Kahdeksan ruokalajin lounas keväisten viinitarhojen yllä

Enpäs olekaan vielä postaillut mahtavasta lauantailounaasta, joka herkuteltiin edellisviikolla. Ehkä syöntikeikasta toipuminen kesti näin kauan ;) Ymmärrätte ähkyn, kunhan näette mitä kaikkea lounaaseen kuului. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin kahdeksan ruokalajin menusta. Vähemmästäkin Kulkukatti laiskistuu ja pulskistuu!

Paikka on aivan käsittämättömän ihana, se sijaitsee Diano d´Alban alueella viinitarhakukkuloiden huipulla. Kyseessä on ravintola Trattoria nelle vigne. Se sijaitsi aiemmin toisella kukkulalla, mutta nyt ravintola kukoistaa entistä ehompana uudessa paikassa, omistus ja toimintaperiaate ovat silti edelleen samat. Tämä trattoria on italialaisten keskuudessa suosittu ja etenkin sen viikonloppuisin tarjoamat megalounaat houkuttelevat isoja perheitä syömään. Raaka-aineet ovat tuoreita ja lähitiloilta.

Trattoria nelle vigne

Ravintola on valoisa ja tilava, isot ikkunat avaavat maiseman joka puolella levittyviin viinitarhoihin. Kevät on vielä nupuillaan, mutta kesäaikaan puut ja viiniköynnökset ovat täydessä terässään.

Isot ikkunat joka puolella
Big windows everywhere

Tässä ravintolassa saa syödä myös silmin!
In this restaurant you can eat also with your eyes!

Ja nyt, tästä se viimein alkaa, italialainen ruokamaratoni! Löysätkää vyötä ja kiinnittäkää ruokalappunne, sillä tämä matka tulee olemaan täyttävä...

Ensin aloitetaan maistelulla ja suolaisella. Anjovista pähkinäkuorrutteella. Mielenkiintoinen ja ruokahalua herättävä alkupala:

Anjovista pähkinäkuorrutteella
Anjovis with hazelnut-sauce cover

Seuraavaksi natustellaan jauhoista tehtyjä, öljyssä paistettuja taikinapalleroita. (Päälle oli kiedottu kunnon silavaista pekonia, mutta jätin sen suosiolla ranskalaisen Kollin purtavaksi. Minä kun en punaista lihaa syö.)

Friteerattuja taikinapalleroita
Fried paste dumplings

Hyvinhän tässä mennään, ei vielä hätää päivää. Otetaas rohkaisuryypyksi hörppäys alueen punaviiniä. Sitten on vuorossa raikas kanajuustosalaatti. Kanasuikaleiden ja juustokuutioiden ohella tässä salaatissa on kaikensorttista vihannesta, selleria, paprikaa, kiinankaalia. Ei siis yhtään raskasta, vielä jaksetaan mainiosti!

Raikas kanajuustosalaatti
Refreshing chicken-cheeze-salad

Salaatin jälkeen seuraa Piemonten alueelle tyypillinen herkku, vitello tonnato. Siinä on ohuen ohutta naudanlihaa ja päällä tonnikalamajoneesikastiketta. Otin tämän osion kevyesti ja jätin lihat Kollille. Dippailin niitä aiemmin tuotuja taikinapalloja tähän soossiin ja oli sekin aikamoisen hyvä kombinaatio. (Äyks, älkää kertoko piemontelaisille, että pyhäinhäväistin heidän armaan vitello tonnatonsa näin julkealla tavalla...)

Vitello tonnato

Tässäpä lounaan seuraavat purtavat, näppärät kasvispiirakat. Erittäin maukkaita. Annos on kevyt, mutta nyt täytyy myöntää, että vatsanseutua alkaa kiristää pahaenteisesti. Oi miksi, oi miksi olin pukenut päälleni kireät housut. Löpöisät verkkarit olisivat sopineet paremmin tähän syömäsessioon... Siis kuinka monta annosta olikaan vielä tulossa?

Kasvispiirakkaa
Vegetarian pie

No niin, nyt viimein päästään käsiksi primo piattoon eli ensimmäiseen lautaseen. Tässä vaiheessa saamme valkata tarjoilijan luettelemista vaihtoehdoista. Otan gnoccheja eli muussatuista perunoista valmistettuja palleroita. Täytteenä oli pähkinää ja omien makuanturoiden mukaan kastikkeessa oli myös gorgonzola-juustoa. Nam!

