Villa del Balbianello - James Bond -huvila Comolla

Como-järven Villa-matkakirjeiden sarja jatkuu tässä esteettisessä tujauksessa. Nyt seikkailemme Villa del Balbianelloon, tuohon upeaan paikkaan, joka on tuttu paristakin leffasta. Villa sijaitsee Lennon alueella kapean niemen kärjessä ja se on kuin uninäky tässä vastarannalta nappaamassani kuvassa järven sinihämyn pukiessa Villan romanttiseen harsoonsa.

Villa del Balbianello

Villa del Balbianelloon pääsee joko veneellä tai kävellen. Auton joutuu jättämään hyvän matkan päähän, joten muista ottaa kävelykengät matkaan mukaan: polku huvilalle kulkee pitkän metsätaipaleen läpi. Olin reissun alussa ensin ihan että ounou, sillä vettä tuli taivaalta ja kengät litisivät tallustaessa keskellä hikistä viidakkoa. Mutta pian helpotti. Sekä sade että olo.

Villaan johtava portti on suoraan jokaisen Italia-romantikon unelmista, kun visteriaköynnökset kietoutuvat koukeroisen aidan pieliin ja sypressit kutsuvat ylväinä sukeltamaan tämän Sinisateen keskeltä peremmälle. Viimeisiä sadepisaroita tippui kukkien lehviltä ja minä olin valmis selvittämään jälleen yhden italialaisen kauneuden salaisuuden.

Visterioiden kehystämä portti Villa del Balbianelloon
Wisterias decorating the old gate leading to Villa de Balbianello

Huvilan alueella nurmikentät kumpuilevat ja Comon vedenpinta kimaltelee joka puolella, vanhat veistokset ryhdittävät polkujen varsia ja violetit visteriat ilahduttavat silmää järven poukamissa. Alue ei ole suuri - verrattuna vaikka aiemman matkakirjeen Villa Carlottaan. Tunnelma on hienostunut ja ylevä.

Veistoksia polun varrelta
Statues from the garden

Itse Villa vaikuttaa pienikokoiselta, mutta se on silmän hämäystä, sillä rakennus on tehty osittain kallioon ja huonetilat jatkuvat alempana. Opastettu kierros sisätiloihin alkaa päärakennuksen keskeltä ulkoaulasta. Opastus järjestyy myös englanniksi, jos ryhmä on tarpeeksi suuri. Star Wars -elokuvaa on kuvattu täällä. Kohtaus, jossa Natalie Portman esiintyy, on kuvattu juuri tuossa ulkoaulassa, jossa taustalla näkyy ihanainen Como-järvi.

Villa del Balbianellon päärakennus
Main building of Villa del Balbianello

Päärakennuksen portaita ja seiniä koristavat käärmemäisinä kulkevat köynnökset siksi, että käärme on Milanon aatelissuvun vaakunatunnus.

Käärmemäiset koristeköynnökset
Snake-like decorative plants. (Snake is an emblem of Milan´s aristocrats)

Villa del Balbianello on rakennettu vuonna 1787 vanhan fransiskaaniluostarin paikalle kardinaali Angelo Maria Durinille. Rakennuksen tiluksilla on vielä vanhan kappelin tornit, mutta sisätila on nykyään ihan eri tarkoitukseen, josta jäljempänä lisää...

Entisen kappelin tornit
Towers of the old chapel

Ranta-alue on aivan mielettömän kaunis! Kuin maalaus. Tämän kuvan kapea polku johtaa pikkuterassille, josta Como-järvi avautuu autereisena silmien eteen. Mietin, kuinka ihanaa lepokulmauksessa olisikaan lueskella hyvää kirjaa ja nautiskella vaikkapa mansikoita ja lasillinen samppanjaa kesäisen picnicin merkeissä.

Portaat pienelle terassille, joka on alempana ihan järven partaalla
Stairs to a little terrace which is lower and just next to Lake Como

Mainitsin alussa, että tähän Villaan pääsee myös venekyydillä. Pikkusatama on suorastaan suloinen omassa italialaisuudessaan, katsokaa nyt noita karamellipylväitä ja vihreän kasvuston päällystämiä vanhoja portinpieliä!

Villan oma satama
Villa´s little port

Siinä maisemia tähyillessäni paikalle saapui lisää vieraita veneellä ja tunnelma oli toden totta italialainen: veneilijä vihelteli antaumuksella O sole mioa. (Tosin nuottikorva ei ollut ihan Pavarottin luokkaa) Sivumennen mainiten, italialaiset miehet ovat oikeaa viheltelijäporukkaa - iloinen viheltely siivittää työn kuin työn tekoa tai paikasta toiseen siirtymistä tai nätin naisen ihailua ;D

Mutta takaisin huvilaan ja sen historiaan. Sekalaisten vaiheiden jälkeen Villa del Balbianello päätyi vuonna 1974 seikkailija Guido Monzinolle. Mies testamenttasi tilukset Italian valtion säätiölle ja Monzinon kuolemasta lähtien, vuodesta 1988, museoitua Villaa on päässyt ihailemaan sisältä kuka tahansa kävijä. Monzino uudisti huvilan tyystin eikä halunnut säilyttää paljoakaan vanhaa ja alkuperäistä. Taidehistorian ystävää sellainen suorastaan hirvitti, mutta eivät nuo sisätilat onneksi ihan pilattuja olleet. Niin, paitsi kappeli. Sen sisätila on nykyisin Villan keittiö! Voiko järkyttävämpää ratkaisua olla. Olisi nyt edes joku hieno ruokasali. Mutta että keittiö... Kyllä siinä kääntyvät fransiskaanit leposijoillaan ja tämän Katin estetiikan taju nitkahtaa paikoiltaan.

