Mökkiaskareita

Tässä on ollut pientä taukoa Kulkukatin kirjeissä. En ole päässyt nettiin kovin usein ja tänään Bloggerkin temppuili eikä meinannut päästää sisään laisinkaan, huoh. Mutta nyt saan raapustaa tämän viikkoisesta retkestäni mökille.

Kaupunkielämän vastapainoksi on nautinnollista päästä maaseudun rauhaan ja luonnon keskelle. Isäni mökki sijaitsee Kangasalan laitamilla, metsän keskellä. Naapureita on muutama, mutta hajurakoa on sen verran, että aika rauhassa saa olla. Mökki on paluu menneisyyteen: ei vettä eikä sähköä, ulkohuussi ja ulkokellari. Puusauna on pienen järven rannalla.

Mökkijärven poukama
Summer cottage lake and birch trees

Rantakoivut iltapäivän auringossa
Birch trees in afternoon sun

Kun olin vielä pentu, vietimme mökillä aikaa joskus talvellakin. Jätimme auton järven toiselle puolelle ja hiihdimme perille jäätä pitkin, eväät ja repussa ja minä pulkassa.

Loppukesästä ja syksyisin kävimme paljon sienessä ja marjassa. Retkien kohokohta oli eväspaketin avaaminen metsäkalliolla. Ennen kuin opin lukemaan, katselin paljon sienikirjoja ja opin tunnistamaan erilaiset sienet erinomaisesti oudoimpia nääpiköitä myöten. Harmikseni taito on sittemmin ruostunut.

Koivunkannon komea kääpä
Old birch tree and giant fungus

Metsässä kannattaa pitää aina jonkin verran meteliä, sillä alueella on nähty joskus karhuja. Yleensä lauleskelen, jotta nallet tajuavat suosiolla väistyä.

Murros- ja teini-iässä mökki tuntui maailman tylsimmältä paikalta. Kaverit ja telkka, sittemmin discossa heiluminen, tuntuivat paremmilta vaihtoehdoilta kuin alkeellinen mökki kaikkine askareineen.

Saunan kuisti ja kesää odottavat pyykkipojat
Clothespins waiting for the summer in sauna cottage´s porch

Vuosien kuluessa olen alkanut arvostaa mökkiä yhä enemmän. Isä on sen itse rakentanut, siellä on monia lapsuuden muistoja, ja paikka on ainutlaatuinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Eläminen ja itsensä tiedostaminen kulkee sopusoinnussa luonnon kanssa. Voi istua laiturilla ja katsella veden väreilyttämiä laineita, seurata kukissa pörräävän kimalaisen seikkailuja tai lähteä metsään päämäärättömälle kävelylle. Ei internetiä tai telkkaa muka tärkeine informaatioähkyineen.

Poronjäkälää kallioilla
Reindeer lichen on the rocks

Kävimme mökillä kevätaskareissa nyt, kun minä olen täällä. Tekemistä on vaikka kuinka paljon, talven aikana alue täyttyy kuivuneista lehdistä ja katto havunneulasista. Vanhempani ovat jo iäkkäitä eivätkä pysty tekemään samalla tavalla töitä kuin ennen. Tunnen usein huonoa omaatuntoa ulkomailla asumisesta, kun en ehdi auttaa tarpeeksi mökillä. Halusin tehdä tällä keikalla niin paljon kuin mahdollista, ettei vanhempien tarvitse urakoida omin päin.

Mökkimme edessä on seisonut jo iäisyyden viehättävä pariskunta: korkea pihlaja ja vielä korkeammalle kurkottava, iso kataja. Pienenä ajattelin, että Uralin Pihlaja –laulu kertoo tuosta meidän pihlajasta. Olemme olleet huolissamme sulhasesta jo pari vuotta. Se on kasvanut liian korkeaksi. Olemme sitoneet rungon sivuhaaroja toisiinsa kiinni, ettei koko komistus romahtaisi.

Nyt se sitten oli tapahtunut: talven aikana sulhasparasta oli katkennut puolet. Edestä ja takaa kolme paksua oksaa olivat rojahtaneet puoliksi maahan. Eipä muuta kuin saha käteen ja siistimään katastrofin jäljet. Nyt kataja on hoikkaa poikaa.

Talven tuiskeessa romahtanut katajasulhas-parka
Fallen juniper

Sitten kiipesin mökin katolle ja harjasin sen puhtaaksi havunneulasista. Homma on hyvä hoitaa vuosittain ihan paloturvallisuutta ajatellen, ja rännien alle tynnyreihin keräämämme sadevesi pysyy puhtaampana. Samalla kattoreissulla nuohosin piipun puhtaaksi.

