Lauantain lättykestit

Oltiin tänä lauantaina kiertelemässä Biellassa ja Ivreassa (tarkempaa matkakuvausta tulossa seuraavissa jutuissa). Oli paljon kivaa ja kiinnostavaa nähtävää ja käveltävää raikkaassa vuoristoilmassa, mutta iltapäivän kuluessa iski ihan kamala lätynhimo! Tulimme illaksi takaisin kotiin Torinoon ja ryhdyin oitis sotkemaan aineksia muhevaan lättytaikinaan.

Tässä epämääräinen reseptini, josta piisaa kahdelle hengelle:

puoli litraa maitoa (mieluusti täysmaitoa ja luomua)
kaksi kananmunaa (mieluusti vapaan kanan tai luomukanan munia)
pikku ripaus suolaa
kunnon tujaus sokeria
pieni pala voita (sulata ensin)
vehnäjauhoja

Lisää jauhoja sen verran, ettei seos tule liian vellimäiseksi, vaan jää aika nestemäiseksi. Seos kyllä saostuu jääkaapissa. Vatkaa kunnolla joko käsin tai voit surauttaa myös sekoittimella. Jätä taikina jääkaappiin muhimaan vähintään puoleksi tunniksi. Jos taikina tuntuu liian paksulta muhimisen jälkeen, lorauta lisää maitoa. (Itse en juurikaan jaksa katsella ohjeita, teen mutu-meiningillä.) Tykkään laittaa voita jo taikinaan, jottei pannulle tarvitse laittaa mitään rasvaa - paistaminen sujuu sutjakkaasti ilman ylimääräistä läträystä.

Älä laita liikaa taikinaa kerralla pannulle, muuten tulee turhan tanakoita lättyjä. Ota kauhalla pieni määrä taikinaa ja lorauta sitä ympyräksi kuumaan pannuun ja huljuttele seos sitten pannun pohjan peittäväksi. Näin tulee mukavan rapeita ja ohkaisia lättyjä. Jos haluat olla nopsa, paista kahdella pannulla. Itse olen sen verran malttamaton herkuttelija, että suhaan kahden pannun taktiikalla.

Lättyä tulossa!
Crêpes coming!

Vippaa valmiit lätyt isolle lautaselle ja ripauta päälle aina pikkuisen sokeria - sillä tavalla lätyt eivät takerru pinossa toisiinsa kiinni. Pidä lättylautasen päällä vaikkapa mikrokupua niin herkut eivät pääse jäähtymään paistamistiimellyksen aikana.

Meillä oli pöydässä lättyjen täytteeksi jos jotakin vaihtoehtoa: ranskalaisella Kollilla rommia (konjakkia ei valitettavasti löytynyt baarikaapin uumenista) ja vadelmahilloa, minulla stracciatella-jäätelöä, mansikkahilloa ja lakkalikööriä. Katin subjektiivisen makuaistin tuomaroimana voittajaksi selviytyi yhdistelmä mansikkahilloa ja stracciatella-jäätelöä eli melkein supisuomalainen kombinaatio, vaniljajädeä pakkasessa ei harmi kyllä ollut.

Ensin pari lusikallista hilloa ja sitten jätskiä rapean lätyn päälle...

Lättyä mansikkahillolla ja stracciatella-jäätelöllä
Crêpe with strawberry jam and stracciatella ice cream
   

...sievä rullaus ja ei kun makustelemaan! (Huomatkaa malttamattomat aterimet jo kytiksellä)

Valmiina herkutteluun
Ready to eat!

Lauantai-illan lättykestien antina oli täysi masu ja hyvä mieli (ja rasvainen kamera;)


***

This Saturday we went to Ivrea and Biella. I will tell more about those places in my coming travel letters. At some point in the afternoon I started to feel like eating crêpes! So when we came back to home to Turin, I had to start making a paste for crêpes. Finns just looove crêpes - or lätty as we say in Finnish.

