Juhannus Suomen saaristossa ja luonnon dramatiikkaa

Nyt hypätäänkin pois Italiasta ja katsotaan ihanaa Juhannusta! Palailen Comolle vielä myöhemmin, mutta Suomen saaristossa oli niin kaunista, että olisi rikos olla laittamatta näitä otoksia matkakirjeisiin.

Rakkaan ystäväni miesystävällä on kaunis vanha mökki Tammisaaren liepeillä, pienellä saarella. Sain kutsun muutaman muun heidän kamunsa kanssa viettämään yhteistä Juhannusta. Lähdimme matkaan jo torstaina, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi sään puolesta. Tammisaaressa pakkasimme kimssumme ja kamssumme veneeseen ja suuntasimme nokan kohti mökkisaarta.

Kulkukatti veneilee Tammisaaren vesillä
TravelCat on board

Mökki on 1700-luvulta ja kodikas: iso porstua vanhoine huonekaluineen ja leveä pirtti, jossa on takka lämmittämässä kylminä päivinä. Mökissä on sähköt ja vesi, mikä edesauttaa mukavuutta. Ulkohuussi sentään on tuomassa autenttisuutta. Keittiön kokkausnurkka on perin moderni tiskikoneineen, joten isommankin porukan astiat on helppo pestä. Ulkona on puuvaja ja kylmiö sekä ihana vanha vaja aivan veden rajassa:

Ihana vanha aitta vedenrajassa
Pictoresque old cabin on the water level

Sain mitä ylellisimmän majoituksen pienestä ja idyllisestä saunamökistä, joka sijaitsee alueen paraatipaikalla kalliolla, niemen kärjessä. Ikkunasta on ah niin suomalainen ja kaunis näkymä suoraan lahdenpoukamaan. Siitä olisi päässyt portaita pitkin vaikka suoraan uimaan, jos olisin uskaltanut turkkini meressä kastella.

Idyllinen saunamökki
Idyllic sauna-cabin

Isäntämme on mitä parhain kokkaaja, joten saimme nauttia hänen taitojensa tuloksista Juhannuksena. Torstai-iltana menimme kylään naapurihuvilalle ja siellä laitettiin paella-pannu kuumenemaan. Isäntämme taikoi alusta loppuun suvereenilla taidollaan todella herkullisen paellan, jossa oli oikein kunnon merenantimia Helsingin mereneläväpuodista, ei mitään markettien kyhmäisiä pikkukatkiksia, vaan kunnon frutti di mare! Ja tietenkin oikeaa sahramia keltaista väriä antamaan. Voitte kuvitella, että paella teki kauppansa :-P

Herkku-paella
Delicious paella

Ruoka maittoi sen verran mainiosti myös naapurihuvilan isännälle ja emännälle, että luulisi kutsun kuuluvan toistekin verrattomalle kokki-naapurille. Tuossa kuvassa oikealla on punainen pieni pullo eli naapurin isännän anti illalliselle: kotitekoinen puolukkasnapsi! Oli muuten aikamoisen jämäkkää tavaraa, huhhuh! En todellakaan voinut huitaista kertalaakista, kuten miehet tekivät. Juoma on erittäin jalat-alta-vaikutteinen, joten tuollaisia snapseja ei parane ryypiskellä liikaa, jos vesille mielii. Maistui siinä vähän puolukkakin ;)

Violetit ruohosipulit kukkivat raitaisen kallion raoissa
Chive is blooming between the stripy rocks in archipelago

Hyppelin kallioilla ja ihastelin täydellisen suomalaisen kesäillan maisemia, saariston käkkyräisiä mäntyjä, pieniä kalliokukkia ja merta, joka lepäili tyynenä edessäni. Kalliot olivat todellisia luonnon taideteoksia: ne olivat täynnä eri levyisiä ja hieman eri sävyisiä raitoja, aivan kuin joku olisi käynyt maalaamassa ne. Paella-illallisen aikana näimme metsikössä myös peuran. Se oli melko kesy, ei säikkynyt meitä lainkaan, vaan asettui lepäilemään pienen kukkulan laelle.

Siinä kalliolla seisoskellessani joutsenpari tuli aivan likelle vierailemaan. Äiti ohjasi pesuetta karhealla märinällään ja mulkoili minua välillä epäluuloisena. Oli hupaisaa nähdä yksi poikasista äitinsä selässä valkoisten höyhenten suojassa. Siellä se istui tyytyväisenä, kun muut sisarukset joutuivat pulimaan vedessä omin neuvoin. Joutsenperhe suuntasi muualle ja onneksi ehdin nappaamaan tämän hyvin onnistuneen otoksen pesueesta:

Tammisaaren saaristoa ja suloinen joutsenperhe
Tammisaari archipelago and lovely swan family

Myös perjantaina sää suosi todellisella helteellä. Pääsimme grillaamaan ulkona ja oli niin kuuma, että täytyi varoa myös itsensä grillaamista. Illalla jatkoimme naapureiden luokse jälleen ja sieltä veneilimme vielä toisille naapureille. Siellä oli muitakin vieraita, minua ja niin ikään kissoja rakastavaa ystävääni ilahduttivat aivan ihanat kaksi paksuposkista mustaa kissaa! Muut heiluivat ulkona, ja me kaksi paijasimme katteja sisällä, heh. No olimme me sentään muidenkin kanssa ulkona, missä suomalaiseen tapaan hyttyset inisivät sitkeinä korvissa ja silmissä. Offia kului. Viivyimme yöhön asti ja palailimme aamun tunteina naapureidemme huvilalle, jossa meno äityi vielä (hyvin pienellä) pöydällä tanssimiseksi, hahhahhaa! Tosin minä nuupahdin sitten jo ensimmäisenä, ei tämä Katti jaksaa enää yötäpäivää ulkona mouruta...

