torstai 31. maaliskuuta 2011

Italian kurssi ja Torinon suklaamarkkinat

Aloitin tänään italian kurssin. Tai aloitin jo muutama viikko sitten, mutta se osoittautui liian vaikeaksi, muut olivat jo paksun oppikirjan puolessa välissä ja vääntämässä verbejä futuuriin ja konditionaaliin. Huoh! Onneksi opettajalla oli toinenkin kurssi menossa, ja sinnepä sitten ryntäsin. Sekin on alkanut jo hyvän aikaa sitten, mutta uskon pysyväni kärryillä.

Viimeisen Torinossa asumisen aikana en opetellut kuin vähän italiaa. Ajattelin, että kohta me täältä kuitenkin lähdetään ja pärjään kotikissana turistikielellä. Harjoittelin parilta cd:ltä lauseita ja perussanoja.

Nyt ymmärrän varsinkin kirjoitettua italiaa ihan kivasti, kiitos petraantuneiden ranskantaitojen, mutta puheen luominen ei suju ilman minkäänlaista sanavarastoa. Torinossa ei puhuta englantia tai ranskaa, joten elämää helpottaakseen on hyvä omata ainakin perustaidot kommunikointiin.

Kurssi on puolitoista tuntia kerran viikossa eli ei mitään intensiivistä ähellystä, mutta hyvä niin. Tuntuu tamperelaiskatin pää olevan välillä jo muutenkin ihan tarpeeksi sekaisin kaikesta internationaalista meiningistä ja kielten sekamelskasta à la englanti ja ranska kotioloissa, saksan takkuilua pari vuotta Bonnissa ja nyt nämä italian alkeet.

Tunnilla käy pari YK:n työntekijää, espanjalainen ja bolivialainen. Epistä, ajattelin heti, saavat mokomat apua espanjastaan! Kielet ovat hyvin lähellä toisiaan. Opettaja on mukava ja nämä kaksi muuta oppilasta myös, joten eiköhän tästä ihan hyvä opiskelukevät tule.

Kurssi järjestetään ranskalaisen Kollini työpaikalla, YK:n ILO:ssa. Tai ILOtalossa, kuten tuttavallisesti paikkaa kutsun, heh! Sinne on jonkin verran poljettavaa pyörällä, mutta onneksi ilma oli tänäänkin ihana, joten sain samalla leppoisan päivälenkin huristellessa Po-joen viertä lintujen liverrellessä ja mettiäisten pörheltäessä kukkasten keskellä.

Kuntosaliharjoittelu tulee samalla hoidettua: ensin roudaan pyörän parvekkeeltamme alas ja palatessa kannan menopelin takaisin toiseen kerrokseen. Se käy kyllä kolmannesta, sillä kerrosvälit ovat vanhassa talossamme todella korkeat.

En ota riskiä, että punainen kitymaasturini lähtee vieraan matkaan tai telotaan. Huomasin, että kahdesta sisäpihalla olevasta polkupyörästä ovat eturenkaat jo lähteneet omille teilleen.

Ostin pyöräni käytettynä Bonnin jättimäiseltä puistokirpparilta. Olin ihan onnessani saadessani uskollisen kulkupelin omakseni vain 45:llä eurolla. Sillä onkin jo kovasti suhailtu Reinin rantoja ja nyt täällä Po-joen tuntumassa. Vaikka jo hieman kulahtanut, pyöräni on oikein terhakka ja menevä kaveri, joten pidän siitä kiinni kynsin hampain!

Oma pyörä
My bike

Puolitoistatuntisen päätyttyä kävin moikkaamassa suomalaista ystävääni hänen huoneessaan YK-kampuksella ja vietimme sitten mukavan iltapalahetken kahviossa. Paluumatkalla päätin kulkea mutkan kautta ja viiletin piazza Vittorio Venetolle asti. Siellä on nimittäin suklaamarkkinat!

Chocolate show must go on!




Suklaatiski
Chocolates for sale

Torino on paitsi Italian ensimmäinen pääkaupunki ja elokuvapääkaupunki, myös suklaapääkaupunki! Täällä tehdään esimerkiksi kuuluisaa gianduja-suklaata, jota saa erikokoisina pötkylöinä jättiharkoista pieniin konvehteihin.

Gianduja-suklaita
Gianduja chocolates


Giandujapötikkä
Huge Gianduja

Torinossa on paljon myös suklaakahviloita, joista makeannälkäinen saa kaikenlaisia suklaaherkkuja. Italiaan tulevan kannattaa muuten muistaa, että täkäläinen ”hot chocolate” ei ole muiden maiden tapaan maitoa ja kaakaojauhetta vaan lämmintä sulaa suklaata! Järkytyin, kun ensimmäisen kerran tilasin kaakaon ja mukissa höyrysikin tummanruskea tahma.

