Haastetta kevääseen!

Tässä on aika vierähtänyt, enkä ole vaan kerinnyt päivittää matkakirjeitä. Ilokseni olen kerennyt saamaan tässä viime viikkoina myös pari mukavaista haastetta! Hyvän mielen haasteeseen olenkin vastannut jo aiemmin, mutta koska aihe on niin piristävä, laitan tässä viimein M. Metrossa toiveesta tämän hetken hyvän mielen aiheuttajia:

1. Aurinko - valo virkistää ja saa väritkin hehkumaan ihan uudella tavalla!

2. Hyvä ruoka - herkullinen, mutta terveellinen ruoka pitää liikkeessä, hyvin syömisestä nauttii aina.

3. Uudet lenkkarit - ostin alesta Reebokin uudet juoksulenkkarit, jotka ovat höyhenenkevyet ja johtavat iloisesti eteenpäin lenkkipolulla.

4. Pussi sipsejä - en syö kovin usein, mutta tämä nautinto on rapeudessaan ja rasvaisuudessaan hyvää mieltä tuova juttu.

5. Kuohuviini - kunnon kupliva kuuluu kevääseen ja ilahduttaa sopivan suolapalan kanssa (tai ilman;)

6. Kummipoika - kaksi ja puolivuotias pikkupoju on vaan niin ihastuttava hassuissa kommenteissaan, elämän ihmettelyssään ja kaikessa söpöydessään!

7. Paperilehti - luen uutiset yleensä netistä, mutta on se jotenkin kivempaa lukea uutiset teekupin ääressä oikean paperilehden sivuilta. Hetki on tärkeämpi ja pyhitetympi.

8. Vihreys - luonto on niin hehkuva keväisessä eleganssissaan, että silmiä ihan huikii luonnon kaunis vihreys ja elämänvoima.

9. Hymy - kevät saa ihmiset hereille talven jäljiltä ja kaunis hymy on mitä kivoin tapa ilahduttaa ihan ventovieraita niin antajana kuin saajana.

10. Rakkaimmat - ovat aina tukena ja turvana, naurattajina ja vakaina olkapäinä.

Toistakin haastetta on pukannut Minen toimesta, kiitos hänellekin :) Tässä lista kysymyksiä ja meikä-Katin vastaukset:

1. Jos joutuisit valitsemaan vuodenajan, jossa eläisit aina, minkä valitsisit ja miksi?
Tämä oli vaikea sikäli, että talvi on mielestäni esteettisesti kaunein vuodenaika (siis tarkoitan oikeata lumista pohjoisen talvea enkä harmaata räntätalveä;), kesä on ihana taas siksi, koska se on niin lämmin eikä tarvitse kääriytyä paksuihin vaatteisiin, mutta lopulta taidan valita vastaukseksi kevään. Se on jo vihreä, ihana ja aurinkoinen. Luonto on juuri puhkeamassa kukoistukseensa ja koko elämä on täynnä uuden odotusta.

2. Haluaisitko osallistua johonkin tositv ohjelmaan?
Apuuva, en! Pelkkä ajatuskin sai pelästymään, hih!

3. Laulatko autossa?
Joskus, mutta en silloin kun ajan itse, mitä ei tosin tapahdu kovin usein rapistuneiden ajotaitojen vuoksi...

4. Mihin maahan aiot matkustaa seuraavaksi?
Taitaa osua Suomen matkailuun.

5. Pitäisikö sinun mielestäsi imaamikoulutus mahdollistaa Suomen yliopistoissa?
Tähän aihealueeseen en ole perehtynyt, mutta näillä tiedoilla vastaan kieltävästi. Muslimiyhteisöt osaavat varmaan itse parhaiten järjestää tarvittavan koulutuksen tarpeisiinsa. Suomi on luterilainen maa, joten en näe välttämättömänä alkaa järjestämään eri uskontokunnille heidän opetukseensa liittyvää koulutusta. (Sivuhuomiona mainittakoon, että olen itse uskonnoton.)

6. Haluaisitko, että Turkki otetaan EU:n jäseneksi? Miksi?
Hmm, taidan vastata kieltävästi. Ihan siksi, että Turkilla on vielä tekemistä ihmis- ja eläinoikeuksien tasolla. Tosin onpa jäseninä jo sellaisia, joilla on vastaavaa tekemistä, vaikkapa Espanja inhoine härkätaisteluineen. Lisäksi Turkin taloustilanne ei ole hirmuisen hyvällä pohjalla, olen ymmärtänyt. On tietysti tarpeen tukea niitä, joilla menee heikommin, mutta se voi tapahtua muutenkin kuin ottamalla jäseneksi EU:hun. Taloustilanne on juuri näinä aikoina vaikea EU:ssa, ja Kreikka painiskelee sen välillä, erotako Eurosta vaiko ei. Turkin ottaminen mukaan voisi aiheuttaa lisää vakavia talouskomplikaatikoita.

7. Mikä on lempikakkusi?
Eih, vaikea! Joka tapauksessa jonkinlainen muheva kermakakku - olkoon siinä sitten kirsikoita ja tummaa suklaata tai mansikoita ja banaania. Mutta kunnon korkeus pitää olla, hyvin kosteutta ja makua ja oikeaa kuohukermaa täytteenä.

8. Oletko unelmien työssä?
En ole, koska olen työtön tällä hetkellä. Tai siis takana on kotirouvuus, mutta tässä lienee kysymys oikeasta työpaikasta.

