Kahdeksan ruokalajin lounas keväisten viinitarhojen yllä

Enpäs olekaan vielä postaillut mahtavasta lauantailounaasta, joka herkuteltiin edellisviikolla. Ehkä syöntikeikasta toipuminen kesti näin kauan ;) Ymmärrätte ähkyn, kunhan näette mitä kaikkea lounaaseen kuului. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin kahdeksan ruokalajin menusta. Vähemmästäkin Kulkukatti laiskistuu ja pulskistuu!

Paikka on aivan käsittämättömän ihana, se sijaitsee Diano d´Alban alueella viinitarhakukkuloiden huipulla. Kyseessä on ravintola Trattoria nelle vigne. Se sijaitsi aiemmin toisella kukkulalla, mutta nyt ravintola kukoistaa entistä ehompana uudessa paikassa, omistus ja toimintaperiaate ovat silti edelleen samat. Tämä trattoria on italialaisten keskuudessa suosittu ja etenkin sen viikonloppuisin tarjoamat megalounaat houkuttelevat isoja perheitä syömään. Raaka-aineet ovat tuoreita ja lähitiloilta.

Trattoria nelle vigne

Ravintola on valoisa ja tilava, isot ikkunat avaavat maiseman joka puolella levittyviin viinitarhoihin. Kevät on vielä nupuillaan, mutta kesäaikaan puut ja viiniköynnökset ovat täydessä terässään.

Isot ikkunat joka puolella
Big windows everywhere

Tässä ravintolassa saa syödä myös silmin!
In this restaurant you can eat also with your eyes!

Ja nyt, tästä se viimein alkaa, italialainen ruokamaratoni! Löysätkää vyötä ja kiinnittäkää ruokalappunne, sillä tämä matka tulee olemaan täyttävä...

Ensin aloitetaan maistelulla ja suolaisella. Anjovista pähkinäkuorrutteella. Mielenkiintoinen ja ruokahalua herättävä alkupala:

Anjovista pähkinäkuorrutteella
Anjovis with hazelnut-sauce cover

Seuraavaksi natustellaan jauhoista tehtyjä, öljyssä paistettuja taikinapalleroita. (Päälle oli kiedottu kunnon silavaista pekonia, mutta jätin sen suosiolla ranskalaisen Kollin purtavaksi. Minä kun en punaista lihaa syö.)

Friteerattuja taikinapalleroita
Fried paste dumplings

Hyvinhän tässä mennään, ei vielä hätää päivää. Otetaas rohkaisuryypyksi hörppäys alueen punaviiniä. Sitten on vuorossa raikas kanajuustosalaatti. Kanasuikaleiden ja juustokuutioiden ohella tässä salaatissa on kaikensorttista vihannesta, selleria, paprikaa, kiinankaalia. Ei siis yhtään raskasta, vielä jaksetaan mainiosti!

Raikas kanajuustosalaatti
Refreshing chicken-cheeze-salad

Salaatin jälkeen seuraa Piemonten alueelle tyypillinen herkku, vitello tonnato. Siinä on ohuen ohutta naudanlihaa ja päällä tonnikalamajoneesikastiketta. Otin tämän osion kevyesti ja jätin lihat Kollille. Dippailin niitä aiemmin tuotuja taikinapalloja tähän soossiin ja oli sekin aikamoisen hyvä kombinaatio. (Äyks, älkää kertoko piemontelaisille, että pyhäinhäväistin heidän armaan vitello tonnatonsa näin julkealla tavalla...)

Vitello tonnato

Tässäpä lounaan seuraavat purtavat, näppärät kasvispiirakat. Erittäin maukkaita. Annos on kevyt, mutta nyt täytyy myöntää, että vatsanseutua alkaa kiristää pahaenteisesti. Oi miksi, oi miksi olin pukenut päälleni kireät housut. Löpöisät verkkarit olisivat sopineet paremmin tähän syömäsessioon... Siis kuinka monta annosta olikaan vielä tulossa?

Kasvispiirakkaa
Vegetarian pie

No niin, nyt viimein päästään käsiksi primo piattoon eli ensimmäiseen lautaseen. Tässä vaiheessa saamme valkata tarjoilijan luettelemista vaihtoehdoista. Otan gnoccheja eli muussatuista perunoista valmistettuja palleroita. Täytteenä oli pähkinää ja omien makuanturoiden mukaan kastikkeessa oli myös gorgonzola-juustoa. Nam!

Myös oma vatsanseutu alkaa uhkaavasti muistuttaa palleroa. Pitäisiköhän housunnappia salaa avata... Ruoka on taivaallisen hyvää, mutta mielessä käy aina välillä vaivaamassa kysymys: millä ihmeellä kestän jälkiruokaan asti poksahtamatta? Otan lisää punaviiniä ja tajuan, että tätä menoa jatkaessa pääsen ulos vain vierittämällä :-O

Kulkukatin lautasella gnoccheja, edustalla raviolia
TravelCat eating gnocchi, in the front ravioli

Siis meikä ei todellakaan jaksanut koko ihanaista gnocchi-annosta. Kyllä otti luonnon päälle. Pula-ajan vanhempien tyttärenä en millään haluaisi jättää ruokaa lautaselle. Mutta minkäs teet, voih! Ei ole varapötsiä, eikä täältä voi pyytää doggy pagia, enkä ole vuorannut käsilaukkuani tilavalla Tupperware-astialla, jonne olisin voinut salaa sulloa ylijäämät ja elää niillä seuraavankin viikon. Oli pakko jättää kesken ja tsempata kohti loppuhuipennusta ja secondo piattoa. Valitsin kanaa pähkinäkastikkeessa.

