Juhannus Suomen saaristossa ja luonnon dramatiikkaa

Nyt hypätäänkin pois Italiasta ja katsotaan ihanaa Juhannusta! Palailen Comolle vielä myöhemmin, mutta Suomen saaristossa oli niin kaunista, että olisi rikos olla laittamatta näitä otoksia matkakirjeisiin.

Rakkaan ystäväni miesystävällä on kaunis vanha mökki Tammisaaren liepeillä, pienellä saarella. Sain kutsun muutaman muun heidän kamunsa kanssa viettämään yhteistä Juhannusta. Lähdimme matkaan jo torstaina, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi sään puolesta. Tammisaaressa pakkasimme kimssumme ja kamssumme veneeseen ja suuntasimme nokan kohti mökkisaarta.

Kulkukatti veneilee Tammisaaren vesillä
TravelCat on board

Mökki on 1700-luvulta ja kodikas: iso porstua vanhoine huonekaluineen ja leveä pirtti, jossa on takka lämmittämässä kylminä päivinä. Mökissä on sähköt ja vesi, mikä edesauttaa mukavuutta. Ulkohuussi sentään on tuomassa autenttisuutta. Keittiön kokkausnurkka on perin moderni tiskikoneineen, joten isommankin porukan astiat on helppo pestä. Ulkona on puuvaja ja kylmiö sekä ihana vanha vaja aivan veden rajassa:

Ihana vanha aitta vedenrajassa
Pictoresque old cabin on the water level

Sain mitä ylellisimmän majoituksen pienestä ja idyllisestä saunamökistä, joka sijaitsee alueen paraatipaikalla kalliolla, niemen kärjessä. Ikkunasta on ah niin suomalainen ja kaunis näkymä suoraan lahdenpoukamaan. Siitä olisi päässyt portaita pitkin vaikka suoraan uimaan, jos olisin uskaltanut turkkini meressä kastella.

Idyllinen saunamökki
Idyllic sauna-cabin

Isäntämme on mitä parhain kokkaaja, joten saimme nauttia hänen taitojensa tuloksista Juhannuksena. Torstai-iltana menimme kylään naapurihuvilalle ja siellä laitettiin paella-pannu kuumenemaan. Isäntämme taikoi alusta loppuun suvereenilla taidollaan todella herkullisen paellan, jossa oli oikein kunnon merenantimia Helsingin mereneläväpuodista, ei mitään markettien kyhmäisiä pikkukatkiksia, vaan kunnon frutti di mare! Ja tietenkin oikeaa sahramia keltaista väriä antamaan. Voitte kuvitella, että paella teki kauppansa :-P

Herkku-paella
Delicious paella

Ruoka maittoi sen verran mainiosti myös naapurihuvilan isännälle ja emännälle, että luulisi kutsun kuuluvan toistekin verrattomalle kokki-naapurille. Tuossa kuvassa oikealla on punainen pieni pullo eli naapurin isännän anti illalliselle: kotitekoinen puolukkasnapsi! Oli muuten aikamoisen jämäkkää tavaraa, huhhuh! En todellakaan voinut huitaista kertalaakista, kuten miehet tekivät. Juoma on erittäin jalat-alta-vaikutteinen, joten tuollaisia snapseja ei parane ryypiskellä liikaa, jos vesille mielii. Maistui siinä vähän puolukkakin ;)

Violetit ruohosipulit kukkivat raitaisen kallion raoissa
Chive is blooming between the stripy rocks in archipelago

Hyppelin kallioilla ja ihastelin täydellisen suomalaisen kesäillan maisemia, saariston käkkyräisiä mäntyjä, pieniä kalliokukkia ja merta, joka lepäili tyynenä edessäni. Kalliot olivat todellisia luonnon taideteoksia: ne olivat täynnä eri levyisiä ja hieman eri sävyisiä raitoja, aivan kuin joku olisi käynyt maalaamassa ne. Paella-illallisen aikana näimme metsikössä myös peuran. Se oli melko kesy, ei säikkynyt meitä lainkaan, vaan asettui lepäilemään pienen kukkulan laelle.

Siinä kalliolla seisoskellessani joutsenpari tuli aivan likelle vierailemaan. Äiti ohjasi pesuetta karhealla märinällään ja mulkoili minua välillä epäluuloisena. Oli hupaisaa nähdä yksi poikasista äitinsä selässä valkoisten höyhenten suojassa. Siellä se istui tyytyväisenä, kun muut sisarukset joutuivat pulimaan vedessä omin neuvoin. Joutsenperhe suuntasi muualle ja onneksi ehdin nappaamaan tämän hyvin onnistuneen otoksen pesueesta:

Tammisaaren saaristoa ja suloinen joutsenperhe
Tammisaari archipelago and lovely swan family

Myös perjantaina sää suosi todellisella helteellä. Pääsimme grillaamaan ulkona ja oli niin kuuma, että täytyi varoa myös itsensä grillaamista. Illalla jatkoimme naapureiden luokse jälleen ja sieltä veneilimme vielä toisille naapureille. Siellä oli muitakin vieraita, minua ja niin ikään kissoja rakastavaa ystävääni ilahduttivat aivan ihanat kaksi paksuposkista mustaa kissaa! Muut heiluivat ulkona, ja me kaksi paijasimme katteja sisällä, heh. No olimme me sentään muidenkin kanssa ulkona, missä suomalaiseen tapaan hyttyset inisivät sitkeinä korvissa ja silmissä. Offia kului. Viivyimme yöhön asti ja palailimme aamun tunteina naapureidemme huvilalle, jossa meno äityi vielä (hyvin pienellä) pöydällä tanssimiseksi, hahhahhaa! Tosin minä nuupahdin sitten jo ensimmäisenä, ei tämä Katti jaksaa enää yötäpäivää ulkona mouruta...