Torinossa järjestetään vuosittain isot suklaamarkkinat ja koko piazza Veneto on täynnä suklaakojuja, näyttelyitä ja tietoiskuja ja paikalla ovat tietenkin myös Lindtin jättipuput.

Lindtin puput
Lindt bunnies

Paikalliset olivat tänään selvästi sulaneita kevään lämpöön ja suklaaseen. Väsyneitä herkuttelijoita hellimään piazzalle oli pystytetty biitsi! Tai ei nyt sentään, mutta katsokaapa, miten metka idea tuo ”Spalm Beach”: baarin asiakkaat saavat lepuuttaa jalkojaan ja nauttia virvokkeita ja pikkupurtavaa rantatuolista! Miten olisi sama Helsingin Espalle tai Tampereen Hämeenpuistoon?

Kitybiitsi
City beach

Huima suklaayllätys odotti suuressa teltassa, jossa oli esillä valtava taideteos: suklaa-Italia! Kunkin maakunnan kohdalle oli pystytetty suklaasta tunnettu maamerkki. Alemassa kuvassa erottuu Venetsia torneineen, Milano ja Duomo, taaempana Torino ja Mole Antonelliana. Katsojia varten oli pystytetty portaat, joista suklaa-Italian näkee paremmin yläilmoista. Vaikuttava herkku! Siinäpä olisi nakerrettavaa pitkäksi aikaa.

Suklaa-Italia, mamma mia!
Italy made of chocolate!


Suklaisen Italian pohjoiset isot kaupungit
Northern Italy in chocolate

Italian yhdistymisen 150-vuotisteema näkyi suklaissa ja koristelussa, kuten Pääsiäisen lähestyminen. Miten olisi jättimäinen suklaakukko tai hehtokokoinen pääsiäismuna?

Pääsiäismunia
Easter eggs


Jättisuklaamuna
Giant chocolate Easter egg

Tai modernimpaan makuun, tässä olisi suklaakebab. Annoksen saisi myös kerman kera, per favore!

Chocokebab

Arvannette varmaan, miten reissuni suklaamarkkinoille päättyi. Tietenkin suklaisesti! Se siitä pitkän pyörälenkin terveellisyydestä… mutta ovatpa somia ja makoisia nämä suklaakaunokit.


Here are photos of the famous chocolate fair in Turin. It´s every year event and city center and especially its main square piazza Vittorio Veneto is full of chocolate! Turin is a capital of chocolate. And here comes also the famous Gianduja chocolate. You can have it in different sizes, from small pralines to huge logs.

This time we saw also a whole Italy with its most known monuments all made of chocolate. There were lots of different boutiques selling many different kind of goodies, even chocolate kebab, oh my!

Ofcourse I had to buy some for me to taste - to make sure if it´s really good ;)

Päivän saalis
My chocolates from the fair


Kaunis suklaakonvehti
Beautifully decorated chocolate

Kurdilaista ruokaa illalliseksi

Olin suomalaisen ystäväni kanssa illallisella täällä Torinon keskustassa. Jälleennäkeminen oli iloinen, ei oltu nähty kahteen vuoteen! Bonnista yhteydet kulkivat sähköpostin ja Facebookin välityksellä. Ystäväni on asunut Torinossa jo kauan, seitsemän vuotta. Hän matkustelee paljon työkseen sekä Euroopassa että kaukomailla.

Minulla on täällä pieni ryhmä suomalaisia, joiden kanssa on mukava istua iltaa aperitivon tai illallisen merkeissä. Nautin jo pelkästään suomeksi hölötyksestä. Kollin kanssa puhun kotona englantia ja ranskaa, joten suomalaisten seura saa aikaiseksi aina ihan hillittömän puheripulin, sanat ryöppyävät ulos välillä melkein päällekkäin, kun on niin intona oman kielen helppoudesta ja vapaudesta.

Menimme ystäväni ehdotuksesta läheiseen kurdiravintolaan. Kirkuk Kaffe sijaitsee melkein kulman takana, via Carlo Albertolla, sitä pientä teatteria vastapäätä, jossa olemme käyneet katsomassa leffoja originaaliversioina.

Olin luullut Kirkuk Kaffea vain kahvilaksi, sillä kadun puolelle paikka näyttää niin pieneltä. Mutta peremmälle mennessä eteen avautuu viihtyisä ravintolasali ja peremmällä vielä toinen.

Keskiviikkoiltana oli hyvin tilaa ja suurin osa muista asiakkaista tuli syömään vasta puoli yhdeksältä. Olen itsekin tottunut aika hyvin etelämaalaiseen illallisaikaan. Syömme Kollin kanssa kotonakin vasta puoli yhdeksän aikaan.

Ravintola on sisustettu kurdihenkisesti: oli värikkäitä tunnelmalamppuja, sieviä astioita ja koristeellisia kannuja, mosaiikkikoristeisia pöytiä sekä itämaisia mattoja.