Here is my not-too-measured recipe:

0,5 litres milk (I prefer bio and whole milk)
2 eggs (happy chickens´ eggs or bio eggs)
tiny drop of salt
big drop of sugar
small piece of melted butter
wheat flour

Mixture shouldn´t get too thick. (You can always put more flour afterwards if the mixture stays too liquid.) Whip well and then put the pot to the fridge at least for half an hour.

I add butter already to the paste that I won´t need to add butter always to the pan. It´s easier like that, without too much extra hassle. I fry with two pans (it´s quick for an impatient cook like me;)

Put only a small amount of paste to the pan, like a ring, and then shake the pan so the paste goes even all over the bottom of the pan. Thin crêpes are crispy and better than fat ones.

Put ready crêpes to a big plate and always a bit sugar on top of each new one (like that they won´t get sticky on top of each other) and put a cover on top so the crêpes won´t get cold (microwave oven cover is good).

We had several fillings for our delicious crêpes: Mr Cat had rhum and raspberry jelly, I had stracciatella ice cream, strawberry jam and cloudberry liquour. I found the combination of strawberry jam and ice cream the best :) Almost like Finnish filling: my all time favourite filling is fresh strawberries and vanilla ice cream.

Artisokkapasta ja vitamiinipommi sekä Kreikan mytologiaa

Flunssa ja kröhä jatkuvat sitkeinä. Olen yrittänyt lepäillä, vaikka hermoihin ottaa tämmöinen kitkuttelu, kun oikein mitään ei jaksaisi tehdä. Toistaitoisen olotilan takia ei jaksa edes kokkailla mitään kummempaa, sairastelijalle sopii helppo ja nopea särvin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tuoreiden artisokkien paistamista. Alkoi tehdä mieli artisokkapastaa, joten ryhdyin toimeen. Olin ostanut bio- ja lähiruokakauppa Eatalysta yrtti-rucolapastaa. Tuumailin, että siihen lisukkeeksi artisokat sopisivat varmaan makoisasti.

Eatalyn yrtti- ja rucolapasta
Herb and rucola pasta from Eataly

Tuossa pannulla kypsyvät oliiviöljyssä artisokkapalaset, sipuli- ja valkosipulikuutiot. Tuoksu oli makuhermoja kutkuttava! Annoin sotkun kiehua hiljaisella tulella parisen kymmentä minuuttia. Lopuksi laitoin sekaan mustapippurirouhetta, tuoretta persiljasilppua, basilikaa ja suolaa.

Artisokan palaset plus sipulia ja valkosipulia
Artichoke plus onions and garlic

Pasta kypsyi kahdessa minuutissa, joten herkuttelu alkoi tuossa tuokiossa. Oikein maistuvaa tuli! Ainoa haittapuoli noissa artisokissa vaan on, että päällimmäiset kuoret ovat kovia ja sitkeitä, joten joko niitä sitten jäystää tunnollisesti tai jättää kovimmat palat lautasen reunalle. Tai sitten pitäisi vaan heittää raa-asti menemään kovimmat kohdat jo niitä palastellessa.

Artisokkapasta, nam!
Artichoke pasta

Artisokka ei olekaan mikä tahansa hölmönnäköinen vihannes. Tämä selvisi, kun hieman googlailin. Sillä on pitkä historia ja dramaattinen taustatarina. Suluissa olevat lauseet ovat meikäläisen huomioita. ;)

Artisokkia on kasvatettu tuhansia vuosia Välimeren alueella kreikkalaisten ja roomalaisten ruokalöydöksenä. Caterina de` Medicin artisokkamieltymyksen ansiosta vihannes päätyi Alppien yli Ranskaan. Siellä hovin henkilääkäri tosin kielsi artisokan nauttimisen, koska sen uskottiin sisältävän lemmen eliksiiriä. (Tuo eliksiiri eli ns. afrodisiac juontuu muuten Afroditen eli lemmen jumalattaren nimestä.) Artisokan pelättiin vaikuttavan ihmismieleen kauhistuttavalla tavalla.

