Meillä oli eilen todella mukava illanvietto ranskalaisen Kollin & työkamujen kanssa. He ovat vanhoja tuttuja jo vuosien takaa. Japanilainen nainen työskentelee nykyisin täällä Torinossa ja toinen, eteläafrikkalainen mies, oli käymässä työmatkalla Roomasta. Sympaattisia ja samanhenkisiä tapauksia, ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka.
Olimme syömässä ihan tuossa lähellä, Da Mauro –nimisessä ravintolassa. Se on aika hupaisa paikka, hyvin tyypillinen, klassinen italialaispaikka täynnä herkkutuoksuja ja puheen pulinaa. Perhe pyörittää ravintolaa ja ruokalista vaihtuu päivittäin. Menu on aina tehty kirjoituskoneella! Heh, voin kuvitella, kuinka talon Mamma napsuttelee nuttura täristen menun uusiksi joka aamu vanhalla Remingtonillaan.
Ravintolan seinät ovat täynnä vanhoja tauluja ja ikkunoissa on pitsiverhot. Melkein kuin kotona siis. Da Mauroon ei voi varata pöytää. Sinne täytyy jonottaa – paikka on usein täysi. Olen nauttinut siellä elämäni parhaan seepia&polenta-annoksen.
Nyt söin alkupaloiksi lohta paahdetun leivän kera, pääruuaksi grillattua kalaa ja jälkiruuaksi mansikoita kermajäätelöllä. Kuulostipa tutulta! Setti voisi olla suomalaisesta ravintolasta – tosin toteutus on erilainen.
Nyt söin alkupaloiksi lohta paahdetun leivän kera, pääruuaksi grillattua kalaa ja jälkiruuaksi mansikoita kermajäätelöllä. Kuulostipa tutulta! Setti voisi olla suomalaisesta ravintolasta – tosin toteutus on erilainen.
Nyt harmittaa, kun en ottanut kuvia eilen, mutten kehdannut ottaa kameraa mukaan. Olen (vielä) hieman ujo tämän blogiharrastuksen suhteen, etten viitsisi hyökkiä kameran kanssa sinne tänne uusien tuttavuuksien nenän edessä. Ihmettelisivät pian, että mikä outo tapaus tämä kollegan suomalainen vaimo on!
 |
| Katu Torinon keskustassa Street in Turin city center |
Ilta venähti yllättäen yön puolelle, kun jatkoimme lasillisella ja kiinnostavilla turinoilla meidän kortteerissa. Ja aamulla oltiin sitten silmät ristissä. Kolli-paralla oli vielä aamukokous töissä… Onneksi minä sain sentään ottaa iisimmin – tällainen ammattimainen kotikissa kun olen.
Tänään olin aamupäivän kityoppaana tuolle eteläafrikkalaiselle. Emme voineet päästää kaveria takaisin Roomaan ilman, että hän näkisi Torinoa! Niinpä opastin häntä kaduilla, kujilla ja toreilla ja teimme pikakierroksen torinolaisuuden ytimeen.
Meillä oli mielenkiintoiset keskustelut Italiasta ja italialaisista. Pohdimme siinä auringossa tepastellessamme myös italialaisen ja suomalaisen kulttuurin eroja.
Eteläafrikkalainen ystävämme on perhetaustaltaan italialainen, vanhemmat asuivat Etelä-Afrikassa ja hän vietti siellä nuoruutensa. Hän ei tunne Italiaa omakseen: maa ei toimi, ketään ei kiinnosta hoitaa asioita kunnolla, italialaiset ovat ajattelemattomia ja epäkohteliaita, kaikkialla on likaista ja niin edelleen.
Eteläafrikkalainen ystävämme on perhetaustaltaan italialainen, vanhemmat asuivat Etelä-Afrikassa ja hän vietti siellä nuoruutensa. Hän ei tunne Italiaa omakseen: maa ei toimi, ketään ei kiinnosta hoitaa asioita kunnolla, italialaiset ovat ajattelemattomia ja epäkohteliaita, kaikkialla on likaista ja niin edelleen.