Itämainen lamppu
Oriental lamp


Kauniita astioita
Beautiful decoration

Istuimme punaisen, tupsukoristellun katoksen alla ja otimme jälleenkohtaamisen kunniaksi lasilliset talon valkoviiniä. Siihen oli tarjoilijamme ehdotuksesta lorautettu tilkka mäntysiirappia, jota toki halusimme kokeilla. Maistui aika jännältä, tuli suorastaan saunaisen jouluinen fiilis.

Meidän pöytä katoksen alla
Our table under the cloth


Värikäs katoskangas
Colourful fabric

Alkupaloiksi nautimme falafeleja ja hummusta, tykkään kovasti kummastakin. Pääruuaksi otimme kasvisannokset, kuskuksen tapaan valmistettua ohraa(?) ja erilaisia kastikkeessa muhitettuja kasviksia sisältävät lautaset. Ja jälkiruuaksi tietenkin talon mausteista teetä.

Falafel, hummus


Kasviruoka-annos
Vegetarian plate


Talon tee sievässä kupissa
House tea in a decorative glass

Annos oli herkullinen ja sopivasti täyttävä, ja illallinen kokonaisuudessaan aivan mahtava hyvän ystävän seurassa ja tunnelmallisessa ravintolassa, joka vei meidät hetkeksi kurdikulttuurin elämyksiin.

Nautin kokeilla erilaisia makuja maailman eri keittiöistä. Ruokailu hyvässä etnisessä ravintolassa on helppo ja edullinen tapa tehdä nojatuolimatka kaukomaille! Olen sitä mieltä, että avoin mieli ja kieli avaavat uusia ovia vieraisiin kulttuureihin, tuovat ne hetkeksi lähemmäksi meitä ja rikastuttavat kokijaa aivan eri tavalla kuin iänikuiset lihapullat ja perunamuusi. Ja eksoottiset makuelämykset antavat rutkasti inspiraatiota myös oman kotikeittiön tuotoksiin.

Tuleehan niitä väärinkäsityksiä tai kertakaikkisia omituisuuksia myös joskus vastaan, mutta vaarastakin huolimatta kannattaa kokeilla rohkeasti. Elämähän käy ihan tylsäksi, jos tuntee ja tietää kaiken jo entuudestaan! Pienet yllätykset piristävät kummasti.

Lopuksi kurkistimme vielä perimmäisen salin puolelle. Se oli aivan ihastuttava, pöydät ovat matalia ja ihmiset istuvat isojen tyynyjen päällä. Lattia on peitetty itämaisilla matoilla. Seuraavan kerran haluan mennä sinne!

Kirkukin takasali, tyynyjä ja matalia pöytiä
The back dining room, pillows and low tables

Near our home there is a lovely and good Kurdish restaurant called Kirkuk. It´s decorated in cosy oriental way. In the back room you can sit on pillows and eat your dinner from small tables.

I met my dear Finnish friend who lives in Turin after two years we spent in Germany. Long time no seen! So it was a good excuse to have a nice dinner and glass of white wine - flavoured with typical pine syrup. We had delicious vegetarian dinner as you see from the photos.

I love to test different food, it´s like a short trip to some other culture.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Automatkailua Italiasta Ranskaan ja takaisin

Olimme viime viikolla reissulla Ranskassa. Kollini äiti asuu Limogesissa, joka sijaitsee melkeinpä keskellä Ranskaa. Ajomatka on pitkä, mutta ei onneksi ihan yhtä puuduttava kuin Bonnista: kymmenen tuntia putkeen, hoh! Kaiken lisäksi tuon reitin varrella ei ollut paljon mitään katseltavaa, ankeata maisemaa ja suoraa moottoritietä.

Nyt helpottaa, kun voimme halutessamme yöpyä Megèvessä, kuten teimme tällä menomatkalla. Lähdimme liikkeelle keskiviikkoiltana ja ajoimme vanhaa tuttua reittiä vuorille: Valle d´Aostaan, Mont Blancin tunnelin halki Ranskan puolelle ja sitten ylös kiemurtelevia serpentiiniteitä pitkin Megèveen. Aamulla oli jäljellä runsaat seitsemän tuntia Limogesiin.

Ranskan kumpuilevan vehreää maaseutumaisemaa
Green and hilly countryside scenery from Mid-France

Reitti kulkee idyllisten maisemien halki, ajoimme reittiä Bourg-en-Bresse, Moulins, Montlucon. Matkan varrella pysähdyimme Totalin bensa-asemilla, niistä saa suht hyvät eväät ja wc-tilat ovat siisteimmät.