Juhannusviikonloppu päättyi sateeseen ja vettä tuli kuin Niagarasta. Oli oma sumplimisensa selviytyä avoveneessä takaisin Tammisaareen. Pidin pyyhettä pääni päällä, kun en ollut tietenkään varautunut kunnollisilla sadevermeillä - enkä ollut ajatellut, että venematka kestää jonkin aikaa. Vesi tulee tosi kovaa kasvoille, koska vauhtia on kuitenkin sen verran paljon ja osa matkasta meni melkein merenselällä. Selviydyimme ehjinä Juhannuksesta.

Niin, tai melkein ehjinä... Meikä joutui heti maantaina menemään lääkärin pakeille: olin ihmetellyt Juhannuksen kuluessa, että mikä alaselkääni vaivaa, kun siellä on ollut kauan harmiton rasvapatti, mutta pikkuhiljaa se kävi entistä kipeämmäksi ja alkoi turvota niin, että kohta tuntui koko ajan kipeältä. Lääkärisetä katsoi pattia ja totesi, että minua on pistänyt ampiainen!

Muistelin siinä sitten, että Tammisaaren lossia odotellessa olimme ulkona paistattelemassa päivää ja avoimeen autoon lensi amppari. Ei oltu varmoja löysikö se tiensä ulos, kun astuimme takaisin sisään lossin saapuessa rantaan. Vitsailin vielä, että istun tietty sen päälle. No niinhän siinä sitten kävi... Pisteliäs veijarimme oli osunut juuri rasvapattiin eli siksi en kai ollut tuntenut pistoa enkä tajunnut, että siinä olisi jotain muuta kuin se rasvapatti. Aikamoisen hyvin tähdätty. Heh ja voih! Patti oli tulehtunut ja sain antibiootteja. Rankka Juhannus ;)

Yksi alueen saarista
One of the islands

***


Midsummer, Juhannus, is a big event in Finland and in all Scandinavian countries. In Finland the sun won´t go down during the night, it is the longest day of the year. The more north you are, the higher the sun stays. Almost all the Finns want to go to their summer cottages, summer music festivals or organize something special with their families or friends. Typical Finnish Midsummer night contains grill sausages and heavy drinking and traditional big kokko, Midsummer fire :) So be aware if you happen to be in Finland at that time of the summer! Cities are empty when people travel to countryside for celebration.

My dear friend´s boyfriend has a lovely summer cottage in archipelago, near Tammisaari island. We had a nice group of five people. We came with cars from Helsinki and from Tammisaari we continued trip by a small boat and settled in this cute little island. The place has only eight cottages and there are distances between the neighbours so you can be in your own peace and harmony.

I had a wonderful place to sleep: a little sauna cabin with a view directly to the creek. I could have gone directly to swim to the sea. The main cottage is from the 18th century but has nowadays running water inside and electricity. Toilet is outside as in Finnish traditional cottages, it must be exotic for foreign people ;) Ulkohuussi is a small wooden cabin with a seat and a hole. It is not the most best smelling place in the world, haahaa, but you can listen peaceful voices of the nature like birds singing and wind in the trees. Emptying the toilet is not the most wanted job for people.

We were really lucky with the weather because the sun was shining so warmly that we had to be careful not to get burned. We stayed out all day long and helped our host with some tasks and cooking. We grilled on the terrace and were totally sleepy for the wonderful weather!

We spent time also in neighbour´s big cottage - or it is more like a mansion. Our host cooked the most delicious paella a Finn can cook. In Midsummer night we went all together on boat to the other island to meet other neihgbours and saw some Midsummer fires next to the sea. We continued the party at our neighbours´ place and then I wast the first one to go to sleep. I had good night sleep in my little sauna cabin.

Midsummer ended up a bit dramatically, because it started to rain horribly (it was challenging to travel in a small open boat back to Tammisaari to the car...) AND I had to go to the doctor on Monday morning. Doctor said that a bee had stung me and the place has gotten infected, yay! So I got antibiotics... Finnish nature can be dangerous ;)

Saariston kesäyö
Summer night in Finnish archipelago

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Jäätyneitä pihlajanmarjoja
Frozen hawthorn berries

Täällä ollaan seikkailtu kotomaassa. Olin muutaman päivän ystäväni luona Kangasalan kulmilla. Suomeen on tullut viimein kunnon talvi ja maaseudun huomassa sain nauttia raikkaasta pakkassäästä ja nietoksista mielin määrin.

Ystäväni mies on työmatkalla, joten pääsimme pulputtamaan akkainjuttuja oikein toden teholla. Paistoimme joulutorttuja ja ähkyhän siitä tuli, kun kokonaisuuteen lisättiin vielä popcornit, sipsit ja joululta jääneet konvehdit, joita napostelimme minkä kerkesimme pulinoilta.

Parina päivänä sää todella suosi ja keskitalven matalalla paistava aurinko teki parhaansa avatessaan kalpeankultaiset säteensä kimalteleville hangille. Kuulaansininen taivas hehkui kirkkaana kantena yllämme ja oli ilo tehdä pitkä päiväkävely peltojen ja metsien keskellä.

