Rooman erikoisuuksia: ei-katolinen hautausmaa ja maailman kuuluisin kurkistusreikä

Hehkutin edellisessä kirjeessä Rooman salaisuuksista ja tässä olisi esitteillä kaksi. Kumpikin sijaitsee Villa san Pio -hotellista lyhyen kävelymatkan päässä, hotellin esittelin juuri viime kirjeessä.

Ensimmäisenä vien teidät Rooman ei-katoliselle hautausmaalle. Se on sopiva kohde sellaiselle matkaajalle, joka haluaa romanttisia ja rauhallisia elämyksiä ja joka on nähnyt jo kaiken ydinkeskustassa. Kollini historiasta kiinnostunut kollega tiesi paikan ja sehän piti lähteä katsastamaan.

Ei-katolinen hautausmaa Roomassa, keskikäytävä
Non-Catholic cemetery in Rome, the main alley

Ei-katolinen hautausmaa sijaitsee ihan Pyramid-metroaseman lähellä, eli metrolinja B:n eteläsuunnassa, melkein aseman vieressä kohoavan ison pyramidi-monumentin takana. Huomaa, että hautausmaa on avoinna vain aamupäivisin.

Hautakivia (Kollin ottama kuva)
Grave stones (Mr Cat´s photo)

Hautausmaa on todella kaunis: granaattiomenoita, kukkapensaita, kaskaiden kovaäänistä sirinää päivänvarjomäntyjen oksilla, pysähtynyt tunnelma, romanttisia kivimonumentteja, paasilla kiipeileviä murattiköynnöksiä. Läsnä kaihoisia kaikuja menneisyydestä ja niistä ihmisistä, jotka löysivät Rooman kukin omalla tavallaan ja joiden maallinen muisto lepää tässä elämän viimeisessä kätkyessä, autereisen auringon lämmössä, Ikuisen Kaupungin hellässä huomassa.

Granaattiomenapuu
Grenade apple tree

Paikalla ei ole montaa ihmistä, muutamia turisteja, jotka käyskentelevät rauhallisesti hiljentyen arvokkaan paikan ansaitsemalla tavalla.

Tämä on monen taiteilijasielun viimeinen leposija: on maalaustaiteilijoita, runoilijoita, veistotaiteilijoita, filosofeja, kirjailijoita. Tänne on haudattu mm. runoilijat Keats ja Shelley, Goethen poika ja italialainen filosofi Gramsci. Gramscin haudalle oli jätetty kirjeitä ja runoja ja pikkukivia oli aseteltu paaden päälle.

Edit:
Tarkkaavainen lukijani Porvoosta (kiitos hänelle) laittoi viestiä, että täällä on myös Walter Runebergin (veistäjä Walter Runebergin poika ja J.L. Runebergin pojanpoika) hauta. Onneksi satuin ottamaan kuvan siitä, kun ajattelin, että voi olla samaa sukua ja olihan tuo.

Suomalainen hautakivi.
Finnish gravestone. Walter F. Runeberg was the son of Finnish sculptor Walter Runeberg
who was the son of our famous poet J.L. Runeberg

Täällä on monia tyylikkäitä ja taidokkaita hautamonumentteja:

Enkeliveistos
Angel statue

Tämä enkeli hehkui silmiä häikäisevän kirkkaissa valonsäteissä kuin juuri taivaasta maan päälle astuneena:

Enkeli taivaan
Angel of heaven

Hautausmaa on kuuluisia myös toisesta seikasta: siellä asuu kissoja! (Voinette arvata, ettei tämä ollut vähäisin syy, miksi halusin nähdä paikan, öhöm...). Kissoille voi jättää myös lahjoituksia niiden ruokaa varten. Katit saavat mennä miten tykkäävät ja asustella tässä rauhaisassa paikassa - melkoiset kissanpäivät siis!

Nämä laiskanlötkeät asukit eivät antaudu silitykselle, mutta niitä on kiva seurata. Tässä yksi tuimailmeinen katti, josta ranskalainen Kolli sai napattua hienon lähipotretin zoomilla. Kisu oli näennäisen rauhallinen, se tarkkaili koko ajan silmäkulmastaan liikkeitäni ja pysytteli pienen välimatkan päässä.

Yksi ei-katolisen hautausmaan kissoista
One of the cats of Non-Catholic Cemetery

Raitapaitakisuli (Kollin kuva)
Stripe cat (Mr Cat´s photo)

Tässä seuraavassa otoksessa on melkoinen siesta käynnissä. Hautapaasien väissä oli sopivasti varjoa ja viilentävää kasvillisuutta. Nämä kaksi kaverusta ottivat autuaat nokoset nenäkkäin. Voiko tyytyväisemmäksi kissa enää tulla? Katsokaa nyt näitä paksuposkisia karvanaamoja:

Samettiturkkinen kisu nokosilla
Velvet fur cat taking a nap

Onnelliset kissat siestalla hautausmaan varjoissa
Happy cats having siesta in cemetery´s shadows

Hautausmaan portin vieressä on pieni kirja- ja korttikauppa ja siinä takana on myös kaksi siistiä toilettia. Portissa on metallilaatikko, johon toivotaan kolmen euron lahjoitusta vierailusta hautausmaan ylläpidon tukemiseksi.

Haustausmaasta, sen historiasta ja aukiolosta lisää tietoa kiinnostuneille tästä linkistä.


Toinen viehättävä ja erikoinen kohde sijaitsee ihan hotelli Villa san Pion kulmilla, Aventino-kukkulalla. Tässä paikan aukio, jossa oli kuvaushetkellä jonkinmoinen mopomiesten kokous meneillään, heh.

Aventinon kukkulalla
On Aventino Hill

Tästä kun katseen kääntää oikealle, saa eteensä Maltan ritarikunnan päämajan muurin:

Maltan ritarikunnan päämaja on tämän muurin tuolla puolen
Knights of Malta headquarters is behind this wall

No mikä tässä muurissa on nyt muka niin mielenkiintoista? Mennääs lähemmäksi...