Kreikan historiassa uskottiin artisokan auttavan erityisesti poikalasten saantiin. (No niinpä tietenkin. Kreikan mytologian mukaan Zeus-jumala oli vierailemassa veljensä Poseidonin luona. Lomansa aikana hän näki Zinaran saarella Cynara-nimisen kauniin tytön, jolla oli tuhkanvaaleat hiukset. (Välimeren miehet ovat näemmä aina hullaantuneet vaaleista kutreista...) Zeus rakastui Cynaraan täyttä häkää ja halusi korottaa tämän kuolevaisen neidon jumalattareksi, jotta voisi olla tämän lähellä Olympoksella. Jumalten vuorelle ei ollut nimittäin muilla asiaa kuin jumalilla. Zeus suunnitteli  viettävänsä Cynaran kanssa romanttista aikaa Olympoksella aina kuin vaimo Hera olisi poissa kotoa. (Mikä häntäheikki!)

Cynaran tuli kuitenkin kamala koti-ikävä. Hän lähti Olympokselta salavisiitille kuolevaisten maailmaan nähdäkseen äitinsä ja kotiseutunsa. Mutta Zeus sai vihiä vierailusta. Kun Cynara palasi Olympokselle, Zeus raivosi tytölle, sillä hänen mielestään vierailu kuolevaisten pariin ei ollut jumalille sopivaa käytöstä. (Ai naisseikkailut sitten ovat vai?) Niinpä Zeus muutti Cynaran artisokaksi. (Sanonko mikä olisi pitänyt artisokaksi muuttaa...)


Oli niin tai näin, makoisan makuista ruokaa artisokka on ja vaihtelua muihin vihanneksiin.

Flunssan takia päätin terästää oloa kunnon vitamiinipommilla. Tässäpä säväyttävän smoothien ainekset: verigreippi, kaksi omenaa, kolme kiiviä.

Smoothie-ainekset
Fruits for my smoothie

Juoman väri ei ollut maailman houkuttelevin, mutta maku oli terhakan kirpeä ja virkistävä.

Kippis ja kulaus!

Valmis vitamiinipommi
Ready vitamin bomb

***

I´m having a bad flu so I don´t feel like cooking anything too challenging.

I like artichokes so I decided to test how I manage to cook them for pasta. I had herb and rucola pasta from Eataly (they have there excellent bio products). Artichokes I cut and put them on the pan with hacked onions and garlic. I let them boil under the cover about 20 minutes. Then I put some fresh parsley, black pepper, bacilic and salt: mmm, good smell!

I found artichoke´s history and mythology very interesting, take a peak if you want. That mythology part is chauvinist though, haa haa. Anyway, artichoke is healthy and tasty and good change for the other vegetables.

For the cure for my flu I prepared a real vitamin bomb: one red grapefruit, two apples, three kiwis and delicious smoothie was ready to heal me. (It tasted much better than it looked!)

Cin Cin!

Suomalaisten kanssa illallisella plus pari ruokavinkkiä

Nautin tässä raikkaan välipalan hedelmistä. Olin ihan onnessani, kun löysin kaupasta karviaismarjoja! En ole syönyt niitä aikoihin. Karviaisten kirpeä maku kävi mainiosti yhteen nektariinin kanssa. Kuumalla kelillä ei paljoa kiinnosta syödä kovin raskaita herkkuja. Jäätelö, marjat ja hedelmät rules.

Kevyt ja nami välipala: nektariineja ja karviaisia
Light and tasty snack: nectarins and gooseberries

Eilen illalla oli mukava Suomi-tapaaminen. Meitä oli viiden hengen porukka, olimme syömässä via della Roccalla sijaitsevassa pienessä ravintolassa nimeltään Ristorante Bastimento, joka on melkein piazza Maria Teresan eli entisen kotimme kulmalla. Ravintolan palvelu oli erinomaista ja ruoka herkullista. Sisustus on merihenkinen, katkaravun ja sardiinin kuvia isoina tauluina seinillä.

Kaksi ystävääni työskentelee täkäläisessä EU-toimistossa, ja nyt tutustuin saman puljun uuteen suomalaisvahvistukseen, joka muutti vaimonsa ja tyttärensä kanssa tänne viime syksynä. Mukava pariskunta, ja kivaa saada lisää suomalaisia Torinoon!