Siis katsokaa nyt tätä annosta! Millä ihmeellä te kuvittelette, että jaksan syödä tämän kaiken?! Ou nou... Onko tämä joku italialaisten salakavala juoni päästä eroon ahneista ulkomaalaisista, jotka syövät itsensä kuoliaiksi?

Kanaa pähkinäkastikkeessa ja paistettuja perunoita
Chicken in hazelnut-sauce and fried potatoes

Kana oli järjettömän hyvää, ja melkein kyynel tirahti, kun oli pakko jättää lähes puolet lautaselle. Nyyh! Otin suruuni lisää viiniä ja toivoin sen laskevan turvonnutta olotilaa. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Sillä edessä on vielä jälkkäri. Otin kevennykseksi nougatjäädykkeen ja se sentään valui alas kuin itsestään.

Nougatjäädyke
Nougat ice

Tarjoilija olisi tuonut mielellään ruuan päälle ihanaista Limoncello-sitruunalikööriä, josta tykkään paljon, mutta totesin, että punaviiniä oli tullut sen verran nappailtua lounaan ohessa, ettei enempää alkomahoolia passannut tämän katin hörppiä. En juo normisti kahvia, mutta nyt oli marrocchinon paikka, se terästää ruuansulatusta siinä missä Limoncello!

Tässä onnellinen, mutta väsynyt ahmatti värikkäässä kevätlookissa. Vatsa sisään ja hymy leveäksi!

Kulkukatti, onnellinen syöpöttelijä kevätlookissa
TravelCat, the happy eater in her spring look

Trattoria nelle vignen kotisivut kiinnostuneille löytyvät tämän linkin takana. Suosittelen lämpimästi kaikille italialaisen ruuan ja viinitarhojen ystäville! (Ja muistakaa olla pukematta liian kireitä vermeitä...;)

Kukkiva kevät viinitarhoilla
Blooming spring in the vineyards

***

We had fabulous Saturday lunch some time ago in Diano d´Alba area. It´s not far from Turin, less than hour with the car. Trattoria nelle vigne is a popular restaurant that offers typical Italian food in the middle of the loveliest vineyard sceneries in North-Italy. Here is the link to the restaurant´s web-pages. I warmly recommend!

During weekends this restaurant offers eight course menu - oh mamma mia... As you can see from my photos, we ate like kings and queens. The food was excellent and it was such a shame to leave on the plate, but I just couldn´t eat everything! :-O

After the megalunch you can promenade along the sand road on the hills and admire the peaceful and dreamy landscape of Italian countryside - like from Leonardo´s paintings. Only Mona Lisa missing. But, boy I was smiling like Mona Lisa after eating all those Italian delicious dishes ;)

Vaaleanpunakukkaisia puita viinitarhoilla
Flowering trees in the vineyards

Itsenäisyyspäivän jälkilämpöä

Torinossa asuva suomalainen ystäväpariskunta järjesti tyylikkäät ja mukavat Itsenäisyyspäivän juhlat tiistaina. Ilta oli hyvin kansainvälinen, sillä vieraita - EU-työkavereita ja ystäviä - oli paikalla eri maista aina Japania, Taiwania, Espanjaa ja Ruotsia myöten. Samalla juhlistimme Espanjan perustuslakia, nimittäin 6.12. on myös sen vuosipäivä! Teema oli siis varsin itsenäisyyttä, vapautta ja tasa-arvoa korostava.

Sotaveteraaneja ei ole enää juuri elossa. Arvostan kovasti sitä panosta, jonka he antoivat itsenäisyytemme tähden. Jotenkin täällä ulkomailla itsenäisyyden ja menneiden sotien ajattelu tuo haikeamman olon kuin Suomessa. Sitä ajattelee hellyydellä ja lämmöllä omaa kotimaataan, joka on selvinnyt voittajana vaikeiden aikojen ylitse sisulla ja kovalla työllä. Toivottavasti tämä henki vie Suomea eteenpäin myös tulevaisuuteen.

Oma isäni oli jatkosodassa vapaaehtoisena vain 14-vuotiaana. Hän oli väärentänyt isänsä nimikirjoituksen lupapapereihin ja valehteli olevansa jo 17-vuotias, koska halusi kovasti olla mukana oman kotimaan vapauden puolesta.

Isäni näki ja koki kamalia asioita ollessaan polkupyörälähettinä ja apupoikana. Kerran isäni melkein kuoli pyöräillessään lähettinä peltojen yli. Venäläinen sotakone ilmestyi yhtäkkiä kuusimetsän takaa ja lentäjä huomasi yksinäisen suomalaisen ja alkoi tulittaa. Isäni heitti pyörän pois ja juoksi pellon pientareella olevaa likavesiviemäriä kohti, ryömi tuohon ahtaaseen tunneliin ja pelastui täpärästi kuolemalta. Nuo nuoren apupojan uhraukset auttoivat omalla tavallaan yhteistä panosta. Nostan maljan siis myös isälleni jokaisena Itsenäisyyspäivänä.

Tiistain juhlaillan isäntä ja emäntä olivat kokanneet itse buffet-pöydän tarjottavat, mikä sopi tällaiselle punaista lihaa välttelevälle kasvis-Katille vallan mainiosti: vege-, papu- ja tofupullia, mozzarella-salaattia, rypäleitä ja grissinejä, tortillaa ja makeita pikkuleivoksia ym. Kuten listasta näkyy, myös ruokapuoli oli hyvin kansainvälinen!

Espanjalaisen vieraan kotona tekemä tortilla oli muuten todella herkkua, sitä olisi vetänyt vaikka kuinka.