Juhannusviikonloppu päättyi sateeseen ja vettä tuli kuin Niagarasta. Oli oma sumplimisensa selviytyä avoveneessä takaisin Tammisaareen. Pidin pyyhettä pääni päällä, kun en ollut tietenkään varautunut kunnollisilla sadevermeillä - enkä ollut ajatellut, että venematka kestää jonkin aikaa. Vesi tulee tosi kovaa kasvoille, koska vauhtia on kuitenkin sen verran paljon ja osa matkasta meni melkein merenselällä. Selviydyimme ehjinä Juhannuksesta.

Niin, tai melkein ehjinä... Meikä joutui heti maantaina menemään lääkärin pakeille: olin ihmetellyt Juhannuksen kuluessa, että mikä alaselkääni vaivaa, kun siellä on ollut kauan harmiton rasvapatti, mutta pikkuhiljaa se kävi entistä kipeämmäksi ja alkoi turvota niin, että kohta tuntui koko ajan kipeältä. Lääkärisetä katsoi pattia ja totesi, että minua on pistänyt ampiainen!

Muistelin siinä sitten, että Tammisaaren lossia odotellessa olimme ulkona paistattelemassa päivää ja avoimeen autoon lensi amppari. Ei oltu varmoja löysikö se tiensä ulos, kun astuimme takaisin sisään lossin saapuessa rantaan. Vitsailin vielä, että istun tietty sen päälle. No niinhän siinä sitten kävi... Pisteliäs veijarimme oli osunut juuri rasvapattiin eli siksi en kai ollut tuntenut pistoa enkä tajunnut, että siinä olisi jotain muuta kuin se rasvapatti. Aikamoisen hyvin tähdätty. Heh ja voih! Patti oli tulehtunut ja sain antibiootteja. Rankka Juhannus ;)

Yksi alueen saarista
One of the islands

***


Midsummer, Juhannus, is a big event in Finland and in all Scandinavian countries. In Finland the sun won´t go down during the night, it is the longest day of the year. The more north you are, the higher the sun stays. Almost all the Finns want to go to their summer cottages, summer music festivals or organize something special with their families or friends. Typical Finnish Midsummer night contains grill sausages and heavy drinking and traditional big kokko, Midsummer fire :) So be aware if you happen to be in Finland at that time of the summer! Cities are empty when people travel to countryside for celebration.

My dear friend´s boyfriend has a lovely summer cottage in archipelago, near Tammisaari island. We had a nice group of five people. We came with cars from Helsinki and from Tammisaari we continued trip by a small boat and settled in this cute little island. The place has only eight cottages and there are distances between the neighbours so you can be in your own peace and harmony.

I had a wonderful place to sleep: a little sauna cabin with a view directly to the creek. I could have gone directly to swim to the sea. The main cottage is from the 18th century but has nowadays running water inside and electricity. Toilet is outside as in Finnish traditional cottages, it must be exotic for foreign people ;) Ulkohuussi is a small wooden cabin with a seat and a hole. It is not the most best smelling place in the world, haahaa, but you can listen peaceful voices of the nature like birds singing and wind in the trees. Emptying the toilet is not the most wanted job for people.

We were really lucky with the weather because the sun was shining so warmly that we had to be careful not to get burned. We stayed out all day long and helped our host with some tasks and cooking. We grilled on the terrace and were totally sleepy for the wonderful weather!

We spent time also in neighbour´s big cottage - or it is more like a mansion. Our host cooked the most delicious paella a Finn can cook. In Midsummer night we went all together on boat to the other island to meet other neihgbours and saw some Midsummer fires next to the sea. We continued the party at our neighbours´ place and then I wast the first one to go to sleep. I had good night sleep in my little sauna cabin.

Midsummer ended up a bit dramatically, because it started to rain horribly (it was challenging to travel in a small open boat back to Tammisaari to the car...) AND I had to go to the doctor on Monday morning. Doctor said that a bee had stung me and the place has gotten infected, yay! So I got antibiotics... Finnish nature can be dangerous ;)

Saariston kesäyö
Summer night in Finnish archipelago

Aravis - huikeita maisemia Ranskan Alpeilta

Viikonloppuna oli hieno keli Ranskan Alpeilla. Olimme tuttuun tapaan "korkeanpaikan leirillämme" Megèvessa, kävimme moikkaamassa lempiaasejani, söimme Rostachonissa ja vaeltelin itsekseni kukkuloilla. Tuulettomina hetkinä pärjäsi aurinkopaikoilla pelkällä T-paidalla. Rinteillä oli krookuksia, pikkuorvokkeja, kevätesikoita ja leskenlehtiä, ja maatilojen pihoille päästetyt kanat nokkivat keväästä tohkeina ruohikkoa minkä kerkesivät, sieltä täältä kuului iloista kaakatusta niin että itsellekin tuli hymy huulille. Osassa laskettelurinteitä oli vielä hyvin lunta ja turisteja oli paljon liikenteessä - jopa siinä määrin, ettei huvittanut olla Megèven keskustassa, olo oli kuin kaupungissa.

Hiihaa!

Pyhänä lähdimme sunnuntaiajelulle. Emme ole pitkään aikaan käynyt Aravisin seudulla, joten halusin sinne. Aravis on upeaa aluetta, jyrkkiä rinteitä, villiä luontoa ja kiemurtelevia serpentiiniteitä. Matkan varrella saimme ihastella korkeita vesiputouksia, jotka vuori hulauttaa alas rinteitä lumien sulaessa kevätauringon loisteessa. Putoukset näyttivät omiin silmiini kuin enkelin hiuksilta, katsokaapa vaikka, kuinka kauniita:

Korkea vesiputous Aravisin alueella
High water fall in Aravis mountains

Kuin enkelin hiukset
Like angel´s hair

Col d´Aravis sijaitsee 1486 metrin korkeudessa Haute-Savoien ja Savoien välisellä alueella. Jotkut polkupyöräilyharrastajat sotkevat reitin ylösalas näissä hulppeissa maisemissa, ja tälläkin kertaa näimme usean yritteliään hikoilemassa pyöriensä päällä. Reittiä on käytetty monesti Tour de Francessa.