Myös oma vatsanseutu alkaa uhkaavasti muistuttaa palleroa. Pitäisiköhän housunnappia salaa avata... Ruoka on taivaallisen hyvää, mutta mielessä käy aina välillä vaivaamassa kysymys: millä ihmeellä kestän jälkiruokaan asti poksahtamatta? Otan lisää punaviiniä ja tajuan, että tätä menoa jatkaessa pääsen ulos vain vierittämällä :-O

Kulkukatin lautasella gnoccheja, edustalla raviolia
TravelCat eating gnocchi, in the front ravioli

Siis meikä ei todellakaan jaksanut koko ihanaista gnocchi-annosta. Kyllä otti luonnon päälle. Pula-ajan vanhempien tyttärenä en millään haluaisi jättää ruokaa lautaselle. Mutta minkäs teet, voih! Ei ole varapötsiä, eikä täältä voi pyytää doggy pagia, enkä ole vuorannut käsilaukkuani tilavalla Tupperware-astialla, jonne olisin voinut salaa sulloa ylijäämät ja elää niillä seuraavankin viikon. Oli pakko jättää kesken ja tsempata kohti loppuhuipennusta ja secondo piattoa. Valitsin kanaa pähkinäkastikkeessa.

Siis katsokaa nyt tätä annosta! Millä ihmeellä te kuvittelette, että jaksan syödä tämän kaiken?! Ou nou... Onko tämä joku italialaisten salakavala juoni päästä eroon ahneista ulkomaalaisista, jotka syövät itsensä kuoliaiksi?

Kanaa pähkinäkastikkeessa ja paistettuja perunoita
Chicken in hazelnut-sauce and fried potatoes

Kana oli järjettömän hyvää, ja melkein kyynel tirahti, kun oli pakko jättää lähes puolet lautaselle. Nyyh! Otin suruuni lisää viiniä ja toivoin sen laskevan turvonnutta olotilaa. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Sillä edessä on vielä jälkkäri. Otin kevennykseksi nougatjäädykkeen ja se sentään valui alas kuin itsestään.

Nougatjäädyke
Nougat ice

Tarjoilija olisi tuonut mielellään ruuan päälle ihanaista Limoncello-sitruunalikööriä, josta tykkään paljon, mutta totesin, että punaviiniä oli tullut sen verran nappailtua lounaan ohessa, ettei enempää alkomahoolia passannut tämän katin hörppiä. En juo normisti kahvia, mutta nyt oli marrocchinon paikka, se terästää ruuansulatusta siinä missä Limoncello!

Tässä onnellinen, mutta väsynyt ahmatti värikkäässä kevätlookissa. Vatsa sisään ja hymy leveäksi!

Kulkukatti, onnellinen syöpöttelijä kevätlookissa
TravelCat, the happy eater in her spring look

Trattoria nelle vignen kotisivut kiinnostuneille löytyvät tämän linkin takana. Suosittelen lämpimästi kaikille italialaisen ruuan ja viinitarhojen ystäville! (Ja muistakaa olla pukematta liian kireitä vermeitä...;)

Kukkiva kevät viinitarhoilla
Blooming spring in the vineyards

***

We had fabulous Saturday lunch some time ago in Diano d´Alba area. It´s not far from Turin, less than hour with the car. Trattoria nelle vigne is a popular restaurant that offers typical Italian food in the middle of the loveliest vineyard sceneries in North-Italy. Here is the link to the restaurant´s web-pages. I warmly recommend!

During weekends this restaurant offers eight course menu - oh mamma mia... As you can see from my photos, we ate like kings and queens. The food was excellent and it was such a shame to leave on the plate, but I just couldn´t eat everything! :-O

After the megalunch you can promenade along the sand road on the hills and admire the peaceful and dreamy landscape of Italian countryside - like from Leonardo´s paintings. Only Mona Lisa missing. But, boy I was smiling like Mona Lisa after eating all those Italian delicious dishes ;)

Vaaleanpunakukkaisia puita viinitarhoilla
Flowering trees in the vineyards

Oropa, keväinen retki munkkien jalanjäljille

Kahtena viimeisenä iltana olen ollut ulkona syömässä suomalaisten ystävättärieni kanssa. Edellisenä iltana nautimme herkullista kurdilaista ruokaa ravintola Kirkukissa tuossa kulmilla. Siellä muistin jälleen kerran miksi italialaisissa ravintoloissa ei paljoa tarvita taustamusaa (tai jos sellaista on, sitä ei kuule!), koska asiakkaat pitävät huolen metelistä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun pitkässä pöydässä istunut italialaisnaisten porukka piti sellaista mekkalaa, ettemme olisi kuulleet mitään toistemme jutuista.