Maltan ritarikunnan ovi
Knights of Malta headquarter´s door

Joo, ihan ovi näkyy olevan. Tosi jännää. Mutta mitä siinä edessä puuhataan? Siirrytääs katsomaan...

Maailman kuuluisin kurkistusreikä
The most famous peekinghole

Heiii! Tässähän on joku kumma kurkistusreikä! Ja täältä näkyy jotain jänskää...

Puutarha kurkistusreiästä nähtynä
Garden seen from the peekinghole

Onpa hieno puutarha! Mutta mitäs siellä vehreän holvikäytävän päässä hahmottuu?

Vatikaani ja Pietarin kirkko nähtynä kurkistusreiästä
Vatican and Saint Peter´s Basilica seen from the peeking hole

Vau, miten upea! Vatikaani ja Pietarin kirkko, siinä puutarhan vihreiden köynnösten keskellä kuin miniatyyrikoriste. (Näky on vielä hienompi livenä, kuvasta ei näy yhtä mainiosti tuo miniatyyrimäisyys.)

Että aikamoinen kurkkausreikä totta tosiaan... Siitä näkyy kolme maata yhtä aikaa: Maltan suvereeni alue, Rooma ja Vatikaani.


***

There is a very interesting and totally charming non-catholic cemetery in Rome, close to Pyramid-metro station and just behind the big pyramid-monument. It is very peaceful, there are cypresses, flower trees, lovely grave stones and romantic paths. From the Mediterranian trees you here the birds singing and cicadas´ loud sound.

Lots of foreigners are being buried here since it is non-catholic. And there seems to be many artists: poets, writers, painters, sculptors, philosophs... Poets Keats and Shelley, Goethe´s son, Italian philosoph Gramsci for an example. (Upper is my green link to read more)

Cemetery is known also for its´ cats! Here you see some of the lazy and happy cats of this marvelous cemetery.

There is a small bookstore and clean toilets behind. In the gate you can leave three euros for your visit to support the work.


Other wonderful attraction is nearby, on Aventino Hill. (The place is situated just around the corners of our hotel Villa san Pio, I introduced the hotel in my last letter.)

There is the headquarters of sovereign of Knights of Malta. The beautiful gate has a charming secret: it has a peekinghole, the world´s most famous one. Through it you can see three countries: sovereign of Knights of Malta, Rome and Vatican. It gives a marvelous, miniature-like scenery to Saint Peter´s Basilica: it´s decorated with the green trees of the garden. How lovely is that!

The photo is not as good as it is live, so take your own peak in Rome :)

Romanttinen hotellimme Roomassa ja budjettimatkailun muisteloita

Tänä aamuna tuntuisi, että flunssa on jo paremmalla mallillaan. Nokka ei vuoda yhtä Niagarana kuin edellisinä päivinä ja pärskiminenkin on vähentynyt. Jee! Josko tästä vielä selvittäisiin? :)

Alennustilasta johtuen en ole jaksanut laittaa eetteriin loppuja Rooman reissun juttuja, kuvien kanssa sumpliminen tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Mutta tässä tulee nyt viiveellä muutama tarina! Ensimmäisessä esittelen meidän ihanaisen hotellin.

Hotellimme Roomassa, Villa san Pio Aventinon kukkulalla
Our hotel in Rome, Villa san Pio on Aventino Hill

Hotellinamme Roomassa toimi Villa san Pio. Se sijaitse kauempana keskustasta, Aventinon kukkulalla. Se on residenssien aluetta, hyvin rauhallista ja vehreää. Ympäristössä on palmuja, sypressejä, "auringonvarjo"mäntyjä ja talojen muureilla ja pihoilla mitä loisteliaimman värisiä kukkia kesäaikaan. Pyramid-metroasema on lähin, jonne tosin on kymmenen minuutin kävelymatka.

Hotellia on kutsuttu yhdeksi maailman romanttisimmaksi. Aula, käytävät ja huoneet on sisustettu vanhanaikaisesti, on kultakirjailtuja verhoja, vanhoja koristeellisia huonekaluja ja kiekurakulmaisia peilejä. Paikka on sopiva vaikkapa häämatkalaisille! Tai muuten vaan niille, jotka haluavat leppoisaa luksusta ja erilaisen majoituksen hektisen ja meluisan ydinkeskustan sijaan. Huoneet sijoittuvat muutamaan eri rakennukseen, välissä kulkee polku kasvillisuuden ja patsaiden keskellä.

Hotellin koristeellinen aula
The lobby of the hotel

Hinnat ovat aika tyyriitä, mutta nyt oli ranskalaisen Kollini työmatka, joten saimme osan kuluista työn piikkiin. Hotelli on sinänsä kätevä, koska se sijaitsee kävelymatkan päässä FAO:sta eli Rooman YK:n toimistosta, jossa Kollilla oli kokouksia. Olimme samassa hotellissa myös aikaisemmalla reissulla.

Hotellihuone romanttiseen, vanhanajan tyyliin
Romantic hotel room

Buffet-aamiainen on ihan ookoo. Italialaiseksi se on erinomainen (tyypillinen italialainen aamiainen on tujakka espresso ja joku pieni pulla tai pelkkä keksi! Tuota en ole muuten ikinä tajunnut: minulta menisi taju jo parin tunnin sisällä noin heikoilla eväillä), mutta ottaen huomioon hotellin neljän tähden statuksen buffet voisi olla parempikin. Italialaiset tykkäävät kovasti niin ikään makeasta. Jopa hotellin croissantien päälle oli lorotettu sokerikuorrutusta, eiiih...