9. Suunnitteletko elämääsi vuoden sykleissä vai elätkö tätä päivää?
Sekä että. Käyn läpi tulevaisuuden skenaarioita ja toiveitani vuoden päähän tai jopa pidemmälle, mutta en tee itselleni mitään deadline-listaa. Pidän asiat mielessä ja tavoitteissa, mutta otan rennosti sen suhteen, että elämänkulku voi aina heittää tilanteen mukaan eikä mikään mene yleensä niin kuin on sen suunnitellut. Joustava suunnitelma on siis parhain :)

10. Mikä saa sinut itkemään?
Joku kamala rikos, joka kohdistuu lapsiin, vanhuksiin tai eläimiin. Itkahdan toki muustakin, kuten vaikkapa ylimaallisen kauniista musiikista tai tunteisiin vetoavasta tarinasta.

11. Suurin haaveesi?
Hmmm... Taidanpa jättää tämän viimeisen Kulkukatin yhdeksi salaisuudeksi :)

Kevään kukkivia puita Parco del Valentinossa ja haaste

Olin valokuvauskävelyllä tuossa meidän lähistöllä, Po-joen varrella olevassa Parco del Valentinossa, joka on paikallisten suosittu kohtaus- ja lekottelupaikka. Ilma oli lämmin ja taivas sininen, aurinkopaikoilla asteet taisivat kiivetä jopa +25 asteeseen eli ihan kesämeininki suomalaisittain.

Puisto oli värikylläinen pensaista ja puista, joiden oksat notkuivat mitä ihanampia vaaleanpunaisia, punaisia, keltaisia ja valkoisia kukkia. Halusin ottaa kunnolla kuvia silmiä hellivästä näkymästä ennen kuin puut lakastuvat.

Tässä väriä hersyvän kukkaisten kuvien lomassa on hyvä hehkuttaa myös hyvää mieltä. Sain taannoin kivan haasteen kanssabloggaaja Tampereen plikalta. Tarkoituksena on kirjoittaa 10 kohdan lista niistä asioista, jotka tuovat hyvän mielen. Heitänpä saman haasteen Katalle, Minelle ja Pirpanalle ja upouudelle bloggaajalle MadameS:lle.

Valkoista hempeilyä suihkulähteellä
White romantics by fountain side

Saan niin monista asioista, isoista ja pienistä, hyvää mieltä, että on tosi vaikeaa rajata lista vain kymmeneen kohtaan, apuuva! Mutta tässä tajunnanvirtatekniikalla tuotettua enemmän tai vähemmän järkevää pohdintaa kaikista ihanista asioista elämässä:

1. Valo. Ilman valoa ei ole elämää ja ilman sitä naatistuu henkisesti totaalisesti. Täällä Etelä-Euroopassa valosta saa nauttia melkein ympäri vuoden. Suomen kaamosta ei tule koskaan ikävä.

2. Värit. Rakastan värejä! Olen värien äärellä kuin lapsi karkkikaupassa. Värit ovat tärkeät myös siksi, että harrastan maalausta. Jo pienenä järjestin säännöllisen pedantisti uuden ison tussipaketin kynät värijärjestykseen. Ja samaa pakkomiellettä toteutan yhä ripustaessani pyykkejä kuivumaan. Heh, outoa mutta hauskaa ;D

"Huhtikuu"-niminen veistos Parco del Valentinon suihkulähteellä ja valkoinen kaunotar
Statue "April" in Parco del Valentino´s big fountain and white beauty

3. Aasit. En tiedä olenko ollut aasi entisessä elämässäni, mutta nuo hilpeänharmaat söpöläiset saavat aina hymyn huulille. En voi vastustaa aaseja! Ranska on aasibongailuun oiva maa. Tosin jos minä olen autokyydissä, täytyy aina varautua siihen, että kesken matkanteon voi kuulua pelkääjän paikalta aasin hiihausta vastaava kovaääninen onnenkiljaisu merkiten, että aasi on bongattu ja pitää lyödä jarrut pohjaan valokuvaamista varten.

4. Herkuttelu. Voi kuinka hyvä mieli tuleekaan kunnon mässäilystä! Tätä ei tosin voi harrastaa usein, koska varavatsaa ei ole keksitty ja haluan säilyä mitoissani naisellisessa turhamaisuudessani :) Mutta joskus on mahtavaa mättää herkkuja nassuun - just name it: jäätelöä, täytekakkua, suklaata, lättyjä, vohveleita, pullaa, leivoksia, sipsejä, popcornia...

Pinkit pensaat ja elegantteja kukkia koristamassa oksia
Pink trees and elegant flowers decorating tree branches

5. Soitto tai viesti Suomesta. Voi kuinka hyvä mieli tuleekaan, kun joku rakas ottaa minuun yhteyttä Suomesta. Se tuo kotoisan olon ja sitoo minut yhteen omieni kanssa. On hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla mitä Suomeen kuuluu.

6. Onnistuminen. Kun saa aikaiseksi sellaista mitä on haaveillut ja suunnitellut. Kun maalaus luonnistuu tai kirjoitus kulkee jouhevasti tai saa päivän työt tehtyä rivakasti ja asiat sujuvat kuin itsestään. Tajuttoman hyvä mieli tulee, jos on ensin yrittänyt ja ängertänyt jotain vastoinkäymisten kautta, ja viimein sinnikkyys palkitaan. Oi autuasta oloa!

Vaaleanpunaista kukerrusta oksilla
Rosy flowers in the trees

7. Liikunta. Lässähdän henkisesti ja fyysisesti, jollen saa liikkua säännöllisin väliajoin. Liikkuminen vetreyttää jäseniä ja pistää kropan ja mielen töihin, kun veri kiertää rivakammin ja energinen olo alkaa kiertää vinhaa vauhtia sisuksissa. Kunnon hikilenkin ja raikkaan suihkun jälkeen on aina hyvä mieli!

8. Pienet onnen hetket. Ne ovat sellaisia ennalta-arvaamattomia ilonsäväyksiä päivässä, jotka piristävät mieltä tai nostattavat hymyn huulille. Oli sitten kyseessä mielettömän kaunis auringonlasku, eläinten puuhastelun seuraaminen, auringonpaiste kasvoilla, kaunis lause toiselta tai hiljainen hetki teekupin äärellä.