Pöydänvaihto auttoi aikansa, kunnes viereisille paikoille, mataliin pöytiin ja istumatyynyille, tuli vielä suurempi poppoo. Oma ihmetyksensä italialaisten oman tilan ottamisesta sain taas siinä, kun ryhmän pari naista kulutti aikaansa höpötellen ja seisoskellen melkein kiinni meidän pöydässä, takamukset meihin päin. Heh, ei ihan kaikista huomaavaisinta. Mutta muona oli hyvää, kuten tavallista. Pidän etenkin falafeleista ja hummuksesta.

Eilen olimme piazza Carlo Albertolla hyvässä pizza-paikassa. Oli Naisten päivä ja täällä myytiin joka paikassa kauniinkeltaisia mimosanoksia naisten kunniaksi. Saimme pöytään keltaisen alkudrinkin. Herkuttelimme mustekala- ja kasvispizzalla ja menimme hakemaan minulle vielä jälkkärijäätelöä Gromin baarista.

Mutta nyt siirrytään herkuttelusta hengenravintoon. Nimittäin tässä matkakirjeessä seuraa jatkoa viimekertaiseen Biellan seikkailuun. Ajoimme tuolloin Biellasta ylös Ivrean alueen kukkuloille ja Oropaan.

Oropan pyhä vuori
The sacred mountain of Oropa

Oropa on yksi UNESCON maailmanperintökohteista, se on upea ja iso vanha luostari, joka houkuttaa pyhiinvaeltajia Pohjois-Italiaan. Oropa on suurin Neitsyt Marialle omistettu pyhättö Alppien alueella. Vierailijoita on vuosittain 800 000. Pyhättö on perustettu alunperin jo 300-luvulla, mutta pääosa arkkitehtuurista on kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Upean kolmiaukioisen rakennuskompleksin suunnittelijoina ovat toimineet muun muassa sellaiset historian suurnimet kuin Juvarra ja Guarini. Tässä lisäinfoa kiinnostuneille: Oropan sivut ja Wikipedia.

Oropan pyhättö Biellan alueella vuorilla
Sanctuary of Oropa on Biella mountains

Kuten yläkuvista näkyy, rakennuskompleksi on todella suuri. Näyttävän sisääntulon jälkeen kävelemme portaat ylemmäksi, kohti ensimmäistä aukiota. Portaiden päässä, sisäänmenokaaren valoaukossa kävijän vastaanottaa pääpyhätön suuri siluetti:

Oropan pääpyhättö
Oropa´s main church

Aukiolla oli vielä täplittäin lunta talven muistona. Ylhäällä vuorilla oli vielä vilpoisaa, joten onneksi olimme ottaneet talvitakit mukaan.

Ensimmäinen aukio Oropassa
First court yard in Oropa

Isolla aukiolla on myymälöitä ja kahviloita, vessat ja pari ravintolaa. Palvelun runsaus jo paljastaa, että Oropassa käy paljon väkeä myös talvikautena. Tuli bongattua pari hauskaa kuriositeettia. Kuten tämä, varmaan maailman nätein raha-automaatti:

Nätti pankkiautomaatti
Pretty automat

Toinen hassu juttu löytyi muistomyymälästä. Pyhien aiheiden, kuten mustien neitsyiden patsaiden, seimikuvaelmien ja rukousnauhojen lisäksi oli kaupan jos jonkinmoista tilpehööriä aina lasten palloista ja autoleluista kerrassaan kummallisiin "koriste-esineisiin". Vai voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tämä liittyy pyhiinvaellukseen ja munkkeihin:

Pyhiä matkamuistoja Oropasta
Sacred souvenirs from Oropa ;D

Tai no niin, munkkeihin ja munkkeihin... Tirsk! Täytyy muistaa, että nyt ollaan tosiaan Italiassa ;)

Mutta palataanpa taas Oropan todelliseen antiin eli jumalallisiin asioihin. Toinen aukio on vielä ensimmäistäkin viehättävämpi. Kuvassa oikealla näkyy Oropan vanhempi kirkko. Vanha kirkko on erityisen tärkeä siksi, että siellä on Oropan kuuluista Musta Neitsyt. Se on mustasta puusta veistetty Neitsyt Marian patsas, joka on alttarin keskiössä Jeesus-lapsi käsivarsillaan. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian palvonta on säilynyt tärkeänä ja meidänkin visiitin aikana kirkossa oli moni, joka rukoili ääneen ja hartaasti Mariaa pyhätön kovilla ja vaatimattomilla puupenkeillä.