Col d´Aravisissa on mainio patikkareitti. Se kulkee tässä kuvassa vasemmalla:

Hyvä patikkareitti alkaa vasemmalta
Good hiking path begins from the left

Olemme kävelleet tuon reitin ylös kesäaikaan muutamaan otteeseen, kaksi kertaa pidemmälle. Ihan ylhäällä on kiva ravintola pienessä chalet´ssa eli Alpeille tyypillisessä hirsitalossa. Ravintolassa tarjotaan Alppi-ruokaa; simppeliä, hyvää ja rasvaista. Olen syönyt siellä elämäni parhaan perunaomeletin. Talviaikaan ei reitti eikä ravintola ole auki, lumet sulavat näillä korkeuksilla kutakuinkin toukokuun lopussa.

Col d´Aravisissa ei ole sinänsä hirveästi visiteerattavaa. Se on vain yksi tie, joka yhdistää La Clusaz ja La Giettaz -nimiset pienet laskettelukaupungit. Patikkareitin alun kohdalla on parkkialue, pari matkamuistomyymälää ja ravintolaa isoine terasseineen. Pieni kappeli löytyy uskonnollisia seikkailijoita varten ja ympärillä kohoavat vuoret ovat jo sinänsä luonnon oma temppeli itse kunkin sielun pyhittämistä varten.

Col d´Aravisin pieni kappeli
Small chapel in Col d´Aravis

Jylhiä vuoristomaisemia
Gorgeous mountain sceneries

Muutama talvi sitten näin tuossa kuvassa näkyvillä rinteillä vuorikauriita. Ja tietenkään juuri sillä kertaa ei ollut kamera mukana... argh! Arvaatte varmaan, että harmitti. Siellä ne pomppivat iloisesti eteenpäin noin kymmenen eläimen laumassa. No, ei sillä minun vanhalla kamerallani olisi kovin hyviä zoomauksia saanutkaan. Elikot olisivat näkyneet kuvassa kuitenkin vain pieninä pisteinä (näin itseäni lohduttelen). Nyt ei näkynyt vuorikauriita eikä muitakaan otuksia, vaikka kuinka tiirailiin suuntaan jos toiseen. Olen aina haaveillut murmelin bongaamisesta, mutta se päivä saa vielä odottaa ja nyt on vielä liian kylmäkin ainakin näin ylhäällä.

Nuo harmaat kalliot tuovat muuten mieleen Mount Rushmoren vuoret Jenkeistä. En ole tosin siellä itse käynyt, mutta samaa näköä on. Ranskalainen Kolli ehdotti, että ennen pian koittavia Ranskan presidentinvaaleja ja Sarkozyn häviämistä Sarko voisi ikuistuttaa kasvonsa näihin Col d´Aravisin vuoriin, hehhee!

Söimme lounaan Col d´Aravisin ainoassa aukiolevassa ravintolassa, ja kyllä huomasi, että paikka on turistirysä: sen verran huonoa muona oli. Lounaan paras anti oli terassilla. Siellä löhöili vuoronperään kaikenmoista tallaajaa ja omistajiensa mukana kulkevia hännänheiluttajia. Lepotuolit olivat ikkunassamme kiinni eivätkä auringonpalvojat huomanneet, että olivat ihan meidän pöytämme vieressä, välissä vain lasi.

Olen ihan kauhea kyttääjä, hih, mutta yhdestä parivaljakosta oli pakko ottaa salakuva: isomahaisella ranskalaisella herralla oli rouvineen mukana kaksi pientä ja söpöä koiraa. Niistä toinen halusi innoissaan isäntänsä syliin lepotuoliin ja päästyään viimein aurinkopaikalle se makoili niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä siinä, ettei tosikaan! Mahtoi pullea ja pehmeä massu olla täydellinen lepopaikka ;D

Onnellinen pikkukoira pitämässä siestaa Alppien maisemissa
Happy dog having a siesta in the Alps

Ruuansulattelumme tapahtui kävelyn merkeissä. Talsimme vain tietä eteenpäin, koska emme olleet ottaneet lumikävelyyn sopivia kenkiä mukaan viikonlopuksi - Aravisin reissu tuli extemporena. Mutta Alppitunnelmiin pääsi kivasti jo tieltäkin käsin.

Jyrkkä rinne
Steep hill

Kaunis vanha talonrähjä
Beautiful old house in the Alps

Kulkukatti ruuansulatuslenkillä Col d´Aravisissa
Travelcat having a walk after lunch in Col d´Aravis

Ajoimme vielä La Clusaziin, vaikka siellä emme viihtyneet pitkään - liikaa turisteja ja ruuhkaa kuin Pariisissa konsanaan. Paikka näytti hienommalta kauempaa ilman ihmisten hälyä.

Näkymä Col d`Aravisista La Clusazin suuntaan
View from Col d´Aravis to La Clusaz

Korkealentoista viikonalkua!


***


The spring has arrived to French Alps! Weather was really nice during the whole weekend: when there was no wind, you could wear only T-shirt. We had big lunch in Rostachon, like before, we talked to my favourite donkeys and I did some good hiking on the mountain hills in the sunshine. Tiny mountain flowers are blooming already and chickens are outside.

We had cheerful Sunday-drive and went to Col d´Aravis. It´s a passing way between small skiing resort cities of La Giettaz and La Clusaz, in Haute-Savoie and Savoie areas. Many Tour de France has gone through this route. Col d´Aravis is situated very high: 1486 metres.

As you can see from the photos, the sceneries are lovely. There are many mountain animals living high on the hills but unfortunately I didn´t see any this time. Once I have seen here a group of mountain deers - and ofcourse just then I didn´t have my camera with...

Grey part of the mountain has some resemblance with Mount Rushmore in the States. MrCat suggested that maybe Sarkozy should have his head carved into these Col d´Aravis stones before loosing in the coming elections, haahaa...