Totalilla on käynnissä toilettikampanja Ranskassa, mainostavat puhtaimpia vessoja. Tämä voi suomalaisesta kuulostaa hassulta, mutta tosiaan, Ranskassa ja Italiassa voi eksyä aivan kamaliin toiletteihin. Nimimerkillä Kaiholla muistellen Saksan huoltoasemien vessojen itsepeseytyviä istuimia!

Olin varustautunut mahdollisimman kevyellä pakaasilla. En tykkää raahata laukkuja, joten pyrin ottamaan vähän tavaraa ja tökötit minikokoisina. Rakastan minipakkauksia! Ne ovat söpöjä ja käytännöllisiä. Saksasta sai minikoossa vaikka mitä Rossmann ja DM supermarketeista. Harmittaa, kun ei tullut hamstrattua purtiloita vastaisuuden varalle.

Lentokoneiden nestesäädökset ovat totuttaneet aika hyvin matkustamaan pienillä pakkauksilla. Joskus olen jopa pursottanut vartalovoiteen, shampoon ja hoitoaineen Minigrip-pusseihin, kun ei ole ollut saatavilla tarpeeksi pieniä purkkeja.

Tässäpä söpö matkasetti: Babydoll-minihajuvesi, minikasvovoide, minipesuaine. Suosikkini on ehdottomasti mineistä minein hammastahna! Laitoin sen kokovertailun vuoksi hammasharjan viereen.


Minisetti
My mini-pack

Matka alkoi lupaavasti heti aamusta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja laskeutuessamme alas vuorilta bongasin neljä aasia. Olen suuri aasien ystävä ja totta kai piti pysähtyä ottamaan kuva näistä suloisista pitkäkorvista. Niiden rauhallisenharmaa olemus tuo aina hyvän mielen. Varsinkin tuo laitimmaisin aasi on aivan mahdottoman suloinen! Selvästi nauttii auringon lämmöstä.

Neljä aasia viettämässä siestaa
Four donkies having siesta on Alp hills


Harmaa aasin söpöläinen torkkuu
Cute grey donkey youngster

Aika kuluu miellyttävämmin, kun tuulilasin takana on kaunista katseltavaa. Ohessa auton ikkunasta otettuja kuvia. Olisin halunnut ikuistaa useammankin hetken, mutta liikkuvasta menopelistä on vaikea saada hyviä otoksia, kun aina joku puu tai aita vilahtaa kuvan eteen.

Kyllä kauneudennälkäisen Katin kelpaa katsella vihreinä kumpuilevia niittyjä ja niillä laiduntavia eläimiä, lehmiä, lampaita ja hevosia, kuten myös linnoja ja pittoreskeja kyliä, romanttisesti repsahtaneita kivimuureja, vanhoja maataloja ja niiden valkoisia ikkunaluukkuja.

Tätä linnaa ohittaessa kuvittelin, miltä mahtaisi tuntua herätä linnan tornihuoneen pylvässängystä, hipsutella satiinitohveleissa ikkunan ääreen ja vetää valkoiset pitsiverhot sivuun. Aukaista luukut aamunpaisteeseen ja nähdä edessään vehreä niitty ja lampaat karitsoineen. Ah, mikä idylli!

Ranska ja linnat kuuluvat yhteen
France and the castles belong together

Olen ranskalaisen Kollin vastakohta automatkailussa. Hän ajaa vaikka Euroopan ympäri ilman valitusta, minua alkaa ahdistaa pienen kuution sisällä jo muutamassa tunnissa: ei ole mitään tekemistä eikä voi lukea tai räplätä läppäriä, kun pää tulee kipeäksi. Ei voi oikoa koipiaan kunnolla. Koko kroppaa puuduttaa, päätä pakottaa, tekee mieli syötävää tai juotavaa tai jäätelöä, täytyisi mennä kissanlaatikolle, ostaa jotakin naposteltavaa tai jaloitella edes pari minuuttia!

Kyllä, olen selkeästi junamatkustaja. Junassa voi levoton katti välillä kuljeskella käytävällä, asioida toiletissa niin usein kuin huvittaa, lukea tai leikkiä tietokoneella, saada syötävää ravintolavaunusta tai myyntikärrystä. Ja tuolit ovat mukavammat istua eikä tule ahtaan paikan kammoa.

Tosin auto on hitaudestaan huolimatta varmempi vaihtoehto, jos mielii kulkea aikataulunsa mukaisesti. Kotimainen VR ei eroa juurikaan Italian rautateistä, kummassakin osa matkan jännityksestä syntyy arvailusta, koska pääsee perille.

Maataloja matkan varrelta
Olf farm houses seen from the car window


Kukkulalla jälleen linna
Castle on a hill top

Paluu kotiin oli tylsempi. Meillä oli tuhottomasti asioita hoidettavana Limogesissa, joten lähtö siirtyi iltapäivään. On vinhaa nököttää autossa meikäläisen sietokyvyllä yhdeksän tuntia, joista suuri osa pimeässä! Siinä koetellaan hermoja. Kummankin.