Opastuskierros alkoi ylhäältä kirjastohuoneesta. Kuvassa näkyvän nojatuolin takana vasen seinäpieli sisältää yhden Villan salaovista. Opas avasi oven ja kätkössä piilottelevat portaat, joita pitkin pääsee alempiin huoneisiin. Salakäytävä on rakennettu ilmeisesti kardinaalin turvaksi, jotta hän pääsee omaan satamaan ja sieltä karkuun mahdollisen hyökkäyksen kohdatessa.

Villan kirjastohuone. Salaovi nojatuolin takana. Käytävä kulkee alaspäin eri tilojen kautta aina pikkusatamaan asti.
Villa´s library. Secret door behind the chair. Secret corridor was built to secure cardinal and it led down to Villa´s small port.

Alemman kerroksen oleskeluhuoneessa oli loistokkuutta ja kimallusta kerrakseen:

Rokokoo-henkistä upeutta Villan sisätiloista
Rococo style room inside Villa del Balbianello

Eteenpäin kulkiessa saimme jatkoa jännittävälle salakäytävälle: se kulkee yhden huvilan vierashuoneen kautta. Tuon huoneen katossa on salaluukku ja siinä vedettävät portaat. Huoneen seinästä avautuva uusi salaovi on naamioitu lukituksi komeron oveksi ja sieltä matka jatkuu yhä alemmaksi. Mietin, kuinka sydärin aiheuttava ylläri olisikaan yövieraille, jos kesken makeiden unien kattoluukku aukeaisi, portaat laskeutuisivat ja joku hiippailisi huoneeseen, hui! Kardinaalin aikana 1700-luvulla vieraat eivät todellakaan tienneet tästä salakäytävästä.

Kardinaalin salakäytävä
Cardinal´s secret corridor in Villa del Balbianello

Guido Monzino oli aikamoisen erikoislaatuinen tapaus. Hän myi menestyneen yrityksensä ja kulutti loppuelämänsä upean Villansa remontoimiseen, seikkailuun ja museoesineiden hankintaan. Vuonna 1973 hän johti Italian ensimmäistä kiipeilijäryhmää Mount Everestille (vaikka ei itse ihan huippua saavuttanutkaan pahan paleltumisensa vuoksi). Huomionarvoista on, että Villa del Balbianello oli Monzinon ns. kesämökki! Hän asui varsinaisesti Milanossa. Huvilassa on hieno kokoelma arvokkaita artefakteja ja veistoksia eri mantereiden vanhoista kulttuureista. Yläkerroksessa on nähtävillä myös Monsizon Pohjoisnavan retkeen käyttämä reki ja varusteet sekä iso kokoelma inuiittien tekemiä luuveistoksia. Monzino ei mennyt koskaan naimisiin, mutta äiti oli tälle(kin) italialaiselle miehelle tärkein: Villan upein ja isoin vierashuone oli mammaa varten.

Seikkailijasta ja jännitysmomentista toiseen: huvilalla on kuvattu toistakin tunnettua leffaa, nimittäin James Bond Casino Royalea. Kohtauksessa agentti 007 on toipilaana Villan takapihalla suuren pyöreälatvaisen puun alla. Tallustelin tuossa puun alla ja kuikuilin järvellekin, mutta valitettavasti en nähnyt Daniel Graigia missään...

Villan upea pallomallinen puu, jonka muotoonleikkaaminen on muuten iso operaatio: puutarhurit kiipeävät puuhun,
puskevat ulos latvasta ja leikkaavat ympäriltään pintaa sileäksi ja siirtyvät sitten eri kohtaan.
Gorgeous big tree. Its trimming is an operation: gardeners have to climb up to the top and
cut leaves around them and then move to the other point: dangerous!

Matkan jälkeen piti ihan katsoa uudestaan Casino Royale ja tuo kohtaus, jossa on mukana sekä jännitystä että romantiikkaa. Tällaisen pätkän löysin netistä muistin virkistämiseksi:

Tänne kurkkaamalla saa lisäinfoa tuosta ihanaisesta Villasta. (Tuo on hääjärjestelysivu, mutta siellä on mm. hienoja kuvia paikasta.)

Näihin luksustunnelmiin, jatkamme Comolle vielä ensi kirjeessä :)

***

Villa del Balbianello in area of Lenno in Lake Como used to be a mansion of cardinal Angelo Maria Durini in the late 18th century. You can reach this Villa with a boat or leaving your car further and walking along the long path.

After different owners it ended up to adventurer Guido Monzino who renovated this Villa to his own taste, collected wonderful old artefacts and objects from different parts of the world from his journeys and from auctions with the help of antiquity professonals. He left Villa to Italian state so now this place is a museum. Guided tour is organized also in english (if there are enough people), I highly recommend this very interesting tour!

Garden around the Villa is not big but very beautiful with wisterias, old statues, lovely little port, tall cypresses and of course: the marvelous Lake Como everywhere around. Italian romantics as its´ best. They have filmed here some scenes for Star Wars and James Bond - no wonder, this place is like from a movie: unreal in its´ beautiness and peaceful sceneries. Like the time has stopped or taken you to a lovely dream.