Mutta, hotellin cappuccino on mielettömän hyvää! Olen teetyyppi, mutta täällä minun oli pakko ottaa välillä cappuccino. Eihän sellaista herkkua voi sivuuttaa, slurpsista.

Herkku-cappuccino :-P
Tasty cappuccino

Oli ihanaa syödä aamiaista tuolla vehreällä, tunnelmallisella terassilla, lehvien varjossa ja lintujen liverrellessä, auringon jo paistellessa puiden takaa lupaillen kuumaa päivää. Oi autuutta! Mikäpä onkaan parempi tapa aloittaa päivä Roomassa ja miettiä, mihin kohteisiin sitä tänään suuntaisi tassunsa :) La Dolce Vita kerta kaikkiaan.

Villa san Pion vehreä aamiaisterassi
Beautiful terrace in the hotel Villa san Pio

Eräänä aamuna sain mieleistä seuraa. Kyseessä ei ollut Kolli, joka oli rientänyt jo varhain kokoukseen, vaan suloinen tyttö-kisuli, joka ilmestyi viereeni naukumaan. Katti olisi halunnut ilmeisesti nauttia aamiaista, mutta en oikein kehdannut alkaa heittelemään mitään ruuanmuruja.

Tai no, yhden croissantin palan annoin salaa tarjoilijoilta (kun ei muutakaan enää siinä vaiheessa lautasella ollut nimimerkillä aamiaisbuffet-ahmatti), mutta eihän se tietenkään kelvannut. Kisu ei antanut silittää, mutta kiehnäsi pöytäni jalat ja pyöri ympärillä jonkun aikaa ennen kuin katosi pensaisiin.

Pörröinen aamiaisseuralainen
My furry friend for the breakfast :)

Siinä aamiaispöydässä tuota kissaa ja sen itsenäistä puuhastelua katsoessani tuli mieleen, että tästä Kulkukatista on tullut enemmän laiskanpulseka ja mukavuudenhaluinen kotikissa. Rooma-seikkailuissa joskus vuosia sitten oli pikkuisen eri meininki... Oi nostalgiaa!

Lähdin matkaan yksinäni, kuten monesti tein. Minulla oli joku kahden tähden hotelli =loukku (Italiassa tähdistä saa yleensä vähentää yhden). En halunnut koskaan tuhlata rahaa liikaa hotelleihin, tarkoitushan oli pyöriä nähtävyyksissä ja tuhlata rahat mieluummin elämiseen kuin nukkumiseen.

Tuo piskuinen ja kälyinen hotelli oli rautatieaseman tienoilla. Käytävät olivat hämärät ja labyrinttimaiset. Huone oli todella pieni, ei sinne muuta mahtunut kuin iso sänky ja haiseva kaappi, jonka toinen ovi retkotti. Huoneen ovi aiheutti kylmiä väreitä, koska se oli lukitsemisesta huolimatta jotenkin raollaan. Sänky haisi ullakolta. Tapetit olivat tummat, ja verhot paksua burgundinpunaista samettia. Sain aamiaissetelin, jolla sain kuivan kannikan ja teetä lähibaarista. Hih!

Mutta budjettimatkaaminen on joskus ihan hauskaa ja jopa tunnelmallisempaa kuin hienoissa hotelleissa snobbailu. Luulenpa silti, että ranskalaista Kollia olisi turha yrittää taivutella reppureissailuun, sen kun näkis! :)

Tosin Italiassa kaikki ei aina pelaa edes hienoissa hotelleissa: sinä iltana, jolloin meillä oli sovittuna illallinen Kollin kollegojen ja entisen pomon kanssa, piti kiireessä laittaa itsensä tällinkiin. Tulin viime tipassa (ylläri...) hotellille, ihan hikiväsyneenä koko päivän tallustamisesta keskustassa. Teki mieli vain nostaa koivet kohti kattoa. Mutta, ei kun suihkuun ja suitsait valmiiksi.

Kaunis kylpyhuone, mustaa ja valkoista marmoria
Beautiful bathroom, black and white marble

Jep, homma ei mene (tietenkään) putkeen silloin kun on kiirus:

Juuri kun olin saanut itseni saippuoitua ja oli kunnon sampoovaahdot päässä, vedentulo yhtäkkiä loppui. Ei tiraustakaan. Olipa mieletön ajoitus! Siinä saippuoissa liukastellessani sadattelin melkoisen valikoiman painokelvottomia suomalaisia kirosanoja, jotka varmaan kuuluivat käytävään asti.

Jonkin ajan kuluttua vettä alkoi taas tulla ohuena norona - mutta jääkylmää! Ei auttanut muu kuin pestä itsensä loppuun sillä jäisellä lirulla. Tietenkin myöhästyimme illalliselta. Voin kertoa, että oli tosi juhlava fiilis lähteä ravintolaan seurustelemaan ennestään tuntemattomien YK-tyyppien kanssa kamalalla kiireellä ja tukka puolimärkänä, jeuh!

***


My flu has made me so tired that only now I feel like posting my last letters with photos from our last Rome trip. Here I introduce our hotel, Villa san Pio.

The hotel is really romantic and beautiful! Decorated with the style of old times glamour. Perfectly suitable for honeymoon. Or people who just want to have relaxed luxory in a peacuful and green surroundings. Hotel is situated on Aventino Hill, so it is a bit far from the city center. But it was practical for us: this was again a work trip for my Mr Cat and he had only a walking distance to FAO.

Area is charming: residential buildings, cypresses, palm trees, flowers. And it is very calm, no noise like in the city center. Aventino Hill has some churches and the orange park. Closest metro stop is Pyramid (10 minutes walk).

Hotel´s breakfast terrace is situated under the green trees. Really a pleasure to start a day! Buffet is quite okay but cappuccino is very tasty. One morning I had cute company for the breakfast: a cat. It came to meow under my table, awww.

