- Ainekset: spaghettia, bio-pestoa, valkosipulia
- Lisukkeet: meheviä luumutomaatteja, Chianti 2009, käsinleivottuja grissinejä
- Jälkkäri: hedelmäporkkana-smoothie
- Aterian jälkeiset fiilikset: sopivan täysi ja hyväntuulinen
Halusin tehdä jotakin helppoa ja hyvää. Pasta on eri muodoissaan aina toimivaa ja löysin lähikaupasta makoisaa bio-pestoa. Murskasin valmiin pastan sekaan vielä ison kynnen valkosipulia ja rouhautin hieman mustapippuria.
En tajua ihmisiä, jotka eivät syö valkosipulia! Olen turtunut sen hajuun jo vuosia sitten enkä voi kuvitellakaan ruokaa ilman valkosipulia. Se on hyvän makunsa lisäksi huipputerveellistä, vaikka ihan yhtä pitkälle en menekään kuin puoliksi italialainen ystävättäreni, joka flunssan kourissa tapaa laittaa valkosipulin kynsiä varpaiden väliin ja villasukat päälle yön ajaksi. Heh!
 |
| Pestopastaa, valkosipulia ja tuoreita tomaatteja |
En tajua ihmisiä, jotka eivät syö valkosipulia! Olen turtunut sen hajuun jo vuosia sitten enkä voi kuvitellakaan ruokaa ilman valkosipulia. Se on hyvän makunsa lisäksi huipputerveellistä, vaikka ihan yhtä pitkälle en menekään kuin puoliksi italialainen ystävättäreni, joka flunssan kourissa tapaa laittaa valkosipulin kynsiä varpaiden väliin ja villasukat päälle yön ajaksi. Heh!
Päivän punaviininä toimi Chianti vuodelta 2009. Lautasen reunalle leikkasin luumutomaatteja ja alkupaloina napostelin käsinleivottuja grissinejä, eli ohuita leipäpuikkoja. Ranskalainen Kollini tiesi muuten kertoa, että grissinit on keksitty Torinossa.
1600-luvun lopulla vaikuttanut ruhtinas Vittorio Amedeo II kärsi vatsakivuista eikä voinut syödä kunnolla mitään. Hovikokkien täytyi keksiä jotakin saadakseen ruhtinas syömään ja he keksivät kuivaksi paistetut leipäpuikot. Tiedä sitten onko tarina vain urbaania legendaa. Joka tapauksessa grissinit ovat nykyään tuttuja jokaisessa italialaisessa ravintolassa ja niitä on jos jonkinlaisia versioita.
 |
| Chianti & grissini |
Jälkiruuaksi halusin jotakin kevyttä, mutta herkullista. Katsoin mitä keittiöstä löytyy ja kokosin ainekset smoothieen.
Muuton aikana olin sattunut löytämään pahvilaatikossaan olevan tehosekoittimen, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Se oli Kollin peruja. Oli kuulemma ihmetellyt joskus itsekseen missä masiina mahtaa olla. Otin uudenveroisen vekottimen paraatipaikalle keittiöön ja intouduin kokeilemaan sitä ja taitojani smoothiemestarina.
Ensimmäinen yritys oli jokseenkin kliseinen. Kehtaanko edes mainita, etten ollut pukenut essua suojaksi? Ja että päälläni oli valkoinen T-paita? No niin. Mutta uusi yritys sujui loistavasti, kun tajusin ottaa kannen ensin pois kannun päältä.
Tämänkertaiseen smoothieen laitoin kaksi appelsiinia, yhden omenan, pari pientä luomuporkkanaa ja mustikoita. Terveysdrinkin koristeeksi sujautin sitruunaviipaleen. Nam!
 |
| Smoothien ainekset Fruits for the smoothie |
 |
| Energiasmoothie My energy smoothie |
Olen tainnut jäädä pikkuisen koukkuun smoothieen. Kävin ostamassa lisää hedelmiä, ja uusia makuelämyksiä on jo kehitteillä. Ja nyt muistan pukea sen essunkin päälle. Tässä vielä potretti uudesta parhaasta ystävästäni.
 |
| Iki-ihana smoothie.masiina My great smoothie machine |
2 kommenttia:
Voi vitsi, ihan vesi herahti kielelle! Ja hei, tämän flunssan kourissa olen vain lykännyt suuhuni niitä valkosipuleita ;-)
Höh, kyllä sinne varpaisiinkin nyt pitäisi vähän laittaa, paranisit nopeammin ;)
Lähetä kommentti