Olen ratkaissut matkatuskan sietämättömyyden linjoja uhkaavalla lohtueväällä: mässytän suklaata, keksejä ja sipsejä. Jotenkin sitä jaksaa paremmin venyvien tuntien pitkäveteisyyden.

Matkan loppupuolella oli vielä kestettävinä useita tunneleita, joista pisimpänä Mont Blancin tunneli: 11, 6 kilometriä köröttelyä vuorimassojen alla. Kulkuneuvojen maksiminopeus saa olla tunnelissa 70km/h ja välissä pitää olla 150 metriä eli kahden sinisen merkkivalon väli.


Tunnelit ovat ihan hauskoja, kunhan ne eivät ole liian pitkiä. Olemme tottuneet ajamaan Mont Blancin tunnelia useina viikonloppuina Megèveen ja takaisin Torinoon, mutta joskus tulee mieleen onnettomuuden vaara. Vuonna 1999 kyseisessä tunnelissa kuoli 39 ihmistä rekan syttyä tuleen. Tuon kamalan onnettomuuden jälkeen tunneliin on tosin tehty monia parannuksia.

Vuoren alitus ei ole halpaa hupia, 37 euroa per suunta. Meillä on kymmenen kerran kortti, joten saamme sentään hieman alennusta. Tässä vielä viimeisenä matkakuvana otos Mont Blancin tunnelista veikeästi tärähtäneine valoineen.

Mont Blancin tunnelissa
From Mont Blanc tunnel

Saavuimme Torinoon keskiyöllä. Pakaasien kantamisen, auton parkkihalliin viemisen ja yöpalan jälkeen pääsimme nukkumaan vihdoin puoli kahdelta. Krooh.


We had a trip to Limoges, mid-France. My mother-in-law lives there. Here are photos from the route. Beautiful castles, farm yards and green hills. I also saw my favourite animals, donkeys. The trip is long but sceneries lovely to look at.

Last photo is from the tunnel of Mont Blanc. It´s long and boring - and expensive. But it has made traveling between northern Italy and France so much easier.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

La Primavera! Kevätkuvia Po-joen varrelta

Narsisseja
Daffodils

Olin eilen ja tänään reippailemassa tutulla lenkkireitillä Po-joen varrella. Olipa virkistävää juosta lämpimässä ilmassa ja kevyissä tamineissa!

Lenkkireittini Po-joen vartta pitkin
My jogging path next to river-Po

Kevät näkyy jo monella tapaa: narsissit puskevat keltaisia kruunujaan heinikosta, kirsikkapuut ja koristepensaat ovat aloittaneet kukintansa ja mustarastaat lurittelevat laulujaan puiden oksilla.


Kukkiva kirsikkapuu
Blossoming cherry tree

Mangolia

Kevään merkkejä ovat myös pikkuiset sisiliskot, jotka tulivat nauttimaan päivän paisteesta muurille ja sitten rahistelivat piiloon koloihinsa tai kuivuneiden lehtien sekaan pelästyttyään lenkkikenkieni ääntä.

Muurilla lämmittelevä sisilisko
Little lizard warming up in the sunshine

Puhumattakaan koirien kikkareista ja niistä huolimattomien kenkien mukana sinne tänne johtavista liiskeistä, jotka haiskahtavat nenään inhasti auringon niitä hautoessa.

Täällä ei olla vielä(kään) innostuttu koiranjätteiden keräämisestä roskiksiin. Mutta siinäpä saa hyvää cross-trainingiä, kun loikkii sik-sakia ruskeiden vaaranpaikkojen yli. Laitoin kakkakuvan pienempänä, ettei keneltäkään mene ruokahalu :)

Koirankakkaliiskeitä à la Torino
Dog poo, typical annoyance in the streets of Turin

Viime viikolla Po-joki kärsi vielä tulvasta. Silloin satoi muutaman päivän ajan reippaasti. Sateiden jälkeen lähdin pyöräilemään ja otin joitakin kuvia.

Reissuni tyssäsi sillan alle. Kuten näkyy, tie oli veden peitossa. Laiskasta pyöräretkestä tulikin aikamoista urheilua, kun piti raahata pyörä ylemmälle tielle kuvassa näkyvää jyrkkää nurmikkorinnettä pitkin.

Tulviva pyörätie
Route under the water

Rinteen keskikohdilla iski katumus. Pyörä painoi tuhottomasti ja jalat lipsuivat uhkaavasti. Olisi ollut fiksumpaa kääntyä takaisin ja mennä jonkin matkan päässä sijaitsevaa yhdistävää tietä pitkin turvallisemmin ylemmäksi. Mutta ei, itsepäisenä pitää vaan rynniä eteenpäin vaikka hampaat irvessä! Onneksi sain apua ystävälliseltä kanssakulkijalta, ja minä ja pyörä selvisimme ehjinä.