In this luxorious place I started to remember my earlier trip to Rome years ago. Then I was alone and in a shabby hotel near to the railway station (never wanted to spend too much money for hotels, rathed wanted to live better and use hotel only for sleeping). Dark corridors were like a labyrinth, the door gave me shivers because it was always a bit open even when locked and the room was so gloomy with dark wall-papers and deep red velvet curtains that I really spent rather time elsewhere, hee! But sometimes budjet traveling is more fun than being too comfortable and too touristic.

Sometimes even the better hotels give problems in Italy: one evening I had to prepare myself very quickly for a dinner with Mr Cat´s colleaques and his ex-boss. I had just came to the hotel, tired and sweaty. Rushed for the shower and just had soap and shampoo all over when the water stopped running! I can tell I shared some heavy Finnish swear words. Loud ones. After some while water came back but only a little bit and ice cold. Hrrr...

No surprise, we got late for that dinner, horrible rushing, and my hair was still moist, haa haa, I felt so glamorous! :D

Rapujuhlat

Olen tulossa pian Suomeen ja ystävät ovat lupailleet rapujuhlia jollekin päivälle. Löysin tämän teemaan liittyvän hulvattoman videopätkän ystäväni Facebook-sivuilta ja olen hihitellyt tälle jo muutamaan kertaan. Muppetit ovat mitä parhainta flunssaviihdettä!

Saas nähdä, tuleeko meidän rapujuhlien valmisteluista yhtä dramaattinen show, tirsk! Tuo kokkauksen loppu on ihan ehdoton. Popcorneja rakastavan ystävättäreni tuntien ei olisi ihme, jos jotakin tämän suuntaista tapahtuisi meidänkin juhlissa. ;)

Fanitin pienenä Muppetteja, suosikkini olivat Kermit ja Miss Piggy. Mielestäni Miss Piggy on viihdemaailman ensimmäisiä naispuoleisia action-staroja (Angelina Jolie on ihan nynny tähän misuun verrattuna): vauhdikas ja rohea, mutta samalla naisellinen. Tosin Kermit-parka saa selkäänsä liian usein... Pelkäsin sitä villiä rumpali-eläintä ja lopun vihaisen oloisia papparaisia. Niin ja sitä kamalaa violettia kotkaa!

Videon voimin toivotan kaikille iloista rapukautta!


I have been laughing at this video already couple of times. It´s so funny! In Finland (like in Swedish chef´s home country) we have greyfish parties in autumn, we eat greyfish with dill, lemon and bread and take "snaps" of vodka. Greyfish is sooo delicious! And vodka dangerous...

I will travel soon to Finland and my friends have promised to organize a geyfish party during my visit. Let´s see if the preparations will be as dramatic as in this hilarious video! My dear friend loooves popcorn so something like this may happen ;-D

I just loved Muppets when I was a kid! My favourites were Kermit and Miss Piggy. Miss Piggy was one of the first action ladies in show biz: much cooler than colourless Angelina Jolie ;) Although poor Kermit got beaten up too many times...

Waiting for the greyfish party!

Naukumaijan nurkka

Täällä on kärsitty yhteensä jo parisen viikkoa flunssasta. Ensin sairasti ranskalainen Kolli, ja sitten tuo vinha virus siirtyi rellestämään meikäläisen sisuksiin. Vaikka ei tässä ainoita olla: moni kamu on flunssassa tällä hetkellä.

Piti lähteä viikonlopuksi Megèveen, mutta ei tässä kunnossa tee mieli matkustaa metriäkään. Hyvä, kun lähikauppaan jaksaa raahustaa. Kollin oli joka tapauksessa pakko lähteä Ranskan puolelle, koska hänellä on siellä hommia, emmekä tiedetä, koska keretään Megèveen seuraavan kerran. Minä halusin jäädä suosiolla toipilaaksi Torinoon.

Eilen ei kyllä naurattanut mikään: perjantaiaamumme alkoi sähkökatkolla! Iski kamala paniikki, koska tajusin pakasteen olevan täynnä ruokaa ja varsinkin merenelävien suhteen täytyy olla tosi varovainen, listeriabakteeri on vakava juttu. Ja onhan pakkasessa myös ruisjuuri! Vaalin sen olemassaoloa kynsin hampain.

Kollin piti lähteä töihin, mutta lupasi setviä ongelmaa.

Sitten Kollista ei kuulunut kuitenkaan yhtään mitään ja olin kuin kissa pistoksissa. Ehdin räplätä meidän asunnossa sijaitsevaa sähkötaulua ja nipuloita ylös alas, ja juosta kellariin (siihen ihanaan katakombiin...) tutkailemaan taskulampun avulla meidän sähkölaatikkoa, jossa ei vilkkunut punainen valo, kuten muissa lukemattomissa lootissa siinä vierellä. Flunssahorteessa tuntui, että alkaa vilkkua jo omassakin päässä. Olin kiukkuinen kuin kimalainen, eikä Kollista kuulunut mitään. Eikö se tajua, että ruisjuuri täytyy pelastaa! Minen halua heittää hyviä ruokia ja mereneläviä roskiin!

Mutta sitten Kolli soitti. Sähköyhtiö oli valittanut, ettei vika ole heidän päässä, sähkö kuulemma kulkee meidän laatikkoon normaalisti. Vika on täällä. No mikäs neuvoksi?

Kolli oli saanut onneksemme napattua sähkömiehen lennosta YK:n kampukselta. Tyyppi oli ollut korjaamassa siellä jotakin. Ja niin Kolli saapui pelastavan sähkömiehen kanssa katastrofipaikalle. Katakombissa mies tutkaili aikansa eri lootia ja löysi vielä uuden, asuntoamme koskevan sähkötaulun. Hän nosti pari vipua ylös ja hahaa, ongelma oli sillä selvä! Katkos oli vienyt yhteensä kuutisen tuntia.