Hempeitä kukkia ja utuisia maisemia Po-joelta
Romantic flowers and misty sceneries from Po-river

9. Luonto. Olen riippuvainen luonnosta. Vaikka keskustassa on näppärää asua, en voisi elää ilman luontoannosta. Ja nyt en puhu mistään puistosta, vaan: kunnon metsästä, villistä niitystä, purskuavasta koskesta, erämaasta tai korpijärven liplatuksesta. Paikasta, jossa saa hiljentyä pohdiskelemaan omaa olemassaoloaan, seuraamaan luonnon ihmeitä, keräämään kukkia, marjoja tai sieniä tai vain nauttimaan hetkestä ilman ihmisen rakentamaa maisemaa.


10. Lähimmät ystävät. Ilman parhaita ystäviäni en olisi minä. He ovat muokanneet omalla olemassaolollaan minusta tällaisen kuin olen tänä päivänä. Kukin tärkeä ihminen on vaikuttanut minun polkuuni ja ajatuksiini. He ovat peilini. Ystävät saavat hyvälle mielelle, kun ovat mukana onnessa tai lohduttavat surussa, heihin voi luottaa ja heille voi uskoa ajatuksensa.

Keltainen väripommi Po-joen äärellä
Yellow colourbomb on Po-riverside

***

The spring is gorgeous here in Turin. The parks are in full bloom and giving lots of candy for eyes with all the delicious colours in the trees and bushes. Different shades of pink, rose, red, yellow and white. I had a day walk in Parco del Valentino and took some lovely photos to share them with you.

While enjoying of beautiness of flowers is suitable moment to think about happy things in life. I got a challenge from a co-blogger. Idea is to list ten things that gives me good feeling. It´s really difficult to think ten things because I can get good feeling from so many things - smaller and bigger ones. But here it is, my list. I gathered it up just like that, quickly and it´s not in any specific order.

1. Light
2. Colours
3. Donkies
4. Eating unhealthy stuff ;)
5. Call or message from Finland
6. Succeeding in what I have wanted
7. Sporting
8. Little moments of happiness
9. Nature
10. Closest friends

Oropa, keväinen retki munkkien jalanjäljille

Kahtena viimeisenä iltana olen ollut ulkona syömässä suomalaisten ystävättärieni kanssa. Edellisenä iltana nautimme herkullista kurdilaista ruokaa ravintola Kirkukissa tuossa kulmilla. Siellä muistin jälleen kerran miksi italialaisissa ravintoloissa ei paljoa tarvita taustamusaa (tai jos sellaista on, sitä ei kuule!), koska asiakkaat pitävät huolen metelistä. Jouduimme vaihtamaan paikkaa, kun pitkässä pöydässä istunut italialaisnaisten porukka piti sellaista mekkalaa, ettemme olisi kuulleet mitään toistemme jutuista.

Pöydänvaihto auttoi aikansa, kunnes viereisille paikoille, mataliin pöytiin ja istumatyynyille, tuli vielä suurempi poppoo. Oma ihmetyksensä italialaisten oman tilan ottamisesta sain taas siinä, kun ryhmän pari naista kulutti aikaansa höpötellen ja seisoskellen melkein kiinni meidän pöydässä, takamukset meihin päin. Heh, ei ihan kaikista huomaavaisinta. Mutta muona oli hyvää, kuten tavallista. Pidän etenkin falafeleista ja hummuksesta.

Eilen olimme piazza Carlo Albertolla hyvässä pizza-paikassa. Oli Naisten päivä ja täällä myytiin joka paikassa kauniinkeltaisia mimosanoksia naisten kunniaksi. Saimme pöytään keltaisen alkudrinkin. Herkuttelimme mustekala- ja kasvispizzalla ja menimme hakemaan minulle vielä jälkkärijäätelöä Gromin baarista.

Mutta nyt siirrytään herkuttelusta hengenravintoon. Nimittäin tässä matkakirjeessä seuraa jatkoa viimekertaiseen Biellan seikkailuun. Ajoimme tuolloin Biellasta ylös Ivrean alueen kukkuloille ja Oropaan.

Oropan pyhä vuori
The sacred mountain of Oropa

Oropa on yksi UNESCON maailmanperintökohteista, se on upea ja iso vanha luostari, joka houkuttaa pyhiinvaeltajia Pohjois-Italiaan. Oropa on suurin Neitsyt Marialle omistettu pyhättö Alppien alueella. Vierailijoita on vuosittain 800 000. Pyhättö on perustettu alunperin jo 300-luvulla, mutta pääosa arkkitehtuurista on kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Upean kolmiaukioisen rakennuskompleksin suunnittelijoina ovat toimineet muun muassa sellaiset historian suurnimet kuin Juvarra ja Guarini. Tässä lisäinfoa kiinnostuneille: Oropan sivut ja Wikipedia.

Oropan pyhättö Biellan alueella vuorilla
Sanctuary of Oropa on Biella mountains

Kuten yläkuvista näkyy, rakennuskompleksi on todella suuri. Näyttävän sisääntulon jälkeen kävelemme portaat ylemmäksi, kohti ensimmäistä aukiota. Portaiden päässä, sisäänmenokaaren valoaukossa kävijän vastaanottaa pääpyhätön suuri siluetti:

Oropan pääpyhättö
Oropa´s main church

Aukiolla oli vielä täplittäin lunta talven muistona. Ylhäällä vuorilla oli vielä vilpoisaa, joten onneksi olimme ottaneet talvitakit mukaan.