Ratsastuspäivä ja söpö muuli

Olin tuossa muutama päivä sitten Chierin läheisillä kukkuloilla ratsastamassa suomalaisen ystäväni kanssa, kun hän tarjosi minulle ratsastustunnin myöhäiseksi synttärilahjaksi, jee!

Kevät on Torinon alueella jo pitkällä näin suomalaisittain. Lämpötila on kiivennyt jopa +22 asteeseen, nyt ollaan jäähdytelty +15 asteessa viikonlopun sateen jälkeen.

Meidän ratsastusreissulla paistoi aurinko auliisti, ja luonto hengitti kevättä vireän vihreänä. Tallin läheiset kukkulat kantoivat kukkivia jasmiinipuita ja aluskasvillisuutta iloisesti värittäviä sinivuokkoja, kevätesikkoja ja tulenpunaisia villitulppaaneja. Kaunista! Tallin viereisen itkupajun lehtinuput pinnistelivät jo herkänvihreinä kohti valoa ja ponit laiskottelivat mukavasti valkoisten kukkien tuoksuessa ilmassa.

Kukkiva kevät ja valkoiset ponit laitumella
Blooming spring and white little ponies on the field

Tässä on uljas ratsuni, joka on jostakin syystä saanut ruotsalaisen nimen: Sten. Ehkä syynä kovin skandinaavinen look, heh.

Liinakkoharjainen Sten tallissaan
Sten in his stable

Sten porkkanoita vailla
Sten looking for carrots

Sten tykästyi minuun heti, kunhan olin syöttänyt ensin muhkean porkkanan sen rouskuttavaan suuhun. Sitten paijattiin ja harjattiin hyvin ennen satulointia ja heponen oli ihan kuin vanhoja kamuja kanssani. Talutin kiltin Stenin maneesiin ystäväni tuodessa Diamante-heppansa mukanaan. Diamantesta olenkin kertonut jo aiemmin tässä kirjeessä.

Maneesi
Riding ring

Saimme oikean vip-tunnin, koska muita ratsastajia ei ollut kuin minä ja ystäväni. Opettajanamme toimi italialainen Bea, joka onkin aikamoinen tuttavuus. Hän on ammatiltaan hevosakrobaatti ja kiertänyt viime vuosina ympäri Ranskaa sirkuksen mukana. Ohoppas!

Selvisimme tunnin ohjeista englannin, ranskan ja suomen solkotuksella. Välillä oli vaikeaa ja samalla hauskaa, kun eihän minulla ole englanniksikaan tietoa mistään ratsastussanastosta, - esimerkiksi mitkä ovat suitset, voi kiesus.

Bea järkkäsi meille temppuradan, mutta hevosakrobatiaan meidän ei silti tarvinnut ryhtyä, hahhaa! Pujottelimme keppien välistä ja siirsimme niiden kärjistä olevia tölkkejä tyhjiin kepinpäihin ja kumarruimme alas selästä siirtämään käännöksen kohdalla olevan tynnyrin päällä jököttävän pullon toisen tynnyrin päälle. Siinä sitä oli meikäläisen taidoille jo ihan tarpeeksi akrobatiaa varsinkin, kun samalla piti yrittää pitää ohjaksia vain toisella kädellä ja säilyttää hevosen suunta kurissa lähinnä koipien painon ohjauksella...

Tunti meni tosi kivasti ja tuli kunnolla myös ravattua. Sten vaan heittäytyi ihan laiskaksi tunnin loppupuolella eikä suostunut millään nostamaan minulle laukkaa, mutta totteli viimein Beaa, kun tämä kirjaimellisesti hyppäsi Stenin selkään ja ravautti vauhdilla eteenpäin ilman jalustimia vapain jaloin. Just. Noinhan sitä minäkin pyyhältäisin, jos osaisin... Harmi, kun ei nähty mitään sirkustemppuja.

Kyllä huomaa, ettei ole tullut ratsastettua aikoihin, kun kamala hiki pukkasi pintaan ja olo oli ihan naatti jälkeenpäin. Sitä jotenkin jännittää keskittyessään ja onhan tuo toki haastavaa ajatella montaa asiaa yhtä aikaa ja samalla pysytellä tyylikkäästi ratsun selässä, hih.

Veimme lopuksi Diamanten ulos niitylle ja kannoimme sille heinää. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka nuo tallin hepat joutuvatkin välillä ratsastushommiin, niin on niillä vaan aika muikeat päivät siellä aurinkoisilla rinteillä. Mikäpäs siinä on natustellessa heinää, jota kiltit orjat (=me) kannamme selkä vääränä ylös mutaista rinnettä.

Tässä hassunpulskeat ponit nauttimassa kevään lämmöstä. Taustalla ylhäällä näkyy ystäväni heppa Diamante rouskuttamassa sille juuri kantamiamme heiniä:

Pikkuponit ja aurinkoinen kevätsää
Little ponies in sunny spring weather

Moikkasimme lopuksi tallin uusinta elikkoa, muulia! Sepä oli veikeä tuttavuus ja ihana tietenkin jo pelkästään siksi, että on puoliksi aasi. Muuli napitti meitä ruskeilla silmillään ja otti tarjotun heinätupon mieluusti pureskeltavakseen. Tallin opettajat olivat kertoneet ystävälleni hymy huulessa, että muuli on ihan tohkeana tunnilla: se ottaa tehtävänsä vakavasti ja tottelee reippaasti ohjeita lasten ratsastuksessa ja mennä viipottaa tärkeänä ponien keskellä. Hih!

Söpö muuli
Cute mule

Jätimme kukkivat kukkulat, hellyttävät elikot ja ajoimme alas kohti Torinoa. Matkan varrella ostimme bistrosta täytetyt sämpylät ja menimme läheiseen puistoon mutustamaan eväitä auringonpaisteisille penkeille. Oli hyvä päivä!


***

Couple of days ago I went to the stables with my Finnish friend. She wanted to offer me a riding lesson for my late birthday present. Spring is already here and we enjoyed of beautiful sceneris, blooming trees, tiny bright green leaves pushing towards the sun and all the new flowers on the road-side.

