Rumaa ja kaunista - italialaista keskusta-asumista ja kevätväriä

Suomi ja Italia ovat olleet täynnä korkeita kinoksia ja lumesta johtuvia ongelmia tänä talvena. Tosin meille suomalaisille lumiset talvet ovat tuttuja eikä maamme mene samanmoiseen kaaokseen kuin eteläiset ystävämme. Mutta kyllä lumimassoihin on tullut sen verran kyllästynyt fiilis, että nyt on pakko ottaa varaslähtö kevääseen!

Vielä Po-joen rinteet eivät kuki, mutta tässä jutun mausteena on viime keväältä otettuja ihanaisen värikylläisiä otoksia kukkapensaista ja -puista. Olen näpsinyt otokset näemmä 31.3. eli eipä tuohon ole enää pitkä aika, kun pensaat ovat täydessä loistossaan jälleen. Tekee tosissaan hyvää nähdä valoa ja väriä vaikkakin vain valokuvan kautta :)

Ja kukat toimivat hyvänä vastapainona rumille kuville, joita tässä on myös tulossa. Nimittäin ajattelin esitellä ei-niin-hemaisevan sisäpihamme, hahaa! Se on aika lailla tyypillisen italialainen, mitä tulee keskustan kerrostaloihin.

Meillä oli aiemman Torinon asumisemme aikana todella kaunis vanha talo, suojeltu kohde, ja kaikki oli restauroitu viimeisen päälle (paitsi asuntomme, josta tuuli vinkui talvella sisään ikkunanraoista). Ihkaensimmäisellä italialaisella pyykkäyskerralla, syksyllä 2007, nolasin itseni: laitoin iloisesti pyykit kuivumaan isolle telineelle ja telineen raijasin parvekkeelle. Talon vahtimestarilta tuli kielto ranskalaiselle Kollille hänen palatessaan töistä, että vaimon pyykit sisälle ja sassiin. Olin ihan, että mitä häh? Siis Italiassako ei muka saa kuivata pyykkiä ulkona? No ei näemmä joka talossa...

Tässä talossa tilanne on toisin. Parvekkeilta roikkuu kaiken maailman verhoa, muovia, mattoa ja lakanaa. Vihreät valoverhot ovat Italiassa ihan legendaarisia, niitä lienee jokainen makaronimaassa matkustellut nähnyt roikkuvan parvekkeilta. Kesäaikaan nuo verhot ovat liki jokaisen parvekkeen ja ikkunan peittona ja värittävät talojen julkisivut räikeänvihreiksi.

Mutta miksi juuri vihreä? Ehkä se rauhoittaa? Mutta eikös sininen viilentäisi mukavasti helteen keskellä? Ja violettihan olisi tyylikäs. Tai kenties italialaisen on pakko ottaa parvekevärinsä rakkaan kotimaan lipun sävyistä. Mutta valkoinen ei suojaisi ollenkaan paahteelta ja punainen toisi bordellimaisen vaikutelman, joten jäljelle jää vihreä. Kulkukatin logiikkaa ;)

Tyypillinen vihreä valoverho ja pyykit narulla - italialaista kerrostaloeleganssia
Typical green balcony curtain and loundry outside - block of flats elegance in Italy

Tuolla sivuyläkerrassa asustelee mukava valkohapsinen mummeli, joka on minulle joskus jutustellut italiaksi, mutta minä olen joutunut vain nyökyttelemään hymyillen, kun en ymmärtänyt juuri mitään.

Yläkerrassamme asuu rouva, joka tykkää pyykätä. Kuten kaikki mammat Italiassa. Siltä ainakin tuntuu! Nimittäin melkein joka päivä näiltä parvekkeilta roikkuu jotakin. Mietin vaan, että eikö mammoilla ole muuta tekemistä kuin pestä pyykkiä vai pitääkö ne lakanat pestä pari kertaa viikossa? Ihan kivaa, kun on puhdasta, mutta kivaa olisi myös nähdä ulos omasta ikkunasta. Tässä jokaviikkoinen ikkunanäkymämme keittiöstä sisäpihalle:

Naapurin lakana keittiön ikkunan "koristeena"
Neighbor´s sheet "decorating" our kitchen window

Juu. Mitään ei näy. Ei ainakaan päivänvaloa. Tämä lakananroikutus nyppii etenkin talviaikaan, kun valoa on muutenkin rajatusti ja sisätilamme ei ole hirmu valoisa muutenkaan. Siinähän sitten kökötetään pimeässä.

Kerran tämä yläkerran mamma tiputti vahingossa kuivausreissullaan kylpyhuoneen maton meidän parvekkeelle. Ihmettelin, kuka lingottaa ovikelloa ja siellä oven takana oli kiihtynyt tummakiharainen täti, joka selitti jotakin kiivaasti elehtien. Luulin, että on joku pahempikin tilanne päällä, kunnes nainen hidasti sen verran puhetahtia, että ymmärsin asian. Hain kiltisti maton meidän parvekkeelta. Hitsit, olisi pitänyt ottaa se matto panttivangiksi ja kiristää mammaa pitämään lakanansa kurissa...

No, toisaalta ei ole paljoa vahinkoa, jos meidän sisäpihan "maisemia" ei niin aina näy. Nimittäin tästä on romanttinen Italia kaukana:

Parvekkeemme Torinossa
Our balcony in Turin

Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että varkaat eivät tunge sisään asuntoihin yhtä helposti, kun talon ulkopuoli näyttää näin rumalta. Onneksi asuntomme sen sijaan on oikein mukava ja nätisti remontoitu. Tuulikaan ei vingu sisään niin kuin siinä hienon talon aiemmassa kortteerissamme. Nykyinen talomme on yhtä vanha, 1800-luvulta, mutta ulkosivuremonttia on pihdattu vissiin useampi vuosikymmen (tai vuosisata!), veikkaan. Ruostuneet koukeroparvekkeet ja rapsahtaneet sementtiseinämät antavat tietenkin oman eksoottisen antiikkisen säväyksen ja tyypillisen italialaisen tunnelman, mutta on tämä meidän talo vaan niin ruma, että luulisi sitä ihan kamalaksi asuinpaikaksi.

Lisähuoneratkaisut ovat ainakin suoraan 1800-luvulta. Ja tuo muovi (oh my...) roikkuu parvekkeelta tietenkin sitä varten, että pyykkiä saa kuivata myös sateen iskiessä:

Pyykit kuivuvat somasti muovin alla
Loundry getting dry under the plastic curtain

Italialaiset ovat paitsi hullua pyykkäyskansaa, ovat he myös hullua ulkokuivauskansaa. Jokainen rätti pitää saada heilumaan ulkoilmaan. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että pyykki säilyisi puhtaampana, jos sen kuivaa ihan sisätiloissa. Miljoonakaupungin keskustassa on meinaan sellaiset pölyt ja saasteet, että minen ainakaan nukkuisi ensin pari päivää parvekkeella roikkuneissa lakanoissa! Johan ne ehtivät harmaantua ja saada ties mitä pöpöjä ja pulunkakkaa pintaansa, yyh...