Ensimmäinen aukio Oropassa
First court yard in Oropa

Isolla aukiolla on myymälöitä ja kahviloita, vessat ja pari ravintolaa. Palvelun runsaus jo paljastaa, että Oropassa käy paljon väkeä myös talvikautena. Tuli bongattua pari hauskaa kuriositeettia. Kuten tämä, varmaan maailman nätein raha-automaatti:

Nätti pankkiautomaatti
Pretty automat

Toinen hassu juttu löytyi muistomyymälästä. Pyhien aiheiden, kuten mustien neitsyiden patsaiden, seimikuvaelmien ja rukousnauhojen lisäksi oli kaupan jos jonkinmoista tilpehööriä aina lasten palloista ja autoleluista kerrassaan kummallisiin "koriste-esineisiin". Vai voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tämä liittyy pyhiinvaellukseen ja munkkeihin:

Pyhiä matkamuistoja Oropasta
Sacred souvenirs from Oropa ;D

Tai no niin, munkkeihin ja munkkeihin... Tirsk! Täytyy muistaa, että nyt ollaan tosiaan Italiassa ;)

Mutta palataanpa taas Oropan todelliseen antiin eli jumalallisiin asioihin. Toinen aukio on vielä ensimmäistäkin viehättävämpi. Kuvassa oikealla näkyy Oropan vanhempi kirkko. Vanha kirkko on erityisen tärkeä siksi, että siellä on Oropan kuuluista Musta Neitsyt. Se on mustasta puusta veistetty Neitsyt Marian patsas, joka on alttarin keskiössä Jeesus-lapsi käsivarsillaan. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian palvonta on säilynyt tärkeänä ja meidänkin visiitin aikana kirkossa oli moni, joka rukoili ääneen ja hartaasti Mariaa pyhätön kovilla ja vaatimattomilla puupenkeillä.

Oropan toinen aukio, oikealla vanhin kirkko
The second courtyard of Oropa, the oldest church on the right

Oropan Musta Neitsyt
Black Virgin of Oropa

Sivuhuoneessa oli synnintunnustussessio meneillään, parissa kopissa paloi punainen valo. Synnintunnustus on yksi sellainen juttu, jota en ihan ymmärrä katolisessa uskossa. Siitä tulee mieleen, että eipä haittaa, jos olen mokaillut pahasti. Kerron papille syntini, teen parit rukousharjoitukset ja saan pahat tekoni anteeksi. Ennen muinoin rikkaat ostivat syntejään ahkerasti anteeksi aneilla eli kirkolle antamillaan lahjuksilla. Kätsyä.

Synnintunnustus käynnissä takahuoneessa
Confessing going on in the back room

Mutta olipa katolisesta uskosta mitä mieltä tahansa, kirkon upeat saavutukset uskonnollisen arkkitehtuurin ja taiteen saralla ovat kiistattomat. On vaikea vastustaa taiteen iloa Italiassa ja mestaritöiden tuomaa nautintoa silmille ja mielelle. Pyhittyneen olon voi kuitenkin saada mielestäni missä tahansa omiin aisteihin vetoavassa temppelissä, joka nostattaa sinut toisen todellisuuden tasolle: vetosipa tunteisiin sitten paikan askeettisuus ja autenttisuus tai barokin röyhkeä pröystäilevyys tai luonnon sylissä itsensä kuuleminen.

Valo Oropan usvaisten kukkuloiden yllä
The light abowe Oropa hills

Oropan pyhättö on ylellisen ja samalla luonnonläheisen kaunis paikka hiljentymiselle. Kukkulalta avautuu laaja maisema, joka tosin reissumme aikaan oli vuorilla leijuvan usvan peitossa. Ihastelin suuresti myös arkkitehtuurin yksityiskohtia, kuten aina rakastamiani pylväskäytäviä ja arkadikaaria:

Ihmisen luomaa kauneutta Oropan pyhässä paikassa
Human-made beautiness in sacred Oropa

Kolmannen aukion kruununa on iso kirkko, joka näkyi upeasti jo ihan ensimmäisten portaiden päässä. Kirkko on sisältä pyöreä ja alhaalla on Marialle pyhitetty krypta. Kirkko oli yllättävän pelkistetty, vaikkakin hieno. Mutta jotenkin tykkäsin enemmän Mustan Neitsyen kirkosta, se oli intiimimpi kauneudessaan. Kirkon sivulla on jälleen matkamuistomyymälä ja sivuhuoneissa hienoja seimikuvaelmia eri maista. Pimeällä käytävällä kulkija voi myös eläytyä Jeesuksen elämään seinän lokeroihin rakennettujen hyvin toteutettujen miniatyyriasetelmien kautta.

Oropan pääkirkko
Oropa´s main church

Ennen lähtöämme takaisin Torinoon kävelimme jonkun aikaa alueen edustalla. Oropa on siitä erikoinen alue, että siellä on yhteensä kaksitoista kappelia vieretysten kukkuloilla. Ne muodostivat erikoisen ja silmää ilahduttavan pikkukylän kevätkukkien värittämille rinteille. Lopuksi vielä violettia ja herkkää valkoista hehkuvat pienet krookukset tuomaan uuden elämän iloa itse kullekin. Bella primavera on jo saapunut Pohjois-Italian vuorille!

Tässä kuvassa viisi Oropan kahdestatoista kappelista
Here five of all twelve chapels in Oropa

Violetteja ja valkoisia krookuksia
Purple and white crocuses

***

This travel letter takes you from last journey´s Biella to Oropa, sacred mountain and monastery in Ivrea hills. Place derives already from the 4th century. Main part of Oropa´s sanctuary is built in 17th and 18th centuries by such great names like Juvarra and Guarini for example.

Oropa has three courtyards, all very lovely. There are also shops, cafés and restaurants so you don´t wonder that this monastery really is a very popular place for visiting, for the pilgrims and tourists, 800 000 visitors per each year. Oropa is UNESCO World Hertage Site.