Lähellä piazza Vittorio Venetoa on terassiravintola, jossa on menoa myös yöaikaan. Omistajilla kävi todella huono säkä, koko baari oli joutunut veden valtaan ja vieläpä juuri ennen Italian yhdistymispäivän suurimpia bileitä.

Nyt paikka on taas kunnossa, mutta mahtoi olla aika siivoaminen tulvaveden mukanaan kuljettaman hiekan ja roskien jäljiltä.

Uponnut disco
Discoteque under the water

Po-joki villinä
River-Po is wild after the heavy rains

Muistan vielä muutaman vuoden takaiset kamalat kevätsateet: vettä tuli kuusi viikkoa putkeen. En ole koskaan kokenut moista! Sisukkaasti kävin silloinkin lenkillä. Talomme vahtimestari katsoi hieman vinoon, kun tulin uitettuna kattina takaisin kotiin ja lätystelin litimärkänä ala-aulan marmorilattiaa kohti kotiovea. Ajatteli vissiin, että kyllä nuo suomalaiset ovat täyskahjoja.

Aurinko paljastaa valitettavasti myös kaupungin varjoisat puolet: täällä on paljon kodittomia, jotka joutuvat viettämään elämänsä ulkosalla. Nyt he ovat siirtyneet penkeille ja puistoihin eikä heidän onneksi tarvitse palella sään lämmettyä.

Koditon
Homeless

Tässä näkymä joen toiselta puolelta. Talojen keskeltä kohoaa Torinon maamerkki, Mole Antonelliana, ja taaempana häämöttävät Alpit.

Po-joki taustallaan Mole Antonelliana
River-Po and behind the landmark Mole Antonelliana

Joen partaalla näkyy paljon keltaisenaan kukkivia puskia. Ne ovat todella kauniita, oikein hehkuvat kevään ilosanomaa ja antavat kulkijoille pirteän fiiliksen. Harmikseni en tiedä tämän puskan nimeä. Jos joku sattuu tietämään, laittakaapa infoa tulemaan!

Kauniit keltaiset kehykset
Pretty yellow frames

Keltaista kauneutta muurilla
Beautiful yellow bush

Paikallisten suosima puisto keskustan tuntumassa, Parco Valentino, on niin ikään heräämässä talviunestaan. Nurmikko on kirkkaanvihreää ja pikkuiset luonnonkukat täplittävät sen pintaa. Nuoret parit kuhertelevat puiston romanttisilla poluilla, pariskunnat syövät lounasta kioskien terasseilla ja joutilaat lukevat lehtensä penkeillä.

Parco del Valentino kukkii
Parco del Valentino blooming

Keväinen siesta ja päivän lehti
Siesta and day´s news

Tällaisinä päivinä tuntuu kuin maailma olisi kohdillaan: mikäs tässä ollessa. Ei murehdita turhista. Eletään hetkessä ja nautitaan seesteisestä olosta.

Iloista Italian kevättä kaikille!


Here are sunny photos and happy spring feelings from Turin and Po-riverside. Happy Italian spring for everybody!

 

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Mission impossible

Ranskalainen Kollini on jo melkein palaamassa takaisin Saksaan, hän on enemmän kuin suivaantunut täkäläisestä asioiden toimimattomuudesta. Ranskalainen temperamentti kuohahti taas tänään, kun Kolli yritti saada kuukausikortin parkkihalliin.

Olemme olleet siinä käsityksessä, että jos haluaa ostaa parkkipaikan seuraavaksi kuukaudeksi, kortti täytyy ostaa joko 24. tai 25. päivä, sitä ei voi hankkia etukäteen. Kuulostaa älyttömältä, mutta minkäs teet, näin on selvitetty jo kolme kertaa asiaa tiedusteltuamme.

Pärjäsimme ensimmäisen kuun Kollin kollegan eli asuntomme entisen vuokralaisen ansiosta. Hän kävi uudistamassa oman parkkihallikorttinsa ollessamme juuri noina päivinä Ranskassa, ja maksoimme hänelle summan käteen.

Taas ongelma on sama, olemme kyseisinä päivinä Ranskassa. Ja nyt haluamme kortin omalle nimelle, ettei kollegaparan tarvitse jatkuvasti auttaa.

Kuten Italiassa yleensä, asioiden hoitaminen hyppii kuin perhosen lento. Tänä aamuna parkkihallin (eri) virkailija kertoi Kollille, että totta kai kortti on mahdollista ostaa jo nyt! Italiassa vastauksia tuntuu olevan yhtä useita kuin vastaajia…

Virkailija kehotti Kollia palaamaan lounastauolla, ostamaan ensin virallisen leiman tupakkakaupasta uuden kortinhaltijan rekisteröintiä varten ja sitten täyttämään paperit toisessa toimistossa.