Oropan toinen aukio, oikealla vanhin kirkko
The second courtyard of Oropa, the oldest church on the right

Oropan Musta Neitsyt
Black Virgin of Oropa

Sivuhuoneessa oli synnintunnustussessio meneillään, parissa kopissa paloi punainen valo. Synnintunnustus on yksi sellainen juttu, jota en ihan ymmärrä katolisessa uskossa. Siitä tulee mieleen, että eipä haittaa, jos olen mokaillut pahasti. Kerron papille syntini, teen parit rukousharjoitukset ja saan pahat tekoni anteeksi. Ennen muinoin rikkaat ostivat syntejään ahkerasti anteeksi aneilla eli kirkolle antamillaan lahjuksilla. Kätsyä.

Synnintunnustus käynnissä takahuoneessa
Confessing going on in the back room

Mutta olipa katolisesta uskosta mitä mieltä tahansa, kirkon upeat saavutukset uskonnollisen arkkitehtuurin ja taiteen saralla ovat kiistattomat. On vaikea vastustaa taiteen iloa Italiassa ja mestaritöiden tuomaa nautintoa silmille ja mielelle. Pyhittyneen olon voi kuitenkin saada mielestäni missä tahansa omiin aisteihin vetoavassa temppelissä, joka nostattaa sinut toisen todellisuuden tasolle: vetosipa tunteisiin sitten paikan askeettisuus ja autenttisuus tai barokin röyhkeä pröystäilevyys tai luonnon sylissä itsensä kuuleminen.

Valo Oropan usvaisten kukkuloiden yllä
The light abowe Oropa hills

Oropan pyhättö on ylellisen ja samalla luonnonläheisen kaunis paikka hiljentymiselle. Kukkulalta avautuu laaja maisema, joka tosin reissumme aikaan oli vuorilla leijuvan usvan peitossa. Ihastelin suuresti myös arkkitehtuurin yksityiskohtia, kuten aina rakastamiani pylväskäytäviä ja arkadikaaria:

Ihmisen luomaa kauneutta Oropan pyhässä paikassa
Human-made beautiness in sacred Oropa

Kolmannen aukion kruununa on iso kirkko, joka näkyi upeasti jo ihan ensimmäisten portaiden päässä. Kirkko on sisältä pyöreä ja alhaalla on Marialle pyhitetty krypta. Kirkko oli yllättävän pelkistetty, vaikkakin hieno. Mutta jotenkin tykkäsin enemmän Mustan Neitsyen kirkosta, se oli intiimimpi kauneudessaan. Kirkon sivulla on jälleen matkamuistomyymälä ja sivuhuoneissa hienoja seimikuvaelmia eri maista. Pimeällä käytävällä kulkija voi myös eläytyä Jeesuksen elämään seinän lokeroihin rakennettujen hyvin toteutettujen miniatyyriasetelmien kautta.

Oropan pääkirkko
Oropa´s main church

Ennen lähtöämme takaisin Torinoon kävelimme jonkun aikaa alueen edustalla. Oropa on siitä erikoinen alue, että siellä on yhteensä kaksitoista kappelia vieretysten kukkuloilla. Ne muodostivat erikoisen ja silmää ilahduttavan pikkukylän kevätkukkien värittämille rinteille. Lopuksi vielä violettia ja herkkää valkoista hehkuvat pienet krookukset tuomaan uuden elämän iloa itse kullekin. Bella primavera on jo saapunut Pohjois-Italian vuorille!

Tässä kuvassa viisi Oropan kahdestatoista kappelista
Here five of all twelve chapels in Oropa

Violetteja ja valkoisia krookuksia
Purple and white crocuses

***

This travel letter takes you from last journey´s Biella to Oropa, sacred mountain and monastery in Ivrea hills. Place derives already from the 4th century. Main part of Oropa´s sanctuary is built in 17th and 18th centuries by such great names like Juvarra and Guarini for example.

Oropa has three courtyards, all very lovely. There are also shops, cafés and restaurants so you don´t wonder that this monastery really is a very popular place for visiting, for the pilgrims and tourists, 800 000 visitors per each year. Oropa is UNESCO World Hertage Site.