Mutta mistä hitsistä sitä voi tietää, että on vielä kolmaskin sähkötaulu meitä varten... Kyllä on monimutkaista meininkiä!

Kolli pääsi lähtemään takaisin YK-kampukselle ja minä olin onnellinen pakastimen aarteiden täpärästä pelastumisesta.

Sitten menin tietokoneelle lukemaan päivän uutiset. Mutta älähdys! Ei nettiyhteyttä! Ei sitten millään. Päätä alkoi särkeä tosissaan. Aikani räpellettyä konetta tajusin hipsiä keittiöön katsomaan modeemia. No pimeähän se oli. Mikään ei vilkkunut. Voi elämä... Eikä lankapuhelinkaan tietenkään toiminut. Tai kaapelitelkka. Ärmur...

Ja minä jo olin ehtinyt ajatella siellä kellarissa, että näinkö helpolla se päivä pelastui. Pitihän se arvata! Oli perjantai ja Kolli lähdössä tosiaan illalla Megèveen ja minä jäisin hautumaan sohvapotilaana kotiin koko viikonlopun ajaksi eikä olisi edes nettiä viihdykkeeksi ja milloinka korjaajakin saapuisi, kun oli tosiaan jo perjantai ja siesta-aika eikä perjantai-iltapäivällä kukaan kuitenkaan tee enää töitä ja seuraava päivä olisi lauantai. Yhyy!

Yritin saada Kollia kiinni, mutta ei tulosta. Muistin, että hän oli pomonsa kuusikymppiscoctaileilla. Justiinsa. Ei muuta kuin toimimaan itse! Löysin papereista palveluntarjoajan FastWebin numeron ja soitin sinne.

Jaahas. Monivalinta. Viisi vaihtoehtoa. Enkä ymmärtänyt yhtäkään... Nauhan nainen rallatti sellaista tahtia italiaa, että flunssaista päästä kouraisi. Näppäilin joitakin valintoja, mutta en päässyt minnekään.

Sinnikkäästi soitin kolme kertaa numeroon ja kuuntelin samat löpinät yhä uudelleen. Lopulta ymmärsin jo jotakin ja osasin näppäillä oikeat valinnat ja pääsin läpi livepalveluun. Neitokainen ei tietenkään osannut englantia ja haki avuksi kaverin. Selvitimme asiaa ja vika oli kuulemma tekninen. Saisin korjaajan seuraavana päivänä. Mutta ongelman korjaus voisi viedä pahimmillaan kolme päivää. Eikä!!!

Ihanan perjantain täydensi illalla ystäviltäni saamat varoitustekstarit, että amerikkalaisen satellittin roju laskeutuu kuulemma Pohjois-Italiaan. Alkoi naurattaa. Olin ihan varma, että jos menisin ulos, saisin sen päähäni. Mutta "onneksi" oli tämä flunssa, tuli pysyttyä sisällä, heh.

Sitten pelästyin Kollin puolesta, joka oli juuri ajamassa kohti Alppeja.

Kolli lohdutti puhelimessa, ettei satelliitin putoamispaikka ole satavarma, ranskalaiset tiedemiehet olivat laskeneet sen putoamispaikaksi Tyynenmeren pohjoisosan tai Pohjois-Euroopan. Pohjois-Italiassa oli kuitenkin varoitettu ihmisiä menemästä ulos illalla satelliittivaaran takia.

Sitten kesken jutustelun Kolli sanoi yhtäkkiä:
"Nyt taivaalla näkyy jotakin!"
Minä: "Mitä, mitä?"
Kolli: "Näen jotakin."
Minä: "Oletko varma?"
Kolli: "Joo, joo! Taivaalla lentää jokin. Liikkuu tosi kovaa vauhtia!"
Minä: "Mitä? Siis se satelliitti! Onko se lähellä? Apua!"

Heh heh, olipa tosi hauska vitsi, tänks vaan sydäristä Kolli... (Kummasti sitä kipeänä jotenkin menettää todellisuudentajun. Puhumattakaan tuosta itsesäälissä kieriskelystä. Ja taitaa tämä katti olla aikamoinen drama queen sille päälle sattuessaan;)

Satelliitista ei kuulunut mitään, ja tänä aamuna nousin lannistuneena niiskutellen odottelemaan korjaajaa, ja pessimistisesti ajattelin, että tulee varmaan vasta tiistaina (muistaen kauhutarinat Kollin työkaverin nettiongelmista, joihin korjaaja ei tullut koskaan, kun piti. Vai tuliko lopulta koskaan?)

Mutta ai ihanaa! Korjaaja saapui jo kymmenen jälkeen. Tosin kesti hieman, että sain tyypin tänne, kun pää tukkoisena en ensin ymmärtänyt puhelimessa mitään missä mies oli, ja sitten neuvoin tyypin väärään kerrokseen ja jouduin huutelemaan rapussa, heh. Yläkerran vanha rouva tervehti minua alas kävellessään ymmärtäväisellä katseella (=hullu suomalainen taas vauhdissa...).

Mutta uusi modeemi saatiin vaihdettua suitsait ja minä olin yhtä hymyä. Kyllä ilo on joskus pienestä kiinni. Palveluntarjoaja on todella FASTweb, kymmenen pistettä!

Olen muuten varma, että vanhan modeemin posahtaminen aiheutti sen sähkökatkon! Kumma juttu vaan, koska aamuvarhain (ennen seiskaa) ei ollut mikään laite päällä. Mutta ei näistä Italian sähkövirtasysteemeistä aina tiedä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saan jatkaa flunssailua kodin toimiessa taas kunnolla :)



We have been suffering of cold here for over a week. MrCat is better now but I´m now deadly tired and sneezing all the time...

Friday morning started with electricity cut. We didn´t know what´s wrong, electricity company explained that the fault isn´t theirs, it´s in this end. MrCat had to go to work and I was nervous like a bee for our freezer: lots of food inside! And my precious ryebread root!