Tammikuun auringonpaistetta
January´s bright sunshine

Kaikista ihaninta oli viettää aikaa oman kummipojan kanssa. Poju täytti ennen joulua kaksi ja on aikamoinen vipeltäjä ja juttua piisaa välillä vaikka kuinka. Sanat vielä hakevat muotoaan, mutta on hupaisaa kuunnella pienen ihmisen puheenpulputusta ja selitystä kaiken maailman asioista.

Kävimme moikkaamassa naapureita ja kuulumisten vaihdon jälkeen innostuimme laskemaan pulkalla. Naapureiden piha on sen verran viettävä, että saimme siitä kunnon pulkkamäen ja sitähän piti kokeilla useaan kertaan. Kummipojalla oli hauskaa ja jännittävää. Jälkikäteen piirsin tohinoistamme kuvatarinan, jota sitten muisteltiin yhdessä. Ohjelmaan kuului myös muun muassa kuvakirjan lukemista, yhdessä piirtämistä, muistipeliä sekä parkkitalolla ja autoilla leikkimistä.

Päiväkävelyllä kummipoika istui mielellään pulkassa ja minä vetojuhtana kiskoin välillä lujaa vauhtia lumista tietä pitkin. Tuli kunnon ulkoilupäivä!

Pikkumies lähdössä reippailemaan
Little man going for a walk with mom and godmother

Pulkkailua talvisäässä
Going with the sled

Teimme pitkän lenkin peltojen viertä kiemurtelevaa tietä pitkin. Ystäväni karkeakarvainen mäyräkoira oli innoissaan saadessaan juosta kunnolla ja päästessään nuuhkimaan tienpielen tuoksuja. Tuo isolla egolla ja suurella sydämellä varustettu mäyris oli kerrassaan tuskissaan sisällä, kun naapurin tyttökoiralla oli juoksut - sekös vingututti ja ulvotutti tätä leikkaamatonta uroskoiraa jopa yöaikaan, huoh. Leikin paljon tämän symppiksen mäyriksen kanssa, jotta se sai muutakin ajateltavaa. Meistä on tullut vuosien aikana ihan parhaat kaverit.

Kävelyllämme yksi ihastuttava tuokiokuva syntyi valkoisista puista, jotka muodostivat pitsisenvalkoisen kunniakujan perinteisten punaisten puutalojen kupeessa. Todellista romanttisen talven tunnelmaa! Tällaisia näkymiä olisin kaivannut jo joulun aikaan. Mutta joulun taikaa voi toki kokea vielä tammikuussakin. Nimimerkillä meikäläisellä vieläkin joulukoristeet paikoillaan... En vaan osaa päästää joulusta irti. :)

Valkohuuruisia puita reunustamassa tietä
White frozen trees decorating the road-side

Punaista ja valkoista
Red and white

Mustaa ja valkoista
Black and white

***


Finally we got real winter in Finland! It is very beautiful to have everywhere glimmering white snow. Some days ago I spent couple of days near Kangasala with my friend. She lives in the countryside with her husband and their little son.

We were lucky with the weather: during two days it was very bright and the sun gave its´ best even though the sun is very low during the winter and it doesn´t warm much. But the rays of light gave such a marvelous brightness to the fields and snow-covered trees so it was like walking inside a postcard. White snow, gorgeous frozen trees, vast fields and deep forestsand and romantic countrystyle with wooden traditional houses and curvy narrow roads build up a wonderful scenery.

I was especially happy because I could spend lot of time with my dear godson who turned two just before Christmas. We had fun: he explaned me many things with his funny kid-language, we played with cars and read books together. He is a very cute little boy!

We had long day walks in the middle of the forests and fields and my godson was happily sitting in the sled. It was though very cold so when we finally got back, our fingers and toes were cold. We warmed some glogg and ate piparkakku with, piparkakku is a traditional Finnish cookie with cinnamon and ginger. We bake those for Christmas time.

I hope the cold weather still stays, it keeps the snow and the nature like picturing a fairytale.

Jäätyneitä heinänkorsia
Frozen hay, fields and forests

Syysaurinkoa ja merimaisemaa Helsingistä

Helsinki mereltä: Suurkirkko, Uspenskin katedraali ja jylhät Ruotsin laivat
Helsinki seen from the sea: Dome on the left, Orthodox Dome in the middle and two massive boats

Helsingin reissu oli antoisa, mielenkiintoinen ja väsyttävä ;)

Ihan koko aikaa en kameran kanssa kulkenut, kun tapasin ystäviä ja pörrättiin yöhulinoissa kahtena iltana. Kyllä taas huomaa, ettei vanhempana jaksa samaan malliin kuin joskus parikymppisenä - nyt valvomisesta toipuminen vie jotain kolme päivää - kääk!

Heti perjantaina kävin katsomassa kehumani Akseli Gallen-Kallela -näyttelyn ja hienohan se oli, suosittelen! On muuten suuri juttu Suomelle saada meikäläisten taidehistoriaa esille legendaariseen Musée d´Orsayhin Pariisiin! Ja sieltä näyttelyn matka jatkuu Düsseldorfiin, jonka museo on myös suuri ja tärkeä. Tennispalatsin museon ykköskerros on varattu Tretjakovin gallerian modernille taiteelle - upeita teoksia ja varsinainen venäläinen värikimara vastapainoksi naturalistiselle Gallen-Kallelalle.