Parin viime viikon aikana Torinossa on ollut ihan kamalan kuuma. Olisi ollut miellyttävämpää syödä ulkona, mutta ravintolan terassi on kovin pieni eikä meille ollut siellä tilaa. Sisällä oli kattotuulettimet, mutta eivätpä ne paljoa auta hikikosteassa ilmassa. Mutta ei pidä kitistä ;) sillä onhan se aivan mahtavaa, kun saa lähteä liikenteeseen pelkällä kesämekolla! Ei tarvitse kanniskella villatakkia, shaalia tai jakkua mukana.

Vihreää ja keltaista
Green and yellow

Söin tonnikalaa munakoison kera ja jälkkäriksi oikeilta mansikoilta maistuvaa, ihanasti viilentävää sorbettia. Lähdimme vielä jatkoille piazza Maria Teresalle. Siellä on nykyään ravintola nimeltä Maison, joka toimii myöhemmin drinkkiterassina.

Pari vuotta sitten, asuessamme piazzalla, paikalla oli toinen ravintola. Täytyy sanoa, että ruoka oli silloin parempaa. Maison ei ole kummoinen ruokaravintolana. Se on sääli, sillä vehreä aukio puiden katveessa ja upeiden 1800-luvun rakennusten keskellä on todella kaunis ja ansaitsisi kunnon herkkuhetkiä tarjoavan ravintolan. Mutta ilta oli lämmin ja seura hyvää. Pieni haikeus iski katsoessani vanhan kotitalomme tyylikästä julkisivua ja pylvässisäänkäyntiä.

Jatkot olivat osaltani sikäli tylsät, että otin vain teen ruuan sulatukseksi. En ole kahvinjuoja, aamuisinkin herään teen voimin. Joskus harvoin otan cappuccinon, ja silloin meikäläisen täytyy olla tositosi väsynä. Muut ottivat kahvit ja mirtua. Minuun tarjoilija loi ihmettelevän katseen, kun tilasin teetä. Tea caldo? Lämmintä teetä? No kun kahvi pitäisi hereillä vielä seuraavaan iltapäivään enkä halunnut viinaksiakaan tilata! Olimme ottaneet jo ihan tarpeeksi (liian hyvää) valkkaria ravintolassa. Piazzalla oli vielä sen verran viilentävä tuuli, että tee meni ihan hyvin alas.

Joskus - tai siis aika usein ;) - tuntuu, että italialaiset ovat kaavoihin kangistuneita. Kaikkien pitäisi tehdä kaikki aina samalla tavalla. Esimerkkinä vaikkapa cappuccino, sitä ei pitäisi juoda kuin aamulla, kummastelevia katseita saa heti, jos sen tilaa iltapäivällä. Kaikki eivät vaan kykene mustan espresson kittaamiseen... Enkä aio edes opetella :)

Siinä missä ranskalaiset ovat henkeen ja vereen individualisteja, italialaiset ovat laumaihmisiä. En tarkoita tätä pelkästään negatiivisesti, vaan se toimii myös Italian suurena vahvuutena: ryhmässä on voimaa! Italialaisilla on esimerkiksi paljon vähemmän mielenterveysongelmia kuin suomalaisilla. Kuulutaan porukkaan. Oli se sitten iso perhe tai yleisesti ajateltuna koko italialainen yhteisö totuttuine traditioineen.

Eipä tarvitse ihmetellä miksi muoti tulee juuri Italiasta. Täällä halutaan näyttää samalta kuin kaveri, ja yhtäkkiä kaikilla on samanmoiset vermeet päällä. Esimerkkinä muutamia talvia sitten vallinnut muoti (joka taitaa olla edelleen voimissaan, talvea odotellen...), kun kaikilla oli kultainen tai hopeanvärinen toppatakki varustettuna patellavyöllä plus hiihtarit, blingbling-lenkkarit, jättiaurinkolasit ja isotupsuinen pipo paljettikoristeilla. Näitä klooneja tuli vastaan joka kulmalla.