Vastapäinen naapurimme mitä ilmeisimmin ruokkii yhtä tiettyä pulua, joka on rynninyt aina silloin tällöin myös meidän parvekkeelle ja melkein sisälle kerran, kun pidin ovea auki. Joku talitintti tai punatulkku olisi ihan jees ja tosi söpö tai joku italialainen versio, mutta puluilta on ehdoton porttikielto tämän kissan kämpille.

Oman pittoreskin lisänsä sisäpihamme antiin tuovat hassut piiput! Niistä tulee mieleen Gaudin kuulun La Pedreran futuristiset savupiiput Barcelonassa (tai ehkä tuo vertaus meni liian yleväksi, hih). Mutta veikeitä ovat, kuin trooppisia sieniä ja nätisti lintallaan vieretysten.

Sisäpihan hassut pikkupiiput
Funny little chimneys

Sienimäisiä piippuja kasvaa naapurin katolla
Mushroom-like chimneys growing on neighbor´s rooftop

Meillä on sentään yritetty panostaa roskakatokseen, on laitettu käynnöstä, kaarikäytävätunnelmaa ja vihreää puskaa oheen. Mutta yritykseksi jäi. Katos on auttamattomasti liian pieni. Joskus roskasäkkejä pyörii katoksen laitamilla (kuten ottamassani kuvassa) ja kuumalla haju on äitelä. Joskus joku naapuri kippaa vanhat huonekalunsa katoksen viereen ja siinä ne sitten lojuvat viikkotolkulla. En tiedä käyvätkö kalustehukkaajat jotain uuvutustaistelua roskakuskien kanssa vai kuuluuko täkäläisiin tapoihin odotella sopivan aika, että joku onnekas korjaa toisen vanhat roinat parempaan tarpeeseen. Käytännön kierrätystä.

Kierrätys muuten toimii ihan hyvin Torinon keskustassa. Meillä jaotellaan erikseen muovi, lasi, kartonki, paperi ja normiroskapussit. Ainoastaan bioroskis puuttuu.

Roskakatos ja jätesäkit
Garbage corner

No joo, jotta ei jäisi ihan roskan maku suuhun tästä touhusta, niin laitetaanpa loppuun vielä hemaiseva kukkapuu kaikkien odottaman kevään kunniaksi. Tsirp!

***


Italian blocks of flats are not always so chic or romantic in big cities. Our house in Turin is ugly, no doubt. At the same time it gives very Italian flavor to living: green curtains that are covering from the hot sun during the warm season, plastics covering fresh loundry from the rain - and the loudry itself, hanging from everywhere!

Where we used to live before, there was not possible to put loundry out. I got a note from the custode that I should immediately take my loundry in from the balcony! It was autumn 2007 and I had just moved in and happily washed my first Italian loundry. That elegant house was protected and beautifully renovated. But our flat was very cold since the windows were old and the wind was blowing in. Our home at the moment looks horrible outside but fortunately our flat is renovated nicely and we have warm inside.

There are some funny details like mushroom-looking little chimneys popping up from neighbor´s rooftop. And funny is also original extra-rooms with their wooden walls and window shutters. One thing is not funny: huge sheets hanging in front of our kitchen window! This happens all the time and especially in wintertime we don´t get much light in because of the sheets. Neighbors...

Beautiful flower photos are from last year, I took them 31.3. It won´t be long before we will get as lovely sceneries again from Po riverside. I miss spring! These pretty flowers will give some beautiness and contrast to these ugly housing photos - haahaa.

Naukumaijan nurkka

Täällä on kärsitty yhteensä jo parisen viikkoa flunssasta. Ensin sairasti ranskalainen Kolli, ja sitten tuo vinha virus siirtyi rellestämään meikäläisen sisuksiin. Vaikka ei tässä ainoita olla: moni kamu on flunssassa tällä hetkellä.

Piti lähteä viikonlopuksi Megèveen, mutta ei tässä kunnossa tee mieli matkustaa metriäkään. Hyvä, kun lähikauppaan jaksaa raahustaa. Kollin oli joka tapauksessa pakko lähteä Ranskan puolelle, koska hänellä on siellä hommia, emmekä tiedetä, koska keretään Megèveen seuraavan kerran. Minä halusin jäädä suosiolla toipilaaksi Torinoon.

Eilen ei kyllä naurattanut mikään: perjantaiaamumme alkoi sähkökatkolla! Iski kamala paniikki, koska tajusin pakasteen olevan täynnä ruokaa ja varsinkin merenelävien suhteen täytyy olla tosi varovainen, listeriabakteeri on vakava juttu. Ja onhan pakkasessa myös ruisjuuri! Vaalin sen olemassaoloa kynsin hampain.

Kollin piti lähteä töihin, mutta lupasi setviä ongelmaa.

Sitten Kollista ei kuulunut kuitenkaan yhtään mitään ja olin kuin kissa pistoksissa. Ehdin räplätä meidän asunnossa sijaitsevaa sähkötaulua ja nipuloita ylös alas, ja juosta kellariin (siihen ihanaan katakombiin...) tutkailemaan taskulampun avulla meidän sähkölaatikkoa, jossa ei vilkkunut punainen valo, kuten muissa lukemattomissa lootissa siinä vierellä. Flunssahorteessa tuntui, että alkaa vilkkua jo omassakin päässä. Olin kiukkuinen kuin kimalainen, eikä Kollista kuulunut mitään. Eikö se tajua, että ruisjuuri täytyy pelastaa! Minen halua heittää hyviä ruokia ja mereneläviä roskiin!

Mutta sitten Kolli soitti. Sähköyhtiö oli valittanut, ettei vika ole heidän päässä, sähkö kuulemma kulkee meidän laatikkoon normaalisti. Vika on täällä. No mikäs neuvoksi?

Kolli oli saanut onneksemme napattua sähkömiehen lennosta YK:n kampukselta. Tyyppi oli ollut korjaamassa siellä jotakin. Ja niin Kolli saapui pelastavan sähkömiehen kanssa katastrofipaikalle. Katakombissa mies tutkaili aikansa eri lootia ja löysi vielä uuden, asuntoamme koskevan sähkötaulun. Hän nosti pari vipua ylös ja hahaa, ongelma oli sillä selvä! Katkos oli vienyt yhteensä kuutisen tuntia.

Mutta mistä hitsistä sitä voi tietää, että on vielä kolmaskin sähkötaulu meitä varten... Kyllä on monimutkaista meininkiä!

Kolli pääsi lähtemään takaisin YK-kampukselle ja minä olin onnellinen pakastimen aarteiden täpärästä pelastumisesta.

Sitten menin tietokoneelle lukemaan päivän uutiset. Mutta älähdys! Ei nettiyhteyttä! Ei sitten millään. Päätä alkoi särkeä tosissaan. Aikani räpellettyä konetta tajusin hipsiä keittiöön katsomaan modeemia. No pimeähän se oli. Mikään ei vilkkunut. Voi elämä... Eikä lankapuhelinkaan tietenkään toiminut. Tai kaapelitelkka. Ärmur...