Villa Carlotta Comolla - vanhanajan romantiikkaa kukkameren keskellä

Seuraavissa matkakirjeissä ihastellaan Como-järven kauneimpia Villoja. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja mikä sopisikaan parhaiten romantiikkaa huokuvaan tunnelmaan kuin historiallinen Villa kukkapuutarhoineen! Ihkaensimmäiseksi tassuttelemme Villa Carlottaan, vanhanajan nostalgiaa kuiskivaan villaan. Villa sijaitsee Tremezzossa, aivan Como-järven rannalla. Kannattaa valita hyvät popot, sillä kävelyä piisaa.

Villa Carlotta, Tremezzo

Näkymä Como-järvelle Villa Carlottan parvekkeelta
View to lake-Como from Villa Carlotta´s balcony

Villa Carlotta on rakennettu 1700-luvun lopulla milanolaisen markiisi Giorgio Clericin toimesta. Vuonna 1801 poliitikko, bisnesmies ja taidemesenaatti Gian-Battista Sommarivan aikana palatsi sai loistokkuutensa ja veistoskokoelmansa. Vuonna 1843 Sommariva möi Villan Prinsessa Naussaun Mariannelle, joka puolestaan antoi paikan häälahjaksi tyttärelleen, prinsessa Carlottalle. Aito prinsessapalatsi siis! Carlottan aviomies, Saxen-Meiningenin Georg II oli erityisen intohimoinen kasvitieteen harrastaja ja se oli hänen aikanaan, kun Villa Carlotta nousi lumoavaan kukoistukseensa ja puutarhaa laajennettiin sellaiseksi kuin se tunnetaan tänä päivänä.

Villa Carlottaan kannattaa ehdottomasti tulla toukokuun alussa - jolloin nämäkin kuvat on otettu. Silloin nimittäin paikka on yhtä kukkamerta! Tällä Villa-visiitillä kaikista mielenkiintoisinta onkin upea puutarha, jollaista ainakaan meikä-Katti ei ole koskaan eläissään nähnyt: rhododendron-pensaat muostavat kuin kukkaisen labyrintin. En tiennyt etukäteen minkälaiseen paikkaan olemme menossa, joten voitte kuvitella äimistykseni, kun löysin itseni kukkien keskeltä. Visiitti on kuin sukellus punaisina, vaaleanpunaisina, valkoisina ja persikanvärisinä hehkuviin rhododendroneihin! Teki mieli ihan hypätä kukkien keskelle :)

Rhododendron-pensaita Villa Carlottan kasvitieteellisessä puutarhassa
Rhododendron flowers in Villa Carlotta´s amazing botanical garden

Kulkukatti Villa Carlottan kukka"labyrintissä"
TravelCat in Villa Carlotta´s flower "labyrinth"

Como-järvelle päin avautui mitä unelmaisin näkymä: vaaaleanpunainen kukkameri, sinisenä välkkyvä järvi, autereisen usvan hellimät vuoret ja vanhan ajan italialainen tunnelma, que bella!

Näkymä Villa Carlottan puutarhasta Como-järvelle
View from Villa Carlotta´s garden to lake-Como

Kukka"labyrintistä" löytyi myös tunnelmallinen pakopaikka. Hieman piilossa oleva piskuinen huvimaja tarjoaa lepoa estetiikannälkäiselle sielulle ja väsyneille koiville. Täällä voi melkein kuvitella, kuinka entisajan hienot aatelis-ladyt ovat käyskennelleet pitkin pensaskäytäviä kahisevissa hameissaan ja istuutuneet päivänvarjoineen tähän ihastelemaan järveä ja vaihtamaan juoruja hovin tuoreimmista tapahtumista ja kurkkimaan uteliaina alhaalla näkyvälle rantabulevardille, kuka mahtaa olla päiväkävelyllä kenenkin kanssa.

Piipahdetaan tässä välissä sisälle Villaan. Se on simppelillä tavalla kaunis, mutta ei mitenkään erikoinen, aika pienimuotoinen. Suurin osa huoneista on jätetty sisustamatta, mikä on suuri sääli. Panostamalla enemmän sisustukseen tästä Villasta saisi vielä upeamman elämyksen. Yläkerran huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, kuten vaikkapa tämä romanttinen makuukamari, jossa on aristokraattisen neidin kelvannut katsella vaaleanpunaisia unia:

Ladyn huone Villa Carlottassa
Lady´s room in Villa Carlotta

Alakerran sykäyttävin anti on Canovan oppilaan tekemä kopio mestarinsa veistoksesta Amor ja Psyyke. Tämä veistos on yksi suosikkejani, se on vaan niin linjakkaan kaunis ja aistillisen herkkä. Vartalot ja käsien asennot muodostavat sulavan rytmin, joka toistaa rakkauden sanomaa mitä kauneimmalla tavalla siipien kurkottaessa kohti taivaita.

Amor ja Psyyke - Amor and Psyche

Ennen kuin jatkamme matkaa muihin maisemiin, katsokaamme vielä Villan edustan hieno sitruskäytävä. Ennen vanhaan appelsiinipuutarhat, ranskalaiselta nimeltään orangeriet, olivat suuressa suosiossa Etelä- ja Keski-Euroopan hoveissa ja aatelisten kartanoissa. Villa Carlottassakin on panostettu pitkään käytävään, jota kulkiessa saa herkullisen matkan maailman eri sitrushedelmien pariin. Ympärillä killuu meheviä sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, klementiinejä ja jättimäisiä greippejä. Arvatkaa vaan tekikö mieli nappaista yksi mukaan evääksi ;)

Meheviä appelsiineja
Delicious oranges

Keltaisia sitruunoita Villa Carlottan orangeriessa
Yellow lemons in Villa Carlotta´s orangerie

Tämän linkin takaa voitte kurkistella lisää informaatiota Villa Carlottan kotisivuilta. Suosittelen todellakin tätä ihanaista villaa, jos suuntaatte Comolle!

