun juttuja, kuvien kanssa sumpliminen tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Mutta tässä tulee nyt viiveellä muutama tarina! Ensimmäisessä esittelen meidän ihanaisen hotellin.

Hotellimme Roomassa, Villa san Pio Aventinon kukkulalla
Our hotel in Rome, Villa san Pio on Aventino Hill

Hotellinamme Roomassa toimi Villa san Pio. Se sijaitse kauempana keskustasta, Aventinon kukkulalla. Se on residenssien aluetta, hyvin rauhallista ja vehreää. Ympäristössä on palmuja, sypressejä, "auringonvarjo"mäntyjä ja talojen muureilla ja pihoilla mitä loisteliaimman värisiä kukkia kesäaikaan. Pyramid-metroasema on lähin, jonne tosin on kymmenen minuutin kävelymatka.

Hotellia on kutsuttu yhdeksi maailman romanttisimmaksi. Aula, käytävät ja huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, on kultakirjailtuja verhoja, vanhoja koristeellisia huonekaluja ja kiekurakulmaisia peilejä. Paikka on sopiva vaikkapa häämatkalaisille! Tai muuten vaan niille, jotka haluavat leppoisaa luksusta ja erilaisen majoituksen hektisen ja meluisan ydinkeskustan sijaan. Huoneet sijoittuvat muutamaan eri rakennukseen, välissä kulkee polku kasvillisuuden ja patsaiden keskellä.

Hotellin koristeellinen aula
The lobby of the hotel

Hinnat ovat aika tyyriitä, mutta nyt oli ranskalaisen Kollini työmatka, joten saimme osan kuluista työn piikkiin. Hotelli on sinänsä kätevä, koska se sijaitsee kävelymatkan päässä FAO:sta eli Rooman YK:n toimistosta, jossa Kollilla oli kokouksia. Olimme samassa hotellissa myös aikaisemmalla reissulla.

Hotellihuone romanttiseen, vanhanajan tyyliin
Romantic hotel room

Buffet-aamiainen on ihan ookoo. Italialaiseksi se on erinomainen (tyypillinen italialainen aamiainen on tujakka espresso ja joku pieni pulla tai pelkkä keksi! Tuota en ole muuten ikinä tajunnut: minulta menisi taju jo parin tunnin sisällä noin heikoilla eväillä), mutta ottaen huomioon hotellin neljän tähden statuksen buffet voisi olla parempikin. Italialaiset tykkäävät kovasti niin ikään makeasta. Jopa hotellin croissantien päälle oli lorotettu sokerikuorrutusta, eiiih...

Mutta, hotellin cappuccino on mielettömän hyvää! Olen teetyyppi, mutta täällä minun oli pakko ottaa välillä cappuccino. Eihän sellaista herkkua voi sivuuttaa, slurpsista.

Herkku-cappuccino :-P
Tasty cappuccino

Oli ihanaa syödä aamiaista tuolla vehreällä, tunnelmallisella terassilla, lehvien varjossa ja lintujen liverrellessä, auringon jo paistellessa puiden takaa lupaillen kuumaa päivää. Oi autuutta! Mikäpä onkaan parempi tapa aloittaa päivä Roomassa ja miettiä, mihin kohteisiin sitä tänään suuntaisi tassunsa :) La Dolce Vita kerta kaikkiaan.

Villa san Pion vehreä aamiaisterassi
Beautiful terrace in the hotel Villa san Pio

Eräänä aamuna sain mieleistä seuraa. Kyseessä ei ollut Kolli, joka oli rientänyt jo varhain kokoukseen, vaan suloinen tyttö-kisuli, joka ilmestyi viereeni naukumaan. Katti olisi halunnut ilmeisesti nauttia aamiaista, mutta en oikein kehdannut alkaa heittelemään mitään ruuanmuruja.

Tai no, yhden croissantin palan annoin salaa tarjoilijoilta (kun ei muutakaan enää siinä vaiheessa lautasella ollut nimimerkillä aamiaisbuffet-ahmatti), mutta eihän se tietenkään kelvannut. Kisu ei antanut silittää, mutta kiehnäsi pöytäni jalat ja pyöri ympärillä jonkun aikaa ennen kuin katosi pensaisiin.

Pörröinen aamiaisseuralainen
My furry friend for the breakfast :)

Siinä aamiaispöydässä tuota kissaa ja sen itsenäistä puuhastelua katsoessani tuli mieleen, että tästä Kulkukatista on tullut enemmän laiskanpulseka ja mukavuudenhaluinen kotikissa. Rooma-seikkailuissa joskus vuosia sitten oli pikkuisen eri meininki... Oi nostalgiaa!