Ja minä jo olin ehtinyt ajatella siellä kellarissa, että näinkö helpolla se päivä pelastui. Pitihän se arvata! Oli perjantai ja Kolli lähdössä tosiaan illalla Megèveen ja minä jäisin hautumaan sohvapotilaana kotiin koko viikonlopun ajaksi eikä olisi edes nettiä viihdykkeeksi ja milloinka korjaajakin saapuisi, kun oli tosiaan jo perjantai ja siesta-aika eikä perjantai-iltapäivällä kukaan kuitenkaan tee enää töitä ja seuraava päivä olisi lauantai. Yhyy!

Yritin saada Kollia kiinni, mutta ei tulosta. Muistin, että hän oli pomonsa kuusikymppiscoctaileilla. Justiinsa. Ei muuta kuin toimimaan itse! Löysin papereista palveluntarjoajan FastWebin numeron ja soitin sinne.

Jaahas. Monivalinta. Viisi vaihtoehtoa. Enkä ymmärtänyt yhtäkään... Nauhan nainen rallatti sellaista tahtia italiaa, että flunssaista päästä kouraisi. Näppäilin joitakin valintoja, mutta en päässyt minnekään.

Sinnikkäästi soitin kolme kertaa numeroon ja kuuntelin samat löpinät yhä uudelleen. Lopulta ymmärsin jo jotakin ja osasin näppäillä oikeat valinnat ja pääsin läpi livepalveluun. Neitokainen ei tietenkään osannut englantia ja haki avuksi kaverin. Selvitimme asiaa ja vika oli kuulemma tekninen. Saisin korjaajan seuraavana päivänä. Mutta ongelman korjaus voisi viedä pahimmillaan kolme päivää. Eikä!!!

Ihanan perjantain täydensi illalla ystäviltäni saamat varoitustekstarit, että amerikkalaisen satellittin roju laskeutuu kuulemma Pohjois-Italiaan. Alkoi naurattaa. Olin ihan varma, että jos menisin ulos, saisin sen päähäni. Mutta "onneksi" oli tämä flunssa, tuli pysyttyä sisällä, heh.

Sitten pelästyin Kollin puolesta, joka oli juuri ajamassa kohti Alppeja.

Kolli lohdutti puhelimessa, ettei satelliitin putoamispaikka ole satavarma, ranskalaiset tiedemiehet olivat laskeneet sen putoamispaikaksi Tyynenmeren pohjoisosan tai Pohjois-Euroopan. Pohjois-Italiassa oli kuitenkin varoitettu ihmisiä menemästä ulos illalla satelliittivaaran takia.

Sitten kesken jutustelun Kolli sanoi yhtäkkiä:
"Nyt taivaalla näkyy jotakin!"
Minä: "Mitä, mitä?"
Kolli: "Näen jotakin."
Minä: "Oletko varma?"
Kolli: "Joo, joo! Taivaalla lentää jokin. Liikkuu tosi kovaa vauhtia!"
Minä: "Mitä? Siis se satelliitti! Onko se lähellä? Apua!"

Heh heh, olipa tosi hauska vitsi, tänks vaan sydäristä Kolli... (Kummasti sitä kipeänä jotenkin menettää todellisuudentajun. Puhumattakaan tuosta itsesäälissä kieriskelystä. Ja taitaa tämä katti olla aikamoinen drama queen sille päälle sattuessaan;)

Satelliitista ei kuulunut mitään, ja tänä aamuna nousin lannistuneena niiskutellen odottelemaan korjaajaa, ja pessimistisesti ajattelin, että tulee varmaan vasta tiistaina (muistaen kauhutarinat Kollin työkaverin nettiongelmista, joihin korjaaja ei tullut koskaan, kun piti. Vai tuliko lopulta koskaan?)

Mutta ai ihanaa! Korjaaja saapui jo kymmenen jälkeen. Tosin kesti hieman, että sain tyypin tänne, kun pää tukkoisena en ensin ymmärtänyt puhelimessa mitään missä mies oli, ja sitten neuvoin tyypin väärään kerrokseen ja jouduin huutelemaan rapussa, heh. Yläkerran vanha rouva tervehti minua alas kävellessään ymmärtäväisellä katseella (=hullu suomalainen taas vauhdissa...).

Mutta uusi modeemi saatiin vaihdettua suitsait ja minä olin yhtä hymyä. Kyllä ilo on joskus pienestä kiinni. Palveluntarjoaja on todella FASTweb, kymmenen pistettä!

Olen muuten varma, että vanhan modeemin posahtaminen aiheutti sen sähkökatkon! Kumma juttu vaan, koska aamuvarhain (ennen seiskaa) ei ollut mikään laite päällä. Mutta ei näistä Italian sähkövirtasysteemeistä aina tiedä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saan jatkaa flunssailua kodin toimiessa taas kunnolla :)



We have been suffering of cold here for over a week. MrCat is better now but I´m now deadly tired and sneezing all the time...

Friday morning started with electricity cut. We didn´t know what´s wrong, electricity company explained that the fault isn´t theirs, it´s in this end. MrCat had to go to work and I was nervous like a bee for our freezer: lots of food inside! And my precious ryebread root!

I ran down to our horrible cellar (this long medieval looking catacomb under the houses) to look at the electricity box with a flashlight. Well, couldn´t do anything ofcourse.

It took some six hours to fix the problem: MrCat got a electricity guy from UN to help us. The man just switched on two little buttons in the cellar´s other electricity box. Oh my... But how could we know since there was already one box and inside our flat the second. Complicated!

Well, the problems didn´t end... I went to my computer but noticed that there is no internet connection. And it was already Friday siesta time (when nobody works nor after since it´s Friday afternoon!) and the next day is Saturday. And since I was ill I was going to stay at home for the weekend alone - MrCat had to go to Megève. To stay alone at home in flu without internet, no way!!!

At this time I was already sooo angry. It´s terrible enough to be in flu when you just want to relax and do nothing.

I couldn´t reach MrCat who was busy at work. Well, I tried to solve the problem by myself and I had to call couple of times to line service before I started to understand anything about the Italian fast speaking tape and those endless multi-questions with my fluish head. Finally I chose right ones and got a lady to speak with me.

I had some bad feelings if I will have my connection since I have experience about internet stuff in Italy: nobody comes or it´s somehow too complicated to get service! But what a miracle: on Saturday morning, after 10 am the guy came and fixed our modem. Although it took a while to get him in since I didn´t understand what he was saying in the phone and then I told him to come to a wrong floor... I had to call him in the building´s staircase and the neighbor´s granny looked at me in a funny way (=that crazy Finn again... lol)

But I was happy as a butterfly, got my internet back!

Torakka iski jälleen!

Olipahan dramaattinen yö, huh... Sain kyläilijän, joka olisi saanut pysyä poissa.

Ne, jotka ovat lukeneet juttuni Rallitorakka maaliskuulta, tietävät jo, että tätä olen kauhulla odotellut jo jonkin aikaa. Nyt se otus sen sitten teki, ilmoitti läsnäolostaan keskellä yötä.

Olen huolehtinut aina matkoille lähtiessä kunnon myrkytyksestä putkistoihin ja joskus ikkunanpieliin, yrittänyt pitää keittiön ja ruokapöydän alueen vapaana ruuanmuruista niin hyvin kuin mahdollista ja laittanut aina roskapöntön kannen tiiviisti kiinni. Niin, ja meillä on edelleen ne pakkausteippiviritelmät lavuaarien ylimääräisten reikien suilla ja kivi suihkun lattiakaivon päällä.