The most important place is the oldest church, because there is Black Virgin. It is a lovely black statue of Virgin Mary and it still invites many Catholics for praying and adoration. Special is also the surrounding area because there are all together twelve chapels on the hills. Area was very beautiful at this time because the spring has arrived also to the mountains and the hills were covered by fragile colourful crocuses. Bella primavera!

Biella, viehättävä kylä Torinosta pohjoiseen

Viime lauantai meni reissatessa Torinon lähiseudulla. Pääkohteemme oli Oropan vanha luostari, mutta sitä ennen tutustuimme matkan varrella Biellaan. Tuo kaupunki sijaitsee Torinosta noin 90km pohjoiseen.

Biella on hyvin pieni ja vaikutti aluksi mitäänsanomattomalta. Ajoimme ylös kukkulalle, ja toivoni heräsi yhä ylemmäs kiemurtelevalla tiellä: jospa sieltä tulisi vielä vastaan esteettistä silmäniloa romantiikankipeälle Kulkukatille. Kylät muodostuivat nimittäin vanhaan aikaan kukkuloille ja sumplin, että Biellassa täytyi olla vanha kaupunki.

Ja sieltä ylhäältähän tuo löytyi: ihastuttava, pienimuotoinen ja romanttisesti kulahtanut vanha Biella, jonka kapeilla kujilla tämä Katti tunsi olonsa heti kotoisaksi.

Biellan kaunis katettu katu ja taustalla pääaukio
Lovely archades of Biella and the main square

Mutta ennen kuin pääsin villiintymään kujilleni, täytyi hoitaa yksi tärkeä juttu. Nimittäin syödä. Kello oli jo puoli kaksi iltapäivällä ja italialaiseen tapaan paikat menevät kiinni kahdelta ja sen jälkeen ruokaa löytyy korkeintaan joltain kälyiseltä rasvapizzakioskilta (jos sieltäkään näin pienessä paikassa).

Tuosta yläkuvasta oikealla on ravintola nimeltä Pizzeria Ristorante San Giacomo, jossa tarjoillaan tyypillistä italialaista ruokaa - kuinka tyypillistä!

Saimme pöydän helposti. Vain kaksi muuta pöytää olivat varattuja ja paikalla oli meidän lisäksemme kuusi henkilöä ja yksi kaihoisankostein silmin tippuvia makupaloja odottava karvakorvainen koira.

Vatsani kurni jo niin pahasti, että nälkäisessä ahneudessani tilasin miekkakala-annokseni oheen myös pinaattilautasen ja veneperunoita. No siinä sitä sitten olikin purtavaa! Kaikki annokset olivat tuhdinkokoisia ja yhdessä liian isoja. En jaksanut millään kaikkea, vaikka hörpin palanpainikkeeksi hyvää ja kirpeästi kuplivaa valkoviiniä. Ranskalainen Kolli sai toimia apunani lautasten tyhjentämisessä. En kerta kaikkiaan halua haaskata ruokaa, etenkään näin herkullista.

Miekkakalaa, veneperunoita ja pinaattia plus talon helkkyvää valkoviiniä
Swordfish, oven potatoes and spinach plus house´s sparkling white wine

Olen tykästynyt pinaattiin etelänvuosinani. Terveellistä ja hyvää! Suomessa pinaatti tuntuu olevan oudompi juttu, mutta Ranskassa ja Italiassa on ihan yleistä syödä pinaattia. Itse tykkään siitä ihan simppelisti maustettuna: suolaa ja valkosipulia plus päälle laadukasta oliiviöljyä. Mitään kermaa en sekaan halua. Kermapinaatti oli Saksassa yleisempää, mutta siellä nyt kaikki ruuat uitettiin (tai pikemmin hukutettiin) kermassa.

Ruokakuvassa vasemmalla näkyy Kollin pizza. Se oli yksinkertainen, mutta voi kissan viikset, kuinka makoisaa! Tuoreita tomaatinpaloja, mozzarellaa ja basilicaa.

Tässä tyytyväinen ja täysimasuinen Katti herkullisen lounaan rentouttamana:

Biellan viehättävä ravintola ja Kulkukatti peilissä italialaisten viinien keskellä
Biella´s charming restaurant and TraveCat in the mirror in the middle of Italian wines

Sitten pääsimme itse asiaan eli kiertelemään kujia. Niitä ei tosin näin pienessä kaupungissa paljoa ollut, mutta tämän kuvakirjeen kautta saatte hyvän katsauksen miltä Biellan vanha kaupunki näyttää.