Itsenäisyysjuhlien buffetpöytä kansainvälisine tarjottavineen
Finland´s Independence Day´s buffet table with international food

Juomapuolesta sen verran, että vahvuudeltaan se sopi hyvin suomalaiseen juhlintaan. ;) Viinin ja alkoholittomien lisäksi oli tujumpaa tavaraa tarjolla: isäntä oli tullut juuri työmatkalta Ukrainasta ja mukaan oli tarttunut ukrainalaista chilivodkaa! Huh, olipahan kirpakka kokemus, että ihan irvistys pääsi tuota tulijuomaa maistaessa.

Toinen drinkkielämys oli mojito, joita espanjalainen juhlavieras taiteili keittiössä tuoreista limeistä ja mintunlehdistä. Oli meinaan todella hyvää, nami nami! Kesä tuli kielen päälle. Makoisaa mojitoa olisi voinut ryystää enemmänkin, mutta tämä Katti on maltillinen myös juhlahumussa.

Olin varustautunut teeman mukaan sinivalkoisin lisukkein. Coccinellen käsiveska on valkoinen ja korut siniset. Pidän tosi paljon tästä Afganistanista kotoisin olevasta lapis lazuli -kivistä tehdystä kaulakorusta. Ranskalainen Kollini on sen minulle joskus hankkinut YK:n myyjäisistä.

Afganistanilainen lapis lazuli -kaulakoru
Afganistanese lapis lazuli necklace

Tässä vielä kokovartalopotretti Kulkukatin juhlaeleganssista. Ihan iltapukua ei nyt näihin juhliin laitettu, mutta pirteästi tällä mekolla pyörittiin. Tuossa vieressä on suomalainen hyvä ystäväni, joka työskentelee täällä YK:n leivissä. Hänellä oli päällään supisuomalaista Marimekkoa.

Itsenäisyysjuhla-look
Independence party look

Meillä oli ystäväni kanssa koko ajan ihan hirveät teinikäkätykset, en todellakaan tajua mistä sitä naurua riitti koko ajan. (Ei me sitä ukrainalaista tappovodkaa nyt niiin paljoa juotu!!!) Kai se on tuo suomenkielinen seura, kun saa villiksi. Joka tapauksessa meillä kummallakin oli illan saldona vatsat ihan kipeinä, hihiteltiin vielä yhteisellä kotimatkalla kaduilla. Mutta mikäs siinä, jos sixpackin saa kuntoon noin hauskalla konstilla: sen kun nauraa itsensä tikahduksiin! Oli kirjaimellisesti iloinen Itsenäisyyspäivä.

Tämän kirjeen vika kuva ei liity mitenkään itsenäisyyden juhlintaan muuta kuin sen verran, että Kolli otti sen minusta tuolla hilpeällä paluumatkalla. Tuo piskuinen pinkki auto oli vaan niin kertakaikkisen söpö ja ihku, että oli pakko mennä hyppimään siihen vierelle. Viimein tämä meikäläisen unelma-auto siis löytyi! ;D

Megapinkki auto ja yksi hullu suomalainen
Megapink car and one crazy Finn

***

On Tuesday 6.12. we celebrated Finland´s Independence Day with an international group of people. My Finnish friend who is working here for EU, organized a lovely and cheerful party with his wife for the colleaques and friends. There were people from Taiwan and Japan to Spain and Sweden - and we Finns ofcourse.

In 6.12. I think very warmly about Finland and all the efforts our people have made when fighting for our independence. I think that I appreciate even more our history when living abroad, the Finn in me becomes stronger.

I value very much also my father´s efforts during the last Finnish war. He was only 14 years old but wanted to help and so he imitated his father´s signature for the official papers and said he is already 17 years old. He was helping as a bicycle courier and saw and experienced many horrible things and almost died at some point. He was once bicycling alone along the fields when a Russian plane suddenly came from behind the forest and started to shoot this lonely Finn. My father left the bike and ran towards a water pipe next to the field, fortunately he was small enough to crawl inside to this dirty pipe and so saved himself.

Tuesday´s event was half Spanish party because 6.12. is also a date for Spanish constitutional law. So the theme for the event was about independence, freedom and equality. Also the food service was international. I loved especially the vegetarian balls that our hosts have made themselves, as well as Spanish home-made tortilla - very delicious. We tasted also Ukrainian chili-vodka (oh my...) and fresh mojitos made by one of the Spanish guests - yammy!

As you see from the photos I have accessorized me with Finnish colours: white and blue. My friend had Marimekko dress, famous Finnish design.

Shoppailua via Romalla ja retken saalis

En ole pitkään aikaan ostanut mitään vaatetta, vaikka houkutuksia täällä Torinon keskustassa olisi yllin kyllin. Mutta nyt oli "pakko" lähteä liikkeelle, kun tarvitsin mm. uuden talvineuleen ja mustat housut. Edellispäivänä olin jo käynyt tunnustelevalla kierroksella ja löytänyt soman neuleen sekä neulehameen, ja ajattelin, että ne taidan ainakin käydä hakemassa pois, ellei parempia tule vastaan.

Suuntasin ensimmäisenä paikalliselle Stockalle. Rinascente on hieno, mutta kallis tavaratalo. Tosin eri osastoja on monia, joten voi sieltä joskus löytää edullisempiakin alejuttuja.

Torinon Rinascente-tavaratalo
Rinascente department store in Turin

Ei sieltä tällä kertaa mitään vaatetta löytynyt, paitsi kiva joululahja japanilaiselle ystävälleni, Coccinellen suloinen Bambi-avaimenperä.

Sitten käänyn oikeaan ja suuntasin via Romalle. Se on Torinon pääshoppailukatu ja niin pitkä, että rahapussi ehtii tyhjentyä katua päästä päähän tallatessa useaan kertaan. Via Roma alkaa Porta Nuovan rautatieasemalta ja kulkee aina piazza San Carlon läpi piazza Castellolle. Aseman pää on uudempaa arkkitehtuuria. Tulipas alakuloisen harmaa kuva, kun iltapäivä oli jo hämärä ja tuo kiven väri on aika tylsä.