Edellinen vuokralainen sanoi, että kolmen vuoden aikana hän ei kertaakaan nähnyt torakkaa. Ajattelin, että visiitti oli toivon mukaan erikoisuus. Tosin olen ollut koko ajan tietoinen, että josko se vihulainen sittenkin vielä joku kerta ilmestyisi häiriköimään mielenrauhaani. Meillä on myös sellainen parketti, että siinä on joissakin kohdissa tummia puunoksien jälkiä, joita tiiraan hämärässä tarkasti, ettei siinä ole sittenkin torakkaa.

Pieniä ovat meikäläisen murheet isossa maailmassa, mutta kyllä tuollainen torakka-angsti ahistaa!

Olen ollut muutaman päivän yksin kotona, kun ranskalainen Kolli matkasi äitinsä luokse Limogesiin, Ranskaan. Eilen aika vierähti pitkälle yöhön lukiessa ja sitten katsellessa musavideoita Youtubesta (kauheata teinimeininkiä heti kun Kolli on poissa, heh hee). Kello oli jo yli yhden, kun vasta tajusin tuntien hujahtaneen aamun puolelle. Olin ihan väsynyt, joten se oli nukkumaanmenon paikka.

Suuntasin iltatoimille kylppäriin. Läpsytellessäni tohveleillani hämärää käytävää pitkin huomasin yhtäkkiä edessäni tumman vilahduksen, iso torakka pujahti käytävästä kylppäriin!

Tällä kertaa en pomppinut tasakäpälää tai kiljunut, vaan kevään ja kesän torakkaodotuksen tiimoilta meikäläiseen iski suoraan sanottuna sellainen murhanhimo, että olin enemmän vihainen kuin kauhuissani. Ettäs kehtasi mokoma vihulainen, tulla pelottelemaan keskellä yötä, kun olen vielä ihan yksin kotona!

Kurkkasin nopsaan kylppäriin ötökän perään, mutten nähnyt sitä missään. Epäilin sen olevan kytiksessä heti kulman takana, vaa´an alla. Hipsin hakemaan torakkamyrkkypullon.

Sitten tömäytin hieman lattiaa. Ajattelin ajavani ällötyksen vaa´an alta pois, etten saisi sitä sormilleni. Mitään ei tapahtunut. Kylmäverinen otus! Sitten vedin vaakaa hitaasti pois nurkasta ja kukas se siellä killitteli patterin alla hiljaa paikoillaan: periviholliseni, tummanpuhuva ja arviolta nelisenttinen torakka.

Siinä inhon keskellä myös huvituin ajatellessani, että tämä ei taida olla se sama rallitorakka, joka riehui maaliskuussa suihkukopissamme, tämä tapaus näytti luottavan suojaväriinsä ja yhden pysähdyksen taktiikkaan.

Ei muuta kuin torakkamyrkkyä päin näköä! Otus heitti melkoiset itkupotkuraivarit ja sätki viimeistä päivää kylppärin nurkassa. Mutta ei auttanut, torakan peli oli pelattu.

Taistelun tiimellyksessä huomasin tuntevani myös jonkinlaista ihailua moista ellotusta kohtaan. Torakat ovat niin sitkeitä, että selviäisivät ydintuhosta. Ne ovat säilyneet miljoonia vuosia samanlaisina. Toimiva, kompakti paketti uskomattamalla selviytymiskyvyllä, täydellisempiä luomuksia kuin muut ötökät, eläimet tai ihmiset.

En voinut liiskata paikoillaan teutaroivaa torakkaa, koska jos se oli naaras ja kantoi munia, se olisi voinut tirskauttaa ne ympäriinsä. En todellakaan ala torakkavauvojen keinoemoksi! Lisäksi kuolleen lajitoverin haju houkuttelisi sukulaiset hautajaisiin (tai viimeiselle ehtoolliselle, jak...). Niinpä hain sihvelin ja ronkin jo hiljentyneen piruparan siihen.

Yöllinen säikäyttäjäni koki viimeisen matkansa vessanpöntön kautta torakoiden taivaaseen.

Epäilin otuksen alkuperäksi jompaa kumpaa parveketta. Olin pitänyt avointen ovien päivää yöhön asti, koska Torinossa on ollut ihan kamalan kuuma ja läpiveto on auttanut jonkin verran hikista olotilaa. Torakka oli varmaan iloisesti marssinut sisälle pimeän tullessa ja ehtinyt seikkailemaan ties missä, yhyy.

Sen verran moisesta torakkajumpasta ahdistuneena nappasin uudelleen torakkamyrkyn ja suihkutin pullosta ovien taakse, ikkunalaudalle ja suihkukaivoon. Makkarin ikkunan taakse en viitsinyt suihkuttaa, koska eipä tuollainen tökötti ole terveellistä hengittää muillekaan. Ei auttanut muu kuin nukkua lämmin yö ikkuna kiinni, kylmä pyyhe jalkojen päällä.

Silti inhotti ajatus, että jospa torakan kaveri tai sukulainen hipsii jossain makkarissa ja kiipeää yöllä sänkyyni. Kostamaan murhaajalle. Voitte vaan arvata, tuliko uni silmään! :-O

Image by Foureyesjokeshop.com

Last night was dramatic. I have been alone for couple of days. Mr Cat is visiting his mother in Limoges, France. And unfortunately I had a visitor too. A cockroach!

It has been since March from the first encounter with the cochroach. The one which ran around our shower room like a crazy and then dissappeared to the sewer while I was jumping around screaming.

The previous tenant said he never saw any here during three years, so I have been hopefull but still carefull. We have had the scotch tape in the extra holes of all the sinks and I put cockroach poison from time to time to sewers and behind doors and windows. But still I have been scared for the new encounter. And our parquet floor doesn´t help the fear, it has dark wood marks here and there so sometimes  in the darkness I imagine seeing cockroaches.

I have been keeping the balcony doors open, it has been terribly hot weather in Turin for some time. Last night the doors were open untill one am so I guess the bug has happily entered in.

I was tired, didn´t noticed how much it was already and was finally heading to the bathroom. But what I saw: a big, dark cockroach ran quickly to the bathroom from the corridor.

Last time I screamed and jumped around. But now I was calm. The fight has started! I just had to beat my enemy this time. How it dared to come to scare me in the middle of the night and when I´m all alone at home, that bloody bug!

I didn´t see it anywhere. I guessed it must be under the balance in the bathroom corner. I stomped a bit with my foot to lure it in sight. Nothing happened.

Silently I reached the poison bottle and took the balance from the corner. And who was there, the cochroach. Surprisingly it was staying still, maybe trusting its´ colour on the dark floor. But it was its´ last mistake and so I put poison straight at it. It battled for a long time but I was the winner. I threw the poor bastard to the toilet.

I was totally awake again and imagined where the cochroach has been walking already. Yak! I put poison behind the doors and to toilet sinks. I didn´t put it behind my bedroom window, poison is always poison for us too.