Villa Carlottan portaat ja romanttisia rönsyjä
Villa Carlotta´s stairs and romantic sceneries

***

Lake-Como is charming, relaxing place for a vacation. You should rent a car and drive around the lakeside since the distances are not long and you will get the best out of this beautiful place. The best time to have a trip here is surely beginning of May.

One of the most loveliest gardens I have ever visited is here, in Tremezzo. Villa Carlotta from 18th century has a big botanical garden which is full of rhododendrons in the beginning of May. The garden is like a colourful flower labyrinth! Remember to take your camera with, flowers and the view is unbelievably beautiful.

Erikoinen Vappu-reissu Cinque Terreen

Tässä on tullut reissattua viime päivinä sen verran nuppi tutisten, etten ole kerennyt vielä lainkaan kirjoittelemaan matkakirjettä esimerkiksi viime viikonlopulta, vaikka piti! Se on tulossa myöhemmin. Sen sijaan nyt vietetään jälki-Vappua ja katsotaan mitä tuli tehtyä 1.5.

Sääennuste oli huono, mutta päätimme silti lähteä Liguriaan. Sinänsä hassua, mutta Suomessahan tämä Vappu oli aurinkoinen. No, täällä satoi Suomenkin edestä... Kuviakaan ei tullut otettua samaa tahtia kuin yleensä, kun voimat menivät litsutteluun lätäköiden keskellä ja sompailemaan sontikan ja käsveskan kanssa - ota nyt siinä sitten tasokkaita kuvia pirhana!

Halusin nähdä Cinque Terren alueen, koska en ole koskaan käynyt siellä ja ranskalainen Kolli oli mainostanut aluetta kovin kauniiksi ja kiinnostavaksi. Eli ei muuta kuin autoon ja nokat kohti "Viittä Maata". Cinque Terren muodostaa viiden kylän ryhmä Välimeren rannalla: Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Kylät ovat kallioisilla kukkuloilla ja talot nousevat nätisti kuin rypälekimppu pitkin rinnettä.

Automatka Cinque Terreen voi olla totta vie varsinainen elämys... Etenkin jos sataa, kaatamalla. Eikä ole ihan varma onko oikealla tiellä. Ja pelkää koko ajan, että kapeaakin kapeammalla tiellä kohta joku tulee vastaan ja mitäs sitten tehdään. Tai pelkää sateen runnomien rinteiden alkavan vajota päälle tai sulavan pois alta.  Matka oli kuin jostain kauhuelokuvasta! Kiemurainen tie vain jatkui ja jatkui ja rento Vappu-tunnelma oli jossakin muualla kuin matkassa mukana. Villin mielikuvituksen perukoilla ehdin jo nähdä meidät ja auton jossakin rotkon pohjalla tai jonkun sarjamurhaajan iskevän puskista äkkiarvaamatta. Iloksemme vastaan tuli vielä lappu, että tie on poikki 600 metrin päästä...

Kauhujen tie Cinque Terreen
Horrifying road to Cinque Terre

Ei se tie onneksi poikki ollutkaan, Kyttäsimme, kun toinen auto ajoi sinne ja seurasimme perässä. Hankalista mutkista selvisimme soittamalla torvea etukäteen, jos joku sattuisi sieltä vastaan puskemaan. Viimein saavuimme kylän alueelle. Mutta siellä piti auto jättää parkkiin ja kävellä loppumatka. Great... Olimme jo myöhässä lounasvarauksesta ja satoi edelleen. Ei muuta kuin tassua toisen eteen ja lätsyttämään alas kylää kohti. Siinä meni jotain vartin verran. Mutta sinnittelimme, kun mielessä höyrysi herkullinen lounas. Varaamamme ravintolan spesialiteettina on nimittäin keraamisilta astioilta tarjottu pasta, jota on käytetty hetki uunissa. Slurp!

Saavuimme Vernazzaan ja näky oli surkea. Kylä-poloinen oli kärsinyt runsaat vahingot viime syksyn tulvissa ja kaikki oli hajalla ja romua siellä sun täällä. Kiirehdimme kaatosateessa eteenpäin kirkon luo, sillä ravintolan piti olla sen takana ja oli jo kiire, koska olimme menettäneet aikaa harhaillessa mutkaisella metsätaipaleella ja kävellessä. Kirkon takana pälyillessä huomasimme, ettei siellä mitään ravintolaa olekaan. Katsoimme opaskirjaa ja jaahans. Kävi ilmi, että olimme varanneet ravintolan eri kylästä! Meinasi itku tulla. Nälissäni olin melkein jo tuntenut herkullisen merellisen pastan maun suussani! Oli nälkä, kylmä, sukat litimärät ja vessaankin piti päästä. Marinaa ja nurinaa, vatsan kurinaa. No, nieleskelin lounaan sijasta pettymyksen ja yritin unohtaa, että Suomessa paistoi aurinko. Näppäilin muistoksi pari valokuvaa:

Vernazza, yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Vernazza, one of the five villages in the area of Cinque Terre

Vernazza

Kaikki lounaspaikat olivat totta kai varattuina, joten sateessa seisoskelun sijaan päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Onneksi olin varannut hätäevääksi coctailsuolapaloja autoon. Niitä sitten rouskuttelin ensiapuun. Kauniit maisemat sentään lievensivät nuutunutta Vappu-tunnelmaa.