Purjeveneitä ja merenrantaa kulkeva kävelytie
Sailing boats and the walking path next to the sea

Kävin moikkaamassa muun muassa entistä pomoa, oli huippuhauskaa nähdä pitkästä aikaa, ja Kruununhaassa vierailin entisen vuokraemännän luona. Joskus aikoinani opiskellessani Helsingissä asuin hänen luonaan alivuokralaisena. Talviaikaan toimin samalla asunnonvahtina, kun rouva oli Espanjassa. Ah, vanhoja muistoja! Olemme pitäneet yhteyttä ja käyn visiitillä aina Helsingissä käydessäni, olihan tuo mukava rouva vähän kuin varaäiti tuolloin nuorelle opiskelijalle. :)

Pikkuveneitä
Little boats

Sunnuntaina lähdin ystäväni kanssa kauniin sään kunniaksi kävelylle merenrantaan. Ilma oli auringossa mukavan lämmin ja ihmiset kahvittelivat vielä terasseilla. Eirasta Kaivohuoneen rantaan kulkevalla välillä on kyllä niin upeita pytinkejä, että ei voi kuin ihastella. Opiskeluaikoina tuli usein käveltyä merenrantaa pitkin. Samalla saa annoksen luontoa ja arkkitehtuurin kauneutta.

Komea talo Kaivopuiston kulmalla
Gorgeous building near Kaivopuisto park

Viimeksi kävin Helsingissä useita kuukausia sitten. Silloin tätä alla olevaa kahvilaa vasta rakennettiin. Nyt näin viimein valmiin paikan ja hienohan siitä on tullut. Ystäväni mukaan Mattolaituri on Helsingin suosituimpia terasseja kesäaikaan, koska siihen paistaa ilta-aurinko pisimpään. Terassipaikkoja on myös kahvilan katolla ja edustalla on merelle päin suunnattuja lepotuoleja. Mainio idea ja upea maisema! Vaikea arvata, kuka todellakin aikoo suunnata tänne ensi kesänä...

Kahvila Mattolaituri - Café Mattolaituri (= carpet dock)
Finns wash carpets in the summertime in the water, the washing point is just next to this café

Kahvila Ursulassa on käyty usein ystävien kanssa. Sieltä saa monipuolista purtavaa ja kaffepaikka on ihanteellinen laiskan sunnuntain viettäjälle. Kuten kuvasta näkyy, lokakuun kylmyys ei ollut vielä iskenyt Helsingin rantaan ja ulkona istui useita sunnuntaiseikkailijoita.

Kahvila Ursula
Café Ursula

Helsingin edusta on kaunis. Rakastan pieniä luotoja ja saaria, veden liplatusta ja vanhan ajan puurakennuksia. Syysaurinko paistoi auliisti ja hehkutti kellastuneet lehdet entistä upeampaan väriloistoon. Viereinen, hektinen keskus saa vastapainoa seesteisestä merimaisemasta ja taivaansinessä kaartelevista lokeista.

Auringossa kylpevät syysvärit ja saaren kaunis puutalo
Lovely autumn colors and beautiful wooden house on the small island

Suomenlinna on mahtava kohde. On ainutlaatuista omata tällainen hieno kulttuurihistoriallinen paikka modernin kaupungin tuntumassa, siellä ihan siirtyy menneeseen aikaan. Viime visiitistäni on jo yli vuosi aikaa. Ostimme silloin eväät ja natustimme niitä Suomenlinnan kallioilla Ensi kesänä voisi käydä saarella uudestaan.

On vaan sääli, ettei kaikkea aina ehdi tekemään. Suomen reissuni ovat viikosta kahteen, mutta kun pääkohde on Tampere ja haluan viettää aikaa vanhempien kanssa ja lisäksi on paljon ystäviä tavattavana, ei joka paikkaan yksinkertaisesti kerkiä. Tämä on näitä ulkosuomalaisen kiroja: omasta kotimaasta eikä kamujen seurasta ehdi enää nauttimaan täysillä, ja sitten tuntee aina huonoa omaatuntoa, kun ei ehdi kaikkia ystäviä ja sukulaisia moikkaamaan.

Lokkeja kivellä Suomenlinnan edustalla
Seagulls on the rock in front of Suomenlinna fortification

Tässä vielä viimeinen ihastuttava merikuva. Sopivasti edustalle ilmestyi tuo iso purjevene Suomen lippuineen. Sinivalkoisia tunnelmia!

Iso purjevene ja Suomenlinna
Big sailing boat and Suomenlinna island

I had nice and busy weekend in Helsinki. I went to see Akseli Gallen-Kallela exhibition and loved it. It is great to have this expo in Paris, Musée d´Orsay and later in Düsseldorf next year! What a priviledge for introducing Finnish art history and important part of our culture abroad in such big museums.

I visited my ex-boss and had a nice chat. I went to see also my land-lady. I used to live in her flat in Kruununhaka when I studied in Helsinki University.

We had fun with my friends and went to see nightlife on both evenings. Have to say that now when I´m older, recovering time takes sooo long time! ;)

On Sunday we had a walk on the shore. There goes a path and you can admire at the same time gorgeous old buildings and wonderful nature: blue sea, small islands and autumn colored trees. Really a pleasure!

Café Ursula is a very popular place, I go there often when I am in Helsinki. New and trendy place is café Mattolaituri: it is just next to carpet washing point. (Yeah, Finns really wash their carpets outside in the summertime!) On summer evening the sun shines longest to this terrace and you can take place also from the roof. I have definitely to test it in next summer.

White and blue feelings with these Finnish colours, enjoy of the sea pictures.

Syysvärejä Tampereen kulmilta

Istuksin tällä kertaa junassa matkalla Helsinkiin ystäviä tapaamaan! Ja vihdoin pääsin nettiinkin. On hieman harmittanut kotosalla, kun nettiyhteys ei ole pelannut, kuten aiemmin. Mutta onhan täällä toki nyt muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä, heh. Tähän kirjoittamiseen jää vaan koukkuun enkä haluaisi jättää kovin pitkiä pausseja bloggailuun.