Lähdin matkaan yksinäni, kuten monesti tein. Minulla oli joku kahden tähden hotelli =loukku (Italiassa tähdistä saa yleensä vähentää yhden). En halunnut koskaan tuhlata rahaa liikaa hotelleihin, tarkoitushan oli pyöriä nähtävyyksissä ja tuhlata rahat mieluummin elämiseen kuin nukkumiseen.

Tuo piskuinen ja kälyinen hotelli oli rautatieaseman tienoilla. Käytävät olivat hämärät ja labyrinttimaiset. Huone oli todella pieni, ei sinne muuta mahtunut kuin iso sänky ja haiseva kaappi, jonka toinen ovi retkotti. Huoneen ovi aiheutti kylmiä väreitä, koska se oli lukitsemisesta huolimatta jotenkin raollaan. Sänky haisi ullakolta. Tapetit olivat tummat, ja verhot paksua burgundinpunaista samettia. Sain aamiaissetelin, jolla sain kuivan kannikan ja teetä lähibaarista. Hih!

Mutta budjettimatkaaminen on joskus ihan hauskaa ja jopa tunnelmallisempaa kuin hienoissa hotelleissa snobbailu. Luulenpa silti, että ranskalaista Kollia olisi turha yrittää taivutella reppureissailuun, sen kun näkis! :)

Tosin Italiassa kaikki ei aina pelaa edes hienoissa hotelleissa: sinä iltana, jolloin meillä oli sovittuna illallinen Kollin kollegojen ja entisen pomon kanssa, piti kiireessä laittaa itsensä tällinkiin. Tulin viime tipassa (ylläri...) hotellille, ihan hikiväsyneenä koko päivän tallustamisesta keskustassa. Teki mieli vain nostaa koivet kohti kattoa. Mutta, ei kun suihkuun ja suitsait valmiiksi.

Kaunis kylpyhuone, mustaa ja valkoista marmoria
Beautiful bathroom, black and white marble

Jep, homma ei mene (tietenkään) putkeen silloin kun on kiirus:

Juuri kun olin saanut itseni saippuoitua ja oli kunnon sampoovaahdot päässä, vedentulo yhtäkkiä loppui. Ei tiraustakaan. Olipa mieletön ajoitus! Siinä saippuoissa liukastellessani sadattelin melkoisen valikoiman painokelvottomia suomalaisia kirosanoja, jotka varmaan kuuluivat käytävään asti.

Jonkin ajan kuluttua vettä alkoi taas tulla ohuena norona - mutta jääkylmää! Ei auttanut muu kuin pestä itsensä loppuun sillä jäisellä lirulla. Tietenkin myöhästyimme illalliselta. Voin kertoa, että oli tosi juhlava fiilis lähteä ravintolaan seurustelemaan ennestään tuntemattomien YK-tyyppien kanssa kamalalla kiireellä ja tukka puolimärkänä, jeuh!

***


My flu has made me so tired that only now I feel like posting my last letters with photos from our last Rome trip. Here I introduce our hotel, Villa san Pio.

The hotel is really romantic and beautiful! Decorated with the style of old times glamour. Perfectly suitable for honeymoon. Or people who just want to have relaxed luxory in a peacuful and green surroundings. Hotel is situated on Aventino Hill, so it is a bit far from the city center. But it was practical for us: this was again a work trip for my Mr Cat and he had only a walking distance to FAO.

Area is charming: residential buildings, cypresses, palm trees, flowers. And it is very calm, no noise like in the city center. Aventino Hill has some churches and the orange park. Closest metro stop is Pyramid (10 minutes walk).

Hotel´s breakfast terrace is situated under the green trees. Really a pleasure to start a day! Buffet is quite okay but cappuccino is very tasty. One morning I had cute company for the breakfast: a cat. It came to meow under my table, awww.

In this luxorious place I started to remember my earlier trip to Rome years ago. Then I was alone and in a shabby hotel near to the railway station (never wanted to spend too much money for hotels, rathed wanted to live better and use hotel only for sleeping). Dark corridors were like a labyrinth, the door gave me shivers because it was always a bit open even when locked and the room was so gloomy with dark wall-papers and deep red velvet curtains that I really spent rather time elsewhere, hee! But sometimes budjet traveling is more fun than being too comfortable and too touristic.

Sometimes even the better hotels give problems in Italy: one evening I had to prepare myself very quickly for a dinner with Mr Cat´s colleaques and his ex-boss. I had just came to the hotel, tired and sweaty. Rushed for the shower and just had soap and shampoo all over when the water stopped running! I can tell I shared some heavy Finnish swear words. Loud ones. After some while water came back but only a little bit and ice cold. Hrrr...