Onhan tuo sama talvimuoti levinnyt muuallekin. Viime talvena, kun etsin vielä Bonnissa asuessa uutta villakangastalvitakkia, vastaan tuli vain jätesäkin näköisestä kiiltävästä kankaasta valmistettuja toppatakkeja vyöllä. Tosin saksalaiset tyytyvät vähemmän shokeeraaviin väreihin kuin italialaiset.

En tiedä, onko tämä seuraava villitys miehillä, mutta olen törmännyt Torinon keskustassa muutaman viikon sisällä jo kolmeen eri tyyppiin, joilla on kalju pää ja nenällä valkoiset, paksusankaiset silmälasit, pokien muoto on neliskanttinen hieman 3D-lasien tapaan.

On hauskaa tarkastella paikallista pukeutumista. Eilen Maisonin tarjoilijatytöllä oli päällään farkkumikrosortsit ja spaghettiolkaimellinen toppi. Italiassa sellainen työpukeutuminen on rennommassa paikassa ihan ok kuumalla kelillä. Huvitti, kun muistin Saksan meiningin, siellä näin vastaavaa ainoastaan kerran Düsseldorfissa ja sekin oli Hooters´ ravintola. (Se sama ketju, missä Pulmusten Al Bundy kävi virkistymässä.) Maassa maan tavalla!

Torinon uutta suomalaispariskuntaa ovat huvittaneet ja ihastuttaneet sunnuntaiset promenadit puistossa. Siinä missä suomalainen vetää samanlaiset tuulipuvut niskaan ja lähtee reippailemaan sauvojen kanssa ruuansulatuslenkille, italialainen signora laittaa parhaat hörsyt päälle ja kepsuttaa pikkutakkimiehensä käsipuolessa puistokävelylle - tietenkin korkeimmilla korkkareilla mitä vaatekaapista löytyy.

Heh, kai tässä on mukana historian kaikua. Entisaikoihin etelämmän Euroopan isoissa kaupungeissa sunnuntaipromenadi oli ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, jossa käytiin näyttäytymässä, seurustelemassa ja katsastamassa sulhas- tai morsiankandidaatteja.

Mutta nyt näihin ruokavinkkeihin!

Tässä olisi lounasehdotus: paprikainen kalkkuna ja raikas hedelmälautanen.

Kalkkunaa, paprikoita, valkosipulia, sipulia ja mausteet päälle
Turkey fillets, red peppers, one onion, garlic, spices and a bit chili pepper

Paistoin kuumalla pannulla kalkkunafileet rypsiöljyssä kunnolla kummaltakin puolelta. Heitin pannuun viipaloitua paprikaa, sipulisilppua ja pari valkosipulin kynttä palasina.

Mausteiksi laitoin rakuunaa, kurkumaa, salviaa, paprikajauhetta, muskottipähkinäjauhetta, suolaa ja tuoretta persiljasilppua. Murustelin vielä päälle yhden kuivatun chilipippurin antamaan kunnon säväyksen.

Italian kesäkelillä ei jaksa syödä liikaa kuumia ruokia, joten tein raikkaan vihersalaatin ranskalaisella kastikkeella (kylmäpuristettua oliiviöljyä, punaviinietikkaa, suolaa, valkopippuria ja valkosipulin kynsi).

Kevyt kesälounas: paprikakalkkuna tarjoituna salaatin kera, hyvää oli!
Light summer lunch: pepper turkey with fresh green salad with French sauce, tasty!

Jäkkärinä hedelmäsalaatti. Tähän laitoin mansikoita, yhden banaanin ja yhden nektariinin. Päälle lusikoin kookosjogurttia, se toimii tosi hyvin hedelmäsalaatin päällä, jos haluaa kermaisempaa makua, mutta keveyttä. Toinen makoisa vaihtoehto on sitruunajogurtti.

Mansikoita, nektariini, banaani ja kookosjogurttia
Strawberries, nectarin, banana and coconut youghurt

We have new Finns in Turin, they moved here last autumn and like the city a lot. I met them yesterday for the first time, the guy is working at the same EU office than my two other Finnish friends.