Olen viettänyt paljon aikaa vanhempien kanssa ja käynyt Pispalassa lapsuudenmaisemia ihastelemassa. Tässä pari kaunista otosta. Ensimmäisenä näkymä Pyhäjärvelle. Tämä on sieluni maisema, koska koko lapsuuteni olen tätä näkymää katsellut.

Pyhäjärvi, Pispala
Pyhäjärvi-lake, Pispala. Autumn in Tampere

Tässä yksi Pispalan lukuisista mäistä ja portaista. Kympin päätepysäkiltä alas Lauri Viidan museon suuntaan.

Portaat ja syksyn lehtiä Pispalassa
Stairs and autumn leaves at Pispala

Täällä on aivan ihastuttavat syysvärit! Tällä hetkellä paistelee aurinko ja nuo junan ikkunan takana vilahtelevat puut oikein hehkuvat keltaisena.

Helsingissä menen katsomaan ensimmäiseksi Tennispalatsiin Akseli Gallen-Kallelan näyttelyn, se kiinnostaa kovasti ja on minulle kovin tuttu aihe. Mielenkiintoista nähdä, miten näyttely on toteutettu kahden eri kansainvälisen kuraattorin voimin. Näkökulma on varmasti erilainen kuin supisuomalaisen kuraattorin. Tätä klikkaamalla pääsee tutustumaan enemmän. Näyttelyhän jatkaa ensi vuoden puolella Musée d´Orsayhin Pariisiin ja sitten Düsseldorfiin.

Akseli Gallen-Kallelan aika ja aikalaisten tuotokset kiinnostavat, koska siihen aikaan luotiin Suomen kulttuuria kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien voimin Sitä ennen suomalaista kulttuuria ei oikeastaan tiedostettu; mitä se on ja miten se ilmenee. Gallen-Kallela antoi kasvot esimerkiksi Kalevalalle ja juuri hänen aiheitaan pidetään niin sanottuina oikeina Kalevala-maalauksina.

Mutta mennäänpä vielä pari päivää taaksepäin ja Kangasalan kulmille. Olin siellä rakkaan ystäväni luona visiitillä ja ulkoilimme kummipojan kanssa. Paikka on todella keskellä maaseutua: ympärillä peltoa ja vanhoja maataloja, romanttista!

Vanhaa muuria ja keltaisia lehtiä
Old stone wall and yellow leaves

Kylän muodostaa hiekkatie ja sen varrella olevat talot. Viehättävänä yksityiskohtana vaikkapa tämä ikivanha maitolaituri:

Vanha maitolaituri
Old cabin for milk

Mentiin naapuriin katsomaan lampaita. Kummipoika oli ihan innoissaan, vähäisellä sanavarastolla onnistuu jo hienosti "lampaita kattoon, lampaita kattoon!". Otettiin hapankorppuja mukaan lampaiden rouskutettavaksi, tosin kummipoika nakersi itsekin eväistä :)

Pikkupoju ei pelkää lampaita yhtään. Nuo isot villakerät juoksivat meidän luokse heti, kun tulimme aidan viereen. Tiesivät jo, että on jotain syömistä tiedossa. Kummipoika syötti rohkeasti lampaita ja kaikki saivat oman hapankorpun.

Lampaat juoksevat meidän luo
Sheep running towards us

Lampaat olisivat syöneet enemmäkin, mutta jäivät sentään vähäksi aikaa rapsuteltaviksi. Ovat varsin söpöjä otuksia!

Lampaille hapankorppua
Bread for the sheep

Tässä meinataan antaa pusua kesyimmälle villaturkille. On tuo vaan hellyttävä syysmies tuo minun kummipoika! Kamalaa aina olla pitkiä aikoja pois, kun poju ehtii hujahtaa sillä välin. Mutta yhtä lailla me leikittiin ja riekuttiin nyt yhdessä, ihan kuin taukoa ei olisi ollutkaan :)

Pusu lampaalle!
Kiss for the sheep

Meillä oli kiva kävelyretki maaseudun rauhassa. Puhdasta ilmaa on mahtava hengittää ja maalla kuulee luonnon äänetkin eri tavalla kuin kaupungin kulmilla. Kun aurinko paistaa ja syysvärit loistavat ympärillä, mikäs sen kauniimpaa.

***

I´m in the train traveling to Helsinki to see my friends and one interesting exhibition: Akseli Gallen-Kallela paintings. He is regarded as Finland´s national artist. Finland´s moderdism was far away from the other movements in Europe but it was the time build up our cultur via music, poetry, literature and art: to tell what IS Finnish culture. We are such a young country and Gallen-Kallela became important by depicting real Finnish culture and people. Here the link.

Here are fabulous autumn colors! First photos are from Pispala, the area of Tampere where I grew up. Those landscapes are together the scerery of my soul.

Other photos are taken from near Kangasala. I visited my friend and saw my dear little god-son after a long while. He is such a funny and cute fellow!

We had a walk outside in the fresh air. The sun was shining nicely. The place is really in the middle of the Finnish countryside: fields and old farmhouses, one sandy road between. Some lovely details like the old milk cabin. We went to see the sheep. My god-son was delighted, he likes to feed some bread to these big furry sheep.

Enjoy of the beautiful autumn sceneries!