Lounastauolla Kolli riensi ostamaan tarvittavan leiman ja meni toivorikkaana toimistolle. Mutta siellä oltiinkin juuri sulkemassa, sanoivat, että tervetuloa uudelleen kahdelta iltapäivällä. No, saimme sentään pitkän lounaan yhdessä kotona.

Olimme toivorikkaita, jospa parkkikortin ostaminen alkaisi nyt sujua. Mutta ei. Olisihan se ollut liian helppoa!

Kolli soitti puhisten matkalta takaisin töihin. Rekisteröintitoimistossa hänen oli pitänyt ensin odottaa, että virkailija lopettaa loputtoman juoruilunsa asiakkaan kanssa. Sitten oli pitänyt täyttää niin monen sorttista paperia ja näyttää kaiken maailman dokumentit, että Interpolkin kalpenisi. Sitten asian piti olla selvä.

Mutta eipä tietenkään! Parkkihallin toimistossa virkailija sanoi, että pitää täyttää vielä joku toinen, uuden asiakkaan rekisteröintipaperi. Siihen tarvittava virkailija ei ollut (tietenkään) paikalla, joten kehottivat palaamaan uudelleen huomenna. Ei herranjestas...

Kyllähän sitä vähemmästäkin hermot palaa, mutta toisaalta, onhan tämä samalla aika hupaisaa! Asioiden hankaloittaminen on kuin oma taiteenlajinsa Italiassa. Monellako olisi vastaavanlaista luovuutta kehitellä yhden parkkihallikortin ostamisesta näin iso hulabaloo?

Lopuksi vielä linkki hupaisaan animaatioon, joka kertoo kaiken olennaisen italialaisesta meiningistä :-D Kiitos Pirpanalle linkistä!

Here is a video about Italians and the rest of the EU people. The funny thing is that this is so true!

http://www.youtube.com/watch?v=ZAJNFoHuLno


This entry is about the looong process of getting a parking card with our name to our garage for the next month. Everything is so difficult in Italy, always, that it´s almost like from a comedy.

Mr Cat needed to go to the garage on different days, and then different people told (ofcourse) different answers to his guestions like: "The card for the next month can be purchased only in 24th or 25th day of the month" vs "No, it can be bought when ever" or "You have to come back at 2pm" vs "We are still closed at 2pm!" or "You need only this paper" vs "No, you need also this and that!".

Then he needed to gueue to different office. He had to fill many papers and give copies of some documents - hard to believe it was only about a garage card, not an FBI interrogation!

After many days and losing nerves my husband finally got the parking card, hurrayyy!

Sähkökatkos

Elämä ei käy ainakaan liian tylsäksi Italiassa! Muistin tämän taas eilen illalla. Kello oli puoli yhdeksän, kun yht´äkkiä sähköt pamahtivat poikki. Siinähän sitten yritin hapuilla eteenpäin sysimustassa ja olla telomatta itseäni huonekalujen kulmiin. Olin juuri hiljattain sulkenut asuntomme kaikki ikkunaluukut ja verhot, joten oli todellakin pimeää.

Pienimuotoisen paniikin ainekset olivat ilmassa: mitä tapahtui ja mitä nyt teen? Onko sähkömaksu hoidettu vai miksi sähköt menivät? Missä on sähkökaappi? Jääkaappi ja pakastin ovat täynnä ruokaa, apua, nyt kaikki pilaantuu! Kanavuoka on uunissa, nyt se menee mönkään! Murtomiehet katkaisivat sähköt ja ovat kohta sisällä! Torakat hyökkäävät pimeässä kimppuuni!
Sain onneksi pikkuisen valonkajastusta avaamalla verhot ja ikkunaluukut ja Kollin taskulamppukin löytyi viimein. Kuikuilin sisäpihan parvekkeelta talomme muita ikkunoita, joissa näkyi iloisesti palavat valot. Ongelma oli siis vain meillä.
Keksin siinä sitten, että olisi parasta soittaa edelliselle vuokralaiselle, Kollin työkaverille. Soitin kännykällä Kollille, joka oli vielä toimistolla, ja maukusin apua tilanteeseen. Onneksi Kolli sai kiinni kollegansa, joka osasi heti ohjeistaa ongelmassa.
Syypäänä oli uuni. Sähkökatkoja oli tullut kuulemma ennenkin uunin ollessa päällä. Olisihan se pitänyt arvata: yhtäaikainen uunin ja tiskikoneen ja läppärin käyttö on liian suuri ponnistus italialaiselle sähköverkolle. No mutta tietenkin!
Ikävin puoli jutussa oli, että sähkökaappimme sijaitsee kellarissa. Eli siellä kauhufilmien katakombissa! (Kuutio ja katakombi - uuden asunnon yllätykset) Ou jee… Ritarillisena aviopuolisona Kollini lupautui kiitämään paikalle asap ja menemään kellariin puolestani.
Täytyy koettaa nyt muistaa tämä uunijuttu. Edellisessä asunnossamme päävihulainen oli pesukone. En ikinä sisäistänyt simppeliä ohjetta: jos peset pyykkiä, älä imuroi! Onnistuin tuolla tavalla muutamankin kerran posauttamaan sähköt. No, menivät ne kerran poikki ihan taloyhtiönkin toimesta. Mutta siellä sentään asuntomme sähkön pääkatkaisin sijaitsi eteisessä eikä missään kauhukellarissa.
Täytyy yrittää ajatella positiivisesti: elämä on rennompaa, kun omaksuu italialaisen tyylin. Kaikkea ei tarvitse suorittaa yhtä aikaa vaan voi touhuta rauhassa yhden asian kanssa kerrallaan, heh!