Biella näyttää romanttisesti rapistuneilta taloilta ja koukeroisilta pikkuparvekkeilta, runollisilta arkadikäytäviltä ja somilta ikkunaluukuilta:

Romanttinen talo Biellan vanhassa kaupungissa
Romantic old house in Biella´s old city center

Pylväitä ja vanha maalaus arkadikaarten suojissa
Pillars and an old painting under the archades

Biella näyttää myös holvikaarien takaa paljastuvien sisäpihojen italialaiselta elämältä, elegantilta barokkikirkolta ja jyrkästi viettäviltä kujilta:

Kaunis sisäpiha
Pretty inner yard

Barokkikirkko Biellan vanhassa keskustassa
Barocco church in Biella´s old city center

Täällä kelpaa kujakissojen maukua italiaa
Here is the perfect place for Italian alley cats to meow their latest news

Vanhasta kaupungista avautuu rauhaisa näkymä ympäröiville kukkuloille, otokseni alempana. Kuvauspaikkana aukio Mario Cucco, suomalaisittain Kukko ;) Meidän piti muuten alunperin syödä tämän pikkuaukion kulman ravintolassa, koska sitä oli kehuttu Kollin matkaraamatussa eli Quide Routard -opaskirjasessa, mutta tuo ruokapaikka oli epäonneksemme kiinni. No eipä meillä ollut minkäänmoista valittamista päädyttyämme San Giacomoon.

"Kukon aukiolta" näkyvien kukkuloiden sinisenhämyisä tausta on kuin konsanaan Leonardon maalauksesta:

Kaunis maisema Biellan vanhan kaupungin kukkulalta
Beautiful scenery from Biella´s hill

Seuraavassa matkakirjeessä seikkailemme Oropaan ja munkkien ja pyhiinvaeltajien jalanjäljille. Ciao!


***

Last Saturday we did a small trip 90 kilometres up to north from Turin: to Biella and Oropa.

At first I introduce Biella, a small city in the middle of nowhere. Modern part of the city is not special, but old town is really lovely. It is up on the hill. There you will find the romantic charm of old Italy, its´ pictoresque houses with curvy balconies and window shutters, long running archades, old inner yards and steep narrow streets.

We had delicious lunch of pizza, swordfish, spinach and potatoes in Pizzeria Ristorante San Giacomo. Mamma mia, it was tasty! We didn´t regret at all that we couldn´t eat in the place next to Piazza Mario Cucco, that restaurant was closed.

With my next travel letter I will take you to the old monastery of Oropa and the footsteps of monks and pilgrims. Ciao!

Lago d´Iseo - idyllinen järvi Pohjois-Italiassa

Talvi on kaunis vuodenaika ja lumi on aivan ihana tuodessaan valkoisuudella valoa hämärään. Mutta meikäläisestä on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, että olisi tarve päästä aurinkoon ja lämpimään, katsomaan kukkia ja sypressejä aurinkolasit tyylikkäästi laiskanraukeilla silmillä ja napostelemaan italialaisia herkkuja punaviinin helliessä makunystyröitä. Niinpä talvipäivän vastapainoksi teemme tässä kirjeessä nojatuolimatkan Iseo-järvelle.

Olimme ranskalaisen Kollin kanssa Iseolla jo viime keväänä, sinne on Torinosta semmoiset parisen tuntia matkaa. Enpäs ole muistanut tai ehtinyt kertoa tästä reissusta mitään. Nyt on siis oiva tilaisuus ottaa aimo harppaus kevääseen ja saapastella Pohjois-Italian järvimaisemiin keimailevasti kaartuvien päivänvarjomäntyjen alta:

Benvenuto a Lago d´Iseo!

Lago d´Iseo on pienempi ja tuntemattomampi kohde verrattuna kuuluisiin Lago di Gardaan, Comoon tai Maggioreen. Iseo sopii sellaisella matkaajalle, joka on kokenut jo nuo isommat kohteet ja/tai haluaa etsiä jotakin rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Tähän pieneen kaupunkiin johdattaa yläkuvan superviehättävä mäntypromenadi. Ympärillä on tyypillisiä italialaisia taloja ja edessä sydäntäkääntävän kaunis maisema sinisyyteen kohoavine kukkuloineen ja auringonpaisteessa helkkyvine järvineen. Mennääs peremmälle mäntykujaa pitkin. Muistakaa laittaa aurinkolasit silmille, kohta männyt eivät kohta enää suojaa loistavalta paahteelta...