The most important place is the oldest church, because there is Black Virgin. It is a lovely black statue of Virgin Mary and it still invites many Catholics for praying and adoration. Special is also the surrounding area because there are all together twelve chapels on the hills. Area was very beautiful at this time because the spring has arrived also to the mountains and the hills were covered by fragile colourful crocuses. Bella primavera!

Puutalojen ja maisemien idylliä Pispalassa

Pyhäjärvi pakkasessa
Frozen Pyhäjärvi-lake

Sieluni maisema on Pispalassa. Asuin kuusitoistavuotiaaksi Pispalan rinteillä ja elin Pyhäjärven maisema silmieni edessä. Silloin sitä ei niin arvostanut kuin nyt. Kun maisema on jokapäiväinen, siitä muodostuu itsestäänselvyys. Nyt katson tuota samaa näkymää erilaisin silmin: ahmin sitä tarkemmin ja ajatuksella, koska se ei ole enää luonani.

Tehkäämme pieni kävelyretki maailman korkeimmalle soraharjulle ja tutustukaamme Pispalan kauniisiin puutaloihin ja näkymiin. Pakkanen paukkui kuvia ottaessa yli -20 asteessa, mutta maisemat ovat sitäkin sydäntä sykäyttäviä ja komeita.

Kävely Pispalaan alkaa nousulla Pyynikin harjulle. Rivakka vauhti saa pulssin nopeutumaan ja hien nousemaan pintaan, mutta maisemat palkitsevat pian ahkeran kuntoilijan. Oikealla avautuu lumisten puiden keskeltä mahtava näkymä Näsijärvellle ja kaupungin suuntaan, ylväänä maamerkkinä hipoo taivaita Näsinneula.

Tampere nähtynä Pyynikiltä. Näsijärvi ja Tampereen maamerkki Näsinneula
Tampere seen from Pyynikki ridge. Näsijärvi-lake and the landmark of Tampere: Näsinneula-tower

Jatkamme matkaa eteenpäin, läpi mäntyjen reunustaman kävelypolun, ja kiipeämme vielä vähän ylemmäksi pispalalaisen runoilijan Lauri Viidan muistomerkille, jonka paikalla ennen sijaitsi Hoppa, Pispalan puinen mäkihyppytorni. Sinne tuli joskus kiivettyä, vaikka ei olisi saanut. Huonokuntoinen torni purettiin joskus 80-luvulla harmikseni.

Seuraavaksi kuljemme pitkin Pispalanharjua. Saamme ihastella erivärisiä ja -kokoisia puutaloja, joista tämä Tampereen ennen niin pahamaineinen kaupunginosa on tunnettu. Nykyään Pispala on rauhallinen kylä lapsiperheille ja kaunosieluisille taiteilijoille. Viinatrokareiden ja huonomaineisten hamppareiden aika on mennyt, vaikka Pispala ei olekaan menettänyt kaikkea boheemista ja vapaasta sielustaan. Pispalan taiteilijoista tunnetaan esimerkiksi Mikko Alatalo, Heikki Salo, Seela Sella ja Pauli Hanhiniemi. Tämän linkin takana lisää infoa lempikylästäni kiinnostuneille.

Perinteisiä puutaloja Pispalanharjulta
Traditional wooden houses from Pispala, the most idyllic village in Tampere

Pispalan eri värit
Different colors of Pispala

Pakkasessa on mitä oivin mahdollisuus tuulettaa petivaatteet ulkona. Pölypunkit kuolevat ja talven raikkaus tuoksuu ihanalta kotona. Tässä mallia Pispalan tapaan:

Petivaatteiden tuuletusta pakkasessa
Refreshing the bed blankets outside in freezing cold air - typical Finnish winter household work :)

Pispalan pitkät portaat ovat kaupunginkuulut. Niitä pitkin on yksi jos toinen urheilija juossut hiki päässä edestakaisin. Se onkin mitä parhainta jumppaa! Kylätiedon mukaan Pispalan naisilla on perinteisesti vahvat reisilihakset - he kun ovat tottuneet kulkemaan kauppakassien ja lastenvaunujen kanssa ylös alas mäkisiä teitä ja kapuamaan korkeita portaita.

Kuuluisat Pispalan pitkät portaat
Famous "Pispala´s long stairs"

Pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja jäädyttänyt valuvan veden komeiksi jääpuikoiksi kattojen pieliin ja ränneihin:

Jääpuikkoja
Icicles

Osa Pispalan taloista on vielä vanhoja, 1920-luvulta, mutta nykyään hyvin kunnostettuja. Joissakin on viehättäviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi seuraavan kuvan runollinen sisäänkäynti. Lumen peittämän koukeroportin kautta astuu kuin satumaailman piparkakkutaloon:

Luminen portti
Snowy gate

Siirrytään ensimmäiselle Pyhäjärven puoleiselle kadulle eli Provastinkadulle. Siellä iltapäivän kalpea aurinko ja lumiset puut muodostavat ihanan näkymän järvelle. Kuinka eleginen kehys luonnon kauneudelle!

Lumisia oksia ja järvimaisema
Snowy branches and lake scenery

Pispalan rinteiden puutalot nököttävät mitä upeimmissa maisemissa. Kyllä täällä kelpaa herätä uuteen aamuun ja nauttia kahvileipänsä luonnon kuiskiessa huomeniaan heti ikkunan takana. Pispalan äänimaisemaan kuuluu lasten äänet, varisten itsetietoinen kraakunta, talitinttien virkeä tirkutus, satunnainen harakan räkätys, tuulen tuiverrus puiden latvoissa, tikan tanakkaniskainen nakutus puissa tai lyhtypylväissä ja vikkeläkyntisen oravan rapina männyn kaarnalla.