The woman who teached us for this lesson is a horse acrobat - what a profession! She has travelled a lot in France with circus. Well, we didn´t need to to do any acrobatics. I did my best and the lesson went quite well - after all I rode last time a year ago and before that... don´t even remember. We were not too much lost in translation but solved the problems with english, french and finnish, haahaa!

There is a new animal in the stables: mule. Teachers have told to my friend that this mule is so funny during the lessons because it takes its´ task very seriously when kids are riding. Mule looks so important when it can go along with the ponies in riding ring. Cute!

We left the charming animals and drove to Turin. On the way we bought sandwiches from a bistro and ate them in the park in sunlight. That was a great day :)

Eläimellistä menoa Alpeilla

Viikonlopun tuliaisina sain ilahduttavat muistot Alpeilta ja vuodenaikaan nähden todella lämpimästä auringosta - mutta myös kamalan flunssan ja yskän!

Nyt se sitten tarttui, tuo vihuliainen mykoplasma, jonka kourissa ranskalainen Kollini on köhinyt jo kaksi viikkoa. Oloni oli jo perjantaina alavireinen ja nuhainen, mutta niin vaan päätin lähteä Alpeille. Lauantai sujui suht hyvin, mutta sunnuntain kulutin sängynpohjalla. Kahden ja puolen tunnin paluumatka autossa myöhään sunnuntai-iltana ei ollut toden totta mitään herkkua, kun päätä jyskytti kuin vasaralla olisi huimittu.

Mutta ettei tämänkertainen kirje mene ihan Naukumaijan nurkaksi, laitetaas jotain piristävää eetteriin. Aurinko paistoi ihanasti eikä Megèvessa ole lunta vieläkään. Elikot käyskentelivät laiskasti niityillä ja näkymä oli kaunis, vaikka kuten kuvistakin huomaa, valo alkaa olla jo talven sävyistä; kalpeaa ja vaatimatonta verrattuna kesän hehkuun ja loistoon.

Sonninmullikat ja juomahetki
Bulls and drinking pause

Mietin monesti, että kyllä eläinten kelpaa Alpeilla. Saavat olla ulkona ja toteuttaa omaa eläimellisyyttään: syödä ja käyskennellä vapaasti, nuuhkia raitista ilmaa, kuopsutella, seurustella toistensa kanssa, kieriä maassa, juosta tai makoilla laiskana auringossa. Olisipa kaikilla kotieläimillä vastaava mahdollisuus! Ihan hirvittää ajatella teollisen tuotannon karjatiloja, joissa eläimet on sullottu ahtaisiin ja pimeisiin tiloihin. Eläimilläkin on tunteet ja ne ovat vielä kukin omanlaisiaan persoonallisuuksia, kuten me ihmiset.

Minua kuikuileva kaksikko
Two horses watching me

Megèvessa on paljon öky-Alppitaloja, jotka maksavat kolmesta kymmeneen miljoonaan euroa. Kolli keskusteli tuossa yksi päivä yhden asunnonvälittäjätuttunsa kanssa, joka paljasti myyneensä juuri yhdeksän miljoonaa euroa maksaneen talon perheelle, joka ehtii lomailemaan Alpeille vain kaksi viikkoa vuodessa. Loppuajan talo on tyhjillään. Hoh, sitä ihmettelee, kuinka joillakin on rahaa hassata sellaiseen, kun on toisia, joilla ei ole varaa edes omaan pikkuasuntoon.

Komeita pytinkejä on hieno katsella, mutta eniten tykkään Megèven alueen vanhoista maataloista. Niissä on tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa toisin kuin uudenuusissa luksustaloissa. Minusta on vain romanttista, jos seinä on vähän rapistunut, kulmat ovat viehättävästi epäsymmetrisiä ja puun pinta kauniisti kulunut vuosikymmenten ellei jopa vuosisadan aikana monta auringonpaistetta nähneenä.

Kaunis vanha maatalo Megèvessa
Lovely old farm house in Megève

Maalaisromantiikkaa à la Megève
Countryside romantics from Megève

Kävimme lauantaina lounaalla ylhäällä kukkulalla Rostachon-ravintolassa. Olen aiemmin kertonutkin paikasta tässä kirjeessä. On todella sääli, että ravintoloitsija-rouva aikoo jäädä pian eläkkeelle ja lopettaa paikan kokonaan. Sieltä on aivan mahtavat maisemat ja ruoka on simppeliä ja makoisaa Alppiruokaa listan vaihdellen sesongin mukaan.

Tällä kertaa otin kasviskeittoa ja Kolli tilasi peruna-laardiomeletin. Ilma oli niin lämmin, että söimme terassilla, samalla saimme ihastella suurta ja valkoista Mont Blancia edessämme. Olisin halunnut hirmuisesti maistaa listalta samppanjafondueta, mutta sen voi syödä ainoastaan sisätiloissa. No, ensi kerralla sitten! Ja nyt oli vielä niin kesäinen tunnelma, tuhti fondue sopii paremmin synkkään ja pimeään keliin.

Rostachonin kasviskeittoa ja omeletti
Vegetable soup and omelette in Rostachon

Yksi painava syy, miksi pidän Rostachonista on, että siellä on kaksi maailman ihastuttavinta aasia! Juuri sellaiset, minkälaisen itsellenikin ottaisin mieluusti: harmaa kauhtunut turkki, karvaiset isot hörökorvat, töppöjalat, etutukka, utelias katse ja sopivan laiska elämänasenne. :D

Rostachonin aasit
Rostachon´s two donkeys

Kulkukatin lemppariaasit
Travel-Cat´s favourite donkeys

Jottei tämä eläimellinen kirje päättyisi kokonaan ilman kissoja, tässä vielä tämänkertainen yliannostus kissamaista menoa Megèvesta. ;)

Keskustaan oli ilmestynyt valtavan kokoinen vanha mammakissa, jonka valkoinen masu roikkui melkein maassa asti. Kisu nautti lämpimästä paisteesta ja kiehnäsi tyytyväisyyttään pitkin poikin Megèven Raatihuoneen seinänviertä ja ikkunanpieliä. Antautui se myös minun paijattavaksi, vaikka kovin itsenäiseltä vaikuttikin.