Nyt olemme järven rannalla Iseon pienessä satamassa. Tulopromenadi näkyy tuolla toisella puolella. Laineet liplattavat vasten laiturintöyrästä, lokit kriikkuvat lisää kalaa ja musiikki soi rantaravintoloista. Ohi kulkee italialaisia perheitä mammojen selittäessä kovasti jotakin käsien huitoessa tutun etelämaalaiseen tyyliin. Lapset juoksevat koskemaan viileää vettä ja tasapainottelevat lämmössä sulavien jäätelötötteröiden kanssa.

Iseon pieni satama
The little port of Iseo

Satamassa on sesongin aikaan paljon veneitä, isompia ja pienempiä. Veneitä voi myös vuokrata, jos mielii laineille. Järven kannella keikkuikin usea paatti, joiden kansilla paistatteli päivää lämmön uuvuttamia lomalaisia uikkareissaan. Matkaan pääsee myös organisoidulle turistikierrokselle isommalla veneellä.

Tallustellaanpa eteenpäin pitkin rantabulevardia:

Lago d´Iseon rantabulevardi
Lakeside boulevard in Lago d´Iseo

Veden äärellä on aina mukava olla. Laineiden liike, aaltojen liplatus ja auringon pilkehdintä veden pinnassa tuo kepeän ja vapaan olon. Ostetaan jätski, otetaan rennosti ja katsellaan mahtavia maisemia! Mutta varokaapa isojen veneiden laineita, ne kastavat kulkijan litimäräksi aivan yhtäkkiä tällä bulevardilla, joka kulkee hyvin matalalla. Mutta eipä hätää, aurinko kyllä kuivattaa.

Rantabulevardin päässä on miniatyyrisatama, jossa on pikkuveneitä. Ympärillä on vihreää ruohikkoa, jossa voi paistatella päivää tai nauttia vaikka picnicin porukalla. Siellä täällä kasvavat päivänvarjomännyt suovat varjoillaan suojaa keskipäivän helteeltä. Maisema on vastustamattoman italialainen: vanhoja taloja, sypressejä ja taustalla kohoavat kuumankostean valohämynsiniset kukkulat.

Ihana italialainen maisema: sypressi ja taustalla siniset kukkulat
Lovely Italian scenery: cypress and on the backround blue hills

Mutta syödäkin täytyy. Ei kun etsimään ravintolaa, mutta ei sitten mitään turistirysää...

Pienen keskustan sivukadulta löytyi Kollin Routard-oppaassa kehuttu ravintola nimeltä Il Volio. Siellä järjestetään myös viininmaistelua. Listalta löytyy perinteisiä italialaisia herkkuja. Il Volion hinnat eivät ole edullisemmasta päästä, mutta ruoka on todella hyvää ja palvelu samoin. Sisustus on simppeli yhdistelmä uutta ja vanhaa, lisukkeina on joitakin antiikkisia esineitä ja astioita.

Il Volio - erinomainen ravintola Iseossa
Il Volio - excellent restaurant in Iseo

Otin polentaa ja grillattua sardiinia. Järvialueella tuntuu jotenkin sopivalta syödä kalaa ja polentahan on italialaisten perunamuussi. (Oma lempipolenta-annokseni on mustavalkoisen herkullinen polenta seepialla.) Buon appetito!

Polentaa ja grillattuja sardiineja
Polenta and grilled sardines

Herkkusuisen Kulkukatin pääruoka on tietenkin jälkiruoka! Tällä kertaa makuelämyksiä maiskuteltiin kunnon jälkiruokavalikoiman merkeissä. Takarivi vasemmalta: vadelmasorbetti, valkosuklaajäädyke ja sulaa suklaata, edessä keksi- ja vadelma-annos, panna cotta ja mustia kirsikoita. Oh mamma mia che buono! Tämän setin jälkeen meikä-Katti nuoleskeli huuliaan varmaan pari tuntia...

Tämä todella sulaa suussa: iso jälkiruokalajitelma
This melts in mouth: good selection of desserts :-P

Iseon kaupungissa on pieni valikoima putiikkeja ja ravintoloita. Meno on keskittynyt ranta-alueelle. Sivukujilla ja taaempana on hyvin hiljaista ihan päiväaikaankin. Rauhaa rakastaville paikka on siis passeli. Kauneimmat rakennukset sijaitsevat niin ikään rannan tuntumassa, peremmällä on uudempaa rakennuskantaa, joka ei omaan silmään ole yhtä elämyksellistä kuin tyypillinen italialainen (hieman ränsistynyt:) arkkitehtuuri.