Cinque Terren kukkulat
Hills of Cinque Terre

Ajoimme Manarolaan ja onneksi sinne vievä tie oli paremmassa kuosissa kuin edellinen. Auto piti jälleen jättää parkkiin kauemmaksi ja kävelimme alas kylään. Koskas sitä ruokaa sais...?

Manarolan ranta
Manarola shore

Rantakuvasta oikealla oli ravintola ja katettu ja lämmitetty terassi. Yleensä en suosi lämmitettyjä terasseja, koska ne ovat mielestäni mitä turhinta energian haaskausta: jos on kylmä, pitää syödä sisällä! Mutta nyt oli niin riutunut olo, että hyvitimme huonoa mieltä merinäkymällä ja terassilounaalla. Ravintola oli turistipaikka, joten ruokakin oli sitä sorttia. Mutta nälkäiselle maistui gnocchit hummerisoossilla. (En silti kiellä, etteikö se uunissa käytetty mereneläväpasta olisi viekoitellut edelleen mielessä...;) Turistipaikassa on se etu, että lounasta saa melkein koska vaan. Kello oli jo varttia vaille neljä! Yleensähän Italiassa lounaspaikat sulkevat tasan kello kaksi iltapäivällä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun massu on täynnä, mielikin on parempi. Kävelimme sateessa ja kuljimme kallioita pitkin kiertävää polkua. (Näkyy ylemmässä kuvassa.) Meri oli ihmeellisen vihreä ja todella kaunis sateenkin keskellä!

Manarolan rantakivikot ja ihana vihreä meri!
Manarola´s rocky shore and the green sea

Kukkulan kupeesta sai otettua mitä mainioimman kuvan Manarolan kylästä. Kuvassa vasemmalla heti veneiden takan näkyy ravintolan terassi, missä lounastimme.

Kaunis Manarola, yksi Cinque Terren kylistä
Beautiful Manarola, one of the villages in Cinque Terre

Kylä Välimeren jyrkänteellä - kuin rypälekimppu
Village on the rocks of Mediterranean - like grapes

Palasimme takaisin kylän kujille. Manarolassa on hassu tapa säilyttää veneitä kadun varrella, niitä oli siellä vaikka kuinka monia. Pittoreskia ja maanläheisen kaunista! Mutta eipä noin pienessä kylässä veneitä voi oikein muuallekaan ängetä.

Manarolan pääkatu ja veneitä
Manarola´s main street and skiffs

Olin bongannut Manarolaan tullessa kiintoisan keramiikkakaupan nimeltä La Bottega dell´ Artigiano. (Sijaitsee heti vasemmalla, kun astutaan portaita alas pääkadulle.) Halusin ostaa keraamisen sitruunan. Puodissa oli vaikka mitä muutakin kaunista ja sievää. Olisin voinut ostaa puolet niistä keramiikkatuotteista, ne olivat aivan ihastuttavan aurinkoisia ja iloisenvärisiä! Tyydyin keraamiseen situruunaani ja otin muistoksi kuvan veikeistä keraamisista merenelävistä, jotka kuikuilivat minua tiskin takaa seinältä.

Upeanvärisiä ja hassuja keramiikkakoristeita
Gorgeous colors, funny ceramics in La Bottega dell´ Artigiano

Vappumeininki löytyi eikä sadekaan enää niin haitannut. Ei Italiassa voi olla suu mutrussa kovin kauaa, elämäniloa pursuavat värit ja ainutlaatuiset maisemat pitävät siitä huolen ;) Jatkoimme matkaa takaisin pohjoiseen ja Ligurian helmeen, Camogliin, josta kuvia seuraavassa matkakirjeessä.


***

We decided to spend 1st of May in Liguria. The weather forcast was really bad but we took the risk. We drove to the area of Cinque Terre, rocky hillside area of Mediterranean shores with five little pictoresue villages. The trip started badly! First road was closed so we had to take another way. We started to wonder if it´s the right one since it was so narrow and scary - even half collapsed at some points! We had to warn with the horn in the curves if there was somebody coming from the other direction. And it was pouring rain... I was looking at the rocks and kept wondering when they start to collapse more. This trip in the middle of nowhere was a bit like from a horror movie ;)

Finally we got to the first village, Vernazza. You have to leave the car a bit further and walk the rest (15 minutes). Poor Vernazza was almost destroyed during last year´s floods. We walked further to look for a charming restaurant we had booked in advance, they have delicious specialities of pasta warmed in oven. Well, next to the church we noticed that we had made a mistake and booked the restaurant from a different village! Oh my... I was hungry, wet and tired.

We went to eat to next village, Manarola. It´s really beautiful! And we got finally something to eat. Not that good food (the restaurant was touristic) but when stomack is full spirit gets up. You can walk along the path around the rocky hills. Seen from there the village is like a postcard. If you want to buy a real souvenir (meaning not touristic stuff made of plastic in China), go to a lovely little boutique La Bottega dell´ Artigiano. They have absolutely gorgeous ceramics: bottles, cups, animals, fruits etc. I bought a real looking lemon to cheer me up during rainy days. Our 1st of May trip wasn´t after all that bad :) We continued back towards North and Camogli, see you there in my next letter!