Suomimenot ja kirjetaukoa

Tadaa! Täällä ollaan laskeuduttu Suomeen, saavuin sunnuntaina! Meni torin hilkulle, sillä meinasin myöhästyä koneesta. Torinon ja Milanon välisellä valtatiellä oli joku kamala onettomuus ja liikenne poikki. Olen muutenkin sellainen matkastressaaja, että tuollaiset lisäongelmat aiheuttavat sydämentykytystä. Ja hirmuista ajatella mitä joillekin ihmisille siinä rytäkässä oli tapahtunut :-/

Pääsimme sivutielle jossakin välissä ja myöhemmin takaisin moottoritielle ja koneeseenkin ehdin onneksi.

Tampereella olen jo ehtinyt pyöriä ystävien kanssa ja tietenkin viettää aikaa vanhempien kanssa. Piti jo aiemmin tulla laitteleen kuulumisia, mutta enpäs sitten päässytkään nettiin. Nyt olen Kangasalla ystävän luona ja saan laitettua jotain pientä kuulumista.

Hassua olla Suomessa, kun viime visiitistä on viisi kuukautta. Huh, miten pitkä aika! Täällä on keltaisia ja oransseja lehtiä ja syksyinen keli. Mietin lähtiessä onko talvitakki liikaa. Siinä Pirkkalan lentokentän edessä bussia odotellessa oli kyllä semmoinen viima, että ei kaduttanut villakangastakki yhtään! Iso muutos, kun Torinossa oli reippaasti päälle kaksikymmentä astetta tässä viime päivinä.

Mutta ihanaa olla vanhempien ja ystävien kanssa! Ja nyt saa pälättää suomea mielin määrin ;)

Iloisia ja pirteitä syyspäiviä kaikille! Yritän päästä nettiin taas jossakin välissä, jos kuviakin saisi laitettua...

**

I am in Finland! After a looong while. It´s great to see my parents and my dearest friends. And here is really beautiful at the moment: lots of yellow, orange colours in the trees.

The trip was a bit dramatic: it was close that I missed my plane! There was a horrible accident on the highway between Turin and Milan. Gladly we could drive to the other route and got back later to the highway - but it took time and I had to run a bit at the airport.

But happily here and enjoying of the autumn.

Mökkiaskareita

Tässä on ollut pientä taukoa Kulkukatin kirjeissä. En ole päässyt nettiin kovin usein ja tänään Bloggerkin temppuili eikä meinannut päästää sisään laisinkaan, huoh. Mutta nyt saan raapustaa tämän viikkoisesta retkestäni mökille.

Kaupunkielämän vastapainoksi on nautinnollista päästä maaseudun rauhaan ja luonnon keskelle. Isäni mökki sijaitsee Kangasalan laitamilla, metsän keskellä. Naapureita on muutama, mutta hajurakoa on sen verran, että aika rauhassa saa olla. Mökki on paluu menneisyyteen: ei vettä eikä sähköä, ulkohuussi ja ulkokellari. Puusauna on pienen järven rannalla.

Mökkijärven poukama
Summer cottage lake and birch trees

Rantakoivut iltapäivän auringossa
Birch trees in afternoon sun

Kun olin vielä pentu, vietimme mökillä aikaa joskus talvellakin. Jätimme auton järven toiselle puolelle ja hiihdimme perille jäätä pitkin, eväät ja repussa ja minä pulkassa.

Loppukesästä ja syksyisin kävimme paljon sienessä ja marjassa. Retkien kohokohta oli eväspaketin avaaminen metsäkalliolla. Ennen kuin opin lukemaan, katselin paljon sienikirjoja ja opin tunnistamaan erilaiset sienet erinomaisesti oudoimpia nääpiköitä myöten. Harmikseni taito on sittemmin ruostunut.

Koivunkannon komea kääpä
Old birch tree and giant fungus

Metsässä kannattaa pitää aina jonkin verran meteliä, sillä alueella on nähty joskus karhuja. Yleensä lauleskelen, jotta nallet tajuavat suosiolla väistyä.

Murros- ja teini-iässä mökki tuntui maailman tylsimmältä paikalta. Kaverit ja telkka, sittemmin discossa heiluminen, tuntuivat paremmilta vaihtoehdoilta kuin alkeellinen mökki kaikkine askareineen.

Saunan kuisti ja kesää odottavat pyykkipojat
Clothespins waiting for the summer in sauna cottage´s porch

Vuosien kuluessa olen alkanut arvostaa mökkiä yhä enemmän. Isä on sen itse rakentanut, siellä on monia lapsuuden muistoja, ja paikka on ainutlaatuinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Eläminen ja itsensä tiedostaminen kulkee sopusoinnussa luonnon kanssa. Voi istua laiturilla ja katsella veden väreilyttämiä laineita, seurata kukissa pörräävän kimalaisen seikkailuja tai lähteä metsään päämäärättömälle kävelylle. Ei internetiä tai telkkaa muka tärkeine informaatioähkyineen.

Poronjäkälää kallioilla
Reindeer lichen on the rocks

Kävimme mökillä kevätaskareissa nyt, kun minä olen täällä. Tekemistä on vaikka kuinka paljon, talven aikana alue täyttyy kuivuneista lehdistä ja katto havunneulasista. Vanhempani ovat jo iäkkäitä eivätkä pysty tekemään samalla tavalla töitä kuin ennen. Tunnen usein huonoa omaatuntoa ulkomailla asumisesta, kun en ehdi auttaa tarpeeksi mökillä. Halusin tehdä tällä keikalla niin paljon kuin mahdollista, ettei vanhempien tarvitse urakoida omin päin.