Pispalassa ollaan luonnon helmassa
Pispala is close to the nature

Tässä alla oma vanha kotikatuni, Pispankatu. Sen on muuttunut paljon sitten 1980-luvun, jolloin olin vielä lapsi. Entinen pölyävä tie on asfaltoitu ja sen varrelta on hajotettu ja rakennettu mukulakivimuuria, purettu ja restauroitu vanhoja taloja ja pystytetty uusia kalliita pytinkejä.

Tämä katu on minulle tärkeä. Pispankatua pitkin äitini vei minut aamuisin unihiekkaisin silmin Tahmelan tarhaan, ensin lastenvaunuilla, talvisin pulkalla ja myöhemmin käsi kädessä kävellen. Tätä tietä on juostu nukenrattaiden kanssa nallet kyydissä mukana, on hypelty kesällä uikkarit matkassa Tahmelan rantaan uimaan ja talvella kuljettu luistimet olalla alakentälle luistelemaan tai suksien kanssa hiihtämään järven jäälle ja Saunasaareen asti kuuma kaakaotermari ja eväät repussa, on menty huolellisesti maskeerattuina pikku-virpojina tai nuuttipukkeina ystävien kanssa tervehtimään naapureita ja ilakoitu Pispalan karnevaaleissa milloin minkäkin näköisessä naamiaisasussa.

Pispankatu - vanha kotikatuni
Pispankatu-street - my old home street

Lopuksi vielä muutamat kuvat sielunmaisemastani. Pakkaspäivän iltana Pyhäjärvi hehkui mitä kauneimmissa punaisen sävyissä, kunnes hiljentyi sinisyyteen ja yötä odottamaan.

Tunnelmallisia talvihetkiä!

***

Pispala is a lovely and charming village, it is the most pictoresque place in Tampere with its´ unique lake sceneries on both sides of the ridge (the highest sand ridge in the world, built by the last Ice Age), wooden traditional houses painted with different colors (some of the houses are from the 1920´s) and relaxing and bohemian athmosphere.

Pispala has always been favoured by artists. Nowadays there are lot of families with small kids since Pispala is a very calm and secure place for living. There is one school (my old school) with grades from 1st to 6th.

If you are sporty, put your sneakers on and go for a day walk to Pispala. It´s good excercise since you have to climb a bit to get there and then going up and down Pispala hills takes time. But it´s worth of it: the sceneries, cute small streets, traditional houses with their wild small gardens and Pispala´s majestetic stairs take you to bohemian beautiness of this village. Winter brings a flavour of a fairytail when the snow covers the houses and small lights give sparkles to the starry night.

Talvisen Pispalan tunnelmia
Winter moments from Pispala

If you want to take a bus, number 10 goes to Pispala. You can hop of a bit earlier - then when you see the first houses coming. You will have the best of the sceneries from both sides of the ridge and then walk further around the small streets.

Upper lakeside pictures are from Pyhäjärvi-lake. That is my soul-scenery. I was living with that landscape for 16 first years of my life and it will always stay in my heart no matter where ever I go.

The lake is different during the four seasons. When the spring comes, landscape starts to wake up with its´ tiny green leaves and fresh smells and noices of the nature. Summer brings the colours and soft cumulus clouds to the bright blue sky, swimmers to the lake and boats to the lake cover. Autumn colors the whole scenery with orange, red, copper brown and the brightest yellow and then the rain sweeps away the beautiness with its´ grey power and after that the nature is silent and waiting for the new year under its´ white dress.

Winter-time activities in Pispala are skating on the little ice rink in Pispala school yard or a bit bigger rink down, next to the shore. Cross-country skiing in Pyynikki-forest paths or on the ice cover of the lake. When I was a kid, I went often with my mom skiing to the closest island, Saunasaari (Sauna-island). We had with us pique-nique snacks and hot chocolate. Oh, memories!

Beautiful moments to your winter days and welcome to see our unique Pispala!

Guggenheim Helsinkiin!

Tästä vuoden ensimmäisestä kirjeestä tulee taidepoliittinen: säpinän aiheena Guggenheim! Tiistain tiedotustilaisuus Finlandia-talossa julkisti Guggenheim-säätiön suostuvaisuuden museon pystyttämiseen Helsingin Katajanokalle. Museo kuuluisi Guggenheim-konseptiin, mutta keskittyisi enemmän arkkitehtuuriin ja designiin. Mielestäni tämä on erinomainen juttu ja sopii Suomen vahvuuksiin täydellisesti. Museoon tulisi vaihtelevia näyttelyitä ja suomalaisten tekemät lähtisivät niin ikään kiertoon maailman muihin "Guggiksiin".

Iso museo tietenkin maksaa, mutta toivon viisaiden (?) Helsingin herrojen löytävän kaikki mahdolliset keinot, millä tämä tulevaisuuden megatärkeä satsaus saataisiin toteutettua. Suotavaa olisi niin ikään, että ne, joilla hilloa on, tajuaisivat nyt tarttua tähän tilaisuuteen, sillä Guggiksen kaltainen tikkunekku ei tule enää kohdalle, kun sen menettää! Joku toinen pohjois-eurooppalainen kaupunki tulee kahmaisemaan sen riemusta kiljaisten. Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja kertoi yhden tahon jo ilmaisseen kiinnostuksensa.