Torinon kitykierros ja kermakakkupalatsi

Pääsiäinen mennä humpsahti nopeasti ja täällä on touhuttu kaikenmoista. Sain tänne sukulaisia Etelä-Pohjanmaalta ja viiden hengen poppoo viihtyi täällä mainiosti kolme päivää. Toimin kityoppaana ja ehdimme mainiosti kierrellä keskustaa, herkuttelemaan tyypillistä italialaista ruokaa ja katsomaan nähtävyyksiä sekä shoppailemaan. Sääkin suosi ja aurinko paisteli mukavasti, vaikka harmi kyllä hellelukemat vaihtuivat vilpoisampaan ilmaan jo viikko sitten ja tällä hetkellä tulee vettä! Sukulaiset kerkesivät juuri sopivasti sateen alta pois.

Auringonpaistetta Piazza San Carlolla
Sunshine on Piazza San Carlo

Pitkäperjantai on Italiassa ihan normaali arkiperjantai toisin kuin ei-katolisissa maissa. Mutta Pääsiäissunnuntai on sitäkin tärkeämpi juhla. Paikalliset käyvät kirkossa jumalanpalveluksessa ja viettävät aikaa perheen kanssa. Mekin eksyimme Piazza San Carlolla aukion kahteen kirkkoon ja siellä oli juuri messu menossa. Kurkimme ovelta diskreetisti jonkun aikaa ja ihastelimme kirkon hulppeita koristeluita. Oli juhlava tunnelma, kun ihmiset seisoivat ja pappi paasasi italiaksi pyhää liturgiaa.

Vein sukulaiset katsomaan Piazza San Carlon upeita belle epoque-koristeltuja kahviloita, Caffe Torinoa ja Caffe San Carloa. Torino on tunnettu muun muassa juuri vanhoista, näyttävistä  kahviloista, joissa saa kokea menneen ajan loistoa kahvikupposensa äärellä, kristallikruunujen ja freskokoristeluiden alla ja valkoessuisten tarjoilijoiden ylevässä huomassa. Näissä kahviloissa on historian havinaa ja ovista ovat astuneet muun muassa Torinossa asunut filosofi Friedrich Nietzsche ja kirjailija Alexandre Dumas. Jos jotakuta kiinnostaa Torinon historialliset kahvilat, tämän linkin takaa löytyy lisääinfoa. Näissä sopii juoda pullakahvinsa fiinisti pikkurilli pystyssä ;)

Caffe Torino

Caffe Torinon romanttiset sivuhuoneet
Romantic rooms in Caffe Torino

Kulttuuriantia saimme eilen, kun visiteerasimme Palazzo Madamassa. Torinon ydinkeskustassa sijaitseva palatsi on aivan kuninkaallisen palatsin, Palazzo Realen vieressä. Palazzo Madama on saanut nimensä prinsessa Maria Cristinasta, koska häntä kutsuttiin Madamaksi. Tämä palatsi toimii nykyään museona ja siellä on laaja kokolma italialaista taidetta keskiajalta 1700-luvun lopulle; astioita, posliiniesineitä, arvotauluja, veistoksia, hoviesineistöä, antiikkihuonekaluja, restauroituja huoneita silkkitapetteinaan ja freskomaalauksineen plus kaunis näköala Torinon keskustaan ylhäältä roomalaisesta tornista.

Etelä-pohojalaaset sukulaaset tutustumassa Palazzo Madamaan
My South-Ostrobotnian relatives visiting Palazzo Madama

Rakennus on sikäli erikoinen, että sen vanhempi puoli on antiikin Rooman aikainen porttirakennelma. Uudempi puoli on 1700-luvulta ja kuulun arkkitehdin, Juvarran, suunnittelutöitä. Tässä linkki museon sivuille sekä tässä rakennuksen pieni historiikki.

Palazzo Madaman taidekokoelmasta - tältä Torinon Piazza San Carlo näytti ennen muinoin
From Palazzo Madama´s art collection - Piazza San Carlo in Turin used to look like this

Museon alakerrassa on keskiaikaisia kirkkoteoksia maalauksista puuveistoksiin ja kivisiin sarkofageihin ym koristeisiin. Pohjakerroksessa ja ylempänä on hulppea kokoelma italialaista keramiikkaa ja posliinitaidetta. Kahviokerroksessa museovierailija pääsee astumaan menneeseen maailmaan ja palatsin loistonpäiviin, kun kerroksen huoneet on restauroitu ja niiden koristelu on yhtä kultakoukeroa, väriloistoa ja maalauksen riemujuhlaa.

Sininen huone
Blue room

Punainen huone
Red room

Onhan tämä ihanuus kuin valtavaan ja makeaan kermakakkuun sukeltaisi! Tässä kelpaa kissan paistatella viikset kermassa italian kulttuurihistorian äärellä ylevässä ympäristössä :)

Kelpaa Kulkukatin keikaroida :)
TravelCat enjoying of Italian art history

Toinen antiikin porttipuolen torneista on nykyään näköalapaikkana. Sinne pääsee lasiseinäisellä hissillä ja ylhäältä on hienot maisemat. Toiselta puolelta näkyy viereinen kuninkaallinen palatsi, Palazzo Reale. Sen takaa erottuu Duomon torni. Tuossa kirkossa on muuten Se kuuluisa Torinon käärinliina! Joka on tosin näytillä vain kerran seitsemässä vuodessa ja seuraavaan rundiin on aikaa vielä viisi vuotta aikaa... (sisäänpääsy kantsii varata rutkasti etukäteen, viimeksi 2010 kuuden viikon esilläolon aikana käärinliinaa kävi katsomassa kaksi miljoona kävijää!)