Via Roma, pitkän shoppailukadun rautatieaseman puoleinen pää
Via Roma, big shopping street in Turin. The side of the railway station

Mutta kaupoissa ei ollut lainkaan tylsää! Kiersin muutamia putiikkeja ja sitten päädyin Mangoon. Siellä oli vaikka mitä kivaa, mutta pitäydyin tiukasti sotasuunnitelmassa eli keskityin katselemaan talvineuleita ja housuja.

Mango Torinossa via Romalla
Mango in Turin in via Roma

Täytyy sanoa, etten ole kovin shoppailuintoinen tapaus. Olen sen verran taloudellinen, etten halua osteskella mitä vaan turhan takia. Käytän mieluummin vaatteet loppuun kuin täytän kaapit aina uudella roinalla. Ja sitäpaitsi ostoskierrokset ovat useimmiten aika pitkäpiimäistä puuhaa. Joskus on ihan kiva lähteä katsomaan ikkunoita ja tehdä heräteostoksia muuten vaan, jos jotan sopivaa osuu sattumalta kohdalle.

Yleensä, jos etsii jotain tiettyä, on ihan tuskaa talsia ja etsiä etsimällä haluamaansa. Etenkin kun talviaikana on puettava ulos lämpimästi ja sitten aina kauppaan mennessä pitää kiskoa talvitakki pois päältä hiostamasta ja sitten sovituskopissa kuoriutua kaikista vaatteista ja pukea ne taas uudelleen ylleen. Puh! En ihmettele yhtää, miksi penskoilla on tapana kirkua kaupoissa, kyllä itselläkin menee joskus hermo, heh.

Olin siis hieman varauksellinen ostosreissuni tuloksesta. Mutta niinpä vaan kävi säkä ja bongasin Mangosta kaipaamani mustat stretch-pöksyt, jee! (Saaliin esittely tulossa kirjeessä alempana...) Housut ovat muuten kaikista kamalinta shoppailtavaa. Kun ne eivät ole ikinä sopivat. Mutta nämä pöksyt istuvat erinomaisesti, joten olen tosi tyytyväinen!

Via Romalla on monesti todella näyttäviä ja hyvällä maulla koristeltuja näyteikkunoita. Varsinkin Louis Vuittonin putiikissa on yleensä aina erikoinen ja persoonallinen somistus. Katsokaapa tätä iloisenkirjavaa norsua, joka tasapainoilee valkoisen veskan kanssa. Söötti kuin karamelli!

Louis Vuitton, Torino/Turin

Sitten menin Zaraan ja se kauppa koitui kohtalokseni. Minunhan siis piti etsiä neuletta! Housut olivat jo plakkarissa. Mutta niin vaan Zaraan sisään astuessa näin edessäni aivan ihanaisesti puetun mallinuken. No, se kolttu näytti niin hyvältä, että oli pakko mennä sovittamaan. Ja pirhana kyllä, myös päällä se näytti edelleen hyvältä.

Mietin järjellä, että minulla on jo nättejä mekkoja, joita en ikinä käytä. Mutta tunteet sanoivat, että pian tulee Uusi Vuosi ja kemut! Olen luvannut mennä Helsinkiin juhlimaan. Eihän sellaista harvinaista herkkua varten VOI laittaa vanhaa mekkoa. Ja sitäpaitsi suurin osa vanhoista koltuista on liian kesäisiä. Joten tämä olisi varsin asiallinen ostos ja ihan tarpeeseen. (Kyllä näin on, todella!)

Tässä tämä heräteostokseni, tadaa!

Uusi juhlamekko Zarasta Uuden Vuoden juhlintaan!
New party dress from Zara for New Year´s Eve!

Sitten aloin katsella mallinuken harteilla olevaa makeannäköistä pörhöshaalia sillä silmällä. Etsin niitä hyllyistä kokeiltavaksi omille harteille, mutten löytänyt sitten mistään. Kysyin lopulta myyjältä ja hän selosti, että se mallinuken päällä oleva pörhistys on koko kaupan vihonviimeinen! Hinta oli isompi mitä olin ajatellut jo toiseen heräteostokseen (80 euroa), mutta siinä iloisen myyjän pitäessä käsissään tätä shaalia ja toistaessa hymyn kera, että tämä on viimeinen kappale, sorruin (tietenkin) ja otin sekä mekon että shaalin. Auts...

Mutta sitten ajattelin, että tämä tulee olemaan hyödyllinen, sillä se on näyttävä ja lämmin. Kuka sitä nyt missään ravintelissa haluaa kulkea nauhtunut villatakki harteilla pilaamassa muuten täydellistä juhlaeleganssia. ;) Tässä tämä uusi pörröinen ystäväni nyt on:

Lampaankarvainen shaali Zarasta
Sheep fur shawl from Zara

Henkkamaukalta kävin hakemassa edellispäivänä näkemäni neulekoltun. Siitä tulee varmasti yksi lempiasuista, koska se on casual ja sitä voi pitää legginsien päällä ja yhdistellä vaikka mihin. Otin kerralla kaksi mekkoa, koska Henkkamaukan "laadun" tuntien vaate nyppyyntyy aiemmin kuin myöhemmin ja onpahan toinen varalla. Eikä hinta ollut per kolttu kuin 20 euroa. Kylläpäs näyttää juhlavalta tässä kuvassa, mutta materiaali on tosiaan ihan neuletta.