No surprise, we got late for that dinner, horrible rushing, and my hair was still moist, haa haa, I felt so glamorous! :D

Romanttinen Rooma ja sen salaisuus

Circus Maximus

Huomaan rakastuneeni Roomaan yhä enemmän ja enemmän! Kaupunki on niin ihmeellinen ja kiintoisa, ettei siitä saa tarpeekseen. Rooma on ainutlaatuinen, toista vastaavaa ei ole. Siellä ollaan historian ytimessä, sivistyksen, politiikan ja kulttuurin alkutaipaleella, Rooman mahtavan valtakunnan voitonpäivien muistojen ympäröiminä.

Rooma on kuin kissa: itsetietoinen valtiatar, joka elää omaa elämäänsä välittämättä mitä muut ympärillä touhuavat. Arvoituksellisena, kaunis, täynnä yllätyksiä ja salaperäisiä katseita. Kuin antiikin jumalatar, tuo ikuisena edessämme kohoava kaupunki, säilyen samanlaisena vuosituhannesta toiseen, kuin elävä organismi, joka sykkii salaisuuksia, joita jokainen matkaaja yrittää omalla tavallaan selvittää.

Sisälle naukuva kissa ja kissan upea asuinympäristö
Cat meowing to get inside and the cat´s fantastic living quarters

Mikä se on, tuo Rooman salaisuus? Sillä jokin tuossa kaupungissa kiehtoo ja tulemaan paikan päälle yhä uudestaan. Onko se muinaisuuden ja modernisuuden ainutlaatuinen yhdistelmä?

Modernia hälyä ja antiikin raunioita
Modern traffic and antique ruins

Vai silmää hiveleva kauneus, kauniit piazzat ja elämänmakuinen tunnelma?

Upean taidekokoelman omaavan Doria Pamphili gallerian rauhallinen sisäpiha
ja Fontana di Trevin turistipaljoutta
Silent courtyard of Doria Pamphilij Gallery (its´ art collection is a must to see!)
and touristic hassle in front of Fontana di Trevi

"Karvainen" seinä :)
"Furry" wall

Vai saako sydämen sykkimään ihastuksesta kaikki ne kapeat kujat ja seikkailemaan houkuttelevat hämyisät sokkelot? Rooman romanttinen ränsistyneisyys, astuminen toiseen maailmaan - kuin vanhaan tauluun?

Tunnelmallisia sivukujia Rooman keskustassa
Cozy side streets in Rome city center

Ihastuttavia vanhoja taloja
Lovely old houses

Vai onko kiehtovuuden salaisuutena se, että Roomassa riittää aina nähtävää! Sen ainutlaatuisuus on riippumaton vuodenajasta.

Rooman keskusta nähtynä Aventinon kukkulalta
Rome seen from Aventino hill

Santa Maria Maggiore

Keskusta on nimittäin hämäävällä tavalla pienimuotoinen, vaikka oikeasti siellä on miljoona mielenkiintoista paikkaa. Pienimuotoisuuden illuusio syntyy vanhojen kapeiden kortteleiden varjoisista nurkkauksista ja useista keskustan kaltaisista aukioista, joita on kuitenkin monia ja joka puolella.

Capitolium-kukkulan varjoisa kuja ja Berninin kuuluisa Tritonin suihkukaivo auringonpaisteisella aukiolla
Narrow shadowy alley in Capitol hill and Bernini´s famous Triton Fountain in a sunny piazza

Roomassa on monta ydintä, jokainen niistä ihastuttava omalla tavallaan; uskonnollinen tai ylväs, värikäs turistirysä tai paikallisten nurkkaus, antiikin raunioiden keskus tai moderni liikealue, valoisa ja iso tai hämyisä ja pieni, meluisa tai hiljainen, luksusglamour tai romanttisesti rähjäinen tai montaa asiaa yhtä aikaa.

Uskonnon harjoittamista ja elinkeinoa turismista
Religion and tourism

I have fallen in love with Rome more and more! The city offers always something amazing to its´ visitors. Rome has kind of a charming secret that invites you to solve it.

Rome is like a cat: majestetic, self sufficient, living its´ own life despite what happens around. Ancient and always the same with its´ elegance and mystery. Beautiful goddess. That living organism that pumps life, joy, emotions from its´ history to the future.

Vanhaa tyylikkyyttä ja uutta linjakkuutta
Old style and modern drive

Maybe the secret of Rome is that it has so many different faces that are impossible to see during only one trip. Rome can be at the same time many things with it´s different center areas: noisy or silent, cozy and local or totally touristic, ancient or modern, vast and light or small and shadowy, luxorious or romantically collapsing, religious or earthly or many things at the same time.

Rähjäistä ja edustavaa
Ugly and beautiful