Italian kurssi ja Torinon suklaamarkkinat

Aloitin tänään italian kurssin. Tai aloitin jo muutama viikko sitten, mutta se osoittautui liian vaikeaksi, muut olivat jo paksun oppikirjan puolessa välissä ja vääntämässä verbejä futuuriin ja konditionaaliin. Huoh! Onneksi opettajalla oli toinenkin kurssi menossa, ja sinnepä sitten ryntäsin. Sekin on alkanut jo hyvän aikaa sitten, mutta uskon pysyväni kärryillä.

Viimeisen Torinossa asumisen aikana en opetellut kuin vähän italiaa. Ajattelin, että kohta me täältä kuitenkin lähdetään ja pärjään kotikissana turistikielellä. Harjoittelin parilta cd:ltä lauseita ja perussanoja.

Nyt ymmärrän varsinkin kirjoitettua italiaa ihan kivasti, kiitos petraantuneiden ranskantaitojen, mutta puheen luominen ei suju ilman minkäänlaista sanavarastoa. Torinossa ei puhuta englantia tai ranskaa, joten elämää helpottaakseen on hyvä omata ainakin perustaidot kommunikointiin.

Kurssi on puolitoista tuntia kerran viikossa eli ei mitään intensiivistä ähellystä, mutta hyvä niin. Tuntuu tamperelaiskatin pää olevan välillä jo muutenkin ihan tarpeeksi sekaisin kaikesta internationaalista meiningistä ja kielten sekamelskasta à la englanti ja ranska kotioloissa, saksan takkuilua pari vuotta Bonnissa ja nyt nämä italian alkeet.

Tunnilla käy pari YK:n työntekijää, espanjalainen ja bolivialainen. Epistä, ajattelin heti, saavat mokomat apua espanjastaan! Kielet ovat hyvin lähellä toisiaan. Opettaja on mukava ja nämä kaksi muuta oppilasta myös, joten eiköhän tästä ihan hyvä opiskelukevät tule.

Kurssi järjestetään ranskalaisen Kollini työpaikalla, YK:n ILO:ssa. Tai ILOtalossa, kuten tuttavallisesti paikkaa kutsun, heh! Sinne on jonkin verran poljettavaa pyörällä, mutta onneksi ilma oli tänäänkin ihana, joten sain samalla leppoisan päivälenkin huristellessa Po-joen viertä lintujen liverrellessä ja mettiäisten pörheltäessä kukkasten keskellä.

Kuntosaliharjoittelu tulee samalla hoidettua: ensin roudaan pyörän parvekkeeltamme alas ja palatessa kannan menopelin takaisin toiseen kerrokseen. Se käy kyllä kolmannesta, sillä kerrosvälit ovat vanhassa talossamme todella korkeat.

En ota riskiä, että punainen kitymaasturini lähtee vieraan matkaan tai telotaan. Huomasin, että kahdesta sisäpihalla olevasta polkupyörästä ovat eturenkaat jo lähteneet omille teilleen.

Ostin pyöräni käytettynä Bonnin jättimäiseltä puistokirpparilta. Olin ihan onnessani saadessani uskollisen kulkupelin omakseni vain 45:llä eurolla. Sillä onkin jo kovasti suhailtu Reinin rantoja ja nyt täällä Po-joen tuntumassa. Vaikka jo hieman kulahtanut, pyöräni on oikein terhakka ja menevä kaveri, joten pidän siitä kiinni kynsin hampain!

Oma pyörä
My bike

Puolitoistatuntisen päätyttyä kävin moikkaamassa suomalaista ystävääni hänen huoneessaan YK-kampuksella ja vietimme sitten mukavan iltapalahetken kahviossa. Paluumatkalla päätin kulkea mutkan kautta ja viiletin piazza Vittorio Venetolle asti. Siellä on nimittäin suklaamarkkinat!

Chocolate show must go on!

Suklaatiski
Chocolates for sale

Torino on paitsi Italian ensimmäinen pääkaupunki ja elokuvapääkaupunki, myös suklaapääkaupunki! Täällä tehdään esimerkiksi kuuluisaa gianduja-suklaata, jota saa erikokoisina pötkylöinä jättiharkoista pieniin konvehteihin.

Gianduja-suklaita
Gianduja chocolates

Giandujapötikkä
Huge Gianduja

Torinossa on paljon myös suklaakahviloita, joista makeannälkäinen saa kaikenlaisia suklaaherkkuja. Italiaan tulevan kannattaa muuten muistaa, että täkäläinen ”hot chocolate” ei ole muiden maiden tapaan maitoa ja kaakaojauhetta vaan lämmintä sulaa suklaata! Järkytyin, kun ensimmäisen kerran tilasin kaakaon ja mukissa höyrysikin tummanruskea tahma.

Torinossa järjestetään vuosittain isot suklaamarkkinat ja koko piazza Veneto on täynnä suklaakojuja, näyttelyitä ja tietoiskuja ja paikalla ovat tietenkin myös Lindtin jättipuput.

Lindtin puput
Lindt bunnies

Paikalliset olivat tänään selvästi sulaneita kevään lämpöön ja suklaaseen. Väsyneitä herkuttelijoita hellimään piazzalle oli pystytetty biitsi! Tai ei nyt sentään, mutta katsokaapa, miten metka idea tuo ”Spalm Beach”: baarin asiakkaat saavat lepuuttaa jalkojaan ja nauttia virvokkeita ja pikkupurtavaa rantatuolista! Miten olisi sama Helsingin Espalle tai Tampereen Hämeenpuistoon?

Kitybiitsi
City beach

Huima suklaayllätys odotti suuressa teltassa, jossa oli esillä valtava taideteos: suklaa-Italia! Kunkin maakunnan kohdalle oli pystytetty suklaasta tunnettu maamerkki. Alemassa kuvassa erottuu Venetsia torneineen, Milano ja Duomo, taaempana Torino ja Mole Antonelliana. Katsojia varten oli pystytetty portaat, joista suklaa-Italian näkee paremmin yläilmoista. Vaikuttava herkku! Siinäpä olisi nakerrettavaa pitkäksi aikaa.

Suklaa-Italia, mamma mia!
Italy made of chocolate!

Suklaisen Italian pohjoiset isot kaupungit
Northern Italy in chocolate

Italian yhdistymisen 150-vuotisteema näkyi suklaissa ja koristelussa, kuten Pääsiäisen lähestyminen. Miten olisi jättimäinen suklaakukko tai hehtokokoinen pääsiäismuna?

Pääsiäismunia
Easter eggs

Jättisuklaamuna
Giant chocolate Easter egg

Tai modernimpaan makuun, tässä olisi suklaakebab. Annoksen saisi myös kerman kera, per favore!

Chocokebab

Arvannette varmaan, miten reissuni suklaamarkkinoille päättyi. Tietenkin suklaisesti! Se siitä pitkän pyörälenkin terveellisyydestä… mutta ovatpa somia ja makoisia nämä suklaakaunokit.


Here are photos of the famous chocolate fair in Turin. It´s every year event and city center and especially its main square piazza Vittorio Veneto is full of chocolate! Turin is a capital of chocolate. And here comes also the famous Gianduja chocolate. You can have it in different sizes, from small pralines to huge logs.

This time we saw also a whole Italy with its most known monuments all made of chocolate. There were lots of different boutiques selling many different kind of goodies, even chocolate kebab, oh my!

Ofcourse I had to buy some for me to taste - to make sure if it´s really good ;)

Päivän saalis
My chocolates from the fair

Kaunis suklaakonvehti
Beautifully decorated chocolate