Mökkimme edessä on seisonut jo iäisyyden viehättävä pariskunta: korkea pihlaja ja vielä korkeammalle kurkottava, iso kataja. Pienenä ajattelin, että Uralin Pihlaja –laulu kertoo tuosta meidän pihlajasta. Olemme olleet huolissamme sulhasesta jo pari vuotta. Se on kasvanut liian korkeaksi. Olemme sitoneet rungon sivuhaaroja toisiinsa kiinni, ettei koko komistus romahtaisi.

Nyt se sitten oli tapahtunut: talven aikana sulhasparasta oli katkennut puolet. Edestä ja takaa kolme paksua oksaa olivat rojahtaneet puoliksi maahan. Eipä muuta kuin saha käteen ja siistimään katastrofin jäljet. Nyt kataja on hoikkaa poikaa.

Talven tuiskeessa romahtanut katajasulhas-parka
Fallen juniper

Sitten kiipesin mökin katolle ja harjasin sen puhtaaksi havunneulasista. Homma on hyvä hoitaa vuosittain ihan paloturvallisuutta ajatellen, ja rännien alle tynnyreihin keräämämme sadevesi pysyy puhtaampana. Samalla kattoreissulla nuohosin piipun puhtaaksi.

Saunan vierellä jouduin uudelleen sahahommiin. Portaiden viereinen kuusi on kasvanut omituisella tavalla jo vuosia ja levittänyt oksansa mahdottoman laajalle alueelle. Alimmat oksat olivat paljaat ja harmaat, vain kärkiosissa oli vihreää, joten näky ei ollut kaunis. Kuusi pyyhki polkua niin, että paikasta piti kiertää metrin verran vierestä ja talloa samalla polunvarren kasvillisuutta. Myös portaissa kulkiessa paria oksaa tunki aina kasvoille. Nyt päätin hoitaa kuusiongelman pois vaivaamasta.

Leveilevä kuusi sai minulta kunnon parturin. Sahasin monta alempaa oksaa ja vedin vesurilla poikki pienemmät. Nyt portaita ja polkua mahtuu taas kulkemaan ja kuusen alle voi tulla pientä aluskasvillisuutta, kun kuivuneet oksat eivät loju maata pitkin varjostamassa rinnettä. Kuusi kosti raapaisemalla muutaman verinaarmun käsivarteen.

Kuusi ja saunapolku parturin jälkeen
Spruce after cutting the too long and grey branches with the saw

Työleirin aikana ehdin haravoida melkein koko mökkialueen, lehtiä on tuhottomasti varsinkin saunan ympäristössä. Haravointi on kivaa kuntoilua, mutta sitten ne pölisevät lehtikasat pitää vielä kantaa jonnekin jorpakkoon.

Siinä touhutessani näin yhden myyrän vilistelevän lähistöllä. Mietin, että toivottavasti sillä ei ole myyräkuumetta. Se meinaan tarttuu aika tehokkaasti pöllyävien lehtien mukana. No, hyvin pulskalta ja kiiltäväturkkiselta se vaikutti. Saas muuten nähdä, koska kyykäärme löytää paikalle, jos tuollaisia herkkupaloja on tarjolla...

Yhtenä kesänä mökkikalliollamme oli iso kyy, minkä isä nimesi Viljoksi. Siellä sitten huikkailtiin välillä onko Viljoa näkynyt. Se tosin tuntui pelkäävän meitä enemmän kuin me sitä, sen verran vauhdilla Viljo kieri kalliota alemmaksi, kun isä huitoi sitä risulla.

Mikäs siinä oli mökkiaskareita tehdessä, ilma oli kesäisen lämmin, melkein liian kuuma ulkohommiin. Sain aurinkoa, kunnon kuntosalin, raitista maalaisilmaa ja mökkialueesta tuli siistin näköinen. Tällä pärjää taas jonkun aikaa.

Näkymä kalliolta mökkijärvelle
Scenery from the rocks to the summer cottage lake

In Kangasala area my father has a summer-cottage that he has built up with his own hands. The place is very much in the woods. We have couple of neighbors but not too close. It´s very old fashioned place: no electricity, no running water. Toilet-cabin is outside and food we keep in the cellar. Separate sauna-cottage is next to a small lake.

When I was small, I enjoyed of being at the cottage very much. Sometimes we went there even in winter time, left the car to the other side of the lake and went over the ice-cover with the skis. On late summer and autumn we went to forest to pick up berries and mushrooms. As a teenager I couldn´t care less. I was more interested of friends and television.

Isän tekemä koriste saunan ovessa
Decoration by my father on sauna door

Vanha pullo korissa mökin takaseinällä
Old bottle in a basket decorating the wall behind the summer cottage

Now older, I really enjoy of being in the middle of the nature. It´s peaceful, no need to hurry. No TV nor internet filling your mind with nonsense. You can just sit down and watch the birds, listen the forest and the lake. I love to wonder around in the forest. Although then it´s safer to keep noise because there might be bears. Usually I sing so the big teddy-bears understand to step aside when I´m coming!

Naavaa männyn oksilla
Naava grovin on pine branches

The first visit after wintertime is always full of work. I want to help as much as possible because my parents are old already and can´t do so much than before. I cleaned almost the whole are from the old leaves, the roof from the pine needles plus the chimney.

I did some sawing too. The tree in front of the cottage had broken badly so I had to take away three big branches that were lying on the ground.

Next to sauna-cottage I did more sawing. One tree has put all the lowest branches very low and vast area so we couldn´t use the old path anymore. It wasn´t even pretty anymore, the braches were half grey and dead. So I cut many of the branches and cleaned the area.