Jatkoin pohdintoja omin päin ja näistähän kehkeytyi oikein kunnon lista. Paljon varmasti unohtui, mutta tässä letkeää tajunnanvirtaa:
Valo ja lämpö
Valo ja lämpö
Italia: kuka voisi olla melankolinen, kun aurinko paistaa ja häikäisee surut unholaan, o sole mio! Otetaan kitara, mennään kavereiden kanssa hengaamaan ja lauleskelemaan piazzalle. Ostetaan jäätelöä ja katsellaan ohikulkevia ihmisiä. Iloitaan hetkestä ja mekastetaan. Otetaan espressot ja taas jaksetaan pitää hauskaa yön yli!
vs
Suomi: vähemmästäkin masentuu, jos on puoli vuotta sysipimeää! Ei paljon huvita lauleskella saatikka puhua, kun energia menee peruslämmön ylläpitämiseen pakkasella. Elämä on selviytymistä: ensin pitää saada auto käyntiin tai ehtiä bussille kaatumatta jäisellä tiellä. On pimeää, kun lähtee aamulla ja on pimeää, kun tulee töistä tai koulusta.vs
Lyhyt kesä menee pääasiassa talven koettelemuksista toipumiseen. Silloin istutaan sateessa mökillä, syödään mustaksi hiiltynyttä grillimakkaraa ja lasketaan lisääntyviä hyttyspaukamia kalpealla iholla ja kumisaappaassakin on reikä. Hymyile nyt siinä sitten, kele, hulluhan sellaisen tyypin täytyy olla!
 |
| Camogli, 2. huhtikuuta 2011 Camogli, 2. April 2011 |
Pukeutuminen
Italia: ihanaa, kun ei tarvitse takkia! Lyhyt kesämekko päälle, korkkarit jalkaan ja sipsuttelemaan pitkin hehkuvaa asfalttia.
vs
Suomi: yritäpä olla tyylikäs ja muodikas, kun tarvot sateessa / räntäloskassa / lumihangessa elämääsi eteenpäin. Suomalaista pukeutumista määrittää käytännöllisyys. Mustaa ja harmaata sen olla pitää – vaalea vaate päätyy näillä keleillä likaiseksi joka tapauksessa!
Ihan sama omistatko vyötärön, koska Michelinman-takin alta sitä ei kuitenkaan kukaan huomaa. Toppahousut kätkevät selluliitin. Aivan turhaa oletko kalpea vai ruskea, vaatteet peittävät värin. Yksi lysti otatko uuden kampauksen, se sotkeutuu kuitenkin sateessa tai takertuu sateenvarjoon.
Jätä se mekko suosiolla kotiin, saat vain virtsarakontulehduksen kylmässä. Ja hei, kuinka monta paria korkokenkiä sinne kaappiisi tarvitset, osta vaan ne Goretex-kengät ja kunnon liukuesteet. Ehjä lonkka on tuhat kertaa tärkeämpi kuin Manolot.
Eloisuus
Ihan sama omistatko vyötärön, koska Michelinman-takin alta sitä ei kuitenkaan kukaan huomaa. Toppahousut kätkevät selluliitin. Aivan turhaa oletko kalpea vai ruskea, vaatteet peittävät värin. Yksi lysti otatko uuden kampauksen, se sotkeutuu kuitenkin sateessa tai takertuu sateenvarjoon.
Jätä se mekko suosiolla kotiin, saat vain virtsarakontulehduksen kylmässä. Ja hei, kuinka monta paria korkokenkiä sinne kaappiisi tarvitset, osta vaan ne Goretex-kengät ja kunnon liukuesteet. Ehjä lonkka on tuhat kertaa tärkeämpi kuin Manolot.
 |
| Tampere style |
 |
| Torino, piazza San Carlo, helmikuu 2009 Turin, Fabruary 2009 |
Eloisuus
Italia: täällä ei hiljaisia hetkiä tule. Aina on jotakin sanottavaa ja joka asiasta. Kaupunki on eläväinen ja täynnä touhua.
vs
Suomi: ei paljon huvita puhua. (Katso myös edellinen kohta miksi.) Kun on vihdoin saanut kaulahuivin tiukemmin kasvojensa suojaksi, puhetta ei edes kuulisi kukaan. Tai on niin kylmä, että leuat lyövät loukkua.
Sitäpaitsi suomalainen tekee jo niin monta asiaa yhtä aikaa, että puhe olisi vain turhaa ylellisyyttä. Onhan se jo hillitön taidonosoitus, kun lipsuttelee liukasta tietä tukka litassa ja räkätippa nenässä sateenvarjon + käsilaukun + karkailevan kaulahuivin + kauppakassien kanssa omille nurkilleen + nenäliina ja kotiavaimet ja kännykkä jossakin laukun pohjalla + kännykkä soi. Sano sanakin, niin vedän kuonoon!