I ran down to our horrible cellar (this long medieval looking catacomb under the houses) to look at the electricity box with a flashlight. Well, couldn´t do anything ofcourse.

It took some six hours to fix the problem: MrCat got a electricity guy from UN to help us. The man just switched on two little buttons in the cellar´s other electricity box. Oh my... But how could we know since there was already one box and inside our flat the second. Complicated!

Well, the problems didn´t end... I went to my computer but noticed that there is no internet connection. And it was already Friday siesta time (when nobody works nor after since it´s Friday afternoon!) and the next day is Saturday. And since I was ill I was going to stay at home for the weekend alone - MrCat had to go to Megève. To stay alone at home in flu without internet, no way!!!

At this time I was already sooo angry. It´s terrible enough to be in flu when you just want to relax and do nothing.

I couldn´t reach MrCat who was busy at work. Well, I tried to solve the problem by myself and I had to call couple of times to line service before I started to understand anything about the Italian fast speaking tape and those endless multi-questions with my fluish head. Finally I chose right ones and got a lady to speak with me.

I had some bad feelings if I will have my connection since I have experience about internet stuff in Italy: nobody comes or it´s somehow too complicated to get service! But what a miracle: on Saturday morning, after 10 am the guy came and fixed our modem. Although it took a while to get him in since I didn´t understand what he was saying in the phone and then I told him to come to a wrong floor... I had to call him in the building´s staircase and the neighbor´s granny looked at me in a funny way (=that crazy Finn again... lol)

But I was happy as a butterfly, got my internet back!

Romanttinen Rooma ja sen salaisuus

Circus Maximus

Huomaan rakastuneeni Roomaan yhä enemmän ja enemmän! Kaupunki on niin ihmeellinen ja kiintoisa, ettei siitä saa tarpeekseen. Rooma on ainutlaatuinen, toista vastaavaa ei ole. Siellä ollaan historian ytimessä, sivistyksen, politiikan ja kulttuurin alkutaipaleella, Rooman mahtavan valtakunnan voitonpäivien muistojen ympäröiminä.

Rooma on kuin kissa: itsetietoinen valtiatar, joka elää omaa elämäänsä välittämättä mitä muut ympärillä touhuavat. Arvoituksellisena, kaunis, täynnä yllätyksiä ja salaperäisiä katseita. Kuin antiikin jumalatar, tuo ikuisena edessämme kohoava kaupunki, säilyen samanlaisena vuosituhannesta toiseen, kuin elävä organismi, joka sykkii salaisuuksia, joita jokainen matkaaja yrittää omalla tavallaan selvittää.

Sisälle naukuva kissa ja kissan upea asuinympäristö
Cat meowing to get inside and the cat´s fantastic living quarters

Mikä se on, tuo Rooman salaisuus? Sillä jokin tuossa kaupungissa kiehtoo ja tulemaan paikan päälle yhä uudestaan. Onko se muinaisuuden ja modernisuuden ainutlaatuinen yhdistelmä?

Modernia hälyä ja antiikin raunioita
Modern traffic and antique ruins

Vai silmää hiveleva kauneus, kauniit piazzat ja elämänmakuinen tunnelma?

Upean taidekokoelman omaavan Doria Pamphili gallerian rauhallinen sisäpiha
ja Fontana di Trevin turistipaljoutta
Silent courtyard of Doria Pamphilij Gallery (its´ art collection is a must to see!)
and touristic hassle in front of Fontana di Trevi

"Karvainen" seinä :)
"Furry" wall

Vai saako sydämen sykkimään ihastuksesta kaikki ne kapeat kujat ja seikkailemaan houkuttelevat hämyisät sokkelot? Rooman romanttinen ränsistyneisyys, astuminen toiseen maailmaan - kuin vanhaan tauluun?

Tunnelmallisia sivukujia Rooman keskustassa
Cozy side streets in Rome city center

Ihastuttavia vanhoja taloja
Lovely old houses

Vai onko kiehtovuuden salaisuutena se, että Roomassa riittää aina nähtävää! Sen ainutlaatuisuus on riippumaton vuodenajasta.

Rooman keskusta nähtynä Aventinon kukkulalta
Rome seen from Aventino hill

Santa Maria Maggiore

Keskusta on nimittäin hämäävällä tavalla pienimuotoinen, vaikka oikeasti siellä on miljoona mielenkiintoista paikkaa. Pienimuotoisuuden illuusio syntyy vanhojen kapeiden kortteleiden varjoisista nurkkauksista ja useista keskustan kaltaisista aukioista, joita on kuitenkin monia ja joka puolella.

Capitolium-kukkulan varjoisa kuja ja Berninin kuuluisa Tritonin suihkukaivo auringonpaisteisella aukiolla
Narrow shadowy alley in Capitol hill and Bernini´s famous Triton Fountain in a sunny piazza

Roomassa on monta ydintä, jokainen niistä ihastuttava omalla tavallaan; uskonnollinen tai ylväs, värikäs turistirysä tai paikallisten nurkkaus, antiikin raunioiden keskus tai moderni liikealue, valoisa ja iso tai hämyisä ja pieni, meluisa tai hiljainen, luksusglamour tai romanttisesti rähjäinen tai montaa asiaa yhtä aikaa.

Uskonnon harjoittamista ja elinkeinoa turismista
Religion and tourism

I have fallen in love with Rome more and more! The city offers always something amazing to its´ visitors. Rome has kind of a charming secret that invites you to solve it.

Rome is like a cat: majestetic, self sufficient, living its´ own life despite what happens around. Ancient and always the same with its´ elegance and mystery. Beautiful goddess. That living organism that pumps life, joy, emotions from its´ history to the future.