Palazzo Reale nähtynä Palazzo Madaman tornista
Palazze Reale seen from the sightseeing tower of Palazzo Madama

Ja toiselta puolelta avautuu näkymä kauas kukkuloille keskustan rakennusten ylitse. Tässä minulla oli vahva zoomi käytössä. Valtava Superga-kirkko sijaitsee kaukana ja korkealla kukkulalla. Tämäkin rakennus on muuten Juvarran suunnittelema.

Superga

Tornista voi seurailla myös keskustan menoa, ihastella Torinon maamerkkiä, Mole Antonellianaa ja kuunnella ratikoiden rominaa. Ennen muinoin roomalaiset sotilaat pystyivät täältä hyvin tarkkailemaan, keitä hiippareita on lähestymässä porttia.

Maamerkki Mole Antonelliana ja Torinon toinen pääkatu via Po, joka kulkee tästä suoraan Po-joelle
Landmark Mole Antonelliana and the other main street of Turin, via Po, going directly to Po-river

Sukulaisten turistikierroksen on kuulunut toki myös italialaisia herkkuja, kuten pizzaa, pastaa, gnoccheja, jäätelöä, suklaata ja tiramisua. Kerrassaan kokonaisvaltainen italialaisen kulttuurin elämys siis! Tässä pizzerian taidonnäytteessä on täytteenä mozzarellaa, tomaattisoossia, sinihomejuustoa eli gorgonzolaa ja sipulia. Olipahan suussasulavaa!

Sipuli-gorgonzola pizza :-P
Onions and gorgonzola cheese

Ja jälkkäriksi vielä überherkullinen tiramisù! Tällä kertaa onnistuin muuten olemaan saamatta mitä mittavinta yskänpuuskaa. Ai miksi yleensä yskä? No siksi, etten osaa olla puhumatta pöydässä ja yleensä AINA tiramisua syödessä vedän henkeä juuri, kun lusikka on likellä ja siinähän sitten vedän henkeen tuota hienoa kaakaopölyä... Köh köh!

Tiramisù

Näihin makeisiin tunnelmiin sopii päättää tämänkertainen turistikierros Torinossa :)


***

My relatives from South-Ostrobotnia side of Finland were visiting Turin for the first time. They loved this city and I tried to be a good guide for them. We were walking around and seeing the most important places around Turin city center, visited some churches and lovely historical cafés and also Palazzo Madama, a beautiful museum of old Italian art. The rooms upstairs are renovated so you will have good old-times glamour from 18th century Italian royal style.

My visitors had also time for some shopping and eating well! Yesterday evening we had a big dinner in pizzeria with my Finnish friend and her family. We kept almost as much noise as the Italians ;)

Anopille tuparilahja, muutto-ongelmia Ranskassa

Lähdemme piakkoin Ranskaan auttelemaan anoppia muuton jälkimainingeissa. Itse muutto on jo tänään ja huomenna, mutta Kollin työtilanteen takia emme pääse vielä lähtemään matkaan. Mutta onhan siinä paljon tekemistä myöhemmin meillekin: tavaroiden siirtelyä, hakemista varastotilasta, siivoamista ja järjestelyä. Kollin "loma" sujunee hyvin työntäyteisissä merkeissä.

Anoppi joutuu ikävä kyllä luopumaan elämänmittaisesta kodista, mutta muuttaminen talosta pienempään asuntoon on edellisvuonna leskeksi jääneelle kahdeksankymppiselle varmaan se paras ratkaisu. Muutto on kova paikka myös Kollille, sillä hän joutuu luopumaan lapsuudenkodistaan. Onneksi sentään sopiva asunto löytyi suht läheltä entistä kotia, naapurisuhteet ovat kovin tärkeät ja nyt anoppi pääsee kävellen tapaamaan ystäviään.

Ranskalaiset ovat kovia antamaan lahjoja. En ole Suomessa tottunut sellaiseen tilpehöörin, kukkien ja lahjatavaroiden vaihtoon kuin Ranskassa! Aina pitää olla jotain viemistä. Niinpä läksin etsimään sopivaa tupaantuliaislahjaa anopille.

De Wanin kaunis lahjapaketti
De Wan´s beautiful gift package

Ranskalainen maku on krumeluurimpi kuin suomalainen. Siellä tykätään väreistä, rönsyilevästä, kiiltävästä, koukeroisesta, juhlavasta, näyttävästä, arjen pienestä tai isommasta luksuksesta. Hih, en voisi kuvitellakaan antavani omalle anopille esimerkiksi Aarikan puuesinettä tai Marimekon kuosia - ne ovat konservatiiviseen ranskalaiseen makuun aivan liian arkiset ja pelkistetyt. Nuorempi kaupunkilaissukupolvi on tietenkin asia erikseen.

Pari kauppaa katsottuani suuntasin De Wan -nimiseen liikkeeseen. Se sijaitsee Torinon pääostoskadulla via Romalla. Ollaan ostettu sieltä monesti aiemminkin lahjoja. De Wanista löytyy kaikkea kaunista aina koruista, silkkihuiveista ja solmioista koriste-esineisiin, iltalaukkuihin ja sateenvarjoihin. Suosittelen niille, jotka etsivät tyylikkäitä lahjatavaroita tai jotain pientä luksusta ihan itselleen.