Guggenheim Bilbao (kuva napattu MTV3:n sivulta)

Miksi Guggenheim on meille tärkeä:

Helsingin Guggenheim olisi ihan omanlaisensa juttu: arkkitehtuuriin, designiin ja taiteen laboratoriomaiseen kokeiluun keskittyvä museo kiinnostaisi erikoisuudellaan ja saisi uutuudellaan huomiota. Eikä tässä nyt pelkkää huomionkalastelua haeta, vaan aatoksissani nimenomaan suomalaisen taiteen kehittämistä ja rikastuttamista. Sepäs olisi meille mitä upein mahdollisuus! Suomella olisi huipputilaisuus räjäyttää itsensä kansainväliselle taidekentälle ja viedä tietotaitoa eteenpäin, verkostoitua, ammentaa vaikutteita, rakentaa taiteellista vuorovaikutusta sekä luoda ihan uutta ja omaa innovatiivista juttua museon kautta. Kansainvälisyys vahvistaisi myös suomalaisuutta.

Museo olisi lottovoitto suomalaisille museo- ja taidealan ihmisille, sillä onhan se nyt ihan eri asia työskennellä koko väripaletilla kuin käyttää pelkkää harmaata; koko maailman taidepiirit olisivat avoinna ihan eri tavalla kuin nyt. Sillä jos joku ei ole vielä tajunnut, Suomi sijaitsee kaukana pohjoisessa eikä kylmä sää houkuta hirveästi muualta tulijoita; tarvitsemme kovan luokan houkuttimia, että meidät tiedetään ja huomataan.

Suomi on valitettavasti vieläkin monilta osin aika umpimielinen perähikiä, mitä tulee esimerkiksi kulttuuripiireihin. Pienet piirit nahistelevat keskenään ja pitävät reviireistään tiukasti huolta hampaat irvessä eikä erilaisuutta aina sallita - mikä on sinänsä huvittavaa, koska taiteen tulisi olla luovaa ja avointa ainakin tämän Katin mielestä. Suomi on aivan ihana ja monessa asiassa hyvin toimiva maa ja oma sielunmaisemani on täällä, mutta maailmalla paljon matkanneena ja kaikenlaista nähneenä täkäläiset pilkunviilaukset ja toissijaisiin asioihin takertumiset sekä eräänlainen mielen harmaus tuntuvat monesti huvittavilta ja hyödyttömiltä. Ehkä se on sitten turvallisuushakuista vetäytyä suoja-asemiin kuin uteliaasti tarkastella muitakin vaihtoehtoja kuin se oman nenän edessä nököttävä...

Mutta takaisin Guggenheimiin! Helsinkiin tuleva museo tulisi olemaan koko Pohjois-Euroopan ainoa Guggenheim. Aika iso juttu, eikös vaan? Miettikääpä: täällä meillä, Helsingissä, jipii! Guggenheim on kansainvälisesti tunnettu konsepti. Helsingin museosta tulisi todellinen matkailuvaltti, se keräisi mitä luultavimmin ennätysmäärän yleisöä jo ensimmäisenä vuotenaan ja vierailijat toki katsastaisivat Helsinkiä muutenkin tuoden samalla silkkaa rahaa tullessaan.

Bilbaon Guggenheim on nostanut kaupungin aivan omaan luokkaansa turistikohteena, kävijämäärät ovat ylittyneet reippaasti. Vuonna 1995 Bilbaossa oli 25 000 kävijää, mutta Guggenheimin tulon jälkeen esimerkiksi vuonna 2009 kävijöitä oli huimat yli 615 000. Ei mikään pikkujuttu alueen taloudelle!

Esimerkkinä mainitsen myös Ranskan kuuluisan Centre Pompidoun tytärmuseon Metzissä. Keskuksen johtaja oli toivonut ensimmäisen vuoden aikana kävijöitä 250 000 ja lopulta niitä tuli peräti 800 000! Tässä linkkiä yhteen juttuun. Museon rakennuttaminen juuri Metziin oli Sarkozylta hyvä veto: Itä-Ranska on koko maan mielenkiinnottomin alue. (Anteeksi nyt, jos pahoitin jonkun mielen, mutta siellä ei vaan ollut mitään nähtävää, maisema sekä kylät ovat todella alakuloisia ja ankeita... Alsace on tietty poikkeus.) Ennen niin tylsälle alueelle virtaa nyt turisteja - kiitos kansainvälisesti kiinnostavan museon! Koko Itä-Ranska on saanut kulturellia potkua talouteensa.

Centre Pompidou Metz (kuvan otin Trivagon sivulta)

Täällä meillä Guggenheim-turistit eivät jäisi pelkästään Helsinkiin, kyllä Guggiksesta hyötyisi muukin Suomi. Matka tänne on pitkä, ja kun näkee sen vaivan, olisi luontevaa vierailla muuallakin kuin vain Helsingissä. Hyötyjänä olisi vaikkapa juuri Tampere! Junalla köröttelee Manseen sutjakkaasti, ja jos Tampereella olisi tarjota kulttuurin- ja Suomi-eksotiikan nälkäisille kiinnostavia palveluja, Guggis-kävijä intoutuisi katsomaan tätäkin kityä. Onhan meillä Tampereella onneksi kasvava lentokenttä: Pirkkalaan pääsee lukuisten lentojen siivin jo monesta maasta.

Esteettisesti ajateltuna museorakennus tulisi olemaan mereltä katsottuna mitä huikaisevin portti Suomeen. Jos (ja kun) arkkitehtuurikilpailu museosta avataan, parhaat arkkitehdit ympäri maailman hyökkäävät työn touhuun innosta kutiavin sormin valmiina suunnittelemaan upean rakennuksen Helsinkiin. Hulppean kaunis Guggenheim antaisi modernin kontrastin vanhoille maamerkeille; Uspenskin katedraalille, presidentin linnalle ja Alvar Aallon valkoiselle kuutiolle - mikä ylevä ja persoonallinen tervetuliaistoivotus Suomeen!