Before living in Bonn for two years we stayed in Turin for 1,5 years. I had difficulties to remember that if you wash loundry, you shouldn´t use vacuum cleaner! The electricity can´t take too much and so I ended up many times to wonder in the darkness.

Now it happened again. Well, in this new flat I didn´t know for sure what went wrong. But we found out that the problem maker here is the oven. The previous tenant told us in the phone that oven has made tricks before too. We shouldn´t use other equipments at the same time with the oven.

The nasty thing is that our electricity box is in the horrible "catacomb". Fortunately Mr Cat saved me, he came quickly from the work so I didn´t need to go down to the cellar in the dark evening.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Pittoreski kylä kukkuloilla, Castell´Alfero

Vietimme leppoisan sunnuntaipäivän Astin puolella. Meidät oli kutsuttu ranskalaisen Kollini työkaverin kotiin lounaalle ja saimmekin nauttia italialaiseen tyyliin herkullisista antimista: mereneläväsalaattia, parsaa, kalapateeta, simpukkaspaghettia, vihersalaattia, jäätelöä ja mansikoita kuumalla suklaakastikkeella ynnä suussa helmeilevästi poreilevaa samppanjaa. Meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia!

Lounaan ja espressojen jälkeen lähdimme koko perheen voimin iltapäiväkävelylle sulattamaan ähkyä suotuisammaksi. Saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta, vaikka ilma oli viileämpi kuin parina menneenä päivänä.

Isäntämme ehdotuksesta vaihdoimme autoihin ja suuntasimme lähiseudulle. Astista kymmenen minuutin ajomatkan päässä on Castell´Alfero, vanha kylä, josta emme olleet kuulleet aikaisemmin.

Castell´Alfero sijaitsee ylhäällä kukkulan laella. Ajoimme ylös linnan kupeeseen, jossa on parkkipaikka ja näköalatasanne. Pihalta aukeaa mitä ihastuttavin maisema ympäröivälle maaseudulle: vihreitä niittyjä, jokunen vanha maatalo, vielä lehdettömän paljaat viiniviljelmät ja kaukaa erottuvat kylät korkeine kirkontorneineen.


Linnan piha (kuvassa rakennuksen takana) on nykyään Osterian terassina. Kunhan ilma vielä lämpenee, terassi on erinomainen lounaspaikka. Suunnittelimme, että tulemme samalla porukalla vielä syömään tänne.
Vanha palatsi Castell´Alferon kukkulalla
Old palace in the hill of Castell´Alfero

Kiviset kujat ovat kapeita ja niitä pitkin lonkotteli muutama paksu kissanlaiskiainen meidän lisäksemme. Tunnelma oli raukea ja ilma kuulas, kun kävelimme kylää kiertävää muuria ympäri.
Valkoinen kirkko
White chuch

Saimme lämpöisen iltapäivävalon visiittimme ajaksi: Castell´Alfero kylpi kultaisissa säteissä ja näkymä oli kuin postikortista:
Näkymä ilta-auringon aikaan
Evening light scenery

Alempana sijaitsevat talot ovat uudempia, rumia 60-luvulla rakennettuja kerrostalohirvityksiä. Mikä sääli, sillä kaunis kokonaisuus kärsii moisesta. Italian vanhoissa, ränsistyneissä taloissa on oma estetiikkansa. Katsokaapa vaikka tätä, ehkä ei käytännöllisin asumisen kannalta, mutta miten romanttinen!
Romanttinen vanha talo
Romantic old house


We had a lovely Saturday lunch with Mr Cat´s colleaque and his family in Asti. Then we had a sunny promanade and in the afternoon drove to the hills and one of its villages, Castell´Alfero. Setting sun was giving fabulous golden colours over the place, the small piazza and old castle.

There are many romantic houses to look at and scenery was amazing to the fields. In the distance we could see some other villages and their church towers.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...