Hennes&Mauritzin neulemekko
Casual knitted dress from Hennes&Mauritz

Via Roman piazza Castellon puoleinen pää on muuten todella kaunis! Paljon hienompi kuin aseman uudempi puoli. Arkadikaaret ovat yleviä, koristellut kivilaatat kiiltäviä ja romanttisten lamppujen valot korostavat elegantisti vanhaa arkkitehtuuria. Tällä puolella on aina katusoittajia ja usein kaunistakin kuultavaa tulee vastaan, viime aikoina yksi keski-ikäinen naisihminen on ihastuttanut kulkijoita viulunsoitollaan.

Via Roman piazza Castellon puoleinen pää
Via Roma near piazza Castello

Kävin hakemassa pois sen neuleen, jonka olin nähnyt edellispäivänä. Muutakaan ei tullut vastaan, ja tämä on mielestäni tosi sievä. Kauppa oli Stradivarius. Siellä on muuten paljon kivoja vaatteita, suosittelen piipahtamista. Suomessa Stradivariusta ei taida vielä ollakaan, sitä voisi verrata vaikka Motiviin tai Vilaan.

Jujuna tässä paidassa ovat ohuet kultaiset langat neuleen seassa, ne antavat jouluista kimallusta. Yleensä käytän S-kokoa, mutta nyt otin M-kokoa, muhkeammassa neuleessa on kylmällä mukavampi olla. Ja sinne mahtuu paitaa alle tarvittaessa.

Tässä uusi neuleeni plus ne Mangosta löytämäni sametti-stretchhousut:

Valkoinen neule Stradivariuksesta  ja mustat samettihousut Mangosta
White jumper from Stradivarius and black velvet pants from Mango

Ja tähän vielä pari kivaa yksityiskohtaa neuleesta ja housuista:

Jos joku ihmettelee tätä päätöntä meininkiä, niin en jaksanut alkaa meikkaamaan kuvia varten ja siksi naamataulu on rajattu roisisti pois. :)

Olin kaiken kaikkiaan siis varsin tyytyväinen shoppailukierrokseen ja ostoksiin! Ja nytpä ei tarvitse mietti mitä laittaisi Uutena Vuotena päälleen, hehee...

Tyylikästä viikonloppua!


***


I needed a new jumper and black pants. So I had a good excuse for shopping! Via Roma is the biggest and the most important shoppig street in Turin. It´s very long, starts from Porta Nuova railway station and goes through piazza San Carlo to piazza Castello.

Architecture is quite boring and very grey in the new, station side but close to piazza Castello old archades are covering the street and old fashioned lamps give lovely flavour. Beautiful and glamourous!

I found what I wanted so my shopping tour was surprisingly successfull! Normally, if I need something, I end up walking for hours, sweating in my winter coat like a little pig, getting nervous for taking off and dressing up the heavy clothing all the time and over again and finally not to be able to find anything and then going home being angry and tired. ;)

Now I found even more that I wanted... In Zara I saw a fabulous dress. And I started to admire on the mannequin doll´s shoulders the stylish and warm sheep shawl. So, I had to get those both! But New Year´s Eve and party is coming soon so now I will have my outfit ready.

Stylish weekend! :)

Rooman antiikkia, kuumuutta, kauppoja ja kahvilavinkki

Taas jäi sellainen tunne, ettei ehtinyt tehdä mitään kunnolla Roomassa. Halusin nähdä tutut nähtävyydet ja tutustua uusiin kohteisiin sekä hengailla muuten vaan. Siinä ne neljä päivää menivät hujauksessa ja kamala ikävä jäi ikuista kaupunkia...

Tässä heilutaan Capitolium-kukkulan kirkon portailla. On aikamoista puuhaa tuo portaiden kapuaminen +35-asteen helteessä! Tuossa heti oikealla sijaitsevat kukkulan museot, niihin mennään omaa - onneksi hieman tasaisempaa - portaikkoa pitkin.

Kulkukatti ja kirkon päättymättömät portaat...
TravelCat and church´s endless stairs on Capitol hill.

Capitolium-kukkulan museoaukiolle toivottaa tervetuliaaksi valtava veistos portaiden yläpäässä:

Isot patsaat ylhäällä Capitolium-kukkulan portaiden päässä
Huge statues on both sides of Capitol hill stairs

Kukkulalle kiipeäminen vei kaikki mehut. Jaksoin juuri juuri katsella nämä alla komeilevat rauniomaisemat, mielessä oli koko ajan vain "varjoon, varjoon" tai "jäätelöä, jäätelöä" tai kumpaakin yhtä aikaa... Ja minä kun olin luullut, että Roomassa olisi ollut jo siedettävämpi lämpötila, olihan sentään jo pitkälle syykuuta, mutta pah.

Ranskalainen Kolli jaksaa aina velmuilla, että minunhan piti olla niiin urheilullinen ja sitten vain laahustan perässä. Hei, suomalainen alkaa sulaa yli +30 asteen lämmössä! En kerta kaikkiaan jaksa kovassa helteessä: pää pakahtuu ja muutun ihan veteläksi. Toista se on ranskalaisella, joka kestää (näemmä) kuumuutta paljon paremmin. Nauti nyt siinä sitten upeista nähtävyyksistä puolikuntoisena... Pitäisi mennä Roomaan vissiin joulukuussa, heh!

Rooman raunioita nähtynä Capitolium-kukkulalta.
Beautiful ruins in Rome seen from Capitol hill.

Maisema Colosseumin suuntaan.
View towards Colosseum.

Sitten laahustin takaisin museoaukiolle ja lysähdin portaille varjoon. Mielettömän pirteää turistimeininkiä, kuten kuvasta näkyy ;)

Helteestä uuvahtanut kiertolainen
Tired from the heat

Siinä levähdyshetkemme aikana kaksi amerikkalaista pariskuntaa tuli tiedustelemaan meiltä pääseekö museon kahvilaan ilman sisäänpääsymaksua. Menimme kysymään kassalta ja onnistuihan tuo. Päätimme mennä murkinalle itsekin, ja kahvilasta on upea näköala mitä katselee ihan muutenkin.