We had nice time, lots of good talk, tasty white wine and delicious food in Ristorante Bastimento. Later we had after-drinks behind the corner, piazza Maria Teresa. Discussion lead to Italian culture and Italians. I enjoy of cultural differences (not always if it means trouble;) and it´s funny to register Italians´ way of living.

Where French are very individualists, Italians are group-people. In that lies also the strength of Italians: they have traditions and everybody does always the same things, they have networks around them and for example less mental illnesses compared to Finns who are more lonely and don´t always know how to share their emotions.

Italians like to dress up in very similar way. Some winters ago there came into fashion to have silver or gold coloured winter-jackets with a belt to give a feminin flavour. And then you have to have blingbling-sneakers and huge film star -sunglasses (not to protect from the sun but to look cool!) and a beanie with glimmering decoration plus big bobble. I saw this outfit everywhere around Turin city center all the time.

No wonder why fashion comes from Italy: everybody wants to look the same than cool friends and starts to wear something similar and then suddenly the others elsewhere are convinced that it´s great ;)

Here are also some suggestions for the table: spicy turkey fillet with red peppers and salad with French sauce. Dessert is simply a fruit salad with coconut-yoghurt. When it´s hot in here, I just can´t eat too warm dishes or heavy portions. These kind of light dishes are good.

Pari ruokavinkkiä: nopsa valmispasta ja pikantti kanapata

Tässä olisi parin päivän illallisideat samaan syssyyn.

Ensimmäisessä kokkauksessa päästin itseni helpolla. Tein illalliseksi tattiparmesanpastaa lisukkeilla. Täältä saa kaupasta kaikenlaisia, herkullisia valmispastoja. Joko ihan tavallista nauhapastaa tai mitä erilaisimmilla täytteillä. Niistä saa nopsasti aterian, jos alkaa laiskottaa eikä jaksa kokkailla mitään pitkäkestoista. Tosin lisukkeita pitää olla, ettei ateria käy ihan tylsäksi.

Alkuruuaksi rullailin somat ruusukkeet kylmäsavulohiviipaleista. (Taiteellisuus korvaa pääruuan epäoriginellisuuden, he hee.) Asettelin niiden ympärille lohkotut kananmunanpalat. Päälle puristin sitruunaa aimo annoksen ja koristelin komeuden tillillä ja mustapippurilla. Oheen grissinejä eli ohuita leipätikkusia. Helppoa ja hyvää!

Lohiruusukkeet ja kananmunanlohkot
Salmon roses and eggs with lemon, black pepper and dill

Tällä kertaa lisäsin valmispastan päälle pari rohausta mustapippuria ja tuoretta basilikasilppua. Tuore basilika on muuten ehdoton keittiön kunkku: sillä ja valkosipulilla saa ruuasta kuin ruuasta herkullisen! Minusta on tullut kait immuuni valkosipulille, käytän sitä niin paljon, etten edes huomaa haisevani. Mutta onneksi ranskalainen Kollini tykkää myös valkosipulista – muuten olisi ongelmia parisuhteessa totta tosiaan!

Lisukkeeksi tein andiivisalaatin luumutomaateilla. Tutustuin vasta ranskalaisen anoppini kautta andiiveihin. Aiemmin en ollut niistä kuullutkaan. Andiiveja valmistetaan myös keittämällä. Anoppi lisää andiivisalaattiin usein saksanpähkinöitä.

Kastike on ihan perusranskalainen kastike, jonka teen aina salaatin kanssa. Eli:

• kunnon loraus kulhoon laadukasta neitsytoliiviöljyä
• pieni loraus punaviinietikkaa
• pari ropausta suolaa
• pari ropausta valkopippuria
• yksi valkosipulin kynsi (tai enemmän/vähemmän oman maun mukaan) pieneksi silputtuna

Valkosipuli soljuisi helpommin kastikkeeseen, jos kynnen murskaisi, mutta  silloin se menettää osan vitamiineistaan! Silputtu valkosipuli on terveellisempää kuin murskattu.