Auringonpaisteesta nauttiva kissa
Cat enjoying of the sunny weather

Yksi paikallinen rouva tuli viereen ja alkoi jutustelemaan meille, että mikäs kisu tämä oikein on. Hän ei ollut nähnyt tapausta koskaan aikaisemmin, vaikka asuu itse Megèven keskustassa. Tiedä sitten, oliko katti tullut pidempää jostakin maatalosta, kun se vaikutti enemmän maatiaiselta kuin kitykissalta. Tämä tanakkatekoinen maukuja otti joka tapauksessa Megèven keskusaukion haltuunsa itsevarmoin elkein kuin kuningatar konsanaan:

Itsetietoinen kissa Megèven keskustorilla
Confident cat taking over Megève city center

Kisu suuntasi päättäväisin liikkein suoraan turistikopin viereisen puun luo ja kiipesi kynnet ropisten yllättävän ketterästi ylös latvaan asti. Siellä se kiehnäsi puun oksia ja ihmetteli Megèven keskustan näkymiä. Bongaatko kissan kuvasta?

Maatiaiskissan seikkailut puun latvassa
Country cat´s adventures. Poor thing couldn´t come down anymore.

Seikkailullaan katti päätyi ajamaan itsensä pinteeseen. Se ei päässytkään enää alas. Kissa tutkaili eri mahdollisuuksia tulla pois turistikopin katolta, mutta sekä maa että viereinen muuri olivat kaukana hyppäystä varten. Kisuli naukui turhautuneena minulle, kun juttelin sille alhaalta, mutta ei se olisi syliinkään hypännyt. Kai se pääsi jossakin vaiheessa alas, kuten aikansa kiipelissä oleville kissoille on tyypillistä.

Nyt tämä Katti ottaa annoksen hunajaa ja menee lepäilemään vuoteeseen. Raajat ovat vetelät kuin meduusalla ja korvissa soi. Toivottavasti tauti kukistuu pian, tuskastuttaa olla näin saamaton ja raihnainen.

***

Last weekend in Megève was really warm, I wonder when the real winter will arrive? If it´s too warm, the whole area will suffer: the most important business is skiing tourism. If there is no snow there won´t be tourists.

Well, we enjoyed of the sunshine and peaceful Alpes sceneries and ate outside on the terrace of a cosy restaurant Rostachon. It´s a real pity that the owner is leaving soon for retirement and nobody will take over the restaurant. Rostachon is such a special place with the magnificient view plus simple but tasty mountain food. And they have two extra-cute donkeys outside, I just love them!

This letter became a real animal story. I enjoy of watching the animals on the fields. I´m happy when they are happy. I wish all the animals could be walking, eating, playing and sleeping outside. Factory-like farms with animals inside in small cages are horrible!

Now I go to rest because I have a really nasty flu and lots of coughing. I wish illness will go away soon... Boring to be this tired and not to be able to do much anything. I have taken some mecication plus honey and garlic, hopefully that helps.

Syysangstia Torinossa, Monet Sveitsissä ja kumpuilevia maisemia Megèvessa

Torinossa on nyt niin harmaa ja sateinen keli, että ei huvita laittaa mitään kuvia täältä. Nyt ei auta muu kuin lukea hyvää kirjaa lämpimissä sisätiloissa ja sytyttää kynttilät luomaan tunnelmaa hämärän keskelle - tai kirjoittaa blogia, hehee.

Hassu kärpässienilaukku näyteikkunassa Milanossa
Funny mushroom handbag in a shop-window in Milan

Po-joki tulvii yli äyräiden. Olin eilen sateen välissä lenkillä ja huomasin, että koko normaalilenkkireitti oli mutaisena vyöryvän veden vallassa, hui! Poliisit olivat sulkeneet rantaväylät punavalkoisilla varoitusnauhoillaan. Eilen oli kuulemma koulut kiinni vaikeiden reittien takia.

Lenkkini mutkassa sillalla huolestuin vesirottaperheestä. Näin ne viimeksi viikko sitten iloisesti pulikoimassa kirkkaassa vedessä auringonpaisteessa. Rohkein neljästä poikasesta sukelteli joen pohjaan asti nyhtämään pohjakasveja suuhunsa. Perheen pesä oli jokitöyrään alla, mutta nyt koko ranta on valunutta mutaa ja pesä on jäänyt veden alle, apua! Toivon kovasti, että suloinen vesirottaperhe on ehtinyt alta pois turvallisempaan paikkaan...

Milanon Duomo marraskuun pimeydessä
Milan Duomo in November darkness

Viime lauantaina olimme Milanossa katsomassa Cezannen näyttelyä kuninkaallisessa palatsissa, mikä sijaitsee ihan Duomon vieressä, oikealla puolella, siellä on monesti mahtavia näyttelyitä. Olipa siellä myös Suomen Ateneumista (tulipa kotoisa olo:) lainattu teos, jonka muistin vallan mainiosti. Vihreäpainotteinen teos, jossa näkyy akvedukti vasemmalla ja taustalla iso ruskea rakennus. Teos oli saanut näyttelyssä hienon paikan.

Mutta nyt tahtoo aurinkoa, joten lienee sopiva aika palata runsas viikko taaksepäin ja hypätä Italiasta hetkeksi Ranskaan ja Alpeille.