So I had to sleep with the window closed this night - didn´t want to have more bug-visitors during the night, crawling in my bed! Still I was thinking that maybe the dead-one´s relative is sneaking out somewhere in the bedroom, waiting for the time for revenge! You can imagine I had difficulties of falling asleep.

Tunkkaisesta työhuoneesta viihtyisä vierasnurkkaus

Tässä kirjeessä asunnonpaljastelu jatkuu, vuorossa vierasnurkkaus. Vierashuoneeksi sitä ei oikein voi sanoa, sillä niin pieni se on, ei ole edes seiniä ylös asti puhumattakaan ovesta :)

Lähtökohta oli siis tämä: oranssi kuutio keskellä olkkaria.

Oranssi kuutio alias työhuone edellisen asukkaan aikaan
Weird orange cube: our guest corner

Omistajat olivat rempanneet asunnon hienosti ja päättäneet älynväläyksellä tehdä työhuoneen tuollaisen lokeron sisuksiin. Edellinen vuokralainen oli käyttänyt sitä kiltisti aiottuun tarkoitukseen, mutta minä halusin saada tilasta viihtyisämmän nukkumanurkan vieraillemme.

Ensin piti päästä tästä eroon:

Työhuone edellisen omistajan aikana
The guest corner and how it used to be before us

Mainittakoon, että kuva on siis edellisen omistajan ottama eli noita muita tavaroita ei  enää ollut paikalla - mutta saatte idean pöydästä. Kamala, kliininen työpöytä! Se oli pultattu porakoneella ja ruuveilla seinään kiinni useammasta kohtaa.

Olisin voinut odottaa tuona päivänä ranskalaisen Kollin paluuta työstä, mutta koska minulla ei ole juurikaan malttia, päätin riuhtoa työpöydän omin neuvoin irti seinästä. Kolusin Kollin työkalulaatikkoa ja löysin sopivan ruuvimeisselin. Sitten könysin pöydän alle ruuvailemaan kiinnityksiä irti.

Ruuvien vähentyessä jouduin vaikeuksiin. Tajusin pöydän olevan jumalattoman raskas, se natisi jäljellä olevien ruuvien hennossa otteessa ja meinasi romahtaa päälleni. Tuin sitä vasemmalla kädellä ja haroin toisella paria hollilla ollutta matkalaukkua avuksi. Asetin ne tukemaan pöytää ja pääsin jatkamaan ruuvien irrottamista. Sain kuin sainkin ähellettyä painavan rumiluksen irti ja selvittyä ilman kolhuja pöydän alta.

Asetin pöydän tilalle nurkkaan pari pientä kirjahyllyä. Ne vievät vähemmän tilaa, ovat käytännöllisiä ja luovat kodikkaan tunnelman.

Mutta voih, seuraavana päivänä muuttomiehet toivat loput laatikot, ja tila näytti jälleen toivottomalta laatikkovuoren keskellä:

Vierasnurkkaus täynnä muuttolaatikoita, ou nou!
Guest corner full of moving boxes :-O

Laatikoiden kadottua ja esineiden etsittyä paikkansa vierasnurkkaus alkoi löytää identiteettinsä: sinistä ja valkoista, meriteemaa.

Kollini on kerännyt paljon meriaiheisia koriste-esineitä. Jo Bonnissa olin sijoittanut ne vierashuoneeseen. Tein saman täällä, ja kokonaisuus näytti raikkaalta. Löysin anopin lahjoittaman valkoisen päiväpeitteen ja laitoin sen vuodesohvan päälle. Bonnissa siinä oli ollut tummansininen peite, mutta siellä huone oli isompi. Tähän tilaan tarvittiin valoisuutta ja enemmän valkoista.

Vierasnurkkauksen vuodesohva ja meriteema
Ready guest corner with  sofa-bed and sea-themed decorating

Pelastimme nuo kaksi pehmolelua anoppilasta Ranskasta. Ne olivat menossa roskiin, mutta saivat uuden kodin meiltä Torinosta.

Pelastetut pehmolelut
I saved these cute toys of being thrown to garbage

Vierasnurkka tarvitsee tietenkin myös yksityisyyttä. Ostin säädettävän suihkuverhotangon Ranskan puolelta Megèvestä viikonloppureissun aikana (kun en tiedä mistä Torinon keskustan alueelta saisi vastaavia)!. Mitään isoja, jälkiä jättäviä ruuvisysteemejä en arvannut vuokra-asunnon seiniin tehdä, ja tosiaan, halusin verhon mahdollisimman pian paikoilleen :)

Laatikoista löytyi sopiva valkoinen verho, mikä oli ollut aiemman Torinon kämpän vaatehuoneen verhona. Joka jutulle löytyy näemmä aina jossakin vaiheessa uusiokäyttöä!

Mutta verhoviritelmästä tuli murheenkryyni. Tanko ei meinannut millään pysyä paikoillaan. Juuri silittämäni verho läjähti tangon kera aina vain alas, vaikka tanko oli muka sopivan pitkä. Pisimmillään se kesti paikoillaan yhden päivän. Säädin tankoa vielä hieman pidemmäksi ja sähelsin sen kanssa tuolin päällä. Työnsin toista puolta ylemmäksi, kun tangon liitos paukahti.

Kävi ilmi, että lukitussysteemi oli mennyt rikki. Ärsytys! Olisin tietty voinut ostaa uuden tangon seuraavan kerran Megèvestä, mutta kun tuota maltillisuutta ei ole liiemmin suotu.

Otin esille jokaisen kotitaiturin parhaan ystävän, eli pikaliiman. Tursutin liimaa putken liitokseen ja venkslasin tankoa, jotta liima levisiäisi kunnolla väliin. Sitten vielä varmistin pitävyyden läpinäkyvällä ilmastointiteipillä (kotitaiturin toiseksi paras ystävä) et voilà! Verho on pysynyt tähän päivään asti sopuisasti paikoillaan (koputtaa puuta…).

Tässä näkyy vierasnurkan sisäänkäynti uudistettuna. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Synkästä kopperosta tuli viihtyisä ja valoisa! Siellä on jo nukutellut äitini ja ystäväni visiittiensä aikana, hyvin kuulemma toimii.

Näkymä vierasnurkkaukseen
Our guest corner with the curtain

Laitoin kirjahyllyjen viereen vaaleankeltaisen, kapean pöydän. En ole voinut ikinä sietää sitä, se on sikapainava ja väritykseltään mihinkään sopimaton! Kaiken kukkuraksi jalat ovat vaurioituneet. Kollini koki aiemmin Roomassa asuessaan ison vesivahingon, mikä pilasi huonekaluja. Mutta eipä tätä pöytää olla vieläkään hukattu... Ja kokonsa puolesta se sopi ihan hyvin tähän tilaan. Aluksi meinasin siitä taidetarvikepöytää maalausnurkkaani, mutta toinen, alatasollinen, pöytä sopi siihen sittenkin paremmin.

Etualan koristeeksi asetin Saksasta ostamani komean puskan tekosyreeninoksia korkeassa lasimaljassa. Sohvan viereen ja kirjahyllyn kulmalle sijoittamani kaksi pöytälamppua tuovat lisävaloa kulloisellekin majailijalle.