Vanhaa tyylikkyyttä ja uutta linjakkuutta
Old style and modern drive

Maybe the secret of Rome is that it has so many different faces that are impossible to see during only one trip. Rome can be at the same time many things with it´s different center areas: noisy or silent, cozy and local or totally touristic, ancient or modern, vast and light or small and shadowy, luxorious or romantically collapsing, religious or earthly or many things at the same time.

Rähjäistä ja edustavaa
Ugly and beautiful

Rooman antiikkia, kuumuutta, kauppoja ja kahvilavinkki

Taas jäi sellainen tunne, ettei ehtinyt tehdä mitään kunnolla Roomassa. Halusin nähdä tutut nähtävyydet ja tutustua uusiin kohteisiin sekä hengailla muuten vaan. Siinä ne neljä päivää menivät hujauksessa ja kamala ikävä jäi ikuista kaupunkia...

Tässä heilutaan Capitolium-kukkulan kirkon portailla. On aikamoista puuhaa tuo portaiden kapuaminen +35-asteen helteessä! Tuossa heti oikealla sijaitsevat kukkulan museot, niihin mennään omaa - onneksi hieman tasaisempaa - portaikkoa pitkin.

Kulkukatti ja kirkon päättymättömät portaat...
TravelCat and church´s endless stairs on Capitol hill.

Capitolium-kukkulan museoaukiolle toivottaa tervetuliaaksi valtava veistos portaiden yläpäässä:

Isot patsaat ylhäällä Capitolium-kukkulan portaiden päässä
Huge statues on both sides of Capitol hill stairs

Kukkulalle kiipeäminen vei kaikki mehut. Jaksoin juuri juuri katsella nämä alla komeilevat rauniomaisemat, mielessä oli koko ajan vain "varjoon, varjoon" tai "jäätelöä, jäätelöä" tai kumpaakin yhtä aikaa... Ja minä kun olin luullut, että Roomassa olisi ollut jo siedettävämpi lämpötila, olihan sentään jo pitkälle syykuuta, mutta pah.

Ranskalainen Kolli jaksaa aina velmuilla, että minunhan piti olla niiin urheilullinen ja sitten vain laahustan perässä. Hei, suomalainen alkaa sulaa yli +30 asteen lämmössä! En kerta kaikkiaan jaksa kovassa helteessä: pää pakahtuu ja muutun ihan veteläksi. Toista se on ranskalaisella, joka kestää (näemmä) kuumuutta paljon paremmin. Nauti nyt siinä sitten upeista nähtävyyksistä puolikuntoisena... Pitäisi mennä Roomaan vissiin joulukuussa, heh!

Rooman raunioita nähtynä Capitolium-kukkulalta.
Beautiful ruins in Rome seen from Capitol hill.

Maisema Colosseumin suuntaan.
View towards Colosseum.

Sitten laahustin takaisin museoaukiolle ja lysähdin portaille varjoon. Mielettömän pirteää turistimeininkiä, kuten kuvasta näkyy ;)

Helteestä uuvahtanut kiertolainen
Tired from the heat

Siinä levähdyshetkemme aikana kaksi amerikkalaista pariskuntaa tuli tiedustelemaan meiltä pääseekö museon kahvilaan ilman sisäänpääsymaksua. Menimme kysymään kassalta ja onnistuihan tuo. Päätimme mennä murkinalle itsekin, ja kahvilasta on upea näköala mitä katselee ihan muutenkin.

Amerikkalaiset olivat kivaa porukkaa, aloittivat luontevasti jutustelun. He olivat Washingtonista, toinen miehistä oli puolalaisten vanhempien jälkeläinen ja kaksi rouvaa puoliksi italialaisia. Heistä oli kovin tärkeää esitellä omat, eurooppalaiset juuret. On jänskää, miten amerikkalaiset suhtautuvat eurooppalaisiin juuriin jotenkin ihailevalla tai tavoiteltavalla tavalla.

Pariskunnat olivat ihan innoissaan kuultuaan, että ranskalainen Kolli on asunut aiemmassa elämässään Washingtonissa peräti neljä vuotta. Amerikkalaiset ehdottivat, että tulisimme heidän pöytään lounastamaan ja siinä sitten oltiin kuuden hengen porukalla ja puhuttiin jos jonkinlaista, oikein mukavaa ja kiintoisaa! He olivat parin viikon Italian valmismatkakiertueella. Roomasta he olivat jatkamassa Chiantiin, viinistään kuuluisaan kylään.

Amerikkalaiset tiesivät, että Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä, Pisa-tutkimus oli heille tuttu. Tiedä sitten tutkimuksen oikeellisuudesta, mutta ihan kivaltahan se tuntuu, kun maa tunnetaan Ameriikoissa asti tästä meriitistä!

Kirkkoja ja veistoksia kansallisen muistomerkin kulmilla.
Churches and statues near the national monument.

Mennäänpäs sitten Rooman shoppailukadulle via del Corsolle. Siellä tuntuu olevan AINA turisteja!

Turistien loppumaton virta via del Corsolla.
Endless river of tourists in via del Corso.

Menimme hetkeksi rauhoittumaan kirkkoon. Siellä oli ihanan vilpoisaa lepuuttaa kuumuuden ja kiertelyn uuvuttamia koipia. Ja mikä ympäristö: tulvillaan barokin aikaista koristelua, erivärisiä marmoripylväitä, yleviä kattomaalauksia ja hiljentymään kutsuvia pyhiä maalauksia seinillä. Olipa siellä jokunen paikalla myös rukoilemassa:

Upea kirkko via del Corsolla.
Lovely Barocco church in via del Corso.

Kirkon ihastelun ja rauhallisen hetken jälkeen sukelsimme jälleen kuumuuteen ja turistimassan keskelle. Kolli kävi ostamassa itselleen Geoxin kengät, italialaista designia, ovat kuulemma mielettömän hyvät kesäkelillä, niisä kun on ilmastointi eli reiät pohjissa. On meillä Torinossakin pari Geoxin kauppaa, mutta olihan se kiva Kollille saada heti mukavat kengät jalkaan Rooman tepasteluun.