Lokakuun lopun maisemia Mt Blancilta
End of October in Mt Blanc area

Laiduntavia lehmiä ja Alppimaisemaa
Cows on the meadow in the Alpes

Näin ihanan kirkas keli siellä oli. Ja lämpöä oli huimat +20 astetta! Olimme vuorilla parin tunnin kävelyllä ja hikihän siinä tuli, kun olin varustautunut kevyttoppatakilla. Puolet matkasta pärjäsin ihan T-paitasillani, kuten reissukuvasta näkyy:

T-paitasillaan lokakuun lopussa Alpeilla
T-shirt weather in the end of October in the Alpes

Kiipesimme ensin polkua pitkin ylös niityille, söimme eväät ja kuljimme niittyjen läpi tielle. Sieltä jatkoimme tuota kuvassa näkyvää tietä pitkin alas. Eläimet olivat vielä ulkona, lehmät laidunsivat jopa yön yli. Niiden kellojen kilkatus kuului yön pimeydestä. Nyt tosin Alpeille on satanut lunta, joten mansikit joutuvat olemaan sisätiloissa.

Kävimme ruokaostoksilla Megèvessa ja hankkimassa päivän lehdet kirjakaupasta. Matkalla autolle kohtasin vallan suloisen raitakissan, joka tuli ystävällisesti naukuen luokseni. Kisu kieriskeli maassa nautinnollisesti ja fiksuna otuksena tuli sitten tietenkin pyyhkimään roskaisen turkkinsa paijaaviin käsiini.

Otin naukumaijasta niin hienon kuvan, että oli pakko laittaa se tänne. Tuo rosoinen ja kuviollinen kiveys on kuin abstrakti tausta tälle muotokuvalle.

Kaunis kissapotretti
Beautiful portrait of a cat

Seuraava eläinelämys tuli kotimatkalla. Minulla on eräs vakava heikkous, nimittäin aasit! En voi vastustaa itseäni, vaan alan hihkua innoissani aina aasin nähdessäni. Se ovat niin ihanan söpöjä ja hassuja elikoita, että tulen niiden seurassa aina hyvälle tuulelle.

Ranskalainen Kolli on monesti pelästynyt ajomatkalla aasikiljuntaani, jos ei ole sattunut ensin hoksaamaan aasia maisemassa. Sitten pitää aina pysäyttää auto, että pääsen ottamaan valokuvan uudesta aasituttavasta. Tällä kertaa käänsimme auton sulavasti ympäri ja palasimme aasien luo, jotta sain ottaa niistä kuvan. Tämä menee manian puolelle, myönnän, mutta minkäs voin hellyydenpistokselle aaseja nähdessäni! Unelmani olisi joku päivä saada oma aasi ja paijailla sitä päivät pitkät. (Aasi-parka...;)

Uudet lutuiset aasiystäväni Megèvessa
My new cute donkey friends in Megève

Ruosteenvärinen puu ja kirkas, sininen taivas Megèvessa
Rust-orange tree and bright blue sky in Megève

Le Point -lehdessä oli koko aukeaman mainos - Suomesta! Olipa kiva yllätys. Kaunis ja eteerinen mainos. Vetoaa varmasti niihin suurkaupunkien ranskalaisiin, jotka kaipaavat annoksen hiljaisuutta ja rauhaa.

Luonto odottaa Teitä
The nature is waiting for You

Kävimme myös Sveitsin puolella Martignyssa. Lähdimme katsomaan sveitsiläisten ystävien kanssa sykähdyttävää Monet-näyttelyä. Suurin osa teoksista on lainassa Pariisin Marmottan-museosta plus yksityisista sveitsiläisistä kokoelmista. Täällä Fondation Pierre Gianadda -museossa on monesti upeita näyttelyitä, suosittelen lämpimästi alueella pyöriville taiteenystäville.

Fondation Pierre Gianadda
Kulkukatti valmiina Monet´n näyttelyyn - TravelCat ready for Monet

Olin ihan ekstaasissa Monet´n teosten äärellä, ne värit ja unenomaisen kepeä tunnelma tuovat rauhallisen olon. Tutkin taas monta taulua nenä lähellä teoksen pinnassa. On mielenkiintoista opiskella entisten mestareiden tekniikkaa; kuinka kaukaa yksiväriseltä näyttävä pinta koostuu monesta eri nyansseista, ja läheltä suttuiset ja jopa vimmaiset siveltimenvedot muuttuvat seesteisiksi luonnonkuvauksiksi astuessa taaemmaksi. Harmonia sisältää aina kaaoksen. Kaaoksesta tulee harmoniaa.

Monet-näyttely Martignyssa
Monet exhibition in Martigny

Ennen lähtöä saimme vielä kokoaistillisen elämyksen, kun paikalle tuotiin iso musta flyygeli ja pianisti alkoi soittaa mitä suloisempia säveliä 1800-luvun lopulta eli Monet´n aikakaudelta. Emme malttaneet heti poistua, vaan jäimme kuuntelemaan tuota kaunomusiikkia. Päivän seikkailut päätimme Sionissa, ystävimme kotikaupungissa, hyvällä illallisella.

Tähän loppuun kuvia menomatkalta Sveitsin puolelle. Vuorimaisemat keltaisine väreineen olivat niin upeita, että tätä luonnontaidetta olisi sääli pitää vain itsellään.

Keltaista ja vihreää syksyisillä Ranskan Alpeilla Sveitsin rajan tuntumassa
Yellow and green in the French Alpes near the Swiss border

Ihastuttava vuoristomaisema
Delightful mountain scenery

It´s very grey and rainy in Turin, and river Po is flooding. I don´t feel like putting photos from here since I´d rather stay comfortably inside. :) Last weekend we saw a great Cezanne exhibition in Milan in the Royal Palace (on the right side of Duomo) and the week before a magnificient exhibition in Martigny: Monet.

I may be old-fashioned but Monet is my all time favorite. I just love how he changes chaos into harmony. From close the brushstrokes are so hasty and they go like here and there in wild manner, but when taking some distance the painting opens up as a beautiful view to serenity.

This travel letter´s photos are mostly from Megève. I even found new donkey friends! If I have not told yet, I adore donkeys! It is a mania, and we have to stop always that I can take photos of my dear donkeys, hii haa.