De Wan -lahjatavaraputiikki via Romalla Torinossa
De Wan gift shop in via Roma in Turin

Näyteikkunalta
Shop window

Joskus on ihan hirveän vaikeata etsiä lahjoja, kun toisen maku ei ole täysin selvillä ja sitten ei haluaisi ostaa jotain sisustukseen täysin sopimatonta. Kukat, suklaa ja viini tai samppanja ovat tietysti aina helpot, mutta tämä tilanne vaati mielestäni jotain pysyvämpää lahjusta :)

Minun ei tarvinnut kierrellä kauempaa, sillä sopiva lahja löytyi De Wanista: bongasin suloisen ja samalla tyylikkään leppäkertun. Anoppi tykkää punaisesta väristä, joten tämä sopii myös sisustukseen. Kuoriaisen hinta oli 45 euroa.

De Wanin leppäkerttu
Ladybird from De Wan shop

Leppäkerttu pitää sisällään salaisuuden...

Leppäkerttu onkin pieni rasia, kuinka söpöä!
Ladybird is a small box, how cute!

Sisään voi kätkeä vaikka sormuksen tai korvikset. Toivotaan, että anoppi tykkää lahjasta :)

Leppäkerttu on onnen symboli Ranskassa, kuten monessa muussa Euroopan maassa, joten se on mitä oivin koriste uuteen asuntoon. Ja onnea tarvitaan, sillä tämä anopin asuntoprojekti on ollut varsinaista epäonnen voittokulkua...

Oston jälkeen kävi nimittäin ilmi, että olohuoneen seinärakenne on viallinen, se pitää korjata. Vielä on epävarmaa maksaako taloyhtiö sen vai koetammeko saada myyjän edesvastuuseen. Lisäksi keittiöön joudutaan tekemään 2000 euron sähkökorjaus, aiempi systeemi on hengenvaarallinen. Tiedämme nyt, että omistaja myi asunnon tahallisesti mainitsematta näistä ongelmista, mutta yrittävät tietenkin väittää muuta.

Voitte vaan kuvitella, kuinka Kolli on ollut riemuissaan tässä viimeiset viikot näistä vastoinkäymisistä. Hänen iäkäs äitinsä on menettänyt rakkaan puolisonsa runsas vuosi sitten ja joutuu lähtemään kodistaan, ja sitten huijaavat sumeilematta tuolla tavalla. Ihan kuin muutto ei olisi jo muutenkin tarpeeksi kamala. Huutava vääryys kerta kaikkiaan! "Huvittavinta" jutussa on, että tämän asunnon myyjä on Kollin ala-asteen aikainen luokkakaveri ja hänen äitinsä, joka asui tässä asunnossa isän kanssa, oli samassa työpaikassa anoppini kanssa. Eikö mitään häveliäisyyttä? Miten kehtaavat?

Toivottavasti kaikki ratkeaisi hyvin. Tuntuu vaan, että tämä kevät ja kesä on ollut kaikenmoisia ongelmia täynnä, esimerkkeinä vaikkapa Aprillipäivän automurto, erinäiset Italian ihanan byrokratian hankaluudet plus huippuna Kollin kortin kloonauksella tililtä varastetut 5000 euroa (saatiin onneksi jo pankilta takaisin). Ja nyt nämä ylikonstikkaat asuntoasiat. Voih! Loppuvuosi olkoot onnekkaampi.

De Wanin lahjat pakataan kauniisiin paketteihin. Huoliteltu lahja tuo ripauksen ylellisyyttä päivään.

Esite ja nätti lahjapussukka paketin sisällä
Little leaflet and gift bag inside

De Wanin liikkeitä löytyy Torinon ohella Milanosta, Veronasta ja Monacon puolelta Monte-Carlosta.

De Wan: Torino, Milano, Verona, Monte-Carlo

I bought a housewarming gift for Mr Cat´s mother. We will travel soon to France to help her with the move. Moving is not easy, my mother-in-law is already 80 and she lost her dear husband only over a year ago :( But maybe leaving the house for a smaller flat will be the best solution for her. I hope. At least the new apartment is not so far from the old place, she can walk there to meet the ex-neighbours who have become very close friends of many years. It´s not easy to leave the lifelong home, very sad also for my Mr Cat.

There has been also extra problems. The owner sold the flat without mentioning some serious problems: electricity needs to be re-wired in the kitchen, costs 2000 euros. The bigger problem is the living-room wall which has major defect inside. Renovators found that out when theys started to change the wall paper. Let´s see if we can get any justice for these problems...

The "funniest" part of this is that the flat owner was Mr Cat´s school mate in elementary school and his mother (who was living in this flat with the father) used to work in the same place than my mother-in-law. But no decency! I just don´t get the people like that... Makes me really angry.

I´s sometimes difficult to find a proper gift. French love to give presents! They like flowers, small decorative objects, china, ceramics, scarves, jewellery for example. The style is more luxorious than in Finland I have noticed: more blingbling, colours, pearls, flourishing, glimmering, little details. Finnish style is more modest in colours and forms.

I found a beautiful ladybird. It´s also a small box so you can hide a ring there or ear rings. Cute!

We have bought many times gifts from De Wan boutique. It´s at Turin´s main shopping street, via Roma. There you can find lots of different small luxories like bags, frames, jewellery, decorative objects etc.

The move has been very difficult so I hope this ladybird will bring good luck for the new life in a new apartment. Ladybird is a symbol of luck in mamy European countries including France.