We got fabulous weather, +25 degrees in the sun. I got nice tan, free exercise and fresh air plus now the cottage yards looks very good.

Eksoottinen paluu Suomeen

Johan oli kotimatka! Takana viikko jos jonkinlaista reissaamista. Lähdimme viikko sitten Torinosta Alppi-kodon kautta Limogesiin, anoppilaan, auttamaan muuttohommissa. Sitten ajoimme Pariisiin vajaaksi kolmeksi päiväksi katsomaan näyttelyitä ja kaupunkia.

Eilen olin vielä Musée d´Orsayssa katsomassa iki-ihania impressionisteja ja muita lemppareitani. Olipa muuten melkoinen koetus jaloille: ensin piti jonottaa kaksi tuntia kylmässä viimassa. Orsayssa on menossa Manet´n näyttely ja paikka oli pullollaan väkeä.

Iltapäivällä hikoilin jännityksestä autossa puolitoista tuntia, kun keskustan ja Roissyn lentokentän välillä oli aivan hirmuiset ruuhkat ja tietyöt vielä päälle. Pelkäsin, kerkiänkö lennolle! Mitä tästä opimme, junalla pääsee nopsemmin. Vaikka olihan se mukavaa, että ranskalainen Kollini saatteli minut kentälle asti.

Meikäläisen matkasuunnitelmat menivät uusiksi, kun sain tietää Pariisissa ollessa, että Helsingin emäntäni lähteekin työmatkalle! Vapun alusajan piti olla hänellä vapaata, mutta näin sitten kävi, voih. Ja minä olin jo pakannut valikoidut hepenet ja systeemit, valmiina hienostelemaan Helsingin hulinoissa perjantaina ja lauantaina. Harmitti myös, kun olin suunnitellut tapaavani muitakin kamuja pääkaupungissa, parille olin jo ehtinyt ilmoitella tulostani.

Ja kaiken päälle Tampereen kodissani majaili vielä evakossa yksi ystäväni, joka piti pyytää lähtemään jo aikaisemmin.

Lentoni saapuminen Helsinki-Vantaalle oli vasta 23:30. En tykkää yhtään yömatkaamisesta ja takana oli jo muutenkin rasittava – vaikkakin hieno – reissu kaikkine museomaratoneineen ja valvomisineen. Olisi ollut huojentavinta päästä nopsaan unten maille.

Kotimatkasta kehkeytyi varsinainen eksoottinen painajainen. Kaikki meni ensin sujuvasti, sain laukun heti ja bussiakaan ei tarvinnut odotella kauaa. Olin suunnitellut, että laitan puhelimen herättämään Tampereelle ja korvatulpat unen takaamiseksi. Ja kissan viikset!

Ängetessäni paunulaiseen, huomasin, että koko bussi oli tupaten täynnä. Sain säkällä viimeisen istumapaikan bussin perältä. Osa lentomatkaajista joutui seisomaan käytävällä Hämeenlinnaan asti. Kuski pahoitteli kovasti, ei ollut osannut varautua konserttimatkalaisiin. Helsingissä oli ollut joku rokkitapahtuma, sieltä tulevat äijät olivat jo melkein täyttäneet auton.

Ei siis toivoakaan unesta. Matkalaukku varpaiden päällä ja vieressä kaljalta haiseva, unissaan kuorsaava ja koriseva äijä! Pelkäsin, että kohta se alkaa nuokkua ja kuolata minua vasten. Paikka oli vieläpä vessan vieressä. Siinähän tuskastelin kaksi ja puoli tuntia. No, näytti siinä monella muullakin lentomatkaajalla olevan hermot tiukilla.

En tiennyt itkeä vai nauraa, kun yksi auton lukuisista kaljaäijistä ähisi käytävillä seisovien välistä vieressäni olevaan vessaan ja kehui kohdallani, että on niin s****nan hankala päästä vessaan, että p**ka tulee housuun jo matkalla. Kiitos tästäkin informaatiosta, ajattelin ja yritin meditoida itseni takaisin Musée d´Orsayhin eteeristen impressionistitaulujen ääreen. Tervetuloa Suomeen!

Pääsin nukkumaan vasta puoli neljältä aamulla Tampereen kotona. Krooh... Täytyy tässä tsekata itsensä Suomen tasalle ja postailla myöhemmin vireämmässä tilassa kuulumisia Pariisista. Nyt alan katsomaan äidin kanssa Katen ja Williamin häitä telkasta, sentään jotain vaaleanpunaista höttöä shokkipaluun vastapainoksi :)


I had an exotic return to Finland on Thursday night. I was supposed to stay in Helsinki for couple of days but my hostess there had to cancel, she got a sudden business trip. I had to take airport bus to Tampere. The trip is 2,5 hours so not so nice in the middle of the night - my flight arrived to Helsinki 23:30.

I was already tired, I had been on the move one week. First via Megève to Limoges, there helping my mother-in-law´s move and packing, then for couple of days to Paris to visit interesting exhibitions, walking a lot and almost got late from the flight because of the traffic jam.

My nice plan for sleeping in the bus didn´t succeed. It was full of people! There had been some rock concert in Helsinki and those beer smelling guys from there had filled already the bus... Some of the travelers had to stand in the bus for 1,5 hours untill Hämeenlinna.

I was lucky and got the last seat. But had to sit next to a guy who smelled horribly lot of beer, he was sleeping and snoring and talking in his sleep. And we had toilet just next, so you can only imagine! I was thinking that some hours ago I was in Musée d´Orsay admiring the beautiful paintings by impressionists...

I got to sleep at home 03:30, totally exhausted. Welcome to Finland! ;)