Guggenheim piristäisi suomalaista mielenmaisemaa iloisin värein. Paukutellaas nyt niitä henkseleitä ja tiedostetaan meidän hyvät puolet ja tehdään rinta rottingilla tulevaisuutta luovina ja osaavina suomalaisina! :D


***


We have at the moment big cultural news in Finland: Guggenheim has agreed to build up its new museum here in Helsinki! Now it´s up to Helsinki City Council what they will decide. Of course big museum needs lots of money, but I hope the politicians will find the way to solve this problem because Guggenheim would really be like winning in lottery to Helsinki and to whole Finland. It would be the only Guggenheim museum in North-Europe!

Now there is a vivid discussion going on. Some of the people think it´s too expensive, some of them doubt if it really would be a big attraction (hey, come on...) and some of them don´t like the concept idea.

Guggenheim in Helsinki would concentrate on architecture and design. I find it great since Finland is very well known for those. This is the country of Alvar Aalto, Marimekko and Iittala.

I think this is the must-to-have opportunity for the future. We would have chance to develop our skills as art professionals, build up cultural and international networks, be more international and stronger in our knowledge plus attract lots of visitors to Helsinki and Finland having this new hot-spot for tourism. And esthetically speaking, museum would be designed by top-architects via competition - surely amazing building - so it would be a beautiful gate to Finland from the sea.

We could be even greater Finns than before and be better able to let everybody find that out too! ;)

Romanttinen Rooma ja sen salaisuus

Circus Maximus

Huomaan rakastuneeni Roomaan yhä enemmän ja enemmän! Kaupunki on niin ihmeellinen ja kiintoisa, ettei siitä saa tarpeekseen. Rooma on ainutlaatuinen, toista vastaavaa ei ole. Siellä ollaan historian ytimessä, sivistyksen, politiikan ja kulttuurin alkutaipaleella, Rooman mahtavan valtakunnan voitonpäivien muistojen ympäröiminä.

Rooma on kuin kissa: itsetietoinen valtiatar, joka elää omaa elämäänsä välittämättä mitä muut ympärillä touhuavat. Arvoituksellisena, kaunis, täynnä yllätyksiä ja salaperäisiä katseita. Kuin antiikin jumalatar, tuo ikuisena edessämme kohoava kaupunki, säilyen samanlaisena vuosituhannesta toiseen, kuin elävä organismi, joka sykkii salaisuuksia, joita jokainen matkaaja yrittää omalla tavallaan selvittää.

Sisälle naukuva kissa ja kissan upea asuinympäristö
Cat meowing to get inside and the cat´s fantastic living quarters

Mikä se on, tuo Rooman salaisuus? Sillä jokin tuossa kaupungissa kiehtoo ja tulemaan paikan päälle yhä uudestaan. Onko se muinaisuuden ja modernisuuden ainutlaatuinen yhdistelmä?

Modernia hälyä ja antiikin raunioita
Modern traffic and antique ruins

Vai silmää hiveleva kauneus, kauniit piazzat ja elämänmakuinen tunnelma?

Upean taidekokoelman omaavan Doria Pamphili gallerian rauhallinen sisäpiha
ja Fontana di Trevin turistipaljoutta
Silent courtyard of Doria Pamphilij Gallery (its´ art collection is a must to see!)
and touristic hassle in front of Fontana di Trevi

"Karvainen" seinä :)
"Furry" wall

Vai saako sydämen sykkimään ihastuksesta kaikki ne kapeat kujat ja seikkailemaan houkuttelevat hämyisät sokkelot? Rooman romanttinen ränsistyneisyys, astuminen toiseen maailmaan - kuin vanhaan tauluun?

Tunnelmallisia sivukujia Rooman keskustassa
Cozy side streets in Rome city center

Ihastuttavia vanhoja taloja
Lovely old houses

Vai onko kiehtovuuden salaisuutena se, että Roomassa riittää aina nähtävää! Sen ainutlaatuisuus on riippumaton vuodenajasta.

Rooman keskusta nähtynä Aventinon kukkulalta
Rome seen from Aventino hill

Santa Maria Maggiore

Keskusta on nimittäin hämäävällä tavalla pienimuotoinen, vaikka oikeasti siellä on miljoona mielenkiintoista paikkaa. Pienimuotoisuuden illuusio syntyy vanhojen kapeiden kortteleiden varjoisista nurkkauksista ja useista keskustan kaltaisista aukioista, joita on kuitenkin monia ja joka puolella.

Capitolium-kukkulan varjoisa kuja ja Berninin kuuluisa Tritonin suihkukaivo auringonpaisteisella aukiolla
Narrow shadowy alley in Capitol hill and Bernini´s famous Triton Fountain in a sunny piazza

Roomassa on monta ydintä, jokainen niistä ihastuttava omalla tavallaan; uskonnollinen tai ylväs, värikäs turistirysä tai paikallisten nurkkaus, antiikin raunioiden keskus tai moderni liikealue, valoisa ja iso tai hämyisä ja pieni, meluisa tai hiljainen, luksusglamour tai romanttisesti rähjäinen tai montaa asiaa yhtä aikaa.

Uskonnon harjoittamista ja elinkeinoa turismista
Religion and tourism

I have fallen in love with Rome more and more! The city offers always something amazing to its´ visitors. Rome has kind of a charming secret that invites you to solve it.

Rome is like a cat: majestetic, self sufficient, living its´ own life despite what happens around. Ancient and always the same with its´ elegance and mystery. Beautiful goddess. That living organism that pumps life, joy, emotions from its´ history to the future.

Vanhaa tyylikkyyttä ja uutta linjakkuutta
Old style and modern drive

Maybe the secret of Rome is that it has so many different faces that are impossible to see during only one trip. Rome can be at the same time many things with it´s different center areas: noisy or silent, cozy and local or totally touristic, ancient or modern, vast and light or small and shadowy, luxorious or romantically collapsing, religious or earthly or many things at the same time.

Rähjäistä ja edustavaa
Ugly and beautiful