Saunan vierellä jouduin uudelleen sahahommiin. Portaiden viereinen kuusi on kasvanut omituisella tavalla jo vuosia ja levittänyt oksansa mahdottoman laajalle alueelle. Alimmat oksat olivat paljaat ja harmaat, vain kärkiosissa oli vihreää, joten näky ei ollut kaunis. Kuusi pyyhki polkua niin, että paikasta piti kiertää metrin verran vierestä ja talloa samalla polunvarren kasvillisuutta. Myös portaissa kulkiessa paria oksaa tunki aina kasvoille. Nyt päätin hoitaa kuusiongelman pois vaivaamasta.

Leveilevä kuusi sai minulta kunnon parturin. Sahasin monta alempaa oksaa ja vedin vesurilla poikki pienemmät. Nyt portaita ja polkua mahtuu taas kulkemaan ja kuusen alle voi tulla pientä aluskasvillisuutta, kun kuivuneet oksat eivät loju maata pitkin varjostamassa rinnettä. Kuusi kosti raapaisemalla muutaman verinaarmun käsivarteen.

Kuusi ja saunapolku parturin jälkeen
Spruce after cutting the too long and grey branches with the saw

Työleirin aikana ehdin haravoida melkein koko mökkialueen, lehtiä on tuhottomasti varsinkin saunan ympäristössä. Haravointi on kivaa kuntoilua, mutta sitten ne pölisevät lehtikasat pitää vielä kantaa jonnekin jorpakkoon.

Siinä touhutessani näin yhden myyrän vilistelevän lähistöllä. Mietin, että toivottavasti sillä ei ole myyräkuumetta. Se meinaan tarttuu aika tehokkaasti pöllyävien lehtien mukana. No, hyvin pulskalta ja kiiltäväturkkiselta se vaikutti. Saas muuten nähdä, koska kyykäärme löytää paikalle, jos tuollaisia herkkupaloja on tarjolla...

Yhtenä kesänä mökkikalliollamme oli iso kyy, minkä isä nimesi Viljoksi. Siellä sitten huikkailtiin välillä onko Viljoa näkynyt. Se tosin tuntui pelkäävän meitä enemmän kuin me sitä, sen verran vauhdilla Viljo kieri kalliota alemmaksi, kun isä huitoi sitä risulla.

Mikäs siinä oli mökkiaskareita tehdessä, ilma oli kesäisen lämmin, melkein liian kuuma ulkohommiin. Sain aurinkoa, kunnon kuntosalin, raitista maalaisilmaa ja mökkialueesta tuli siistin näköinen. Tällä pärjää taas jonkun aikaa.

Näkymä kalliolta mökkijärvelle
Scenery from the rocks to the summer cottage lake

In Kangasala area my father has a summer-cottage that he has built up with his own hands. The place is very much in the woods. We have couple of neighbors but not too close. It´s very old fashioned place: no electricity, no running water. Toilet-cabin is outside and food we keep in the cellar. Separate sauna-cottage is next to a small lake.

When I was small, I enjoyed of being at the cottage very much. Sometimes we went there even in winter time, left the car to the other side of the lake and went over the ice-cover with the skis. On late summer and autumn we went to forest to pick up berries and mushrooms. As a teenager I couldn´t care less. I was more interested of friends and television.

Isän tekemä koriste saunan ovessa
Decoration by my father on sauna door

Vanha pullo korissa mökin takaseinällä
Old bottle in a basket decorating the wall behind the summer cottage

Now older, I really enjoy of being in the middle of the nature. It´s peaceful, no need to hurry. No TV nor internet filling your mind with nonsense. You can just sit down and watch the birds, listen the forest and the lake. I love to wonder around in the forest. Although then it´s safer to keep noise because there might be bears. Usually I sing so the big teddy-bears understand to step aside when I´m coming!

Naavaa männyn oksilla
Naava grovin on pine branches

The first visit after wintertime is always full of work. I want to help as much as possible because my parents are old already and can´t do so much than before. I cleaned almost the whole are from the old leaves, the roof from the pine needles plus the chimney.

I did some sawing too. The tree in front of the cottage had broken badly so I had to take away three big branches that were lying on the ground.

Next to sauna-cottage I did more sawing. One tree has put all the lowest branches very low and vast area so we couldn´t use the old path anymore. It wasn´t even pretty anymore, the braches were half grey and dead. So I cut many of the branches and cleaned the area.

We got fabulous weather, +25 degrees in the sun. I got nice tan, free exercise and fresh air plus now the cottage yards looks very good.