Amerikkalaiset olivat kivaa porukkaa, aloittivat luontevasti jutustelun. He olivat Washingtonista, toinen miehistä oli puolalaisten vanhempien jälkeläinen ja kaksi rouvaa puoliksi italialaisia. Heistä oli kovin tärkeää esitellä omat, eurooppalaiset juuret. On jänskää, miten amerikkalaiset suhtautuvat eurooppalaisiin juuriin jotenkin ihailevalla tai tavoiteltavalla tavalla.

Pariskunnat olivat ihan innoissaan kuultuaan, että ranskalainen Kolli on asunut aiemmassa elämässään Washingtonissa peräti neljä vuotta. Amerikkalaiset ehdottivat, että tulisimme heidän pöytään lounastamaan ja siinä sitten oltiin kuuden hengen porukalla ja puhuttiin jos jonkinlaista, oikein mukavaa ja kiintoisaa! He olivat parin viikon Italian valmismatkakiertueella. Roomasta he olivat jatkamassa Chiantiin, viinistään kuuluisaan kylään.

Amerikkalaiset tiesivät, että Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä, Pisa-tutkimus oli heille tuttu. Tiedä sitten tutkimuksen oikeellisuudesta, mutta ihan kivaltahan se tuntuu, kun maa tunnetaan Ameriikoissa asti tästä meriitistä!

Kirkkoja ja veistoksia kansallisen muistomerkin kulmilla.
Churches and statues near the national monument.

Mennäänpäs sitten Rooman shoppailukadulle via del Corsolle. Siellä tuntuu olevan AINA turisteja!

Turistien loppumaton virta via del Corsolla.
Endless river of tourists in via del Corso.

Menimme hetkeksi rauhoittumaan kirkkoon. Siellä oli ihanan vilpoisaa lepuuttaa kuumuuden ja kiertelyn uuvuttamia koipia. Ja mikä ympäristö: tulvillaan barokin aikaista koristelua, erivärisiä marmoripylväitä, yleviä kattomaalauksia ja hiljentymään kutsuvia pyhiä maalauksia seinillä. Olipa siellä jokunen paikalla myös rukoilemassa:

Upea kirkko via del Corsolla.
Lovely Barocco church in via del Corso.

Kirkon ihastelun ja rauhallisen hetken jälkeen sukelsimme jälleen kuumuuteen ja turistimassan keskelle. Kolli kävi ostamassa itselleen Geoxin kengät, italialaista designia, ovat kuulemma mielettömän hyvät kesäkelillä, niisä kun on ilmastointi eli reiät pohjissa. On meillä Torinossakin pari Geoxin kauppaa, mutta olihan se kiva Kollille saada heti mukavat kengät jalkaan Rooman tepasteluun.

Oma katse harhaili (tietty) korkkareihin, mutten sentään langennut. Noilla killerikoroilla sen sijaan lankeaisi nenälleen hyvinkin helposti, hui!

Hoh, mitä korkoja!
Oh my, what heels!

Kangistä toisiin: en ole ikinä tykännyt suurta suosiota jo vuosia kantaneista Uggseista. Mielestäni ne ovat korkeintaan saunamatkalle sopivat tossuttimet. Repeilin, kun näin eräällä ikkunalla elämäni ensimmäiset blingbling-Uggsit! Voi hyvää päivää, Uggsit timangeilla, kaikkea sitä olla pitää...

Timangi-Uggsit
bling bling Uggs

Via del Corson kulmalla sijaistee myös ehtä Ferrari-kauppa. Enpäs ollut sellaisestakaan tiennyt. Siellä oli näytillä vuoden 2004 F1-auto. Oli aikamoisen hieno! Tuo ajokoppa on muuten todella pieni eli ei ihme, etteivät F1-kuskit ole koskaan mitään isoja korstoja. Eihän sinne sisälle mahdu kuin pieni, liukas tyyppi.

Kaupassa oli vaikka mitä Ferrari-tuotteita punaisista logopaidoista lippalakkeihin, leluihin, kenkiin ja kravatteihin asti! Hinnoissa oli selvä Ferrari-lisä, mutta saahan sieltä kivaa tuliaista autojen ystäville.

Vuoden 2004 F1 Ferrari
Year 2004 F1 Ferrari

Via del Corso päättyy mahtavaan piazza del Popoloon. Kuvassa keskellä iso obeliski, joka hallitsee aukiota. Muureja vahtivat sfinksit.

Piazza del Popolo nähtynä sivusta.
Piazza del Popolo seen from the side.

Edessä, kukkulalla, on iso mäntyinen puisto ja sen takana sijaitsee upea Borghese galleria, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos on kiinnostunut taiteesta! Siellä on huippukokoelma, nimistä mainittakoon vaikkapa Caravaggio, Tizian, Bernini, Canova, Lotto, Cranach.

Muista varata lippu jo päivää aiemmin! Sisälle pääsee tiettynä aikana varattuna päivänä. Museossa saa kierrellä pari tuntia, kunnes uusi ryhmä päästetään sisälle. Palatsi on jo itsessään näkemisen arvoinen, huoneet ovat yhtä kultaa ja kimallusta lattioista kattoon, todellinen taideähky siis tiedossa :)

Kuvasta oikealla sijaitsevat Piazza del Popolon kaksi kirkkoa. Kirkkojen vasemmanpuoleisin katu on via del Corsoa kalliimpi shoppailukatu, via del Babuino. Siellä on ylellisten putiikkien lisäksi hienoja antiikkikauppoja. Sieltä löytyy parin sadan metrin päästä tunnelmallinen paikka, jos väsynyt kitytallaaja haluaa pysähtyä hetkeksi ja nauttia drinkin hienostuneessa ja hiljaisessa ympäristössä: Hotel de Russie.