Luulen, että ranskalaisten hoikkuuden syy on punaviinietikka. Luin kerran jostain, että se vie näläntunnetta. Ja ranskikset käyttävät punaviinietikkaa tosi paljon ruuanlaitossa. Joskus anopin keittiössä tuntuu että liikaakin ;) Mutta salaatti on tosi herkullinen tällä peruskastikkeella. Ja se on varmaan toinen syy ranskalaisten solakoihin linjoihin: kun salaatti maistuu hyvälle, sitä tulee syötyä enemmän ja muuta popsii vähemmän.

Valmis tattiparmesanpasta ja andiivisalaatti ranskalaisella kastikkeella
Ready-made mushroomparmesan-pasta and andive salad with French sauce

Eilen panostin kokkailuun enemmän ja tein mausteista kanapataa. En katso ikinä mitään ohjeita, vaan heittelen kasaan mitä mieleen sattuu. Tällä kertaa padan lähtökohtana olivat kaupasta koriin löytyneet kana ja punainen paprika.

Kaadoin astiaan riisiä sen verran, että pohja peittyi. Sitten leikkasin paprikan keskikokoisiksi paloiksi. Mukaan heitin kaksi valkosipulin kynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuina. Pöngittyäni jääkaappia hoksasin siellä vielä lymyilevät bio-porkkanat. Leikkasin niistä kaksi ohuiksi viipaleiksi ja ei kun pataan. Sitten vielä kuivettunut leivänkäntty pieniksi kuutioiksi ja kanan peti oli valmis. (Olisin laittanut vielä yhden sipulin isoina lohkoina, mutta sipuleita ei enää ollutkaan jääkaapissa, höh.)

Jaahans, Blogger näemmä heittelee taas näitä kuvia mitenpäin sattuu... Mutta tässäpä vielä kuvia.

Kanan peti: riisiä, porkkanaa, leipää, paprikaa, valkosipulia
Rice, carrots in thin slices, dry bread, paprika, garlic in thin slices

Otin kananrintapaloista nahat pois ja leikkailin turhat läskit, ja asettelin rintapalat pedin päälle. Vettä laitoin melkein vuoan täydeltä. Ja vettä saa sitten lisätä tarpeen mukaan, että pata säilyy tarpeeksi muheana eikä kana pääse kuivumaan.

Mausteissa halusin tällä kertaa korostaa paprikan makua ja antaa pikantin itämaisen säväyksen. Laitoin suolan ja mustapippurin ohella pataan seuraavat mausteet: paprikajauhetta, itämaista maustetta, muskottipähkinäjauhetta, salviaa ja kurkumaa.

Kanapata valmiina uuniin
Spicy chicken ready for oven. Add water and spices: salt, black pepper, paprika powder,
Asian spice, nutmeg, salvia and kurkuma

Sitten vaan kanapata kypsymään! Komeus sai olla kiertoilmauunissa 160 asteessa 50 minuuttia. Tavallisessa uunissa asteita saa olla vähän enemmän. Lisäsin välillä vettä, ettei kana päässyt kuivumaan. Sitten laitoin folion vuoan päälle ja kana jäi vielä muhimaan noin 20 minuutiksi.

Lisukkeeksi tein perinteisen vihreän salaatin ranskalaisella kastikkeella. Oli makoisa illallinen!

Valmis pikantti kanapata
Ready, spicy chicken casserole

The first dinner idea is simple: salmon and eggs for the starter, ready pasta (mushrooms & parmesan cheeze) and andive salad for the main course.

I make also similiar type of sauce for my salads, typical French salad sauce: Pour good extra virgin olive oil to the bowl so the bottom is covered. Then  a bit vinegar, salt, white pepper and one nail of garlic cut into very small pieces. (If you crush garlic, it looses its´ healthy effect! So cutting is better.)

I think vinegar must be one of the reasons why French stay so slim: it takes away feeling of hunger. And with this kind of sauce salad tastes very good - so then you eat more of it and less the other stuff!