Ainoa harmi vieraita ajatellen on vanha, nariseva lattia, jolla tepastelu ei jää kuulematta. Kollillani on tapana mennä vasta myöhään nukkumaan, vaikka hän herää aamulla aikaisin, joten vierailijat joutuvat kuulemaan häiriönarinaa jonkin verran. Bonnissa meillä oli kiva, erillinen vierashuone, jota kaipaan nyt, mutta onhan tämä asunto muuten tosi ihana.

Ja eipä täälläkään aiota muhia vuositolkulla, joten turha alkaa sijoittamaan liikaa väliaikaiseen asuntoon. Seuraavassa paikassa - missä se sitten lieneekään - tulee olemaan taas omat haasteensa ja ratkaisunsa.

Minkälaisia ratkaisuja tai haasteita sinun asunnossa/talossa on vierastilassa? Onko perinteinen, helppo ja toimiva vierashuone vai avoimemman tilan vuodesohvasysteemejä?

Yöpöytänä toimiva matala hylly ja sininen lamppu
Small bookshelf as a night-table with blue lamp

Here I share my project for making a guest room from a working room. Although "room" is rather wrong word for this: so small the "cube" is as you can see from the photos :)

I got the heavy and ugly work-table out with the help of a tool. I put some bookshelves and a small table to bring homy athmosphere.

For the guestroom´s intimacy I needed a curtain. That we found from our moving boxes (had used that before in our old flat in Turin - everything becomes handy at some point again!)

The curtain holder was more tricky. I bought that one from Megève (it´s meant for the shower!) since I don´t have a clue where to find these stuff from Turin. And we didn´t want to make some heavy solution and leave marks to the walls. Well, this one got broken when I tried to fit in between the walls. I had to trust on decorator´s best friends ;) glue and scotch tape. I glued the curtain holder´s junction and finished it from the top with the scotch tape. Now it stays very well.

For the sofa-bed I found white cover that we haven´t needed before (gift from my mom-in-law some time ago). In Germany, Bonn, we had gladly bigger and real guest room, there I put dark blue cover but in this space sofa-bed needed more light. This sea-themed decoration we had also in Bonn´s guest room, it fitted well here too. Looks cheerful and this white&blue coloring reminds also from Finland :)

I´m very happy with the result. The only nuisance is that our floor is noisy! It´s very old wood and you can here the steps. So guests have to hear a bit noise but anyway, the room is cosy now.

Sisustusjuttuja: sininen kylppäri pinkillä säväyksellä

On pitänyt jo pitkän aikaa laittaa juttua ja kuvia meidän asunnosta, mutta jostakin käsittämättömästä laiskuudesta johtuen en vain ole saanut aikaiseksi :)

Nytpä ryhdyin tuumasta toimeen. Ajatuksena on esitellä osa kerrallaan. Kylppärin vuoro saa luvan olla ihka ensimmäisenä.

Hieman taustoja asunnon hankkimisesta: mehän jouduimme ottamaan tämän pelkästään kuvien ja tuttavan suosituksen perusteella. Meillä oli kiireinen talvi eikä ranskalaisella Kollilla mitään mahkua lähteä katselemaan asuntoja alas asti Torinoon. Matka on todella pitkä eikä olisi ollut suoria lentojakaan eli mutkien kautta lentely olisi tullut hirmu kalliiksi ja matka varmaan yhtä pitkäksi loppuviimein.

Etsimme epätoivoisesti asuntoja netin kautta ja saimme pari vinkkiä tutuilta. Yhden suomalaisen ystäväni kautta olisimme löytäneet upean asunnon, mutta sen hinta oli myös todella upea, joten se jäi sitten siihen.

Ranskalaisen Kollin työtutun kolleega asui tässä ja oli juuri sopivasti muuttamassa pois yhteen naisystävänsä kanssa, kun me olimme tulossa tänne.

Meillä kävi siis mieletön tuuri, koska ei tarvinnut soitella asunnonvälittäjille ja maksaa välittäjälle kamalia maksuja. Nyt teimme sopparin suoraan asunnon omistajan kanssa mikä oli heillekin hyvä juttu: aikaa ei tuhraantunut. Kun edellisen asukas lähti pois sinä helmikuun maanantaina, me pääsimme sisään jo tiistai-iltapäivänä.

Asunto oli erinomaisessa kunnossa. Oli luotettavaa ottaa asunto tutun kautta, koska hänellä ei ollut mitään syytä valehdella asioista. Vaikka Italiassa paljon kivaa, kaunista ja hyvää onkin, täällä asioidessa pitää olla supertarkkana, ettei tule huijatuksi! Joskus miettii, että onko paikallisten puliveivaaminen kansallislaji vai miksi palvelu on aina niin kovin epäluotettavaa, huoh...

Näissä asioissa Suomi on mahtava paikka, kun yleisesti otettuna saa kaikkialla rehellistä palvelua ja asioidenhoitoa. Koko ajan ei yritetä sumuttaa! Mutta onneksi Kollini tuntee metkut asuttuaan monta vuotta Italiassa.

Asunnossa ei tullut mitään kamalia ylläreitä, paitsi meidän vierasnurkkamme ei ole kätevin mahdollinen ja talon kellarikerros on kamala katakombi, josta jo lyhyesti kerroin aiemmassa kirjeessä (Kuutio ja katakombi - uuden asunnon yllätykset)

Se Rallitorakka ei ole näyttänyt nenäänsä kylppärissä tai muuallakaan sen koommin. Edellinen asukki sanoi, ettei kolmeen vuoteen nähnyt yhtäkään torakkaa. Tuon kuuleminen helpotti uskomattoman paljon! Luulenpa, että inhotus oli pakoretkellä tai tutkimusmatkalla, koska sen ilmestymisaikaan yläkerroksessa tehtiin laajaa remppaa ja silloinhan ötökät lähtevät liikekannalle, kun eivät saa olla rauhassa omissa nurkissaan.

Ollaan toki edelleen varovaisia: ylimääräiset veriaukot on tukittu ja laitamme tulpat paikoilleen ylös kömpivien vihulaisten varalta. Laitamme myös torakkamyrkkyä aina lähtiessämme muutamaksi päiväksi muualle.

Asunnon vuokra on kohtuullinen, täällä hinnat ovat todella pilvissä. Joissakin taloissa Pariisin luokkaa - ja Torino nyt ei ole kuitenkaan Pariisi, vaikka hieno kity onkin ;)

Mutta nyt kylppäriin ja sen sisustukseen! Tykästyin siihen jo valokuvien perusteella. Tässä omia kuvia sisustetusta kylpyhuoneesta. Kerron minkälaisista ideista kokonaisuus syntyi.

Meidän kylpyhuone
Our bathroom

Hyvät puolet kylppärissä:

• kiva vastakohta isoista sinisistä lattiakaakeleista ja pienistä seinäkaakeleista

Suihkukoppi
Shower

• bidee (hei, minustahan löytyy jo hieman italialaista, pitäähän sitä nyt bidee olla!)

• kaksi lavuaaria – voidaan hoitaa aamutoimia yhtä aikaa.