Hotel de Russie

Silinterihattuportieereja, orkideakoristeltu aula, rauhallista lounge-musiikkia, vilpoisa sisäpiha valkoisine varjoineen ja tyyliikkäät tarjoilijat - viiden tähden hotellin etuja.

Hotel de Russien terassin hinnat ovat tietty kalliimmat, mutta paikka on sen arvoinen. Drinksut ovat 20 euron luokkaa. Itse otin 8,5 euron greippimehun, Kolli otti marjamehulla maustetun kuoharin. Oliivi- ja sipsisnacksit kuuluvat jo juomien hintaan. Eipä noilla hinnoilla kannata joka päivä tällä terassilla vierailla, mutta kerran loman aikana pieni hetki luksusta on paikkansa ansainnut :)

Hotel de Russien tyylikäs sisäpiha
Hotel de Russie´s stylish terrace

Four days was too short time for Rome - again. In this amazing city I could spend weeks! Just walking around and visiting all the interesting places.

It´s autumn already but the weather in Rome was the same than in June = too hot for a Finn... Oh my! I was melting in +35 degrees and my Mr Cat is always laughing at me that I was supposed to be SO sporty and then I´m dragging my feet behind him, haa haa...

When I was resting my feet, couple of Americans came to ask from us if we know can they go to the museum café freely. We didn´t know so we went to ask. We ended up to the café together and our Americans from Washington DC became so happy when they heard that Mr Cat has lived and worked there earlier for four years. We had lunch all together and had nice time. Especially ladies were very interested of finding Italy and its´ life since they are half Italians. It was their first time in Europe. I got happy when hearing that they know Finland for its´ high status of education (top place in Pisa search again)!

Main shopping street via del Corso was full of people as usual. Mr Cat bought a nice pair of Geox shoes, shoes that "breath" (there are small holes in the bottom), Italian design. They are also very comfortable and my Mr Cat has become fan of Geox shoes.

Close to piazza del Popolo is a luxorious five star hotel Hotel de Russie. If you want to have relaxed athmosphere and enjoy of a drink or coffee in lovely surroundings, in the inner yard you´ll find a charming terrace. Prices are high (drinks 20 euros and my grape fruit juice 8,5 euros - snacks are included though) but little bit glamour is sometimes very nice!

I found a Ferrari-shop near via del Corso and saw year´s 2004 race car. Its´ cabing is so small that no wonder why all the F1 drivers are quite small men. From the shop you can get many kind of different Ferrari products from ties to toys.

Italians are shirt people, here you have huge collectiong of different kind of shirts. This advert window had the most cutest mini-shirts as a decoration:

Söpöt minpaidat mainoksen koristeina
Cute mini-shirts

Mornac - pikkupuotien ja ostereiden kylä Ranskassa

Mornac on valloittavan nätti pieni kylä ei niin kaukana Royanista (20 minsaa autolla). Kylässä on aivan erityinen tunnelma, sillä vaikka siellä turisteja paljon käykin, peruselinkeinona toimii osterituotanto. Käymme Mornacissa kerran kesässä, vierailusta on tullut jonkin sortin kiva lomaperinne.

Kylä on säilynyt turisteista huolimatta mukavan alkuperäisenä - sieltä ei löydä krääsäkauppoja tai pikaruokaa. Sen sijaan monia käsityöläisten ja taiteilijoiden puoteja Mornacista löytyy: galleristien tauluja, koriste-esineitä, kipsitöitä, värikästä keramiikkaa, hauskoja käsinmaalattuja miniatyyritaloja, kotijäätelöä, suklaata, käsinpoimittua suolaa jne.

Mornacin pääkuja
Main street in Mornac

Rakennusten seunustoilla kiipeilee erilajisia ruusuja, jotka oikein hehkuttavat väreillään kesän kauneutta. Ne antavat pirteää kontrastia valkoisille seinille ja sinivoittoisille ikkunaluukuille.

Kaunokaiset seinäruusut
Gorgeous roses on the walls of Mornac

Turistit tallustavat edestakas pääkatua - tai oikeammin pääkujaa, sillä ei sitä pienuuden takia voi oikein kaduksi sanoa. Mutta kannattaa poiketa sivuraiteille ja karata katselemaan sivukujien taloja.

Kauniita taloja sivukujalla
Pretty houses on the side street

Talot ovat valkoisia, niissä on suloisia yksityiskohtia, ikkunaverhot ovat pitsiä, ikkunanpuitteet ja -luukut on maalattu sinisiksi, turkooseiksi, vihreiksi, ja siellä täällä on mitä värikkäimpiä kukkasia ilahduttamassa silmää. Kujat ovat hiljaisia, mitä nyt joku laiskanpulska kissa voi lönkötellä muuria pitkin.

Ovenkolkutin
Door knocker

Voi ei miten ihana postiloota! (Tekstissä ei muuten puhuta pubista vaan kielletään mainosten jako;)
What a cute mail box! (The text doesn´t talk about pub but says no thanks to adverts;)

Kaikki putiikit sijaitsevat pääkujan puolella. Siellä on myös pieniä vaatekauppoja, joista saa hyvin ranskalaistyyppisiä vaatteita: rönsyä, vaaleita sävyjä ja naisellisia muotoja. Celodine-putiikissa sorruin aivan syötävän ihanaan hörsyhuiviin. Siinä on pitsiä, vaaleanpunaista ja kukkia, oikeaa marenkista höttöä romantiikan ystävälle!