The other dinner idea is a spicy chicken casserole. I usually just throw ingredients together, what ever I find and feel like cooking. Really ex-tempore cooking ;)

Put the casserole in to the oven for 50 minutes in 160 degrees. (We have oven where the air circulates, in ordinary oven you may put a bit more heat.) Remember to check out the chicken won´t become too dry, add water if needed.

Then cover the ready casserole with folio and leave the pot in to the oven to develop the taste more. Something like 20 minutes, et voilà.

 Bon appetit!

Herkkuhetki: pestopastaa, Chiantia ja raikas smoothie

• Ainekset: spaghettia, bio-pestoa, valkosipulia
• Lisukkeet: meheviä luumutomaatteja, Chianti 2009, käsinleivottuja grissinejä
• Jälkkäri: hedelmäporkkana-smoothie
• Aterian jälkeiset fiilikset: sopivan täysi ja hyväntuulinen

Halusin tehdä jotakin helppoa ja hyvää. Pasta on eri muodoissaan aina toimivaa ja löysin lähikaupasta makoisaa bio-pestoa. Murskasin valmiin pastan sekaan vielä ison kynnen valkosipulia ja rouhautin hieman mustapippuria.

Pestopastaa, valkosipulia ja tuoreita tomaatteja

En tajua ihmisiä, jotka eivät syö valkosipulia! Olen turtunut sen hajuun jo vuosia sitten enkä voi kuvitellakaan ruokaa ilman valkosipulia. Se on hyvän makunsa lisäksi huipputerveellistä, vaikka ihan yhtä pitkälle en menekään kuin puoliksi italialainen ystävättäreni, joka flunssan kourissa tapaa laittaa valkosipulin kynsiä varpaiden väliin ja villasukat päälle yön ajaksi. Heh!

Päivän punaviininä toimi Chianti vuodelta 2009. Lautasen reunalle leikkasin luumutomaatteja ja alkupaloina napostelin käsinleivottuja grissinejä, eli ohuita leipäpuikkoja. Ranskalainen Kollini tiesi muuten kertoa, että grissinit on keksitty Torinossa.

1600-luvun lopulla vaikuttanut ruhtinas Vittorio Amedeo II kärsi vatsakivuista eikä voinut syödä kunnolla mitään. Hovikokkien täytyi keksiä jotakin saadakseen ruhtinas syömään ja he keksivät kuivaksi paistetut leipäpuikot. Tiedä sitten onko tarina vain urbaania legendaa. Joka tapauksessa grissinit ovat nykyään tuttuja jokaisessa italialaisessa ravintolassa ja niitä on jos jonkinlaisia versioita.

Chianti & grissini

Jälkiruuaksi halusin jotakin kevyttä, mutta herkullista. Katsoin mitä keittiöstä löytyy ja kokosin ainekset smoothieen.

Muuton aikana olin sattunut löytämään pahvilaatikossaan olevan tehosekoittimen, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Se oli Kollin peruja. Oli kuulemma ihmetellyt joskus itsekseen missä masiina mahtaa olla. Otin uudenveroisen vekottimen paraatipaikalle keittiöön ja intouduin kokeilemaan sitä ja taitojani smoothiemestarina.

Ensimmäinen yritys oli jokseenkin kliseinen. Kehtaanko edes mainita, etten ollut pukenut essua suojaksi? Ja että päälläni oli valkoinen T-paita? No niin. Mutta uusi yritys sujui loistavasti, kun tajusin ottaa kannen ensin pois kannun päältä.

Tämänkertaiseen smoothieen laitoin kaksi appelsiinia, yhden omenan, pari pientä luomuporkkanaa ja mustikoita. Terveysdrinkin koristeeksi sujautin sitruunaviipaleen. Nam!

Smoothien ainekset
Fruits for the smoothie

 

Energiasmoothie
My energy smoothie

Olen tainnut jäädä pikkuisen koukkuun smoothieen. Kävin ostamassa lisää hedelmiä, ja uusia makuelämyksiä on jo kehitteillä. Ja nyt muistan pukea sen essunkin päälle. Tässä vielä potretti uudesta parhaasta ystävästäni.

Iki-ihana smoothie.masiina
My great smoothie machine