• ihanan isot peilit

• ainakaan toistaiseksi ei ole tullut ongelmia vastaan veden suhteen. Kylmä ja kuuma vesi kulkevat normaalisti - vanhassa Torinon asunnossamme tuli välillä vain kylmää vettä ja siinähän sitten otin suihkun lenkin jälkeen hytisten kylmästä tai joskus, kun olisi pitänyt vaikka salaattia pestä, hanasta tuli vain kuumaa vettä! Niin ja kyllä se wc-pönttökin joskus nikotteli. Koputtaa puuta, että tämä toiletti pysyy kunnossa...

Pesualtaat
Sinks

Huonot puolet:

• ei ole toista kylppäriä. Ranskalainen Kolli viettää uskomattoman paljon aikaa kylppärissä (en tiedä onko tämä kovin ranskalainen luonteenpiirre sitten?) ja joudun joskus aamuisin hyppimään yhdellä jalalla vessahätäni kanssa.
• vaikka pesupöytä on tyylikäs, lähempi tarkastelu paljastaa, että puun käyttö tällaisessa yhteydessä ei ole viisasta – puu on rapistunut ja pinta kupruilee monesta kohtaa ikävästi.
• Valaistus on aika himmeä, mutta onneksi meiltä löytyi muuhun koristeluun sopiva hopeanvärinen lamppu. Sen ääressä saa meikin kuntoon paremmin kuin puolihämärässä.

Sisustusideani kylppärin kaunistamiseksi:

Pesualtaat

Hopea tuo tyylikkyyttä ja aniliinipinkki pirteyttä
Silver colour brings style and anilin pink spice

• toin sinisen vastapainoksi pirteää aniliininpinkkiä laittamalla pöydälle kaksi teko-orkideaa korkeissa ja kapeissa vaaseissa. Oikeastaan en keksinyt niille mitään muutakaan paikkaa, heh. Ne olivat Bonnin asunnossa tv-tasolla, mutta tässä asunnossa niitä ei olisi saanut soman symmetrisesti tv-tilaan.
• kello tuossa keskellä on käytännöllinen – ja todella tarpeellinen ratkaisu.
• diskopallokuosiselle lautaselle on kiva laittaa tarpeellista tilpehööriä ja siihen sopii somasti pieni kimaltelevakansinen korurasia.
• Peilit saivat pehmeän lookin pienistä valkoisista enkelisiivistä. Kiinnitin ne nauhoistaan peilin taakse teipillä.
• säilytän kahdessa pienessä valkoisessa korissa pumpulia ja hiusklipsuja.
• löysin täältä Torinosta suloisen kissaroskiksen. Se piristää joka aamu!

Kissaroskis ja romanttiset pikkukorit
My cute cat garbage bin and small baskets

Syvennys

Syvennys käsipyyhkeille ja toilettipaperille
A little place for the towels and toilet papers

• käsipyyhkeistä sai käytännöllisen ja mukavalta näyttävän koristelun.
• kylppärissä oli jo valmiina kaksi Ikean koria. Isompaan sijoitin wc-paperit ja pienempään heitämme tyhjät rullat.
• ylähyllylle pinkkien orkideojen kanssa värisynkkaavia koristeita ja hajuvesipullo.

Kylppärin bilee ja kaapit
Bathroom´s bidé and drawers

Säilytystilat

• altaiden alla sijaitseviin kaappeihin saa jo aika mukavasti tavaraa säilöön.
• ostimme joskus aikaa sitten Ranskasta ensimmäiseen Italian yhteiseen kämppäämme kaksi vaaleaa rottinkikaappia. Ne sopivat kuin nakutetut tähän kylppäriin, kun on tuota muutakin koriteemaa. Pienemmän kaapin päälle meillä oli valmiina kylppärin preussinsiniseen nätisti sopiva pieni taulu.

Merellistä tunnelmaa kylppäriin
Some blue decoration for the bathroom

Yksi asuntomme positiivista yllätyksistä oli salahuoneeksi ristimäni koppi! Kylppärin ikkunat eivät avaudukaan sisäpihalle vaan ne ovat isot ovet, joiden takana on pieni huone. Sinne saa kätevästi ylimääräisen ja ruman roinan piiloon, kuten tikkaat, kuivaustelineen, ämpärin, multasäkin ynnä muuta sälää.

Kylppärin ovien takaa löytyi salahuone!
Behind the bathroom doors there is a secret room!

Salahuoneesta pääsee toiseenkin salahuoneeseen. Vasemmalle aukeaa ovi, jossa on minimaalinen pesutupa! Se on aivan täydellinen: pesukoneen meteli ei kuulu asunnon puolelle, kun on kaksi ovea ja paksu seinä välissä. Ylempänä on pieni kuivausteline pikkupyykkiä varten ja bonuksena vielä oma allas käsinpesulautoineen! Kopissa on vielä oma pieni akkunansa, kattolamppu ja seinäkaappi.

Minipesutupa
Small washing room

Huomasin, että naapureilla on samanlaiset systeemit, tässä näkyy yksi vastaavanlainen salahuone sisäpihalta päin.

Hassu koppiparveke
Funny balcony with similar secret room

Jotenkin näistä hassuista puukopperoista tulee mieleen Venetsia. Koppi on lisätilansa ohella hyvä myös lämmöneristeenä. Kylpyhuoneemme säilyy kesälläkin siedettävässä lämpötilassa, kun kaikki kuumuus jää tuohon koppiin.

Hmm, ehkä elokuun helteillä se paahtuu niin kuumaksi, että voisin ottaa sen uusiokäyttöön saunan muodossa ;D



Here I introduce our bathroom. Unfortunately we have only one - and the toilet is in there too. In the morning it´s not always easy when there are two persons and only one bathroom.

I like the colours and tiles: preussian blue, big tiles on the floor, small tiles on the walls. I spiced up the colours a bit with pink.

The last pictures are from our curious "secret room": it´s perfect place for hide some ugly stuff ;) And the other mini-room is the washing place. It´s perfect, we don´t hear at all the washine machine from there. These secret rooms look like Venetian balconies from outside. Very old-fashioned - which I like. We don´t have this kind of funny buildings in Finland!

About our flat in general: we had to take it without seeing it. We lived in Bonn, Germany, and it was too long trip in a busy time to come down here to see flats. But we were so lucky! Colleaque of my husband knew another colleaque who was leaving this place. He has been very happy here but now wanted to move together with his girlfriend. So we could trust on this guy and found out that this flat is in very good shape - compared to many flats in here. And the prices may be totally high.

If dealing with agency you have to be careful all the time not to get fooled. And agencies take lot of money for dealing apartments. We got it now straight from the owner via the colleaque. When he left, we could move in in the very next afternoon!

In some other letter later I will share more pctures from our flat.

Sähkökatkos

Elämä ei käy ainakaan liian tylsäksi Italiassa! Muistin tämän taas eilen illalla. Kello oli puoli yhdeksän, kun yht´äkkiä sähköt pamahtivat poikki. Siinähän sitten yritin hapuilla eteenpäin sysimustassa ja olla telomatta itseäni huonekalujen kulmiin. Olin juuri hiljattain sulkenut asuntomme kaikki ikkunaluukut ja verhot, joten oli todellakin pimeää.