Sitäpaitsi suomalainen tekee jo niin monta asiaa yhtä aikaa, että puhe olisi vain turhaa ylellisyyttä. Onhan se jo hillitön taidonosoitus, kun lipsuttelee liukasta tietä tukka litassa ja räkätippa nenässä sateenvarjon + käsilaukun + karkailevan kaulahuivin + kauppakassien kanssa omille nurkilleen + nenäliina ja kotiavaimet ja kännykkä jossakin laukun pohjalla + kännykkä soi. Sano sanakin, niin vedän kuonoon!
Pikkukaupat
Italia: eineksiä ei kaupoista löydy. Tavarataloissa ei ole ruokaosastoja. Kaupungin ytimessä on aimo valikoima pieniä supermercatoja, erikseen leipäputiikkeja, lihakauppoja, paakkelsipuoteja, hedelmäkauppoja ja niin edelleen.
vs
Suomi: hei kamoon! Luettuasi edelliset kohdat ymmärrät vähemmästäkin, ettei ketään kiinnosta ravata tuhannessa paikassa näissä olosuhteissa.
Hyvä ruoka
Italia: ruuan tärkeyttä italialaisille ei voi liioitella. Raaka-aineet ovat tuoreita ja hyviä. Kotiruoka on arvostetuinta. Oliiviöljy toimii terveellisenä perustana. Torinon keskustasta löytyy vain yksi ainoa pikaruokaravintola, McDonald´s.
vs
Suomi: äitien tekemää ruokaa saa Saarioisilta! Maksalaatikko, mämmi ja tippaleipä. Pizzan päällä ananasta, jääkaapissa HK:n Sininen.
 |
| Viking Line ja Helsingin saaristoa Viking Line boat coming from Sweden to harbour of Helsinki |
Jottei kukaan käsitä väärin näitä pilke silmässä kirjoittamiani juttuja, selvennettäköön vielä, että rakastan Suomea ja suomalaisia!
Pohjolassa kaikki toimii yleensä ottaen hyvin, ihmisiin voi luottaa ja kaupungit ovat siistejä. Meillä arvostetaan luontoa eri tavalla kuin Italiassa ja asiat sanotaan kiertelemättä ja kaartelematta hellyttävän suoraan. Suomalaiset ovat maanläheisiä ja rakastavat luontoa ja eläimiä. Olemme aitoja ja elämänmittaisia ystäviä, kun tosissamme tutustumme uuteen ihmiseen. Suomessa kunnioitetaan yksityisyyttä ja annetaan muille puheenvuoro.
Ja hei, minä aidosti tykkään Saarioisten maksalaatikosta! Ja mustastamakkarasta! Kumpaankin puolukoita päälle, kiitoos.
 |
| Tampere, Pyhäjärvi Lake scenery from Tampere |
Hiljaisuus on kaunista. Joskus syksyllä tai talvella on helpottavaa vain kääriytyä villavilttiin ja niihin mummon kutomiin töppösiin, keittää kuppi hunajateetä ja antaa itselleen lupa olla tekemättä tai sanomatta mitään, nauttia elämästä sellaisenaan ilman turhia krumeluureja tai mekastusta. Ottaa käteen hyvä kirja ja napostella Pandan konvehteja sateen tai hiutaleiden tippuessa ikkunan pintaan.
Ei ole kiire minnekään. Ei ole tarvetta olla mikään.
 |
| Jouluaatto 2010 Xmas Eve 2010 |
Suomalaisuus voi olla hyvin meditativinen elämys. Ja vain suomalainen voi täysin ymmärtää toista suomalaista. Sanomatta sanaakaan.
Nauttikaamme elämän erilaisuudesta ja löytäkäämme kauneutta sieltä missä se ei huuda nimeään.
 |
| Ilta-aurinko Helsingin edustalla Evening sun in Helsinki archipelago Here I tell about the differences between Finns and Italians. Like, why Italians are so happy, shiny and bling bling and Finns guiet and dressing up to grey. It´s all about weather! When it´s cold we Finns try to keep ourselves warm, speaking would be extra luxury. And who wants to be shiny all the time when the sky is bloody dark half of the year! Italy is full of colours, life, mess, problems, small shops for all the different products and tasty food. Beautiness of Finland lies in the clean nature, its honest and shy people and the meditative silence of the amazing scenery. |