Celodine-putiikki Mornacissa
Celodine boutiqie in Mornac

Kylläpä tulikin ihan ranskalainen olo tämä korea huivi kaulassa ;)

Uusi überromanttinen huivi
My new über-romantic scarf

Sitten hypätään näistä söpöistä tyttöilytunnelmista ostereihin! Niitä nimittäin Mornacissa on - hajua unohtamatta. Paikan vastustamattomuus syntyy juuri tästä kontrastista: Mornac on kuin kaksi erilaista kylää samalla visiitillä. Muistan, kun ekan kerran saavuin Mornaciin ja suorastaan ällistyin saapuessani osterialueelle, se oli niin yhtäkkinen muutos sievillä kujilla seikkailun jälkeen.

Mornacin piskuinen venesatama
The tiny port of Mornac

Pittoreski idylli vaihtuu aivan toisenlaiseen maailmaan pääkujan päättyessä pieneen, koruttoman yksinkertaiseen venesatamaan. Ylemmässä kuvassa näkyvään altaaseen oli pulahtanut nuoria uimaan - kuten viime kesänä. He pitivät hauskaa kovalla äänellä ja polskivat traktorin renkaan kanssa vedessä. Eri asia sitten on, kuinka puhdasta tuo soisen kanaalialueen vesi on...

Maisema on kuin Alankomaista: aukeaa, laakeaa, vetistä. Väreinä maanruskeaa, vetisenvihreää ja sinisenharmaata. Seudussa on omanlaista kauneutta, jonka kokee kävellessään pidemmälle kohti soisia niittyjä. Luonto on läsnä lokin huudossa ja poskia sivelevässä tuulessa.

Kuinka arvostankaan tämän karun alueen työläisiä, jotka ovat rakentaneet elinkeinonsa kumisaappaat jalassa ja kädet mudassa. Vaikka alue onkin kovin erilainen Suomen luontoon verrattuna, jotakin samanlaista tunnelmaa ajatuksista heräilee: ihminen osana luontoa, tekemässä elämänsä merkitystä ei-aina-niin-helpoissa olosuhteissa.

Soista maisemaa Mornacista
Swampy scenery from Mornac

Päkanaalia kehystää värikäs ketju pieniä mökkejä.

Osterimökkejä
Oyster cabins

Täällä kasvatetaan ostereita, monien ranskalaisten ja muidenkin suurta herkkua. Osterikujaksi nimeäni katu kulkee jokseenkin alakuloisena ja hiljaisena suloisenkömpelöiden mökkien ohi. Oikealla puolella on suuria osterialtaita. Mökeissä on osterien parissa työskentelevien työtiloja ja kulmilla näkee jos jonkinlaista ostereihin viittaavaa tavaraa.

Osteriverkkoja ja ostereiden kasvatusaltaita
Oyster nets and oyster ponds

Mornacissa on myös muutamia ravintoloita, joista saa (tietenkin) myös ostereita - ja takuulla tuoreita!

Itse en ole suurin ostereiden ystävä, kyllä niitä nyt syö, etenkin lisänä merenelävälautasella, missä on vähän kaikennäköistä. Mutta: en ole vieläkään täysillä innostunut noista otuksista, jotka maistuvat oikeastaan vain merivedeltä ja sitruunalta, mitä puristetaan päälle ennen osterin heilautusta suuhun.

Mökkien kulmalla osterinkuoria
Oyster shells next to the cabins

Osterit ovat rehellisyyden nimissä yksi syy, miksen aio todennäköisesti hirveän usein viettää joulujani Ranskassa: ranskalaisten joulupöydässä nautitaan ostereita ja valkoviiniä. Valkkarille kyllä kiitos, mutta en todellakaan aio vaihtaa makoisia laatikoita, rosollia ja riisipuuroa hytisevän kylmiin ja limanuljaskaisiin ostereihin, nyhyyh... (Sentään jotain, missä suomalainen keittiö todellakin pesee ranskalaisen, virnistys!) Enkä tajua, miten keskellä talvea syödään ja juodaan kylmää juhlaherkkuina, ei Ranskassakaan mikään lämmin ole joulun aikaan.

Mutta mennäänpä vielä kesäisiin tunnelmiin ennen lähtöä Mornacista.

Kylässä on paljon taiteilijasielun sydäntä sykähdyttäviä näkymiä. Kuten aidan takaa kurkistava päärynäpuu:

Päärynäpuu
Pear tree

Tai villi puutarha pienen talon edustalla:

Villi puutarha
Wild garden

Otin kuvan aidan välistä, näky oli niin houkuttava. Kuvittelin, että pikkutalossa asuu joku harmaahapsinen taiteilijamummeli. Hänen pieni keittiönsä on tuossa ikkunan takana. Mummu nauttii joka-aamuisen kahvinsa ja croissantinsa siinä pöydän ääressä. Hän antaa maukuvalle kissalle kuppiin maitoa, siirtää katseensa ikkunan takana korkeina kukkiviin salkoruusuihin ja ihmettelee ranskalaisen elämän kauneutta.



I introduce a very pretty and special French village nearby Royan: Mornac. It´s main face is decorated with simple and beautiful white painted houses with blue-shaded window shutters, tiny streets and roses climbing on the walls.

There are cosy boutiques and shops where you can buy French style clothes, pottery, gifts, products from the area - like hand-picked salt - or art works since there are also artists and galleries in this little village.

Mornac is not yet spoiled with tourists, there is a touch of real life. I was happily amazed when I visited Mornac for the first time: it´s like two diefferent villages in one! When the main street ends, starts canal area lined with swamp land and vast landscape almost like from the Netherlands.

This is the place for the oysters. You can see the cultivating ponds are boxes from my photos. Little cabins are truly pictoresque and there is a scent of oysters and sea water around. You can walk or get around with a bicycle in the area and get a different point of view of France near Atlantic Ocean.