Oma katse harhaili (tietty) korkkareihin, mutten sentään langennut. Noilla killerikoroilla sen sijaan lankeaisi nenälleen hyvinkin helposti, hui!

Hoh, mitä korkoja!
Oh my, what heels!

Kangistä toisiin: en ole ikinä tykännyt suurta suosiota jo vuosia kantaneista Uggseista. Mielestäni ne ovat korkeintaan saunamatkalle sopivat tossuttimet. Repeilin, kun näin eräällä ikkunalla elämäni ensimmäiset blingbling-Uggsit! Voi hyvää päivää, Uggsit timangeilla, kaikkea sitä olla pitää...

Timangi-Uggsit
bling bling Uggs

Via del Corson kulmalla sijaistee myös ehtä Ferrari-kauppa. Enpäs ollut sellaisestakaan tiennyt. Siellä oli näytillä vuoden 2004 F1-auto. Oli aikamoisen hieno! Tuo ajokoppa on muuten todella pieni eli ei ihme, etteivät F1-kuskit ole koskaan mitään isoja korstoja. Eihän sinne sisälle mahdu kuin pieni, liukas tyyppi.

Kaupassa oli vaikka mitä Ferrari-tuotteita punaisista logopaidoista lippalakkeihin, leluihin, kenkiin ja kravatteihin asti! Hinnoissa oli selvä Ferrari-lisä, mutta saahan sieltä kivaa tuliaista autojen ystäville.

Vuoden 2004 F1 Ferrari
Year 2004 F1 Ferrari

Via del Corso päättyy mahtavaan piazza del Popoloon. Kuvassa keskellä iso obeliski, joka hallitsee aukiota. Muureja vahtivat sfinksit.

Piazza del Popolo nähtynä sivusta.
Piazza del Popolo seen from the side.

Edessä, kukkulalla, on iso mäntyinen puisto ja sen takana sijaitsee upea Borghese galleria, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos on kiinnostunut taiteesta! Siellä on huippukokoelma, nimistä mainittakoon vaikkapa Caravaggio, Tizian, Bernini, Canova, Lotto, Cranach.

Muista varata lippu jo päivää aiemmin! Sisälle pääsee tiettynä aikana varattuna päivänä. Museossa saa kierrellä pari tuntia, kunnes uusi ryhmä päästetään sisälle. Palatsi on jo itsessään näkemisen arvoinen, huoneet ovat yhtä kultaa ja kimallusta lattioista kattoon, todellinen taideähky siis tiedossa :)

Kuvasta oikealla sijaitsevat Piazza del Popolon kaksi kirkkoa. Kirkkojen vasemmanpuoleisin katu on via del Corsoa kalliimpi shoppailukatu, via del Babuino. Siellä on ylellisten putiikkien lisäksi hienoja antiikkikauppoja. Sieltä löytyy parin sadan metrin päästä tunnelmallinen paikka, jos väsynyt kitytallaaja haluaa pysähtyä hetkeksi ja nauttia drinkin hienostuneessa ja hiljaisessa ympäristössä: Hotel de Russie.

Hotel de Russie

Silinterihattuportieereja, orkideakoristeltu aula, rauhallista lounge-musiikkia, vilpoisa sisäpiha valkoisine varjoineen ja tyyliikkäät tarjoilijat - viiden tähden hotellin etuja.

Hotel de Russien terassin hinnat ovat tietty kalliimmat, mutta paikka on sen arvoinen. Drinksut ovat 20 euron luokkaa. Itse otin 8,5 euron greippimehun, Kolli otti marjamehulla maustetun kuoharin. Oliivi- ja sipsisnacksit kuuluvat jo juomien hintaan. Eipä noilla hinnoilla kannata joka päivä tällä terassilla vierailla, mutta kerran loman aikana pieni hetki luksusta on paikkansa ansainnut :)

Hotel de Russien tyylikäs sisäpiha
Hotel de Russie´s stylish terrace

Four days was too short time for Rome - again. In this amazing city I could spend weeks! Just walking around and visiting all the interesting places.

It´s autumn already but the weather in Rome was the same than in June = too hot for a Finn... Oh my! I was melting in +35 degrees and my Mr Cat is always laughing at me that I was supposed to be SO sporty and then I´m dragging my feet behind him, haa haa...

When I was resting my feet, couple of Americans came to ask from us if we know can they go to the museum café freely. We didn´t know so we went to ask. We ended up to the café together and our Americans from Washington DC became so happy when they heard that Mr Cat has lived and worked there earlier for four years. We had lunch all together and had nice time. Especially ladies were very interested of finding Italy and its´ life since they are half Italians. It was their first time in Europe. I got happy when hearing that they know Finland for its´ high status of education (top place in Pisa search again)!

Main shopping street via del Corso was full of people as usual. Mr Cat bought a nice pair of Geox shoes, shoes that "breath" (there are small holes in the bottom), Italian design. They are also very comfortable and my Mr Cat has become fan of Geox shoes.

Close to piazza del Popolo is a luxorious five star hotel Hotel de Russie. If you want to have relaxed athmosphere and enjoy of a drink or coffee in lovely surroundings, in the inner yard you´ll find a charming terrace. Prices are high (drinks 20 euros and my grape fruit juice 8,5 euros - snacks are included though) but little bit glamour is sometimes very nice!

I found a Ferrari-shop near via del Corso and saw year´s 2004 race car. Its´ cabing is so small that no wonder why all the F1 drivers are quite small men. From the shop you can get many kind of different Ferrari products from ties to toys.

Italians are shirt people, here you have huge collectiong of different kind of shirts. This advert window had the most cutest mini-shirts as a decoration:

Söpöt minpaidat mainoksen koristeina
Cute mini-shirts