Vanha talo ja peri-italialaiseen tapaan ikkunasta kuivumassa roikkuvat pyykit
Old house and fresh loundry hanging out from window - typical Italian :)

Piskuisella keskusaukiolla oli hassu suihkulähde, jonka kaltaisia tosin tulee vastaan aina silloin tällöin vanhoissa italialaisissa kylissä: vihreän sammaleen peittämä luonnonkivi. Lopputulos näyttää karvaiselta. Komeuden päällä tönöttää kaupungin suojeluspyhimys. Suloisen autenttista tunnelmaa!

Iseon keskusaukio ja hassu "karvainen" suihkulähde
The main square of Iseo and its´ funny "furry" fountain

Iltapäivän seestyessä vilpoisammaksi alkoi sade ripotella järven pintaan. Lähestyvä ukkonen nostatti metallinvärisinä uhkuvat pilvet yli kukkuloiden ja järvi tummeni utuisensiniseksi.

Sade saapuu Lago d´Iseolle
Rain comes to Lago d´Iseo

Päätimme jatkaa matkaa, sillä sade vain voimistui. Halusimme ajaa toista kautta takaisin ja suuntasimme pohjoiseen vievälle rantatielle. Ruuhka oli melkoinen, ainoalla yhden kaistan väylällä olivat kerralla kaikki pakenemassa rankkasateeksi voimistunutta säätä. Välillä oli vaikea nähdä eteensä, satoi niin valtavalla ropinalla. Mikä muutos päivän valoon ja hehkuun!

Paluumatkalla tuki hankaluuksia, kun tie ei mennytkään ihan niin kuin olimme ajatelleet. Jouduimme kiertelemään jonkin verran, mutta onneksi oli taas GPS matkassa. Siitä on tullut ihan paras ystävä! Pohjoisen reitti ei ollut mitenkään erityinen, kaunista katseltavaa ei ollut kuin itse järvi, seutu oli teollista ja paikoitellen jopa rumaa. Iseon eteläosa on paras alue estetiikannälkäisille.

Mutta alaspäin mennessä kohtasimme uudelleen sykäyttävän kauniita maisemia. Ajoimme toisen, pienemmän järven luota serpentiininä kiemurtelevaa tietä pitkin yhä ylemmäksi ja voi, miten upealta järvi näyttikään sateen jälkeisten säteiden paistaessa pilvien lomasta.

Näillä vehreillä näkymillä pärjää taas hyvin jonkun aikaa lumen keskellä. :)

Pieni pohjois-italialainen järvi ja serpentiinitie
Little lake in North-Italy and serpentine road

***

Winter and snow is beautiful but in the middle of coldness I feel like jumping to sunshine. Today we will have a short trip via my letter to North-Italy and Iseo Lake. I visited Iseo with my French MrCat last spring but I have just forgotten to write about the trip. Now it is good timing to enjoy of these green, relaxing and sunny sceneries!

Iseo Lake is a smaller and not as well known lake in North-Italy than Lago di Garda, Como or Maggiore. Iseo suits to a traveller who has seen these main attractions already or a person who wants to experience something smaller and more calm and simple.

Main square and port area are very small but idyllic with old houses. Lakeside view gives its´ best when showing glimmering lake in the sunshine, Mediterranian pine trees, cypresses and misty hills. Beautiful! You can rent a boat or go for a touristic adventure with a bigger boat. Or just stay on the ground, buy an ice-cream and enjoy of Italian lifestyle with whole spirit.

We went to eat into a very good restaurant Il Volio. They have also wine tasting. Prices are quite high, but the food is excellent and service is very professional and nice. Restaurant is simple and a mixture of typical Italian and modern style. Remember again that we are now in Italy, so restaurants get closed at 2pm! We were (again...) almost late but fortunately we got a table. I wouldn´t have wanted to miss Il Volio´s fabulously tasty selection of different desserts!

End of the day brought a horrible rain with when we were driving northern lakeside way. There was nothing special to see in northern part. Gladly the rain stopped and the sun started to shine through the clouds. When coming down back to south and passing by another lake we saw again beautiful sceneries. Just look at this lake, it is like a postcard.

Italian greetings!

Pohjois-italialainen järvi upeine ympäröivine kukkuloineen
North-Italian lake with its´ gorgeous hills around