Pienimuotoisen paniikin ainekset olivat ilmassa: mitä tapahtui ja mitä nyt teen? Onko sähkömaksu hoidettu vai miksi sähköt menivät? Missä on sähkökaappi? Jääkaappi ja pakastin ovat täynnä ruokaa, apua, nyt kaikki pilaantuu! Kanavuoka on uunissa, nyt se menee mönkään! Murtomiehet katkaisivat sähköt ja ovat kohta sisällä! Torakat hyökkäävät pimeässä kimppuuni!

Sain onneksi pikkuisen valonkajastusta avaamalla verhot ja ikkunaluukut ja Kollin taskulamppukin löytyi viimein. Kuikuilin sisäpihan parvekkeelta talomme muita ikkunoita, joissa näkyi iloisesti palavat valot. Ongelma oli siis vain meillä.

Keksin siinä sitten, että olisi parasta soittaa edelliselle vuokralaiselle, Kollin työkaverille. Soitin kännykällä Kollille, joka oli vielä toimistolla, ja maukusin apua tilanteeseen. Onneksi Kolli sai kiinni kollegansa, joka osasi heti ohjeistaa ongelmassa.

Syypäänä oli uuni. Sähkökatkoja oli tullut kuulemma ennenkin uunin ollessa päällä. Olisihan se pitänyt arvata: yhtäaikainen uunin ja tiskikoneen ja läppärin käyttö on liian suuri ponnistus italialaiselle sähköverkolle. No mutta tietenkin!

Ikävin puoli jutussa oli, että sähkökaappimme sijaitsee kellarissa. Eli siellä kauhufilmien katakombissa! (Kuutio ja katakombi - uuden asunnon yllätykset) Ou jee… Ritarillisena aviopuolisona Kollini lupautui kiitämään paikalle asap ja menemään kellariin puolestani.

Täytyy koettaa nyt muistaa tämä uunijuttu. Edellisessä asunnossamme päävihulainen oli pesukone. En ikinä sisäistänyt simppeliä ohjetta: jos peset pyykkiä, älä imuroi! Onnistuin tuolla tavalla muutamankin kerran posauttamaan sähköt. No, menivät ne kerran poikki ihan taloyhtiönkin toimesta. Mutta siellä sentään asuntomme sähkön pääkatkaisin sijaitsi eteisessä eikä missään kauhukellarissa.

Täytyy yrittää ajatella positiivisesti: elämä on rennompaa, kun omaksuu italialaisen tyylin. Kaikkea ei tarvitse suorittaa yhtä aikaa vaan voi touhuta rauhassa yhden asian kanssa kerrallaan, heh!


Before living in Bonn for two years we stayed in Turin for 1,5 years. I had difficulties to remember that if you wash loundry, you shouldn´t use vacuum cleaner! The electricity can´t take too much and so I ended up many times to wonder in the darkness.

Now it happened again. Well, in this new flat I didn´t know for sure what went wrong. But we found out that the problem maker here is the oven. The previous tenant told us in the phone that oven has made tricks before too. We shouldn´t use other equipments at the same time with the oven.

The nasty thing is that our electricity box is in the horrible "catacomb". Fortunately Mr Cat saved me, he came quickly from the work so I didn´t need to go down to the cellar in the dark evening.

Rallitorakka

Saksassa meillä oli kesäaikaan riesana asunnossamme jos jonkinlaista haravajalkaista vipeltäjää. Talo oli puiden keskellä ja ötökät hakeutuivat aina jotakin kautta sisätiloihin.

Oma projektinsa oli muurahaisten listiminen, ne alkoivat marssia kylppärissä turhan tiuhaan ja ilmeisesti kehittelivät pesää peilikaapin taakse seinän väliin. Muistelin silloin haikeana, että Torinossa meillä ei ollut kuin muutama hassu sokeritoukka satunnaisina vierailijoina.

Täällä Torinon uudessa asunnossa olen nähnyt ainoastaan kaksi sokeritoukkaa kylppärissä kolmen viikon sisällä. Olin onnellinen, ettei muunlaisia mönkijöitä tai kaikkein vihulaisimpia, torakoita, ole näkynyt. Kulkukatin olisi pitänyt koputtaa puuta…

Tänä aamuna olin menossa pesulle. Nostin suihkukopin kynnyksellä olevaa jalkapyyhettä, kun mustanpuhuva, iso torakka säntäsi pyyhkeen alta ja alkoi kiitää hirmuista vauhtia ympäri suihkukoppia. Tämä katti päästi perusteellisen, pitkän rääkäisyn ja kiljui ja pomppi aikansa inhotuksesta tietämättä miten toimia.

Viimein pääsin hamuamaan talouspaperia, vaikka jo pelkkä ajatus joka paikkaan syöksähtelevän jättitorakan liiskaamisesta puklautti. Mutta, kun astuin jälleen suihkukopin eteen, vauhtipetoa ei näkynyt enää missään. Se oli kadonnut takaisin viemäriin.

Koko sunnuntai meni ihan pilalle, pystyin vain ajattelemaan minkälaisia otuksia talomme putkistossa kyttää. Suihkukopin rallitorakalla on aivan varmana siellä kokonainen suku pikkuserkkuineen ja isomummuineen valmiina tutkimaan kylppärin ohella keittiö etsiessään syötävää ja yllättämään meidät joku päivä iloisesti hyppäämällä sormille ruokakaapista. Karvat nousevat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta!

Aloitimme taistelun hetimiten. Sovimme, että kylppärin lavuaarien ja bideen metallitulpat pidetään kiinnikäännettyinä heti, kun emme enää laske vettä. Suihkun viemäriaukon päällä saa olla väliaikaisena tulppana iso kivi, pysyväksi suojaksi täytyy hankkia tiheäsilmäistä verkkoa.

Onneksi sentään keittiön kahden tiskialtaan suojana ovat tarpeeksi tiheäsakaraiset tulpat. Toivoa vain sopii, ettei torakkaperhe kuljeksi asuntoon vessanpöntön kautta – sitä kun ei voi oikein tilkitä.

Viimeiseksi kunnostauduin saksilla ja läpinäkyvällä eristysteipillä. Tilkitsin bideen ylemmän vesiaukon sekä keittiön tiskialtaan vesiaukot. Luuratkoot, turjakkeet, sieltä tahmaisten ikkunoidensa takaa, kylään ei tarvitse tulla!


I got another surprise concerning our flat. I was going to take a foot towel from the floor. It was on the step to our shower room. I lifted it up and what a scream I made! A nasty, big, dark cockroach jumped out! It has been under the towel. The creature started to run around the shower room like in a rally and I was screaming and jumping around.

Finally I reached for some paper to kill the beast. I looked back to the shower and voila, it was gone. It had dissappeared to the sewer. I was happy for that. Idea of killing a big jumpy cockroach would have been too disgusting experience.

I took scotch and put it everywhere on top of the extra holes in all the sinks and bidet. I put a stone on top of the sewer in the shower room. I don´t want to se these beasts here anymore! Better to put some cockroach poison regularly and hope for the best.

For this story I couldn´t even sleep well. And I was imagining seeing cockroach jumping from somewhere when I least expect. What a horror!