We had very warm weather as you can see from my T-shirt! The cows were still outside also for the nights. It felt like ending the summer. Still warm but the autumn was there with the colors. Now it has snowed in the Alpes, I heard, so goodbye summer! No more wondering on the hills with the cows and listening their bells in the night.

Syysvärejä Tampereen kulmilta

Istuksin tällä kertaa junassa matkalla Helsinkiin ystäviä tapaamaan! Ja vihdoin pääsin nettiinkin. On hieman harmittanut kotosalla, kun nettiyhteys ei ole pelannut, kuten aiemmin. Mutta onhan täällä toki nyt muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä, heh. Tähän kirjoittamiseen jää vaan koukkuun enkä haluaisi jättää kovin pitkiä pausseja bloggailuun.

Olen viettänyt paljon aikaa vanhempien kanssa ja käynyt Pispalassa lapsuudenmaisemia ihastelemassa. Tässä pari kaunista otosta. Ensimmäisenä näkymä Pyhäjärvelle. Tämä on sieluni maisema, koska koko lapsuuteni olen tätä näkymää katsellut.

Pyhäjärvi, Pispala
Pyhäjärvi-lake, Pispala. Autumn in Tampere

Tässä yksi Pispalan lukuisista mäistä ja portaista. Kympin päätepysäkiltä alas Lauri Viidan museon suuntaan.

Portaat ja syksyn lehtiä Pispalassa
Stairs and autumn leaves at Pispala

Täällä on aivan ihastuttavat syysvärit! Tällä hetkellä paistelee aurinko ja nuo junan ikkunan takana vilahtelevat puut oikein hehkuvat keltaisena.

Helsingissä menen katsomaan ensimmäiseksi Tennispalatsiin Akseli Gallen-Kallelan näyttelyn, se kiinnostaa kovasti ja on minulle kovin tuttu aihe. Mielenkiintoista nähdä, miten näyttely on toteutettu kahden eri kansainvälisen kuraattorin voimin. Näkökulma on varmasti erilainen kuin supisuomalaisen kuraattorin. Tätä klikkaamalla pääsee tutustumaan enemmän. Näyttelyhän jatkaa ensi vuoden puolella Musée d´Orsayhin Pariisiin ja sitten Düsseldorfiin.

Akseli Gallen-Kallelan aika ja aikalaisten tuotokset kiinnostavat, koska siihen aikaan luotiin Suomen kulttuuria kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien voimin Sitä ennen suomalaista kulttuuria ei oikeastaan tiedostettu; mitä se on ja miten se ilmenee. Gallen-Kallela antoi kasvot esimerkiksi Kalevalalle ja juuri hänen aiheitaan pidetään niin sanottuina oikeina Kalevala-maalauksina.

Mutta mennäänpä vielä pari päivää taaksepäin ja Kangasalan kulmille. Olin siellä rakkaan ystäväni luona visiitillä ja ulkoilimme kummipojan kanssa. Paikka on todella keskellä maaseutua: ympärillä peltoa ja vanhoja maataloja, romanttista!

Vanhaa muuria ja keltaisia lehtiä
Old stone wall and yellow leaves

Kylän muodostaa hiekkatie ja sen varrella olevat talot. Viehättävänä yksityiskohtana vaikkapa tämä ikivanha maitolaituri:

Vanha maitolaituri
Old cabin for milk

Mentiin naapuriin katsomaan lampaita. Kummipoika oli ihan innoissaan, vähäisellä sanavarastolla onnistuu jo hienosti "lampaita kattoon, lampaita kattoon!". Otettiin hapankorppuja mukaan lampaiden rouskutettavaksi, tosin kummipoika nakersi itsekin eväistä :)

Pikkupoju ei pelkää lampaita yhtään. Nuo isot villakerät juoksivat meidän luokse heti, kun tulimme aidan viereen. Tiesivät jo, että on jotain syömistä tiedossa. Kummipoika syötti rohkeasti lampaita ja kaikki saivat oman hapankorpun.

Lampaat juoksevat meidän luo
Sheep running towards us

Lampaat olisivat syöneet enemmäkin, mutta jäivät sentään vähäksi aikaa rapsuteltaviksi. Ovat varsin söpöjä otuksia!

Lampaille hapankorppua
Bread for the sheep

Tässä meinataan antaa pusua kesyimmälle villaturkille. On tuo vaan hellyttävä syysmies tuo minun kummipoika! Kamalaa aina olla pitkiä aikoja pois, kun poju ehtii hujahtaa sillä välin. Mutta yhtä lailla me leikittiin ja riekuttiin nyt yhdessä, ihan kuin taukoa ei olisi ollutkaan :)

Pusu lampaalle!
Kiss for the sheep

Meillä oli kiva kävelyretki maaseudun rauhassa. Puhdasta ilmaa on mahtava hengittää ja maalla kuulee luonnon äänetkin eri tavalla kuin kaupungin kulmilla. Kun aurinko paistaa ja syysvärit loistavat ympärillä, mikäs sen kauniimpaa.

***

I´m in the train traveling to Helsinki to see my friends and one interesting exhibition: Akseli Gallen-Kallela paintings. He is regarded as Finland´s national artist. Finland´s moderdism was far away from the other movements in Europe but it was the time build up our cultur via music, poetry, literature and art: to tell what IS Finnish culture. We are such a young country and Gallen-Kallela became important by depicting real Finnish culture and people. Here the link.

Here are fabulous autumn colors! First photos are from Pispala, the area of Tampere where I grew up. Those landscapes are together the scerery of my soul.

Other photos are taken from near Kangasala. I visited my friend and saw my dear little god-son after a long while. He is such a funny and cute fellow!

We had a walk outside in the fresh air. The sun was shining nicely. The place is really in the middle of the Finnish countryside: fields and old farmhouses, one sandy road between. Some lovely details like the old milk cabin. We went to see the sheep. My god-son was delighted, he likes to feed some bread to these big furry sheep.

Enjoy of the beautiful autumn sceneries!